Lue keskustelun säännöt.
Olen liian tyhmä yliopistoon
10.12.2020 |
Eli otsikossa se tulikin. Onko muille käynyt näin? Sisäänpääsy ei ole ollut itselleni mikään ongelma, olen 2 kertaa päässyt opiskelemaan alaa jota pääsee hyvin pieni prosentti opiskelemaan. Itse opinnoista ei sitten tulekaan yhtään mitään vaikka ala kiinnostaakin.
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yths:lle vaan tutkimuksiin. Voi olla munkin mielestä jotain lukihäiriöön, adhd:hen tai autisminkirjoon liittyvää. Varmaan löytyy jotain opiskelutekniikan valmennuskursseja. Tenttejä voi suorittaa eri tavoin, niihin voi saada lisäaikaa. Gradua voi pilkkoa osiin. Jne.
Siis yritin päästä opiskelijaterveydenhuollon kautta testeihin, ei onnistu. Ei ole resursseja, valitettavasti. Myöskään yliopistoni opintopsykologin kautta ei onnistu. Kuulun neurokirjoon, sen tiedän. Olen yrittänyt löytää vaihtoehtoisia suoritustapoja kursseihin mutta jostain syystä siihen suhtaudutaan erittäin negatiivisesti. Kuulemma kaikkien pitäisi tehdä asiat samalla tavalla ja ymmärtää tehtävänanto samoin. Olen yrittänyt saada osapalautuksia tehtäville tai pyytänyt ison esseen sijaan monta pienempää tehtävää mutta ei käy. Olen puhunut tästä myös opintosuunnittelijan kanssa, ei apua eikä hyötyä. Yksi proffa ihan suoraan sanoi ettei heillä ole enempää resursseja, ymmärrän että siitä tulee varmasti lisätöitä muille jos jollekin mietitään erilliset tehtävät tai kurssin suoritustapa eri. Toisaalta yliopisto saisi valmistumisestani rahaa...
Onpa kyllä erikoista suhtautumista. Omissa opinnoistani on jotkin henkilöt saaneet sovittua kyllä vaikka minkälaisia tapoja suorittaa. Etenkin näin korona-aikana. Kertovat myös mielellään tarkennuksia aina jos on jotain epäselvää esim. juuri tehtävänannossa. Keskustelisin vielä uudelleen vaikka jonkun luennoitsijan kanssa kertoen, että on hankaluuksia hahmottamisessa, että voisitteko yhdessä käydä läpi jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tutkittu lukivaikeus? Se voi aiheuttaa tuollaisia esseen aiheen ohi kirjoittamisia ja hitautta muutenkin kouluhommissa. Mulla itselläni todettiin yliopistossa lukivaikeus, vaikka peruskoulun lukiseuloissa en ollut jäänyt kiinni. Oli tarkemmat tutkimukset yliopistossa.
Yritin päästä lukitesteihin, mutta niihin ei pääse. Ja terveydenhuollossa oltiin sitä mieltä että en olisi näin pitkälle selvinnyt lukihäiriön kanssa, joten ei tarvitse tutkia.
Minulla on keskivaikea todennettu lukihäiriö. Haittaa jonkun verran elämää, mutta ei sen saa antaa hallita omia valintoja. Alat nyt vaan käyttämään enemmän aikaa perehtymiseen ja hidastat tahtia. Kyllä se mahdollista on saada hommat valmiiksi.
Terveisin DI ja KTM kiitettävillä arvosanoilla valmistunut.
En ole koskaan ollut huoneen fiksuin, mutta usein se joka uhrannut eniten vaivaa, aikaa ja viitsinyt ottaa selvää.
Hei! Täällä sama juttu. Itken joka päivä etten tule pääsemään pois tuolta laitoksesta. Mulla on pari proffa, jotka ei suostu joustamaan yhtään ja en varmaan koskaan tule saamaan papereita ulos. Toisaalta mä ymmärrän sen, mutta rehellisesti pelottaa, mutta en jaksa enää kauaa taistella ja tulen syrjäytymään. Tsemppiä sulle.
Minä taas pääsin yliopistoon ja valmistuinkin, mutta olen liian tyhmä jatko-opiskelijaksi. Nyt maisterintutkinto, jolla ei tee mitään.
