Miksi lihomisesta ei saa sanoa suhteessa? Avopuoliso suuttui

Vierailija kirjoitti:

Miksi läskit ovat niin kiukkuisia? Eikö vanha sanonta, läskit ovat leppoisia, pidäkään enää paikkaansa?

Kolme neljästä miehestä on lihava. Selittänee mm. yleistöpalsta- ja palstaraivon.

Vierailija kirjoitti:

Se juuri vihjailu onkin aivan perseestä ja vertailu johonkin luuviuluun kun asiasta puhuu arvostaen toista minä kuuntelen sitä mieluummin kun vihjailua syömisiäni kyllä jokainen lihava tietää et pitäs muuttaa elämän tapojaan mutta se vain ei ole niin yksinkertaista kun kuvittelee moni jolla ei ongelmaa.

Nii mikä se ongelma siis on? Liian syömisen lisäksi? 50-60% kansasta on ylipainoisia, onko teillä kaikilla jokin syömishäiriö?

Vierailija kirjoitti:

Ajatteleppa,kun mursin selkäni ja en päässyt enää liikkumaan...Tuli läskiä lisää joo.Kiva kuunnella huomautteluasi siitä.Sun mielestä vaan lihaskipuja ja mikset liiku enempi. T: ex-vaimo

Miten söit tuolloin? Itsellä painoon vaikuttaa paljon enemmn ruokavalio kuin liikunta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi läskit ovat niin kiukkuisia? Eikö vanha sanonta, läskit ovat leppoisia, pidäkään enää paikkaansa?

Kolme neljästä miehestä on lihava. Selittänee mm. yleistöpalsta- ja palstaraivon.

Mutta toisaalta, miehillä on paljon helpompaa ylipainon kanssa. Eihän heiltä kukaan ole ikinä normaalipainoa edes vaatinut, se on ainoastaan se nainen, kenen pitää itsensä kuikeloksi laihduttaa (kuten tältäkin palstalta voi päätellä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.

Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.

Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.

Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.

Ap

Mutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.

Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.

En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.

Saako sanoa alkoholin käytöstä/tupakoinnista? Aikoinaan sanoin puolisolle alkoholin käytöstä. Alkoholiin kului tulotasoomme nähden ihan liikaa rahaa. Puoliso suuttui "kehtaat naputtaa, kun otan muutaman lasillisen viiniä silloin tällöin". Hän joi 3x 3litraa viiniä viikossa eli 9 litraa. Minusta tuo ei mene ihan määritelmään "muutama lasillinen silloin tällöin". Sitten alkoi uhkailla erolla ja itsemurhalla.

Nyt puoliso on jo haudassa. Kuoli haimasyöpään.

Vierailija kirjoitti:

Saako sanoa alkoholin käytöstä/tupakoinnista? Aikoinaan sanoin puolisolle alkoholin käytöstä. Alkoholiin kului tulotasoomme nähden ihan liikaa rahaa. Puoliso suuttui "kehtaat naputtaa, kun otan muutaman lasillisen viiniä silloin tällöin". Hän joi 3x 3litraa viiniä viikossa eli 9 litraa. Minusta tuo ei mene ihan määritelmään "muutama lasillinen silloin tällöin". Sitten alkoi uhkailla erolla ja itsemurhalla.

Nyt puoliso on jo haudassa. Kuoli haimasyöpään.

Totta kai saa. Alkoholismista huomauttaminen on välittämistä, ulkonäön halventaminen ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.

Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.

Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.

Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.

Ap

Mutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.

Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.

En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.

Ihan hyviä pointteja, mutta tulethan sinä iän myötä menettämään viehättävyytesi miehesi silmissä joka tapauksessa, koska kaikille meille tulee ryppyjä ja hiukset ohenee jne... Eli se on itselleen valehtelua, jos luulee olevansa viehättävä hautaan saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.

Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.

Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.

Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.

Ap

Mutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.

Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.

En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.

