Miksi lihomisesta ei saa sanoa suhteessa? Avopuoliso suuttui

En kommentoisi painoa vaan niitä epätereveellisiä ruokalailutottumuksia ja mahdollista alkoholin käyttöä. 

Puolisolla on ollut joko raskaat pikkulapsivuodet tai muuten raskasta aikaa/ henkisiä ongelmia, joita paikkaillut ylensyönnillä. Ja senkin tulos on masentava. Sinun puolisona kannattaa avata keskustelu toisesta kulmasta, mitä pitäisi tapahtua että elämä olisi parempaa?

KUn olin 16v, olin lihonutmuutamassa vuodessa noin 10kg. Lääkäri puuttui siihen ja sanoi, että ´pääasia, ettei enää tule lisää painoa. Tästä on noin 20v ja ole kiitollinen lääkärille, Painoni oli max 70kg!

Aika oli toinen ja nykyajan kehopositiivuus on hirveätä!!!

Sairasta lihavuutta ei ole syytä hyväksyä!

No eipä tuokaan oo normaalia uhkailla itsemurhalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen entinen ylipainoinen. Kyllä jokainen lihava tietää olevansa lihava. Jos joku tulee siitä sanomaan niin tottakai se tuntuu pahalta mutta etenkin parisuhteessa se on hemmetin väärin ja itsekästä toista kohtaan ettei tee asialle mitään. Puoliso taatusti rakastaa vaikka toisella olisi kiloja mutta taatusti se vaikuttaa suhteeseen, etenkin seksiin, läheisyyteen jota parisuhteessa yleensä pitää olla. Jos puoliso tunsi vetoa ja rakastui normaalipainoiseen niin minusta ihan hullua odottaa samaa jos painoa tullut +20kg.

Tiedän paljon pariskuntia joista toinen lihonut ja suhde on eron partaalla sen takia. Toinen haluaisi että ylipainoinen edes hieman tekisi asian suhteen jotain, olisi terveempi omaa tulevaisuutta ajatellen. Mutta jos toinen vaan mässää suklaata sohvalla ja ajattelee että toinen kyllä rakastaa minua sellaisena kuin olen niin se on itsekästä ja toiveajattelua.

Olen seurannut kehopoitiivisuusaktivisteja sos.mediassa ja pakko sanoa, että mielestäni heillä on vääristynyt käsitys rakkaudesta. Rakkaus tarkoittaa heidän mielestä vain itselle armollinen olemista ja hemmottelua. Mutta et sä lastakaan rakasta sille tavalla. Kyllä sä lapseltakin vaadit tiettyjä asioita, juuri koska rakastat. Miten se itsensä rakastamine tarkoittaa sitten vaan paapomista? Mua niin ihmetytti, kun eräs kehopositiivisuusaktivisti kirjoitti, että itsensä ei täytyy hyväksyä jokainen päivä ja että ei ole mahdollista rakastaa itsensä koko ajan. Se on kyllä täyttä sontaa. Sellainen ihminen ei vaan ole edes ymmärtänyt, mitä tarkoittaa itsensä rakastaminen. Että herkuista luopuminen tai herkuttelu harkitusti ei ole uhraamista ja että se ei ole ylipäätä luopumista vaan itselle antamista, omalle kropalle rakkauden antamista. Sitä on surullista katsottavaa, kun ihminen ei kunnoita omaa vartaloa ja heiluttaa somessa keskisormea ja puhuu läskivihasta. Onko niin vaikea ymmärtää, että ollaan ihmisiä ja on turhauttavaa katsoa, miten ihminen on ylpeä siitä, että ei tee mitään sen eteen, että kroppa voisi paremmin? Miten voi väittää, että sun paino ei kuuluu muille. Kyllä se kuuluu sun läheisille. Sun lapsille, sun puolisolle. Ja jos lihava sanoo, että kyllä hän tietää, että hän on ylipainoinen ja että siitä ei tarvii muistuttaa, sitten anteeksi vaan, miksi hän ei tee mitään sen eteen, että olla terveellisempi? Miksi? En puhu nyt näistä, joilla joku sairaus tai lääkkeet aiheuttavat ylipainoa. 

