Miks nykyään kaikki ovat niin lapsivastaisia?
Olen törmännyt eri foorumeilla viime aikoina samantapaisiin aloituksiin. Haluaisin / puoliso haluaa lapsen ja toinen osapuoli siinä miettii omaa kantaansa. Hyviä ja huonoja puolia. Vastauksista varmaan 75% on, että ei kannata. Olenko nyt ihan väärässä havaintoni kanssa vai onko tämä lpsivastaisuus uus trendi. T: kahden äiti, ei kiitos enempää
Kommentit (212)
Vierailija kirjoitti:
Jää oma elämä elämättä.
Kyllähän lapset on osa sitä elämääsi ja voivat olla vielä hyvin antoisa osa sitä. Toisivat myös mukavasti vaihtelua ja sisältöä siihen työt-töistä palautuminen-sykliin.
Miksi lapsista halutaan nähdä vain ne huonot ja rasittavat puolet. Kyllä, vauva-aikana unet voi jäädä vähiin. Tuo aika ei kuitenkaan kestä loppuelämää. Tuleeko sotkua? Kyllä. Sekään ei ole ikuinen olotila. Rahaa menee? Jep.
Mä olin vela, kunnes tapasin mieheni. Ilmeisesti se kuuluisa biologinen kello yllätti. Mä olen ollut kohta kahdeksan vuotta äiti. Nämä vuodet ovat olleet tähän asti sen elämäni onnellisimmat. Iloa elämässä on ihan eri tavalla kuin ennen. En kaipaa pätkääkään niitä aikoja, kun olin lapseton. Tämä ennen kammoamani prismaperhearki on ihan parasta! Onneksi uskalsin kyseenalaistaa omat ennakkoluuloni ja tehdä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska nykyiset kakarat on sellaisia hirviöitä että historia ei vastaavaa tunne. Ihan pieninä ovat varmaan söpöjä, mutta jo alakouluiässä alkaa se ihmisille huutelu ja lähikaupan ovenedustan syljellä kastelu. Vittua huudellaan niin kuin papit ennenvanhaan herransiunausta.
Ja jos pidät kuria niille kakaroille, niin joudut sossujen tai pahimmassa tapauksessa poliisin hampaisiin. Kakara kun saa siitä "traumat" ja sen ihmisoikeuksia loukataan.
Nimenomaan. Missään tapauksessa ei saa sanoa "EI" koska siitä tulee traumoja. Sääntöjä ei tarvi seurata, koska se voi olla traumaattista.
Pitää sallia kaikki mahdollinen per se ily, jotta lapsi ei traumatisoidu.
Vai olisiko niin että sulle tuli paha mieli, kun tajusit, että jos tekisit lapsia niin et pääsisikään kasvatuksessa yhtä helpolla kuin sun vanhemmat?
Onko koskaan ihmisest oikeasti välittäneet muista kuin omista ja kavereidensa lapsista? Ei kai random-lapsista tarvitsekaan välittää eikä niitä sietää. Miksi vanhemmat kuvittelevat, että koko maailman pitäisi kerääntyä palvomaan heidän ihmeellistä tuotostaan?
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsista halutaan nähdä vain ne huonot ja rasittavat puolet. Kyllä, vauva-aikana unet voi jäädä vähiin. Tuo aika ei kuitenkaan kestä loppuelämää. Tuleeko sotkua? Kyllä. Sekään ei ole ikuinen olotila. Rahaa menee? Jep.
Mä olin vela, kunnes tapasin mieheni. Ilmeisesti se kuuluisa biologinen kello yllätti. Mä olen ollut kohta kahdeksan vuotta äiti. Nämä vuodet ovat olleet tähän asti sen elämäni onnellisimmat. Iloa elämässä on ihan eri tavalla kuin ennen. En kaipaa pätkääkään niitä aikoja, kun olin lapseton. Tämä ennen kammoamani prismaperhearki on ihan parasta! Onneksi uskalsin kyseenalaistaa omat ennakkoluuloni ja tehdä lapsia.
Ei muuta kuin 10 v päästä tulet palstalle rehellisesti kertomaan silloiset fiilikset ;) :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtuu siitä että ihmiset eivät kasvata lapsiaan kunnolla minkä vuoksi ne ovat aivan helvetin rasittavia. Metelöiviä, riehuviä ääliöpentuja jotka eivät tottele mitään joka puolella. Miksi haluaisin itselleni samanlaisen riesan mikä vie vielä kaikki rahatkin. Jää oma elämä elämättä.