Ihan hyviä pointteja, mutta tulethan sinä iän myötä menettämään viehättävyytesi miehesi silmissä joka tapauksessa, koska kaikille meille tulee ryppyjä ja hiukset ohenee jne... Eli se on itselleen valehtelua, jos luulee olevansa viehättävä hautaan saakka.

Tämä! Näillä mammoilla ketkä kuihduttaa itseään miellyttääkseen ukkoaan tulee olemaan kovat paikat siinä 50-/60-kymppisenä, kun alkaa esimerkiksi kasvoissakin ihan oikeasti ikä näkyä (muiden ikääntymisen merkkien lisäksi) ja joutuvat jätetyksi 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.

Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.

Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.

Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.

Ap

Mutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.

Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.

En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.

Anteeksi vain, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin surulliselta, että koet voivasi olla hyvä kumppani vain, jos olet tietyssä painossa. Onhan sitä nyt muutakin parisuhteessa, kuin fyysiset aktiviteetit/puolet!

Vierailija kirjoitti:

Minulle laihduttaminen tarkoittaa terveellisten elämäntapojen opettelua ja omaksumista ja siinä sivussa paino tipahtaa. Tätä olen tarkoittanut laihduttamisella, kun ketjussa olen asiasta maininnut. Mihinkään kitukuureihin ei juuri kukaan enää kannusta, eivätkä ne kannata kuin harvoissa tilanteissa.

Tuo on järkevää ja rakentavaa, eli elämäntavat kuntoon, niin paino menee normaalisuuntaan siinä sivutuotteena. Itse olen puhunut vaimoni kanssa, kun hän on todennut lihoneensa (ehkä pari kg tänä vuonna, vaikka mielellään pudottaisi hieman painoaan) että panostetaan terveisiin elämäntapoihin, ja syödään terveellisesti ja liikutaan, ja hän on innostunut tästä. Toki ne samat kiusaukset (ylisuuret annoskoot, juustokakut, sipsit ja suklaat, tms.) ovat edelleen haasteena, ettei niitä söisi liikaa, mutta ainakin yritystä on, ja nimenomaan positiivisesti, terveellisyyden kautta, ei vaakaa tuijottamalla ja negatiivisuuden kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, voisit miettiä miksi puolisosi voi kanssasi niin huonosti, että on syönyt pahaan oloonsa ja lihonut? Johtuisiko ikävästä huomauttelusta?

Jos ei itsetunto kestä kritiikkiä omasta elämänhallinnasta on osoite terapian kautta ravitsemusterapeutille. Ei niin herkkä saa olla ettei totuutta voi kohdata.

Joku pisti miehen tekemättömyyden piikkiin muijan lihomisen... ei ole miehen syy vaikka ei tekisi mitään. Lihava on ensisijaisesti itse oman painonsa seppä.

Tiedän myös paridkun4ia missä norm. Painoinen mies painaa töitä pääpunaisena, tekee pyykkäykset, ruuat yms. Kotiin tullessaan. Heillä tyttöystävät/vaimot työttömiä/kotiäitejä. Aikaa olisi vaikja mihin kun lapsetkin päivän hoidossa. Suurin saavutus näillä morsiamilla on se että on vedetty kebabrulla tuplalihalla yksin huiviin ja saatu candycrushsodayogasaagassa taso 1288...

Ehkä nämä naiset ovat työttöminä turhautuneita ja masentuneita, some-koukussa sohvalla tms.? Silloin ei auta, vaikka olisi aikaa, kun ei ole motivaatiota tehdä mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.

Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.

Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.

Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.

Ap

Mutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.

Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.

En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.

Ihan hyviä pointteja, mutta tulethan sinä iän myötä menettämään viehättävyytesi miehesi silmissä joka tapauksessa, koska kaikille meille tulee ryppyjä ja hiukset ohenee jne... Eli se on itselleen valehtelua, jos luulee olevansa viehättävä hautaan saakka.

Onko tuota prosessia pakko jouduttaa? Katso saman ikäisiä ja vertaile millaisia näet. Tietysti geeneillä on suuri merkitys tässä.