Tarkennus: Ja se paino kuuluu sun läheisille, koska he rakastavat sinua ja toivovat, että eläät mahdollisimman vanhaksi. Että et sairastu. Mutta addikti on itsekäs. Myös sokeriaddikti. Terkuin, entinen sokeririippuvainen. 

Tähän kommenttina, että ylipaino todellakin kuuluu läheisille. Minun vanhimmista lapsista toinen on alkoholisti ja toinen ylipainoinen. Olen kummastakin aivan yhtä huolissani. Kumpikin luulee vain pitävänsä hauskaa, minä näen heidät tekemässä hidastettua itsemurhaa. Lisäksi he näyttää aivan hirveälle ja vastenmieliselle. Paitsi että on sitä päihdeongelmaa ja lihavuutta, niin se aiheuttaa näköjään myös haluttomuutta peseytyä, olla siisti ja pitää elämäänsä edes jossain järjestyksessa. Mitä muuta tuollainen sikailu on kuin välinpitämättömyyttä ja täydellistä luovuttamista, lähipiiristä viis. Jollekin se voi olla kehopositiviisuutta, mutta ehkä silloin kannattaisi tarkistaa päänsä jos luulee itsetuhoisuudessa olevan jotain positiivista.

Tuotanoin. Oletko ajatellut että nuo olisivat oireita mielenterveysongelmista eikä läheisten kiusaamista laiskuudella ja vastuuttomuudella? Viestistäsi tuli kylmä viima tänne asti, ehkä se sama viima on tartuttanut heidän tunteet.

Vierailija kirjoitti:

Ap, voisit miettiä miksi puolisosi voi kanssasi niin huonosti, että on syönyt pahaan oloonsa ja lihonut? Johtuisiko ikävästä huomauttelusta?

Jos ei itsetunto kestä kritiikkiä omasta elämänhallinnasta on osoite terapian kautta ravitsemusterapeutille. Ei niin herkkä saa olla ettei totuutta voi kohdata.

Joku pisti miehen tekemättömyyden piikkiin muijan lihomisen... ei ole miehen syy vaikka ei tekisi mitään. Lihava on ensisijaisesti itse oman painonsa seppä.

Tiedän myös paridkun4ia missä norm. Painoinen mies painaa töitä pääpunaisena, tekee pyykkäykset, ruuat yms. Kotiin tullessaan. Heillä tyttöystävät/vaimot työttömiä/kotiäitejä. Aikaa olisi vaikja mihin kun lapsetkin päivän hoidossa. Suurin saavutus näillä morsiamilla on se että on vedetty kebabrulla tuplalihalla yksin huiviin ja saatu candycrushsodayogasaagassa taso 1288...

edellinen kirjoittaja 466 hyvillä jäljillä .

Naiset viimeiseen asti aina etsii muualta syitä lihomiseen,myös tällä palstalla, ekat ohjeet aina mennä mittauttaan joku veriarvo sun muuta.

Ihan sitte viimeisenä vasta joku ehkä,silloinkin ehkä  uskaltaa kysyä että mitä syöt ja miten liikut. Ja se kysyjä lytätään samantien sitte ja bannataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ainakin ihmetyttää ja ärsyttää se kun ex mieheni ei sanonut mitään kun lähes tuplasin painoni. Auttoi vaan kantamaan kotiin niitä mässyjä. Ei voinut sanoa vaikkapa 5-10 ylikilon kohdalla viimeistään. Kun lopulta heräsin siihen, että ju malauta k uolen näihin läskeihin niin sitten pitikin laihduttaa lähes 40kg Ja kun ne lopulta vuosien jälkeen sain pois sairastettuani lähes kaikki syömishäiriöt ja vielä toivuttuanikin niistä, niin jouduttiin poistamaan ylimääräistä ihoa. Nyt olen lopun ikääni täynnä arpia. Minusta välinpitämättömyyttä olla sanomatta ja ajoissa.

