Lue keskustelun säännöt.
Miksi lihomisesta ei saa sanoa suhteessa? Avopuoliso suuttui
10.12.2020 |
kun sanoin, ja kertoi, että voi päättää päivänsä jos ei kelpaa.
Kommentit (586)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just joo, joku onnistuu painonhallinnassa ja nauttii treenaamisesta, niin se sitten on syömishäiriö?! :D
Tämä palsta on laardikasojen luvattu maa. Mitä tahansa sanotaan, ettei joudu vastuuseen omista valinnoistaan. Omasta kyvyttömyydestä hillitä impulssejaan, ei saa missään nimessä puhua. Lykätty tarpeen tyydytys on täysin vieras käsite.
Ihan oikeastiko olet sitä mieltä että ihmisistä on viimeisessä 50 vuodessa vain tullut laiskoja ja saamattomia, ja mitä enemmän ympäristöstä tulee sitä laihdutuksen tuputusta sitä enemmän ihmiset vain... mitä, laiskistuvat? Vai olisiko oikeasti kyse siitä että se laihdutus ei ole terveellistä kellekään? Että terve suhde ruokaan tuntuu teistä ihan utopialle?
Sinulla on syy-seuraus väärinpäin. Mitä enemmän laiskistut ja lihot, sitä enemmän tuputetaan laihdutusta. Terve suhde ruokaan, on suhde, joka ei johda ylipainoon tai alipainoon.
Minulla ei ole syy-seuraussuhde ollenkaan väärinpäin. Näytä yksikin tutkimus jossa näin sanotaan. Minä sen sijaan edelleen laitan pöytään Minnesota-tutkimuksen.
Olen samaa mieltä, terve suhde ruokaan ei johda yli- eikä alipainoon vaan sille ihmiselle ominaiseen nk biologiseen painoon.
#HAES #BIB #IMINCAPABLEOFTAKINGRESPONSIBILITYFORMYCHOICESJUSTLETMEEATINEEDMYSUGARFIXNOW!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just joo, joku onnistuu painonhallinnassa ja nauttii treenaamisesta, niin se sitten on syömishäiriö?! :D
Tämä palsta on laardikasojen luvattu maa. Mitä tahansa sanotaan, ettei joudu vastuuseen omista valinnoistaan. Omasta kyvyttömyydestä hillitä impulssejaan, ei saa missään nimessä puhua. Lykätty tarpeen tyydytys on täysin vieras käsite.
Ihan oikeastiko olet sitä mieltä että ihmisistä on viimeisessä 50 vuodessa vain tullut laiskoja ja saamattomia, ja mitä enemmän ympäristöstä tulee sitä laihdutuksen tuputusta sitä enemmän ihmiset vain... mitä, laiskistuvat? Vai olisiko oikeasti kyse siitä että se laihdutus ei ole terveellistä kellekään? Että terve suhde ruokaan tuntuu teistä ihan utopialle?
Sinulla on syy-seuraus väärinpäin. Mitä enemmän laiskistut ja lihot, sitä enemmän tuputetaan laihdutusta. Terve suhde ruokaan, on suhde, joka ei johda ylipainoon tai alipainoon.
Minulla ei ole syy-seuraussuhde ollenkaan väärinpäin. Näytä yksikin tutkimus jossa näin sanotaan. Minä sen sijaan edelleen laitan pöytään Minnesota-tutkimuksen.
Olen samaa mieltä, terve suhde ruokaan ei johda yli- eikä alipainoon vaan sille ihmiselle ominaiseen nk biologiseen painoon.#HAES #BIB #IMINCAPABLEOFTAKINGRESPONSIBILITYFORMYCHOICESJUSTLETMEEATINEEDMYSUGARFIXNOW!
Eli tutkimuksia ei siis löytynyt. Ok.
Vierailija kirjoitti:
Minä koitin aikoinaan usutella lihonutta kumppaniani harrastamaan urheilua, ja se oli kamalan vaikeata. Hän kun lisi suostunut vaan menemään pelaamaan kanssani tennistä, mutta vihaan mailapelejä. En tajua, ettei hän voinut etsiä kaveriporukkaa menäkseen pelaamaan sählyä tms. Tiedän, ettei ei-omanlaista urheilua ole helppo aloittaa ja siksi käytinkin paljon aikaa miettiäkseni miten hän voisi kuntoilla.
Ymmärrän, ettei lihomisistaan ole kiva kuulla, ja puhuinkin aina tosi vähän ja valikoiden.
Jossain vaiheessa hän alkoi pitää valkoista t-paitaa seksin aikana. Maailman ankeinta, se häiritsi minua tosi paljon. Häiritsi enemmän, kuin kehonsa näkeminen voisi ikinä. Olen huomannut, että tuollaisessa tilanteessa on vaikea olla tukena kun ei juuri mitenkään voi kokonaan ymmärtää mitä kaikkea toinen ajattelee ja miten kokee oman kehonsa ja mitä luulee muiden siitä ajattelevan.
Monella tavalla hän kyllä käyttäytyi kieltäen asian ja leikkien edelleen nuorta ja komeeta. Vaikutti koppavalta.
No en kyllä minäkään ottaisi enää paitaa pois seksin aikana, jos kumppanini haukkuisi minua painoni takia. Eihän sitä tuommoisten kommenttien jälkeen pysty enää mitään muuta sängyssä ollessa ajattelemaan, kuin että "nyt se oksentaa mielessään tuollekin vatsamakkaralle ja tuollekin raskausarvelle " yms...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä koitin aikoinaan usutella lihonutta kumppaniani harrastamaan urheilua, ja se oli kamalan vaikeata. Hän kun lisi suostunut vaan menemään pelaamaan kanssani tennistä, mutta vihaan mailapelejä. En tajua, ettei hän voinut etsiä kaveriporukkaa menäkseen pelaamaan sählyä tms. Tiedän, ettei ei-omanlaista urheilua ole helppo aloittaa ja siksi käytinkin paljon aikaa miettiäkseni miten hän voisi kuntoilla.
Ymmärrän, ettei lihomisistaan ole kiva kuulla, ja puhuinkin aina tosi vähän ja valikoiden.
