Olen liian tyhmä yliopistoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelutekniikka kuntoon

Olen yrittänyt saada kyllä apua mutta ongelmaani ei ymmärretä. Asiat ei vaan pysy päässä, vaan kun opin jonkun asian niin sitten muu unohtuu. 

Mä tunnistan tämän. Mä en opi sellaisia asioita jotka ei kiinnosta mua ja jos opinkin niin niille on hyvin rajallinen muistitila eli vanhat tippuu pois jos uutta tulee tilalle. Ilmeisesti ei ollenkaan harvinaista keskittymishäiriöisille, mulla add. Motivoivat ja kiinnostavat asiat opin opiskelematta kuin itsestään ja muistan pitkään. Olen älykäs ja yhdistelen tietoa luovasti ja helposti. Lääkiksen pääsykokeeseen koko alueen pänttääminen ulkoa on vaan miltei mahdotonta kun vanhat tippuu sitä mukaa pois kun uutta tulee tilalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas pääsin yliopistoon ja valmistuinkin, mutta olen liian tyhmä jatko-opiskelijaksi. Nyt maisterintutkinto, jolla ei tee mitään.

Mee töihin? Ei tyhmyys ole mikään ongelma, kunhan tiedostaa sen. Itsekään en vaan ymmärrä kvanttifysiikan kaikkia hienouksia, mutta tienaan silti enemmän kuin moni joka tajuaa.

Töissä olenkin. Tutkinnostani ei vaan ole työssäni mitään hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Neuropsykologisiin tutkimuksiin. Siellä selviää onko päässä jotain normaalista poikkeavaa toimintahäiriötä.

Siis näihin tutkimuksiin ei pääse enää aikuisena, ellei sitten itse pysty maksamaan tutkimuksia yksityisellä. Aikamoisen syrjivää, kun ei meitä kaikkia ole todellakaan seulottu lapsena. Ei meidän paikkakunnalla edes ikinä järjestetty mitään lukitestejä koulussa tms, joissain kunnissahan seulotaan kaikki tietyn ikäluokan lapset tms. 

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kuvaama tilanne viittaa lähinnä laiskuuteen. Vaikeapääsyisille aloille on siis huomattavasti vaikeampaa päästä kuin millaista opiskelu sen jälkeen on. Vaatii vain ns. perslihaksia tehdä se tutkinto loppuun, kunhan on kerran päässyt lisäksi. Se oppimiskykyä mittaava karsinta tehdään pääsykokeissa. Joillain helppopääsyisillä aloilla voi olla toisinkin.

Juupa juu. Alallani taisi viimeksi olla alle 10% sisäänpääsyprosentti. En nyt joka tapauksessa jaksa kuuklata, kun ei siitä ole mitään hyötyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisiköhän yliopistojen vihdoin alkaa muuttua kohti sitä että siellä voisi monenlaiset opiskelijat menestyä? Joskus ennen muinoinhan sai opiskella vaikka 10 vuotta mutta nyt on tiukat aikarajat opiskelujen suhteen ja joutuu tukiakin palauttelemaan jos ei etene tarpeeksi nopeasti. Sen lisäksi opiskelijoilla on nykyään paljon uupumista jne kun opiskeluvauti samaan aikaan nopeutunut ja esim asumiskustannukset nousseet. Opintotuki ei ole pysynyt samassa kehityksessä mukana ja töissäkin on siis pakko käydä. 

Kävin AP:n tapaukseen liittyen katsomassa oman yliopistoni ohjeita monenlaisille oppijoille, ja sieltä katsoen näytti siltä, että kunhan on joltakin hoitavalta taholta dokumentti siitä, millaisia toimenpiteitä oppimisen tukemiseen tarvitaan, niin sitten oikeasti voidaan ryhtyä toimenpiteisiin, eikä silloin yksittäisen proffan valituksilla ole niin paljon painoarvoa. Pullonkaula näyttää kuitenkin olevan tuo kunnollisen hoitokontaktin saaminen. Siinä varmaan jos mahdollista on mentävä yksityiselle asian nopeuttamiseksi - jos vastapuolella on valmistumisen tuoma tulojen nouseminen niin silloin yhraus on ihan kannattava, mikäli siis mitenkään mhdollinen. Itse olen aikoinani ohjannut erinäisiä opiskelijoita YTHS:lle lukivaikeuksien selvittämistä varten, harmi, että siellä ei ole enää siihen resursseja.