En kuitenkaan miestä syyllistäisi omista päätöksistä vaikka olisi voinutkin sanoa jotain. 

Jos et osaa lukea rivien välistä niin tekstini viittaa siihen että sanokaa puolisot ajoissa kun toinen alkaa syödä itseään h engiltä. Minä ainakin olin täysin kuutamolla ja yksi päivä vaan heräsin siihen että olin lä ski. Tuli 2 vuodessa 50kg. Kyllä luulisi jotain sanottavaa olevan silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ainakin ihmetyttää ja ärsyttää se kun ex mieheni ei sanonut mitään kun lähes tuplasin painoni. Auttoi vaan kantamaan kotiin niitä mässyjä. Ei voinut sanoa vaikkapa 5-10 ylikilon kohdalla viimeistään. Kun lopulta heräsin siihen, että ju malauta k uolen näihin läskeihin niin sitten pitikin laihduttaa lähes 40kg Ja kun ne lopulta vuosien jälkeen sain pois sairastettuani lähes kaikki syömishäiriöt ja vielä toivuttuanikin niistä, niin jouduttiin poistamaan ylimääräistä ihoa. Nyt olen lopun ikääni täynnä arpia. Minusta välinpitämättömyyttä olla sanomatta ja ajoissa.

En kuitenkaan miestä syyllistäisi omista päätöksistä vaikka olisi voinutkin sanoa jotain. 

Jos et osaa lukea rivien välistä niin tekstini viittaa siihen että sanokaa puolisot ajoissa kun toinen alkaa syödä itseään h engiltä. Minä ainakin olin täysin kuutamolla ja yksi päivä vaan heräsin siihen että olin lä ski. Tuli 2 vuodessa 50kg. Kyllä luulisi jotain sanottavaa olevan silloin.

Miten tuommoista määrää ei  muka voisi huomata? jos siis on suurinpiirtein normaali ihminen ja ÄO.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ainakin ihmetyttää ja ärsyttää se kun ex mieheni ei sanonut mitään kun lähes tuplasin painoni. Auttoi vaan kantamaan kotiin niitä mässyjä. Ei voinut sanoa vaikkapa 5-10 ylikilon kohdalla viimeistään. Kun lopulta heräsin siihen, että ju malauta k uolen näihin läskeihin niin sitten pitikin laihduttaa lähes 40kg Ja kun ne lopulta vuosien jälkeen sain pois sairastettuani lähes kaikki syömishäiriöt ja vielä toivuttuanikin niistä, niin jouduttiin poistamaan ylimääräistä ihoa. Nyt olen lopun ikääni täynnä arpia. Minusta välinpitämättömyyttä olla sanomatta ja ajoissa.

En kuitenkaan miestä syyllistäisi omista päätöksistä vaikka olisi voinutkin sanoa jotain. 

Jos et osaa lukea rivien välistä niin tekstini viittaa siihen että sanokaa puolisot ajoissa kun toinen alkaa syödä itseään h engiltä. Minä ainakin olin täysin kuutamolla ja yksi päivä vaan heräsin siihen että olin lä ski. Tuli 2 vuodessa 50kg. Kyllä luulisi jotain sanottavaa olevan silloin.

Etkö joutunut ostamaan uudet vaatteet ja katsonut koskaan katsonut itseäsi peilistä? Miten on mahdollista ettei tuollaista painonnousua huomaa itse? Itse huomaan jo 5 kg:n painonnousun vaatteissani. Miten on mahdollista ettei huomaa kymmenien kilojen painonnousun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ainakin ihmetyttää ja ärsyttää se kun ex mieheni ei sanonut mitään kun lähes tuplasin painoni. Auttoi vaan kantamaan kotiin niitä mässyjä. Ei voinut sanoa vaikkapa 5-10 ylikilon kohdalla viimeistään. Kun lopulta heräsin siihen, että ju malauta k uolen näihin läskeihin niin sitten pitikin laihduttaa lähes 40kg Ja kun ne lopulta vuosien jälkeen sain pois sairastettuani lähes kaikki syömishäiriöt ja vielä toivuttuanikin niistä, niin jouduttiin poistamaan ylimääräistä ihoa. Nyt olen lopun ikääni täynnä arpia. Minusta välinpitämättömyyttä olla sanomatta ja ajoissa.