Usein eron jälkeen monella alkaa itsensä ulkoiseen olemukseen panostaminen taas ja muutenkin itsetutkiskelu. Ajatella, jos joku haluaisi tehdä noita ollessaan vielä siinä parisuhteessa eikä vasta sitten kun pitää löytää uusi puoliso

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.

Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.

Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.

Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.

Ap

Mutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.

Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.

En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.

Ihan hyviä pointteja, mutta tulethan sinä iän myötä menettämään viehättävyytesi miehesi silmissä joka tapauksessa, koska kaikille meille tulee ryppyjä ja hiukset ohenee jne... Eli se on itselleen valehtelua, jos luulee olevansa viehättävä hautaan saakka.

Ei kysymys ole siitä, etteikö iän myötä välttämättä tapahtuvien ulkoisten muutosten vuoksi voisi olla edelleen viehättävä puolisonsa silmissä. Vanhenemme molemmat. Viehätys koostuu paljon muustakin kuin ulkonäöstä, myös siitä että pitää parasta mahdollista huolta itsestään. Aivan joka tavalla. Kun näin tekee, voi olla tyytyväinen itseensä ja jaksamiseensa, eikä sitä mitenkään lainenna harmaantuvat hiukset tai rypyt. Tärkeintä on että ihminen kehossaan on tyytyväinen, ja pohjimmiltaan se sama ihminen, joka siellä on ollut, vaikkakin elämä ja vuodet on tuoneet mukanaan henkistä kasvua ja muutoksia kehoon. Ei tarvitse valehdella itselleen eikä toiselle, ikääkin +50, joten harmaat hiukset ja ryypyt on jo tuttua juttua. Kummallekin. Tietenkin. Miksi niitä pitäisi edes yrittää vältellä, nehän kuuluvat asiaan ? Itsensä laiminlyöminen, kuten ison ylipainon kerryttäminen, ei kuulu. Siihen voi itse vaikuttaa. Jos tahtoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi oletetaan että puolison pitäisi katsella lihomista ja hyväksyä se? Kyllä jokaisen velvollisuus on pitää itsensä normaalipainoisena ja hyväkuntoisena. Vähän arvostusta parisuhdetta ja toista kohtaan. Vaikka ensisijainen vaikutus kohdistuu tietysti ihan omaan itseen, terveyteen ja vointiin.

No mitäs sitten, jos ei vaikka sairauden takia pitämään itseään hyväkuntoisena? Esimerkiksi halvaantuu, ja ei pysty enää urheilemaan, jonka seurauksena tulee painoa lisää? No, tottakai tämä halvaantunut pitää dumbata? Kukapa sitä sellaista ihmistä joka ei voi käydä joka päivä juoksulenkillä ja vetää vaan 4 kirsikkatomaattia päivässä katsoisi? Huoh. Onneksi olen sinkku, eipähän tarvitse kuulla valitusta myös siitä, että 60- vuotiaana on ryppyjä kasvoissa...

Se on eri asia, jos on sairaus tms., mutta eivätköhän nuo ymmärrettävät syyt lihomiselle ole harvinaisia poikkeuksia kuitenkin, ja yleensä kyseessä ovat elämäntavat. Olihan sairauksia ja vammoja ennen vanhaankin, mutta lihavuus oli harvinaista, kun ihmiset söivät vähemmän ja liikkuivat enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.

Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.

Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.

Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.

Ap

Mutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.

Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.

En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.

Anteeksi vain, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin surulliselta, että koet voivasi olla hyvä kumppani vain, jos olet tietyssä painossa. Onhan sitä nyt muutakin parisuhteessa, kuin fyysiset aktiviteetit/puolet!

Kiinnitin huomiota samaan asiaan. Muuttumattomuuden tavoittelu on loputon suo, jonka toiselle ei ikinä voi päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.

Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.

Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.

Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.

Ap

Mutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.

Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.

En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.