Jossain vaiheessa hän alkoi pitää valkoista t-paitaa seksin aikana. Maailman ankeinta, se häiritsi minua tosi paljon. Häiritsi enemmän, kuin kehonsa näkeminen voisi ikinä. Olen huomannut, että tuollaisessa tilanteessa on vaikea olla tukena kun ei juuri mitenkään voi kokonaan ymmärtää mitä kaikkea toinen ajattelee ja miten kokee oman kehonsa ja mitä luulee muiden siitä ajattelevan.
Monella tavalla hän kyllä käyttäytyi kieltäen asian ja leikkien edelleen nuorta ja komeeta. Vaikutti koppavalta.No en kyllä minäkään ottaisi enää paitaa pois seksin aikana, jos kumppanini haukkuisi minua painoni takia. Eihän sitä tuommoisten kommenttien jälkeen pysty enää mitään muuta sängyssä ollessa ajattelemaan, kuin että "nyt se oksentaa mielessään tuollekin vatsamakkaralle ja tuollekin raskausarvelle " yms...
No minä en ylipäätään _harrastaisi_ seksiä ihmisen kanssa, jolle habitukseni olisi jotenkin ”viallinen”. Hänen pitäisi etsiä tyydytyksensä muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kertoo faktan niin turha siitä on suuttua. Katsoisi peiliin vaan. En ole suuttunut kertaakaan kun minulle on kerrottu lihonneeni. Olen vastannut tietäväni asian erittäin hyvin. Osa vaatteista ei nimittäin mahdu enää päälle. Puolisokin on lihonnut. Voidaan nyt yhdessä laihdutella 😀
En oikein hahmota miksi painosta ei saisi lihavalle sanoa, tai laihalle, tai kertoa kaljulle että oletpa sä kalju. Ei tuossa vielä ole mitään arvolatausta mukana.
Olen samaa mieltä, mutta mainittakoon kuitenkin, ettööööööä kaljuus eroaa noista kahdesta siitä, että se ei ole valinta. Se on pakotettu haitta, jolle ei ainakaan ilman kirurgia voi mitään. Lihavuus on valinta, ja laihuudellekin voi ihan itse jotain tehdä. Toki se vaatii panostusta, eli treeni ja ruokavalio kohdalleen.
Ei lihavuus ole aina valinta. Esim jonkun mielestä Sara Sieppi on lihava, vaikka näyttää hyvinkin terveeltä, vähän runsasmuotoisemmalta vain. Eikä laihuus ole sen enempää valinta. Paino on niin monimutkainen ja kompleksi asia että siihen ei ulkopuolisten pitäisi puuttua lainkaan. Laihdutus hyvin, hyvin harvoin onnistuu laihduttamaan. Se minkä se tekee, on vääristää suhdetta ruokaan ja altistaa vakaville syömishäiriöille.
Se ei siis vaadi panostusta ruokavalioon tai liikuntaan (jolla muuten on painonhallintaan todella minimaalinen vaikutus), vaan vaatii mahdollisuutta panostaa omaan itseensä. Kaikilla tätä mahdollisuutta ei ole ja moni ylipainoinen on sairastunut juuri laihduttamisesta.Tottakai se on valinta. Valitset lihavuuden joka kerta kun oma käsi liikuttaa ruokaa suuhun, ennemmän kuin mille on tarve.
Roskaruuallakin voi laihtua, jos haluaa. Senhän todisti erä Suomalainen joku vuosi sitten. Ihan vaan todistaakseen kaiken hömpän "tyhjistä kaloreista" ja muista laihdutusalan myyteistä vääriksi. Tottakai se on helpompi tehdä terveellä ruokavaliolla, mutta energia on se, joka määrää lihotko vai et.
Eli siis joku suomalainen tutkija teki tutkimuksen jossa todisti laihdutusalan myyttejä vääriksi? Saisinko nähdä tämän mystisen tutkimuksen? Ja “laihdutusala” no, kun rajoittaa tarpeeksi kaloreita, se johtaa repsahduksiin jotka johtavat siihen että laihduttajasta tulee entistä lihavampi. Vai luulitko että painonvartijoiden ja nutrilettien ei ole tarkoitus tehdä tuottoa? Ne perustuvat juuri siihen tosiasiaan että kun kaloreita rajoittaa ja laihduttaa, se johtaa mitä suurimmalla todennäköisyydellä vääristyneeseen ruokasuhteeseen, lihomiseen ja huonommuudentunteeseen, joka taas saa nämä ihmiset kokemaan että heissä on vikaa ja ostamaan uuden kurssin painonvartijoilta yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApSuhteessa on puolisolla oikeus sanoa, jos toisella nousee paljon paino, hän ei pese hampaita tai käy suihkussa. Jos toinen ei kestä, niin kannattaa olla yksin. T. Itsestään huolehtiva nainen
Ihmisillä on aika harhaisia käsityksiä painonhallinnan helppoudesta tai vaikeudesta. Ihan kevyesti pystyn peseytymään joka aamu ja ilta, petaamaan sängyn, pitämään vaatteet puhtaina ja ehjinä, hiukset siisteinä ja puhtaina jne. Ei painonhallinta tapahdu samalla efortilla.
Kaikesta saa vaikeaa jos haluaa:)
Olemme kotitoimistolla ja tein tuossa salaatin lounaaksi ihan ilman rasitetta: salaattia, 6 kirsikkatomaattia, pätkä kurkkua ja pari ruokalusikallista fetaa. Pieni liraus oliiviöljyä.
Sama aika meni kun mies lämmitti itselleen lihapiirakan mikrossa ja maustoi sen.
Samalla efortilla toinen söi terveellisesti ja kevyesti ja toinen ei;D
Ehkäpä toisen kroppa on rasitettu laihdutusyrityksillä ja siksi se huutaa rasvaisen ruoan perään?
Mun mies ei ole laihdutuskuurilla ollut koskaan ja on jonkin verran ylipainoinen. Sen verran iso mies muutenkin että se on hänelle ok. Heinäkeppinä "ihannepainossaan" näyttäisi hassulta.
Tuossa nyt lähinnä oli kyse tuosta ajallisesta efortista. Eli on oma valinta tekeekö siinä 5 minuutissa terveellistä vai mättöä
Olen eri, mutta se ajallinen panostus tässä tuskin on ollut kenenkään painonhallinnan vaikeudesta puhuvan pointti. Vai onko joku valittanut, että painonhallintaa rajoittaa ensisijaisesti terveellisen ruuan pitkä kokkausaika?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä koitin aikoinaan usutella lihonutta kumppaniani harrastamaan urheilua, ja se oli kamalan vaikeata. Hän kun lisi suostunut vaan menemään pelaamaan kanssani tennistä, mutta vihaan mailapelejä. En tajua, ettei hän voinut etsiä kaveriporukkaa menäkseen pelaamaan sählyä tms. Tiedän, ettei ei-omanlaista urheilua ole helppo aloittaa ja siksi käytinkin paljon aikaa miettiäkseni miten hän voisi kuntoilla.