Ainakin oma yliopistoni ymmärtää kyllä, että opiskelijoilla on vaikeaa, monenlaisista syistä, ja meillä on käytävällinen erilaisia psykologeja ja siellä perällä vielä muutama opiskelijapastorikin, ja heidän plveluitaan markkinoidan jo ensimmäisistä päivistä alkaen. Lisäksi on erilaisia tempauksia, hyvinvointikyselyjä, hyvinvointipalveluiden matalan kynnyksen palvelupiste jne. Tosin nyt korona-aikaan kaikki palvelut ovat aikalailla tukossa erilaisten akuutimpien tapausten kanssa.

Sepä se, kun pitäisi olla sitä mustaa valkoisella että mitä tarvitsee. Mutta apua ei tosiaan saa yhtään mistään jos ei satu olemaan rikas. Alkaa vaikuttaa että tämäkin on yksi keino yrittää estää luokkanousua, ettei vahingossakaan rahvas pääsisi kunnollisiin työpaikkoihin. 

Ja jotkut tempaukset ja hyvinvointikyselyt, ei millään pahalla mutta onko niistä joku joskus hyötynyt? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisiköhän yliopistojen vihdoin alkaa muuttua kohti sitä että siellä voisi monenlaiset opiskelijat menestyä? Joskus ennen muinoinhan sai opiskella vaikka 10 vuotta mutta nyt on tiukat aikarajat opiskelujen suhteen ja joutuu tukiakin palauttelemaan jos ei etene tarpeeksi nopeasti. Sen lisäksi opiskelijoilla on nykyään paljon uupumista jne kun opiskeluvauti samaan aikaan nopeutunut ja esim asumiskustannukset nousseet. Opintotuki ei ole pysynyt samassa kehityksessä mukana ja töissäkin on siis pakko käydä. 

Jep tämä. Huvittavaa että poliitikot jotka päättivät mm opintotuen rajauksista ovat itse opiskelleet jopa yli 10 vuotta yliopistossa. Esimerkiksi Matti Vanhanen opiskeli paljon hitaammin mitä nykynuoret joutuvat opiskelemaan. Pitäisiköhän välillä saada sitä porkkanaa eikä vain koko ajan keppiä, varsinkin kun korkeakoulu ei nykyään enää tarkoita varmaa työllistymistä niinkuin joskus wanhoina hywinä aicoina. 

Näinpä. Saisi Vanhaset ja kumppanit hävetä. Joka vuosi jää käsittämätön määrä nuoria varhaiseläkkeelle mm masennuksen vuoksi. Mielummin porkkanaa kuin keppiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kuvaama tilanne viittaa lähinnä laiskuuteen. Vaikeapääsyisille aloille on siis huomattavasti vaikeampaa päästä kuin millaista opiskelu sen jälkeen on. Vaatii vain ns. perslihaksia tehdä se tutkinto loppuun, kunhan on kerran päässyt lisäksi. Se oppimiskykyä mittaava karsinta tehdään pääsykokeissa. Joillain helppopääsyisillä aloilla voi olla toisinkin.

Ei se kuvaa laiskuutta, vaan haasteita. Toki esim. aloittamisen vaikeus (vaikeus priorisoida, organisoida, suunnata keskittymistä) voidaan nähdä laiskuutena ihmisen silmin, jonka neurologia mahdollistaa em. asiat. Ne eivät vaadi ylimaallisia ponnisteluja huvittamisen kysymysten sijaan, voi valita, ehkä ei tarvitse edes hirveästi asiaa miettiä.