Entä jos kokeilisit ottaa rinnalle opintoja korkeasaaresta? Katsot vähän menisikö siellä paremmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
<3
Hienoa että teillä on rahaa jotta pääsee tutkimuksiin ja upeaa että olet tyttäresi tukena ja apuna! Voi kun minuakin olisi joku tuossa iässä auttanut...
Mies on meillä se joka tienaa tooooooodella hyvin, vaikka häneltäkin jäänyt koulut kesken. Hän pystyi opiskelemaan kyllä, mutta työelämä vei mennessään. Todellakin olemme onnekkaita siinä suhteessa, että on varaa maksaa nämä tutkimukset. Mutta kyllä tässä koki siihen vähän velvollisuuttakin, kun tietämättään on omalle lapselle tällaiset geenit pistänyt eteenpäin. Ei taida tuo mieskään olla ihan normaalin kirjoissa, hänkin on aivan huippuälykäs mutta esim. päivittäin unohtaa vetää vessan, jättää juustot yöksi pöydälle, unohtelee valoja päälle ja joskus olen tullut kotiinkin niin että meidän ovi on ollut auki o_O
Yleinen ongelma erityisesti tytöillä tuntuu olevan, että kun on todella älykäs ja ylivilkkaus puuttuu, niin se ADD jää huomaamatta. Ja aspergerpiirteitä ei tullut bongattua kun en niitä itsessänikään tunnistanut. Tyttären lukioaikana tutustuin hänen koulukavereihin jotka olivat ihan silmiinpistävästi aspergereita ja opin näitä piirteitä tunnistamaan, kun ne olivat riittävän selkeitä. Omaa sosiaalista kömpelyyttä ja ystävien puutetta en tajunnut vielä siinä kohtaa saman lajin ongelmaksi.
Meidän nuoruudessa (80-luvulla) näistä ei oltu edes niin tietoisia. Nyt on se aika, kun lapsista ja nuorista näitä bongataan ja sitä myöten vanhemmatkin havahtuvat, mistä ne omat ongelmat johtuvat ja hakeutuvat tutkimuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa hioa omaa lukemistaan ja lukutekniikkaa, jos tenttikirjojen omaksuminen tuntuu ylivoimaisen vaikealta. Jos asiat on vaikea muistaa pelkästään lukemalla, niin sinun tulee tehdä myös samalla muistiinpanoja, koska kirjoittamalla asioista jää vahvempi muistijälki. Opiskeltaessa tulee ylipäänsä aina ”liata kädet” eli kirjoittaa muistiinpanoja ja tehdä harjoitustehtäviä.
Neuropsykologisiin tutkimuksiin. Siellä selviää onko päässä jotain normaalista poikkeavaa toimintahäiriötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan kuvaama tilanne viittaa lähinnä laiskuuteen. Vaikeapääsyisille aloille on siis huomattavasti vaikeampaa päästä kuin millaista opiskelu sen jälkeen on. Vaatii vain ns. perslihaksia tehdä se tutkinto loppuun, kunhan on kerran päässyt lisäksi. Se oppimiskykyä mittaava karsinta tehdään pääsykokeissa. Joillain helppopääsyisillä aloilla voi olla toisinkin.
Siis kerran päässyt sisään.
T. Edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisiköhän yliopistojen vihdoin alkaa muuttua kohti sitä että siellä voisi monenlaiset opiskelijat menestyä? Joskus ennen muinoinhan sai opiskella vaikka 10 vuotta mutta nyt on tiukat aikarajat opiskelujen suhteen ja joutuu tukiakin palauttelemaan jos ei etene tarpeeksi nopeasti. Sen lisäksi opiskelijoilla on nykyään paljon uupumista jne kun opiskeluvauti samaan aikaan nopeutunut ja esim asumiskustannukset nousseet. Opintotuki ei ole pysynyt samassa kehityksessä mukana ja töissäkin on siis pakko käydä.
