Miksi lihomisesta ei saa sanoa suhteessa? Avopuoliso suuttui

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoidat omat asiasi ja yrität etsiä ”paremman” kumppanin. Karma sitten kertoo löytyykö sitä kaltaisellesi 😏

Kyllä lihomisesta pitäisi voida saada sanoa. Onko sulla jokin ongelma, jos läskiintymistäsi pitäisi vain katsella sivusta leikkien, että olet hoikka?

Miksi siitä pitäisi voida sanoa? Miksi ihmeessä jonkun pitäisi leikkiä että olen hoikka? Mitä ihmettä se puolison paino kuuluu sinulle?

-eri

Koska parisuhteessa halulla, intohimolla, sekssikkyydellä on iso merkitys. Jos toinen alkaa kokea negatiivisia fiiliksiä näitä asioita kohtaan, on reilua asiasta pienimuotoisesti ja kauniisti sanoa, että toiselle jää mahdollisuus muuttaa tilannetta eli laihtua.

Jos intohimosi ja puolisosi seksikkyys sinulle on hänen painostaan kiinni, on hänen ehdottomasti saatava siitä kuulla ja miettiä että onko suhteenne oikeasti tuon arvoinen. Tilanne ei varmasti muutu paremmaksi sillä että sinä siitä sanot. Paras vaihtoehto on ihan oikeasti, että eroat ja otat sellaisen puolison jolle kerrot heti alusta asti että hänen hoikkuutensa on sinulle niin tärkeää että parisuhde ei toimi jos hänen painonsa nousee.

Suurimmalle osalle ihmisistä painolla on iso merkitys halun kokemisessa. Ihan turha sitä on kieltää. Painoraja tietysti vaihtelee, mutta taatusti sinullakin on jossain vaiheessa se piste, ettet enää halua puolisoasi, jos hän tarpeeksi lihoo. Se voi olla 80kg tai se voi olla 250kg, mutta jossain vaiheessa raja tulee vastaan.

Ota saatana ero! Sinulla ei ole mitään oikeutta prässätä muita henkilökohtaisten mieltymystesi takia. Jos et kiihotu puolisostasi enää nykyään, niin etsi uusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoidat omat asiasi ja yrität etsiä ”paremman” kumppanin. Karma sitten kertoo löytyykö sitä kaltaisellesi 😏

Kyllä lihomisesta pitäisi voida saada sanoa. Onko sulla jokin ongelma, jos läskiintymistäsi pitäisi vain katsella sivusta leikkien, että olet hoikka?

Niinpä. Kun olet niin viisas niin sanopa miten me lihavien miesten puolisot otamme miehen läskit puheeksi miestä loukkaamatta? Suomessa useammalla naisella kuin miehellä on se lihonut kumppani. Miehistä 66% ja naisista 46% on lihavia.

"Rakas, toivoisin, että pitäisit terveydestäsi hieman parempaa huolta. Musta tuntuu, että se on alkanut vaikuttaa jo sek*ielämäämme ja pelottaa, että sairastut."Kyllä mieheni tuon kestäisi ja fiksuna ihmisenä olisi todennäköisesti samaa mieltä kanssani.

Käyttäjä16 kirjoitti:

Mua hämmästyttää tässäkin eniten se että lihavalle ei saa sanoa mitään (tupakoitsijalle voi kyllä nalkuttaa hajusta, laiskalle makaamisesta, pelaajalle ajan tappamisesta, epäsiistille kylvystä ja pihtarille puutteesta jne).

Jos oma paino v-tuttaa niin kai sille pitää tehdä jotain viimeistään siinä vaiheessa kun huomaa että kumppanikin välttelee. Sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa jos ei vaan pysty enää koskemaan toisen paisunutta vartaloa. Sen verran pitäisi voida tehdä oman parisuhteen eteen! Lihavuus vie niin paljon pois koko perheeltä.

Kaikki laihtuu kyllä tavalla tai toisella.

Jos kumppanin koskettaminen on aidosti painosta kiinni, ei kyse ihan oikeasti ole rakkaudesta. Miksi tämä on niin kamalan vaikea hyväksyä?

Ja kaikki vaan ei laihdu tavalla tai toisella. Jokaisen ihmisen ulkomuoto on jokaisen ihan oma asia, ja varsinkin paino jonka huomauttelemisesta saa hyvin helposti aiheutettua toiselle ahdistusta joka lisää painonnousua ja aiheuttaa syömishäiriöitä. Laihduttaminen ei ole kellekään hyväksi, ei yhtään kellekään. Elämäntapamuutos sen sijaan olisi varmasti isolle osalle ihmisistä hyväksi, mutta sekään ei suinkaan tapahdu sillä että huomauttelee jonkun painosta.

