Lue keskustelun säännöt.
Miksi lihomisesta ei saa sanoa suhteessa? Avopuoliso suuttui
10.12.2020 |
kun sanoin, ja kertoi, että voi päättää päivänsä jos ei kelpaa.
Kommentit (586)
Onko kukaan harrastanut seksiä 100 kiloisen rinnattoman vanhan naisen kanssa?
Mistä saadaan kiihotus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoidat omat asiasi ja yrität etsiä ”paremman” kumppanin. Karma sitten kertoo löytyykö sitä kaltaisellesi 😏
Läskille onkin siis täysin sama, onko HÄENLLÄ kumppania? Ohhoh. Varsinkin, kun hänen voi olla todella vaikeaa saada ketään muuta...
ohisKukaan täysijärkinen ei halua kumppania jolle toisen painolla on merkitystä.
Jos sillä ei ole mitään merkitystä, kyseinen kumppani ei välitä muutenkaan. Missä rinnakkaistodellisuudessa, kuvitelmien hatarassa maailmassa te oikein elätte?
Jos itselle ei ole merkitystä kumppanin painolla? Minä olen rakastunut omaan puolisooni, vielä kohta 20v jälkeenkin. Hän on seksikäs, haluttava ja ihana ja sillä ei olisi väliä vaikka hän olisi lihonut 50kg. Onhan tuo harmaantunut ja ryppyjäkin on tullut. Niin on minullekin. Silti elämä on ihanaa ja intohimoista. Onko se noin hirveää huomata että kaikki eivät ole yhtä pinnallisia kuin sinä ja että ehkä sinne peiliin voisi katsoa muutakin kuin varmistaakseen että paino on pysynyt samanlaisena?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApSuhteessa on puolisolla oikeus sanoa, jos toisella nousee paljon paino, hän ei pese hampaita tai käy suihkussa. Jos toinen ei kestä, niin kannattaa olla yksin. T. Itsestään huolehtiva nainen
Ihmisillä on aika harhaisia käsityksiä painonhallinnan helppoudesta tai vaikeudesta. Ihan kevyesti pystyn peseytymään joka aamu ja ilta, petaamaan sängyn, pitämään vaatteet puhtaina ja ehjinä, hiukset siisteinä ja puhtaina jne. Ei painonhallinta tapahdu samalla efortilla.
Kaikesta saa vaikeaa jos haluaa:)
Olemme kotitoimistolla ja tein tuossa salaatin lounaaksi ihan ilman rasitetta: salaattia, 6 kirsikkatomaattia, pätkä kurkkua ja pari ruokalusikallista fetaa. Pieni liraus oliiviöljyä.
Sama aika meni kun mies lämmitti itselleen lihapiirakan mikrossa ja maustoi sen.
Samalla efortilla toinen söi terveellisesti ja kevyesti ja toinen ei;D
Samalla efortilla, jolla ennen sain laihdutettua noin 30 kiloa, saan nykyään juuri ja juuri estettyä painoani nousemasta.
Niin, jos ihminen ei tee mitään mutoksia liikunta-, ja ruokailutottumuksiin, hän lihoo puoli kiloa vuodessa n. 25 ikävuoden jälkeen. Ruokaa kuuluu vähentää, ja/tai liikuntaa lisätä, tarpeellisessa suhteessa ikäänkin.
Niin, eli painonhallinnasta tulee vuosi vuodelta vaikeampaa. Ei siis ole kyse vain siitä, että "kaikesta saa vaikeaa jos haluaa:)"
Ei nyt oikeastaan, syö vähemmän, miten vaikeaa se on?
Jos ihmisellä olisi tämmöinen "luonnollinen biologinen paino", vai miksi tätä nyt kutsuttiin, niin ihminenhän itsestään söisi vähemmän vuosien saatossa. Niin tapahtuu usein kyllä aivan viime vuosina, moni vanhus ei syö paljon mitään. Mutta 30-60 vuotiaina useimpien pitänee ihan tietoisesti valita terveellisemmän ruokavalion.
Kuinka moni lihoo oikeasti 50v+ runsaaseen ylipainoon jos ei laihduta? En tunne yhtään. Kaikki vanhukset joita tunnen ovat saaneet muutaman (n. 5) kiloa vanhuuteen mennessä keski-ikän jälkeen ja sitten vanhana (75+) he alkavat kuihtua pikkuhiljaa. Eiköhän se pieni painonnousu ennen vanhuutta ole ihan puhtaasti biologinen suojatoimi?
Lihoo jos ei laihduta? Laihdutus tarkoittaa painon pudotusta, mutta vissiin olet keksinyt sille jonkun uuden tarkoitusen?
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan harrastanut seksiä 100 kiloisen rinnattoman vanhan naisen kanssa?
Mistä saadaan kiihotus?
Varmaan siitä että rakastaa sitä kumppania, kokee tämän persoonallisuuden, huumorin, älykkyyden, luovuuden ja luotettavuuden ihanaksi ja seksikkääksi ja kiinnostavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApSuhteessa on puolisolla oikeus sanoa, jos toisella nousee paljon paino, hän ei pese hampaita tai käy suihkussa. Jos toinen ei kestä, niin kannattaa olla yksin. T. Itsestään huolehtiva nainen
Ihmisillä on aika harhaisia käsityksiä painonhallinnan helppoudesta tai vaikeudesta. Ihan kevyesti pystyn peseytymään joka aamu ja ilta, petaamaan sängyn, pitämään vaatteet puhtaina ja ehjinä, hiukset siisteinä ja puhtaina jne. Ei painonhallinta tapahdu samalla efortilla.
Kaikesta saa vaikeaa jos haluaa:)
Olemme kotitoimistolla ja tein tuossa salaatin lounaaksi ihan ilman rasitetta: salaattia, 6 kirsikkatomaattia, pätkä kurkkua ja pari ruokalusikallista fetaa. Pieni liraus oliiviöljyä.
