Lue keskustelun säännöt.
Olen liian tyhmä yliopistoon
10.12.2020 |
Eli otsikossa se tulikin. Onko muille käynyt näin? Sisäänpääsy ei ole ollut itselleni mikään ongelma, olen 2 kertaa päässyt opiskelemaan alaa jota pääsee hyvin pieni prosentti opiskelemaan. Itse opinnoista ei sitten tulekaan yhtään mitään vaikka ala kiinnostaakin.
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei tule?
En kykene ottamaan isoja kokonaisuuksia nopeasti haltuun, en pysty muistamaan alani terminologiaa, en selviä laajoista kirjoitustehtävistä. Koko ajan vaan yhtä rämpimistä.
Pääsitkö sisään opettelemalla pääsykoekirjat ulkoa, ja nyt ihmettelet miksi taidot eivät riitä opiskeluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen on päässyt yliopistoon, katsotaan Suomessa, että hän pärjää riittävän hyvin eikä tutkimuksia lähdetä tekemään kovin helposti, vaikka olisi ihan aihettakin. Enemmän käytetään resursseja siihen, miten saadaan torpattua henkilö pois tutkimuksesta. Jos paukut laitettaisiin tutkimiseen ja asioiden selvittämiseen sen sijaan, olisi monen opiskelijan tilanne ihan erilainen. Sori vaan, olet väliinputoaja.
Jep, tälle vaikuttaisi. Vaikka luulisi että sekin olisi yhteiskunnan varoja jos keskeytän tämänkin yliopistotutkinnon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei tule?
En kykene ottamaan isoja kokonaisuuksia nopeasti haltuun, en pysty muistamaan alani terminologiaa, en selviä laajoista kirjoitustehtävistä. Koko ajan vaan yhtä rämpimistä.
Pääsitkö sisään opettelemalla pääsykoekirjat ulkoa, ja nyt ihmettelet miksi taidot eivät riitä opiskeluun?
No ei näinkään, pääsykokeissa oli monta vaihetta ja enemmänkin kaikenlaisia soveltavia tehtäviä jne missä pärjäsin hyvin.
Ap, tuskailen parhaillaan ihan saman asian kanssa. Diagnoosina ADHD. Suosittelen menemään testeihin. Pahimmat ongelma-alueeni on juuri samat, asiat jää epätasaisesti muistiin ja laajojen tekstien kirjoittaminen on hirveää tuskaa. Tuttua myös tuo ettei kukaan tunnu ymmärtävän mitä tarkoitan kun avaudun ongelmistani... tuttu tokaisi juuri että ei tarvitse tavoitella joka kurssista sitä vitosta kun harmittelin ettei yksi laaja kirjatentti mene sitten millään läpi.
Niin minäkin luulin. Pääsin alalle, jonne on hyvin helppo päästä sisään, mutta tosi vaikea ulos. Rämmin siellä aikani, mutta sitten sivuaineopintojen kautta aukeni uusi kiinnostuksen kohde.
Ei kaikki alat ole pelkkää tuhatsivuista kirjatenttiä ja 10-sivuista esseetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen ettei sulla ole mitään ongelmaa, Yo-opinnot on vaikeita kaikille. Luulet vaan että muilla on helpompaa. Jaa hommat osiin, opiskele kaverin kanssa jne. Joku järki tohon hommaan nyt. Oot luultavasti väsynyt ja tarviit lepoa. Ota itsellesi aikaa ja ole armollinen.
No ei pidä yleistää.
T. Tuplamaisteri
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen on päässyt yliopistoon, katsotaan Suomessa, että hän pärjää riittävän hyvin eikä tutkimuksia lähdetä tekemään kovin helposti, vaikka olisi ihan aihettakin. Enemmän käytetään resursseja siihen, miten saadaan torpattua henkilö pois tutkimuksesta. Jos paukut laitettaisiin tutkimiseen ja asioiden selvittämiseen sen sijaan, olisi monen opiskelijan tilanne ihan erilainen. Sori vaan, olet väliinputoaja.
Meillä tytär sai kyllä lähetteen neuropsykiatriselle, kaksi vuotta korkeakouluopintoja takana. Hän oli hoitokontaktissa jo lukion aikana ja sai silloin masennusdiagnoosin. Pari vuotta sitä on yritetty hoitaa ilman mitään edistystä ja nyt sitten hoksasivat että taitaakin olla vähän autisti ja/tai ADD ja sitä nyt tutkitaan. Tässä tosin kävi niin, että kuulin julkisen puolen olevan toooooooodella hidas, joten siirsimme hänet ensimmäisen käynnin jälkeen yksityiselle ja sovimme että se on hänen 20v-lahja.