Mieti pitkään, miksi haluaisit pahentaa asiaa?

Jos ihan aidosti olette huolissanne puolison mielenterveydestä yms, tukekaa häntä. Varmistakaa ettei hän ole liian tiukilla esim lastenhoidon kanssa, että hänellä on omaa aikaa ja mahdollisuus tehdä itselle mukavia juttuja, että hänellä on mahdollisuus syödä terveellisesti. Jos puoliso on vaikka masentunut, koittakaa jutella (ei siitä painosta) ja saada hänelle vaikka yhdessä hoitokontaktia. Kokatkaa itse terveellisesti ja yllättäkää rakkaanne vaikka lounassalaatilla, käykää itse kävelyllä ja jos kumppani haluaa, hän voi tulla mukaan. Mikään painosta huomautteleminen tai toteaminen että voi kun olit kaunis 20kg sitten, ei muuta kuin pahenna asiaa. Ja jos se kumppanin paino on teille niin hirvittävän iso asia, miettikää oletteko ihan oikeasti sitoutuneita siihen parisuhteeseenne. Entä jos puoliso sairastuu johonkin sairauteen? Joutuu tulipaloon? Halvaantuu? Oletteko sittenkin hänen tukenaan, vai lähdettekö huitelemaan kun “ei kortisonista pöhöttynyt kroppa saa minua kiihottumaan”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.

Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.

Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.

Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.

Ap

Olet oikeassa. Kyllä meidän parisuhteessa asioista voidaan puhua molemmin puolin. Ihmettelen tätä vastaanottoa täällä. Lihoaminen on joku tabu verrattuna muihin terveyttä ja ulkonäköä ja hyvinvointia pilaaviin asioihin. Esimerkiksi tupakoinnista saanee valittaa?

En tiedä muista, mutta tupakoinnin lopettaminen ei ollut mikään temppu, sen sijaan suhde ruokaan ja painoon ollut vaikea koko iän.

Kivat sulle, mut miten liittyy keskusteluun? Etkö voi myöntää epäkohtaa siinä miten juuri lihoaminen on aivan omanlaisensa tabu puheenaiheena verrattuna muihin vastaviin itsensä turmelemisen keinoihin?

Minua ärsyttää se, kun painokeskustelussa syyllistetään sitä lihonutta kumppania tyyliin "jos se rakastaisi niin se laihduttaisi". Kuten joku edellä sanoikin, laihdutus altistaa syömishäiriöille ja ihan tutkimustenkin mukaan pitkässä juoksussa pikemminkin lihottaa. Moni on taistellut painon ja ruokasuhteen kanssa koko elämänsä. Ei ole harvinaista, että se painonnousu ahdistaa niin paljon, että ap:n puolison tavoin alkaa tulla itsetuhoisiakin ajatuksia. Jos ihminen vihaa itsekin sitä läskiä kroppaansa niin paljon ettei halua enää elää siinä, niin miten helvetissä te luulette että hän onnistuisi laihduttamaan puolison takia? Oletteko te oikeasti noin itsekeskeisiä, että kuvittelette teidän nalkutuksenne vahvemmiksi motivaattoreiksi kuin syvä henkinen ja fyysinen pahoinvointi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoidat omat asiasi ja yrität etsiä ”paremman” kumppanin. Karma sitten kertoo löytyykö sitä kaltaisellesi 😏

Kyllä lihomisesta pitäisi voida saada sanoa. Onko sulla jokin ongelma, jos läskiintymistäsi pitäisi vain katsella sivusta leikkien, että olet hoikka?

Niinpä. Kun olet niin viisas niin sanopa miten me lihavien miesten puolisot otamme miehen läskit puheeksi miestä loukkaamatta? Suomessa useammalla naisella kuin miehellä on se lihonut kumppani. Miehistä 66% ja naisista 46% on lihavia.

"Rakas, toivoisin, että pitäisit terveydestäsi hieman parempaa huolta. Musta tuntuu, että se on alkanut vaikuttaa jo sek*ielämäämme ja pelottaa, että sairastut."Kyllä mieheni tuon kestäisi ja fiksuna ihmisenä olisi todennäköisesti samaa mieltä kanssani.

No miehet nyt varmaan ymmärtääkin.. Tai ainakin sitä niiltä odotetaan. Riippumatta onko sanojan vai kuulijan asemassa.