Tässä ketjussa on useampaan kertaan toistunut oletus, että jos selviää pääsykokeisya, selviää lopustakin. Kuitenkin tarkkaavuuden suuntaminen kerran pariksi tunniksi vs. toistuvasti on eri asia. Jos ajatellaan, että monelle pääsykoe on uuvuttava puristus. Ja sitten kuvittelisit, että joutuisit tekemään sen uuvuttavan puristuksen viikko toisensa jälkeen, vuosia. Uuvuttavaa.

Ongelmahan on se, ettei joku pääsykoe ole mikään ongelma, jos älyä on sen verran, että pystyy kompensoimaan haasteita niinkin hyvin, että todella selviytyy yliopistoon asti. Se on vaan yksi tentti, johon luetaan viimeisenä iltana ja kirjoitetaan mahdollisimman nopeasti mitä muistetaan ja ulos. Jos joku sanoo, että palastele ja opiskele pitkällä ajalla ja tee aikataulu ja hoida asia kuin normaali ihminen, niin siinä on juuri ne ongelmat; viime hetken adrenaliinipakko on välittäjäaineidenkin puolesta ainut, joka mahdollistaa sen hetkellisen keskittymisen ja sillä tehdään mitä pystytään. Monet pystyy hyvälle tasolle, mutta ei koskaan tasolle jolle olisi voinut päästä, ensinnäkin. Lääkkeet tietysti muuttavat tämän täysin ja ensimmäistä kertaa itse nautin opiskelusta niiden avulla, kun kyse on siitä mitä voin tehdä, sen sijaan, että tekee minimin vaikka tietäisi aiheesta paljon. Se ei ilman niitä vaan jäsenny päässä ja asioiden ylöskirjoittaminen -ain't nobody got time for that :D Vaikka se on vähän niinkuin se poitti opiskelussa, tiedän sen. Mutta joo, en tosiaan itsekään tajunnut ongelman ydintä ennen lääkitystä, mitä oikeasti tarkoittaa tarkkaavaisuus ja keskittyminen ja mihin kaikkeen ne vaikuttavat. Hyödytkin huomaa vasta kun ne mahdollistuvat konkreettisesti.

Kuulostaa niin tutulta. Koko ajan jatkuvia uuvuttavia ponnisteluja kaikki arkipäivät ja viikonloputkin täynnä. Välillä sitä toivoo että jaksaisi edes siivota kämpän lattiasta kattoon, maksaa laskut ja kerrankin kaikki tehtävät olisi tehty ajoissa ja palautettu. Ja että menisi kerralla läpi eikä sitä pallottelua edes takaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Eihän pääsykoe ja yliopistossa opiskelu ole mitenkään verrannollisia toisiinsa. Pääsykokeessa on tietyt suppeat, itseä kiinnostavat materiaalit joita voi opiskella parhaassa tapauksessa monta kuukautta, yliopistossa käydään erilaisia kursseja samanaikaisesti. Joillakin niistä kursseista on älyttämästi hommaa ja ne etenevät hirveää vauhtia.

Jep. Ja koko ajan pitää osata itse aikatauluttaa tekemisensä, mitä priorisoi minkäkin yli, miten kauan menee minkäkin tehtävän tekemiseen, mitä tehdä kun jää jumiin, mistä saa apua kun ei ymmärrä jotain jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, tuskailen parhaillaan ihan saman asian kanssa. Diagnoosina ADHD. Suosittelen menemään testeihin. Pahimmat ongelma-alueeni on juuri samat, asiat jää epätasaisesti muistiin ja laajojen tekstien kirjoittaminen on hirveää tuskaa. Tuttua myös tuo ettei kukaan tunnu ymmärtävän mitä tarkoitan kun avaudun ongelmistani... tuttu tokaisi juuri että ei tarvitse tavoitella joka kurssista sitä vitosta kun harmittelin ettei yksi laaja kirjatentti mene sitten millään läpi.

Jep, tutulta kuulostaa... Ja opettajat vaan luulevat etten yritä tarpeeksi tms jos kirjoitan esseen otsikon ohi tai sinne on jäänyt jotain kirjoitusvirheitä, viittaustekniikka ontuu tai lähdeluettelossa virheitä. Saan usein palautetta kirjoitustekniikastani eikä se palaute ole kovin positiivista. Ja sitten kun yritän kertoa että jonkun asian tekemiseen meni tosi paljon aikaa enkä edes päässyt läpi tai pääsin täysin rimaa hipoen niin muut ei ymmärrä yhtään. 