En kuitenkaan miestä syyllistäisi omista päätöksistä vaikka olisi voinutkin sanoa jotain. 

Jos et osaa lukea rivien välistä niin tekstini viittaa siihen että sanokaa puolisot ajoissa kun toinen alkaa syödä itseään h engiltä. Minä ainakin olin täysin kuutamolla ja yksi päivä vaan heräsin siihen että olin lä ski. Tuli 2 vuodessa 50kg. Kyllä luulisi jotain sanottavaa olevan silloin.

Etkö joutunut ostamaan uudet vaatteet ja katsonut koskaan katsonut itseäsi peilistä? Miten on mahdollista ettei tuollaista painonnousua huomaa itse? Itse huomaan jo 5 kg:n painonnousun vaatteissani. Miten on mahdollista ettei huomaa kymmenien kilojen painonnousun?

Mulle tuli 10kg huomaamatta, en itsekään tiedä miten se on mahdollista. Mutta yhtenä päivänä farkut eivät mahtuneetkaan jalkaan ja kävin vaa'alla. Siihen se sitten loppui, otin itseäni niskasta kiinni heti ja pudotin sen kympin ja poissa ovat pysyneet. En laske kaloreita enkä stressaa painonhallinnasta mutta en myöskään hyväksy ylipainoa itselleni.

Joku kyseli ketjussa että mitä sitten jos keho hakeutuu tiettyyn painoon ja se sattuu olemaan vaikka bmi 27. No sitä sitten että en halua olla läski. Ihan suoraan sanoen. En halua tuntea sitä painoa kehossani enkä halua näyttää siltä. Olen mieluummin keveämpi, ketterämpi, hyväkuntoisempi, terveempi, onnellisempi. Ja se ei vaadi mitään ponnisteluja paitsi vähän seurata ettei syö liikaa.

Vttuako se sulle kuuluu?? Jokaisella on omat kädet ja oma suu,jonne itse ruokansa tunkee,mitä haluaa. Toisen paino,ei kuulu sulle pätkääkään.Kyllä hän itse läskinsä tietää... P.s Helppo on entisen läskin vinoilla,kun on lääketieteellä hoidettu paino pois...

Ajatteleppa,kun mursin selkäni ja en päässyt enää liikkumaan...Tuli läskiä lisää joo.Kiva kuunnella huomautteluasi siitä.Sun mielestä vaan lihaskipuja ja mikset liiku enempi. T: ex-vaimo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ei ole sanonut mitään, vaikka olen laihtunut 12 kiloa.

Vaan eipä se sanonut mitään silloinkaan, kun paino kipusi pikkuhiljaa 15kg tapaamisestamme.

Ihana mies, olisipa näitä aitoon rakkauteen kykeneviä miehiä enemmän!

Juuri näin! Puolisoa rakastetaan ja himoitaan ihan muista syistä kuin painon takia.

Kyllä mulle vaan se toisen ulkomuoto merkitsee paljon. Ja on aika luonnollista, että ihminen haluaa enemmän terveen näköistä kumppania, ei ole mitenkään luonnoton ja huono juttu. Vaikuttaa jälkeläisten terveyteen ja selviytymiseen. Pidän itsekin huolta kunnostani ja terveydestäni ja odotan toiselta samaa. On utopistista ajatella, että halukkuuteen ei muka vaikuttaisi ulkonäkö millään tavalla.

Entä sitten jos kumppanisi sairastuu tai vammautuu ja hänen ulkonäkönsä “tärveltyy”?

On tehty tutkimus ,että jos ihminen vammautuu nuorena niin kumppani jättää 90% varmuudella.

Niil on oma elämä edessä.

