Lue keskustelun säännöt.
Miksi lihomisesta ei saa sanoa suhteessa? Avopuoliso suuttui
10.12.2020 |
kun sanoin, ja kertoi, että voi päättää päivänsä jos ei kelpaa.
Kommentit (586)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se juuri vihjailu onkin aivan perseestä ja vertailu johonkin luuviuluun kun asiasta puhuu arvostaen toista minä kuuntelen sitä mieluummin kun vihjailua syömisiäni kyllä jokainen lihava tietää et pitäs muuttaa elämän tapojaan mutta se vain ei ole niin yksinkertaista kun kuvittelee moni jolla ei ongelmaa.
Ei voi suoraan sanoa, ei vihjaillen, mitenkään päin ei saa sanoa kun on suuri vääryys. Jos kyse olisi syömishäiriön sijaan alkoholismista ei täällä kukaan puolustelisi aloittajan juoppoa naista, mutta kun kyse on tarpeesta mättää herkkuja naamaan niin että yli 30 kiloa kertyy painoa alle kahdessa vuodessa se pitäisi vain hiljaa hyväksyä.
Mikä ihmeen pyhä lehmä tämä painoasia on? Se on vielä ehkä helpoin asia muuttaa. Itse sain kiloja helposti pois kun jätin ruokavaliosta pois lihottaneet asiat ja aloitin kävelylenkit. Tein sen omasta aloitteestani kun maharöllykkä alkoi inhottaa. Mies taas ei edes pidä siitä jos olen liian laiha. Olen enemmän vanhanaikainen tässä asiassa, koska suosin ajatusta painonhallinnasta.
No se ihmeen pyhä lehmä se on, että alkoholin voi jättää kokonaan pois elämästään, mutta syömistä ei. Painonhallinta on vääristynyt suhde ruokaan sekin. Ajattele jos voisit elää ihan normaalisti ajattelematta painoasi lainkaan? Pysyä hyväkuntoisena ja terveenä ja onnellisena ihan ilman ajatustakaan painollesi. Eikö se olisi ihanaa?
Mulle ihanaa olisi syödä mitä tahansa ja pysyä ikuisesti 55-kiloisena, mutta se ei vain toimi niin. Jos haluan syödä vaikka munariisipasteijoita tai lihapiirakoita niin ne pitää mahduttaa päivän kilokalorisaantiin ja pitää ajatella myös ruoan terveellisyyttä. Siinäkin on koulukuntaa joka lähtöön. Moni ei niissä kiloissa joissa olen edes laihduttaisi, koska en ole ollut myöskään koskaan ylipainoinen.
Minulle painonhallinta on nimenomaan sitä, että teen elämäntapoihin hienosäätöä kun paino on nousemassa tai syön enemmän jos se on liikaa laskussa. Minulla sysäys painonnousuun tapahtui kun en enää voinut harrastaa juoksua joka oli ollut lempilajini jo 20 vuoden ajan. Se piti korvata sitten muulla harjoittelulla joka onkin tuonut jo tuloksia.
Oletko miettinyt että ehkä kroppasi mielestä ihannepainosi ei ole 55kg? Mikä olisi niin hirveää jos painaisit vaikka 62kg ja voisit elää sen painoisena ajattelematta yhden yhtä kaloria ja kiloa? Sinulla on selvästi vääristynyt suhde ruokaan, ei tässä ole mitään eri koulukuntia.
Painan nyt 55kg ja tiedän, että 62kg alkaa olemaan jo epämukava olo. Housut alkavat kiristämään, jenkkakahvat vähän tursuilevat, vatsa on turvonnut jne. Tiedän, koska olen painanut synnytysten jälkeen aina lähemmäs 70kg.
Vaikka täällä moititaan laihduttamista ja syömisen tarkkailemista, niin kyllä nuo itselle ovat melko arkipäiväisiä asioita. Mietin, mitä syön, katson ja lasken päässäni jonkin verran kaloreita. Joskus tietoisesti otan muutaman kuukauden kevyemmin. Näin pystyn pitämään painoni melko samana vuodesta toiseen, eikä koskaan yhtäkkiä ilmesty kovin montaa kiloa.
Tässä ajassa on melkeinpä pakko miettiä omaa ruokailua, koska ruokaa on ylenpalttisesti tarjolla.Laihduttaminen on oikeastaan järkevää syömistä, ei sen kummempaa. Toki siihen voi liittyy monia ahdistavia ja negatiivisia emootioita, mutta laihduttaa voi myös hyvällä mielellä siinä arjen sivussa.
