Olen liian tyhmä yliopistoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos kokeilisit ottaa rinnalle opintoja korkeasaaresta? Katsot vähän menisikö siellä paremmin?

Sä varmaan ite oot käyny ton korkeasaaren opiston niin osaat varmasti kertoa sit lisääkin?

Kävin sitä puoli vuotta (Metropöljä) ja onhan se ihan eri tyylistä kuin yliopistossa. Ap voisi kokeilla avoimen amkin kautta muutamaa kurssia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kuvaama tilanne viittaa lähinnä laiskuuteen. Vaikeapääsyisille aloille on siis huomattavasti vaikeampaa päästä kuin millaista opiskelu sen jälkeen on. Vaatii vain ns. perslihaksia tehdä se tutkinto loppuun, kunhan on kerran päässyt lisäksi. Se oppimiskykyä mittaava karsinta tehdään pääsykokeissa. Joillain helppopääsyisillä aloilla voi olla toisinkin.

Ei se kuvaa laiskuutta, vaan haasteita. Toki esim. aloittamisen vaikeus (vaikeus priorisoida, organisoida, suunnata keskittymistä) voidaan nähdä laiskuutena ihmisen silmin, jonka neurologia mahdollistaa em. asiat. Ne eivät vaadi ylimaallisia ponnisteluja huvittamisen kysymysten sijaan, voi valita, ehkä ei tarvitse edes hirveästi asiaa miettiä.

Tässä ketjussa on useampaan kertaan toistunut oletus, että jos selviää pääsykokeisya, selviää lopustakin. Kuitenkin tarkkaavuuden suuntaminen kerran pariksi tunniksi vs. toistuvasti on eri asia. Jos ajatellaan, että monelle pääsykoe on uuvuttava puristus. Ja sitten kuvittelisit, että joutuisit tekemään sen uuvuttavan puristuksen viikko toisensa jälkeen, vuosia. Uuvuttavaa.

Ongelmahan on se, ettei joku pääsykoe ole mikään ongelma, jos älyä on sen verran, että pystyy kompensoimaan haasteita niinkin hyvin, että todella selviytyy yliopistoon asti. Se on vaan yksi tentti, johon luetaan viimeisenä iltana ja kirjoitetaan mahdollisimman nopeasti mitä muistetaan ja ulos. Jos joku sanoo, että palastele ja opiskele pitkällä ajalla ja tee aikataulu ja hoida asia kuin normaali ihminen, niin siinä on juuri ne ongelmat; viime hetken adrenaliinipakko on välittäjäaineidenkin puolesta ainut, joka mahdollistaa sen hetkellisen keskittymisen ja sillä tehdään mitä pystytään. Monet pystyy hyvälle tasolle, mutta ei koskaan tasolle jolle olisi voinut päästä, ensinnäkin. Lääkkeet tietysti muuttavat tämän täysin ja ensimmäistä kertaa itse nautin opiskelusta niiden avulla, kun kyse on siitä mitä voin tehdä, sen sijaan, että tekee minimin vaikka tietäisi aiheesta paljon. Se ei ilman niitä vaan jäsenny päässä ja asioiden ylöskirjoittaminen -ain't nobody got time for that :D Vaikka se on vähän niinkuin se poitti opiskelussa, tiedän sen. Mutta joo, en tosiaan itsekään tajunnut ongelman ydintä ennen lääkitystä, mitä oikeasti tarkoittaa tarkkaavaisuus ja keskittyminen ja mihin kaikkeen ne vaikuttavat. Hyödytkin huomaa vasta kun ne mahdollistuvat konkreettisesti.

Ero lääkityksella ja ilman on kyllä ihan käsittämätön. Tarvitsee vain ajatella että voisi vaikkapa viedä rokat tai lukaista tässä välissä sen artikkelin läpi ja - tadaa! Olet lukemassa sitä artikkelia tai viemässä roskia ennen kuin kerkeät edes tiedostaa tekeväsi niin.

No niin, terveyskeskuksen kautta ei saa edelleenkään apua. Pitäisi mennä yksityiselle, mutta mistä ihmeestä minä ne rahat taion kun en saa opintolainaa, kaikki säästöt käytetty kiitos koronan. En oikeasti pääse enää opinnoissani eteenpäin. 

Ei ilmeisesti ole enää muita vaihtoehtoja kuin luovuttaminen. Pitää keksiä joku helpompi ala missä ei tarvitse osata kirjoittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yths:lle vaan tutkimuksiin. Voi olla munkin mielestä jotain lukihäiriöön, adhd:hen tai autisminkirjoon liittyvää. Varmaan löytyy jotain opiskelutekniikan valmennuskursseja. Tenttejä voi suorittaa eri tavoin, niihin voi saada lisäaikaa. Gradua voi pilkkoa osiin. Jne.