Ihmeset jättää jo vaihtelun vuoksi..niin miks pitäis kattella jotain palovammapotilasta..hyi

Työkaveri aikanaan kertoi että miehensä oli sängyssä tunnustellut hänen vatsaansa ja sanonut: "Sun pitäis laihduttaa tästä vatsan kohdalta."  - Kuin lihakauppias lihakimpalettaan arvioiden, onko sopivan mureaa!  Kauhealta kuulosti. Ero heille sitten tulikin myöhemmin, kun mies löysi nuoremman, ja nainen jäi kolmen lapsen yksinhuoltajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ei ole sanonut mitään, vaikka olen laihtunut 12 kiloa.

Vaan eipä se sanonut mitään silloinkaan, kun paino kipusi pikkuhiljaa 15kg tapaamisestamme.

Ihana mies, olisipa näitä aitoon rakkauteen kykeneviä miehiä enemmän!

Juuri näin! Puolisoa rakastetaan ja himoitaan ihan muista syistä kuin painon takia.

Kyllä mulle vaan se toisen ulkomuoto merkitsee paljon. Ja on aika luonnollista, että ihminen haluaa enemmän terveen näköistä kumppania, ei ole mitenkään luonnoton ja huono juttu. Vaikuttaa jälkeläisten terveyteen ja selviytymiseen. Pidän itsekin huolta kunnostani ja terveydestäni ja odotan toiselta samaa. On utopistista ajatella, että halukkuuteen ei muka vaikuttaisi ulkonäkö millään tavalla.

Entä sitten jos kumppanisi sairastuu tai vammautuu ja hänen ulkonäkönsä “tärveltyy”?

On tehty tutkimus ,että jos ihminen vammautuu nuorena niin kumppani jättää 90% varmuudella.

Niil on oma elämä edessä.

Ihmeset jättää jo vaihtelun vuoksi..niin miks pitäis kattella jotain palovammapotilasta..hyi

Työkaveri aikanaan kertoi että miehensä oli sängyssä tunnustellut hänen vatsaansa ja sanonut: "Sun pitäis laihduttaa tästä vatsan kohdalta."  - Kuin lihakauppias lihakimpalettaan arvioiden, onko sopivan mureaa!  Kauhealta kuulosti. Ero heille sitten tulikin myöhemmin, kun mies löysi nuoremman, ja nainen jäi kolmen lapsen yksinhuoltajaksi.

Mun ystävä jätti puolisonsa työkaverinsa takia.

Olivat yhdessä 24 vuotta ennen salasuhdetta.

Uusi puoliso on hoikka kaunis ja nuori.

Jätetty sairastui r,intasyöpään ja lihoi 30 kiloa.

Uskon rakkauteen..ystäväni on onnellinen mies:)

Kumpi on kauheampi kohtalo

Olla valmiiksi lihava ja tulla jätetyksi =YYHOOKSI

vai

Lihoa jättämisen jälkeen 30 kg ja rinnat leikataan pois?

Vierailija kirjoitti:

Miksi oletetaan että puolison pitäisi katsella lihomista ja hyväksyä se? Kyllä jokaisen velvollisuus on pitää itsensä normaalipainoisena ja hyväkuntoisena. Vähän arvostusta parisuhdetta ja toista kohtaan. Vaikka ensisijainen vaikutus kohdistuu tietysti ihan omaan itseen, terveyteen ja vointiin.

No mitäs sitten, jos ei vaikka sairauden takia pitämään itseään hyväkuntoisena? Esimerkiksi halvaantuu, ja ei pysty enää urheilemaan, jonka seurauksena tulee painoa lisää? No, tottakai tämä halvaantunut pitää dumbata? Kukapa sitä sellaista ihmistä joka ei voi käydä joka päivä juoksulenkillä ja vetää vaan 4 kirsikkatomaattia päivässä katsoisi? Huoh. Onneksi olen sinkku, eipähän tarvitse kuulla valitusta myös siitä, että 60- vuotiaana on ryppyjä kasvoissa...