Ymmärrän, ettei lihomisistaan ole kiva kuulla, ja puhuinkin aina tosi vähän ja valikoiden.
Jossain vaiheessa hän alkoi pitää valkoista t-paitaa seksin aikana. Maailman ankeinta, se häiritsi minua tosi paljon. Häiritsi enemmän, kuin kehonsa näkeminen voisi ikinä. Olen huomannut, että tuollaisessa tilanteessa on vaikea olla tukena kun ei juuri mitenkään voi kokonaan ymmärtää mitä kaikkea toinen ajattelee ja miten kokee oman kehonsa ja mitä luulee muiden siitä ajattelevan.
Monella tavalla hän kyllä käyttäytyi kieltäen asian ja leikkien edelleen nuorta ja komeeta. Vaikutti koppavalta.No en kyllä minäkään ottaisi enää paitaa pois seksin aikana, jos kumppanini haukkuisi minua painoni takia. Eihän sitä tuommoisten kommenttien jälkeen pysty enää mitään muuta sängyssä ollessa ajattelemaan, kuin että "nyt se oksentaa mielessään tuollekin vatsamakkaralle ja tuollekin raskausarvelle " yms...
No minä en ylipäätään _harrastaisi_ seksiä ihmisen kanssa, jolle habitukseni olisi jotenkin ”viallinen”. Hänen pitäisi etsiä tyydytyksensä muualta.
Mun ystävä jätti puolisonsa työkaverinsa takia.
Olivat yhdessä 24 vuotta ennen salasuhdetta.
Uusi puoliso on hoikka kaunis ja nuori.
Jätetty sairastui r,intasyöpään ja lihoi 30 kiloa.
Uskon rakkauteen..ystäväni on onnellinen mies:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApSuhteessa on puolisolla oikeus sanoa, jos toisella nousee paljon paino, hän ei pese hampaita tai käy suihkussa. Jos toinen ei kestä, niin kannattaa olla yksin. T. Itsestään huolehtiva nainen
Ihmisillä on aika harhaisia käsityksiä painonhallinnan helppoudesta tai vaikeudesta. Ihan kevyesti pystyn peseytymään joka aamu ja ilta, petaamaan sängyn, pitämään vaatteet puhtaina ja ehjinä, hiukset siisteinä ja puhtaina jne. Ei painonhallinta tapahdu samalla efortilla.
Kaikesta saa vaikeaa jos haluaa:)
Olemme kotitoimistolla ja tein tuossa salaatin lounaaksi ihan ilman rasitetta: salaattia, 6 kirsikkatomaattia, pätkä kurkkua ja pari ruokalusikallista fetaa. Pieni liraus oliiviöljyä.
Sama aika meni kun mies lämmitti itselleen lihapiirakan mikrossa ja maustoi sen.
Samalla efortilla toinen söi terveellisesti ja kevyesti ja toinen ei;D
Samalla efortilla, jolla ennen sain laihdutettua noin 30 kiloa, saan nykyään juuri ja juuri estettyä painoani nousemasta.
Niin, jos ihminen ei tee mitään mutoksia liikunta-, ja ruokailutottumuksiin, hän lihoo puoli kiloa vuodessa n. 25 ikävuoden jälkeen. Ruokaa kuuluu vähentää, ja/tai liikuntaa lisätä, tarpeellisessa suhteessa ikäänkin.
Niin, eli painonhallinnasta tulee vuosi vuodelta vaikeampaa. Ei siis ole kyse vain siitä, että "kaikesta saa vaikeaa jos haluaa:)"
Ei nyt oikeastaan, syö vähemmän, miten vaikeaa se on?
Jos ihmisellä olisi tämmöinen "luonnollinen biologinen paino", vai miksi tätä nyt kutsuttiin, niin ihminenhän itsestään söisi vähemmän vuosien saatossa. Niin tapahtuu usein kyllä aivan viime vuosina, moni vanhus ei syö paljon mitään. Mutta 30-60 vuotiaina useimpien pitänee ihan tietoisesti valita terveellisemmän ruokavalion.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä koitin aikoinaan usutella lihonutta kumppaniani harrastamaan urheilua, ja se oli kamalan vaikeata. Hän kun lisi suostunut vaan menemään pelaamaan kanssani tennistä, mutta vihaan mailapelejä. En tajua, ettei hän voinut etsiä kaveriporukkaa menäkseen pelaamaan sählyä tms. Tiedän, ettei ei-omanlaista urheilua ole helppo aloittaa ja siksi käytinkin paljon aikaa miettiäkseni miten hän voisi kuntoilla.
Ymmärrän, ettei lihomisistaan ole kiva kuulla, ja puhuinkin aina tosi vähän ja valikoiden.
Jossain vaiheessa hän alkoi pitää valkoista t-paitaa seksin aikana. Maailman ankeinta, se häiritsi minua tosi paljon. Häiritsi enemmän, kuin kehonsa näkeminen voisi ikinä. Olen huomannut, että tuollaisessa tilanteessa on vaikea olla tukena kun ei juuri mitenkään voi kokonaan ymmärtää mitä kaikkea toinen ajattelee ja miten kokee oman kehonsa ja mitä luulee muiden siitä ajattelevan.
Monella tavalla hän kyllä käyttäytyi kieltäen asian ja leikkien edelleen nuorta ja komeeta. Vaikutti koppavalta.No en kyllä minäkään ottaisi enää paitaa pois seksin aikana, jos kumppanini haukkuisi minua painoni takia. Eihän sitä tuommoisten kommenttien jälkeen pysty enää mitään muuta sängyssä ollessa ajattelemaan, kuin että "nyt se oksentaa mielessään tuollekin vatsamakkaralle ja tuollekin raskausarvelle " yms...
No minä en ylipäätään _harrastaisi_ seksiä ihmisen kanssa, jolle habitukseni olisi jotenkin ”viallinen”. Hänen pitäisi etsiä tyydytyksensä muualta.