Kuka muu voi mainita lihomisesta ellei puoliso? Mä suuttuisin, jos mulle ei siitä sanottaisi ja sitä paitsi kaikki ei vaan tajua lihonneensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoidat omat asiasi ja yrität etsiä ”paremman” kumppanin. Karma sitten kertoo löytyykö sitä kaltaisellesi 😏

Kyllä lihomisesta pitäisi voida saada sanoa. Onko sulla jokin ongelma, jos läskiintymistäsi pitäisi vain katsella sivusta leikkien, että olet hoikka?

Miksi siitä pitäisi voida sanoa? Miksi ihmeessä jonkun pitäisi leikkiä että olen hoikka? Mitä ihmettä se puolison paino kuuluu sinulle?

-eri

Koska parisuhteessa halulla, intohimolla, sekssikkyydellä on iso merkitys. Jos toinen alkaa kokea negatiivisia fiiliksiä näitä asioita kohtaan, on reilua asiasta pienimuotoisesti ja kauniisti sanoa, että toiselle jää mahdollisuus muuttaa tilannetta eli laihtua.

Jos intohimosi ja puolisosi seksikkyys sinulle on hänen painostaan kiinni, on hänen ehdottomasti saatava siitä kuulla ja miettiä että onko suhteenne oikeasti tuon arvoinen. Tilanne ei varmasti muutu paremmaksi sillä että sinä siitä sanot. Paras vaihtoehto on ihan oikeasti, että eroat ja otat sellaisen puolison jolle kerrot heti alusta asti että hänen hoikkuutensa on sinulle niin tärkeää että parisuhde ei toimi jos hänen painonsa nousee.

Suurimmalle osalle ihmisistä painolla on iso merkitys halun kokemisessa. Ihan turha sitä on kieltää. Painoraja tietysti vaihtelee, mutta taatusti sinullakin on jossain vaiheessa se piste, ettet enää halua puolisoasi, jos hän tarpeeksi lihoo. Se voi olla 80kg tai se voi olla 250kg, mutta jossain vaiheessa raja tulee vastaan.

Ota saatana ero! Sinulla ei ole mitään oikeutta prässätä muita henkilökohtaisten mieltymystesi takia. Jos et kiihotu puolisostasi enää nykyään, niin etsi uusi.

Miksi kiihdyt noin? En haluaisi etsiä uutta miestä 20 vuoden jälkeen tuosta noin vain yrittämättä edes korjata tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoidat omat asiasi ja yrität etsiä ”paremman” kumppanin. Karma sitten kertoo löytyykö sitä kaltaisellesi 😏

Kyllä lihomisesta pitäisi voida saada sanoa. Onko sulla jokin ongelma, jos läskiintymistäsi pitäisi vain katsella sivusta leikkien, että olet hoikka?

Niinpä. Kun olet niin viisas niin sanopa miten me lihavien miesten puolisot otamme miehen läskit puheeksi miestä loukkaamatta? Suomessa useammalla naisella kuin miehellä on se lihonut kumppani. Miehistä 66% ja naisista 46% on lihavia.

"Rakas, toivoisin, että pitäisit terveydestäsi hieman parempaa huolta. Musta tuntuu, että se on alkanut vaikuttaa jo sek*ielämäämme ja pelottaa, että sairastut."Kyllä mieheni tuon kestäisi ja fiksuna ihmisenä olisi todennäköisesti samaa mieltä kanssani.

Meinaatko että se vaikuttaa s*ksielämäänne sillä että hänellä on erektiovaikeuksia painonsa vuoksi vai siksi että sinä et enää kiihotu hänestä? Koska jos jälkimmäinen, fiksuna ihmisenä kumppanisi osaisi miettiä haluaako olla sellaisessa suhteessa. Jos haluaa, niin hei, mikäs siinä. Uskoisin kuitenkin että suurin osa ihmisistä haluaa olla suhteessa jossa ulkonäkömme ei ole niin merkityksellinen seikka etteikö kumppania kohtaan voisi tuntea intohimoa vaikkei sixpäkkiä enää olisikaan. Että intohimoa on vielä siinäkin vaiheessa kun tissit roikkuvat navassa, käsissä on sellaiset nahka-allit että tuulettaa kylppärin hampaita pestessään ja ryppyjä on naamassa enemmän kuin vuosia. Että kumppani hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen. Sellaisessa suhteessa on turvallista, rakkaudentäyteistä ja ihanaa olla. Minun puolisoni halusi minua intohimoisesti myös vaikka lihoin raskauden aikana melkein 40kg ja niiden kilojen sulattelemiseen meni aikaa. Eikä tässä kohta 20v jälkeen ole enää niin iso merkitys sillä että puolisolla on kasipäkki ja hiton terhakka treenattu takapuoli. Kyllähän ne kivoja ovat, mutta kyllä se seksikkyys ihan muista asioista tulee.

