Miksi lihomisesta ei saa sanoa suhteessa? Avopuoliso suuttui

Jos hän on valmis päättämään päivänsä, ei asiat ei ole kovin hyvin. Jos on hyvä parisuhde, tietäisit siitä. Eli olet osittain, josset täysin, syypää siihen, että hän on valmis päättämään päivänsä. Sellanen kaveri siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen kantaa omat kilonsa itse.

Ei nyt ihan noinkaan. En itse ole parisuhteessa, mutta kyllä tässä lihomisen aikana on tullut huomattua ettei enää ole se sama ihminen kuin ennen. Jaksaminen on muuttunut ja jotenkin sellainen yleinen tympääntyminen vaan kasvaa eli oikeastaan mikään ei kiinnosta. Kaikki on normaalia raskaampaa ja pahinta on että olen nykyisin kömpelö ja jotenkin köntys kun maha on tiellä ja roikkuu eli ihan sellainen aiemmin normaali arkiliikkuminen on epämukavaa,. Lisäksi ärsyttää oma roikkuvan pullea naama ja se ettei mikään näytä ei tunnu päällä kivalta. Eniten riepoo kuitenkin se, ettei tälle saa mitään aikaan.

Olisin varmaan ihan tosi ihana kumppani kun kantaisin ihan itse kiloni.

161/88

Jos sinua auttaa se, että joku muu huomauttaa asiasta niin tässä tulee. Oletko huomannut, että sinusta on tullut läski? Olisi terveydellesi parasta, ettet olisi.

Nyt sitten varmaan laihdut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.

Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.

Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.

Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.

Ap

Ei ole tervettä myöskään uhkailla itsemurhalla. Kai tajuat että puolisolla ei ole kaikki hyvin ja kilot on tuossa sivuseikka.

Onko joku muuttunut parissa vuodessa? Voiko puoliso olla masentunut? Tietenkin terveellisillä elämäntavoilla on mieleenkin suuri vaikutus, mutta ei kuulosta siltä että puoliso on tällä hetkellä kovin vastaanottavainen vihjailuille. Kysy mitä puolisolle oikeasti kuuluu ja kuuntele.

Ja kyllä hän on sen lihomisensa itsekin huomannut.

Tai sit on vaan persoonaltaan drama queen. Sekin on vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoidat omat asiasi ja yrität etsiä ”paremman” kumppanin. Karma sitten kertoo löytyykö sitä kaltaisellesi 😏

Kyllä lihomisesta pitäisi voida saada sanoa. Onko sulla jokin ongelma, jos läskiintymistäsi pitäisi vain katsella sivusta leikkien, että olet hoikka?

Miksi siitä pitäisi voida sanoa? Miksi ihmeessä jonkun pitäisi leikkiä että olen hoikka? Mitä ihmettä se puolison paino kuuluu sinulle?

-eri

Koska parisuhteessa halulla, intohimolla, sekssikkyydellä on iso merkitys. Jos toinen alkaa kokea negatiivisia fiiliksiä näitä asioita kohtaan, on reilua asiasta pienimuotoisesti ja kauniisti sanoa, että toiselle jää mahdollisuus muuttaa tilannetta eli laihtua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.

Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.

Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.

Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.

Ap

Olet oikeassa. Kyllä meidän parisuhteessa asioista voidaan puhua molemmin puolin. Ihmettelen tätä vastaanottoa täällä. Lihoaminen on joku tabu verrattuna muihin terveyttä ja ulkonäköä ja hyvinvointia pilaaviin asioihin. Esimerkiksi tupakoinnista saanee valittaa?

En tiedä muista, mutta tupakoinnin lopettaminen ei ollut mikään temppu, sen sijaan suhde ruokaan ja painoon ollut vaikea koko iän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa keskustella, ilmeisesti sanomisella tarkoitit kuitenkin keskustelua.

Mutta jos kommunikointitaidot on luokkaa pallokala niin eihän siitä tule kuin sanomista.

No jaa. Pallokalaksi kutsuminen menisi toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta jos toisella olisi oikeasti fiksua faktaa sanomisensa tueksi niin se tuntuisi pahalta.