Mun ystävä jätti puolisonsa työkaverinsa takia.
Olivat yhdessä 24 vuotta ennen salasuhdetta.
Uusi puoliso on hoikka kaunis ja nuori.
Jätetty sairastui r,intasyöpään ja lihoi 30 kiloa.
Uskon rakkauteen..ystäväni on onnellinen mies:)
TÖRKEÄÄ VAIHTAA SYÖPÄSAIRAS NAINEN UUTEEN!!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä koitin aikoinaan usutella lihonutta kumppaniani harrastamaan urheilua, ja se oli kamalan vaikeata. Hän kun lisi suostunut vaan menemään pelaamaan kanssani tennistä, mutta vihaan mailapelejä. En tajua, ettei hän voinut etsiä kaveriporukkaa menäkseen pelaamaan sählyä tms. Tiedän, ettei ei-omanlaista urheilua ole helppo aloittaa ja siksi käytinkin paljon aikaa miettiäkseni miten hän voisi kuntoilla.
Ymmärrän, ettei lihomisistaan ole kiva kuulla, ja puhuinkin aina tosi vähän ja valikoiden.
Jossain vaiheessa hän alkoi pitää valkoista t-paitaa seksin aikana. Maailman ankeinta, se häiritsi minua tosi paljon. Häiritsi enemmän, kuin kehonsa näkeminen voisi ikinä. Olen huomannut, että tuollaisessa tilanteessa on vaikea olla tukena kun ei juuri mitenkään voi kokonaan ymmärtää mitä kaikkea toinen ajattelee ja miten kokee oman kehonsa ja mitä luulee muiden siitä ajattelevan.
Monella tavalla hän kyllä käyttäytyi kieltäen asian ja leikkien edelleen nuorta ja komeeta. Vaikutti koppavalta.No en kyllä minäkään ottaisi enää paitaa pois seksin aikana, jos kumppanini haukkuisi minua painoni takia. Eihän sitä tuommoisten kommenttien jälkeen pysty enää mitään muuta sängyssä ollessa ajattelemaan, kuin että "nyt se oksentaa mielessään tuollekin vatsamakkaralle ja tuollekin raskausarvelle " yms...
No minä en ylipäätään _harrastaisi_ seksiä ihmisen kanssa, jolle habitukseni olisi jotenkin ”viallinen”. Hänen pitäisi etsiä tyydytyksensä muualta.
Mun ystävä jätti puolisonsa työkaverinsa takia.
Olivat yhdessä 24 vuotta ennen salasuhdetta.
Uusi puoliso on hoikka kaunis ja nuori.
Jätetty sairastui r,intasyöpään ja lihoi 30 kiloa.
Uskon rakkauteen..ystäväni on onnellinen mies:)
TÖRKEÄÄ VAIHTAA SYÖPÄSAIRAS NAINEN UUTEEN!!!!!!
Ihan yhtä ”sairasta” kuin huomautella toisen yksilön painosta. Suomi on kiusaajien maa jossa kiusaamisesta on tehty sallittua ja nautinnolista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä koitin aikoinaan usutella lihonutta kumppaniani harrastamaan urheilua, ja se oli kamalan vaikeata. Hän kun lisi suostunut vaan menemään pelaamaan kanssani tennistä, mutta vihaan mailapelejä. En tajua, ettei hän voinut etsiä kaveriporukkaa menäkseen pelaamaan sählyä tms. Tiedän, ettei ei-omanlaista urheilua ole helppo aloittaa ja siksi käytinkin paljon aikaa miettiäkseni miten hän voisi kuntoilla.
Ymmärrän, ettei lihomisistaan ole kiva kuulla, ja puhuinkin aina tosi vähän ja valikoiden.
Jossain vaiheessa hän alkoi pitää valkoista t-paitaa seksin aikana. Maailman ankeinta, se häiritsi minua tosi paljon. Häiritsi enemmän, kuin kehonsa näkeminen voisi ikinä. Olen huomannut, että tuollaisessa tilanteessa on vaikea olla tukena kun ei juuri mitenkään voi kokonaan ymmärtää mitä kaikkea toinen ajattelee ja miten kokee oman kehonsa ja mitä luulee muiden siitä ajattelevan.
Monella tavalla hän kyllä käyttäytyi kieltäen asian ja leikkien edelleen nuorta ja komeeta. Vaikutti koppavalta.No en kyllä minäkään ottaisi enää paitaa pois seksin aikana, jos kumppanini haukkuisi minua painoni takia. Eihän sitä tuommoisten kommenttien jälkeen pysty enää mitään muuta sängyssä ollessa ajattelemaan, kuin että "nyt se oksentaa mielessään tuollekin vatsamakkaralle ja tuollekin raskausarvelle " yms...
No minä en ylipäätään _harrastaisi_ seksiä ihmisen kanssa, jolle habitukseni olisi jotenkin ”viallinen”. Hänen pitäisi etsiä tyydytyksensä muualta.
Mun ystävä jätti puolisonsa työkaverinsa takia.
Olivat yhdessä 24 vuotta ennen salasuhdetta.
Uusi puoliso on hoikka kaunis ja nuori.
Jätetty sairastui r,intasyöpään ja lihoi 30 kiloa.
Uskon rakkauteen..ystäväni on onnellinen mies:)
TÖRKEÄÄ VAIHTAA SYÖPÄSAIRAS NAINEN UUTEEN!!!!!!
Sanopa. Tuollaisten ihmisten takia on niin paljon parempi olla sinkkuna. Eipähän tule jätetyksi vain sen takia, että meni sairastumaan syöpään tai lihomaan tyyliin 200g 40 vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä koitin aikoinaan usutella lihonutta kumppaniani harrastamaan urheilua, ja se oli kamalan vaikeata. Hän kun lisi suostunut vaan menemään pelaamaan kanssani tennistä, mutta vihaan mailapelejä. En tajua, ettei hän voinut etsiä kaveriporukkaa menäkseen pelaamaan sählyä tms. Tiedän, ettei ei-omanlaista urheilua ole helppo aloittaa ja siksi käytinkin paljon aikaa miettiäkseni miten hän voisi kuntoilla.
Ymmärrän, ettei lihomisistaan ole kiva kuulla, ja puhuinkin aina tosi vähän ja valikoiden.