Ah, tuo kaikki on ihan liian tuttua. En tiedä mainittiinko tätä vielä mutta tehtäviin menevä aika tuntuu olevan täysin eri joka kerta. Tämä hankaloittaa aikataulun suunnittelua. Myös usein kuultu neuvo siitä että "tekee jonkun asian vaan valmiiksi, ei sen tarvitse olla niin hieno" on itselleni turha. Se oikeasti aivot narikassa tehty räpellys ei useinkaan riitä läpipääsyyn, vaan lisää sen sijaan työmäärää ja ahdistusta kun se tulee hetken päästä takaisin täydennettäväksi. Tekeminen vaatii aina sen pienen ponnistelun, se millaista jälkeä tulee on täysin arpapeliä. 65

Samaistun tähän. Helposti jää vielä sitten näpertelemään jonkin ihan turhan kanssa tai jumiutuu johonkin lauserakenteeseen tai siihen miten saisi tekstiä yhtään eteenpäin. Tai huomaa vääntäneensä jotain monta tuntia ja on tehnyt koko ajan turhaa työtä kun tehtävänanto ymmärretty pieleen. Tai ajattelee että tämän asian tekemiseen menee 2h mutta oikeasti menee vähintään 6h. Nauratti oikein kun yhden kurssin tuntimäärä oli laskettu että kauanko menee kirjallisten tehtävien tekemiseen ja itselläni meni melkein kaksinkertaisena se aika. Kuitenkin samaan aikaan pitäisi niiden muidenkin kurssien tehtävät saada tehtyä ja sisällöt omaksuttua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kuvaama tilanne viittaa lähinnä laiskuuteen. Vaikeapääsyisille aloille on siis huomattavasti vaikeampaa päästä kuin millaista opiskelu sen jälkeen on. Vaatii vain ns. perslihaksia tehdä se tutkinto loppuun, kunhan on kerran päässyt lisäksi. Se oppimiskykyä mittaava karsinta tehdään pääsykokeissa. Joillain helppopääsyisillä aloilla voi olla toisinkin.

Ei se kuvaa laiskuutta, vaan haasteita. Toki esim. aloittamisen vaikeus (vaikeus priorisoida, organisoida, suunnata keskittymistä) voidaan nähdä laiskuutena ihmisen silmin, jonka neurologia mahdollistaa em. asiat. Ne eivät vaadi ylimaallisia ponnisteluja huvittamisen kysymysten sijaan, voi valita, ehkä ei tarvitse edes hirveästi asiaa miettiä.

Tässä ketjussa on useampaan kertaan toistunut oletus, että jos selviää pääsykokeisya, selviää lopustakin. Kuitenkin tarkkaavuuden suuntaminen kerran pariksi tunniksi vs. toistuvasti on eri asia. Jos ajatellaan, että monelle pääsykoe on uuvuttava puristus. Ja sitten kuvittelisit, että joutuisit tekemään sen uuvuttavan puristuksen viikko toisensa jälkeen, vuosia. Uuvuttavaa.

Ongelmahan on se, ettei joku pääsykoe ole mikään ongelma, jos älyä on sen verran, että pystyy kompensoimaan haasteita niinkin hyvin, että todella selviytyy yliopistoon asti. Se on vaan yksi tentti, johon luetaan viimeisenä iltana ja kirjoitetaan mahdollisimman nopeasti mitä muistetaan ja ulos. Jos joku sanoo, että palastele ja opiskele pitkällä ajalla ja tee aikataulu ja hoida asia kuin normaali ihminen, niin siinä on juuri ne ongelmat; viime hetken adrenaliinipakko on välittäjäaineidenkin puolesta ainut, joka mahdollistaa sen hetkellisen keskittymisen ja sillä tehdään mitä pystytään. Monet pystyy hyvälle tasolle, mutta ei koskaan tasolle jolle olisi voinut päästä, ensinnäkin. Lääkkeet tietysti muuttavat tämän täysin ja ensimmäistä kertaa itse nautin opiskelusta niiden avulla, kun kyse on siitä mitä voin tehdä, sen sijaan, että tekee minimin vaikka tietäisi aiheesta paljon. Se ei ilman niitä vaan jäsenny päässä ja asioiden ylöskirjoittaminen -ain't nobody got time for that :D Vaikka se on vähän niinkuin se poitti opiskelussa, tiedän sen. Mutta joo, en tosiaan itsekään tajunnut ongelman ydintä ennen lääkitystä, mitä oikeasti tarkoittaa tarkkaavaisuus ja keskittyminen ja mihin kaikkeen ne vaikuttavat. Hyödytkin huomaa vasta kun ne mahdollistuvat konkreettisesti.