Sama aika meni kun mies lämmitti itselleen lihapiirakan mikrossa ja maustoi sen.
Samalla efortilla toinen söi terveellisesti ja kevyesti ja toinen ei;D
Samalla efortilla, jolla ennen sain laihdutettua noin 30 kiloa, saan nykyään juuri ja juuri estettyä painoani nousemasta.
Niin, jos ihminen ei tee mitään mutoksia liikunta-, ja ruokailutottumuksiin, hän lihoo puoli kiloa vuodessa n. 25 ikävuoden jälkeen. Ruokaa kuuluu vähentää, ja/tai liikuntaa lisätä, tarpeellisessa suhteessa ikäänkin.
Niin, eli painonhallinnasta tulee vuosi vuodelta vaikeampaa. Ei siis ole kyse vain siitä, että "kaikesta saa vaikeaa jos haluaa:)"
Ei nyt oikeastaan, syö vähemmän, miten vaikeaa se on?
Jos ihmisellä olisi tämmöinen "luonnollinen biologinen paino", vai miksi tätä nyt kutsuttiin, niin ihminenhän itsestään söisi vähemmän vuosien saatossa. Niin tapahtuu usein kyllä aivan viime vuosina, moni vanhus ei syö paljon mitään. Mutta 30-60 vuotiaina useimpien pitänee ihan tietoisesti valita terveellisemmän ruokavalion.
Olen eri, mutta jos se ei ole vaikeaa, niin mistä tulevat nämä ap:n puolison kaltaiset ihmiset, joille painonhallinta on niin kipeä asia että tuo mieleen jopa itsetuhoisia ajatuksia? Miksi meillä on laihdutuslääkkeiden, -ryhmien, -kurssien, -ruokien yms ympärillä miljardibisnes höynäyttämässä epätoivoisia ihmisiä? Miksi tehdään laihdutusleikkauksia, eikä edes lääkärit tiedä että se on ihan helppoa laihtua, sen kun vaan syö vähemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApSuhteessa on puolisolla oikeus sanoa, jos toisella nousee paljon paino, hän ei pese hampaita tai käy suihkussa. Jos toinen ei kestä, niin kannattaa olla yksin. T. Itsestään huolehtiva nainen
Ihmisillä on aika harhaisia käsityksiä painonhallinnan helppoudesta tai vaikeudesta. Ihan kevyesti pystyn peseytymään joka aamu ja ilta, petaamaan sängyn, pitämään vaatteet puhtaina ja ehjinä, hiukset siisteinä ja puhtaina jne. Ei painonhallinta tapahdu samalla efortilla.
Mikä on sinulle helppoa voi olla toiselle vaikeaa. Mikä hänelle helppoa, voi olla toiselle vaikeaa. Täällä oli joku ketju, jossa joku oli iloinen kun oli pystynyt pesemään hampaat joka päivä pidemmältä ajalta. Ja se on hieno asia, hyvä hänelle. Toisille se on taas niin helppoa, että menee kuin itsestään.
Pointti tässä siis on, että arkiasiat, mihin painonhallintakin kuuluu, ovat eritasoisia haasteita eri ihmisille. Silti kaikkien pitäisi siihen pystyä.
Muten niin pitäisi? On lukuisia asioita, jotka minulla menevät heittämällä ja joillain muilla ei. Pitäisikö mennä heilläkin yhtä helposti?
Minulle on jo vauvasta juurrutettu se, että työ menee kaiken edelle. Minun ravintooni ei ole koskaan kiinnitetty huomiota ja sitä on ollut niukasti tarjolla. Onko ihme, että minusta on tullut työkeskeinen ihminen, joka laittaa kaikki muut itsensä edelle ja jolla on huono suhde ruokaan ja omaan kehoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApSuhteessa on puolisolla oikeus sanoa, jos toisella nousee paljon paino, hän ei pese hampaita tai käy suihkussa. Jos toinen ei kestä, niin kannattaa olla yksin. T. Itsestään huolehtiva nainen
Ihmisillä on aika harhaisia käsityksiä painonhallinnan helppoudesta tai vaikeudesta. Ihan kevyesti pystyn peseytymään joka aamu ja ilta, petaamaan sängyn, pitämään vaatteet puhtaina ja ehjinä, hiukset siisteinä ja puhtaina jne. Ei painonhallinta tapahdu samalla efortilla.
Kaikesta saa vaikeaa jos haluaa:)
Olemme kotitoimistolla ja tein tuossa salaatin lounaaksi ihan ilman rasitetta: salaattia, 6 kirsikkatomaattia, pätkä kurkkua ja pari ruokalusikallista fetaa. Pieni liraus oliiviöljyä.
Sama aika meni kun mies lämmitti itselleen lihapiirakan mikrossa ja maustoi sen.
Samalla efortilla toinen söi terveellisesti ja kevyesti ja toinen ei;D
Samalla efortilla, jolla ennen sain laihdutettua noin 30 kiloa, saan nykyään juuri ja juuri estettyä painoani nousemasta.
Niin, jos ihminen ei tee mitään mutoksia liikunta-, ja ruokailutottumuksiin, hän lihoo puoli kiloa vuodessa n. 25 ikävuoden jälkeen. Ruokaa kuuluu vähentää, ja/tai liikuntaa lisätä, tarpeellisessa suhteessa ikäänkin.
Niin, eli painonhallinnasta tulee vuosi vuodelta vaikeampaa. Ei siis ole kyse vain siitä, että "kaikesta saa vaikeaa jos haluaa:)"
Ei nyt oikeastaan, syö vähemmän, miten vaikeaa se on?
