Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lihomisesta ei saa sanoa suhteessa? Avopuoliso suuttui
10.12.2020 |
kun sanoin, ja kertoi, että voi päättää päivänsä jos ei kelpaa.
Kommentit (586)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApMutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.
Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.
Anteeksi vain, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin surulliselta, että koet voivasi olla hyvä kumppani vain, jos olet tietyssä painossa. Onhan sitä nyt muutakin parisuhteessa, kuin fyysiset aktiviteetit/puolet!
Mitä jos lukisit kirjoituksen uudestaan ? Ei painosta sanaakaan, ainoastaan itsestään huolta pitämisestä. Siitä, että ei anna itselleen lupaa laiminlyödä omaa terveyttään, jota mm. kova ylipaino tutkitusti tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApMutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.
Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.
Anteeksi vain, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin surulliselta, että koet voivasi olla hyvä kumppani vain, jos olet tietyssä painossa. Onhan sitä nyt muutakin parisuhteessa, kuin fyysiset aktiviteetit/puolet!
Mitä jos lukisit kirjoituksen uudestaan ? Ei painosta sanaakaan, ainoastaan itsestään huolta pitämisestä. Siitä, että ei anna itselleen lupaa laiminlyödä omaa terveyttään, jota mm. kova ylipaino tutkitusti tekee.
No kertokaahan, mitä se kova ylipaino sitten on? Olen treenannut 8 kertaa viikossa ja syönyt terveellisesti jo vuosia, mutta siltikin on tullut 5 kiloa lisää 10 vuodessa. Missä se menee se raja jossa tällainen painonnousu pidettäisiin normaalina, eikä jättämiseen oikeutettuina lihomisena?
- eri -
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApMutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.
Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.
Anteeksi vain, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin surulliselta, että koet voivasi olla hyvä kumppani vain, jos olet tietyssä painossa. Onhan sitä nyt muutakin parisuhteessa, kuin fyysiset aktiviteetit/puolet!
Mitä jos lukisit kirjoituksen uudestaan ? Ei painosta sanaakaan, ainoastaan itsestään huolta pitämisestä. Siitä, että ei anna itselleen lupaa laiminlyödä omaa terveyttään, jota mm. kova ylipaino tutkitusti tekee.
No kertokaahan, mitä se kova ylipaino sitten on? Olen treenannut 8 kertaa viikossa ja syönyt terveellisesti jo vuosia, mutta siltikin on tullut 5 kiloa lisää 10 vuodessa. Missä se menee se raja jossa tällainen painonnousu pidettäisiin normaalina, eikä jättämiseen oikeutettuina lihomisena?
- eri -
Ikää siis 32, BMI 20
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApMutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.
Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.
Anteeksi vain, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin surulliselta, että koet voivasi olla hyvä kumppani vain, jos olet tietyssä painossa. Onhan sitä nyt muutakin parisuhteessa, kuin fyysiset aktiviteetit/puolet!
Mitä jos lukisit kirjoituksen uudestaan ? Ei painosta sanaakaan, ainoastaan itsestään huolta pitämisestä. Siitä, että ei anna itselleen lupaa laiminlyödä omaa terveyttään, jota mm. kova ylipaino tutkitusti tekee.
No kertokaahan, mitä se kova ylipaino sitten on? Olen treenannut 8 kertaa viikossa ja syönyt terveellisesti jo vuosia, mutta siltikin on tullut 5 kiloa lisää 10 vuodessa. Missä se menee se raja jossa tällainen painonnousu pidettäisiin normaalina, eikä jättämiseen oikeutettuina lihomisena?
- eri -Ikää siis 32, BMI 20
No onhan tuo huolestuttavaa, jos jo tuossa iässä tulee 1kg painoa lisää joka toinen vuosi. Oletko varma, että ruokavaliosi on terveellinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApMutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.
Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.
Anteeksi vain, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin surulliselta, että koet voivasi olla hyvä kumppani vain, jos olet tietyssä painossa. Onhan sitä nyt muutakin parisuhteessa, kuin fyysiset aktiviteetit/puolet!
Mitä jos lukisit kirjoituksen uudestaan ? Ei painosta sanaakaan, ainoastaan itsestään huolta pitämisestä. Siitä, että ei anna itselleen lupaa laiminlyödä omaa terveyttään, jota mm. kova ylipaino tutkitusti tekee.