Ei, tässä ajassa ei ole pakko miettiä tietoisesti ruokailua vain koska sitä on ylenpalttisesti tarjolla. Se on vääristynyt suhde ruokaan. Tiedän että tämä on mullistava ja vaikea juttu, koska koin sen itsekin. Pidin aivan normaalina että aina vähän tarkkaillaan ja pidetään silmällä mitä syö ettei liho. Sitten jouduin käymään puolison ongelman vuoksi ravitsemusterapeuteilla ja kuuntelemaan aidosti mitä heillä on sanottavaa. Ostin sopivia vaatteita, ettei mikään purista ja annoin painoni mennä siihen mihin se luonnostaan menee kun antaa ruoalle vain sen osan elämässä mikä sille kuuluu. Suosittelen lämpimästi koittamaan.
Juu, minäkin yritin tätä. Lopetin painon miettimisen ja söin mitä kiinnosti ja mistä ”tuli hyvä olo”. Lopputulos = lihoin 6kk:ssa. 9kg 😬😬😬🤦♀️🤦♀️🤦♀️ Ne vaatteet jotka tuntuivat kivalta olivatkin yhtäkkiä tiukkoja.
Että ei. Ei toimi ainakaan minulla koska en koe että 168cm pituisena paino 76kg on minulle hyvä. Luoja tietää kuinka korkeaksi olisi noussut jos en olisi lopettanut tuota ”syöt aina vaan mikä tuntuu hyvältä/oikealta etkä mieti painoa” hömpötystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApIhmetyttää aina miten ihmeessä tiedätte kumppaninne tarkan painon?
Minä tiedän koska olen usein pesemässä hampaita kun mies käy puntarilla. Kuvittelisin että näin on monella muullakin, että se puntari on osa niitä yhteisiä aamuhetkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApSuhteessa on puolisolla oikeus sanoa, jos toisella nousee paljon paino, hän ei pese hampaita tai käy suihkussa. Jos toinen ei kestä, niin kannattaa olla yksin. T. Itsestään huolehtiva nainen
Vaikka tiedetään että se sanominen ja laihdutus lisää syömishäiriöitä, puolisolla on sittenkin oikeus siitä sanoa? Meneekö se oikeus sanoa sen yli että haluaisi toisen olevan terve ja onnellinen?
T. Itsestään huolehtiva nainen myös
Lihava harvemmin on terve pitkässä juoksussa, ne terveyshaitat ei vaan tule heti ekana vuonna ilmi. Ylensyönti on ylivoimaisesti suurin terveyshaitta Suomessa. Eikä lihava ole aina iloinenkaan, lihavuus on muiden haittojen lisäksi epämukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se juuri vihjailu onkin aivan perseestä ja vertailu johonkin luuviuluun kun asiasta puhuu arvostaen toista minä kuuntelen sitä mieluummin kun vihjailua syömisiäni kyllä jokainen lihava tietää et pitäs muuttaa elämän tapojaan mutta se vain ei ole niin yksinkertaista kun kuvittelee moni jolla ei ongelmaa.
Ei voi suoraan sanoa, ei vihjaillen, mitenkään päin ei saa sanoa kun on suuri vääryys. Jos kyse olisi syömishäiriön sijaan alkoholismista ei täällä kukaan puolustelisi aloittajan juoppoa naista, mutta kun kyse on tarpeesta mättää herkkuja naamaan niin että yli 30 kiloa kertyy painoa alle kahdessa vuodessa se pitäisi vain hiljaa hyväksyä.
Mikä ihmeen pyhä lehmä tämä painoasia on? Se on vielä ehkä helpoin asia muuttaa. Itse sain kiloja helposti pois kun jätin ruokavaliosta pois lihottaneet asiat ja aloitin kävelylenkit. Tein sen omasta aloitteestani kun maharöllykkä alkoi inhottaa. Mies taas ei edes pidä siitä jos olen liian laiha. Olen enemmän vanhanaikainen tässä asiassa, koska suosin ajatusta painonhallinnasta.
No se ihmeen pyhä lehmä se on, että alkoholin voi jättää kokonaan pois elämästään, mutta syömistä ei. Painonhallinta on vääristynyt suhde ruokaan sekin. Ajattele jos voisit elää ihan normaalisti ajattelematta painoasi lainkaan? Pysyä hyväkuntoisena ja terveenä ja onnellisena ihan ilman ajatustakaan painollesi. Eikö se olisi ihanaa?
Mulle ihanaa olisi syödä mitä tahansa ja pysyä ikuisesti 55-kiloisena, mutta se ei vain toimi niin. Jos haluan syödä vaikka munariisipasteijoita tai lihapiirakoita niin ne pitää mahduttaa päivän kilokalorisaantiin ja pitää ajatella myös ruoan terveellisyyttä. Siinäkin on koulukuntaa joka lähtöön. Moni ei niissä kiloissa joissa olen edes laihduttaisi, koska en ole ollut myöskään koskaan ylipainoinen.
Minulle painonhallinta on nimenomaan sitä, että teen elämäntapoihin hienosäätöä kun paino on nousemassa tai syön enemmän jos se on liikaa laskussa. Minulla sysäys painonnousuun tapahtui kun en enää voinut harrastaa juoksua joka oli ollut lempilajini jo 20 vuoden ajan. Se piti korvata sitten muulla harjoittelulla joka onkin tuonut jo tuloksia.