Tämä johtuu siitä että lapsia ei saa nykyään enää kasvattaa niin kuin heitä kuuluisi. Heti herää "huoli" lapsesta, jos lapsi ei ole ollut tyytyväinen kasvatukseensa, vaan siitä on tullut paha mieli, ja ehkä vähän itkettänytkin.
Niinpä. Täällä palstallakin on heti hirveä paheksunta jos kertoo kurittaneensa lastaan vähänkään tuntuvammin, jopa jäähypenkille laitto on eräille pöyristymisen aihe.
Tilalle tarjotaan ties mitä positiivisen vahvistamisen tunnepedagogiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsista halutaan nähdä vain ne huonot ja rasittavat puolet. Kyllä, vauva-aikana unet voi jäädä vähiin. Tuo aika ei kuitenkaan kestä loppuelämää. Tuleeko sotkua? Kyllä. Sekään ei ole ikuinen olotila. Rahaa menee? Jep.
Mä olin vela, kunnes tapasin mieheni. Ilmeisesti se kuuluisa biologinen kello yllätti. Mä olen ollut kohta kahdeksan vuotta äiti. Nämä vuodet ovat olleet tähän asti sen elämäni onnellisimmat. Iloa elämässä on ihan eri tavalla kuin ennen. En kaipaa pätkääkään niitä aikoja, kun olin lapseton. Tämä ennen kammoamani prismaperhearki on ihan parasta! Onneksi uskalsin kyseenalaistaa omat ennakkoluuloni ja tehdä lapsia.
Et voisi ajatella käyväsi Lidlissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska nykyiset kakarat on sellaisia hirviöitä että historia ei vastaavaa tunne. Ihan pieninä ovat varmaan söpöjä, mutta jo alakouluiässä alkaa se ihmisille huutelu ja lähikaupan ovenedustan syljellä kastelu. Vittua huudellaan niin kuin papit ennenvanhaan herransiunausta.
Ja jos pidät kuria niille kakaroille, niin joudut sossujen tai pahimmassa tapauksessa poliisin hampaisiin. Kakara kun saa siitä "traumat" ja sen ihmisoikeuksia loukataan.
Nimenomaan. Missään tapauksessa ei saa sanoa "EI" koska siitä tulee traumoja. Sääntöjä ei tarvi seurata, koska se voi olla traumaattista.
Pitää sallia kaikki mahdollinen per se ily, jotta lapsi ei traumatisoidu.
Vai olisiko niin että sulle tuli paha mieli, kun tajusit, että jos tekisit lapsia niin et pääsisikään kasvatuksessa yhtä helpolla kuin sun vanhemmat?
Olen eri, mutta mun lapsi on 22v, enkä todellakaan tekisi juuri noista kasvatuksellisista syistä yhtään lasta tänne enää. Kerettiin täpärästi vielä kasvatella ysärityylillä omat mukulamme, ei ollut someja lapsilla vielä, eikä ruutuaikamankumista. Koulukiusaaminen ja muu kiusaaminen ei ollut netissä kotisohvalle asti tulevaa, lapset leikki vielä pihalla, ja pyöräili harrastuksiin joita oli 1-2 kpl. Ei leveilty uusimmilla puhelinmalleilla, vaan lapsen sai kasvattaa materialismitta, ksoka niin tekivtä suurin osa. Kukaan ei kytännyt kasvattamista, kunhan lapsi oli terve ja kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtuu siitä että ihmiset eivät kasvata lapsiaan kunnolla minkä vuoksi ne ovat aivan helvetin rasittavia. Metelöiviä, riehuviä ääliöpentuja jotka eivät tottele mitään joka puolella. Miksi haluaisin itselleni samanlaisen riesan mikä vie vielä kaikki rahatkin. Jää oma elämä elämättä.
Tämä johtuu siitä että lapsia ei saa nykyään enää kasvattaa niin kuin heitä kuuluisi. Heti herää "huoli" lapsesta, jos lapsi ei ole ollut tyytyväinen kasvatukseensa, vaan siitä on tullut paha mieli, ja ehkä vähän itkettänytkin.
Niinpä. Täällä palstallakin on heti hirveä paheksunta jos kertoo kurittaneensa lastaan vähänkään tuntuvammin, jopa jäähypenkille laitto on eräille pöyristymisen aihe.
Tilalle tarjotaan ties mitä positiivisen vahvistamisen tunnepedagogiikkaa.