Jos ihmisellä olisi tämmöinen "luonnollinen biologinen paino", vai miksi tätä nyt kutsuttiin, niin ihminenhän itsestään söisi vähemmän vuosien saatossa. Niin tapahtuu usein kyllä aivan viime vuosina, moni vanhus ei syö paljon mitään. Mutta 30-60 vuotiaina useimpien pitänee ihan tietoisesti valita terveellisemmän ruokavalion.
Kuinka moni lihoo oikeasti 50v+ runsaaseen ylipainoon jos ei laihduta? En tunne yhtään. Kaikki vanhukset joita tunnen ovat saaneet muutaman (n. 5) kiloa vanhuuteen mennessä keski-ikän jälkeen ja sitten vanhana (75+) he alkavat kuihtua pikkuhiljaa. Eiköhän se pieni painonnousu ennen vanhuutta ole ihan puhtaasti biologinen suojatoimi?
Lihoo jos ei laihduta? Laihdutus tarkoittaa painon pudotusta, mutta vissiin olet keksinyt sille jonkun uuden tarkoitusen?
Laihdutus tässä yhteydessä tarkoittaa tahallista painon pudotusta kaloreita rajoittamalla. Ja se useinmiten päätyy lihottamaan, se ei ole terveellistä kellekään. Monet lihovat juuri siksi että laihduttavat ja sillä sekoittavat sekä psyykensä että aivojensa välittäjäaineet ja päätyvät lopulta painamaan enemmän kuin alkujaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se juuri vihjailu onkin aivan perseestä ja vertailu johonkin luuviuluun kun asiasta puhuu arvostaen toista minä kuuntelen sitä mieluummin kun vihjailua syömisiäni kyllä jokainen lihava tietää et pitäs muuttaa elämän tapojaan mutta se vain ei ole niin yksinkertaista kun kuvittelee moni jolla ei ongelmaa.
Ei voi suoraan sanoa, ei vihjaillen, mitenkään päin ei saa sanoa kun on suuri vääryys. Jos kyse olisi syömishäiriön sijaan alkoholismista ei täällä kukaan puolustelisi aloittajan juoppoa naista, mutta kun kyse on tarpeesta mättää herkkuja naamaan niin että yli 30 kiloa kertyy painoa alle kahdessa vuodessa se pitäisi vain hiljaa hyväksyä.
Mikä ihmeen pyhä lehmä tämä painoasia on? Se on vielä ehkä helpoin asia muuttaa. Itse sain kiloja helposti pois kun jätin ruokavaliosta pois lihottaneet asiat ja aloitin kävelylenkit. Tein sen omasta aloitteestani kun maharöllykkä alkoi inhottaa. Mies taas ei edes pidä siitä jos olen liian laiha. Olen enemmän vanhanaikainen tässä asiassa, koska suosin ajatusta painonhallinnasta.
No se ihmeen pyhä lehmä se on, että alkoholin voi jättää kokonaan pois elämästään, mutta syömistä ei. Painonhallinta on vääristynyt suhde ruokaan sekin. Ajattele jos voisit elää ihan normaalisti ajattelematta painoasi lainkaan? Pysyä hyväkuntoisena ja terveenä ja onnellisena ihan ilman ajatustakaan painollesi. Eikö se olisi ihanaa?
Mulle ihanaa olisi syödä mitä tahansa ja pysyä ikuisesti 55-kiloisena, mutta se ei vain toimi niin. Jos haluan syödä vaikka munariisipasteijoita tai lihapiirakoita niin ne pitää mahduttaa päivän kilokalorisaantiin ja pitää ajatella myös ruoan terveellisyyttä. Siinäkin on koulukuntaa joka lähtöön. Moni ei niissä kiloissa joissa olen edes laihduttaisi, koska en ole ollut myöskään koskaan ylipainoinen.
Minulle painonhallinta on nimenomaan sitä, että teen elämäntapoihin hienosäätöä kun paino on nousemassa tai syön enemmän jos se on liikaa laskussa. Minulla sysäys painonnousuun tapahtui kun en enää voinut harrastaa juoksua joka oli ollut lempilajini jo 20 vuoden ajan. Se piti korvata sitten muulla harjoittelulla joka onkin tuonut jo tuloksia.
Oletko miettinyt että ehkä kroppasi mielestä ihannepainosi ei ole 55kg? Mikä olisi niin hirveää jos painaisit vaikka 62kg ja voisit elää sen painoisena ajattelematta yhden yhtä kaloria ja kiloa? Sinulla on selvästi vääristynyt suhde ruokaan, ei tässä ole mitään eri koulukuntia.
Painan nyt 55kg ja tiedän, että 62kg alkaa olemaan jo epämukava olo. Housut alkavat kiristämään, jenkkakahvat vähän tursuilevat, vatsa on turvonnut jne. Tiedän, koska olen painanut synnytysten jälkeen aina lähemmäs 70kg.
Vaikka täällä moititaan laihduttamista ja syömisen tarkkailemista, niin kyllä nuo itselle ovat melko arkipäiväisiä asioita. Mietin, mitä syön, katson ja lasken päässäni jonkin verran kaloreita. Joskus tietoisesti otan muutaman kuukauden kevyemmin. Näin pystyn pitämään painoni melko samana vuodesta toiseen, eikä koskaan yhtäkkiä ilmesty kovin montaa kiloa.
Tässä ajassa on melkeinpä pakko miettiä omaa ruokailua, koska ruokaa on ylenpalttisesti tarjolla.Laihduttaminen on oikeastaan järkevää syömistä, ei sen kummempaa. Toki siihen voi liittyy monia ahdistavia ja negatiivisia emootioita, mutta laihduttaa voi myös hyvällä mielellä siinä arjen sivussa.