Oletko miettinyt että ehkä kroppasi mielestä ihannepainosi ei ole 55kg? Mikä olisi niin hirveää jos painaisit vaikka 62kg ja voisit elää sen painoisena ajattelematta yhden yhtä kaloria ja kiloa? Sinulla on selvästi vääristynyt suhde ruokaan, ei tässä ole mitään eri koulukuntia.
Painan nyt 55kg ja tiedän, että 62kg alkaa olemaan jo epämukava olo. Housut alkavat kiristämään, jenkkakahvat vähän tursuilevat, vatsa on turvonnut jne. Tiedän, koska olen painanut synnytysten jälkeen aina lähemmäs 70kg.
Vaikka täällä moititaan laihduttamista ja syömisen tarkkailemista, niin kyllä nuo itselle ovat melko arkipäiväisiä asioita. Mietin, mitä syön, katson ja lasken päässäni jonkin verran kaloreita. Joskus tietoisesti otan muutaman kuukauden kevyemmin. Näin pystyn pitämään painoni melko samana vuodesta toiseen, eikä koskaan yhtäkkiä ilmesty kovin montaa kiloa.
Tässä ajassa on melkeinpä pakko miettiä omaa ruokailua, koska ruokaa on ylenpalttisesti tarjolla.Laihduttaminen on oikeastaan järkevää syömistä, ei sen kummempaa. Toki siihen voi liittyy monia ahdistavia ja negatiivisia emootioita, mutta laihduttaa voi myös hyvällä mielellä siinä arjen sivussa.
Ei, tässä ajassa ei ole pakko miettiä tietoisesti ruokailua vain koska sitä on ylenpalttisesti tarjolla. Se on vääristynyt suhde ruokaan. Tiedän että tämä on mullistava ja vaikea juttu, koska koin sen itsekin. Pidin aivan normaalina että aina vähän tarkkaillaan ja pidetään silmällä mitä syö ettei liho. Sitten jouduin käymään puolison ongelman vuoksi ravitsemusterapeuteilla ja kuuntelemaan aidosti mitä heillä on sanottavaa. Ostin sopivia vaatteita, ettei mikään purista ja annoin painoni mennä siihen mihin se luonnostaan menee kun antaa ruoalle vain sen osan elämässä mikä sille kuuluu. Suosittelen lämpimästi koittamaan.
Juu, minäkin yritin tätä. Lopetin painon miettimisen ja söin mitä kiinnosti ja mistä ”tuli hyvä olo”. Lopputulos = lihoin 6kk:ssa. 9kg 😬😬😬🤦♀️🤦♀️🤦♀️ Ne vaatteet jotka tuntuivat kivalta olivatkin yhtäkkiä tiukkoja.
Että ei. Ei toimi ainakaan minulla koska en koe että 168cm pituisena paino 76kg on minulle hyvä. Luoja tietää kuinka korkeaksi olisi noussut jos en olisi lopettanut tuota ”syöt aina vaan mikä tuntuu hyvältä/oikealta etkä mieti painoa” hömpötystä.
Söitkö tarpeeksi usein, ja söitkö tarpeeksi kasviksia? Nukuitko tarpeeksi, teitkö tarpeeksi kaikkia muita kivoja juttuja elämässä jotta se ruoka ei ole pääsisältö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApIhmetyttää aina miten ihmeessä tiedätte kumppaninne tarkan painon?
Minä tiedän koska olen usein pesemässä hampaita kun mies käy puntarilla. Kuvittelisin että näin on monella muullakin, että se puntari on osa niitä yhteisiä aamuhetkiä.
Osa yhteisiä aamuhetkiä 😂 No ei meillä ainakaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApSuhteessa on puolisolla oikeus sanoa, jos toisella nousee paljon paino, hän ei pese hampaita tai käy suihkussa. Jos toinen ei kestä, niin kannattaa olla yksin. T. Itsestään huolehtiva nainen
Ihmisillä on aika harhaisia käsityksiä painonhallinnan helppoudesta tai vaikeudesta. Ihan kevyesti pystyn peseytymään joka aamu ja ilta, petaamaan sängyn, pitämään vaatteet puhtaina ja ehjinä, hiukset siisteinä ja puhtaina jne. Ei painonhallinta tapahdu samalla efortilla.
Kaikesta saa vaikeaa jos haluaa:)
Olemme kotitoimistolla ja tein tuossa salaatin lounaaksi ihan ilman rasitetta: salaattia, 6 kirsikkatomaattia, pätkä kurkkua ja pari ruokalusikallista fetaa. Pieni liraus oliiviöljyä.
Sama aika meni kun mies lämmitti itselleen lihapiirakan mikrossa ja maustoi sen.
Samalla efortilla toinen söi terveellisesti ja kevyesti ja toinen ei;D
Ehkäpä toisen kroppa on rasitettu laihdutusyrityksillä ja siksi se huutaa rasvaisen ruoan perään?
