Miksi lihomisesta ei saa sanoa suhteessa? Avopuoliso suuttui

Ja pituutta on siis 161cm

Me sovittiin jo suhteen alkuaikoina että kumpikaan ei anna toisen lähteä lihomaan. Että jos on havaittavissa kilojen kertymistä niin siitä saa ja pitää sanoa.

Vielä ei ole tarvinnut, koska olemme molemmat hyvin aktiivisia ja ruokavalio on kunnossa, mutta ehdottomasti sanon jos poikaystäväni rupeaa plösähtämään ja toivon että hänkin minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.

Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.

Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.

Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.

Ap

Mutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.

Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.

En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.

Anteeksi vain, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin surulliselta, että koet voivasi olla hyvä kumppani vain, jos olet tietyssä painossa. Onhan sitä nyt muutakin parisuhteessa, kuin fyysiset aktiviteetit/puolet!

Mitä jos lukisit kirjoituksen uudestaan ? Ei painosta sanaakaan, ainoastaan itsestään huolta pitämisestä. Siitä, että ei anna itselleen lupaa laiminlyödä omaa terveyttään, jota mm. kova ylipaino tutkitusti tekee.

No kertokaahan, mitä se kova ylipaino sitten on? Olen treenannut 8 kertaa viikossa ja syönyt terveellisesti jo vuosia, mutta siltikin on tullut 5 kiloa lisää 10 vuodessa. Missä se menee se raja jossa tällainen painonnousu pidettäisiin normaalina, eikä jättämiseen oikeutettuina lihomisena?

- eri -

Viisi kiloa kymmenessä vuodessa ei ole juuri mitään. Jo hormonaaliset muutokset selittää tuon painon tietyssä iässä. Täällä on puhuttu kymmenien kuljin painonnoususta. Enkä ole nähnyt näissä kirjoituksissa myöskään kilojen vuoksi jätettyjä.

No missä iässä ei saa enää hormonien takia lihoa? Mitä jos en saakaan painonnousua kuriin, vaikka nostaisin treenikerrat kymmeneen?

- sama -

No sanoisin, että noin nelikymppisenä kannattaa mennä ravintoterapeutille ja hankkia pt, jos et saa painonnousua kuriin (toki sitä ennenkin jos BMI 24, koska silloin ollaan jo liian lähellä ylipainoa). Siinä vaiheessa alkaa kai lisääntymiseen liittyvät hormonit hävitä tehokkaammin?

Joo, toi vois olla hyvä toi BMI-mitta. Eli sitten opettelemaan elämänhallintataitoja, kun BMI alkaa lähestyä ylipainoa 🙂

Ok, kiitos vastauksesta! Hyvä kuulla, että peli ei ole vielä menetetty :)

- tuo treenaamisesta huolimatta lihova

Syömisestä se on pääasiassa kiinni, eikä treenaamisesta. Eikä kannata odottaa lähestyvänsä ylipainon rajaa, vaan toimia jo paljon aiemmin.

Missä vaiheessa? Kun BMI 22? Syön jo nyt todella terveellisesti (olen entinen kilpaurheilija), niin en enää keksi mitkä ateriat voisin jättää väliin tai mitä ruoka-aineita voisin jäytää pois, koska sokeria/sipsejä yms en ole ikinä syönyt.

- sama

Jos paino on jo pitkään ollut tasaisessa nousussa, niin nyt on aika toimia. Säädät syömisiäsi, kunnes paino ei enää nouse. Löydät varmasti ratkaisun.

Tätä juuri ihmettelen, koska olen jo kauan sitten vähentänyt päivittäiset kalorit 1500n/päivä ja treenaan sen kahdeksan kertaa viikossa. Kulutan todella paljon enemmän, kuin syön! Ennen söin siis 1700kaloria/päivä, mutta treenasin 10 kertaa viikossa.

- sama

Niinpä niin, aina lihavuuteen liittyvistä keskusteluista löytyy näitä tieteellisiä ihmeitä, joiden kroppa ei noudata fysiikan lakeja ja luo energiaa tyhjästä. Ei syödä juuri mitään ja liikutaan helvetin paljon ja silti vaan läskiä kertyy! Ole hyvä ja ota yhteyttä NASA:n tiedemiehiin, se on velvollisuutesi koska sinua tutkimalla voidaan selvittää kertaheitolla maailman energiakriisi! Mieti nyt, voit pelastaa maailman ilmastonmuutokselta, saat Nobelin palkinnon heittämällä!

...tai ehkä kuitenkin lasket kalorit väärin, jätät jotain kaloreita huomioimatta, valehtelet itsellesi ja/tai reippasti yliarvioit kulutuksesi.

Kuinka pitkä olet?

Miten tiedät, että syöt vain 1500 kaloria?

Jos olisi vaikka 54kg/161cm ja liikkuu 3-4x viikossa, paino pysyy samana n. 1600kcal päivässä syöden. Sen yli niin lihoo ja sen ali niin laihtuu. Tämä on fysiikan lakien mukaista, se on fakta joka ei välitä omakohtaisista kokemuksista ja tuntemuksista. Jotain on siis pielessä kalorilaskennassa, jos 161cm normaalisti liikkuva nainen syö muka 1500kcal/päivä eikä laihdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.

Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.

Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.

Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.

Ap

Mutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.

Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.

En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.

Anteeksi vain, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin surulliselta, että koet voivasi olla hyvä kumppani vain, jos olet tietyssä painossa. Onhan sitä nyt muutakin parisuhteessa, kuin fyysiset aktiviteetit/puolet!

Mitä jos lukisit kirjoituksen uudestaan ? Ei painosta sanaakaan, ainoastaan itsestään huolta pitämisestä. Siitä, että ei anna itselleen lupaa laiminlyödä omaa terveyttään, jota mm. kova ylipaino tutkitusti tekee.