Kävin AP:n tapaukseen liittyen katsomassa oman yliopistoni ohjeita monenlaisille oppijoille, ja sieltä katsoen näytti siltä, että kunhan on joltakin hoitavalta taholta dokumentti siitä, millaisia toimenpiteitä oppimisen tukemiseen tarvitaan, niin sitten oikeasti voidaan ryhtyä toimenpiteisiin, eikä silloin yksittäisen proffan valituksilla ole niin paljon painoarvoa. Pullonkaula näyttää kuitenkin olevan tuo kunnollisen hoitokontaktin saaminen. Siinä varmaan jos mahdollista on mentävä yksityiselle asian nopeuttamiseksi - jos vastapuolella on valmistumisen tuoma tulojen nouseminen niin silloin yhraus on ihan kannattava, mikäli siis mitenkään mhdollinen. Itse olen aikoinani ohjannut erinäisiä opiskelijoita YTHS:lle lukivaikeuksien selvittämistä varten, harmi, että siellä ei ole enää siihen resursseja.
Ainakin oma yliopistoni ymmärtää kyllä, että opiskelijoilla on vaikeaa, monenlaisista syistä, ja meillä on käytävällinen erilaisia psykologeja ja siellä perällä vielä muutama opiskelijapastorikin, ja heidän plveluitaan markkinoidan jo ensimmäisistä päivistä alkaen. Lisäksi on erilaisia tempauksia, hyvinvointikyselyjä, hyvinvointipalveluiden matalan kynnyksen palvelupiste jne. Tosin nyt korona-aikaan kaikki palvelut ovat aikalailla tukossa erilaisten akuutimpien tapausten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisiköhän yliopistojen vihdoin alkaa muuttua kohti sitä että siellä voisi monenlaiset opiskelijat menestyä? Joskus ennen muinoinhan sai opiskella vaikka 10 vuotta mutta nyt on tiukat aikarajat opiskelujen suhteen ja joutuu tukiakin palauttelemaan jos ei etene tarpeeksi nopeasti. Sen lisäksi opiskelijoilla on nykyään paljon uupumista jne kun opiskeluvauti samaan aikaan nopeutunut ja esim asumiskustannukset nousseet. Opintotuki ei ole pysynyt samassa kehityksessä mukana ja töissäkin on siis pakko käydä.
Jep tämä. Huvittavaa että poliitikot jotka päättivät mm opintotuen rajauksista ovat itse opiskelleet jopa yli 10 vuotta yliopistossa. Esimerkiksi Matti Vanhanen opiskeli paljon hitaammin mitä nykynuoret joutuvat opiskelemaan. Pitäisiköhän välillä saada sitä porkkanaa eikä vain koko ajan keppiä, varsinkin kun korkeakoulu ei nykyään enää tarkoita varmaa työllistymistä niinkuin joskus wanhoina hywinä aicoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan kuvaama tilanne viittaa lähinnä laiskuuteen. Vaikeapääsyisille aloille on siis huomattavasti vaikeampaa päästä kuin millaista opiskelu sen jälkeen on. Vaatii vain ns. perslihaksia tehdä se tutkinto loppuun, kunhan on kerran päässyt lisäksi. Se oppimiskykyä mittaava karsinta tehdään pääsykokeissa. Joillain helppopääsyisillä aloilla voi olla toisinkin.
Ei se kuvaa laiskuutta, vaan haasteita. Toki esim. aloittamisen vaikeus (vaikeus priorisoida, organisoida, suunnata keskittymistä) voidaan nähdä laiskuutena ihmisen silmin, jonka neurologia mahdollistaa em. asiat. Ne eivät vaadi ylimaallisia ponnisteluja huvittamisen kysymysten sijaan, voi valita, ehkä ei tarvitse edes hirveästi asiaa miettiä.
Tässä ketjussa on useampaan kertaan toistunut oletus, että jos selviää pääsykokeisya, selviää lopustakin. Kuitenkin tarkkaavuuden suuntaminen kerran pariksi tunniksi vs. toistuvasti on eri asia. Jos ajatellaan, että monelle pääsykoe on uuvuttava puristus. Ja sitten kuvittelisit, että joutuisit tekemään sen uuvuttavan puristuksen viikko toisensa jälkeen, vuosia. Uuvuttavaa.