Ihan hyviä pointteja, mutta tulethan sinä iän myötä menettämään viehättävyytesi miehesi silmissä joka tapauksessa, koska kaikille meille tulee ryppyjä ja hiukset ohenee jne... Eli se on itselleen valehtelua, jos luulee olevansa viehättävä hautaan saakka.

Onko tuota prosessia pakko jouduttaa? Katso saman ikäisiä ja vertaile millaisia näet. Tietysti geeneillä on suuri merkitys tässä.

Usein eron jälkeen monella alkaa itsensä ulkoiseen olemukseen panostaminen taas ja muutenkin itsetutkiskelu. Ajatella, jos joku haluaisi tehdä noita ollessaan vielä siinä parisuhteessa eikä vasta sitten kun pitää löytää uusi puoliso

Ohis

Tämä juurikin joskus ihmetyttää. Miksi itsestään ei voi pitää hyvää huolta myös ennen eroa ? Tarkoitan tietysti, että läpi elämän. Parempi tietysti, että vähän myöhään kuin ei milloinkaan, mutta olisi se hyvinvoiva puoliso varmasti kelvannut myös sille exälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatteleppa,kun mursin selkäni ja en päässyt enää liikkumaan...Tuli läskiä lisää joo.Kiva kuunnella huomautteluasi siitä.Sun mielestä vaan lihaskipuja ja mikset liiku enempi. T: ex-vaimo

Miten söit tuolloin? Itsellä painoon vaikuttaa paljon enemmn ruokavalio kuin liikunta. 

Jep. Liikunta on tärkeää terveydelle, mutta yletöntä tai epäterveellistä syöntiä on silti vaikea kompensoida riittävällä liikunnallakaan. Eli ruokavalio on laitettava kuntoon, jos haluaa terveellisiin mittoihin, ja terveys kiittää tästä muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.

Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.

Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.

Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.

Ap

Mutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.

Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.

En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.

Anteeksi vain, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin surulliselta, että koet voivasi olla hyvä kumppani vain, jos olet tietyssä painossa. Onhan sitä nyt muutakin parisuhteessa, kuin fyysiset aktiviteetit/puolet!

Kiinnitin huomiota samaan asiaan. Muuttumattomuuden tavoittelu on loputon suo, jonka toiselle ei ikinä voi päästä.

Näin käy kun haluaa tahalleen ymmärtää väärin.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.

Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.

Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.

Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.

Ap

Mutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.

Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.

En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.

Ihan hyviä pointteja, mutta tulethan sinä iän myötä menettämään viehättävyytesi miehesi silmissä joka tapauksessa, koska kaikille meille tulee ryppyjä ja hiukset ohenee jne... Eli se on itselleen valehtelua, jos luulee olevansa viehättävä hautaan saakka.

Onko tuota prosessia pakko jouduttaa? Katso saman ikäisiä ja vertaile millaisia näet. Tietysti geeneillä on suuri merkitys tässä.

Usein eron jälkeen monella alkaa itsensä ulkoiseen olemukseen panostaminen taas ja muutenkin itsetutkiskelu. Ajatella, jos joku haluaisi tehdä noita ollessaan vielä siinä parisuhteessa eikä vasta sitten kun pitää löytää uusi puoliso

Ohis

Tämä juurikin joskus ihmetyttää. Miksi itsestään ei voi pitää hyvää huolta myös ennen eroa ? Tarkoitan tietysti, että läpi elämän. Parempi tietysti, että vähän myöhään kuin ei milloinkaan, mutta olisi se hyvinvoiva puoliso varmasti kelvannut myös sille exälle.

Jep. Minusta on ainakin kivaa panostaa tässä suhteessa asioihin eikä jättää retuperälle. Se tuottaa itsellenikin iloa. Molemmat huomioidaan toisiamme, joten ei tässä asetelmassa tarvitse ketään sääliä ollenkaan. Tämä on hyvin onnellista elämää. Vieläkin saa ihastua uudelleen toiseen melkein 20 vuoden jälkeen!