No kertokaahan, mitä se kova ylipaino sitten on? Olen treenannut 8 kertaa viikossa ja syönyt terveellisesti jo vuosia, mutta siltikin on tullut 5 kiloa lisää 10 vuodessa. Missä se menee se raja jossa tällainen painonnousu pidettäisiin normaalina, eikä jättämiseen oikeutettuina lihomisena?

- eri -

Viisi kiloa kymmenessä vuodessa ei ole juuri mitään. Jo hormonaaliset muutokset selittää tuon painon tietyssä iässä. Täällä on puhuttu kymmenien kuljin painonnoususta. Enkä ole nähnyt näissä kirjoituksissa myöskään kilojen vuoksi jätettyjä.

No missä iässä ei saa enää hormonien takia lihoa? Mitä jos en saakaan painonnousua kuriin, vaikka nostaisin treenikerrat kymmeneen?

- sama -

No sanoisin, että noin nelikymppisenä kannattaa mennä ravintoterapeutille ja hankkia pt, jos et saa painonnousua kuriin (toki sitä ennenkin jos BMI 24, koska silloin ollaan jo liian lähellä ylipainoa). Siinä vaiheessa alkaa kai lisääntymiseen liittyvät hormonit hävitä tehokkaammin?

Joo, toi vois olla hyvä toi BMI-mitta. Eli sitten opettelemaan elämänhallintataitoja, kun BMI alkaa lähestyä ylipainoa 🙂

Ok, kiitos vastauksesta! Hyvä kuulla, että peli ei ole vielä menetetty :)

- tuo treenaamisesta huolimatta lihova

Syömisestä se on pääasiassa kiinni, eikä treenaamisesta. Eikä kannata odottaa lähestyvänsä ylipainon rajaa, vaan toimia jo paljon aiemmin.

Missä vaiheessa? Kun BMI 22? Syön jo nyt todella terveellisesti (olen entinen kilpaurheilija), niin en enää keksi mitkä ateriat voisin jättää väliin tai mitä ruoka-aineita voisin jäytää pois, koska sokeria/sipsejä yms en ole ikinä syönyt.

- sama

Jos paino on jo pitkään ollut tasaisessa nousussa, niin nyt on aika toimia. Säädät syömisiäsi, kunnes paino ei enää nouse. Löydät varmasti ratkaisun.

Tätä juuri ihmettelen, koska olen jo kauan sitten vähentänyt päivittäiset kalorit 1500n/päivä ja treenaan sen kahdeksan kertaa viikossa. Kulutan todella paljon enemmän, kuin syön! Ennen söin siis 1700kaloria/päivä, mutta treenasin 10 kertaa viikossa.

- sama

Kaksi vaihtoehtoa:

1. Syöt aivan liian vähän ja liikut paljon, mutta epälaadukkaasti.

2. Painon nousu johtuu kasvaneesta lihasmassasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.

Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.

Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.

Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.

Ap

Mutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.

Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.

En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.

Anteeksi vain, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin surulliselta, että koet voivasi olla hyvä kumppani vain, jos olet tietyssä painossa. Onhan sitä nyt muutakin parisuhteessa, kuin fyysiset aktiviteetit/puolet!

Mitä jos lukisit kirjoituksen uudestaan ? Ei painosta sanaakaan, ainoastaan itsestään huolta pitämisestä. Siitä, että ei anna itselleen lupaa laiminlyödä omaa terveyttään, jota mm. kova ylipaino tutkitusti tekee.

No kertokaahan, mitä se kova ylipaino sitten on? Olen treenannut 8 kertaa viikossa ja syönyt terveellisesti jo vuosia, mutta siltikin on tullut 5 kiloa lisää 10 vuodessa. Missä se menee se raja jossa tällainen painonnousu pidettäisiin normaalina, eikä jättämiseen oikeutettuina lihomisena?

- eri -

Viisi kiloa kymmenessä vuodessa ei ole juuri mitään. Jo hormonaaliset muutokset selittää tuon painon tietyssä iässä. Täällä on puhuttu kymmenien kuljin painonnoususta. Enkä ole nähnyt näissä kirjoituksissa myöskään kilojen vuoksi jätettyjä.

No missä iässä ei saa enää hormonien takia lihoa? Mitä jos en saakaan painonnousua kuriin, vaikka nostaisin treenikerrat kymmeneen?

- sama -

No sanoisin, että noin nelikymppisenä kannattaa mennä ravintoterapeutille ja hankkia pt, jos et saa painonnousua kuriin (toki sitä ennenkin jos BMI 24, koska silloin ollaan jo liian lähellä ylipainoa). Siinä vaiheessa alkaa kai lisääntymiseen liittyvät hormonit hävitä tehokkaammin?

Joo, toi vois olla hyvä toi BMI-mitta. Eli sitten opettelemaan elämänhallintataitoja, kun BMI alkaa lähestyä ylipainoa 🙂

Ok, kiitos vastauksesta! Hyvä kuulla, että peli ei ole vielä menetetty :)

- tuo treenaamisesta huolimatta lihova

Syömisestä se on pääasiassa kiinni, eikä treenaamisesta. Eikä kannata odottaa lähestyvänsä ylipainon rajaa, vaan toimia jo paljon aiemmin.

Missä vaiheessa? Kun BMI 22? Syön jo nyt todella terveellisesti (olen entinen kilpaurheilija), niin en enää keksi mitkä ateriat voisin jättää väliin tai mitä ruoka-aineita voisin jäytää pois, koska sokeria/sipsejä yms en ole ikinä syönyt.

- sama

Jos paino on jo pitkään ollut tasaisessa nousussa, niin nyt on aika toimia. Säädät syömisiäsi, kunnes paino ei enää nouse. Löydät varmasti ratkaisun.