No jäähypenkki oliki susi jo syntyessään. Sillä yritettiin korvata järkevämmät keinot, mutta fyysinen palaute on parempi nisäkkäälle kuin istuttelu milloin missäkin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsista halutaan nähdä vain ne huonot ja rasittavat puolet. Kyllä, vauva-aikana unet voi jäädä vähiin. Tuo aika ei kuitenkaan kestä loppuelämää. Tuleeko sotkua? Kyllä. Sekään ei ole ikuinen olotila. Rahaa menee? Jep.
Mä olin vela, kunnes tapasin mieheni. Ilmeisesti se kuuluisa biologinen kello yllätti. Mä olen ollut kohta kahdeksan vuotta äiti. Nämä vuodet ovat olleet tähän asti sen elämäni onnellisimmat. Iloa elämässä on ihan eri tavalla kuin ennen. En kaipaa pätkääkään niitä aikoja, kun olin lapseton. Tämä ennen kammoamani prismaperhearki on ihan parasta! Onneksi uskalsin kyseenalaistaa omat ennakkoluuloni ja tehdä lapsia.
Yhtä huono mainos kuin julkkisten koronarokotekampanja 0/5.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin vela, kunnes tapasin mieheni.
Eli et ollut vela vaan toistaiseksi lapseton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsista halutaan nähdä vain ne huonot ja rasittavat puolet. Kyllä, vauva-aikana unet voi jäädä vähiin. Tuo aika ei kuitenkaan kestä loppuelämää. Tuleeko sotkua? Kyllä. Sekään ei ole ikuinen olotila. Rahaa menee? Jep.
Mä olin vela, kunnes tapasin mieheni. Ilmeisesti se kuuluisa biologinen kello yllätti. Mä olen ollut kohta kahdeksan vuotta äiti. Nämä vuodet ovat olleet tähän asti sen elämäni onnellisimmat. Iloa elämässä on ihan eri tavalla kuin ennen. En kaipaa pätkääkään niitä aikoja, kun olin lapseton. Tämä ennen kammoamani prismaperhearki on ihan parasta! Onneksi uskalsin kyseenalaistaa omat ennakkoluuloni ja tehdä lapsia.
Yhtä huono mainos kuin julkkisten koronarokotekampanja 0/5.
Joo, itsellä tuli kanssa joku SDP:n synnytystalkoo-kamppanjaan liittyvä videomainos mieleen :D Voin kuvitella semmosen nuorehkon blondin naisen musta-valkoisessa videossa vähässä meikissä ja mustassa poolopaidassa puhumaan näin (suoraan kameraan katsoen ja hymyillen)
Vierailija kirjoitti:
Johtuu siitä että nykyaikana kehdataan anonyyminä sanoa oikeasti ajatellaan. Paljon on äitejä jotka eivät voineet missään vaiheessa sanoa miten rankkaa se lasten kansa eläminen on. Miten tuli ero ehkäpä, terveys meni, tai jotain muuta ikävää tapahtui jota ajattelee ettei olisi tapahtunut ilman lapsia. En usko että lasta haluava ihminen jättää lisääntymättä vauvapalstan kommenttien takia, ja jos jättää, niin se on varmasti ihan oikea päätös. Lasta nimittäin ei voi tehdä jos ei kestä ympärillä ihmisiä jotka ovat eri mieltä.
Irl en ole huomannut lapsivastaisuutta, sen olen sen sijaan huomannut ettei lapsia oikein näy enää missään ulkona leikkimässä.
Koitas mennä ravintolaan (ei hampurilaispaikka) syömään parin pienen lapsen kanssa. Rumia katseita ja tuhahtelua, kommentteja "voi ei, kohta nuo huutaa". Mun perhe menee ravintolaan syömään, ei leikkimään eikä ravaamaan. Eipä sillä, on näitä huonosti käyttäytyviä lapsia itsekin nähnyt, mutta se vika on vanhemmissa, jotka eivät opasta lapsia käyttäytymään oikein. Eli viha kohdistetaan ihan väärin.
Pahimpia lapsivihaajia on naiset. Miehiltä en muista vastaavaa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsista halutaan nähdä vain ne huonot ja rasittavat puolet. Kyllä, vauva-aikana unet voi jäädä vähiin. Tuo aika ei kuitenkaan kestä loppuelämää. Tuleeko sotkua? Kyllä. Sekään ei ole ikuinen olotila. Rahaa menee? Jep.