No kertokaahan, mitä se kova ylipaino sitten on? Olen treenannut 8 kertaa viikossa ja syönyt terveellisesti jo vuosia, mutta siltikin on tullut 5 kiloa lisää 10 vuodessa. Missä se menee se raja jossa tällainen painonnousu pidettäisiin normaalina, eikä jättämiseen oikeutettuina lihomisena?
- eri -
Viisi kiloa kymmenessä vuodessa ei ole juuri mitään. Jo hormonaaliset muutokset selittää tuon painon tietyssä iässä. Täällä on puhuttu kymmenien kuljin painonnoususta. Enkä ole nähnyt näissä kirjoituksissa myöskään kilojen vuoksi jätettyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApMutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.
Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.
Anteeksi vain, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin surulliselta, että koet voivasi olla hyvä kumppani vain, jos olet tietyssä painossa. Onhan sitä nyt muutakin parisuhteessa, kuin fyysiset aktiviteetit/puolet!
Mitä jos lukisit kirjoituksen uudestaan ? Ei painosta sanaakaan, ainoastaan itsestään huolta pitämisestä. Siitä, että ei anna itselleen lupaa laiminlyödä omaa terveyttään, jota mm. kova ylipaino tutkitusti tekee.
No kertokaahan, mitä se kova ylipaino sitten on? Olen treenannut 8 kertaa viikossa ja syönyt terveellisesti jo vuosia, mutta siltikin on tullut 5 kiloa lisää 10 vuodessa. Missä se menee se raja jossa tällainen painonnousu pidettäisiin normaalina, eikä jättämiseen oikeutettuina lihomisena?
- eri -Ikää siis 32, BMI 20
No onhan tuo huolestuttavaa, jos jo tuossa iässä tulee 1kg painoa lisää joka toinen vuosi. Oletko varma, että ruokavaliosi on terveellinen?
sori, 2kg!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApMutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.
Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.
Anteeksi vain, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin surulliselta, että koet voivasi olla hyvä kumppani vain, jos olet tietyssä painossa. Onhan sitä nyt muutakin parisuhteessa, kuin fyysiset aktiviteetit/puolet!
Mitä jos lukisit kirjoituksen uudestaan ? Ei painosta sanaakaan, ainoastaan itsestään huolta pitämisestä. Siitä, että ei anna itselleen lupaa laiminlyödä omaa terveyttään, jota mm. kova ylipaino tutkitusti tekee.
No kertokaahan, mitä se kova ylipaino sitten on? Olen treenannut 8 kertaa viikossa ja syönyt terveellisesti jo vuosia, mutta siltikin on tullut 5 kiloa lisää 10 vuodessa. Missä se menee se raja jossa tällainen painonnousu pidettäisiin normaalina, eikä jättämiseen oikeutettuina lihomisena?
- eri -Viisi kiloa kymmenessä vuodessa ei ole juuri mitään. Jo hormonaaliset muutokset selittää tuon painon tietyssä iässä. Täällä on puhuttu kymmenien kuljin painonnoususta. Enkä ole nähnyt näissä kirjoituksissa myöskään kilojen vuoksi jätettyjä.
No missä iässä ei saa enää hormonien takia lihoa? Mitä jos en saakaan painonnousua kuriin, vaikka nostaisin treenikerrat kymmeneen?
- sama -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä niissä kiloissa niin tärkeää että pitää puolustella ja loukkaantua jos joku niistä sanoo?
Vai onko se ylensyöminen niin mahtavaa että ihan sama kaikelle muulle ja muiden pitää vaan se hyväksyä.
Ehkä se, että siinä on kyse vähän monimutkaisemmasta mekanismista kuin ylensyöminen.
Loukkaantuisitko, jos sinun pitäisi puolustella sitä, miksi kilpirauhasesi hajosi stressissä tai sairastuit burn outiin tai kärsit unettomuudesta?Kyllä, ihan varmasti on joku prosenttiosuus lihavista ihan vaan huolettomia läskejä, mutta niitä muitakin on ihan merkittävä osuus. Jos ihminen on tasapainossa ja saa ravitsevaa ruokaa, ei kovin isoa osaa ihmisistä huvita syödä itseään ylipainoiseksi eikä se onnistu edes vahingossa.