Tätä juuri ihmettelen, koska olen jo kauan sitten vähentänyt päivittäiset kalorit 1500n/päivä ja treenaan sen kahdeksan kertaa viikossa. Kulutan todella paljon enemmän, kuin syön! Ennen söin siis 1700kaloria/päivä, mutta treenasin 10 kertaa viikossa.

- sama

Niinpä niin, aina lihavuuteen liittyvistä keskusteluista löytyy näitä tieteellisiä ihmeitä, joiden kroppa ei noudata fysiikan lakeja ja luo energiaa tyhjästä. Ei syödä juuri mitään ja liikutaan helvetin paljon ja silti vaan läskiä kertyy! Ole hyvä ja ota yhteyttä NASA:n tiedemiehiin, se on velvollisuutesi koska sinua tutkimalla voidaan selvittää kertaheitolla maailman energiakriisi! Mieti nyt, voit pelastaa maailman ilmastonmuutokselta, saat Nobelin palkinnon heittämällä!

...tai ehkä kuitenkin lasket kalorit väärin, jätät jotain kaloreita huomioimatta, valehtelet itsellesi ja/tai reippasti yliarvioit kulutuksesi.

Kuinka pitkä olet?

Miten tiedät, että syöt vain 1500 kaloria?

Kilpaurheiluaikoina meille tehtiin ruokavaliot, jossa oli 1700 kaloria (valmentaja oli myös ravitsemusterapeutti). Tästä ruokavaliosta olen vähentänyt pari kananrintaa, jotka siis yhteensä noin 200 kaloria.

- sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, voisit miettiä miksi puolisosi voi kanssasi niin huonosti, että on syönyt pahaan oloonsa ja lihonut? Johtuisiko ikävästä huomauttelusta?

Jos ei itsetunto kestä kritiikkiä omasta elämänhallinnasta on osoite terapian kautta ravitsemusterapeutille. Ei niin herkkä saa olla ettei totuutta voi kohdata.

Joku pisti miehen tekemättömyyden piikkiin muijan lihomisen... ei ole miehen syy vaikka ei tekisi mitään. Lihava on ensisijaisesti itse oman painonsa seppä.

Tiedän myös paridkun4ia missä norm. Painoinen mies painaa töitä pääpunaisena, tekee pyykkäykset, ruuat yms. Kotiin tullessaan. Heillä tyttöystävät/vaimot työttömiä/kotiäitejä. Aikaa olisi vaikja mihin kun lapsetkin päivän hoidossa. Suurin saavutus näillä morsiamilla on se että on vedetty kebabrulla tuplalihalla yksin huiviin ja saatu candycrushsodayogasaagassa taso 1288...

Tämä aika perustuu siihen että on 1000 ja 1 tapaa olla kohtaamatta omia ongelmiaan niinkuin itsekin mainitsit nettipelit. On siis jo epidemia ettei ihmiset pysty olemaan oman elämänsä seppiä vaikka se on se markkinoitu ideaali. Emotionaalisesti aika kylmää että siinä tilanteessa puolisokin omaksuu sen markkinapiiskurin roolin ja jargonin sen sijaan että uskaltaisi olla kumppani. Mutta ajan henki sekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.

Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.

Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.

Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.

Ap

Mutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.

Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.

En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.

Anteeksi vain, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin surulliselta, että koet voivasi olla hyvä kumppani vain, jos olet tietyssä painossa. Onhan sitä nyt muutakin parisuhteessa, kuin fyysiset aktiviteetit/puolet!

Mitä jos lukisit kirjoituksen uudestaan ? Ei painosta sanaakaan, ainoastaan itsestään huolta pitämisestä. Siitä, että ei anna itselleen lupaa laiminlyödä omaa terveyttään, jota mm. kova ylipaino tutkitusti tekee.

No kertokaahan, mitä se kova ylipaino sitten on? Olen treenannut 8 kertaa viikossa ja syönyt terveellisesti jo vuosia, mutta siltikin on tullut 5 kiloa lisää 10 vuodessa. Missä se menee se raja jossa tällainen painonnousu pidettäisiin normaalina, eikä jättämiseen oikeutettuina lihomisena?

- eri -

Viisi kiloa kymmenessä vuodessa ei ole juuri mitään. Jo hormonaaliset muutokset selittää tuon painon tietyssä iässä. Täällä on puhuttu kymmenien kuljin painonnoususta. Enkä ole nähnyt näissä kirjoituksissa myöskään kilojen vuoksi jätettyjä.

No missä iässä ei saa enää hormonien takia lihoa? Mitä jos en saakaan painonnousua kuriin, vaikka nostaisin treenikerrat kymmeneen?

- sama -

No sanoisin, että noin nelikymppisenä kannattaa mennä ravintoterapeutille ja hankkia pt, jos et saa painonnousua kuriin (toki sitä ennenkin jos BMI 24, koska silloin ollaan jo liian lähellä ylipainoa). Siinä vaiheessa alkaa kai lisääntymiseen liittyvät hormonit hävitä tehokkaammin?

Joo, toi vois olla hyvä toi BMI-mitta. Eli sitten opettelemaan elämänhallintataitoja, kun BMI alkaa lähestyä ylipainoa 🙂

Ok, kiitos vastauksesta! Hyvä kuulla, että peli ei ole vielä menetetty :)

- tuo treenaamisesta huolimatta lihova

Syömisestä se on pääasiassa kiinni, eikä treenaamisesta. Eikä kannata odottaa lähestyvänsä ylipainon rajaa, vaan toimia jo paljon aiemmin.

Missä vaiheessa? Kun BMI 22? Syön jo nyt todella terveellisesti (olen entinen kilpaurheilija), niin en enää keksi mitkä ateriat voisin jättää väliin tai mitä ruoka-aineita voisin jäytää pois, koska sokeria/sipsejä yms en ole ikinä syönyt.

