Lue keskustelun säännöt.
Miksi lihomisesta ei saa sanoa suhteessa? Avopuoliso suuttui
10.12.2020 |
kun sanoin, ja kertoi, että voi päättää päivänsä jos ei kelpaa.
Kommentit (586)
Vierailija kirjoitti:
Saa keskustella, ilmeisesti sanomisella tarkoitit kuitenkin keskustelua.
Mutta jos kommunikointitaidot on luokkaa pallokala niin eihän siitä tule kuin sanomista.
No jaa. Pallokalaksi kutsuminen menisi toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta jos toisella olisi oikeasti fiksua faktaa sanomisensa tueksi niin se tuntuisi pahalta.
Ainakaan itse en millään muotoa nauti omasta ylipainostani eikä sitä valitettavasti voi edes jättää huomiotta ja unohtaa kun sen huomaa ihan kaikessa ja se laskee elämänlaatua ihan liikaa.
Voi kunpa näin 40+ ikäisenä laihduttaminen olisi edes hieman helpompaa :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te sanomisesta vastustajat ajattele, että sillä läskillä on vain heikko itsetunto, eli suuttuu aiheetta, huonon itsetunnon takia, eikä siksi, että toinen sanoisi jotenkin pahasti? Tätä selitystä äitini aina käytti sanoessaan minulle asioita, joista suutuin tai pahastuin. Kuulemma hän saa sanoa ja minun suuttumiseni vain kertoi, että minulla oli asiasta huono omatunto!
Ehkä läskeilläkin on näin?Ja sillä sanomisellako hän laihtuu? Ehkä se läski ahdistuu joka päivä niistä läskeistään ja se toisen sanominen sitten vyöryy jo yli.
Kuulemma se, että ympäristö huomauttelee asiasta kertoo läskille, että hänen toimintaansa ei hyväksytä, jolloin läskillä on kaksi vaihtoehtoa: olla kaikkien salaa tai avoimesti halveksima luuseri tai palautua normaalikokoiseksi.
Ja siis tämä on äitini mietteitä, kerron vain sen, miten hän näki asiat.
Painon lisäksi kiinnittäisin huomiota siihen, mitä on tapahtunut sen parin vuoden aikana, jolloin paino on noussut. Onko ollut esim. isoja muutoksia tai vaikeuksia muutoin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te sanomisesta vastustajat ajattele, että sillä läskillä on vain heikko itsetunto, eli suuttuu aiheetta, huonon itsetunnon takia, eikä siksi, että toinen sanoisi jotenkin pahasti? Tätä selitystä äitini aina käytti sanoessaan minulle asioita, joista suutuin tai pahastuin. Kuulemma hän saa sanoa ja minun suuttumiseni vain kertoi, että minulla oli asiasta huono omatunto!
Ehkä läskeilläkin on näin?Ja sillä sanomisellako hän laihtuu? Ehkä se läski ahdistuu joka päivä niistä läskeistään ja se toisen sanominen sitten vyöryy jo yli.
Kuulemma se, että ympäristö huomauttelee asiasta kertoo läskille, että hänen toimintaansa ei hyväksytä, jolloin läskillä on kaksi vaihtoehtoa: olla kaikkien salaa tai avoimesti halveksima luuseri tai palautua normaalikokoiseksi.
Ja siis tämä on äitini mietteitä, kerron vain sen, miten hän näki asiat.
Kyllähän läski tietää sanomattakin olevansa iljettävä luuseri eikä sen tietäminen laihduta.
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
Ap
Oon kans miettiny tätä omalle kohdalle. Et jos lihoisin paljon, miltä tuntuis että puoliso sanois siitä. Eihän se hyvältä tuntuis, jos toinen kokis mut epäviehättävänä, mut sit kun mietin, et toinen lihois lyhyessä ajassa paljon, niin kyllä mäkin ehkä haluisin asiasta puhua. Siis jos lihominen on oikeesti huomattavaa.
En tiedä mitä tarkalleen oot sanonu, millä äänensävyllä ja missä tilanteessa, mutta mun mielestä toi on melko hyvällä tavalla sanottu. Joskus lihominen voi liittyä masennukseen, ja mikäli puoliso uhannut itsemurhalla, niin todellakaan ei ole kaikki kunnossa. Mieleltään terve ihminen ei uhkaile itsemurhalla missään tilanteessa. Nyt on todella tärkeetä, että saatte hänelle hoitokontaktin. Teet selväksi että rakastat, hän on hyvä juuri tuollaisena, mutta olet todella huolissasi hänen hyvinvoinnistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon, että mieheni ottaisi painoni asiallisesti esiin, jos hän kokisi ulkomuotoni alkavan olla hänelle epämieluinen tai jos hän olisi huolissaan terveydestäni. Kyllä mulle saa sanoa kauniisti ihan kaikista asioista. Elämä on helpompaa, mitä vähemmän tabuja kantaa mukanaan. Toki täytyy olla jonkinlainen hyvä ja sivistynyt käsitys siitä, milloin ja missä tilanteessa asian ottaa esiin. Rankka elämäntilanne ei ole oikea ajankohta ja pienelle ylipainolle taas ei pitäisi antaa niin suurta merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
Ap
Mutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.
Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies ei ole sanonut mitään, vaikka olen laihtunut 12 kiloa.
Vaan eipä se sanonut mitään silloinkaan, kun paino kipusi pikkuhiljaa 15kg tapaamisestamme.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen kantaa omat kilonsa itse.
No eihän tässä nyt ole kysymys pilkkaamisesta, vaan omasta puolisosta. Ap on voinut möläytellä jotain sopimatonta ja kertoo "vihjailleensa". Tuollainen se vasta inhottavaa onkin. "Oisko sulla käyny vähän vaatteet pieniksi"? "Mikäs röllykkä se mamman sixpäkin tilalle on noussut"? "Mahtava peräsin ja pulleat purjeet" ....
Jos noin valtava painonnousu tapahtuu noin lyhyellä aikavälillä, voi olla kyse vaikka vakavasta masennuksesta jne. On ihan varmasti oikein huolestua kumppaninsa hyvinvoinnista. Eipä ole mitään yhteisymmärrystä enää, tai suhteessa luottamusta tai kunnioitusta, jos ei voi ottaa asiaa puheeksi niin, että kertoo suoraan omat tunteensa ja huolestumisensa. Tämä on rakkautta. Miksi olisi hyväksyttyä vain ihailla kauneutta? Sitäkö vain saa kehua ja arvostella?
Jos siihen vastataan "päätä päiväsi", ei suhteen tila muutenkaan kovin kummoiselta näytä. Eipä ihme, että moni lähtee menemään ja jättää tuollaisen änkyrän taakseen. Apua saa jos sitä itse pyytää.
Jokaisen paino on tietenkin arka ja ihan oma asia, mutta jos puoliso muuttuu täysin eri ihmiseksi muutamassa kuukaudessa, vaikuttaa se aivan varmasti haitallisesti yhteiselämään. Siinä voi seksit loppua ja viehättävyys taatusti laskee. Valheessa ja kulisseissako pitää elää? Aika itsekästä ja ahdistavaa, jos toinen osapuoli hallitsee ja tekee mitä lystää. Ja vois olla aika reilu peli sanoa, että lihottuaan melkein kaksinkertaiseksi, haluaa itse erota ja antaa toisen mennä. Pätee sukupuolesta riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nfh kirjoitti:
Sanoisin puolisolle, että voit saada minut vain tällaisena.
Minä uskon että useimmat tajuaisivat siinä vaiheessa ettet rakasta heitä aidosti eikä sinun kanssasi ole hyvä olla parisuhteessa ja sanoisivat että Heippa vaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te sanomisesta vastustajat ajattele, että sillä läskillä on vain heikko itsetunto, eli suuttuu aiheetta, huonon itsetunnon takia, eikä siksi, että toinen sanoisi jotenkin pahasti? Tätä selitystä äitini aina käytti sanoessaan minulle asioita, joista suutuin tai pahastuin. Kuulemma hän saa sanoa ja minun suuttumiseni vain kertoi, että minulla oli asiasta huono omatunto!
Ehkä läskeilläkin on näin?Ja sillä sanomisellako hän laihtuu? Ehkä se läski ahdistuu joka päivä niistä läskeistään ja se toisen sanominen sitten vyöryy jo yli.
Kuulemma se, että ympäristö huomauttelee asiasta kertoo läskille, että hänen toimintaansa ei hyväksytä, jolloin läskillä on kaksi vaihtoehtoa: olla kaikkien salaa tai avoimesti halveksima luuseri tai palautua normaalikokoiseksi.
Ja siis tämä on äitini mietteitä, kerron vain sen, miten hän näki asiat.Kyllähän läski tietää sanomattakin olevansa iljettävä luuseri eikä sen tietäminen laihduta.
Äitini mielestä sanomatta läski vain keksii tekosyitä pysyä läskinä.
Tätä voi verrata siihen, että äitini itse on säälittävä köyhä ressukka, joka ei kuitenkaan ole itse mielestään lainkaan syypää siihen. Haukun häntä toistuvasti köyhyydestään sen takia, että hänen mielestään mä olen velkaa hänelle rahaa isäni perinnöstä, josta eronnut äitini ei exänä saanut lanttiakaan.
Eli hän ainakin pysyy ihan tekosyin vain köyhänä, eikä edes yritä osata elää tulojensa mukaan. Ovathan ne pienet, mutta hänpä golfaa ja korjauttaa autoa ja pitää mac-tietokonetta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen kantaa omat kilonsa itse.