Ongelmahan on se, ettei joku pääsykoe ole mikään ongelma, jos älyä on sen verran, että pystyy kompensoimaan haasteita niinkin hyvin, että todella selviytyy yliopistoon asti. Se on vaan yksi tentti, johon luetaan viimeisenä iltana ja kirjoitetaan mahdollisimman nopeasti mitä muistetaan ja ulos. Jos joku sanoo, että palastele ja opiskele pitkällä ajalla ja tee aikataulu ja hoida asia kuin normaali ihminen, niin siinä on juuri ne ongelmat; viime hetken adrenaliinipakko on välittäjäaineidenkin puolesta ainut, joka mahdollistaa sen hetkellisen keskittymisen ja sillä tehdään mitä pystytään. Monet pystyy hyvälle tasolle, mutta ei koskaan tasolle jolle olisi voinut päästä, ensinnäkin. Lääkkeet tietysti muuttavat tämän täysin ja ensimmäistä kertaa itse nautin opiskelusta niiden avulla, kun kyse on siitä mitä voin tehdä, sen sijaan, että tekee minimin vaikka tietäisi aiheesta paljon. Se ei ilman niitä vaan jäsenny päässä ja asioiden ylöskirjoittaminen -ain't nobody got time for that :D Vaikka se on vähän niinkuin se poitti opiskelussa, tiedän sen. Mutta joo, en tosiaan itsekään tajunnut ongelman ydintä ennen lääkitystä, mitä oikeasti tarkoittaa tarkkaavaisuus ja keskittyminen ja mihin kaikkeen ne vaikuttavat. Hyödytkin huomaa vasta kun ne mahdollistuvat konkreettisesti.
Eihän pääsykoe ja yliopistossa opiskelu ole mitenkään verrannollisia toisiinsa. Pääsykokeessa on tietyt suppeat, itseä kiinnostavat materiaalit joita voi opiskella parhaassa tapauksessa monta kuukautta, yliopistossa käydään erilaisia kursseja samanaikaisesti. Joillakin niistä kursseista on älyttämästi hommaa ja ne etenevät hirveää vauhtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tuskailen parhaillaan ihan saman asian kanssa. Diagnoosina ADHD. Suosittelen menemään testeihin. Pahimmat ongelma-alueeni on juuri samat, asiat jää epätasaisesti muistiin ja laajojen tekstien kirjoittaminen on hirveää tuskaa. Tuttua myös tuo ettei kukaan tunnu ymmärtävän mitä tarkoitan kun avaudun ongelmistani... tuttu tokaisi juuri että ei tarvitse tavoitella joka kurssista sitä vitosta kun harmittelin ettei yksi laaja kirjatentti mene sitten millään läpi.
Jep, tutulta kuulostaa... Ja opettajat vaan luulevat etten yritä tarpeeksi tms jos kirjoitan esseen otsikon ohi tai sinne on jäänyt jotain kirjoitusvirheitä, viittaustekniikka ontuu tai lähdeluettelossa virheitä. Saan usein palautetta kirjoitustekniikastani eikä se palaute ole kovin positiivista. Ja sitten kun yritän kertoa että jonkun asian tekemiseen meni tosi paljon aikaa enkä edes päässyt läpi tai pääsin täysin rimaa hipoen niin muut ei ymmärrä yhtään.
Ah, tuo kaikki on ihan liian tuttua. En tiedä mainittiinko tätä vielä mutta tehtäviin menevä aika tuntuu olevan täysin eri joka kerta. Tämä hankaloittaa aikataulun suunnittelua. Myös usein kuultu neuvo siitä että "tekee jonkun asian vaan valmiiksi, ei sen tarvitse olla niin hieno" on itselleni turha. Se oikeasti aivot narikassa tehty räpellys ei useinkaan riitä läpipääsyyn, vaan lisää sen sijaan työmäärää ja ahdistusta kun se tulee hetken päästä takaisin täydennettäväksi. Tekeminen vaatii aina sen pienen ponnistelun, se millaista jälkeä tulee on täysin arpapeliä. 65
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan kuvaama tilanne viittaa lähinnä laiskuuteen. Vaikeapääsyisille aloille on siis huomattavasti vaikeampaa päästä kuin millaista opiskelu sen jälkeen on. Vaatii vain ns. perslihaksia tehdä se tutkinto loppuun, kunhan on kerran päässyt lisäksi. Se oppimiskykyä mittaava karsinta tehdään pääsykokeissa. Joillain helppopääsyisillä aloilla voi olla toisinkin.