- sama

Jos paino on jo pitkään ollut tasaisessa nousussa, niin nyt on aika toimia. Säädät syömisiäsi, kunnes paino ei enää nouse. Löydät varmasti ratkaisun.

Tätä juuri ihmettelen, koska olen jo kauan sitten vähentänyt päivittäiset kalorit 1500n/päivä ja treenaan sen kahdeksan kertaa viikossa. Kulutan todella paljon enemmän, kuin syön! Ennen söin siis 1700kaloria/päivä, mutta treenasin 10 kertaa viikossa.

- sama

Kaksi vaihtoehtoa:

1. Syöt aivan liian vähän ja liikut paljon, mutta epälaadukkaasti.

2. Painon nousu johtuu kasvaneesta lihasmassasta.

Toistan jo tuolla aikasemmin kirjoittamani. Täälläkin ollaan painotettu, että annoskokojen hallinta ja itsekuri on avain. Miten se enemmän syöminen auttaisi?

- sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.

Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.

Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.

Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.

Ap

Mutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.

Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.

En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.

Anteeksi vain, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin surulliselta, että koet voivasi olla hyvä kumppani vain, jos olet tietyssä painossa. Onhan sitä nyt muutakin parisuhteessa, kuin fyysiset aktiviteetit/puolet!

Mitä jos lukisit kirjoituksen uudestaan ? Ei painosta sanaakaan, ainoastaan itsestään huolta pitämisestä. Siitä, että ei anna itselleen lupaa laiminlyödä omaa terveyttään, jota mm. kova ylipaino tutkitusti tekee.

No kertokaahan, mitä se kova ylipaino sitten on? Olen treenannut 8 kertaa viikossa ja syönyt terveellisesti jo vuosia, mutta siltikin on tullut 5 kiloa lisää 10 vuodessa. Missä se menee se raja jossa tällainen painonnousu pidettäisiin normaalina, eikä jättämiseen oikeutettuina lihomisena?

- eri -

Viisi kiloa kymmenessä vuodessa ei ole juuri mitään. Jo hormonaaliset muutokset selittää tuon painon tietyssä iässä. Täällä on puhuttu kymmenien kuljin painonnoususta. Enkä ole nähnyt näissä kirjoituksissa myöskään kilojen vuoksi jätettyjä.

No missä iässä ei saa enää hormonien takia lihoa? Mitä jos en saakaan painonnousua kuriin, vaikka nostaisin treenikerrat kymmeneen?

- sama -

No sanoisin, että noin nelikymppisenä kannattaa mennä ravintoterapeutille ja hankkia pt, jos et saa painonnousua kuriin (toki sitä ennenkin jos BMI 24, koska silloin ollaan jo liian lähellä ylipainoa). Siinä vaiheessa alkaa kai lisääntymiseen liittyvät hormonit hävitä tehokkaammin?

Joo, toi vois olla hyvä toi BMI-mitta. Eli sitten opettelemaan elämänhallintataitoja, kun BMI alkaa lähestyä ylipainoa 🙂

Ok, kiitos vastauksesta! Hyvä kuulla, että peli ei ole vielä menetetty :)

- tuo treenaamisesta huolimatta lihova

Syömisestä se on pääasiassa kiinni, eikä treenaamisesta. Eikä kannata odottaa lähestyvänsä ylipainon rajaa, vaan toimia jo paljon aiemmin.

Missä vaiheessa? Kun BMI 22? Syön jo nyt todella terveellisesti (olen entinen kilpaurheilija), niin en enää keksi mitkä ateriat voisin jättää väliin tai mitä ruoka-aineita voisin jäytää pois, koska sokeria/sipsejä yms en ole ikinä syönyt.

- sama

Jos paino on jo pitkään ollut tasaisessa nousussa, niin nyt on aika toimia. Säädät syömisiäsi, kunnes paino ei enää nouse. Löydät varmasti ratkaisun.

Tätä juuri ihmettelen, koska olen jo kauan sitten vähentänyt päivittäiset kalorit 1500n/päivä ja treenaan sen kahdeksan kertaa viikossa. Kulutan todella paljon enemmän, kuin syön! Ennen söin siis 1700kaloria/päivä, mutta treenasin 10 kertaa viikossa.

- sama

Ravintoterapeutille niinkuin olisit jo! Näännytät kehoasi ja ihmettelet vielä miksi se ei toimi ja tee niinkuin haluat. Kristallipalloni kertoo että sairastut vakavasti todennäköisemmin kun laihdut tuolla tyylillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.

Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.

Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.

Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.

Ap

Mutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.

Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.

En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.

Anteeksi vain, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin surulliselta, että koet voivasi olla hyvä kumppani vain, jos olet tietyssä painossa. Onhan sitä nyt muutakin parisuhteessa, kuin fyysiset aktiviteetit/puolet!

Mitä jos lukisit kirjoituksen uudestaan ? Ei painosta sanaakaan, ainoastaan itsestään huolta pitämisestä. Siitä, että ei anna itselleen lupaa laiminlyödä omaa terveyttään, jota mm. kova ylipaino tutkitusti tekee.

No kertokaahan, mitä se kova ylipaino sitten on? Olen treenannut 8 kertaa viikossa ja syönyt terveellisesti jo vuosia, mutta siltikin on tullut 5 kiloa lisää 10 vuodessa. Missä se menee se raja jossa tällainen painonnousu pidettäisiin normaalina, eikä jättämiseen oikeutettuina lihomisena?

- eri -

Viisi kiloa kymmenessä vuodessa ei ole juuri mitään. Jo hormonaaliset muutokset selittää tuon painon tietyssä iässä. Täällä on puhuttu kymmenien kuljin painonnoususta. Enkä ole nähnyt näissä kirjoituksissa myöskään kilojen vuoksi jätettyjä.