Ainakaan itse en millään muotoa nauti omasta ylipainostani eikä sitä valitettavasti voi edes jättää huomiotta ja unohtaa kun sen huomaa ihan kaikessa ja se laskee elämänlaatua ihan liikaa.

Voi kunpa näin 40+ ikäisenä laihduttaminen olisi edes hieman helpompaa :-(

Käyhän kuule asiallisella ravitsemusterapeutilla joka osaa asiansa, niin terveellisestä syömisestä tulee hiukan helpompaa. Älä laihduta, koska se aiheuttaa syömishäiriöitä, ihan oikeasti. Itse laihduin vajaa nelikymppisenä kolmisenkymmentä kiloa ihan sillä että lopetin laihduttamisen ja aloin keskittymään oikeasti kivoihin juttuihin elämässäni, lepäsin tarpeeksi, en käynyt puntarilla, en laskenut kaloreita muuta kuin alkuvaiheessa ja söin kellon kanssa kolmen tunnin välein. Ainoa mistä huolehdin oli että jokaisella ruoalla oli paljon kasviksia ja sain vitamiinit ja hivenaineet ruoasta ja jos halusin suklaata, söin suklaata, mutta en nälkääni tai väsymykseeni.

Entäs jos ottaa puheeksi niin, että olen huolissani sinun terveydestä? Oletko itse huolissaan?

Siitä voi sitten jatkaa samaan tapaan rakentavasti eikä syyttäen.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ei ole sanonut mitään, vaikka olen laihtunut 12 kiloa.

Vaan eipä se sanonut mitään silloinkaan, kun paino kipusi pikkuhiljaa 15kg tapaamisestamme.

Ihana mies, olisipa näitä aitoon rakkauteen kykeneviä miehiä enemmän!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoidat omat asiasi ja yrität etsiä ”paremman” kumppanin. Karma sitten kertoo löytyykö sitä kaltaisellesi 😏

Kyllä lihomisesta pitäisi voida saada sanoa. Onko sulla jokin ongelma, jos läskiintymistäsi pitäisi vain katsella sivusta leikkien, että olet hoikka?

Miksi siitä pitäisi voida sanoa? Miksi ihmeessä jonkun pitäisi leikkiä että olen hoikka? Mitä ihmettä se puolison paino kuuluu sinulle?

-eri

Koska parisuhteessa halulla, intohimolla, sekssikkyydellä on iso merkitys. Jos toinen alkaa kokea negatiivisia fiiliksiä näitä asioita kohtaan, on reilua asiasta pienimuotoisesti ja kauniisti sanoa, että toiselle jää mahdollisuus muuttaa tilannetta eli laihtua.

Jos intohimosi ja puolisosi seksikkyys sinulle on hänen painostaan kiinni, on hänen ehdottomasti saatava siitä kuulla ja miettiä että onko suhteenne oikeasti tuon arvoinen. Tilanne ei varmasti muutu paremmaksi sillä että sinä siitä sanot. Paras vaihtoehto on ihan oikeasti, että eroat ja otat sellaisen puolison jolle kerrot heti alusta asti että hänen hoikkuutensa on sinulle niin tärkeää että parisuhde ei toimi jos hänen painonsa nousee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ei ole sanonut mitään, vaikka olen laihtunut 12 kiloa.

Vaan eipä se sanonut mitään silloinkaan, kun paino kipusi pikkuhiljaa 15kg tapaamisestamme.

Ihana mies, olisipa näitä aitoon rakkauteen kykeneviä miehiä enemmän!

Juuri näin! Puolisoa rakastetaan ja himoitaan ihan muista syistä kuin painon takia.

Vierailija kirjoitti:

Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.

Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.

Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.

Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.

Ap

Pariin vuoteen on kyllä melkoinen painonnousu. Ehdottomasti kannattaisi käydä lääkärin juttusilla, sillä taitaa kyseessä olla masennus tai joku muu, jonka takia paino on noin paljon alkanut nousta. Ehdottomasti jotain kannattaisi tehdä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.

Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.

Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.

Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.