No kyllä mainitsin avopuolisolle asiasta kun bisseä alkoi kulumaan päivittäin sellaisia määriä että se alkoi näkymään jo reiluna ylipainona, pöhöttyneenä ulkomuotona ja jatkuvana väsymyksenä ja huonona kuntona.

Ei sillä ole mitään eroa onko kilot peräisin syömisistä tai juomisesta, ylipaino ei ole silti terveellistä ja ikävää se on katsoa vaan vierestä kun toinen tuhoaa terveytensä.

Vierailija kirjoitti:

Kuka muu voi mainita lihomisesta ellei puoliso? Mä suuttuisin, jos mulle ei siitä sanottaisi ja sitä paitsi kaikki ei vaan tajua lihonneensa.

Kukahan ei tajua, että painoa on varmaan tullut lisää, jos vanhat vaatteet eivät mene päälle?

Voihan sitä ihmistä rakastaa, mutta jos kumppanin keho ei haluta eikä sen kanssa halua seksiä, niin rakkaus on platonista ja sitä voi harjoittaa eri osoitteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoidat omat asiasi ja yrität etsiä ”paremman” kumppanin. Karma sitten kertoo löytyykö sitä kaltaisellesi 😏

Kyllä lihomisesta pitäisi voida saada sanoa. Onko sulla jokin ongelma, jos läskiintymistäsi pitäisi vain katsella sivusta leikkien, että olet hoikka?

Niinpä. Kun olet niin viisas niin sanopa miten me lihavien miesten puolisot otamme miehen läskit puheeksi miestä loukkaamatta? Suomessa useammalla naisella kuin miehellä on se lihonut kumppani. Miehistä 66% ja naisista 46% on lihavia.

"Rakas, toivoisin, että pitäisit terveydestäsi hieman parempaa huolta. Musta tuntuu, että se on alkanut vaikuttaa jo sek*ielämäämme ja pelottaa, että sairastut."Kyllä mieheni tuon kestäisi ja fiksuna ihmisenä olisi todennäköisesti samaa mieltä kanssani.

No miehet nyt varmaan ymmärtääkin.. Tai ainakin sitä niiltä odotetaan. Riippumatta onko sanojan vai kuulijan asemassa.

Itse sanoin miehelleni, jolla oli tullut mahaa, että se painaa ikävästi seksin aikana. Ei pahoittanut mieltään vaan pääsi ylimääräisestä mahasta eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka muu voi mainita lihomisesta ellei puoliso? Mä suuttuisin, jos mulle ei siitä sanottaisi ja sitä paitsi kaikki ei vaan tajua lihonneensa.

Kukahan ei tajua, että painoa on varmaan tullut lisää, jos vanhat vaatteet eivät mene päälle?

On kyllä kumma, että ei huomaa sitä kun vaatekoko muuttuu noin 6 kokoa isommaksi.

Käyttäjä16 kirjoitti:

Mua hämmästyttää tässäkin eniten se että lihavalle ei saa sanoa mitään (tupakoitsijalle voi kyllä nalkuttaa hajusta, laiskalle makaamisesta, pelaajalle ajan tappamisesta, epäsiistille kylvystä ja pihtarille puutteesta jne).

Kuka näistä nalkuttaa ja kenelle? Ihan yhtä hyödytöntä ajanhukkaa ja hermojen kiristelyä oli sitten kyseessä kilot tai tupakointi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka muu voi mainita lihomisesta ellei puoliso? Mä suuttuisin, jos mulle ei siitä sanottaisi ja sitä paitsi kaikki ei vaan tajua lihonneensa.

Kukahan ei tajua, että painoa on varmaan tullut lisää, jos vanhat vaatteet eivät mene päälle?

Aika moni kertoo tajunneensa läskinsä vasta lomakuvista. Lisäksi vaatteita vaihdetaan aika tiuhaan ja vanhat viedään pois. Toki kroppa muuttuu ja senkään vuoksi vanhat vaatteet ei mahdu, vaikka ylimääräistä ei olisikaan (esim. raskaus muuttaa kroppaa)

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä ihmistä rakastaa, mutta jos kumppanin keho ei haluta eikä sen kanssa halua seksiä, niin rakkaus on platonista ja sitä voi harjoittaa eri osoitteista.

