Miten seurustelu/tapailu onnistuu, kun kumpikin tekee kolmevuorotyötä?
Onko teillä kokemuksia siitä, että itse teet vuorotyötä ja myös seurustelu/tapailukumppani tekee vuorotyötä? Siis että asutaan omissa asunnoissa. Eikö ole vaikea löytää yhteistä aikaa, kun vaikka kummallakin harvoin osuu vapaat viikonloput yhteen? Tai entä jos on myös hieman välimatkaa, esim. Mies asuu Tampereella ja nainen Lempäälässä? Ja onhan sitä varmaan kummallakin harrastuksia ja muita menoja, että vaikka olisi kummallakin vaikka keskiviikkoilta vapaa, niin voi olla harrastus silloin tai joskus vaikka haluaisi tavata kavereitakin.
Kommentit (20)
Kerran somessa joku 5-kymppinen mies kirjoitti, että hänellä on kriteeri, että nainen ei saa tehdä vuorotyötä, koska hän haluaa tavata joka päivä ja sehän ei onnistu, jos nainen tekee vaikka kolmena päivänä viikossa iltavuoron klo 22 asti.
Kolmivuorotyöläisen polttavat pierut kurahtelivat suuhuni kovalla paineella ja pitkäkestoisesti. Samalla ripuli roiskui suuhuni. Suuni on aivan tulessa ja täynnä ripulia vaikka nielin sitä minkä ehdin. Ihana kokemus silti! Tahdon lisää!
Ap
Meillä ainaki. Onnistui yli 30vuotta välillä ne lapsivuodetkin.
Vierailija kirjoitti:
No ei se mitenkään onnistu tuollaisessa tilanteessa kun harrastukset ja kaverit kiinnostavat enemmän.
Sitten sitä aikaa ruvetaan järjestämään kun oikeasti kiinnostaa.
No ei kai kukaan vaadi seurustelukumppaniaan jättämään harrastusta tai kaverin tapaamista väliin.
Valivali. Mitäs käytte töissä. Oma vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei se mitenkään onnistu tuollaisessa tilanteessa kun harrastukset ja kaverit kiinnostavat enemmän.
Sitten sitä aikaa ruvetaan järjestämään kun oikeasti kiinnostaa.
No ei kai kukaan vaadi seurustelukumppaniaan jättämään harrastusta tai kaverin tapaamista väliin.
Toivottavasti ei. Jos toista ei sen vertaa kiinnosta että itse järjestäisi vapaata seurustelukumppanin tapaamiseen niin ihan turha alkaa vaatia.
Mikä tahansa suhde onnistuu kunhan sen pistää onnistumaan. Vaatii venymistä molemmilta osapuolilta. Tapaillaan silloin kun pystytään eikä silloin kun "pitäisi" tavata (esim. viikonloppuisin).
Priorisointi- ja tahtokysymys. Jos toiseen haluaa tutustua, niin silloin karsii sitten harrastuksista ja kavereista. Ja tapaaminen voi olla vaikka tunnin pikanäkeminen ostarilla monta kertaa viikosss, kun toinen on tulossa töistä ja toinen menossa. Tai puhutaan paljon puhelimessa, nekin vaikka työ- tai harrastusmatkoja hyödyntäen.
Jos voi itse vaikuttaa työvuoroihin,niin tehdään liki samanlaiset listat, että voi nähdä vapaa ajalla.
Kolmivuorotyössähän on todella pitkät vapaat. Lempäälä ja Tampere on etäisyyksien suhteen käytännössä lähes sama kaupunki.
Pitää olla itsenäiset persoonat, silloin onnistuu.
Ei ole kokemusta kolmivuorotyöstä, mutta sellaisesta on, että itselläni on lapsia ja toisella paljon harrastuksia. Nähtiin sitten sellaisena päivänä, kun pystyttiin - käytännössä tapailuvaiheessa kerran viikossa. Se on kyllä minusta tapailun alussa ekoilla viikoilla ja ekoille kuukausille ihan riittävä määrä. Eli menisiköhän vähän samoin kolmivuorotyön kohdalla? Ja varmaan niin, että jos on jonain iltana aikaa tavata jotain ihmisiä, niin tapaa sitten mielummin sen tapailukumppanin, jota ei ole nähnyt viikkoon kuin kavereita. Kavereiden tapaamisia voi järjestää myös lounasaikaan, harrastuksen jälkeen jne. Ja jos itsellä on haastava elämäntilanne tai haastavat aikataulut, ei tietekään etsitä kumppania pitkän matkan takaa vaan omasta kotikaupungista. Eli Tampereella asuva ei venytä hakualuetta Lempäälään asti jne.