Mun mies ei ole laihdutuskuurilla ollut koskaan ja on jonkin verran ylipainoinen. Sen verran iso mies muutenkin että se on hänelle ok. Heinäkeppinä "ihannepainossaan" näyttäisi hassulta.
Tuossa nyt lähinnä oli kyse tuosta ajallisesta efortista. Eli on oma valinta tekeekö siinä 5 minuutissa terveellistä vai mättöä
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin jättänyt hieromatta kumppanin naamaan niitä nuoruudenkuvia ja lähestynyt siltä kannalta, että oma kunto on päässyt repsahtamaan ja olisi mukava, jos hän aloittaisi elämäntapamuutoksen yhdessä kanssani. Uusista elämäntavoista kun on helpompi pitää kiinni, kun niihin sitoudutaan yhdessä.
Itsemurhalla uhkailu tosin viestii siitä, että kumppanillasi on masennusta, josta lihominenkin luultavasti johtuu, eli henkistä apua olisi saatava ennenkuin puututaan fyysiseen puoleen.
Liikunta nyt vaan sattuu auttamaan masennukseen. Lihavuus taas huonontaa itsetuntoa, millä on negatiivinen vaikutus masennukseen, eikä lohtusyönti todellakaan auta kuin hetkellisesti, vaan varmistaa vajoamisen jatkuvuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä koitin aikoinaan usutella lihonutta kumppaniani harrastamaan urheilua, ja se oli kamalan vaikeata. Hän kun lisi suostunut vaan menemään pelaamaan kanssani tennistä, mutta vihaan mailapelejä. En tajua, ettei hän voinut etsiä kaveriporukkaa menäkseen pelaamaan sählyä tms. Tiedän, ettei ei-omanlaista urheilua ole helppo aloittaa ja siksi käytinkin paljon aikaa miettiäkseni miten hän voisi kuntoilla.
Ymmärrän, ettei lihomisistaan ole kiva kuulla, ja puhuinkin aina tosi vähän ja valikoiden.
Jossain vaiheessa hän alkoi pitää valkoista t-paitaa seksin aikana. Maailman ankeinta, se häiritsi minua tosi paljon. Häiritsi enemmän, kuin kehonsa näkeminen voisi ikinä. Olen huomannut, että tuollaisessa tilanteessa on vaikea olla tukena kun ei juuri mitenkään voi kokonaan ymmärtää mitä kaikkea toinen ajattelee ja miten kokee oman kehonsa ja mitä luulee muiden siitä ajattelevan.
Monella tavalla hän kyllä käyttäytyi kieltäen asian ja leikkien edelleen nuorta ja komeeta. Vaikutti koppavalta.
Vierailija kirjoitti:
Painon lisäksi kiinnittäisin huomiota siihen, mitä on tapahtunut sen parin vuoden aikana, jolloin paino on noussut. Onko ollut esim. isoja muutoksia tai vaikeuksia muutoin?
Muutto vieraalle paikkakunnalle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lihonut ihminen on huomannut sen itsekin, joten asiasta on tarpeetonta kertoa hänelle.
Minkä takia on sitten tv-ohjelma nimeltä "Rakas, sinusta on tullut pullukka"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApSuhteessa on puolisolla oikeus sanoa, jos toisella nousee paljon paino, hän ei pese hampaita tai käy suihkussa. Jos toinen ei kestä, niin kannattaa olla yksin. T. Itsestään huolehtiva nainen
Ihmisillä on aika harhaisia käsityksiä painonhallinnan helppoudesta tai vaikeudesta. Ihan kevyesti pystyn peseytymään joka aamu ja ilta, petaamaan sängyn, pitämään vaatteet puhtaina ja ehjinä, hiukset siisteinä ja puhtaina jne. Ei painonhallinta tapahdu samalla efortilla.
Kaikesta saa vaikeaa jos haluaa:)
Olemme kotitoimistolla ja tein tuossa salaatin lounaaksi ihan ilman rasitetta: salaattia, 6 kirsikkatomaattia, pätkä kurkkua ja pari ruokalusikallista fetaa. Pieni liraus oliiviöljyä.
Sama aika meni kun mies lämmitti itselleen lihapiirakan mikrossa ja maustoi sen.
Samalla efortilla toinen söi terveellisesti ja kevyesti ja toinen ei;D
Samalla efortilla, jolla ennen sain laihdutettua noin 30 kiloa, saan nykyään juuri ja juuri estettyä painoani nousemasta.
Niin, jos ihminen ei tee mitään mutoksia liikunta-, ja ruokailutottumuksiin, hän lihoo puoli kiloa vuodessa n. 25 ikävuoden jälkeen. Ruokaa kuuluu vähentää, ja/tai liikuntaa lisätä, tarpeellisessa suhteessa ikäänkin.