Jossain vaiheessa hän alkoi pitää valkoista t-paitaa seksin aikana. Maailman ankeinta, se häiritsi minua tosi paljon. Häiritsi enemmän, kuin kehonsa näkeminen voisi ikinä. Olen huomannut, että tuollaisessa tilanteessa on vaikea olla tukena kun ei juuri mitenkään voi kokonaan ymmärtää mitä kaikkea toinen ajattelee ja miten kokee oman kehonsa ja mitä luulee muiden siitä ajattelevan.
Monella tavalla hän kyllä käyttäytyi kieltäen asian ja leikkien edelleen nuorta ja komeeta. Vaikutti koppavalta.No en kyllä minäkään ottaisi enää paitaa pois seksin aikana, jos kumppanini haukkuisi minua painoni takia. Eihän sitä tuommoisten kommenttien jälkeen pysty enää mitään muuta sängyssä ollessa ajattelemaan, kuin että "nyt se oksentaa mielessään tuollekin vatsamakkaralle ja tuollekin raskausarvelle " yms...
No minä en ylipäätään _harrastaisi_ seksiä ihmisen kanssa, jolle habitukseni olisi jotenkin ”viallinen”. Hänen pitäisi etsiä tyydytyksensä muualta.
Mun ystävä jätti puolisonsa työkaverinsa takia.
Olivat yhdessä 24 vuotta ennen salasuhdetta.
Uusi puoliso on hoikka kaunis ja nuori.
Jätetty sairastui r,intasyöpään ja lihoi 30 kiloa.
Uskon rakkauteen..ystäväni on onnellinen mies:)
TÖRKEÄÄ VAIHTAA SYÖPÄSAIRAS NAINEN UUTEEN!!!!!!
Sanopa. Tuollaisten ihmisten takia on niin paljon parempi olla sinkkuna. Eipähän tule jätetyksi vain sen takia, että meni sairastumaan syöpään tai lihomaan tyyliin 200g 40 vuodessa.
^^ korjaus: sanopa älä muuta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just joo, joku onnistuu painonhallinnassa ja nauttii treenaamisesta, niin se sitten on syömishäiriö?! :D
Tämä palsta on laardikasojen luvattu maa. Mitä tahansa sanotaan, ettei joudu vastuuseen omista valinnoistaan. Omasta kyvyttömyydestä hillitä impulssejaan, ei saa missään nimessä puhua. Lykätty tarpeen tyydytys on täysin vieras käsite.
Ihan oikeastiko olet sitä mieltä että ihmisistä on viimeisessä 50 vuodessa vain tullut laiskoja ja saamattomia, ja mitä enemmän ympäristöstä tulee sitä laihdutuksen tuputusta sitä enemmän ihmiset vain... mitä, laiskistuvat? Vai olisiko oikeasti kyse siitä että se laihdutus ei ole terveellistä kellekään? Että terve suhde ruokaan tuntuu teistä ihan utopialle?
Sinulla on syy-seuraus väärinpäin. Mitä enemmän laiskistut ja lihot, sitä enemmän tuputetaan laihdutusta. Terve suhde ruokaan, on suhde, joka ei johda ylipainoon tai alipainoon.
Minulla ei ole syy-seuraussuhde ollenkaan väärinpäin. Näytä yksikin tutkimus jossa näin sanotaan. Minä sen sijaan edelleen laitan pöytään Minnesota-tutkimuksen.
Olen samaa mieltä, terve suhde ruokaan ei johda yli- eikä alipainoon vaan sille ihmiselle ominaiseen nk biologiseen painoon.#HAES #BIB #IMINCAPABLEOFTAKINGRESPONSIBILITYFORMYCHOICESJUSTLETMEEATINEEDMYSUGARFIXNOW!
Eli tutkimuksia ei siis löytynyt. Ok.
Siis tutkimuksia lihomisesta ja laihdutuksen tuputuksesta? Heh, sehän on itsetäänselvää, laihdutuksen tuputus lisääntyi sen jälkeen kun länsimaat läskistyi. Tosin nykyään Meksiko taitaa olla maailman läskein maa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApSuhteessa on puolisolla oikeus sanoa, jos toisella nousee paljon paino, hän ei pese hampaita tai käy suihkussa. Jos toinen ei kestä, niin kannattaa olla yksin. T. Itsestään huolehtiva nainen
Ihmisillä on aika harhaisia käsityksiä painonhallinnan helppoudesta tai vaikeudesta. Ihan kevyesti pystyn peseytymään joka aamu ja ilta, petaamaan sängyn, pitämään vaatteet puhtaina ja ehjinä, hiukset siisteinä ja puhtaina jne. Ei painonhallinta tapahdu samalla efortilla.
Kaikesta saa vaikeaa jos haluaa:)
Olemme kotitoimistolla ja tein tuossa salaatin lounaaksi ihan ilman rasitetta: salaattia, 6 kirsikkatomaattia, pätkä kurkkua ja pari ruokalusikallista fetaa. Pieni liraus oliiviöljyä.
Sama aika meni kun mies lämmitti itselleen lihapiirakan mikrossa ja maustoi sen.
Samalla efortilla toinen söi terveellisesti ja kevyesti ja toinen ei;D
Samalla efortilla, jolla ennen sain laihdutettua noin 30 kiloa, saan nykyään juuri ja juuri estettyä painoani nousemasta.
Niin, jos ihminen ei tee mitään mutoksia liikunta-, ja ruokailutottumuksiin, hän lihoo puoli kiloa vuodessa n. 25 ikävuoden jälkeen. Ruokaa kuuluu vähentää, ja/tai liikuntaa lisätä, tarpeellisessa suhteessa ikäänkin.
Niin, eli painonhallinnasta tulee vuosi vuodelta vaikeampaa. Ei siis ole kyse vain siitä, että "kaikesta saa vaikeaa jos haluaa:)"
Ei nyt oikeastaan, syö vähemmän, miten vaikeaa se on?
Jos ihmisellä olisi tämmöinen "luonnollinen biologinen paino", vai miksi tätä nyt kutsuttiin, niin ihminenhän itsestään söisi vähemmän vuosien saatossa. Niin tapahtuu usein kyllä aivan viime vuosina, moni vanhus ei syö paljon mitään. Mutta 30-60 vuotiaina useimpien pitänee ihan tietoisesti valita terveellisemmän ruokavalion.