Tuosta aikatauluttamisesta ja palastelusta. Korkeakoulussa pitää keskittyä samaan aikaan moneen kurssiin, pääsykokeissa vain siihen yhteen juttuun. Joskus tehtävien tai lukemisen pilkkominen moneen osaan tai riittävän pitkälle aikavälille on kurssien aikarajojen puitteissa jopa mahdotonta. Joskus tulee yllättäviä tehtäviä joissa aikaraja onkin hyvin lähellä, mikä heittää muihin asioihin varatun ajan sekaisin. Puhumattakaan siitä että siinä aikataulutuksessa pitäisi olla varattu aikaa myös muulle elämälle ja äkillisille muutoksille.

Joo aina sanotaan, että pitää varata riittävästi aikaa opiskelulle, ja jos se ei riitä niin sitten varataan lisää. Mutta kun sitä aikaa ei ole, koska kurssit etenee nopeasti ja lisää tehtävää tulee koko ajan.

Mulla on täsmälleen samoja ongelmia kuin ap:llä. Mulla on myös adhd-diagnoosi.

<3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos kokeilisit ottaa rinnalle opintoja korkeasaaresta? Katsot vähän menisikö siellä paremmin?

Sä varmaan ite oot käyny ton korkeasaaren opiston niin osaat varmasti kertoa sit lisääkin?

Kävin sitä puoli vuotta (Metropöljä) ja onhan se ihan eri tyylistä kuin yliopistossa. Ap voisi kokeilla avoimen amkin kautta muutamaa kurssia.

Miksi? Miten se auttaa minua saamaan maiterin papereita ulos? Olen kuitenkin jo tehnyt paljon vaivaa tämänhetkisen tutkinnon eteen. Mitä järkeä siinä on että yritän taas jotain kolmatta korkeakoulua, varsinkin kun joistain avoimen kautta tehdyistä opinnoista joutuisi myös maksamaan. 

Minulla on vähän sama ongelma. Onneksi keskittymisongelmani estää myös pääsykokeissa menestymisen, joten ongelmani ei siinä  mielessä ole niin pahasti ristiriidassa kykyjeni kanssa. Onneksi on myös hyväpalkkaisia käytännö aloja, joille pääsee ihan heikolla koulutodistuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kuvaama tilanne viittaa lähinnä laiskuuteen. Vaikeapääsyisille aloille on siis huomattavasti vaikeampaa päästä kuin millaista opiskelu sen jälkeen on. Vaatii vain ns. perslihaksia tehdä se tutkinto loppuun, kunhan on kerran päässyt lisäksi. Se oppimiskykyä mittaava karsinta tehdään pääsykokeissa. Joillain helppopääsyisillä aloilla voi olla toisinkin.

Ei se kuvaa laiskuutta, vaan haasteita. Toki esim. aloittamisen vaikeus (vaikeus priorisoida, organisoida, suunnata keskittymistä) voidaan nähdä laiskuutena ihmisen silmin, jonka neurologia mahdollistaa em. asiat. Ne eivät vaadi ylimaallisia ponnisteluja huvittamisen kysymysten sijaan, voi valita, ehkä ei tarvitse edes hirveästi asiaa miettiä.