Se on ikävää, jos lihominen johtuu terveysongelmasta, mutta eikö muutama sukupolvi sitten ollut stressiä, loppuunpalamista/burnoutia tai unettomuutta, kun lihavia oli äärimmäisen vähän nykyiseen verrattuna? Tästä päättelisin nopeasti, että suurin osa lihomisista on elintapojen vaikutusta, eli syödään epäterveellisesti ja liian paljon, ja suhteessa syömiseen liikutaan aivan liian vähän.
Minulla oli kolmekymmentä vuotta sitten surua, stressiä, unettomuutta jne jne ja olin hoikka ihan siksi, että ruokaa ei ollut. Tästä kaikesta onkin sitten kehoon jäänyt sellainen muistijälki, että se kyllä tekee kaikkensa estääkseen tulevat nälänhädät. Tänä keväänä stressitaso ja huoli tulevasta nousi taas pitkästä aikaa ja lihoin seitsemän kiloa kuukaudessa ennen kuin sain sen pysäytettyä. Edelleen on tekemistä siinä, ettei se nousisi lisää, joten pudottamisesta voi vasta haaveilla. Enkä anna kehoni enää koskaan kokea olevansa tilanteessa missä ruokaa ei ole saatavilla, silläkään ei ole hyvät seuraukset.
No nyt tuli kyllä täyttä potaskaa. :D 7kg lihominen kuukauden aikana ei tasan tarkkaan johdu stressistä. Itselläni vähän taipumus lihoa ja stressiä ja aineenvaihdunta ongelmia on, mutta kyllä siihen pystyy vaikuttamaan elämäntavoilla. Liikunta ja oikeanlainen ruokavalio. Et voi lihoa lähes kahta kiloa viikossa, jos ruokavalio on kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApMutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.
Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.
Anteeksi vain, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin surulliselta, että koet voivasi olla hyvä kumppani vain, jos olet tietyssä painossa. Onhan sitä nyt muutakin parisuhteessa, kuin fyysiset aktiviteetit/puolet!
Mitä jos lukisit kirjoituksen uudestaan ? Ei painosta sanaakaan, ainoastaan itsestään huolta pitämisestä. Siitä, että ei anna itselleen lupaa laiminlyödä omaa terveyttään, jota mm. kova ylipaino tutkitusti tekee.
No kertokaahan, mitä se kova ylipaino sitten on? Olen treenannut 8 kertaa viikossa ja syönyt terveellisesti jo vuosia, mutta siltikin on tullut 5 kiloa lisää 10 vuodessa. Missä se menee se raja jossa tällainen painonnousu pidettäisiin normaalina, eikä jättämiseen oikeutettuina lihomisena?
- eri -Viisi kiloa kymmenessä vuodessa ei ole juuri mitään. Jo hormonaaliset muutokset selittää tuon painon tietyssä iässä. Täällä on puhuttu kymmenien kuljin painonnoususta. Enkä ole nähnyt näissä kirjoituksissa myöskään kilojen vuoksi jätettyjä.
No missä iässä ei saa enää hormonien takia lihoa? Mitä jos en saakaan painonnousua kuriin, vaikka nostaisin treenikerrat kymmeneen?
- sama -
No sanoisin, että noin nelikymppisenä kannattaa mennä ravintoterapeutille ja hankkia pt, jos et saa painonnousua kuriin (toki sitä ennenkin jos BMI 24, koska silloin ollaan jo liian lähellä ylipainoa). Siinä vaiheessa alkaa kai lisääntymiseen liittyvät hormonit hävitä tehokkaammin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi läskit ovat niin kiukkuisia? Eikö vanha sanonta, läskit ovat leppoisia, pidäkään enää paikkaansa?
Kolme neljästä miehestä on lihava. Selittänee mm. yleistöpalsta- ja palstaraivon.
Mutta toisaalta, miehillä on paljon helpompaa ylipainon kanssa. Eihän heiltä kukaan ole ikinä normaalipainoa edes vaatinut, se on ainoastaan se nainen, kenen pitää itsensä kuikeloksi laihduttaa (kuten tältäkin palstalta voi päätellä).
