Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miks nykyään kaikki ovat niin lapsivastaisia?
10.12.2020 |
Olen törmännyt eri foorumeilla viime aikoina samantapaisiin aloituksiin. Haluaisin / puoliso haluaa lapsen ja toinen osapuoli siinä miettii omaa kantaansa. Hyviä ja huonoja puolia. Vastauksista varmaan 75% on, että ei kannata. Olenko nyt ihan väärässä havaintoni kanssa vai onko tämä lpsivastaisuus uus trendi. T: kahden äiti, ei kiitos enempää
Kommentit (212)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska nykyiset kakarat on sellaisia hirviöitä että historia ei vastaavaa tunne. Ihan pieninä ovat varmaan söpöjä, mutta jo alakouluiässä alkaa se ihmisille huutelu ja lähikaupan ovenedustan syljellä kastelu. Vittua huudellaan niin kuin papit ennenvanhaan herransiunausta.
Äläs nyt, historia ei paljon mitään muuta olekaan kuin ihmisten päivittelyä siitä miten ennen oli asiat paremmin ja varsinkin lapset ja kasvatus olivat paremmim.
Tunnut olettavan, että kaikki aina vain automaattisesti menee parempaan suuntaan? Mikään ei voi mennä huonompaan suuntaan, koska "on ennenkin päivitelty"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta nykyään on paljon lapsivastaisuuden lisäksi ihan yleisesti ihmisvastaisuutta ja vihaa kanssaihmisiä kohtaan. Tuntuu olevan vähemmän välittämistä, kunnioitusta ja ymmärrystä ja enemmän itsekkyyttä, ymmärtämättömyyttä ja suoranaista ohittamista. Esimerkiksi tuntuu tulleen ihan melko yleiseksi toimintatavaksi, että jos ei kiinnosta, niin tuttu kaverikin ghostataan ja ei vastata enää ikinä. Olen aidosti huolissani tilanteesta.
Samoin. Ihmisillä tuntuu olevan paha olla. Ainakin useilla, jotka pitävät pää-ääntä somessa. Tässäkin keskustelussa se tulee näkyviin. Puhutaan "kakaroista" tai vielä halventavammilla sanoilla. No, kakara nyt ei tarvitse olla halveeraava sana, mutta tässä ketjussa se sitä on ollut.
Liian usein aikuisten huonoja asiota verrataan lapsiin. Eihän lapsenkaan ole hyvä jos joutuu ottamaan aikuisen roolia ilman valmiuksia. Ehkä just sen takia joitain haukutaan lapsellisiksi saman tyylisesti.
MItes olet aikuinen jos et voinut kunnolla olla lapsikaan?
Ikävä kierre
Vierailija kirjoitti:
Nykylapsilla on liikaa valtaa. Saa ihan todella tehdä töitä kasvattamisen suhteen että sen saa sujumaan hyvin ja nykyisen lainsäädännön mukaisesti.
Entisaikaan jos vedit korville, lapsi uskoi kyllä jatkossa jo heti ensimmäisestä sanomisesta.
Tietokonepelit ja pleikkarit, melkoisia lapsia viilettää tuolla päiväkotien pihat pullollaan, mihinkään eivät pysty keskittymään enää nykyisin.
Mitähän kasvaa sukupolvesta, jolle ei saanut sanoa ei?
Ja joka ei saanut sanoa ei
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta nykyään on paljon lapsivastaisuuden lisäksi ihan yleisesti ihmisvastaisuutta ja vihaa kanssaihmisiä kohtaan. Tuntuu olevan vähemmän välittämistä, kunnioitusta ja ymmärrystä ja enemmän itsekkyyttä, ymmärtämättömyyttä ja suoranaista ohittamista. Esimerkiksi tuntuu tulleen ihan melko yleiseksi toimintatavaksi, että jos ei kiinnosta, niin tuttu kaverikin ghostataan ja ei vastata enää ikinä. Olen aidosti huolissani tilanteesta.
Samoin. Ihmisillä tuntuu olevan paha olla. Ainakin useilla, jotka pitävät pää-ääntä somessa. Tässäkin keskustelussa se tulee näkyviin. Puhutaan "kakaroista" tai vielä halventavammilla sanoilla. No, kakara nyt ei tarvitse olla halveeraava sana, mutta tässä ketjussa se sitä on ollut.
Kiitos sinulle vastauksestasi. :) Antaa toivoa aina, kun kohtaa samalla tavoin ajattelevan. Valitettavasti näissäkin keskusteluissa yllättävän suuri osa vastauksista sisältää sellaista tarpeetonta syyttelyä ja provosointia.