Ei se kuvaa laiskuutta, vaan haasteita. Toki esim. aloittamisen vaikeus (vaikeus priorisoida, organisoida, suunnata keskittymistä) voidaan nähdä laiskuutena ihmisen silmin, jonka neurologia mahdollistaa em. asiat. Ne eivät vaadi ylimaallisia ponnisteluja huvittamisen kysymysten sijaan, voi valita, ehkä ei tarvitse edes hirveästi asiaa miettiä.
Tässä ketjussa on useampaan kertaan toistunut oletus, että jos selviää pääsykokeisya, selviää lopustakin. Kuitenkin tarkkaavuuden suuntaminen kerran pariksi tunniksi vs. toistuvasti on eri asia. Jos ajatellaan, että monelle pääsykoe on uuvuttava puristus. Ja sitten kuvittelisit, että joutuisit tekemään sen uuvuttavan puristuksen viikko toisensa jälkeen, vuosia. Uuvuttavaa.
Ongelmahan on se, ettei joku pääsykoe ole mikään ongelma, jos älyä on sen verran, että pystyy kompensoimaan haasteita niinkin hyvin, että todella selviytyy yliopistoon asti. Se on vaan yksi tentti, johon luetaan viimeisenä iltana ja kirjoitetaan mahdollisimman nopeasti mitä muistetaan ja ulos. Jos joku sanoo, että palastele ja opiskele pitkällä ajalla ja tee aikataulu ja hoida asia kuin normaali ihminen, niin siinä on juuri ne ongelmat; viime hetken adrenaliinipakko on välittäjäaineidenkin puolesta ainut, joka mahdollistaa sen hetkellisen keskittymisen ja sillä tehdään mitä pystytään. Monet pystyy hyvälle tasolle, mutta ei koskaan tasolle jolle olisi voinut päästä, ensinnäkin. Lääkkeet tietysti muuttavat tämän täysin ja ensimmäistä kertaa itse nautin opiskelusta niiden avulla, kun kyse on siitä mitä voin tehdä, sen sijaan, että tekee minimin vaikka tietäisi aiheesta paljon. Se ei ilman niitä vaan jäsenny päässä ja asioiden ylöskirjoittaminen -ain't nobody got time for that :D Vaikka se on vähän niinkuin se poitti opiskelussa, tiedän sen. Mutta joo, en tosiaan itsekään tajunnut ongelman ydintä ennen lääkitystä, mitä oikeasti tarkoittaa tarkkaavaisuus ja keskittyminen ja mihin kaikkeen ne vaikuttavat. Hyödytkin huomaa vasta kun ne mahdollistuvat konkreettisesti.
Tuosta aikatauluttamisesta ja palastelusta. Korkeakoulussa pitää keskittyä samaan aikaan moneen kurssiin, pääsykokeissa vain siihen yhteen juttuun. Joskus tehtävien tai lukemisen pilkkominen moneen osaan tai riittävän pitkälle aikavälille on kurssien aikarajojen puitteissa jopa mahdotonta. Joskus tulee yllättäviä tehtäviä joissa aikaraja onkin hyvin lähellä, mikä heittää muihin asioihin varatun ajan sekaisin. Puhumattakaan siitä että siinä aikataulutuksessa pitäisi olla varattu aikaa myös muulle elämälle ja äkillisille muutoksille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan kuvaama tilanne viittaa lähinnä laiskuuteen. Vaikeapääsyisille aloille on siis huomattavasti vaikeampaa päästä kuin millaista opiskelu sen jälkeen on. Vaatii vain ns. perslihaksia tehdä se tutkinto loppuun, kunhan on kerran päässyt lisäksi. Se oppimiskykyä mittaava karsinta tehdään pääsykokeissa. Joillain helppopääsyisillä aloilla voi olla toisinkin.
Ei se kuvaa laiskuutta, vaan haasteita. Toki esim. aloittamisen vaikeus (vaikeus priorisoida, organisoida, suunnata keskittymistä) voidaan nähdä laiskuutena ihmisen silmin, jonka neurologia mahdollistaa em. asiat. Ne eivät vaadi ylimaallisia ponnisteluja huvittamisen kysymysten sijaan, voi valita, ehkä ei tarvitse edes hirveästi asiaa miettiä.