Eihän se nyt noin mene todellakaan. Mä nain normipainoisen miehen. Meitä yhdistää kaiken muun lisäksi myös kiva tekeminen yhdessä. Jos mieheni nyt kerryttäisi 50 kg lisää massaa, siis ylipainoa, niin voisi olettaa, että elämän hallinnassa on jotain häikkää. Ainakaan hän ei mitä suuremmalla todennäköisyydellä enää haluaisi osallistua siihen liikkuvaan ja aktiiviseen elämäntapaan mitä on yhdessä toteutettu. Eikö mua saisi harmittaa, että mies jää mieluummin sohvalle sipseineen ja kaljoineen, kuin lähtee mun kanssani vaikka rämpimään sienimetsään ? Tai se, että ylipäätään on valinnut huomattavasti flegumman elämäntavan ? Todennäköisesti mies olisi tyytymätön itseensä ja sitä kautta ehkä koko elämään, ja sekö ei saisi harmittaa mua ? Kyllä se vain niin on, että kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä sitä vakiintuneessakaan parisuhteessa kannata jättää huomiotta.
Miten aikuinen ei ihminen ei pysty olemaan syömättä liikaa, jos haluaa laihtua? En pysty samaistumaan. Lihominen: syö mieluummin enemmän kuin on laiha. Motivaatio- ja valintakysymys. Ihan oikeastihan ei joudu olemaan kitunälässä, vain ylenmääräinen mättäminen pitää jättää. Kaikki muu on selittelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApMutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.
Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.
Anteeksi vain, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin surulliselta, että koet voivasi olla hyvä kumppani vain, jos olet tietyssä painossa. Onhan sitä nyt muutakin parisuhteessa, kuin fyysiset aktiviteetit/puolet!
Mitä jos lukisit kirjoituksen uudestaan ? Ei painosta sanaakaan, ainoastaan itsestään huolta pitämisestä. Siitä, että ei anna itselleen lupaa laiminlyödä omaa terveyttään, jota mm. kova ylipaino tutkitusti tekee.
No kertokaahan, mitä se kova ylipaino sitten on? Olen treenannut 8 kertaa viikossa ja syönyt terveellisesti jo vuosia, mutta siltikin on tullut 5 kiloa lisää 10 vuodessa. Missä se menee se raja jossa tällainen painonnousu pidettäisiin normaalina, eikä jättämiseen oikeutettuina lihomisena?
- eri -Viisi kiloa kymmenessä vuodessa ei ole juuri mitään. Jo hormonaaliset muutokset selittää tuon painon tietyssä iässä. Täällä on puhuttu kymmenien kuljin painonnoususta. Enkä ole nähnyt näissä kirjoituksissa myöskään kilojen vuoksi jätettyjä.
No missä iässä ei saa enää hormonien takia lihoa? Mitä jos en saakaan painonnousua kuriin, vaikka nostaisin treenikerrat kymmeneen?
- sama -No sanoisin, että noin nelikymppisenä kannattaa mennä ravintoterapeutille ja hankkia pt, jos et saa painonnousua kuriin (toki sitä ennenkin jos BMI 24, koska silloin ollaan jo liian lähellä ylipainoa). Siinä vaiheessa alkaa kai lisääntymiseen liittyvät hormonit hävitä tehokkaammin?
Joo, toi vois olla hyvä toi BMI-mitta. Eli sitten opettelemaan elämänhallintataitoja, kun BMI alkaa lähestyä ylipainoa 🙂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi läskit ovat niin kiukkuisia? Eikö vanha sanonta, läskit ovat leppoisia, pidäkään enää paikkaansa?
Kolme neljästä miehestä on lihava. Selittänee mm. yleistöpalsta- ja palstaraivon.
Mutta toisaalta, miehillä on paljon helpompaa ylipainon kanssa. Eihän heiltä kukaan ole ikinä normaalipainoa edes vaatinut, se on ainoastaan se nainen, kenen pitää itsensä kuikeloksi laihduttaa (kuten tältäkin palstalta voi päätellä).
Ai miesten läskit ei puolisoitaan häiritse? Nyt yläpeukkua kaikki oikeasti hoikat naiset, joiden miehellä on tollanen 25-30 kg kaljakessi eikä yhtään haittaa esteettisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi läskit ovat niin kiukkuisia? Eikö vanha sanonta, läskit ovat leppoisia, pidäkään enää paikkaansa?
Kolme neljästä miehestä on lihava. Selittänee mm. yleistöpalsta- ja palstaraivon.
Mutta toisaalta, miehillä on paljon helpompaa ylipainon kanssa. Eihän heiltä kukaan ole ikinä normaalipainoa edes vaatinut, se on ainoastaan se nainen, kenen pitää itsensä kuikeloksi laihduttaa (kuten tältäkin palstalta voi päätellä).