Vierailija kirjoitti:
Priorisointi- ja tahtokysymys. Jos toiseen haluaa tutustua, niin silloin karsii sitten harrastuksista ja kavereista. Ja tapaaminen voi olla vaikka tunnin pikanäkeminen ostarilla monta kertaa viikosss, kun toinen on tulossa töistä ja toinen menossa. Tai puhutaan paljon puhelimessa, nekin vaikka työ- tai harrastusmatkoja hyödyntäen.
Ei tarvitse eikä kannata karsia harrastuksia. Tämä on jotenkin kummallinen ajatus. Ei suhteen tarkoitus ole kaventaa elämää, vaan suhteen tarkoitus on tuoda lisää antoisaa sisältöä elämään. Mutta siinä olen samaa mieltä, että jos toista oikeasti haluaa tavata, silloin aikaa järjestyy.
Vierailija kirjoitti:
Kolmivuorotyössähän on todella pitkät vapaat. Lempäälä ja Tampere on etäisyyksien suhteen käytännössä lähes sama kaupunki.
Ei mulla ainakaan. Nyt on viikonloppu vapaa. Perjantaina loppu yövuorot ja maanantaina iltavuoro.
Klo 21-10, on oma aika, ei seurustelu/tapailu.
N
Jollain sairaalamaailman vuorotyöllä voi olla hankalaa, kun työajat ovat mitä sattuu ja milloin sattuu, eikä ole pitkiä vapaita. Teollisuudessa työajat ovat säännölliset vuorotyöstä huolimatta ja ne tietää kauas eteenpäin ja vapaat ovat pitkiä. Tosin teollisuudessa nykyään tehdään monin paikoin 12 tuntista vuorotyötä.
Miksi ihmeessä ne tapaamiset pitäisi johonkin viikonloppuun ajoittaa? Ne voi ajoittaa siihen, kun molemmilla on vapaata.
Muistan teollisuudesta yhden pariskunnan, jotka tekivät eri vuoroa lastenhoidollisista syistä, mutta vaihtoivat sitten myöhemmin samanaikaisiin työvuoroihin. Tein tuolloin ylimääräisiä öitä tuon vaihdon mahdollistamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Priorisointi- ja tahtokysymys. Jos toiseen haluaa tutustua, niin silloin karsii sitten harrastuksista ja kavereista. Ja tapaaminen voi olla vaikka tunnin pikanäkeminen ostarilla monta kertaa viikosss, kun toinen on tulossa töistä ja toinen menossa. Tai puhutaan paljon puhelimessa, nekin vaikka työ- tai harrastusmatkoja hyödyntäen.
Ei tarvitse eikä kannata karsia harrastuksia. Tämä on jotenkin kummallinen ajatus. Ei suhteen tarkoitus ole kaventaa elämää, vaan suhteen tarkoitus on tuoda lisää antoisaa sisältöä elämään. Mutta siinä olen samaa mieltä, että jos toista oikeasti haluaa tavata, silloin aikaa järjestyy.
Mutta on se niinkin päin, että jos kalenteri on ihan täynnä töistä, harrastuksista, kavereista, niin miten seurustelet, jos tyhjää tilaa ei kalenterissa ole.
Jos silti haluaisi seurustella, niin eihän siinä muu auta kuin raivata kalenteriin tilaa. Ja se on sitten pois jostain muusta. Otatko sen töistä, harrastuksista vai kavereista? Mitenkään muuten sinne kalenteriin ei tilaa ilmesty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Priorisointi- ja tahtokysymys. Jos toiseen haluaa tutustua, niin silloin karsii sitten harrastuksista ja kavereista. Ja tapaaminen voi olla vaikka tunnin pikanäkeminen ostarilla monta kertaa viikosss, kun toinen on tulossa töistä ja toinen menossa. Tai puhutaan paljon puhelimessa, nekin vaikka työ- tai harrastusmatkoja hyödyntäen.
Ei tarvitse eikä kannata karsia harrastuksia. Tämä on jotenkin kummallinen ajatus. Ei suhteen tarkoitus ole kaventaa elämää, vaan suhteen tarkoitus on tuoda lisää antoisaa sisältöä elämään. Mutta siinä olen samaa mieltä, että jos toista oikeasti haluaa tavata, silloin aikaa järjestyy.
Sitä se just tarkottaakin, jos toista haluaa tavata on valmis tinkimään omasta tahdostaan jostain muusta. Eikä se tarkoita kokonaan luopumista vaan että tällä viikolla jättää harrastuksen väliin, että näkee toisen, mutta seuraavat kolme viikkoa harrastaa normaalisti, jos yhteisen ajan löytäminen sitä vaatii.
No ei se mitenkään onnistu tuollaisessa tilanteessa kun harrastukset ja kaverit kiinnostavat enemmän.
Sitten sitä aikaa ruvetaan järjestämään kun oikeasti kiinnostaa.