Ei, tässä ajassa ei ole pakko miettiä tietoisesti ruokailua vain koska sitä on ylenpalttisesti tarjolla. Se on vääristynyt suhde ruokaan. Tiedän että tämä on mullistava ja vaikea juttu, koska koin sen itsekin. Pidin aivan normaalina että aina vähän tarkkaillaan ja pidetään silmällä mitä syö ettei liho. Sitten jouduin käymään puolison ongelman vuoksi ravitsemusterapeuteilla ja kuuntelemaan aidosti mitä heillä on sanottavaa. Ostin sopivia vaatteita, ettei mikään purista ja annoin painoni mennä siihen mihin se luonnostaan menee kun antaa ruoalle vain sen osan elämässä mikä sille kuuluu. Suosittelen lämpimästi koittamaan.
Juu, minäkin yritin tätä. Lopetin painon miettimisen ja söin mitä kiinnosti ja mistä ”tuli hyvä olo”. Lopputulos = lihoin 6kk:ssa. 9kg 😬😬😬🤦♀️🤦♀️🤦♀️ Ne vaatteet jotka tuntuivat kivalta olivatkin yhtäkkiä tiukkoja.
Että ei. Ei toimi ainakaan minulla koska en koe että 168cm pituisena paino 76kg on minulle hyvä. Luoja tietää kuinka korkeaksi olisi noussut jos en olisi lopettanut tuota ”syöt aina vaan mikä tuntuu hyvältä/oikealta etkä mieti painoa” hömpötystä.
Sama mulla, "rentoilu" johti siihen että olin 162/72 ja olisi pitänyt uusia koko vaatekaappi. Ei kiitos. Olo oli tukala, energiat matalalla, sekä ihan suoraansanoen ulkonäkökin masensi. Joten miksi ihmeessä olisin jatkanut niin. Laihduin 10 kg keskittymällä hyvinvointiin ja oikeanlaiseen syömiseen ja sitä jatkan edelleen.
Esimerkiksi juuri nyt söin lounaaksi raviolia, mutta sen sijaan että olisin vetänyt koko paketin jossa on 750 kcal (tiedän siksi että se lukee isolla paketin päällä) + parmesaniraaste päälle, otin puolikkaan paketin, parmesania ja puoli lautasellista salaattia. Sain syödä juuri sitä mitä halusinkin - pastaa - mutten kuitenkaan vetänyt mielitekoni mukaisia övereitä. Nyt puoli tuntia ateriasta olo on kylläinen enkä olisi miettinyt ateriaa ellen olisi lukenut tätä ketjua. Syön seuraavan kerran sitten kun mahassa kurnii, eli varmaan 4 tunnin päästä.
Eli kyllä - tavallaan rajoitan kaloreita ja samalla en rajoita syömiäni ruokia yhtään. Syön mitä haluan enkä ota asiasta stressiä, ja kuitenkin pysyn hoikempana = itselleni parempi paino ja askel nousee kevyemmin, jaksan touhuta arjessa jne. En näe tässä mitään pahaa, en sitten yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se juuri vihjailu onkin aivan perseestä ja vertailu johonkin luuviuluun kun asiasta puhuu arvostaen toista minä kuuntelen sitä mieluummin kun vihjailua syömisiäni kyllä jokainen lihava tietää et pitäs muuttaa elämän tapojaan mutta se vain ei ole niin yksinkertaista kun kuvittelee moni jolla ei ongelmaa.
Ei voi suoraan sanoa, ei vihjaillen, mitenkään päin ei saa sanoa kun on suuri vääryys. Jos kyse olisi syömishäiriön sijaan alkoholismista ei täällä kukaan puolustelisi aloittajan juoppoa naista, mutta kun kyse on tarpeesta mättää herkkuja naamaan niin että yli 30 kiloa kertyy painoa alle kahdessa vuodessa se pitäisi vain hiljaa hyväksyä.
Mikä ihmeen pyhä lehmä tämä painoasia on? Se on vielä ehkä helpoin asia muuttaa. Itse sain kiloja helposti pois kun jätin ruokavaliosta pois lihottaneet asiat ja aloitin kävelylenkit. Tein sen omasta aloitteestani kun maharöllykkä alkoi inhottaa. Mies taas ei edes pidä siitä jos olen liian laiha. Olen enemmän vanhanaikainen tässä asiassa, koska suosin ajatusta painonhallinnasta.
No se ihmeen pyhä lehmä se on, että alkoholin voi jättää kokonaan pois elämästään, mutta syömistä ei. Painonhallinta on vääristynyt suhde ruokaan sekin. Ajattele jos voisit elää ihan normaalisti ajattelematta painoasi lainkaan? Pysyä hyväkuntoisena ja terveenä ja onnellisena ihan ilman ajatustakaan painollesi. Eikö se olisi ihanaa?
Mulle ihanaa olisi syödä mitä tahansa ja pysyä ikuisesti 55-kiloisena, mutta se ei vain toimi niin. Jos haluan syödä vaikka munariisipasteijoita tai lihapiirakoita niin ne pitää mahduttaa päivän kilokalorisaantiin ja pitää ajatella myös ruoan terveellisyyttä. Siinäkin on koulukuntaa joka lähtöön. Moni ei niissä kiloissa joissa olen edes laihduttaisi, koska en ole ollut myöskään koskaan ylipainoinen.
Minulle painonhallinta on nimenomaan sitä, että teen elämäntapoihin hienosäätöä kun paino on nousemassa tai syön enemmän jos se on liikaa laskussa. Minulla sysäys painonnousuun tapahtui kun en enää voinut harrastaa juoksua joka oli ollut lempilajini jo 20 vuoden ajan. Se piti korvata sitten muulla harjoittelulla joka onkin tuonut jo tuloksia.
Oletko miettinyt että ehkä kroppasi mielestä ihannepainosi ei ole 55kg? Mikä olisi niin hirveää jos painaisit vaikka 62kg ja voisit elää sen painoisena ajattelematta yhden yhtä kaloria ja kiloa? Sinulla on selvästi vääristynyt suhde ruokaan, ei tässä ole mitään eri koulukuntia.
