Lue keskustelun säännöt.
Mistä tietää milloin kannattaa erota?
12.08.2022 |
Kaipaisin kokemuksia etenkin perheellisiltä jotka ovat päättäneet erota mutta myös kokemukset suhteen jatkamisesta vaikeassa tilanteessa kiinnostaa. Oliko oikea päätös, miten vaikutti lapsiin? Itsellä vahvasti ajatus että ydinperhe on lapsille paras ja olisi itsekästä erota kun väkivaltaa tms. ei ole mutta ei kai äidin kuulu onnettomana elää ja itseään täysin uuvuttaa vain lasten takia? Vaikka ei se erokaan välttämättä onnelliseksi tekisi.
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sika kannattaa jättää aina, kerran päivässä on hyvä.
Samoja asioita pohdin. Yli 20v yhdessä ja teini-ikäiset lapset. Meillä ongelmana puhumattomuus kahdessakin merkityksessä. Aina on ollut niin, että emme pysty puhumaan muuta kuin arkipäiväisistä ja konkreettisista asioista. Mistään tunnejutuista ei todellakaan. Viimeisten 10 vuoden aikana on tullut myös ongelmaksi, että jos miehellä on joku stressi tai ärtymys, hän purkaa sen muhun niin että lakkaa puhumasta kokonaan, ei katso edes päällekään. Sitten kun tuntien tai päivien päästä hänen olonsa on parantunut, niin haluaa että jatkamme taas juttelua normaalisti ja merkkinä tästä lähettää vaikka jonkun tiktokin tai alkaa vaan puhumaan jotain puutaheinää. Olen kertonut, että en tällaista ymmärrä tai jaksa ja vastaus on, että tajuaa itsekin että ei ole ok ja ei johdu minusta ja yrittää että ei enää näin käy.
Tästä voi myös päätellä, että ei paljon romantiikka kuki, mutta hyvää tasaista arkea voidaan kyllä elää, kunhan minä vaan jaksaisin sietää näitä mykkyyskohtauksia ja yleistä kommunikaation pintapuolisuutta muutenkin. Mutta jaksanko?
Nyt varasin ajan perheasiain neuvottelukeskukseen. Mies ei suostu mukaan, niin menen yksin.
Siitä kun ensimmäinen JSS postaus tänne ilmestyy :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti mitä pidät tärkeimpänä elämässä.
- Lapset -> Sinnittele.
- Sinä itse -> Eroa.
Minä luulin, että lapset ovat onnellisia, ettei ne huomaa. Ajattelin, että olen aikuinen, jonka pitää pitää kiinni perheihanteesta, koska olin ainoa perheessämme joka sen pystyi tekemään.
Sitten tuli se hetki, kun näin että yhteistä tulevaisuutta ei ole.
Pikakelaus siihen, kun olimme muuttaneet lasten kanssa pois: kuuntelin, miten 10 ja 12 vuotias vitsailivat keskenään, lauloivat ääneen.
Silloin tiesin, että päätös oli ollut oikea. En ollut ainoa tukahtunut siinä menneisyydessä. Lapseni eivät vaan olet nähneet muuta kuin sen elämän eivätkä olleet tienneet että muukin on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnollisesta ei kannata erota.
Mun opiskelukaveri yliopistossa oli jotain 23-vuotias mies. Asui omillaan, muttei saanut yhtään opintopistettä puoleen vuoteen, kun vanhempansa erosivat.
Ystäväni vanhemmat erikoinen, kun ystävä (naispuolinen)oli kolmekymppinen. Suuri järkytys hänelle. Erityisesti häntä huolestutti se, että ovat sitten yksin vanhuutensa ja heitä on vaikea silloin tukea, kun asuvat erillään kaukana toisistaan. 180 km välimatkaa ja ystävällä kummastakin sama matka. Ystävä joutui muuttamaan sitten äitinsä kanssa samalle paikkakunnalle, eri asuntoon toki
Onnekseen sai sieltä työtä. (Yliopistokoulutus) Äidilleen tuli dementia aika pian ja tytärtä harmitti, kun ei sitten ollut isänsä perään katsomassa, vaan homma jäo hänelle kokonaan. Eksyi, karkaili. Lopulta tytär sai hänet palvelutaloon.
Lapsille ero on valtava rasitus, vaikka itsekäs eroava toisin väittää.
Minun elämäni olisi mennyt raiteiltaan, jos masentunut äitini olisi eronnut isästäni.
Äitini suunnitteli omilleen muuttoa, mutta masennuksen takia hän oli aivan sekaisin. Olisin ollut hyvin huolissaan. Hän kun oli kuolemahakuinen. Olisin ollut jatkuvasti huolissani, miten hän pärjää. Hänen käytöksensä oli kamalaa.
Sitten onneksi vuosien päästä löytyi parempia lääkkeitä ja hoitoa.
Heille tuli ihan normaali parisuhde taas. Mutta minulle kehittyi traumatausta. Turvattomuuden tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ero on jäekevä vain, jos toinen lyö, pettää toistuvasti tai on narkomaani tai muuten pelottavalla tavalla hullu (uhkailee)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erota kannattaa, jos et enää rakasta toista. Ei siihen mitään väkivaltaa tai pettämistä tarvita. Riittää, kun huomaat ettei teillä ole mitään yhteistä, et nauti hänen seurastaan, ette puhu mitään, et odota häntä kotiin, olisit mielummin lomankin muualla kuin hänen kanssaan. Mutta TIETYSTI tämä asia pitää tehdä hänelle selväksi, sillä ei ero saa tulla hänelle yllätyksenä. Jos suostuu puhumaan vaikka pariterapiassa, kuuntelemaan mitä sinulta puuttuu, saattaa kääntää kelkkansa ja sinä puolestasi saat kuulla mitä häneltä puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sille ole sopivaa ajankohtaa, vaan jos vaikuttaa siltä että kannattaisi erota, niin erotkaa, koska mitä pidempää sitä eroa venyttää, siitä tulee vaikeempaa. Tässä pari, omasta mielestäni hyviä videoita aiheesta:
War. War never changes.
Kyllä lapsi vaistoaa jos vanhempi on onneton. Huoltajuuden voi aina järjestää eikä ero ole minkään loppu. Olen yh, yksi lapsi ja ero oli elämäni paras päätös. Ex oli huono puoliso eikä isänäkään mitenkään erityisen läsnäoleva mutta yhteishuoltajuuden myötä hänestä kuoriutui kelpo etäisä. Tsemppiä mihin tahansa päädyt!
Lasten takia on vaikea erota.Meidän suvun poika sairastui anorexiaan kun vanhemmat erosivat.Hän oli 24 vuotta ja nyt on kuin kuihtunut korsi.