Niin, eli painonhallinnasta tulee vuosi vuodelta vaikeampaa. Ei siis ole kyse vain siitä, että "kaikesta saa vaikeaa jos haluaa:)"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ap
Oletko itse edelleen nuori ja nätti?
Kaikki me vanhennumme, emmekä koskaan saa niitä vuosia takaisin. On mielestäni ok todeta, että "oltiinpa me nuoria", jos se tapahtuu muistellen kaikkea kivaa, mitä silloin tehtiin, mutta menneen nuoruuden yhdistäminen siihen, että koska silloin olimme myös nättejä tarkoittaisi, että nyt pitäisi edelleen olla nätti (=sinun mielestäsi laihempi) on hieman tökeröä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApSuhteessa on puolisolla oikeus sanoa, jos toisella nousee paljon paino, hän ei pese hampaita tai käy suihkussa. Jos toinen ei kestä, niin kannattaa olla yksin. T. Itsestään huolehtiva nainen
Ihmisillä on aika harhaisia käsityksiä painonhallinnan helppoudesta tai vaikeudesta. Ihan kevyesti pystyn peseytymään joka aamu ja ilta, petaamaan sängyn, pitämään vaatteet puhtaina ja ehjinä, hiukset siisteinä ja puhtaina jne. Ei painonhallinta tapahdu samalla efortilla.
Kaikesta saa vaikeaa jos haluaa:)
Olemme kotitoimistolla ja tein tuossa salaatin lounaaksi ihan ilman rasitetta: salaattia, 6 kirsikkatomaattia, pätkä kurkkua ja pari ruokalusikallista fetaa. Pieni liraus oliiviöljyä.
Sama aika meni kun mies lämmitti itselleen lihapiirakan mikrossa ja maustoi sen.
Samalla efortilla toinen söi terveellisesti ja kevyesti ja toinen ei;D
Ehkäpä toisen kroppa on rasitettu laihdutusyrityksillä ja siksi se huutaa rasvaisen ruoan perään?
Mun mies ei ole laihdutuskuurilla ollut koskaan ja on jonkin verran ylipainoinen. Sen verran iso mies muutenkin että se on hänelle ok. Heinäkeppinä "ihannepainossaan" näyttäisi hassulta.
Tuossa nyt lähinnä oli kyse tuosta ajallisesta efortista. Eli on oma valinta tekeekö siinä 5 minuutissa terveellistä vai mättöä
Eli olisiko hän biologisessa ihannepainossaan? Se ei ole aina oma valinta, ja se ei ole vain siitä ajasta kiinni. Se ei todellakaan ole mikään valitsen vaihtoehdon a ja b väliltä-valinta, vaan siihen liittyy miljoona eri tekijää ihan jo siellä kaupassa. Jo se että asioiko kaupassa nälkäisenä, muistaako jääneensä nälkäiseksi edellisen kerran kun söi jotain kevyttä, onko aamulla ollut nälkäinen, onko kroppaa ja aivojen välittäjäaineita häiritty kaloreita rajoittamalla yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin jättänyt hieromatta kumppanin naamaan niitä nuoruudenkuvia ja lähestynyt siltä kannalta, että oma kunto on päässyt repsahtamaan ja olisi mukava, jos hän aloittaisi elämäntapamuutoksen yhdessä kanssani. Uusista elämäntavoista kun on helpompi pitää kiinni, kun niihin sitoudutaan yhdessä.
Itsemurhalla uhkailu tosin viestii siitä, että kumppanillasi on masennusta, josta lihominenkin luultavasti johtuu, eli henkistä apua olisi saatava ennenkuin puututaan fyysiseen puoleen.
Liikunta nyt vaan sattuu auttamaan masennukseen. Lihavuus taas huonontaa itsetuntoa, millä on negatiivinen vaikutus masennukseen, eikä lohtusyönti todellakaan auta kuin hetkellisesti, vaan varmistaa vajoamisen jatkuvuuden.
Mutta tarpeeksi masentunut ei kykene siihen liikuntaan, joten se ei ole kovin toimiva lääke vaikka “otettuna” toimisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihonut ihminen on huomannut sen itsekin, joten asiasta on tarpeetonta kertoa hänelle.
Minkä takia on sitten tv-ohjelma nimeltä "Rakas, sinusta on tullut pullukka"?
Koska tv-yhtiö on halunnut tehdä sillä rahaa? Samasta syystä nämä muut syömishäiriöohjelmat ovat tv:ssä. Nykyään on niin muotia haukkua ihmisiä ja sheimata heitä julkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä pidä välttämättä minään automaattisena ihanteena, että voi vaan olla ja syödä mitä haluaa ja pysyy jossain tietyssä painossa, jos se paino ei ole sitä mitä oma mieli haluaa. Jos on 100% tyytyväinen ulkonäköönsä ja pysyy tuolla vapaalla rennolla syömisellä, niin hyvä! Tilanne on silloin täydellinen.