Hakeuduin itsekin tutkimuksiin kun lukemani oireisto kuulosti todella tutulta. Kerrottuani tästä ystävilleni, pari heistä sanoi, että ovat aina pitäneet minua aspergerina. No ihan kiva, yli kymmenen vuotta tunnettu eivät ole suvainneet tätä havaintoa minun kanssani jakaa! Minä olen pitänyt itseäni vaan laiskana ja saamattomana kun nuorena jäi opinnot kesken ja lopulta päädyin ihan hanttihommiin. Opiskelukavereista on tullut professoireita ja ties mitä ja minua vain hävettää :-(
Vaikka tytärtäkin harmittaa, että nyt vasta tämä hoksattiin, niin silti tämä on suuri helpotus ja olo on toiveikas, että vihdoin ollaan oikeilla jäljillä ja saadaan oikeanlaista apua. Hänen elämänsä on vielä ihan pelastettavissa, vaikka tässä muutama vuosi meni hukkaan. Töissä hän on pärjännyt ja opinnoissakin niiltä osin, kun kiinnostaa. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.
Yritä sinäkin ap etsiä itsellesi oikeanlaista apua! Siinä voi joutua vähän taistelemaan, mutta voin vakuuttaa että vielä surkeampaa on antaa sen elämän mennä viemäristä alas, niin kuin itselle on käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, tuskailen parhaillaan ihan saman asian kanssa. Diagnoosina ADHD. Suosittelen menemään testeihin. Pahimmat ongelma-alueeni on juuri samat, asiat jää epätasaisesti muistiin ja laajojen tekstien kirjoittaminen on hirveää tuskaa. Tuttua myös tuo ettei kukaan tunnu ymmärtävän mitä tarkoitan kun avaudun ongelmistani... tuttu tokaisi juuri että ei tarvitse tavoitella joka kurssista sitä vitosta kun harmittelin ettei yksi laaja kirjatentti mene sitten millään läpi.
Jep, tutulta kuulostaa... Ja opettajat vaan luulevat etten yritä tarpeeksi tms jos kirjoitan esseen otsikon ohi tai sinne on jäänyt jotain kirjoitusvirheitä, viittaustekniikka ontuu tai lähdeluettelossa virheitä. Saan usein palautetta kirjoitustekniikastani eikä se palaute ole kovin positiivista. Ja sitten kun yritän kertoa että jonkun asian tekemiseen meni tosi paljon aikaa enkä edes päässyt läpi tai pääsin täysin rimaa hipoen niin muut ei ymmärrä yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin luulin. Pääsin alalle, jonne on hyvin helppo päästä sisään, mutta tosi vaikea ulos. Rämmin siellä aikani, mutta sitten sivuaineopintojen kautta aukeni uusi kiinnostuksen kohde.
Ei kaikki alat ole pelkkää tuhatsivuista kirjatenttiä ja 10-sivuista esseetä.
Ei onneksi alallanikaan ole tuollaista. En olisi ikinä sellaiseen paikkaan edes hakenut kun en olisi saanut pääsykoekirjojakaan luettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen ettei sulla ole mitään ongelmaa, Yo-opinnot on vaikeita kaikille. Luulet vaan että muilla on helpompaa. Jaa hommat osiin, opiskele kaverin kanssa jne. Joku järki tohon hommaan nyt. Oot luultavasti väsynyt ja tarviit lepoa. Ota itsellesi aikaa ja ole armollinen.
No ei pidä yleistää.
T. Tuplamaisteri
Näinpä. Ei kaikki joudu kiipeämään koko ajan peffa edellä puuhun, toisilla on tikapuut tai edes notkeammat kädet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen on päässyt yliopistoon, katsotaan Suomessa, että hän pärjää riittävän hyvin eikä tutkimuksia lähdetä tekemään kovin helposti, vaikka olisi ihan aihettakin. Enemmän käytetään resursseja siihen, miten saadaan torpattua henkilö pois tutkimuksesta. Jos paukut laitettaisiin tutkimiseen ja asioiden selvittämiseen sen sijaan, olisi monen opiskelijan tilanne ihan erilainen. Sori vaan, olet väliinputoaja.
Meillä tytär sai kyllä lähetteen neuropsykiatriselle, kaksi vuotta korkeakouluopintoja takana. Hän oli hoitokontaktissa jo lukion aikana ja sai silloin masennusdiagnoosin. Pari vuotta sitä on yritetty hoitaa ilman mitään edistystä ja nyt sitten hoksasivat että taitaakin olla vähän autisti ja/tai ADD ja sitä nyt tutkitaan. Tässä tosin kävi niin, että kuulin julkisen puolen olevan toooooooodella hidas, joten siirsimme hänet ensimmäisen käynnin jälkeen yksityiselle ja sovimme että se on hänen 20v-lahja.
Hakeuduin itsekin tutkimuksiin kun lukemani oireisto kuulosti todella tutulta. Kerrottuani tästä ystävilleni, pari heistä sanoi, että ovat aina pitäneet minua aspergerina. No ihan kiva, yli kymmenen vuotta tunnettu eivät ole suvainneet tätä havaintoa minun kanssani jakaa! Minä olen pitänyt itseäni vaan laiskana ja saamattomana kun nuorena jäi opinnot kesken ja lopulta päädyin ihan hanttihommiin. Opiskelukavereista on tullut professoireita ja ties mitä ja minua vain hävettää :-(
Vaikka tytärtäkin harmittaa, että nyt vasta tämä hoksattiin, niin silti tämä on suuri helpotus ja olo on toiveikas, että vihdoin ollaan oikeilla jäljillä ja saadaan oikeanlaista apua. Hänen elämänsä on vielä ihan pelastettavissa, vaikka tässä muutama vuosi meni hukkaan. Töissä hän on pärjännyt ja opinnoissakin niiltä osin, kun kiinnostaa. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.