Siis yritin päästä opiskelijaterveydenhuollon kautta testeihin, ei onnistu. Ei ole resursseja, valitettavasti. Myöskään yliopistoni opintopsykologin kautta ei onnistu. Kuulun neurokirjoon, sen tiedän. Olen yrittänyt löytää vaihtoehtoisia suoritustapoja kursseihin mutta jostain syystä siihen suhtaudutaan erittäin negatiivisesti. Kuulemma kaikkien pitäisi tehdä asiat samalla tavalla ja ymmärtää tehtävänanto samoin. Olen yrittänyt saada osapalautuksia tehtäville tai pyytänyt ison esseen sijaan monta pienempää tehtävää mutta ei käy. Olen puhunut tästä myös opintosuunnittelijan kanssa, ei apua eikä hyötyä. Yksi proffa ihan suoraan sanoi ettei heillä ole enempää resursseja, ymmärrän että siitä tulee varmasti lisätöitä muille jos jollekin mietitään erilliset tehtävät tai kurssin suoritustapa eri. Toisaalta yliopisto saisi valmistumisestani rahaa...

Onpa kyllä erikoista suhtautumista. Omissa opinnoistani on jotkin henkilöt saaneet sovittua kyllä vaikka minkälaisia tapoja suorittaa. Etenkin näin korona-aikana. Kertovat myös mielellään tarkennuksia aina jos on jotain epäselvää esim. juuri tehtävänannossa. Keskustelisin vielä uudelleen vaikka jonkun luennoitsijan kanssa kertoen, että on hankaluuksia hahmottamisessa, että voisitteko yhdessä käydä läpi jne

Hienoa kuulla että jotkut ovat onnistuneet löytämään näitä joustavampia opiskelupaikkoja. Itse valitettavasti opiskelen oppilaitoksessa jossa on ilmeisesti hyvin ankara suhtautuminen mihinkään normaalista poikkeavaan. 

tuula kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tutkittu lukivaikeus? Se voi aiheuttaa tuollaisia esseen aiheen ohi kirjoittamisia ja hitautta muutenkin kouluhommissa. Mulla itselläni todettiin yliopistossa lukivaikeus, vaikka peruskoulun lukiseuloissa en ollut jäänyt kiinni. Oli tarkemmat tutkimukset yliopistossa.

Yritin päästä lukitesteihin, mutta niihin ei pääse. Ja terveydenhuollossa oltiin sitä mieltä että en olisi näin pitkälle selvinnyt lukihäiriön kanssa, joten ei tarvitse tutkia. 

Minulla on keskivaikea todennettu lukihäiriö.  Haittaa jonkun verran elämää, mutta ei sen saa antaa hallita omia valintoja. Alat nyt vaan käyttämään enemmän aikaa perehtymiseen ja hidastat tahtia. Kyllä se mahdollista on saada hommat valmiiksi.

Terveisin DI ja KTM kiitettävillä arvosanoilla valmistunut.

En ole koskaan ollut huoneen fiksuin, mutta usein se joka uhrannut eniten vaivaa, aikaa ja viitsinyt ottaa selvää.

Siis olen kyllä hidastanut vauhtia, mutta se ei auta, olen silti kaikkia muita jäljessä. Monet samaan aikaan aloittaneet ovat valmistuneet jo aikapäiviä sitten ja itsellä ei ole graduun vielä lausettakaan. En vaan saa homma pysymään kasassa. Opinnoista vain ne käytännöllisimmät asiat sujuneet hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Onkohan sinulla jonkinlainen tiedon strukturoinnin ongelma? Eräällä tuttavallani on teini-ikäinen, jolla on tuollainen, hänellä on myös erittäin hyvä muisti, joten tuota ongelmaa ei ole aiemmin huomattu. Hänen on vaikea liittää asioita toisiinsa, joten aiemmin ei niinkään piitattu siitä että hänen koevastauksissaan esimerkiksi oli asioita jotka eivät sinne kuuluneet niin kauan kuin siellä oli myös oikeita asioita - yliopistoopinnoissa tämän tyyppinen strategia ei tietenkään enää toimi. Se että hän on tietoisesti miettinyt ensin otsikkoja, sitten niitä asioita, jotka siihen liittyen jo tietää ja sitten yhdistäen tekstissä tulevia asioita noihin edellisiin esimerkiksi mindmappingin avulla, on auttanut häntä. Ehdottomasti kannattaa puhutella yliopistollasi henkilöitä, jotka tuntevat erilaisten oppijoiden ongelmia ja miten niihin voidaan vaikuttaa - ei niistä kannata proffilta tai muilta opiskelijoilta kysellä.

Omalla opiskelualallani lukihäiriöt ovat hyvin yleisiä, eikä niitäkään ole välttämättä tunnistettu kunnolla ennen kuin yliopistotasolla.