Mutta kyllä minä mielelläni katson mitä syön - en rajoita, mutta koitan syödä järkevästi ja terveellisesi suurimman osan ajasta - sekä harrastan tavoitteellista liikuntaa, koska haluan muokata kehoani. Hyvästä ruoasta ja liikunnasta tulee hyvä mieli, vaikka tietäisinkin montako grammaa proteiinia syön ja tekisin jotain liikettä koska haluan että joku tietty vartalon osa näyttää paremmalta. Inhoan mahaani joten mielelläni työstän sitä ja toivottavasti näen jotain tuloksiakin, joista tulee taas entistä parempi mieli.
Tiedän että bodypositivity on muotia, mutten tule koskaan rakastamaan kroppaani "rumempana" kuin sen minun mielestäni pitää olla. En siis hyväksy itselleni esim. BMI 28 (uuden laskurin mukaan), joka on korkein paino jossa olen ollut. Nyt se on 24.10 enkä enää laihduta, mutta treenaan ja olen ylpeä tuloksistani ja voin henkisesti huomattavasti paremmin kuin painavampana. En koe minkäänlaista stressiä painonhallintaprojektistani vaan olen energinen ja innostunut, jopa näin vuoden pimeimpään aikaan.
Puolisoa ei ole joten kukaan ei ole huomautellut.
Sinulla on syömishäiriö. Ortorektikot juuri saavat siitä energiaa ja innostusta että onnistuvat hallitsemaan elämäänsä tuolla tavoin. Ei se silti tervettä ole.
Se että söisit hyvää terveellistä ruokaa ja nauttisit liikunnasta ilman kummempia tavoitteita, ja etenkin ihan ilman inhoamatta kroppaasi olisi se tavoite.ARGH.... Kaikki ei ole syömishäiriötä!!!!!
On ihmisiä joita ravintoaineet kiinnostaa (kuten vaikka Salkkarit tai mansikat tai Bachata tanssi) tai jotka ovat niin älykkäitä että ymmärtävät mikä ero on margariinin tai oliiviöljyn välillä. Tai hampurilaisen ja grillatun vasikanlihan välillä. Tai majoneesisen makaronisalaatin (AVn lemppari) tai vihreän vehreän fetasalaatin välillä. Ja oikeasti pitävät noista terveellisemmistä vaihtoehdoista.
Murto-osa liian lihavista tai painoaan tarkkailevista on syömishäiriöisiä. Se ettei osaa pysäyttää kättä joka mättää sipsiä suuhun ei ole syömishäiriö! Tai se että valitsee pullan kermamunkin sijaan ei ole syömishäiriö. Tai se että ottaa omenan banaanin sijaan - sekään ei ole syömishäiriö!
Koittakaa nyt tajuta! Lyön vaikka tonnin vetoa että jos otan 1000 lihavaa ihmistä vain alle 10 on oikeasti syömishäiriöisiä. Muut syövät koska ovat "masentuneita", "lohduttautuvat", "elämä veetuttaa", "mies ei rakasta enää", "lapset riehuvat liikaa", "olin kiusattu 40v sitten" jne jne Syitä kyllä löytyy....
Anorektikoita valitettavasti on erityisesti nuorissa liikaa, syynä joka puolelta asetetut vaatimukset ulkonäölle joita ei osata enää käsitellä (näitähän on ollut aina). Se että rakastaa hyvää ruokaa ja haluaa tietää mitä syö jotta jokainen suupala on nautinto ei ole ortoreksiaa:D
Kyllä jos ei osaa pysäytttää kättä joka mättää sipsiä suuhun, on syömishäiriö. Suurin osa syömishäiriöistä ei suinkaan ole ortorektikoita tai anoreksikoita vaan ahmimishäiriöitä. Ja kyllä jos haluaa tietää mitä jokainen suupala sisältää, ON ortoreksiaa. Se että tunnesyö, on vääristynyt suhde ruokaan, se ei ole tervettä. Minä taas löisin 1000 vetoa että jos otetaan 1000 ylipainoista (bmi yli 30), niin siellä on 990 vääristynyt suhde ruokaan.
Ei ole vääristynyt suhde ruokaan että vaihtaa vaikkapa normaalisti ostamansa rasvan terveellisempään rasvaan, mutta jos ei uskalla syödä ystävällä lounaaksi tarjottua leipää koska se ei ole täysjyvää ja vääränlaista rasvaakin on käytetty, on kyseessä vääristynyt suhde ruokaan.Ok. Miksi tässä ketjussa sitten diagnosoidaan ortoreksiseksi minut, joka olen onnistunut pudottamaan painoa ja etenkin epäterveellistä vyötärörasvaa ja haluan nyt treenata tavoitteellisesti - mutten koskaan rajoita tai kieltäydy yhdestäkään ruokaryhmästä jonkin täysjyvä- tai rasva-tyyppisen yksityiskohdan vuoksi? Sanoin etten pidä vatsastani ja se on ihan totta. Sanoin että toivon sen muokkaantuvan liikunnalla, sekin on totta. En myöskään halua palata ylipainoiseksi. Kuitenkaan en treenaa joka päivä ja syön sen tarjoamasi leivän nautiskellen (rakastan leipää!).