Ai miesten läskit ei puolisoitaan häiritse? Nyt yläpeukkua kaikki oikeasti hoikat naiset, joiden miehellä on tollanen 25-30 kg kaljakessi eikä yhtään haittaa esteettisesti.
Rehellisesti sanottuna, minua ei haittaa mieheni ylipaino (jota 20kg). Rakastuin häneen hänen huumorintajunsa ja persoonansa vuoksi, eikä hänen ulkonäöllään ole mitään vaikutusta niihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApMutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.
Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.
Anteeksi vain, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin surulliselta, että koet voivasi olla hyvä kumppani vain, jos olet tietyssä painossa. Onhan sitä nyt muutakin parisuhteessa, kuin fyysiset aktiviteetit/puolet!
Mitä jos lukisit kirjoituksen uudestaan ? Ei painosta sanaakaan, ainoastaan itsestään huolta pitämisestä. Siitä, että ei anna itselleen lupaa laiminlyödä omaa terveyttään, jota mm. kova ylipaino tutkitusti tekee.
No kertokaahan, mitä se kova ylipaino sitten on? Olen treenannut 8 kertaa viikossa ja syönyt terveellisesti jo vuosia, mutta siltikin on tullut 5 kiloa lisää 10 vuodessa. Missä se menee se raja jossa tällainen painonnousu pidettäisiin normaalina, eikä jättämiseen oikeutettuina lihomisena?
- eri -Viisi kiloa kymmenessä vuodessa ei ole juuri mitään. Jo hormonaaliset muutokset selittää tuon painon tietyssä iässä. Täällä on puhuttu kymmenien kuljin painonnoususta. Enkä ole nähnyt näissä kirjoituksissa myöskään kilojen vuoksi jätettyjä.
No missä iässä ei saa enää hormonien takia lihoa? Mitä jos en saakaan painonnousua kuriin, vaikka nostaisin treenikerrat kymmeneen?
- sama -No sanoisin, että noin nelikymppisenä kannattaa mennä ravintoterapeutille ja hankkia pt, jos et saa painonnousua kuriin (toki sitä ennenkin jos BMI 24, koska silloin ollaan jo liian lähellä ylipainoa). Siinä vaiheessa alkaa kai lisääntymiseen liittyvät hormonit hävitä tehokkaammin?
Joo, toi vois olla hyvä toi BMI-mitta. Eli sitten opettelemaan elämänhallintataitoja, kun BMI alkaa lähestyä ylipainoa 🙂
Ok, kiitos vastauksesta! Hyvä kuulla, että peli ei ole vielä menetetty :)
- tuo treenaamisesta huolimatta lihova
Vierailija kirjoitti:
Miten aikuinen ei ihminen ei pysty olemaan syömättä liikaa, jos haluaa laihtua? En pysty samaistumaan. Lihominen: syö mieluummin enemmän kuin on laiha. Motivaatio- ja valintakysymys. Ihan oikeastihan ei joudu olemaan kitunälässä, vain ylenmääräinen mättäminen pitää jättää. Kaikki muu on selittelyä.
Noin se on, eikä siinä mitkään hormonitkaan kelpaa selitykseksi. On vaikka kuinka paljon ihmisiä, jotka ovat hoikkia aina vanhuuteen asti. Jos syömistottumuksiaan joutuu matkan varrella säätämään, niin sitten tekee niitä muutoksia, eikä selittele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApMutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.
Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.
Anteeksi vain, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin surulliselta, että koet voivasi olla hyvä kumppani vain, jos olet tietyssä painossa. Onhan sitä nyt muutakin parisuhteessa, kuin fyysiset aktiviteetit/puolet!
Mitä jos lukisit kirjoituksen uudestaan ? Ei painosta sanaakaan, ainoastaan itsestään huolta pitämisestä. Siitä, että ei anna itselleen lupaa laiminlyödä omaa terveyttään, jota mm. kova ylipaino tutkitusti tekee.
No kertokaahan, mitä se kova ylipaino sitten on? Olen treenannut 8 kertaa viikossa ja syönyt terveellisesti jo vuosia, mutta siltikin on tullut 5 kiloa lisää 10 vuodessa. Missä se menee se raja jossa tällainen painonnousu pidettäisiin normaalina, eikä jättämiseen oikeutettuina lihomisena?