Kuinka moni lihoo oikeasti 50v+ runsaaseen ylipainoon jos ei laihduta? En tunne yhtään. Kaikki vanhukset joita tunnen ovat saaneet muutaman (n. 5) kiloa vanhuuteen mennessä keski-ikän jälkeen ja sitten vanhana (75+) he alkavat kuihtua pikkuhiljaa. Eiköhän se pieni painonnousu ennen vanhuutta ole ihan puhtaasti biologinen suojatoimi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just joo, joku onnistuu painonhallinnassa ja nauttii treenaamisesta, niin se sitten on syömishäiriö?! :D
Tämä palsta on laardikasojen luvattu maa. Mitä tahansa sanotaan, ettei joudu vastuuseen omista valinnoistaan. Omasta kyvyttömyydestä hillitä impulssejaan, ei saa missään nimessä puhua. Lykätty tarpeen tyydytys on täysin vieras käsite.
Ihan oikeastiko olet sitä mieltä että ihmisistä on viimeisessä 50 vuodessa vain tullut laiskoja ja saamattomia, ja mitä enemmän ympäristöstä tulee sitä laihdutuksen tuputusta sitä enemmän ihmiset vain... mitä, laiskistuvat? Vai olisiko oikeasti kyse siitä että se laihdutus ei ole terveellistä kellekään? Että terve suhde ruokaan tuntuu teistä ihan utopialle?
Sinulla on syy-seuraus väärinpäin. Mitä enemmän laiskistut ja lihot, sitä enemmän tuputetaan laihdutusta. Terve suhde ruokaan, on suhde, joka ei johda ylipainoon tai alipainoon.
Minulla ei ole syy-seuraussuhde ollenkaan väärinpäin. Näytä yksikin tutkimus jossa näin sanotaan. Minä sen sijaan edelleen laitan pöytään Minnesota-tutkimuksen.
Olen samaa mieltä, terve suhde ruokaan ei johda yli- eikä alipainoon vaan sille ihmiselle ominaiseen nk biologiseen painoon.#HAES #BIB #IMINCAPABLEOFTAKINGRESPONSIBILITYFORMYCHOICESJUSTLETMEEATINEEDMYSUGARFIXNOW!
Eli tutkimuksia ei siis löytynyt. Ok.
Siis tutkimuksia lihomisesta ja laihdutuksen tuputuksesta? Heh, sehän on itsetäänselvää, laihdutuksen tuputus lisääntyi sen jälkeen kun länsimaat läskistyi. Tosin nykyään Meksiko taitaa olla maailman läskein maa.
Miten se on itsestäänselvää? Ihmisille alettiin tuputtaa laihdutusta markkinoinnin yleistyttyä. Katso vaikka mainoksia 20-luvulta. Sieltä se on lähtöisin, ei suinkaan siitä että ihmiset läskistyivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoidat omat asiasi ja yrität etsiä ”paremman” kumppanin. Karma sitten kertoo löytyykö sitä kaltaisellesi 😏
Läskille onkin siis täysin sama, onko HÄENLLÄ kumppania? Ohhoh. Varsinkin, kun hänen voi olla todella vaikeaa saada ketään muuta...
ohisKukaan täysijärkinen ei halua kumppania jolle toisen painolla on merkitystä.
Jos sillä ei ole mitään merkitystä, kyseinen kumppani ei välitä muutenkaan. Missä rinnakkaistodellisuudessa, kuvitelmien hatarassa maailmassa te oikein elätte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä pidä välttämättä minään automaattisena ihanteena, että voi vaan olla ja syödä mitä haluaa ja pysyy jossain tietyssä painossa, jos se paino ei ole sitä mitä oma mieli haluaa. Jos on 100% tyytyväinen ulkonäköönsä ja pysyy tuolla vapaalla rennolla syömisellä, niin hyvä! Tilanne on silloin täydellinen.
Mutta kyllä minä mielelläni katson mitä syön - en rajoita, mutta koitan syödä järkevästi ja terveellisesi suurimman osan ajasta - sekä harrastan tavoitteellista liikuntaa, koska haluan muokata kehoani. Hyvästä ruoasta ja liikunnasta tulee hyvä mieli, vaikka tietäisinkin montako grammaa proteiinia syön ja tekisin jotain liikettä koska haluan että joku tietty vartalon osa näyttää paremmalta. Inhoan mahaani joten mielelläni työstän sitä ja toivottavasti näen jotain tuloksiakin, joista tulee taas entistä parempi mieli.
Tiedän että bodypositivity on muotia, mutten tule koskaan rakastamaan kroppaani "rumempana" kuin sen minun mielestäni pitää olla. En siis hyväksy itselleni esim. BMI 28 (uuden laskurin mukaan), joka on korkein paino jossa olen ollut. Nyt se on 24.10 enkä enää laihduta, mutta treenaan ja olen ylpeä tuloksistani ja voin henkisesti huomattavasti paremmin kuin painavampana. En koe minkäänlaista stressiä painonhallintaprojektistani vaan olen energinen ja innostunut, jopa näin vuoden pimeimpään aikaan.
Puolisoa ei ole joten kukaan ei ole huomautellut.
Sinulla on syömishäiriö. Ortorektikot juuri saavat siitä energiaa ja innostusta että onnistuvat hallitsemaan elämäänsä tuolla tavoin. Ei se silti tervettä ole.
Se että söisit hyvää terveellistä ruokaa ja nauttisit liikunnasta ilman kummempia tavoitteita, ja etenkin ihan ilman inhoamatta kroppaasi olisi se tavoite.ARGH.... Kaikki ei ole syömishäiriötä!!!!!
On ihmisiä joita ravintoaineet kiinnostaa (kuten vaikka Salkkarit tai mansikat tai Bachata tanssi) tai jotka ovat niin älykkäitä että ymmärtävät mikä ero on margariinin tai oliiviöljyn välillä. Tai hampurilaisen ja grillatun vasikanlihan välillä. Tai majoneesisen makaronisalaatin (AVn lemppari) tai vihreän vehreän fetasalaatin välillä. Ja oikeasti pitävät noista terveellisemmistä vaihtoehdoista.
Murto-osa liian lihavista tai painoaan tarkkailevista on syömishäiriöisiä. Se ettei osaa pysäyttää kättä joka mättää sipsiä suuhun ei ole syömishäiriö! Tai se että valitsee pullan kermamunkin sijaan ei ole syömishäiriö. Tai se että ottaa omenan banaanin sijaan - sekään ei ole syömishäiriö!