Tässä ketjussa on useampaan kertaan toistunut oletus, että jos selviää pääsykokeisya, selviää lopustakin. Kuitenkin tarkkaavuuden suuntaminen kerran pariksi tunniksi vs. toistuvasti on eri asia. Jos ajatellaan, että monelle pääsykoe on uuvuttava puristus. Ja sitten kuvittelisit, että joutuisit tekemään sen uuvuttavan puristuksen viikko toisensa jälkeen, vuosia. Uuvuttavaa.
Ongelmahan on se, ettei joku pääsykoe ole mikään ongelma, jos älyä on sen verran, että pystyy kompensoimaan haasteita niinkin hyvin, että todella selviytyy yliopistoon asti. Se on vaan yksi tentti, johon luetaan viimeisenä iltana ja kirjoitetaan mahdollisimman nopeasti mitä muistetaan ja ulos. Jos joku sanoo, että palastele ja opiskele pitkällä ajalla ja tee aikataulu ja hoida asia kuin normaali ihminen, niin siinä on juuri ne ongelmat; viime hetken adrenaliinipakko on välittäjäaineidenkin puolesta ainut, joka mahdollistaa sen hetkellisen keskittymisen ja sillä tehdään mitä pystytään. Monet pystyy hyvälle tasolle, mutta ei koskaan tasolle jolle olisi voinut päästä, ensinnäkin. Lääkkeet tietysti muuttavat tämän täysin ja ensimmäistä kertaa itse nautin opiskelusta niiden avulla, kun kyse on siitä mitä voin tehdä, sen sijaan, että tekee minimin vaikka tietäisi aiheesta paljon. Se ei ilman niitä vaan jäsenny päässä ja asioiden ylöskirjoittaminen -ain't nobody got time for that :D Vaikka se on vähän niinkuin se poitti opiskelussa, tiedän sen. Mutta joo, en tosiaan itsekään tajunnut ongelman ydintä ennen lääkitystä, mitä oikeasti tarkoittaa tarkkaavaisuus ja keskittyminen ja mihin kaikkeen ne vaikuttavat. Hyödytkin huomaa vasta kun ne mahdollistuvat konkreettisesti.
Tuosta aikatauluttamisesta ja palastelusta. Korkeakoulussa pitää keskittyä samaan aikaan moneen kurssiin, pääsykokeissa vain siihen yhteen juttuun. Joskus tehtävien tai lukemisen pilkkominen moneen osaan tai riittävän pitkälle aikavälille on kurssien aikarajojen puitteissa jopa mahdotonta. Joskus tulee yllättäviä tehtäviä joissa aikaraja onkin hyvin lähellä, mikä heittää muihin asioihin varatun ajan sekaisin. Puhumattakaan siitä että siinä aikataulutuksessa pitäisi olla varattu aikaa myös muulle elämälle ja äkillisille muutoksille.
Joo aina sanotaan, että pitää varata riittävästi aikaa opiskelulle, ja jos se ei riitä niin sitten varataan lisää. Mutta kun sitä aikaa ei ole, koska kurssit etenee nopeasti ja lisää tehtävää tulee koko ajan.
Mulla on täsmälleen samoja ongelmia kuin ap:llä. Mulla on myös adhd-diagnoosi.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos kokeilisit ottaa rinnalle opintoja korkeasaaresta? Katsot vähän menisikö siellä paremmin?
Sä varmaan ite oot käyny ton korkeasaaren opiston niin osaat varmasti kertoa sit lisääkin?
En ole aloittaja mutta tähän piti vastata. Teknillisen tiedekunnan voisin mainita tähän. Ainakin Ouluun ja varmaan myös Lappeenrantaan pääsee naurettavan huonolla pääsykoemenestyksellä. Opinnot sitten ovat aivan eri luokkaa ja keskeyttämisprosentti on todella suuri. Lisäksi vain yksittäistapaukset valmistuvat DI:ksi viidessä vuodessa. Moni tuskaili myös kandivaiheen rästikurssien kanssa samaan aikaan kun teki diplomityötä. Itse rämmin tuon tutkinnon aikoinani läpi joten kokemuksella kerron.