Tässä ketjussa on useampaan kertaan toistunut oletus, että jos selviää pääsykokeisya, selviää lopustakin. Kuitenkin tarkkaavuuden suuntaminen kerran pariksi tunniksi vs. toistuvasti on eri asia. Jos ajatellaan, että monelle pääsykoe on uuvuttava puristus. Ja sitten kuvittelisit, että joutuisit tekemään sen uuvuttavan puristuksen viikko toisensa jälkeen, vuosia. Uuvuttavaa.

Ongelmahan on se, ettei joku pääsykoe ole mikään ongelma, jos älyä on sen verran, että pystyy kompensoimaan haasteita niinkin hyvin, että todella selviytyy yliopistoon asti. Se on vaan yksi tentti, johon luetaan viimeisenä iltana ja kirjoitetaan mahdollisimman nopeasti mitä muistetaan ja ulos. Jos joku sanoo, että palastele ja opiskele pitkällä ajalla ja tee aikataulu ja hoida asia kuin normaali ihminen, niin siinä on juuri ne ongelmat; viime hetken adrenaliinipakko on välittäjäaineidenkin puolesta ainut, joka mahdollistaa sen hetkellisen keskittymisen ja sillä tehdään mitä pystytään. Monet pystyy hyvälle tasolle, mutta ei koskaan tasolle jolle olisi voinut päästä, ensinnäkin. Lääkkeet tietysti muuttavat tämän täysin ja ensimmäistä kertaa itse nautin opiskelusta niiden avulla, kun kyse on siitä mitä voin tehdä, sen sijaan, että tekee minimin vaikka tietäisi aiheesta paljon. Se ei ilman niitä vaan jäsenny päässä ja asioiden ylöskirjoittaminen -ain't nobody got time for that :D Vaikka se on vähän niinkuin se poitti opiskelussa, tiedän sen. Mutta joo, en tosiaan itsekään tajunnut ongelman ydintä ennen lääkitystä, mitä oikeasti tarkoittaa tarkkaavaisuus ja keskittyminen ja mihin kaikkeen ne vaikuttavat. Hyödytkin huomaa vasta kun ne mahdollistuvat konkreettisesti.

Ero lääkityksella ja ilman on kyllä ihan käsittämätön. Tarvitsee vain ajatella että voisi vaikkapa viedä rokat tai lukaista tässä välissä sen artikkelin läpi ja - tadaa! Olet lukemassa sitä artikkelia tai viemässä roskia ennen kuin kerkeät edes tiedostaa tekeväsi niin.

Hienoa että olet saavut avun. Ehkä mäkin vielä joku päivä...

<3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas pääsin yliopistoon ja valmistuinkin, mutta olen liian tyhmä jatko-opiskelijaksi. Nyt maisterintutkinto, jolla ei tee mitään.

Mee töihin? Ei tyhmyys ole mikään ongelma, kunhan tiedostaa sen. Itsekään en vaan ymmärrä kvanttifysiikan kaikkia hienouksia, mutta tienaan silti enemmän kuin moni joka tajuaa.

Siinäpä se ongelma on, että en tule löytämään tältä alalta vakituista työpaikkaa ilman tutkintoa. Tietysti on joitain puhelinmyyntiä tms mitä voi tehdä ilman mitään tutkintoja. Elääkö joku niillä oikeasti? 

Vierailija kirjoitti:

Kaikista ei ole yliopistoon, ja hyvä niin. Jos kaikki olisivat akateemisia, ei olisi hoitajia eikä siivoojia. 

Olen samaa mieltä. Mutta esimerkiksi kumpaakaan näistä yllämainituista töistä en kestäisi itse, hoitajana en jaksaisi sitä jatkuvaa ihmiskontaktien määrää, siivoajana en jaksaisi liian rutiininomaista työtä. Olen tehnyt ennen nykyisiä opintoja joitain töitä joissa työ oli hyvin paljon rutiineissa kiinni ja meinasi ihan oikeasti pää hajota. Ymmärrän kyllä miksi jotkut tykkää noista hommista, eipähän seuraa työt kotiin jne. Mutta ongelma on se että miten saa itsensä motivoitua ja miten jaksaa keskittyä. Tietysti jos on mahdollista koko ajan kuunnella musiikkia, äänikirjoja, podcasteja jne. Ja tietysti se että vihaan ylipäänsä siivoamista. Toisaalta siivoustöihin on kai mahdollista päästä vielä nykyäänkin ilman koulutusta. Pitää miettiä. 