Voi olla että sekoitin sinut johonkin toiseen joka sanoi rajoittavansa kaloreitaan, sori.
Miksi te pelkäätte sanaa kaloria niin paljon? Kaloreiden rajoitus = ahmimisen välttäminen, ja/tai terveellisempi ruokavalio. Ei se sen kummempi juttu ole, eikä sitä tarvitse pelätä.
Vierailija kirjoitti:
Olemme kotitoimistolla ja tein tuossa salaatin lounaaksi ihan ilman rasitetta: salaattia, 6 kirsikkatomaattia, pätkä kurkkua ja pari ruokalusikallista fetaa. Pieni liraus oliiviöljyä.
Miksi söit noin paljon? Kuusi kirsikkatomaattia olisi riittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä pidä välttämättä minään automaattisena ihanteena, että voi vaan olla ja syödä mitä haluaa ja pysyy jossain tietyssä painossa, jos se paino ei ole sitä mitä oma mieli haluaa. Jos on 100% tyytyväinen ulkonäköönsä ja pysyy tuolla vapaalla rennolla syömisellä, niin hyvä! Tilanne on silloin täydellinen.
Mutta kyllä minä mielelläni katson mitä syön - en rajoita, mutta koitan syödä järkevästi ja terveellisesi suurimman osan ajasta - sekä harrastan tavoitteellista liikuntaa, koska haluan muokata kehoani. Hyvästä ruoasta ja liikunnasta tulee hyvä mieli, vaikka tietäisinkin montako grammaa proteiinia syön ja tekisin jotain liikettä koska haluan että joku tietty vartalon osa näyttää paremmalta. Inhoan mahaani joten mielelläni työstän sitä ja toivottavasti näen jotain tuloksiakin, joista tulee taas entistä parempi mieli.
Tiedän että bodypositivity on muotia, mutten tule koskaan rakastamaan kroppaani "rumempana" kuin sen minun mielestäni pitää olla. En siis hyväksy itselleni esim. BMI 28 (uuden laskurin mukaan), joka on korkein paino jossa olen ollut. Nyt se on 24.10 enkä enää laihduta, mutta treenaan ja olen ylpeä tuloksistani ja voin henkisesti huomattavasti paremmin kuin painavampana. En koe minkäänlaista stressiä painonhallintaprojektistani vaan olen energinen ja innostunut, jopa näin vuoden pimeimpään aikaan.
Puolisoa ei ole joten kukaan ei ole huomautellut.
Sinulla on syömishäiriö. Ortorektikot juuri saavat siitä energiaa ja innostusta että onnistuvat hallitsemaan elämäänsä tuolla tavoin. Ei se silti tervettä ole.
Se että söisit hyvää terveellistä ruokaa ja nauttisit liikunnasta ilman kummempia tavoitteita, ja etenkin ihan ilman inhoamatta kroppaasi olisi se tavoite.ARGH.... Kaikki ei ole syömishäiriötä!!!!!
On ihmisiä joita ravintoaineet kiinnostaa (kuten vaikka Salkkarit tai mansikat tai Bachata tanssi) tai jotka ovat niin älykkäitä että ymmärtävät mikä ero on margariinin tai oliiviöljyn välillä. Tai hampurilaisen ja grillatun vasikanlihan välillä. Tai majoneesisen makaronisalaatin (AVn lemppari) tai vihreän vehreän fetasalaatin välillä. Ja oikeasti pitävät noista terveellisemmistä vaihtoehdoista.
Murto-osa liian lihavista tai painoaan tarkkailevista on syömishäiriöisiä. Se ettei osaa pysäyttää kättä joka mättää sipsiä suuhun ei ole syömishäiriö! Tai se että valitsee pullan kermamunkin sijaan ei ole syömishäiriö. Tai se että ottaa omenan banaanin sijaan - sekään ei ole syömishäiriö!
Koittakaa nyt tajuta! Lyön vaikka tonnin vetoa että jos otan 1000 lihavaa ihmistä vain alle 10 on oikeasti syömishäiriöisiä. Muut syövät koska ovat "masentuneita", "lohduttautuvat", "elämä veetuttaa", "mies ei rakasta enää", "lapset riehuvat liikaa", "olin kiusattu 40v sitten" jne jne Syitä kyllä löytyy....