Jos se halu on noin pienestä kiinni, niin kannattaa joka tapauksessa siirtyä eri osoitteisiin. Minä voin nimittäin luvata, että kiloja tai ei, niin kyllä se kroppa tulee vuosikymmenten saatossa muuttumaan eikä yleensä siihen parempaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä ihmistä rakastaa, mutta jos kumppanin keho ei haluta eikä sen kanssa halua seksiä, niin rakkaus on platonista ja sitä voi harjoittaa eri osoitteista.

Eroaminen on laillista. Nykyään ei tarvitse ottaa ketään ja varsinkin miehille löytyy laaja valikoima eri näköisiä maksullisia sekä leluja. Meille naisille ainoastaan lelut, koska Suomessa ei juurikaan ole escort miehiä tai on, muttei niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.

Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.

Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.

Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.

Ap

Olet oikeassa. Kyllä meidän parisuhteessa asioista voidaan puhua molemmin puolin. Ihmettelen tätä vastaanottoa täällä. Lihoaminen on joku tabu verrattuna muihin terveyttä ja ulkonäköä ja hyvinvointia pilaaviin asioihin. Esimerkiksi tupakoinnista saanee valittaa?

En tiedä muista, mutta tupakoinnin lopettaminen ei ollut mikään temppu, sen sijaan suhde ruokaan ja painoon ollut vaikea koko iän.

Kivat sulle, mut miten liittyy keskusteluun? Etkö voi myöntää epäkohtaa siinä miten juuri lihoaminen on aivan omanlaisensa tabu puheenaiheena verrattuna muihin vastaviin itsensä turmelemisen keinoihin?

Kun on tiedossa että se laihduttaminen ja painosta huomautteleminen ei johda MIHINKÄÄN hyvään, vaan ainoastaan lisää vääristynyttä suhdetta ruokaan jota kuitenkin on joka ikinen päivä syötävä. Hiukan eri asia kuin vaikkapa tupakointi, vaikka en käsitä miksi siitäkään pitäisi aikuiselle ihmiselle mitään nipottaa.

Tuossa vähän copypastea Mielenterveystalolta:

“Lopullisena askelmana sairauteen toimii laihduttaminen tai laihtuminen, oli syy siihen mikä hyvänsä. Laihduttaminen aiheuttaa elimistössä energiavajeen, joka jatkuessaan riittävään pitkään aiheuttaa syömishäiriölle alttiin henkilön aivojen toiminnassa muutoksia: niiden reaktiot mielialaa ja ahdistusta sekä palkkiojärjestelmää sääteleviin välittäjäaineisiin muuttuvat. Syömishäiriöön sairastunut ei enää koekaan syömistä tyydyttävänä toimintana, vaan kylläisyys koetaan epämiellyttävänä ja ahdistavana, nälkä taas rauhoittavana olotilana. Energiavaje aiheuttaa aivossa kehonkuvan häiriön – oma keho koetaan huomattavasti suurempana kuin se todellisuudessa on. Ahmintahäiriöön sairastunut taas saa hetkellisen helpotuksen ahdistukseensa ahminnasta, mutta syyllisyys pakottaa palaamaan energiansaannin rajoittamiseen (kts. ahminnan noidankehä). Syömishäiriöiden taustalla on siis neurobiologinen häiriö aivojen toiminnassa, eikä sairastunut voi järjellä perustella tuntemuksiaan tai reaktioitaan.“

Siksi siitä hiton painosta ei vaan huomautella. Ja jos jollain tosissaan on hoikkuusfetissi, niin se on hänen ongelmansa ja osaa lienee hakea kumppanin joka vastaa hänen ihanteitaan eikä ala sairastuttamaan nykyistä puolisoaan.

Totuus on, että kaikki eivät sairastu siitä että puoliso huomauttaa painosta. Se on ihan selvä juttu. Mutta se ei johda mihinkään hyvään psyyken kannalta. Ei mihinkään. Ja syömishäiriöt ovat äärimmäisen yleisiä, katsokaa vaikka kuinka paljon ylipainoisia ihmisiä Suomessakin on.

Minulla on työpaikka kaukana. Ajasta on koko ajan pulaa. Lisäksi puolison vuorotyö ja pienet lapset hankaloittavat liikunnan harrastamista. Jos mies tässä tilanteessa alkaisi valittaa painon kertymisestä, niin en jäisi kuuntelemaan jäkätystä, vaan ottaisin eron.