No missä iässä ei saa enää hormonien takia lihoa? Mitä jos en saakaan painonnousua kuriin, vaikka nostaisin treenikerrat kymmeneen?

- sama -

No sanoisin, että noin nelikymppisenä kannattaa mennä ravintoterapeutille ja hankkia pt, jos et saa painonnousua kuriin (toki sitä ennenkin jos BMI 24, koska silloin ollaan jo liian lähellä ylipainoa). Siinä vaiheessa alkaa kai lisääntymiseen liittyvät hormonit hävitä tehokkaammin?

Joo, toi vois olla hyvä toi BMI-mitta. Eli sitten opettelemaan elämänhallintataitoja, kun BMI alkaa lähestyä ylipainoa 🙂

Ok, kiitos vastauksesta! Hyvä kuulla, että peli ei ole vielä menetetty :)

- tuo treenaamisesta huolimatta lihova

Syömisestä se on pääasiassa kiinni, eikä treenaamisesta. Eikä kannata odottaa lähestyvänsä ylipainon rajaa, vaan toimia jo paljon aiemmin.

Missä vaiheessa? Kun BMI 22? Syön jo nyt todella terveellisesti (olen entinen kilpaurheilija), niin en enää keksi mitkä ateriat voisin jättää väliin tai mitä ruoka-aineita voisin jäytää pois, koska sokeria/sipsejä yms en ole ikinä syönyt.

- sama

Jos paino on jo pitkään ollut tasaisessa nousussa, niin nyt on aika toimia. Säädät syömisiäsi, kunnes paino ei enää nouse. Löydät varmasti ratkaisun.

Tätä juuri ihmettelen, koska olen jo kauan sitten vähentänyt päivittäiset kalorit 1500n/päivä ja treenaan sen kahdeksan kertaa viikossa. Kulutan todella paljon enemmän, kuin syön! Ennen söin siis 1700kaloria/päivä, mutta treenasin 10 kertaa viikossa.

- sama

Kaksi vaihtoehtoa:

1. Syöt aivan liian vähän ja liikut paljon, mutta epälaadukkaasti.

2. Painon nousu johtuu kasvaneesta lihasmassasta.

Toistan jo tuolla aikasemmin kirjoittamani. Täälläkin ollaan painotettu, että annoskokojen hallinta ja itsekuri on avain. Miten se enemmän syöminen auttaisi?

- sama

No sitä, että elimistö menee säästöliekille muuten ja pitää joka hitusesta ravintoa kiinni. Tämähän nyt on ihan selvä asia. Minkä ikäinen olet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.

Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.

Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.

Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.

Ap

Mutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.

Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.

En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.

Anteeksi vain, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin surulliselta, että koet voivasi olla hyvä kumppani vain, jos olet tietyssä painossa. Onhan sitä nyt muutakin parisuhteessa, kuin fyysiset aktiviteetit/puolet!

Mitä jos lukisit kirjoituksen uudestaan ? Ei painosta sanaakaan, ainoastaan itsestään huolta pitämisestä. Siitä, että ei anna itselleen lupaa laiminlyödä omaa terveyttään, jota mm. kova ylipaino tutkitusti tekee.

No kertokaahan, mitä se kova ylipaino sitten on? Olen treenannut 8 kertaa viikossa ja syönyt terveellisesti jo vuosia, mutta siltikin on tullut 5 kiloa lisää 10 vuodessa. Missä se menee se raja jossa tällainen painonnousu pidettäisiin normaalina, eikä jättämiseen oikeutettuina lihomisena?

- eri -

Viisi kiloa kymmenessä vuodessa ei ole juuri mitään. Jo hormonaaliset muutokset selittää tuon painon tietyssä iässä. Täällä on puhuttu kymmenien kuljin painonnoususta. Enkä ole nähnyt näissä kirjoituksissa myöskään kilojen vuoksi jätettyjä.

No missä iässä ei saa enää hormonien takia lihoa? Mitä jos en saakaan painonnousua kuriin, vaikka nostaisin treenikerrat kymmeneen?

- sama -

No sanoisin, että noin nelikymppisenä kannattaa mennä ravintoterapeutille ja hankkia pt, jos et saa painonnousua kuriin (toki sitä ennenkin jos BMI 24, koska silloin ollaan jo liian lähellä ylipainoa). Siinä vaiheessa alkaa kai lisääntymiseen liittyvät hormonit hävitä tehokkaammin?

Joo, toi vois olla hyvä toi BMI-mitta. Eli sitten opettelemaan elämänhallintataitoja, kun BMI alkaa lähestyä ylipainoa 🙂

Ok, kiitos vastauksesta! Hyvä kuulla, että peli ei ole vielä menetetty :)

- tuo treenaamisesta huolimatta lihova

Syömisestä se on pääasiassa kiinni, eikä treenaamisesta. Eikä kannata odottaa lähestyvänsä ylipainon rajaa, vaan toimia jo paljon aiemmin.

Missä vaiheessa? Kun BMI 22? Syön jo nyt todella terveellisesti (olen entinen kilpaurheilija), niin en enää keksi mitkä ateriat voisin jättää väliin tai mitä ruoka-aineita voisin jäytää pois, koska sokeria/sipsejä yms en ole ikinä syönyt.

- sama

Jos paino on jo pitkään ollut tasaisessa nousussa, niin nyt on aika toimia. Säädät syömisiäsi, kunnes paino ei enää nouse. Löydät varmasti ratkaisun.

Tätä juuri ihmettelen, koska olen jo kauan sitten vähentänyt päivittäiset kalorit 1500n/päivä ja treenaan sen kahdeksan kertaa viikossa. Kulutan todella paljon enemmän, kuin syön! Ennen söin siis 1700kaloria/päivä, mutta treenasin 10 kertaa viikossa.