Ihan mielenkiinnosta: mille alalle valikoituu suhteellisesti liikaa lukihäiriöisiä? Joku taidejuttu?

Vierailija kirjoitti:

Minä taas pääsin yliopistoon ja valmistuinkin, mutta olen liian tyhmä jatko-opiskelijaksi. Nyt maisterintutkinto, jolla ei tee mitään.

Mee töihin? Ei tyhmyys ole mikään ongelma, kunhan tiedostaa sen. Itsekään en vaan ymmärrä kvanttifysiikan kaikkia hienouksia, mutta tienaan silti enemmän kuin moni joka tajuaa.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelutekniikka kuntoon

Samaa minäkin sanoisin. Pääsykokeissa pitää osata ulkoa nippelitiedot, opinnoissa monella alalla pitää ymmärtää ennen kaikkea kokonaisuus. Muistan itsekin, kun yhteiskuntatieteissä oli ehkä ekassa tentissä valtavan paksu kirja ja aikaa paloi sen kanssa kauheasti, tentistä pääsin ehkä just ja just läpi, kun olin lukiessa juuttunut joka yksityiskohtaan. Sukulaiseni pärjäsi lukiossa loistavasti ja pääsi kauppakorkeaan. Siellä ei pärjännyt, kun luki yötä myöten, kun ei aika muuten riittänyt. Villi veikkaukseni on, että yritti opetella kaiken ulkoa. Opiskelutekniikan pitää täysin muuttua yliopistossa. Älyn kanssa sillä ei ole juurikaan tekemistä.

Kaikista ei ole yliopistoon, ja hyvä niin. Jos kaikki olisivat akateemisia, ei olisi hoitajia eikä siivoojia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on joku pilipalitiede, jossa vaikea saada töitä, niin ehkä oikeasti kannattaa harkita vaihtoa johonkin muuhun.

Mikään yliopistoala ei ole "pilipali". Tieteellistä perustutkimusta pitää tehdä monella alalla ja kukaan ei tiedä mitä on tulevaisuudessa edessä. Uusi nokia voi löytyä yllättävältäkin suunnalta. 

Olis kyllä erittäin yllättävää jos löytyy teatterin tai naistutkimuksen suunnilta tutkimuksen tuloksena. Voi tuolta suunnalta toki ison firman ponkauttaa pystyyn ja kääriä reilusti rahaa, mutta se tuskin tapahtuu jonkin alan tieteelliseen löydökseen perustuen.

Opiskelutekniikan pitää täysin muuttua yliopistossa. Älyn kanssa sillä ei ole juurikaan tekemistä.

Riippuu vähän alasta. Monella pärjää hyvällä muistilla, sen hiffaamisella että mitä kannattaa muistaa( opiskelutekniikka), ja jonkin asteisella arvaamiskyvyllä. Toisissa tarvitsee sitä että matemaattis-looginen päättelykyky toimii. Useissa vähän kaikkea. "Äly" nyt on terminä vähän huono, kun tarkoittaa eri ihmisille eri asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Hei! Täällä sama juttu. Itken joka päivä etten tule pääsemään pois tuolta laitoksesta. Mulla on pari proffa, jotka ei suostu joustamaan yhtään ja en varmaan koskaan tule saamaan papereita ulos. Toisaalta mä ymmärrän sen, mutta rehellisesti pelottaa, mutta en jaksa enää kauaa taistella ja tulen syrjäytymään. Tsemppiä sulle.

Äh, olen pahoillani kokemastasi :(

Tsemppiä sinullekin!

Vierailija kirjoitti:

Minä taas pääsin yliopistoon ja valmistuinkin, mutta olen liian tyhmä jatko-opiskelijaksi. Nyt maisterintutkinto, jolla ei tee mitään.

Onko mitään alaa jolla parempi työllistymismahdollisuus ja joka liippaisi läheltä, jos opiskelisit tuplamaisteriksi? 

Vierailija kirjoitti:

Entä jos kokeilisit ottaa rinnalle opintoja korkeasaaresta? Katsot vähän menisikö siellä paremmin?

No heh heh, onpa hauskaa. En minä tahalteni ole tyhmä. 

No kannattaisko lopettaa jos on niin tyhmä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei tule?

En kykene ottamaan isoja kokonaisuuksia nopeasti haltuun, en pysty muistamaan alani terminologiaa, en selviä laajoista kirjoitustehtävistä. Koko ajan vaan yhtä rämpimistä. 

Mene opolle.

Kai sä pääsykokeissa pystyit ottamaan laajoja ja termejä haltuun kuitenkin?

Tai onko se kuvitelma, että pitäisi heti kaikki hallita? Jos se kahlitse sun energiat? Kyllä opinnot rakentuvat pienemmistä osasista.