Ei nyt ihan noinkaan. En itse ole parisuhteessa, mutta kyllä tässä lihomisen aikana on tullut huomattua ettei enää ole se sama ihminen kuin ennen. Jaksaminen on muuttunut ja jotenkin sellainen yleinen tympääntyminen vaan kasvaa eli oikeastaan mikään ei kiinnosta. Kaikki on normaalia raskaampaa ja pahinta on että olen nykyisin kömpelö ja jotenkin köntys kun maha on tiellä ja roikkuu eli ihan sellainen aiemmin normaali arkiliikkuminen on epämukavaa,. Lisäksi ärsyttää oma roikkuvan pullea naama ja se ettei mikään näytä ei tunnu päällä kivalta. Eniten riepoo kuitenkin se, ettei tälle saa mitään aikaan.
Olisin varmaan ihan tosi ihana kumppani kun kantaisin ihan itse kiloni.
161/88
Mua hämmästyttää tässäkin eniten se että lihavalle ei saa sanoa mitään (tupakoitsijalle voi kyllä nalkuttaa hajusta, laiskalle makaamisesta, pelaajalle ajan tappamisesta, epäsiistille kylvystä ja pihtarille puutteesta jne).
Jos oma paino v-tuttaa niin kai sille pitää tehdä jotain viimeistään siinä vaiheessa kun huomaa että kumppanikin välttelee. Sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa jos ei vaan pysty enää koskemaan toisen paisunutta vartaloa. Sen verran pitäisi voida tehdä oman parisuhteen eteen! Lihavuus vie niin paljon pois koko perheeltä.
Kaikki laihtuu kyllä tavalla tai toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApTuo kuulostaa vielä ihan nätiltä tavalta ottaa asia esiin. Varmaan paino on vaan erityisen herkkä aihe hänelle. Sinuna laittaisin oman ruokavalion kuntoon enkä ostaisi kotiin mitään herkkuja tms. Ja alkaisin harrastaa vaikka ihan vaan kävelylenkkejä tai jotain mihin puolison on halutessaan helppo lähteä oma-aloitteisesti mukaan. Ja olisin siis muuten ihan hiljaa koko aiheesta. Ehkä hän lähtee jossain vaiheessa mukaan terveellisiin elämäntapoihin.
Paino on kaikille herkkä asia. Laihdutus aiheuttaa syömishäiriöitä. Ks vaikka Minnesota-tutkimus. Ei todellakaan mitään vihjailuja tai asian esiin ottamisia, se ei kuulu kellekään tippaakaan. Loppuviestisi sen sijaan oli äärimmäisen fiksua asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoidat omat asiasi ja yrität etsiä ”paremman” kumppanin. Karma sitten kertoo löytyykö sitä kaltaisellesi 😏
Kyllä lihomisesta pitäisi voida saada sanoa. Onko sulla jokin ongelma, jos läskiintymistäsi pitäisi vain katsella sivusta leikkien, että olet hoikka?
Miksi siitä pitäisi voida sanoa? Miksi ihmeessä jonkun pitäisi leikkiä että olen hoikka? Mitä ihmettä se puolison paino kuuluu sinulle?
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoidat omat asiasi ja yrität etsiä ”paremman” kumppanin. Karma sitten kertoo löytyykö sitä kaltaisellesi 😏
Läskille onkin siis täysin sama, onko HÄENLLÄ kumppania? Ohhoh. Varsinkin, kun hänen voi olla todella vaikeaa saada ketään muuta...
ohis
Onko se kauheaa jos ei saa kunppania?
Mulle, kun äiti sanoi ootpa lihonut, vastasin luuletko oikeasti, etten ole sitä huomannut. Jankkasi ja jankkasi. Sanoin jatkatko vielä vai lopetatko. Jos jatkan, lähden. Meni 2 min ja jatkoi. Lähdin kotiin.
Soittelee ja pyytää kylään. Kysyn aina miksi. Nyt on helppo sanoa en tule, kun on korona.
Sinun parastani vaan. Minun parasta ? En ikinä puhu hänelle noin.
"Olisi hyvä laihtua, muttei kannata tuossa iässä laihduttaa." Näistä lääkärin sanoista sai minulla 12-vuotiaana bulimia alkunsa.
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
Ap
Olet oikeassa. Kyllä meidän parisuhteessa asioista voidaan puhua molemmin puolin. Ihmettelen tätä vastaanottoa täällä. Lihoaminen on joku tabu verrattuna muihin terveyttä ja ulkonäköä ja hyvinvointia pilaaviin asioihin. Esimerkiksi tupakoinnista saanee valittaa?
Tervettä ei ole myöskään uhkailla itsemurhalla. Ylipaino ei taida olla avopuolisosi suurin ongelma, kannattaa hakea apua noihin psyyken puolen juttuihin.