Painan nyt 55kg ja tiedän, että 62kg alkaa olemaan jo epämukava olo. Housut alkavat kiristämään, jenkkakahvat vähän tursuilevat, vatsa on turvonnut jne. Tiedän, koska olen painanut synnytysten jälkeen aina lähemmäs 70kg.
Vaikka täällä moititaan laihduttamista ja syömisen tarkkailemista, niin kyllä nuo itselle ovat melko arkipäiväisiä asioita. Mietin, mitä syön, katson ja lasken päässäni jonkin verran kaloreita. Joskus tietoisesti otan muutaman kuukauden kevyemmin. Näin pystyn pitämään painoni melko samana vuodesta toiseen, eikä koskaan yhtäkkiä ilmesty kovin montaa kiloa.
Tässä ajassa on melkeinpä pakko miettiä omaa ruokailua, koska ruokaa on ylenpalttisesti tarjolla.Laihduttaminen on oikeastaan järkevää syömistä, ei sen kummempaa. Toki siihen voi liittyy monia ahdistavia ja negatiivisia emootioita, mutta laihduttaa voi myös hyvällä mielellä siinä arjen sivussa.
Ei, tässä ajassa ei ole pakko miettiä tietoisesti ruokailua vain koska sitä on ylenpalttisesti tarjolla. Se on vääristynyt suhde ruokaan. Tiedän että tämä on mullistava ja vaikea juttu, koska koin sen itsekin. Pidin aivan normaalina että aina vähän tarkkaillaan ja pidetään silmällä mitä syö ettei liho. Sitten jouduin käymään puolison ongelman vuoksi ravitsemusterapeuteilla ja kuuntelemaan aidosti mitä heillä on sanottavaa. Ostin sopivia vaatteita, ettei mikään purista ja annoin painoni mennä siihen mihin se luonnostaan menee kun antaa ruoalle vain sen osan elämässä mikä sille kuuluu. Suosittelen lämpimästi koittamaan.
Juu, minäkin yritin tätä. Lopetin painon miettimisen ja söin mitä kiinnosti ja mistä ”tuli hyvä olo”. Lopputulos = lihoin 6kk:ssa. 9kg 😬😬😬🤦♀️🤦♀️🤦♀️ Ne vaatteet jotka tuntuivat kivalta olivatkin yhtäkkiä tiukkoja.
Että ei. Ei toimi ainakaan minulla koska en koe että 168cm pituisena paino 76kg on minulle hyvä. Luoja tietää kuinka korkeaksi olisi noussut jos en olisi lopettanut tuota ”syöt aina vaan mikä tuntuu hyvältä/oikealta etkä mieti painoa” hömpötystä.
Sama mulla, "rentoilu" johti siihen että olin 162/72 ja olisi pitänyt uusia koko vaatekaappi. Ei kiitos. Olo oli tukala, energiat matalalla, sekä ihan suoraansanoen ulkonäkökin masensi. Joten miksi ihmeessä olisin jatkanut niin. Laihduin 10 kg keskittymällä hyvinvointiin ja oikeanlaiseen syömiseen ja sitä jatkan edelleen.
Esimerkiksi juuri nyt söin lounaaksi raviolia, mutta sen sijaan että olisin vetänyt koko paketin jossa on 750 kcal (tiedän siksi että se lukee isolla paketin päällä) + parmesaniraaste päälle, otin puolikkaan paketin, parmesania ja puoli lautasellista salaattia. Sain syödä juuri sitä mitä halusinkin - pastaa - mutten kuitenkaan vetänyt mielitekoni mukaisia övereitä. Nyt puoli tuntia ateriasta olo on kylläinen enkä olisi miettinyt ateriaa ellen olisi lukenut tätä ketjua. Syön seuraavan kerran sitten kun mahassa kurnii, eli varmaan 4 tunnin päästä.
Eli kyllä - tavallaan rajoitan kaloreita ja samalla en rajoita syömiäni ruokia yhtään. Syön mitä haluan enkä ota asiasta stressiä, ja kuitenkin pysyn hoikempana = itselleni parempi paino ja askel nousee kevyemmin, jaksan touhuta arjessa jne. En näe tässä mitään pahaa, en sitten yhtään mitään.
En koe tuota kalorien rajoittamisena, juurikin siksi ettet niitä kaloreita sinänsä laske. Syö järkevän määrän ruokaa, mahdollisimman paljon kasviksia ja säännöllisesti. Et kuitenkaan kieltänyt itseltäsi haluamaasi ruokaa ja valinnut tahallasi jotain vähempikalorista, et pyri olemaan mahdollisimman pienillä kaloreilla tai edes tietyllä määrällä vaan pyrit syömään suht terveellisesti, mutta juuri sitä mitä haluat. Tuo on se tyyli millä itsekin menen ja olen terve ja voin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika lapsellista kuvitella, ettei läski miettisi yhtään ruokamääriä tai rajoittaisi niitä. Itse en syö edes puolikasta pasta-annosta, koskaan. Olenko nyt parempi?
Kyllä on jotain vikaa aikuisen ihmisen päässä, kun joka ikinen päivä aloittaa tällaisia pas.kaketjuja vauvapalstalla 😑
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoidat omat asiasi ja yrität etsiä ”paremman” kumppanin. Karma sitten kertoo löytyykö sitä kaltaisellesi 😏
Läskille onkin siis täysin sama, onko HÄENLLÄ kumppania? Ohhoh. Varsinkin, kun hänen voi olla todella vaikeaa saada ketään muuta...
ohisKukaan täysijärkinen ei halua kumppania jolle toisen painolla on merkitystä.
Jos sillä ei ole mitään merkitystä, kyseinen kumppani ei välitä muutenkaan. Missä rinnakkaistodellisuudessa, kuvitelmien hatarassa maailmassa te oikein elätte?