Yritä sinäkin ap etsiä itsellesi oikeanlaista apua! Siinä voi joutua vähän taistelemaan, mutta voin vakuuttaa että vielä surkeampaa on antaa sen elämän mennä viemäristä alas, niin kuin itselle on käynyt.
<3
Hienoa että teillä on rahaa jotta pääsee tutkimuksiin ja upeaa että olet tyttäresi tukena ja apuna! Voi kun minuakin olisi joku tuossa iässä auttanut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös nuorella väärä diagnoosi lukiossa, mutta yliopistossa selvisi add. Vaadi vaan sinnikkästi lähetettä neuropsykiatriselle tai aikuispsykiatriselle riippuen opiskelupaikkakunnastasi. Nykyään kyllä terveyskeskuslääkärinkin pitäisi osata diagnosoida adhd ja aloittaa lääkekokeilu.
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös nuorella väärä diagnoosi lukiossa, mutta yliopistossa selvisi add. Vaadi vaan sinnikkästi lähetettä neuropsykiatriselle tai aikuispsykiatriselle riippuen opiskelupaikkakunnastasi. Nykyään kyllä terveyskeskuslääkärinkin pitäisi osata diagnosoida adhd ja aloittaa lääkekokeilu.
Joo yritän vielä sitä terveyskeskusta, se on ainut toivo. Yritän saada eri lääkärille ajan kuin viimeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykkyyserot on kyllä tabu yhteiskunnassamme. Kaikki ei vaan sovellu kaikkeen.
Kuulostaa vahvasti että neurokirjo vaikeuttaa oppimistasi! Juuri tuo kuvaamasi vaikeus jäsentää esseitä läpi viittaa vahvasti siihen suuntaan. Esim autismin kirjoon kuuluu tosi usein myös ongelmia kielen ymmärtämisen, tuottamisen kanssa tai tarkkaavaisuuden kanssa. Ne tulevat esiin, kun pitäisi tehdä synteesi isosta määrästä luettua esseeseen. Yksityisellä sektorilla saa diagnoosit nopeammin. Rohkaisen hakemaan apua. Kävitkö jo opintopsykologilla?
Erityislapsen äiti kirjoitti:
Kuulostaa vahvasti että neurokirjo vaikeuttaa oppimistasi! Juuri tuo kuvaamasi vaikeus jäsentää esseitä läpi viittaa vahvasti siihen suuntaan. Esim autismin kirjoon kuuluu tosi usein myös ongelmia kielen ymmärtämisen, tuottamisen kanssa tai tarkkaavaisuuden kanssa. Ne tulevat esiin, kun pitäisi tehdä synteesi isosta määrästä luettua esseeseen. Yksityisellä sektorilla saa diagnoosit nopeammin. Rohkaisen hakemaan apua. Kävitkö jo opintopsykologilla?
Joo kävin opintopsykologilla, ei ollut mitään hyötyä, täysin turha käynti. Yksityiseen ei varaa.
Pitäisiköhän yliopistojen vihdoin alkaa muuttua kohti sitä että siellä voisi monenlaiset opiskelijat menestyä? Joskus ennen muinoinhan sai opiskella vaikka 10 vuotta mutta nyt on tiukat aikarajat opiskelujen suhteen ja joutuu tukiakin palauttelemaan jos ei etene tarpeeksi nopeasti. Sen lisäksi opiskelijoilla on nykyään paljon uupumista jne kun opiskeluvauti samaan aikaan nopeutunut ja esim asumiskustannukset nousseet. Opintotuki ei ole pysynyt samassa kehityksessä mukana ja töissäkin on siis pakko käydä.
Vierailija kirjoitti:
Jos on joku pilipalitiede, jossa vaikea saada töitä, niin ehkä oikeasti kannattaa harkita vaihtoa johonkin muuhun.
Mikään yliopistoala ei ole "pilipali". Tieteellistä perustutkimusta pitää tehdä monella alalla ja kukaan ei tiedä mitä on tulevaisuudessa edessä. Uusi nokia voi löytyä yllättävältäkin suunnalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on joku pilipalitiede, jossa vaikea saada töitä, niin ehkä oikeasti kannattaa harkita vaihtoa johonkin muuhun.
Mikään yliopistoala ei ole "pilipali". Tieteellistä perustutkimusta pitää tehdä monella alalla ja kukaan ei tiedä mitä on tulevaisuudessa edessä. Uusi nokia voi löytyä yllättävältäkin suunnalta.
Näin.
Opintopsykologista ei ollut mitään apua, heilläkään ei ole resursseja. Sama ongelma YTHS:llä.