Ap

Oon kans miettiny tätä omalle kohdalle. Et jos lihoisin paljon, miltä tuntuis että puoliso sanois siitä. Eihän se hyvältä tuntuis, jos toinen kokis mut epäviehättävänä, mut sit kun mietin, et toinen lihois lyhyessä ajassa paljon, niin kyllä mäkin ehkä haluisin asiasta puhua. Siis jos lihominen on oikeesti huomattavaa.

En tiedä mitä tarkalleen oot sanonu, millä äänensävyllä ja missä tilanteessa, mutta mun mielestä toi on melko hyvällä tavalla sanottu. Joskus lihominen voi liittyä masennukseen, ja mikäli puoliso uhannut itsemurhalla, niin todellakaan ei ole kaikki kunnossa. Mieleltään terve ihminen ei uhkaile itsemurhalla missään tilanteessa. Nyt on todella tärkeetä, että saatte hänelle hoitokontaktin. Teet selväksi että rakastat, hän on hyvä juuri tuollaisena, mutta olet todella huolissasi hänen hyvinvoinnistaan.

Mutta eihän hän rakasta. Ihan oikeasti, tyyppi aloittaa av:lla keskustelun vaimon LIHOMISESTA eikä esim siitä että vaimo on uhannut itsemurhalla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoidat omat asiasi ja yrität etsiä ”paremman” kumppanin. Karma sitten kertoo löytyykö sitä kaltaisellesi 😏

Kyllä lihomisesta pitäisi voida saada sanoa. Onko sulla jokin ongelma, jos läskiintymistäsi pitäisi vain katsella sivusta leikkien, että olet hoikka?

Niinpä. Kun olet niin viisas niin sanopa miten me lihavien miesten puolisot otamme miehen läskit puheeksi miestä loukkaamatta? Suomessa useammalla naisella kuin miehellä on se lihonut kumppani. Miehistä 66% ja naisista 46% on lihavia.

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos ottaa puheeksi niin, että olen huolissani sinun terveydestä? Oletko itse huolissaan?

Siitä voi sitten jatkaa samaan tapaan rakentavasti eikä syyttäen.

Jos puolisolla on syömishäiriötaustaa, niin kaikenlaisen huomion kiinnittäminen toisen painoon yms. voi saada aikaan pahaa jälkeä. En ottaisi tuota riskiä. Syömishäiriöt ovat yleisiä eikä niistä välttämättä hirveästi toisille puhuta.

Sinulla on oikeus sanoa, puolisollasi on oikeus suuttua. Kummalla tahansa on oikeus erota ja joskus se voi olla paras ratkaisu. Kuten silloin, kun sinä et koe voivasi elää lihavan kumppanin kanssa eikä kumppani vastaavasti halua elää painosta huomauttelevan puolison kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.

Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.

Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.

Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.

Ap

Eli olet itse yhtä plösähtänyt ja elämäntavat pielessä? Eksä yritti käydä mun kanssa vähän samoja kehityskeskusteluja. Totuus oli, että miehen myötä mun elämäntavat muuttui ja seurauksena 30 kg ylipainoa 4 vuodessa. Koko suhteen ajan mies oli hienovaraisesti haukkunut mua (ulkonäkö, paino, huumori, ruoanlaittotaidot jne.). Tavatessa olin 55 kg ja silloin olisi pitänyt olla isommat tissi ja haisinkin pahalle (not). Lopulta tajusin miehen kaasuvalottavan mua päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen kantaa omat kilonsa itse.

Ei nyt ihan noinkaan. En itse ole parisuhteessa, mutta kyllä tässä lihomisen aikana on tullut huomattua ettei enää ole se sama ihminen kuin ennen. Jaksaminen on muuttunut ja jotenkin sellainen yleinen tympääntyminen vaan kasvaa eli oikeastaan mikään ei kiinnosta. Kaikki on normaalia raskaampaa ja pahinta on että olen nykyisin kömpelö ja jotenkin köntys kun maha on tiellä ja roikkuu eli ihan sellainen aiemmin normaali arkiliikkuminen on epämukavaa,. Lisäksi ärsyttää oma roikkuvan pullea naama ja se ettei mikään näytä ei tunnu päällä kivalta. Eniten riepoo kuitenkin se, ettei tälle saa mitään aikaan.

Olisin varmaan ihan tosi ihana kumppani kun kantaisin ihan itse kiloni.