Ihmiset ovat erilaisia, hyväksykäämme ja kunnioittakaamme kaikenlaisia mielipiteitä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton nainen ja en ole ollenkaan lapsivastainen. Pidän kovasti varsinkin pienistä alle kouluikäisistä lapsia. Omia lapsia en tosin halua.
Täällä toinen. Olen aina se, joka kyläpaikassa leikkii ja pelleilee kassajonossa pienten kanssa. Rakastan lapsia ihan hirveästi, mutta energiaa ei riittäisi omalle lapselle.
Täsmälleen sama juttu minulla. Omaa lasta en halua ja edes jaksa hankkia stressaavan elämäntilanteen vuoksi, mutta muiden lasten kanssa leikin ja vietän aikaa mielelläni.
T: Edellinen kommentoija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska nykyiset kakarat on sellaisia hirviöitä että historia ei vastaavaa tunne. Ihan pieninä ovat varmaan söpöjä, mutta jo alakouluiässä alkaa se ihmisille huutelu ja lähikaupan ovenedustan syljellä kastelu. Vittua huudellaan niin kuin papit ennenvanhaan herransiunausta.
Ja jos pidät kuria niille kakaroille, niin joudut sossujen tai pahimmassa tapauksessa poliisin hampaisiin. Kakara kun saa siitä "traumat" ja sen ihmisoikeuksia loukataan.
Nimenomaan. Missään tapauksessa ei saa sanoa "EI" koska siitä tulee traumoja. Sääntöjä ei tarvi seurata, koska se voi olla traumaattista.
Pitää sallia kaikki mahdollinen per se ily, jotta lapsi ei traumatisoidu.
Sitä omaa lastaan saa kasvattaa melko pitkälti kuten parhaaksi katsoo. oikeastaan lähinnä vain väkivalta (fyysinen ja henkinen kuten nöyryyttäminen) on laissa kielletty.
Itse asiassa ei pidä paikkansa tuo. Koulukin kasvattaa lapsia lähinnä nöyryytyksen uhan avulla, eli uhkaamalla kertoa vanhemmille jos lapsi ei ole totellut opettajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska lapset nyt vaan on (valitettavan usein) hankalia, äänekkäitä ja sotkevia. Kuka nauttisi sellaisesta kaaoksesta ja unenpuutteesta?
Tämä!! Nautin siitä, kun voin elää stressiä täynnä olevan työelämäni ohessa stressitöntä "perhe-elämää", eli kahdestaan mieheni kanssa puhtaassa ja rauhallisessa huushollissa. Voi mennä nukkumaan milloin haluaa, kukaan ei melua, ei mene jokapäivä hurjasti aikaa paikkojen siivoamiseen yms..
Työelämä on tosiaan nykyään aika kovaa ja vaativaa, voi olla että osa jättää jo sen
vuoksi lapset tekemättä. Toinen asia on se, että on epävarmuutta toimeentulosta.
On määräaikaisia työsuhteita, pätkätöitä, työttömyyttä jne.
Minulla jo nuo edellä mainitut asiat ovat vaikuttaneet siihen, että en halua saada
välttämättä lapsia.
Ehäkäpä Sanna marin tahtoi lyhempää päivää jo lapsien takia. vaikeaa silti toteuttaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihdoinkin ymmärretty että lasten myötä ei välttämättä mikään muutu paremmaksi ja onnellisuudenkin laita on vähän niin ja näin.
Riippuu luonteesta ja arvoista uskoisin. Itse hyvin pitkällekin tulevaisuuteen katsovana haluaisin opettaa lapsilleni ne elämänviisaudet, jotka olen vaivalla saanut kasattua ja perinyt esipolvilta. Olisi jotenkin masentavaa olla sukulinjansa viimeinen. Mitä kasaamalleni omaisuudellekin silloin tekisin? muuttuisi sekin harrastus melko merkityksettömän tuntuiseksi.
M32
Olet asian ytimessä: kasaamasi materia ON merkityksetöntä. Satsaa ennemmin henkiseen hyvinvointiin ja yhteyteen oman itsesi ja läheistesi kanssa. Se on kaikkein merkityksellisintä tässä elämässä ja sieltä löytyy se todellinen onnellisuus ja vapaus.
En hanki lapsia kirjoitti:
Olen M47 enkä halua koskaan olla isä. Elän makeaa elämää vaimoni kanssa ja rahaa riittää mukavasti harrastuksiin ja mukavuuksiin vaikka palkkamme ovatkin vain vähän yli keskitason. Lapsia? Ei vi tussa. Hah hah hah!
En osallistu demarien "vauvatalkoisiin" koskaan. Hehhehehe!