Anorektikoita valitettavasti on erityisesti nuorissa liikaa, syynä joka puolelta asetetut vaatimukset ulkonäölle joita ei osata enää käsitellä (näitähän on ollut aina). Se että rakastaa hyvää ruokaa ja haluaa tietää mitä syö jotta jokainen suupala on nautinto ei ole ortoreksiaa:D
Kyllä jos ei osaa pysäytttää kättä joka mättää sipsiä suuhun, on syömishäiriö. Suurin osa syömishäiriöistä ei suinkaan ole ortorektikoita tai anoreksikoita vaan ahmimishäiriöitä. Ja kyllä jos haluaa tietää mitä jokainen suupala sisältää, ON ortoreksiaa. Se että tunnesyö, on vääristynyt suhde ruokaan, se ei ole tervettä. Minä taas löisin 1000 vetoa että jos otetaan 1000 ylipainoista (bmi yli 30), niin siellä on 990 vääristynyt suhde ruokaan.
Ei ole vääristynyt suhde ruokaan että vaihtaa vaikkapa normaalisti ostamansa rasvan terveellisempään rasvaan, mutta jos ei uskalla syödä ystävällä lounaaksi tarjottua leipää koska se ei ole täysjyvää ja vääränlaista rasvaakin on käytetty, on kyseessä vääristynyt suhde ruokaan.Ok. Miksi tässä ketjussa sitten diagnosoidaan ortoreksiseksi minut, joka olen onnistunut pudottamaan painoa ja etenkin epäterveellistä vyötärörasvaa ja haluan nyt treenata tavoitteellisesti - mutten koskaan rajoita tai kieltäydy yhdestäkään ruokaryhmästä jonkin täysjyvä- tai rasva-tyyppisen yksityiskohdan vuoksi? Sanoin etten pidä vatsastani ja se on ihan totta. Sanoin että toivon sen muokkaantuvan liikunnalla, sekin on totta. En myöskään halua palata ylipainoiseksi. Kuitenkaan en treenaa joka päivä ja syön sen tarjoamasi leivän nautiskellen (rakastan leipää!).
Voi olla että sekoitin sinut johonkin toiseen joka sanoi rajoittavansa kaloreitaan, sori.
Miksi te pelkäätte sanaa kaloria niin paljon? Kaloreiden rajoitus = ahmimisen välttäminen, ja/tai terveellisempi ruokavalio. Ei se sen kummempi juttu ole, eikä sitä tarvitse pelätä.
Koska ei ole normaalia ajatella ravintoa kaloreina. Ahmimista vältetään sillä että syödään tarpeeksi usein ja tarpeeksi terveellisesti, ei rajoittamalla kaloreita. Kalorivaje tekee aivoille tuhoa ja aiheuttaa syömishäiriöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kertoo faktan niin turha siitä on suuttua. Katsoisi peiliin vaan. En ole suuttunut kertaakaan kun minulle on kerrottu lihonneeni. Olen vastannut tietäväni asian erittäin hyvin. Osa vaatteista ei nimittäin mahdu enää päälle. Puolisokin on lihonnut. Voidaan nyt yhdessä laihdutella 😀
En oikein hahmota miksi painosta ei saisi lihavalle sanoa, tai laihalle, tai kertoa kaljulle että oletpa sä kalju. Ei tuossa vielä ole mitään arvolatausta mukana.
Olen samaa mieltä, mutta mainittakoon kuitenkin, ettööööööä kaljuus eroaa noista kahdesta siitä, että se ei ole valinta. Se on pakotettu haitta, jolle ei ainakaan ilman kirurgia voi mitään. Lihavuus on valinta, ja laihuudellekin voi ihan itse jotain tehdä. Toki se vaatii panostusta, eli treeni ja ruokavalio kohdalleen.
Ei lihavuus ole aina valinta. Esim jonkun mielestä Sara Sieppi on lihava, vaikka näyttää hyvinkin terveeltä, vähän runsasmuotoisemmalta vain. Eikä laihuus ole sen enempää valinta. Paino on niin monimutkainen ja kompleksi asia että siihen ei ulkopuolisten pitäisi puuttua lainkaan. Laihdutus hyvin, hyvin harvoin onnistuu laihduttamaan. Se minkä se tekee, on vääristää suhdetta ruokaan ja altistaa vakaville syömishäiriöille.
Se ei siis vaadi panostusta ruokavalioon tai liikuntaan (jolla muuten on painonhallintaan todella minimaalinen vaikutus), vaan vaatii mahdollisuutta panostaa omaan itseensä. Kaikilla tätä mahdollisuutta ei ole ja moni ylipainoinen on sairastunut juuri laihduttamisesta.
Tottakai se on valinta. Valitset lihavuuden joka kerta kun oma käsi liikuttaa ruokaa suuhun, ennemmän kuin mille on tarve.
Roskaruuallakin voi laihtua, jos haluaa. Senhän todisti erä Suomalainen joku vuosi sitten. Ihan vaan todistaakseen kaiken hömpän "tyhjistä kaloreista" ja muista laihdutusalan myyteistä vääriksi. Tottakai se on helpompi tehdä terveellä ruokavaliolla, mutta energia on se, joka määrää lihotko vai et.
Kukaan täysijärkinen ei halua kumppania jolle toisen painolla on merkitystä.