- sama

Kaksi vaihtoehtoa:

1. Syöt aivan liian vähän ja liikut paljon, mutta epälaadukkaasti.

2. Painon nousu johtuu kasvaneesta lihasmassasta.

Toistan jo tuolla aikasemmin kirjoittamani. Täälläkin ollaan painotettu, että annoskokojen hallinta ja itsekuri on avain. Miten se enemmän syöminen auttaisi?

- sama

Voi jeesus. Täällä huutelee oman elämänsä anorektikot ja satakiloiset syömishäiriöiset niin tuliko todella yllätyksenä että kaikkea ei kannata soveltaa omaan elämään konsultoimassa ammattilaista *oman tilanteen osalta*.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.

Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.

Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.

Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.

Ap

Mutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.

Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.

En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.

Anteeksi vain, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin surulliselta, että koet voivasi olla hyvä kumppani vain, jos olet tietyssä painossa. Onhan sitä nyt muutakin parisuhteessa, kuin fyysiset aktiviteetit/puolet!

Mitä jos lukisit kirjoituksen uudestaan ? Ei painosta sanaakaan, ainoastaan itsestään huolta pitämisestä. Siitä, että ei anna itselleen lupaa laiminlyödä omaa terveyttään, jota mm. kova ylipaino tutkitusti tekee.

No kertokaahan, mitä se kova ylipaino sitten on? Olen treenannut 8 kertaa viikossa ja syönyt terveellisesti jo vuosia, mutta siltikin on tullut 5 kiloa lisää 10 vuodessa. Missä se menee se raja jossa tällainen painonnousu pidettäisiin normaalina, eikä jättämiseen oikeutettuina lihomisena?

- eri -

Viisi kiloa kymmenessä vuodessa ei ole juuri mitään. Jo hormonaaliset muutokset selittää tuon painon tietyssä iässä. Täällä on puhuttu kymmenien kuljin painonnoususta. Enkä ole nähnyt näissä kirjoituksissa myöskään kilojen vuoksi jätettyjä.

No missä iässä ei saa enää hormonien takia lihoa? Mitä jos en saakaan painonnousua kuriin, vaikka nostaisin treenikerrat kymmeneen?

- sama -

No sanoisin, että noin nelikymppisenä kannattaa mennä ravintoterapeutille ja hankkia pt, jos et saa painonnousua kuriin (toki sitä ennenkin jos BMI 24, koska silloin ollaan jo liian lähellä ylipainoa). Siinä vaiheessa alkaa kai lisääntymiseen liittyvät hormonit hävitä tehokkaammin?

Joo, toi vois olla hyvä toi BMI-mitta. Eli sitten opettelemaan elämänhallintataitoja, kun BMI alkaa lähestyä ylipainoa 🙂

Ok, kiitos vastauksesta! Hyvä kuulla, että peli ei ole vielä menetetty :)

- tuo treenaamisesta huolimatta lihova

Syömisestä se on pääasiassa kiinni, eikä treenaamisesta. Eikä kannata odottaa lähestyvänsä ylipainon rajaa, vaan toimia jo paljon aiemmin.

Missä vaiheessa? Kun BMI 22? Syön jo nyt todella terveellisesti (olen entinen kilpaurheilija), niin en enää keksi mitkä ateriat voisin jättää väliin tai mitä ruoka-aineita voisin jäytää pois, koska sokeria/sipsejä yms en ole ikinä syönyt.

- sama

Jos paino on jo pitkään ollut tasaisessa nousussa, niin nyt on aika toimia. Säädät syömisiäsi, kunnes paino ei enää nouse. Löydät varmasti ratkaisun.

Tätä juuri ihmettelen, koska olen jo kauan sitten vähentänyt päivittäiset kalorit 1500n/päivä ja treenaan sen kahdeksan kertaa viikossa. Kulutan todella paljon enemmän, kuin syön! Ennen söin siis 1700kaloria/päivä, mutta treenasin 10 kertaa viikossa.

- sama

Kaksi vaihtoehtoa:

1. Syöt aivan liian vähän ja liikut paljon, mutta epälaadukkaasti.

2. Painon nousu johtuu kasvaneesta lihasmassasta.

Toistan jo tuolla aikasemmin kirjoittamani. Täälläkin ollaan painotettu, että annoskokojen hallinta ja itsekuri on avain. Miten se enemmän syöminen auttaisi?

- sama

No sitä, että elimistö menee säästöliekille muuten ja pitää joka hitusesta ravintoa kiinni. Tämähän nyt on ihan selvä asia. Minkä ikäinen olet?

Olen 32v.

- sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.

Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.

Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.

Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.

Ap

Mutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.

Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.

En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.

Anteeksi vain, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin surulliselta, että koet voivasi olla hyvä kumppani vain, jos olet tietyssä painossa. Onhan sitä nyt muutakin parisuhteessa, kuin fyysiset aktiviteetit/puolet!

Mitä jos lukisit kirjoituksen uudestaan ? Ei painosta sanaakaan, ainoastaan itsestään huolta pitämisestä. Siitä, että ei anna itselleen lupaa laiminlyödä omaa terveyttään, jota mm. kova ylipaino tutkitusti tekee.

No kertokaahan, mitä se kova ylipaino sitten on? Olen treenannut 8 kertaa viikossa ja syönyt terveellisesti jo vuosia, mutta siltikin on tullut 5 kiloa lisää 10 vuodessa. Missä se menee se raja jossa tällainen painonnousu pidettäisiin normaalina, eikä jättämiseen oikeutettuina lihomisena?