Kaltaisiasi on vähän, sillä te ette lisäänny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jämäkkyyttä mitä kasvatus joskus vaatii ja lujuutta oikeiden toimien ja tekojen lisäksi voi olla vaikea tajuta ja toteuttaa. Sitä ei silti lähtökohtaisesti voi korvata kurilla ja nujertamisella.
Kun perinteistä kuria ei saa käyttää, niin kuri pitää toteuttaa jollain vippaskonsteilla, joita moni ammattikasvattajakaan ei hallitse. Tämä on juuri se ongelma, eli turhautumisen ja epäonnistumisen lähde.
En hanki lapsia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hanki lapsia kirjoitti:
Olen M47 enkä halua koskaan olla isä. Elän makeaa elämää vaimoni kanssa ja rahaa riittää mukavasti harrastuksiin ja mukavuuksiin vaikka palkkamme ovatkin vain vähän yli keskitason. Lapsia? Ei vi tussa. Hah hah hah!
En osallistu demarien "vauvatalkoisiin" koskaan. Hehhehehe!
Aika ylimielinen asenne sinulla. Minullakaan ei ole lapsia, mutta kunnioitan silti niitä ihmisiä jotka haluavat saada lapsia.
Maailmassa on jo aivan liikaa ihmisiä. Ei tarvita yhtään enempää kakaroita, juu.
Ei maailmassa ole liikaa ihmisiä, kyllä kaikki täällä mahtuu olemaan. Varsinkin Suomeen syntyy nykyään liian vähän lapsia.
Ei sinun tarvitse lapsia hankkia, mutta silti voi olla asiallien muita ihmisiä kohtaaan. Sitä tulin tuohon viestiin kommentoimaan, tosi en tiedä oletko sama kirjoittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en ollut varma haluanko lapsia, mutta mies halusi ja lopulta saimme esikoisen. Esikoisen jälkeen saimme vielä toisen lapsen. Vaikka alkuun olin epäileväinen, lapset ovat aivan ehdottomasti paras asia elämässämme. He ovat fiksuja ja mukavia tyyppejä ja heistä saatua iloa ja onnea ei voi kuvailla tai verrata mihinkään muuhun.
Tietysti varsinkin alussa lasten hoitamisessa oli paljon työtä. Mutta niinhän kaikissa parhaissa asioissa on yleensä myös vaivannäköä, huolta ja vaikeitakin hetkiä, niin lapsissa, lemmikissä kuin vaikka parisuhteessakin. Itsellä lapsista saatu onni on korvannut kyllä kaiken vaivannäön moninkertaisesti.
Jos olisin kertonut, että ensin olin epäileväinen koiran ottamiselle, mutta sittemmin koira onkin ollut paras asia elämässämme...olisitteko alapeukuttaneet? Miksi henkilökohtainenkin ilon kokemus omista lapsista koetaan niin negatiivisena? Koirasta saa olla onnellinen, mutta omista lapsista ei.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi lasta ja ilman heitä elämä olisi kyllä kurjempaa. Välillä, useinkin, väsyttää ja onhan kasvattaminen iso vastuu. Mutta on se palkitsevaakin. Ihania lapsia ja erityinen ihmissuhde omiin lapsiin. En koe että olisin jäänyt mistään paitsi, koska minulla on lapset. Olen saanut viettää "makeaa elämää" ja harrastaa. Ihmetyttää tämä nykypäivän trendi.
Ap
Mietitkö vain mistä et itse jää paitsi vai myös mistä lapset jäävät paitsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen parhaassa lastentekoiässä, mutta en niitä aio silti tehdä, koska en halua. Syitä on monia, mutta tässä tärkeimmät:
1. Mulla ei ole ikinä ollut mitään halua saada lapsia. Ajatus itsestäni äitinä on puistattava. En halua olla raskaana, synnyttää, olla äitiyslomalla, elää päiväkotirumbaa, tarkastaa läksyjä jne.
2. Mulla on todella aikaa vievä harrastus ja tulevaisuudessa siihen tulee kulumaan vielä enemmän aikaa. Jos saisin lapsen, pitäisi mun vähentää harrastamista ja sitä en missään nimessä halua. Olen myöskin ihan vaan keskituloinen. Rahani eivät riittäisi sekä lapseen, että nykyiseen elintasooni.
3. Mulla itselläni ei ole minkäänlaista äitisuhdetta, koska äitini on aina ollut täysin rapajuoppo. Minulla ei siis ole mitään mallia, millainen on huolehtiva ja rakastava äiti. En osaisi huolehtia lapsesta ja välittäisin vaan sukupolvia jatkuvia traumoja eteen päin.