Vähän niinku rappujen kerrallaan ylös. Ei pääse yhdellä loikalla vaan on mentävä askel askeleelta.

Mä luulen, että sua pelottaa jokin.

Luulen myös, että pystyt, kun saat osviittaa. Mene opolle tai/ ja psykologille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

<3

Hienoa että teillä on rahaa jotta pääsee tutkimuksiin ja upeaa että olet tyttäresi tukena ja apuna! Voi kun minuakin olisi joku tuossa iässä auttanut... 

Mies on meillä se joka tienaa tooooooodella hyvin, vaikka häneltäkin jäänyt koulut kesken. Hän pystyi opiskelemaan kyllä, mutta työelämä vei mennessään. Todellakin olemme onnekkaita siinä suhteessa, että on varaa maksaa nämä tutkimukset. Mutta kyllä tässä koki siihen vähän velvollisuuttakin, kun tietämättään on omalle lapselle tällaiset geenit pistänyt eteenpäin. Ei taida tuo mieskään olla ihan normaalin kirjoissa, hänkin on aivan huippuälykäs mutta esim. päivittäin unohtaa vetää vessan, jättää juustot yöksi pöydälle, unohtelee valoja päälle ja joskus olen tullut kotiinkin niin että meidän ovi on ollut auki o_O

Yleinen ongelma erityisesti tytöillä tuntuu olevan, että kun on todella älykäs ja ylivilkkaus puuttuu, niin se ADD jää huomaamatta. Ja aspergerpiirteitä ei tullut bongattua kun en niitä itsessänikään tunnistanut. Tyttären lukioaikana tutustuin hänen koulukavereihin jotka olivat ihan silmiinpistävästi aspergereita ja opin näitä piirteitä tunnistamaan, kun ne olivat riittävän selkeitä. Omaa sosiaalista kömpelyyttä ja ystävien puutetta en tajunnut vielä siinä kohtaa saman lajin ongelmaksi.

Meidän nuoruudessa (80-luvulla) näistä ei oltu edes niin tietoisia. Nyt on se aika, kun lapsista ja nuorista näitä bongataan ja sitä myöten vanhemmatkin havahtuvat, mistä ne omat ongelmat johtuvat ja hakeutuvat tutkimuksiin.

<3

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hioa omaa lukemistaan ja lukutekniikkaa, jos tenttikirjojen omaksuminen tuntuu ylivoimaisen vaikealta. Jos asiat on vaikea muistaa pelkästään lukemalla, niin sinun tulee tehdä myös samalla muistiinpanoja, koska kirjoittamalla asioista jää vahvempi muistijälki. Opiskeltaessa tulee ylipäänsä aina ”liata kädet” eli kirjoittaa muistiinpanoja ja tehdä harjoitustehtäviä.

Kyllä, teen muistiinpanoja jatkuvasti. Tai taulukoita, kaavioita, ideakarttoja. Visuaalisesti muistan ja ymmärrän parhaiten. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hioa omaa lukemistaan ja lukutekniikkaa, jos tenttikirjojen omaksuminen tuntuu ylivoimaisen vaikealta. Jos asiat on vaikea muistaa pelkästään lukemalla, niin sinun tulee tehdä myös samalla muistiinpanoja, koska kirjoittamalla asioista jää vahvempi muistijälki. Opiskeltaessa tulee ylipäänsä aina ”liata kädet” eli kirjoittaa muistiinpanoja ja tehdä harjoitustehtäviä.

Tässä saattaa tulla monella aikapula vastaan. Olen itsekin ihminen, jonka pitää kirjoittaa muistiinpanoja, mutta onhan se ihan kamalan hidasta verrattuna niihin, jotka muistavat heti lukemalla kaiken. Siinä, missä opiskelukaveri lukee kirjan parissa viikossa tai kuukaudessa, toisella menee tuplasti tai enemmän muistiinpanoineen. Siihen ei vaan ole aikaa. Kurssi on loppu jo ja seuraavaan pitäisi siirtyä. En yhtään ihmettele, jos siinä tilanteessa ahdistuu ja tuntee olevansa tyhmä. 

Kaikki ne, jotka kepeästi heittävät ilmaan väitteen, ettei haittaa, jos oppii hitaasti, kunhan oppii, niin eivät he tajua, että jokaisella meistä on vain se 24h vuorokaudessa. Lukiossakin voi jo tulla tilanne, että ei ehdi tehdä oman vauhdin mukaan. Tuolla tavoin ajattelevat ihmiset ovat ehkä itse niitä nopeita. Heillä menee puoli tuntia asian oppimiseen ja he kuvittelevat, että hitailla menee tunti, eikä se heistä vaikuta mahdottomasta. Eivät tajua, että jollain hitaalla meneekin kymmenen tuntia, ja se tosiaan vaikuttaa siihen, mitä ehtii oppia ja kuinka hyvin.