- eri -Viisi kiloa kymmenessä vuodessa ei ole juuri mitään. Jo hormonaaliset muutokset selittää tuon painon tietyssä iässä. Täällä on puhuttu kymmenien kuljin painonnoususta. Enkä ole nähnyt näissä kirjoituksissa myöskään kilojen vuoksi jätettyjä.
No missä iässä ei saa enää hormonien takia lihoa? Mitä jos en saakaan painonnousua kuriin, vaikka nostaisin treenikerrat kymmeneen?
- sama -
Kuule. Kysy ravintoterapeutilta.
Eksä aikoinaan sanoi että jos mä päästän itseni lihomaan, vaihtaa mut timmiin muijaan ennenkuin ehdin kissaa sanoa. No nyt, olen edelleen 3 lapsen synnytysten jälkeen samoissa mitoissa, mies lihonut reilu 40kg ja on todella sairaalloisen lihava. Ei siis alunperinkään ollut mikään hoikka poika... Jätin miehen muutama vuosi sitten, väkivaltaisuuden takia, ja hän edelleenkin katkerana valittaa että olen pinnallinen ihminen kun jätin hänet vain lihomisen takia. Hänellä on paljon terveysongelmia lihomisen takia, mutta ei voi edes mennä lääkäriin koska hänelle ensin huomautetaan ylipainosta. Voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApMutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.
Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.
Anteeksi vain, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin surulliselta, että koet voivasi olla hyvä kumppani vain, jos olet tietyssä painossa. Onhan sitä nyt muutakin parisuhteessa, kuin fyysiset aktiviteetit/puolet!
Mitä jos lukisit kirjoituksen uudestaan ? Ei painosta sanaakaan, ainoastaan itsestään huolta pitämisestä. Siitä, että ei anna itselleen lupaa laiminlyödä omaa terveyttään, jota mm. kova ylipaino tutkitusti tekee.
No kertokaahan, mitä se kova ylipaino sitten on? Olen treenannut 8 kertaa viikossa ja syönyt terveellisesti jo vuosia, mutta siltikin on tullut 5 kiloa lisää 10 vuodessa. Missä se menee se raja jossa tällainen painonnousu pidettäisiin normaalina, eikä jättämiseen oikeutettuina lihomisena?
- eri -Viisi kiloa kymmenessä vuodessa ei ole juuri mitään. Jo hormonaaliset muutokset selittää tuon painon tietyssä iässä. Täällä on puhuttu kymmenien kuljin painonnoususta. Enkä ole nähnyt näissä kirjoituksissa myöskään kilojen vuoksi jätettyjä.
No missä iässä ei saa enää hormonien takia lihoa? Mitä jos en saakaan painonnousua kuriin, vaikka nostaisin treenikerrat kymmeneen?
- sama -No sanoisin, että noin nelikymppisenä kannattaa mennä ravintoterapeutille ja hankkia pt, jos et saa painonnousua kuriin (toki sitä ennenkin jos BMI 24, koska silloin ollaan jo liian lähellä ylipainoa). Siinä vaiheessa alkaa kai lisääntymiseen liittyvät hormonit hävitä tehokkaammin?
Joo, toi vois olla hyvä toi BMI-mitta. Eli sitten opettelemaan elämänhallintataitoja, kun BMI alkaa lähestyä ylipainoa 🙂
Ok, kiitos vastauksesta! Hyvä kuulla, että peli ei ole vielä menetetty :)
- tuo treenaamisesta huolimatta lihova
Syömisestä se on pääasiassa kiinni, eikä treenaamisesta. Eikä kannata odottaa lähestyvänsä ylipainon rajaa, vaan toimia jo paljon aiemmin.
Alue: Aihe vapaa
Kuules, olen jo saavuttanut tämän asettamasi ikähaarukan, joten. Kuka sitä paitsi puhui itsensä kuihduttamusesta yhtään mitään ? Normipainolla mennään ja hyvin jaksetaan. Mitä väärää siinä on ? Oletpa inha tapaus, kun povailet itsestään selvästi jätetyksi tulemisen kohtaloa 50-60 vuotiaille naisille ? Kannattaa valita kumppaninsa oikein, elää hyvää ja terveellistä elämää, kunnioittaa itseään ja muita, niin saattaa hyvinkin odottaa hyvä ja mukana elämä ja pitkä parisuhde. Ilkeily kyllä on tuhoisaa aivan jokaisessa ihmissuhteessa, vinkkinä sinulle.