Mä olin vela, kunnes tapasin mieheni. Ilmeisesti se kuuluisa biologinen kello yllätti. Mä olen ollut kohta kahdeksan vuotta äiti. Nämä vuodet ovat olleet tähän asti sen elämäni onnellisimmat. Iloa elämässä on ihan eri tavalla kuin ennen. En kaipaa pätkääkään niitä aikoja, kun olin lapseton. Tämä ennen kammoamani prismaperhearki on ihan parasta! Onneksi uskalsin kyseenalaistaa omat ennakkoluuloni ja tehdä lapsia.
Et voisi ajatella käyväsi Lidlissä?
Tiettyjä tuotteita käyn ostamassa Lidlistä. Olen myös käynyt Citymarketissa. Prisma palvelee parhaiten kokonaisuutena mun tarpeita, siksi se on minun valintani.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsista halutaan nähdä vain ne huonot ja rasittavat puolet. Kyllä, vauva-aikana unet voi jäädä vähiin. Tuo aika ei kuitenkaan kestä loppuelämää. Tuleeko sotkua? Kyllä. Sekään ei ole ikuinen olotila. Rahaa menee? Jep.
Mä olin vela, kunnes tapasin mieheni. Ilmeisesti se kuuluisa biologinen kello yllätti. Mä olen ollut kohta kahdeksan vuotta äiti. Nämä vuodet ovat olleet tähän asti sen elämäni onnellisimmat. Iloa elämässä on ihan eri tavalla kuin ennen. En kaipaa pätkääkään niitä aikoja, kun olin lapseton. Tämä ennen kammoamani prismaperhearki on ihan parasta! Onneksi uskalsin kyseenalaistaa omat ennakkoluuloni ja tehdä lapsia.
Samat fiilikset, omani sain 40+ -vuotiaana, joten sitä villiä ja vapaata lapsetonta elämää tuli elettyä riittämiin. Ja lapset ovat erilaisia. Omani alkoi nukkua täydet yöt jo kahden kuukauden ikäisenä, että ei ikinä tullut mitään valvomismaratoneja. Luulen, että lapsivastaisuus kumpuaa siitä, että niin moni on mielenterveydellisesti ja taloudellisesti niin ahtaalla, että lastenhankinta ei onnistu, siksi niistä ajatellaan niin happamasti. Ainakaan itselle lapsi ei ole tuonut kieltäymyksiä, edelleen matkustetaan useamman kerran vuodessa, jos korona sallii, asutaan mukavasti ja harrastetaan.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä vanhemmuus on pohjimmiltaan todella työlästä. Ennen 2000-lukua vanhemman oli kuitenkin hyväksyttyä ja jopa suositeltavaa mennä "helpomman kautta". Mitä pitemmälle tätä vuosituhatta on menty, sitä enemmän vanhempien odotetaan sietävän vanhemmuuden työläyttä.
Mikä estää menemästä helpolla nykyisinkin? Kannattaa vanhempana uskaltaa tehdä omia valintoja eikä vaaan mennä massojen odotusten mukana.
Esimerkkejä:
- Jos harrastuskyyditykset stressaavat, niin ei kyyditä harrastuksiin. Käskee lasta kulkemaan itse ja/tai harrastamaan jotain mitä voi tehdä ihan omatoimisesti ilman valmentajaa.
- Jos lapsen älypuhelimen käyttö tuottaa ongelmia, niin ottaa siltä sen pois, vaikka pysyvästi. Yhteydenpitotapoja on niin paljon muitakin ja jos tarve on yhteydenpitoon niin kyllä se järjestyy. Tilalle joko tavallinen puhelin tai ei tarvittaess tai aina sitäkään. Kyllä nykylapsikin osaa tulla kotiin kellon viisareiden ollessa tietyssä asennossa ihan niin kuin entisajan lapsetkin.
- Jos lapsi on tottelematon tai kiukuttelee liikaa niin senkin asian voi korjata ihan perinteisesti ottamalla siltä rangaistuksen avulla luulot pois. Lapsi ei siitä rikki mene.
Kannattaa vaikka töissä tai tuttavapiirissä kysellä kuusi–seitsemänkymppisiltä ihmisiltä kasvatusvinkkejä. Ne osaavat yksityiskohtia myöten neuvoa miten asiat hoidettiin viime vuosituhannella.
https://www.is.fi/urheilu/art-2000007675122.html
Koripallojoukkueetkin ovat lapsivastaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsista halutaan nähdä vain ne huonot ja rasittavat puolet. Kyllä, vauva-aikana unet voi jäädä vähiin. Tuo aika ei kuitenkaan kestä loppuelämää. Tuleeko sotkua? Kyllä. Sekään ei ole ikuinen olotila. Rahaa menee? Jep.