4. Työskentelen lasten kanssa ja näen viikottain millaista on, kun äiti ja/tai isä ei välitä. Lapseni kokisi saman kohtalon ja sitä en halua.
N29
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ollut varma haluanko lapsia, mutta mies halusi ja lopulta saimme esikoisen. Esikoisen jälkeen saimme vielä toisen lapsen. Vaikka alkuun olin epäileväinen, lapset ovat aivan ehdottomasti paras asia elämässämme. He ovat fiksuja ja mukavia tyyppejä ja heistä saatua iloa ja onnea ei voi kuvailla tai verrata mihinkään muuhun.
Tietysti varsinkin alussa lasten hoitamisessa oli paljon työtä. Mutta niinhän kaikissa parhaissa asioissa on yleensä myös vaivannäköä, huolta ja vaikeitakin hetkiä, niin lapsissa, lemmikissä kuin vaikka parisuhteessakin. Itsellä lapsista saatu onni on korvannut kyllä kaiken vaivannäön moninkertaisesti.
Jos olisin kertonut, että ensin olin epäileväinen koiran ottamiselle, mutta sittemmin koira onkin ollut paras asia elämässämme...olisitteko alapeukuttaneet? Miksi henkilökohtainenkin ilon kokemus omista lapsista koetaan niin negatiivisena? Koirasta saa olla onnellinen, mutta omista lapsista ei.
Tai sitten ihmiselle joka ei pidä lapsista on vaikea kuvitella, että lapsista voi saada iloa? Toimii myös toisinpäin!
Vierailija kirjoitti:
En hanki lapsia kirjoitti:
Olen M47 enkä halua koskaan olla isä. Elän makeaa elämää vaimoni kanssa ja rahaa riittää mukavasti harrastuksiin ja mukavuuksiin vaikka palkkamme ovatkin vain vähän yli keskitason. Lapsia? Ei vi tussa. Hah hah hah!
En osallistu demarien "vauvatalkoisiin" koskaan. Hehhehehe!
Kaltaisiasi on vähän, sillä te ette lisäänny.
Meitä on kuule koko ajan enemmän ja enemmän. Suomessa syntyvyys on ennätyksellisen alhaalla eikä käänny nousuun. Fiksut aikuiset eivät lisäänny, vaan panostavat kaikki rahat omaan hyviinvointiinsa ja nauttivat runsaasti vapaa-ajasta ilman kasvatusvastuuta. Naurattaa kyllä!
En hanki lapsia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hanki lapsia kirjoitti:
Olen M47 enkä halua koskaan olla isä. Elän makeaa elämää vaimoni kanssa ja rahaa riittää mukavasti harrastuksiin ja mukavuuksiin vaikka palkkamme ovatkin vain vähän yli keskitason. Lapsia? Ei vi tussa. Hah hah hah!
En osallistu demarien "vauvatalkoisiin" koskaan. Hehhehehe!
Kaltaisiasi on vähän, sillä te ette lisäänny.
Meitä on kuule koko ajan enemmän ja enemmän. Suomessa syntyvyys on ennätyksellisen alhaalla eikä käänny nousuun. Fiksut aikuiset eivät lisäänny, vaan panostavat kaikki rahat omaan hyviinvointiinsa ja nauttivat runsaasti vapaa-ajasta ilman kasvatusvastuuta. Naurattaa kyllä!
Näinpä! Pitäähän sitä elämästä vähän pystyä nauttimaankin, kerran täällä vain ollaan <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihdoinkin ymmärretty että lasten myötä ei välttämättä mikään muutu paremmaksi ja onnellisuudenkin laita on vähän niin ja näin.
Riippuu luonteesta ja arvoista uskoisin. Itse hyvin pitkällekin tulevaisuuteen katsovana haluaisin opettaa lapsilleni ne elämänviisaudet, jotka olen vaivalla saanut kasattua ja perinyt esipolvilta. Olisi jotenkin masentavaa olla sukulinjansa viimeinen. Mitä kasaamalleni omaisuudellekin silloin tekisin? muuttuisi sekin harrastus melko merkityksettömän tuntuiseksi.
M32
Merkityksetöntä, tuskinpa sinun tai sukusi elämänviisaudet niin ihmeellisen hienoja ovat, että olisivat ihmiskunnalle jotenkin korvaamattoman tärkeitä.
En vaan pidä lapsista, ikäviä ovat. Ei ne kaikille sovi, eikö sillon ole parempi niitä hankkimatta?
Alue: Aihe vapaa
Miksi luulet, että lapsettomat on katkeria? Enemmänhän ne vanhemmat valittaa ajanpuutettaan, nukkumattomuuttaan ja stressiään!