Vierailija kirjoitti:

Opiskelutekniikan pitää täysin muuttua yliopistossa. Älyn kanssa sillä ei ole juurikaan tekemistä.

Riippuu vähän alasta. Monella pärjää hyvällä muistilla, sen hiffaamisella että mitä kannattaa muistaa( opiskelutekniikka), ja jonkin asteisella arvaamiskyvyllä. Toisissa tarvitsee sitä että matemaattis-looginen päättelykyky toimii. Useissa vähän kaikkea. "Äly" nyt on terminä vähän huono, kun tarkoittaa eri ihmisille eri asiaa.

No, itse en ole koskaan loistanut muistillani. Tai no, pystyn muistamaan ihan kummallisiakin asioita mutta tuntuu etten pysty valitsemaan mitä muistan ja mitä en. Tosiaan on välillä tosi vaikeaa valita että mikä on olennaista ja mikä ei. Mikä TÄYTYY muistaa ja mikä on sellainen että siitä tietää vain suurin piirtein jotain. 

Itse koen että minulta puuttuu juurikin tuota älyä, tai jotain muuta mikä kuuluu olennaisesti kognitiiviseen kapasiteettiin. Aivan kuin minulla olisi jotenkin huonosti ja epätasaisesti toimivat aivot. 

Vierailija kirjoitti:

No kannattaisko lopettaa jos on niin tyhmä

No sitä minä tässä koko ajan pyörittelen. Toisaalta turhauttaa kun tutkinnosta jotain 75% valmiina mutta nyt on vaan ihan totaalisesti seinät pystyssä joka suuntaan, enää mistään ei pääse läpi tai eteenpäin. Eikä minulla ole tikapuita millä kiivetä, köyttä mitä heittää muurin yli, kyyhkyä jolla lähettää viesti toiselle puolelle. Eikä kukaan kuule kun huudan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei tule?

En kykene ottamaan isoja kokonaisuuksia nopeasti haltuun, en pysty muistamaan alani terminologiaa, en selviä laajoista kirjoitustehtävistä. Koko ajan vaan yhtä rämpimistä. 

Mene opolle.

Kai sä pääsykokeissa pystyit ottamaan laajoja ja termejä haltuun kuitenkin?

Meillä ei ole mitän opoa. Opintosuunnittelija (vai mikä se titteli nyt onkaan) kyllä. Eipä ne ihmeisiin pysty, kun ei ole niiden tehtävä kuitenkaan keksiä mikä minussa on vikana. 

Vierailija kirjoitti:

Tai onko se kuvitelma, että pitäisi heti kaikki hallita? Jos se kahlitse sun energiat? Kyllä opinnot rakentuvat pienemmistä osasista.

Vähän niinku rappujen kerrallaan ylös. Ei pääse yhdellä loikalla vaan on mentävä askel askeleelta.

Mä luulen, että sua pelottaa jokin.

Luulen myös, että pystyt, kun saat osviittaa. Mene opolle tai/ ja psykologille.

Silti, ne asiat pitää jossain vaiheessa oppia. Ja pitää pystyä tekemään laajoja esseitä, ilman että kirjoittaa epäolennaisuuksia aiheen ohi tai että on ymmärtänyt jotain oikein. 

Pelottaa se että en valmistu ikinä. Ja sillehän se vähän vaikuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Opiskelutekniikka kuntoon

Kyllä se opiskelutekniikka on pitänyt ottaa haltuun jo ennen yliopistoa, valitettavasti. Ei siellä ole enää aikaa alkaa opetella miten kirjoitetaan essee tai aikataulutetaan ja muuten organisoidaan omaa opiskelua. Yliopisto vaatii tosi paljon juuri opiskelun metataitoja, vähemmälläkin ällillä pärjää, mutta laiska ja lahjakas on vaikeuksissa, kuten minä olin.