Mä olin vela, kunnes tapasin mieheni. Ilmeisesti se kuuluisa biologinen kello yllätti. Mä olen ollut kohta kahdeksan vuotta äiti. Nämä vuodet ovat olleet tähän asti sen elämäni onnellisimmat. Iloa elämässä on ihan eri tavalla kuin ennen. En kaipaa pätkääkään niitä aikoja, kun olin lapseton. Tämä ennen kammoamani prismaperhearki on ihan parasta! Onneksi uskalsin kyseenalaistaa omat ennakkoluuloni ja tehdä lapsia.
Luulen, että lapsivastaisuus kumpuaa siitä, että niin moni on mielenterveydellisesti ja taloudellisesti niin ahtaalla, että lastenhankinta ei onnistu, siksi niistä ajatellaan niin happamasti.
No aikalailla metsään menee sun luulemiset. Itse tunnen lukuisia ihmisiä ja suurin syy miksi ei haluat lisääntyä: Ei haluta lapsia. Ihan sama vaikka olisi miten selväpäinen tai rikas niin ei niitä lapsia kaikkien edes tarvitse haluta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat upeita ja teinit myös eli ilmeisesti pahimman yli päästy. Mulla on taas vauvakuume, omia ei enää tule lisää, odotan rauhassa isovanhemmuutta. Siinäpä se, jos ei ole omia lapsia, ei ole lapsenlapsiakaan. Se on hyvä ottaa huomioon, kun uhoaa, ettei halua lapsia.
Toivon, että lapsia alkaa taas ilmaantua suomalaisiin perheisiin.Lapsillasi ei ole mitään velvollisuutta tehdä sinulle lapsenlapsia. Lapsenlapsilla ei ole mitään velvollisuutta pitää sinuun yhteyttä.
Tässä on suomalaiset perhearvot kiteytettynä. Perhettä ei nähdä minään rikkautena ja turvana, vaan pakollisena pahana, jonka voi onneksi tarvittaessa jättää taakseen. Niissä maissa, joissa perhearvot ovat tärkeitä on ihan itsestäänselvää, että perheessä autetaan toisiaan ja tiedetään, mitä muille kuuluu. Se on nimenomaan velvollisuus, mutta tuo myös turvaa ja yhteisöllisyyden tunnetta. Suomessa on tärkeämpää olla onnellinen yksilönä ja menestyä yksilönä. Silti suomalaiset eivät oikein ole onnellisia. Varsinkaan nuoret sukupolvet, joiden kohdalla on oikeastaan tyypillisempää kärsiä mielenterveysongelmista kuin kokea itsensä terveeksi ja onnelliseksi.
Vähän ohiksena kommentoin itse. On ihmisiä, jotka haluavat niitä lapsia ja lapsenlapsia siksi, että olisi seuraa _itselle_, kun siltä tuntuu, eikä se perhekeskeisyys ole se juttu, vaan se, ettei vaan tarvitse olla yksin. Otan esimerkiksi oman isoäitini, lapsena ja nuorena ei suinkaan kiinnostanut tutustua meihin lapsenlapsiin kun hänellä oli muuta mieleniiintoista elämässään. Aina kun nähtiin niin lähinnä naljaili kaikesta veemäisesti. No nyt kun ei oikein pystykään olemaan enää aktiivinen arjessa terveysvaivojen takia, niin kummasti yhtäkkiä pitäisi mennä isoäidille seuraa pitämään ja korostetaan kuinka pitäisi sitä ja tätä. Ne ihmissuhteet ovat vastavuoroisia, kukaan ei ole velvollinen pitämään yhteyttä väkisin kehenkään jos se toinen ihminen on lähinnä veemäinen aina tavatessa ja kukaan ei varsinkaan ole velvollinen tekemään lapsenlapsia.
Se, että joku olettaa ja painostaa vaikka siihen lapsenlapsen tekemisen ei ole mikään perhearvojen arvostamiseen liittyvä asia mitenkään, sen sijaan se, että rakastat ja välität niistä olemassaolevista perheenjäsenistä ja arvostat heidän valintojaan on mielestäni arvostettava asia.
Tämä johtuu siitä että lapsia ei saa nykyään enää kasvattaa niin kuin heitä kuuluisi. Heti herää "huoli" lapsesta, jos lapsi ei ole ollut tyytyväinen kasvatukseensa, vaan siitä on tullut paha mieli, ja ehkä vähän itkettänytkin.