Miksi läskit ovat niin kiukkuisia? Eikö vanha sanonta, läskit ovat leppoisia, pidäkään enää paikkaansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ei ole sanonut mitään, vaikka olen laihtunut 12 kiloa.

Vaan eipä se sanonut mitään silloinkaan, kun paino kipusi pikkuhiljaa 15kg tapaamisestamme.

Ihana mies, olisipa näitä aitoon rakkauteen kykeneviä miehiä enemmän!

Juuri näin! Puolisoa rakastetaan ja himoitaan ihan muista syistä kuin painon takia.

Kyllä mulle vaan se toisen ulkomuoto merkitsee paljon. Ja on aika luonnollista, että ihminen haluaa enemmän terveen näköistä kumppania, ei ole mitenkään luonnoton ja huono juttu. Vaikuttaa jälkeläisten terveyteen ja selviytymiseen. Pidän itsekin huolta kunnostani ja terveydestäni ja odotan toiselta samaa. On utopistista ajatella, että halukkuuteen ei muka vaikuttaisi ulkonäkö millään tavalla.

Entä sitten jos kumppanisi sairastuu tai vammautuu ja hänen ulkonäkönsä “tärveltyy”?

On tehty tutkimus ,että jos ihminen vammautuu nuorena niin kumppani jättää 90% varmuudella.

Niil on oma elämä edessä.

Ihmeset jättää jo vaihtelun vuoksi..niin miks pitäis kattella jotain palovammapotilasta..hyi

Työkaveri aikanaan kertoi että miehensä oli sängyssä tunnustellut hänen vatsaansa ja sanonut: "Sun pitäis laihduttaa tästä vatsan kohdalta."  - Kuin lihakauppias lihakimpalettaan arvioiden, onko sopivan mureaa!  Kauhealta kuulosti. Ero heille sitten tulikin myöhemmin, kun mies löysi nuoremman, ja nainen jäi kolmen lapsen yksinhuoltajaksi.

Mun ystävä jätti puolisonsa työkaverinsa takia.

Olivat yhdessä 24 vuotta ennen salasuhdetta.

Uusi puoliso on hoikka kaunis ja nuori.

Jätetty sairastui r,intasyöpään ja lihoi 30 kiloa.

Uskon rakkauteen..ystäväni on onnellinen mies:)

Ehkä hänellä käy loistava tuuri ja aiempi puoliso menehtyy syöpäänsä. Jii-haa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi oletetaan että puolison pitäisi katsella lihomista ja hyväksyä se? Kyllä jokaisen velvollisuus on pitää itsensä normaalipainoisena ja hyväkuntoisena. Vähän arvostusta parisuhdetta ja toista kohtaan. Vaikka ensisijainen vaikutus kohdistuu tietysti ihan omaan itseen, terveyteen ja vointiin.

No mitäs sitten, jos ei vaikka sairauden takia pitämään itseään hyväkuntoisena? Esimerkiksi halvaantuu, ja ei pysty enää urheilemaan, jonka seurauksena tulee painoa lisää? No, tottakai tämä halvaantunut pitää dumbata? Kukapa sitä sellaista ihmistä joka ei voi käydä joka päivä juoksulenkillä ja vetää vaan 4 kirsikkatomaattia päivässä katsoisi? Huoh. Onneksi olen sinkku, eipähän tarvitse kuulla valitusta myös siitä, että 60- vuotiaana on ryppyjä kasvoissa...

Samoilla linjoilla. Ihmiset ei tunnu tajuavan, että se keho muuttuu ajanmyötä, halusi tai ei. Jokaiselle meistä, oli sitten (ilmeisesti) vaaditun anorektinen tai normaalipainoinen, tulee ryppyjä, selluliittia, raskausarpia ja harmaita hiuksia ynnä muita. Jos ei tätä tajua, kuten näköjään suurin osa ei tajua kun pitäisi hautaan asti 20-vuotiaalta näyttää, tulee olemaan kovassa paikassa kuolinvuoteellaan, kun on kohtuuttomilla vaatimuksillaan ajanut kaikki kumppanit pois.