Koittakaa nyt tajuta! Lyön vaikka tonnin vetoa että jos otan 1000 lihavaa ihmistä vain alle 10 on oikeasti syömishäiriöisiä. Muut syövät koska ovat "masentuneita", "lohduttautuvat", "elämä veetuttaa", "mies ei rakasta enää", "lapset riehuvat liikaa", "olin kiusattu 40v sitten" jne jne Syitä kyllä löytyy....
Anorektikoita valitettavasti on erityisesti nuorissa liikaa, syynä joka puolelta asetetut vaatimukset ulkonäölle joita ei osata enää käsitellä (näitähän on ollut aina). Se että rakastaa hyvää ruokaa ja haluaa tietää mitä syö jotta jokainen suupala on nautinto ei ole ortoreksiaa:D
Kyllä jos ei osaa pysäytttää kättä joka mättää sipsiä suuhun, on syömishäiriö. Suurin osa syömishäiriöistä ei suinkaan ole ortorektikoita tai anoreksikoita vaan ahmimishäiriöitä. Ja kyllä jos haluaa tietää mitä jokainen suupala sisältää, ON ortoreksiaa. Se että tunnesyö, on vääristynyt suhde ruokaan, se ei ole tervettä. Minä taas löisin 1000 vetoa että jos otetaan 1000 ylipainoista (bmi yli 30), niin siellä on 990 vääristynyt suhde ruokaan.
Ei ole vääristynyt suhde ruokaan että vaihtaa vaikkapa normaalisti ostamansa rasvan terveellisempään rasvaan, mutta jos ei uskalla syödä ystävällä lounaaksi tarjottua leipää koska se ei ole täysjyvää ja vääränlaista rasvaakin on käytetty, on kyseessä vääristynyt suhde ruokaan.Ok. Miksi tässä ketjussa sitten diagnosoidaan ortoreksiseksi minut, joka olen onnistunut pudottamaan painoa ja etenkin epäterveellistä vyötärörasvaa ja haluan nyt treenata tavoitteellisesti - mutten koskaan rajoita tai kieltäydy yhdestäkään ruokaryhmästä jonkin täysjyvä- tai rasva-tyyppisen yksityiskohdan vuoksi? Sanoin etten pidä vatsastani ja se on ihan totta. Sanoin että toivon sen muokkaantuvan liikunnalla, sekin on totta. En myöskään halua palata ylipainoiseksi. Kuitenkaan en treenaa joka päivä ja syön sen tarjoamasi leivän nautiskellen (rakastan leipää!).
Voi olla että sekoitin sinut johonkin toiseen joka sanoi rajoittavansa kaloreitaan, sori.
Miksi te pelkäätte sanaa kaloria niin paljon? Kaloreiden rajoitus = ahmimisen välttäminen, ja/tai terveellisempi ruokavalio. Ei se sen kummempi juttu ole, eikä sitä tarvitse pelätä.
Koska ei ole normaalia ajatella ravintoa kaloreina. Ahmimista vältetään sillä että syödään tarpeeksi usein ja tarpeeksi terveellisesti, ei rajoittamalla kaloreita. Kalorivaje tekee aivoille tuhoa ja aiheuttaa syömishäiriöitä.
Sanon vaan sivusta, että minusta on ihanaa että joku jaksaa sivusta toiseen korjata näitä harhakäsityksiä. Vaikka se lienee turhaa. Ei näitä jankuttajia kiinnosta painonhallintaan liittyvä tutkimustieto. He ovat ihmisiä joilla on tarve purkaa omaa pahaa oloa muiden lyttäämiseen, eivätkä he anna faktatiedon häiritä tätä pyrkimystä. Mutta ehkä joku lihoneesta puolisostaan vielä aidosti välittävä herää näiden kommenttien perusteella edes vähän ajattelemaan. Kuitenkin suurin osa ylipainoisista halunnee itse laihtua. Parhaiten siinä voi auttaa tukemalla oikealla tavalla, ja se edellyttää ihan ensimmäiseksi syyllistävästä ja vähättelevästä asenteesta luopumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApSuhteessa on puolisolla oikeus sanoa, jos toisella nousee paljon paino, hän ei pese hampaita tai käy suihkussa. Jos toinen ei kestä, niin kannattaa olla yksin. T. Itsestään huolehtiva nainen
Ihmisillä on aika harhaisia käsityksiä painonhallinnan helppoudesta tai vaikeudesta. Ihan kevyesti pystyn peseytymään joka aamu ja ilta, petaamaan sängyn, pitämään vaatteet puhtaina ja ehjinä, hiukset siisteinä ja puhtaina jne. Ei painonhallinta tapahdu samalla efortilla.
Kaikesta saa vaikeaa jos haluaa:)
Olemme kotitoimistolla ja tein tuossa salaatin lounaaksi ihan ilman rasitetta: salaattia, 6 kirsikkatomaattia, pätkä kurkkua ja pari ruokalusikallista fetaa. Pieni liraus oliiviöljyä.
Sama aika meni kun mies lämmitti itselleen lihapiirakan mikrossa ja maustoi sen.
Samalla efortilla toinen söi terveellisesti ja kevyesti ja toinen ei;D
Ehkäpä toisen kroppa on rasitettu laihdutusyrityksillä ja siksi se huutaa rasvaisen ruoan perään?
Mun mies ei ole laihdutuskuurilla ollut koskaan ja on jonkin verran ylipainoinen. Sen verran iso mies muutenkin että se on hänelle ok. Heinäkeppinä "ihannepainossaan" näyttäisi hassulta.
Tuossa nyt lähinnä oli kyse tuosta ajallisesta efortista. Eli on oma valinta tekeekö siinä 5 minuutissa terveellistä vai mättöä
Jätättekö te ne ruuat siihen pöydälle sen viiden minuutin jälkeen vai syöttekö myös? Pärjäätkö salaatilla niin että se on joka arkipäivä vuorokautesi pääasiallinen ruoka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä pidä välttämättä minään automaattisena ihanteena, että voi vaan olla ja syödä mitä haluaa ja pysyy jossain tietyssä painossa, jos se paino ei ole sitä mitä oma mieli haluaa. Jos on 100% tyytyväinen ulkonäköönsä ja pysyy tuolla vapaalla rennolla syömisellä, niin hyvä! Tilanne on silloin täydellinen.