161/88

Äh, piti olla kun kuitenkin fyysisesti kantaisin ihan itse kiloni.

Ehken kaikki ymmärsi pointin anyway.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoidat omat asiasi ja yrität etsiä ”paremman” kumppanin. Karma sitten kertoo löytyykö sitä kaltaisellesi 😏

Kyllä lihomisesta pitäisi voida saada sanoa. Onko sulla jokin ongelma, jos läskiintymistäsi pitäisi vain katsella sivusta leikkien, että olet hoikka?

Miksi siitä pitäisi voida sanoa? Miksi ihmeessä jonkun pitäisi leikkiä että olen hoikka? Mitä ihmettä se puolison paino kuuluu sinulle?

-eri

Koska parisuhteessa halulla, intohimolla, sekssikkyydellä on iso merkitys. Jos toinen alkaa kokea negatiivisia fiiliksiä näitä asioita kohtaan, on reilua asiasta pienimuotoisesti ja kauniisti sanoa, että toiselle jää mahdollisuus muuttaa tilannetta eli laihtua.

Jos intohimosi ja puolisosi seksikkyys sinulle on hänen painostaan kiinni, on hänen ehdottomasti saatava siitä kuulla ja miettiä että onko suhteenne oikeasti tuon arvoinen. Tilanne ei varmasti muutu paremmaksi sillä että sinä siitä sanot. Paras vaihtoehto on ihan oikeasti, että eroat ja otat sellaisen puolison jolle kerrot heti alusta asti että hänen hoikkuutensa on sinulle niin tärkeää että parisuhde ei toimi jos hänen painonsa nousee.

Suurimmalle osalle ihmisistä painolla on iso merkitys halun kokemisessa. Ihan turha sitä on kieltää. Painoraja tietysti vaihtelee, mutta taatusti sinullakin on jossain vaiheessa se piste, ettet enää halua puolisoasi, jos hän tarpeeksi lihoo. Se voi olla 80kg tai se voi olla 250kg, mutta jossain vaiheessa raja tulee vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoidat omat asiasi ja yrität etsiä ”paremman” kumppanin. Karma sitten kertoo löytyykö sitä kaltaisellesi 😏

Läskille onkin siis täysin sama, onko HÄENLLÄ kumppania? Ohhoh. Varsinkin, kun hänen voi olla todella vaikeaa saada ketään muuta...

ohis

Onko se kauheaa jos ei saa kunppania?

Sinkkuna saa olla miten tykkää. Ei tarvi katella inkkeleitä.

Ennen kuin joku kerkeää sanomaan, oon ite lihava ja aion aloittaa kuntokuurin heti tammikuussa. Mies jää kumminkin vielä ottamatta ;)

Käyttäjä16 kirjoitti:

Mua hämmästyttää tässäkin eniten se että lihavalle ei saa sanoa mitään (tupakoitsijalle voi kyllä nalkuttaa hajusta, laiskalle makaamisesta, pelaajalle ajan tappamisesta, epäsiistille kylvystä ja pihtarille puutteesta jne).

Jos oma paino v-tuttaa niin kai sille pitää tehdä jotain viimeistään siinä vaiheessa kun huomaa että kumppanikin välttelee. Sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa jos ei vaan pysty enää koskemaan toisen paisunutta vartaloa. Sen verran pitäisi voida tehdä oman parisuhteen eteen! Lihavuus vie niin paljon pois koko perheeltä.

Kaikki laihtuu kyllä tavalla tai toisella.

Puhumattakaan siitä tavasta jolla asia pitäis aina ottaa esiin... "yhteinen uusi elämäntapa...", jossa ehdottaja kokkaa terveellistä ja käy molempien puolesta lenkillä, vaikka voi olla kyse vain siitä toisen ongelmasta. Sama kun tupakoijalle ehdotetaan et aletteisko käyttää yhdessä nikotiinilaastareita ja epäsiistille, et käytäiskö hei yhdessä suihkussa (vaikka itse kävis jo joka päivä)

Ihan käsittämätön suhtautuminen. Ei edes edellytetä mitään vastuunkantoa aikuiselta ihmiseltä. Ei mikään ihme, että tilanne on mikä on.