- eri -

Viisi kiloa kymmenessä vuodessa ei ole juuri mitään. Jo hormonaaliset muutokset selittää tuon painon tietyssä iässä. Täällä on puhuttu kymmenien kuljin painonnoususta. Enkä ole nähnyt näissä kirjoituksissa myöskään kilojen vuoksi jätettyjä.

No missä iässä ei saa enää hormonien takia lihoa? Mitä jos en saakaan painonnousua kuriin, vaikka nostaisin treenikerrat kymmeneen?

- sama -

No sanoisin, että noin nelikymppisenä kannattaa mennä ravintoterapeutille ja hankkia pt, jos et saa painonnousua kuriin (toki sitä ennenkin jos BMI 24, koska silloin ollaan jo liian lähellä ylipainoa). Siinä vaiheessa alkaa kai lisääntymiseen liittyvät hormonit hävitä tehokkaammin?

Joo, toi vois olla hyvä toi BMI-mitta. Eli sitten opettelemaan elämänhallintataitoja, kun BMI alkaa lähestyä ylipainoa 🙂

Ok, kiitos vastauksesta! Hyvä kuulla, että peli ei ole vielä menetetty :)

- tuo treenaamisesta huolimatta lihova

Syömisestä se on pääasiassa kiinni, eikä treenaamisesta. Eikä kannata odottaa lähestyvänsä ylipainon rajaa, vaan toimia jo paljon aiemmin.

Missä vaiheessa? Kun BMI 22? Syön jo nyt todella terveellisesti (olen entinen kilpaurheilija), niin en enää keksi mitkä ateriat voisin jättää väliin tai mitä ruoka-aineita voisin jäytää pois, koska sokeria/sipsejä yms en ole ikinä syönyt.

- sama

Jos paino on jo pitkään ollut tasaisessa nousussa, niin nyt on aika toimia. Säädät syömisiäsi, kunnes paino ei enää nouse. Löydät varmasti ratkaisun.

Tätä juuri ihmettelen, koska olen jo kauan sitten vähentänyt päivittäiset kalorit 1500n/päivä ja treenaan sen kahdeksan kertaa viikossa. Kulutan todella paljon enemmän, kuin syön! Ennen söin siis 1700kaloria/päivä, mutta treenasin 10 kertaa viikossa.

- sama

Kaksi vaihtoehtoa:

1. Syöt aivan liian vähän ja liikut paljon, mutta epälaadukkaasti.

2. Painon nousu johtuu kasvaneesta lihasmassasta.

Toistan jo tuolla aikasemmin kirjoittamani. Täälläkin ollaan painotettu, että annoskokojen hallinta ja itsekuri on avain. Miten se enemmän syöminen auttaisi?

- sama

No sitä, että elimistö menee säästöliekille muuten ja pitää joka hitusesta ravintoa kiinni. Tämähän nyt on ihan selvä asia. Minkä ikäinen olet?

Voi toden totta olla että ei kannata esittää keholle ikäänkuin näytelmää nälänhädästä ja rasituksesta sen keskellä jos toiveena on laihtua. Keho ei tiedä onko kyse av:lta saadusta ideasta yltäkylläisyyden keskellä vai siitä että ravintoa ei ole saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Niin mikäs sulle puolisolle auttaisi, terapia?

Ap

Varmaan kannattaisi aloittaa keskustelemalla hänen kanssa eikä koittaa ulkoistaa perheen ongelmiahan keskustella niistä puolison sijaan av:lla? Onnistuisiko?

Vierailija kirjoitti:

Jos olisi vaikka 54kg/161cm ja liikkuu 3-4x viikossa, paino pysyy samana n. 1600kcal päivässä syöden. Sen yli niin lihoo ja sen ali niin laihtuu. Tämä on fysiikan lakien mukaista, se on fakta joka ei välitä omakohtaisista kokemuksista ja tuntemuksista. Jotain on siis pielessä kalorilaskennassa, jos 161cm normaalisti liikkuva nainen syö muka 1500kcal/päivä eikä laihdu.

Voi se vika olla aineenvaihdunnassakin.

No niinpä. Miksi ihmeessä pitäisi olla hienotunteinen kumppaniaan kohtaan, kun voi reilusti töksäyttää ja kunnolla tölväistä kerrankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisi vaikka 54kg/161cm ja liikkuu 3-4x viikossa, paino pysyy samana n. 1600kcal päivässä syöden. Sen yli niin lihoo ja sen ali niin laihtuu. Tämä on fysiikan lakien mukaista, se on fakta joka ei välitä omakohtaisista kokemuksista ja tuntemuksista. Jotain on siis pielessä kalorilaskennassa, jos 161cm normaalisti liikkuva nainen syö muka 1500kcal/päivä eikä laihdu.

Voi se vika olla aineenvaihdunnassakin.

Keho tosiaan osaa muitakin juttuja kuin laskea kaloreita miinus ja pluslaskuina. Ja tarvitsee muutakin kuin energiaa toimiakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.

Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.

Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.

Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.

Ap

Mutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.

Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.

En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.

Anteeksi vain, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin surulliselta, että koet voivasi olla hyvä kumppani vain, jos olet tietyssä painossa. Onhan sitä nyt muutakin parisuhteessa, kuin fyysiset aktiviteetit/puolet!

Mitä jos lukisit kirjoituksen uudestaan ? Ei painosta sanaakaan, ainoastaan itsestään huolta pitämisestä. Siitä, että ei anna itselleen lupaa laiminlyödä omaa terveyttään, jota mm. kova ylipaino tutkitusti tekee.

No kertokaahan, mitä se kova ylipaino sitten on? Olen treenannut 8 kertaa viikossa ja syönyt terveellisesti jo vuosia, mutta siltikin on tullut 5 kiloa lisää 10 vuodessa. Missä se menee se raja jossa tällainen painonnousu pidettäisiin normaalina, eikä jättämiseen oikeutettuina lihomisena?