Mutta kyllä minä mielelläni katson mitä syön - en rajoita, mutta koitan syödä järkevästi ja terveellisesi suurimman osan ajasta - sekä harrastan tavoitteellista liikuntaa, koska haluan muokata kehoani. Hyvästä ruoasta ja liikunnasta tulee hyvä mieli, vaikka tietäisinkin montako grammaa proteiinia syön ja tekisin jotain liikettä koska haluan että joku tietty vartalon osa näyttää paremmalta. Inhoan mahaani joten mielelläni työstän sitä ja toivottavasti näen jotain tuloksiakin, joista tulee taas entistä parempi mieli.
Tiedän että bodypositivity on muotia, mutten tule koskaan rakastamaan kroppaani "rumempana" kuin sen minun mielestäni pitää olla. En siis hyväksy itselleni esim. BMI 28 (uuden laskurin mukaan), joka on korkein paino jossa olen ollut. Nyt se on 24.10 enkä enää laihduta, mutta treenaan ja olen ylpeä tuloksistani ja voin henkisesti huomattavasti paremmin kuin painavampana. En koe minkäänlaista stressiä painonhallintaprojektistani vaan olen energinen ja innostunut, jopa näin vuoden pimeimpään aikaan.
Puolisoa ei ole joten kukaan ei ole huomautellut.
Sinulla on syömishäiriö. Ortorektikot juuri saavat siitä energiaa ja innostusta että onnistuvat hallitsemaan elämäänsä tuolla tavoin. Ei se silti tervettä ole.
Se että söisit hyvää terveellistä ruokaa ja nauttisit liikunnasta ilman kummempia tavoitteita, ja etenkin ihan ilman inhoamatta kroppaasi olisi se tavoite.ARGH.... Kaikki ei ole syömishäiriötä!!!!!
On ihmisiä joita ravintoaineet kiinnostaa (kuten vaikka Salkkarit tai mansikat tai Bachata tanssi) tai jotka ovat niin älykkäitä että ymmärtävät mikä ero on margariinin tai oliiviöljyn välillä. Tai hampurilaisen ja grillatun vasikanlihan välillä. Tai majoneesisen makaronisalaatin (AVn lemppari) tai vihreän vehreän fetasalaatin välillä. Ja oikeasti pitävät noista terveellisemmistä vaihtoehdoista.
Murto-osa liian lihavista tai painoaan tarkkailevista on syömishäiriöisiä. Se ettei osaa pysäyttää kättä joka mättää sipsiä suuhun ei ole syömishäiriö! Tai se että valitsee pullan kermamunkin sijaan ei ole syömishäiriö. Tai se että ottaa omenan banaanin sijaan - sekään ei ole syömishäiriö!
Koittakaa nyt tajuta! Lyön vaikka tonnin vetoa että jos otan 1000 lihavaa ihmistä vain alle 10 on oikeasti syömishäiriöisiä. Muut syövät koska ovat "masentuneita", "lohduttautuvat", "elämä veetuttaa", "mies ei rakasta enää", "lapset riehuvat liikaa", "olin kiusattu 40v sitten" jne jne Syitä kyllä löytyy....
Anorektikoita valitettavasti on erityisesti nuorissa liikaa, syynä joka puolelta asetetut vaatimukset ulkonäölle joita ei osata enää käsitellä (näitähän on ollut aina). Se että rakastaa hyvää ruokaa ja haluaa tietää mitä syö jotta jokainen suupala on nautinto ei ole ortoreksiaa:D
Kyllä jos ei osaa pysäytttää kättä joka mättää sipsiä suuhun, on syömishäiriö. Suurin osa syömishäiriöistä ei suinkaan ole ortorektikoita tai anoreksikoita vaan ahmimishäiriöitä. Ja kyllä jos haluaa tietää mitä jokainen suupala sisältää, ON ortoreksiaa. Se että tunnesyö, on vääristynyt suhde ruokaan, se ei ole tervettä. Minä taas löisin 1000 vetoa että jos otetaan 1000 ylipainoista (bmi yli 30), niin siellä on 990 vääristynyt suhde ruokaan.
Ei ole vääristynyt suhde ruokaan että vaihtaa vaikkapa normaalisti ostamansa rasvan terveellisempään rasvaan, mutta jos ei uskalla syödä ystävällä lounaaksi tarjottua leipää koska se ei ole täysjyvää ja vääränlaista rasvaakin on käytetty, on kyseessä vääristynyt suhde ruokaan.Ok. Miksi tässä ketjussa sitten diagnosoidaan ortoreksiseksi minut, joka olen onnistunut pudottamaan painoa ja etenkin epäterveellistä vyötärörasvaa ja haluan nyt treenata tavoitteellisesti - mutten koskaan rajoita tai kieltäydy yhdestäkään ruokaryhmästä jonkin täysjyvä- tai rasva-tyyppisen yksityiskohdan vuoksi? Sanoin etten pidä vatsastani ja se on ihan totta. Sanoin että toivon sen muokkaantuvan liikunnalla, sekin on totta. En myöskään halua palata ylipainoiseksi. Kuitenkaan en treenaa joka päivä ja syön sen tarjoamasi leivän nautiskellen (rakastan leipää!).
Voi olla että sekoitin sinut johonkin toiseen joka sanoi rajoittavansa kaloreitaan, sori.
Miksi te pelkäätte sanaa kaloria niin paljon? Kaloreiden rajoitus = ahmimisen välttäminen, ja/tai terveellisempi ruokavalio. Ei se sen kummempi juttu ole, eikä sitä tarvitse pelätä.
Koska ei ole normaalia ajatella ravintoa kaloreina. Ahmimista vältetään sillä että syödään tarpeeksi usein ja tarpeeksi terveellisesti, ei rajoittamalla kaloreita. Kalorivaje tekee aivoille tuhoa ja aiheuttaa syömishäiriöitä.
Heh, eli mistään ei saisi tietää mitään yksityiskohtaista, se on kiellettyä tietoa. Pitää mennä tunteella ja mutulla vaan. Ja tuo viimeinen lause on aivan naurattava, sillä ilman "kalorivajetta" et voi laihtua.
Mun ystävä jätti puolisonsa työkaverinsa takia.
Olivat yhdessä 24 vuotta ennen salasuhdetta.
Uusi puoliso on hoikka kaunis ja nuori.
Jätetty sairastui r,intasyöpään ja lihoi 30 kiloa.
Uskon rakkauteen..ystäväni on onnellinen mies:)