Jos itselle ei ole merkitystä kumppanin painolla? Minä olen rakastunut omaan puolisooni, vielä kohta 20v jälkeenkin. Hän on seksikäs, haluttava ja ihana ja sillä ei olisi väliä vaikka hän olisi lihonut 50kg. Onhan tuo harmaantunut ja ryppyjäkin on tullut. Niin on minullekin. Silti elämä on ihanaa ja intohimoista. Onko se noin hirveää huomata että kaikki eivät ole yhtä pinnallisia kuin sinä ja että ehkä sinne peiliin voisi katsoa muutakin kuin varmistaakseen että paino on pysynyt samanlaisena?
50kg ylipainolla on vakavia terveysvaikutuksia, et todellakaan välitä hänestä, jos et välitä hänen terveydestään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApSuhteessa on puolisolla oikeus sanoa, jos toisella nousee paljon paino, hän ei pese hampaita tai käy suihkussa. Jos toinen ei kestä, niin kannattaa olla yksin. T. Itsestään huolehtiva nainen
Ihmisillä on aika harhaisia käsityksiä painonhallinnan helppoudesta tai vaikeudesta. Ihan kevyesti pystyn peseytymään joka aamu ja ilta, petaamaan sängyn, pitämään vaatteet puhtaina ja ehjinä, hiukset siisteinä ja puhtaina jne. Ei painonhallinta tapahdu samalla efortilla.
Kaikesta saa vaikeaa jos haluaa:)
Olemme kotitoimistolla ja tein tuossa salaatin lounaaksi ihan ilman rasitetta: salaattia, 6 kirsikkatomaattia, pätkä kurkkua ja pari ruokalusikallista fetaa. Pieni liraus oliiviöljyä.
Sama aika meni kun mies lämmitti itselleen lihapiirakan mikrossa ja maustoi sen.
Samalla efortilla toinen söi terveellisesti ja kevyesti ja toinen ei;D
Ehkäpä toisen kroppa on rasitettu laihdutusyrityksillä ja siksi se huutaa rasvaisen ruoan perään?
Mun mies ei ole laihdutuskuurilla ollut koskaan ja on jonkin verran ylipainoinen. Sen verran iso mies muutenkin että se on hänelle ok. Heinäkeppinä "ihannepainossaan" näyttäisi hassulta.
Tuossa nyt lähinnä oli kyse tuosta ajallisesta efortista. Eli on oma valinta tekeekö siinä 5 minuutissa terveellistä vai mättöä
Olen eri, mutta se ajallinen panostus tässä tuskin on ollut kenenkään painonhallinnan vaikeudesta puhuvan pointti. Vai onko joku valittanut, että painonhallintaa rajoittaa ensisijaisesti terveellisen ruuan pitkä kokkausaika?
Lainaus ylempää:
Ei painonhallinta tapahdu samalla efortilla.
Ja vertaa sitä sängyn petaamiseen, vaatehuoltoon ja peseytymiseen. Eikös tuo juuri vertaa ajankäyttöön ja tehtävän vaativuuteen? Mun mielestä salaatin teko on yhtä helppoa kuin hampaiden pesu. Aikaa menee saman verran eikä hirveästi tarvita aivokapasiteettiekaan. Tarvitseeko siitä tehdä jotenkin suurempaa ja vaikeampaa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä koitin aikoinaan usutella lihonutta kumppaniani harrastamaan urheilua, ja se oli kamalan vaikeata. Hän kun lisi suostunut vaan menemään pelaamaan kanssani tennistä, mutta vihaan mailapelejä. En tajua, ettei hän voinut etsiä kaveriporukkaa menäkseen pelaamaan sählyä tms. Tiedän, ettei ei-omanlaista urheilua ole helppo aloittaa ja siksi käytinkin paljon aikaa miettiäkseni miten hän voisi kuntoilla.
Ymmärrän, ettei lihomisistaan ole kiva kuulla, ja puhuinkin aina tosi vähän ja valikoiden.
Jossain vaiheessa hän alkoi pitää valkoista t-paitaa seksin aikana. Maailman ankeinta, se häiritsi minua tosi paljon. Häiritsi enemmän, kuin kehonsa näkeminen voisi ikinä. Olen huomannut, että tuollaisessa tilanteessa on vaikea olla tukena kun ei juuri mitenkään voi kokonaan ymmärtää mitä kaikkea toinen ajattelee ja miten kokee oman kehonsa ja mitä luulee muiden siitä ajattelevan.
Monella tavalla hän kyllä käyttäytyi kieltäen asian ja leikkien edelleen nuorta ja komeeta. Vaikutti koppavalta.No en kyllä minäkään ottaisi enää paitaa pois seksin aikana, jos kumppanini haukkuisi minua painoni takia. Eihän sitä tuommoisten kommenttien jälkeen pysty enää mitään muuta sängyssä ollessa ajattelemaan, kuin että "nyt se oksentaa mielessään tuollekin vatsamakkaralle ja tuollekin raskausarvelle " yms...
No minä en ylipäätään _harrastaisi_ seksiä ihmisen kanssa, jolle habitukseni olisi jotenkin ”viallinen”. Hänen pitäisi etsiä tyydytyksensä muualta.
Mun ystävä jätti puolisonsa työkaverinsa takia.
Olivat yhdessä 24 vuotta ennen salasuhdetta.
Uusi puoliso on hoikka kaunis ja nuori.
Jätetty sairastui r,intasyöpään ja lihoi 30 kiloa.
Uskon rakkauteen..ystäväni on onnellinen mies:)
TÖRKEÄÄ VAIHTAA SYÖPÄSAIRAS NAINEN UUTEEN!!!!!!