- eri -

Viisi kiloa kymmenessä vuodessa ei ole juuri mitään. Jo hormonaaliset muutokset selittää tuon painon tietyssä iässä. Täällä on puhuttu kymmenien kuljin painonnoususta. Enkä ole nähnyt näissä kirjoituksissa myöskään kilojen vuoksi jätettyjä.

No missä iässä ei saa enää hormonien takia lihoa? Mitä jos en saakaan painonnousua kuriin, vaikka nostaisin treenikerrat kymmeneen?

- sama -

No sanoisin, että noin nelikymppisenä kannattaa mennä ravintoterapeutille ja hankkia pt, jos et saa painonnousua kuriin (toki sitä ennenkin jos BMI 24, koska silloin ollaan jo liian lähellä ylipainoa). Siinä vaiheessa alkaa kai lisääntymiseen liittyvät hormonit hävitä tehokkaammin?

Joo, toi vois olla hyvä toi BMI-mitta. Eli sitten opettelemaan elämänhallintataitoja, kun BMI alkaa lähestyä ylipainoa 🙂

Ok, kiitos vastauksesta! Hyvä kuulla, että peli ei ole vielä menetetty :)

- tuo treenaamisesta huolimatta lihova

Syömisestä se on pääasiassa kiinni, eikä treenaamisesta. Eikä kannata odottaa lähestyvänsä ylipainon rajaa, vaan toimia jo paljon aiemmin.

Missä vaiheessa? Kun BMI 22? Syön jo nyt todella terveellisesti (olen entinen kilpaurheilija), niin en enää keksi mitkä ateriat voisin jättää väliin tai mitä ruoka-aineita voisin jäytää pois, koska sokeria/sipsejä yms en ole ikinä syönyt.

- sama

Jos paino on jo pitkään ollut tasaisessa nousussa, niin nyt on aika toimia. Säädät syömisiäsi, kunnes paino ei enää nouse. Löydät varmasti ratkaisun.

Tätä juuri ihmettelen, koska olen jo kauan sitten vähentänyt päivittäiset kalorit 1500n/päivä ja treenaan sen kahdeksan kertaa viikossa. Kulutan todella paljon enemmän, kuin syön! Ennen söin siis 1700kaloria/päivä, mutta treenasin 10 kertaa viikossa.

- sama

1700 kaloria on todella vähän. Pelkkä perusaineenvaihdunta vie lähes 2000kcal eli yli tuhatkertaisesti.

Meillä saa ja pitää sanoa. Ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä. Miehelle kertyi kiloja sen jälkeen kun lopetti tupakoinnin minun vaatimuksesta (se todellakin oli yhteinen asia, en suostunut tekemään lapsia ennen kuin tuo asia oli hoidettu kuntoon) ja se oli vähän hankala paikka ottaa puheeksi. Mutta sitten mulle tuli raskauskilot ekan lapsen jälkeen ja yhdessä hoidettiin taas itselle kuntoon. Meillä kuuluu toinen laittaa tilille sellaisesta vastuuttomasta käytöksestä, joka vaikuttaa terveyteen, parisuhteeseen, perhe-elämään millään tavalla tai ylipäätään huolestuttaa toista. Tietysti siihen kannattaa kiinnittää huomiota, millä tavalla sen tekee. Yhteisten vuosien aikana mies on puuttunut mun liian vähään nukkumiseen ja liian yksipuoliseen ruokavalioon. Mä oon vastuuttanut miehen ottamaan tosissaan fysioterapeutin laatiman kuntoutusohjelman polvivamman jälkeen. Ihan rakkaudella nämä asiat on tehty, ehkä suututtu ja oltu sitä mieltä, että toinen voisi olla ymmärtäväisempi ja löytää paremmat sanat, mutta aina on aiheesta sanottu ja isolla välittämisellä.

En ymmärrä, miksi paino tekee tähän asiaan poikkeuksen?

Vierailija kirjoitti:

Meillä saa ja pitää sanoa. Ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä. Miehelle kertyi kiloja sen jälkeen kun lopetti tupakoinnin minun vaatimuksesta (se todellakin oli yhteinen asia, en suostunut tekemään lapsia ennen kuin tuo asia oli hoidettu kuntoon) ja se oli vähän hankala paikka ottaa puheeksi. Mutta sitten mulle tuli raskauskilot ekan lapsen jälkeen ja yhdessä hoidettiin taas itselle kuntoon. Meillä kuuluu toinen laittaa tilille sellaisesta vastuuttomasta käytöksestä, joka vaikuttaa terveyteen, parisuhteeseen, perhe-elämään millään tavalla tai ylipäätään huolestuttaa toista. Tietysti siihen kannattaa kiinnittää huomiota, millä tavalla sen tekee. Yhteisten vuosien aikana mies on puuttunut mun liian vähään nukkumiseen ja liian yksipuoliseen ruokavalioon. Mä oon vastuuttanut miehen ottamaan tosissaan fysioterapeutin laatiman kuntoutusohjelman polvivamman jälkeen. Ihan rakkaudella nämä asiat on tehty, ehkä suututtu ja oltu sitä mieltä, että toinen voisi olla ymmärtäväisempi ja löytää paremmat sanat, mutta aina on aiheesta sanottu ja isolla välittämisellä.

En ymmärrä, miksi paino tekee tähän asiaan poikkeuksen?

Ehkä siten, että se ei välttämättä laske kuntoutuksesta huolimatta kuten ei polvikaan olisi pakosti parantunut. Eli ihan ok terveelllisessä hengessä ja yhteisesti tehdä tuollaisia projekteja, mutta jos projekti ei tuota toivottua tulosta, ei toivottavasti heivata polvivammaista tai lihavaa mäkeen.