Sanottiinko jossain että ex oli jo sairastunut kun erosivat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoidat omat asiasi ja yrität etsiä ”paremman” kumppanin. Karma sitten kertoo löytyykö sitä kaltaisellesi 😏
Läskille onkin siis täysin sama, onko HÄENLLÄ kumppania? Ohhoh. Varsinkin, kun hänen voi olla todella vaikeaa saada ketään muuta...
ohisKukaan täysijärkinen ei halua kumppania jolle toisen painolla on merkitystä.
Jos sillä ei ole mitään merkitystä, kyseinen kumppani ei välitä muutenkaan. Missä rinnakkaistodellisuudessa, kuvitelmien hatarassa maailmassa te oikein elätte?
Jos itselle ei ole merkitystä kumppanin painolla? Minä olen rakastunut omaan puolisooni, vielä kohta 20v jälkeenkin. Hän on seksikäs, haluttava ja ihana ja sillä ei olisi väliä vaikka hän olisi lihonut 50kg. Onhan tuo harmaantunut ja ryppyjäkin on tullut. Niin on minullekin. Silti elämä on ihanaa ja intohimoista. Onko se noin hirveää huomata että kaikki eivät ole yhtä pinnallisia kuin sinä ja että ehkä sinne peiliin voisi katsoa muutakin kuin varmistaakseen että paino on pysynyt samanlaisena?
50kg ylipainolla on vakavia terveysvaikutuksia, et todellakaan välitä hänestä, jos et välitä hänen terveydestään!
Totta kai välitän puolisoni terveydestä, mutta ulkonäkö ei minulle ole tärkeintä suhteessani. Edelleen haluaisin puolisoani ja rakastaisin. Puolisoni polttaa savukkeita, en niistä hänelle sano koska hän on aikuinen ihminen joka osaa itse valita haluaako saastuttaa keuhkojaan tupakalla vai ei. Tekeekö se minusta kylmän puolison joka en välitä hänen terveydestään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApSuhteessa on puolisolla oikeus sanoa, jos toisella nousee paljon paino, hän ei pese hampaita tai käy suihkussa. Jos toinen ei kestä, niin kannattaa olla yksin. T. Itsestään huolehtiva nainen
Ihmisillä on aika harhaisia käsityksiä painonhallinnan helppoudesta tai vaikeudesta. Ihan kevyesti pystyn peseytymään joka aamu ja ilta, petaamaan sängyn, pitämään vaatteet puhtaina ja ehjinä, hiukset siisteinä ja puhtaina jne. Ei painonhallinta tapahdu samalla efortilla.
Mikä on sinulle helppoa voi olla toiselle vaikeaa. Mikä hänelle helppoa, voi olla toiselle vaikeaa. Täällä oli joku ketju, jossa joku oli iloinen kun oli pystynyt pesemään hampaat joka päivä pidemmältä ajalta. Ja se on hieno asia, hyvä hänelle. Toisille se on taas niin helppoa, että menee kuin itsestään.
Pointti tässä siis on, että arkiasiat, mihin painonhallintakin kuuluu, ovat eritasoisia haasteita eri ihmisille. Silti kaikkien pitäisi siihen pystyä.
Muten niin pitäisi?
Miten niin pitäisi kaikkien pystyä elämän perusasioihin? Mieti nyt vähän mitä kysyt! Minusta se on itsestäänselvää, että kaikkien pitäisi pystyä peseytymään ja pitämään vaatteetkin puhtaina, sekä hampaat, ja myös keho terveellisessä painossa.
Vai pitääkö tässä tosissaan alkaa luettelemaan neliraajahalvaantuneet erikseen, jotka tarvitsevat apua näissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApSuhteessa on puolisolla oikeus sanoa, jos toisella nousee paljon paino, hän ei pese hampaita tai käy suihkussa. Jos toinen ei kestä, niin kannattaa olla yksin. T. Itsestään huolehtiva nainen
Ihmisillä on aika harhaisia käsityksiä painonhallinnan helppoudesta tai vaikeudesta. Ihan kevyesti pystyn peseytymään joka aamu ja ilta, petaamaan sängyn, pitämään vaatteet puhtaina ja ehjinä, hiukset siisteinä ja puhtaina jne. Ei painonhallinta tapahdu samalla efortilla.
Kaikesta saa vaikeaa jos haluaa:)
Olemme kotitoimistolla ja tein tuossa salaatin lounaaksi ihan ilman rasitetta: salaattia, 6 kirsikkatomaattia, pätkä kurkkua ja pari ruokalusikallista fetaa. Pieni liraus oliiviöljyä.
Sama aika meni kun mies lämmitti itselleen lihapiirakan mikrossa ja maustoi sen.
Samalla efortilla toinen söi terveellisesti ja kevyesti ja toinen ei;D
Ehkäpä toisen kroppa on rasitettu laihdutusyrityksillä ja siksi se huutaa rasvaisen ruoan perään?
Mun mies ei ole laihdutuskuurilla ollut koskaan ja on jonkin verran ylipainoinen. Sen verran iso mies muutenkin että se on hänelle ok. Heinäkeppinä "ihannepainossaan" näyttäisi hassulta.
Tuossa nyt lähinnä oli kyse tuosta ajallisesta efortista. Eli on oma valinta tekeekö siinä 5 minuutissa terveellistä vai mättöä
Jätättekö te ne ruuat siihen pöydälle sen viiden minuutin jälkeen vai syöttekö myös? Pärjäätkö salaatilla niin että se on joka arkipäivä vuorokautesi pääasiallinen ruoka?
Ei tietenkään.
Luetun ymmärtämisestä: mainitsin että tuo oli lounas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApSuhteessa on puolisolla oikeus sanoa, jos toisella nousee paljon paino, hän ei pese hampaita tai käy suihkussa. Jos toinen ei kestä, niin kannattaa olla yksin. T. Itsestään huolehtiva nainen
Ihmisillä on aika harhaisia käsityksiä painonhallinnan helppoudesta tai vaikeudesta. Ihan kevyesti pystyn peseytymään joka aamu ja ilta, petaamaan sängyn, pitämään vaatteet puhtaina ja ehjinä, hiukset siisteinä ja puhtaina jne. Ei painonhallinta tapahdu samalla efortilla.
Kaikesta saa vaikeaa jos haluaa:)
Olemme kotitoimistolla ja tein tuossa salaatin lounaaksi ihan ilman rasitetta: salaattia, 6 kirsikkatomaattia, pätkä kurkkua ja pari ruokalusikallista fetaa. Pieni liraus oliiviöljyä.
Sama aika meni kun mies lämmitti itselleen lihapiirakan mikrossa ja maustoi sen.
Samalla efortilla toinen söi terveellisesti ja kevyesti ja toinen ei;D
Ehkäpä toisen kroppa on rasitettu laihdutusyrityksillä ja siksi se huutaa rasvaisen ruoan perään?
Mun mies ei ole laihdutuskuurilla ollut koskaan ja on jonkin verran ylipainoinen. Sen verran iso mies muutenkin että se on hänelle ok. Heinäkeppinä "ihannepainossaan" näyttäisi hassulta.
Tuossa nyt lähinnä oli kyse tuosta ajallisesta efortista. Eli on oma valinta tekeekö siinä 5 minuutissa terveellistä vai mättöä
Olen eri, mutta se ajallinen panostus tässä tuskin on ollut kenenkään painonhallinnan vaikeudesta puhuvan pointti. Vai onko joku valittanut, että painonhallintaa rajoittaa ensisijaisesti terveellisen ruuan pitkä kokkausaika?
Lainaus ylempää:
Ei painonhallinta tapahdu samalla efortilla.
Ja vertaa sitä sängyn petaamiseen, vaatehuoltoon ja peseytymiseen. Eikös tuo juuri vertaa ajankäyttöön ja tehtävän vaativuuteen? Mun mielestä salaatin teko on yhtä helppoa kuin hampaiden pesu. Aikaa menee saman verran eikä hirveästi tarvita aivokapasiteettiekaan. Tarvitseeko siitä tehdä jotenkin suurempaa ja vaikeampaa??
Aikaa menee saman verran, mutta aika ei ole ainoa panostus mitä siihen ruoanlaittoon tarvitaan. Siihen tarvitaan myös päätöksiä joissa sanelee oman osansa niin aivojesi välittäjäaineet kuin suolistosi mikrobikanta ja se kuinka olet edellisenä yönä nukkunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApSuhteessa on puolisolla oikeus sanoa, jos toisella nousee paljon paino, hän ei pese hampaita tai käy suihkussa. Jos toinen ei kestä, niin kannattaa olla yksin. T. Itsestään huolehtiva nainen
Ihmisillä on aika harhaisia käsityksiä painonhallinnan helppoudesta tai vaikeudesta. Ihan kevyesti pystyn peseytymään joka aamu ja ilta, petaamaan sängyn, pitämään vaatteet puhtaina ja ehjinä, hiukset siisteinä ja puhtaina jne. Ei painonhallinta tapahdu samalla efortilla.
Kaikesta saa vaikeaa jos haluaa:)
Olemme kotitoimistolla ja tein tuossa salaatin lounaaksi ihan ilman rasitetta: salaattia, 6 kirsikkatomaattia, pätkä kurkkua ja pari ruokalusikallista fetaa. Pieni liraus oliiviöljyä.
Sama aika meni kun mies lämmitti itselleen lihapiirakan mikrossa ja maustoi sen.
Samalla efortilla toinen söi terveellisesti ja kevyesti ja toinen ei;D
Ehkäpä toisen kroppa on rasitettu laihdutusyrityksillä ja siksi se huutaa rasvaisen ruoan perään?
Mun mies ei ole laihdutuskuurilla ollut koskaan ja on jonkin verran ylipainoinen. Sen verran iso mies muutenkin että se on hänelle ok. Heinäkeppinä "ihannepainossaan" näyttäisi hassulta.
Tuossa nyt lähinnä oli kyse tuosta ajallisesta efortista. Eli on oma valinta tekeekö siinä 5 minuutissa terveellistä vai mättöä
Olen eri, mutta se ajallinen panostus tässä tuskin on ollut kenenkään painonhallinnan vaikeudesta puhuvan pointti. Vai onko joku valittanut, että painonhallintaa rajoittaa ensisijaisesti terveellisen ruuan pitkä kokkausaika?
Lainaus ylempää:
Ei painonhallinta tapahdu samalla efortilla.
Ja vertaa sitä sängyn petaamiseen, vaatehuoltoon ja peseytymiseen. Eikös tuo juuri vertaa ajankäyttöön ja tehtävän vaativuuteen? Mun mielestä salaatin teko on yhtä helppoa kuin hampaiden pesu. Aikaa menee saman verran eikä hirveästi tarvita aivokapasiteettiekaan. Tarvitseeko siitä tehdä jotenkin suurempaa ja vaikeampaa??
Varmasti ei. Mutta silti se voi olla vaikeaa. Tosi vaikeaa. Minun suhteeni ruokaan on se, että olisin mielelläni ilman ja ottaisin sen vaikka tablettina pari kertaa päivässä. Samana vuonna sekä lihoin ylipainoiseksi että minua istutettiin koulussa jäähtyvän ruokalautasen ääressä ja yritettiin pakkosyöttää. Seitsemänvuotiaana. En jaksa yhtään mitään pakkosyöttämistä enää, on se sitten salaattia tai mitä tahansa. Jos keho ei ota vastaan, se ei ota.
Siis mies jätti naisen kun tämä oli vielä hoikka ja terve vaihtoi vain nuorempaan.
Eli ei tehnyt mitään väärää...