Lue keskustelun säännöt.
Epäily pettämisestä
10.12.2020 |
Naisenvaistoni on herännyt, epäilen, että miehelläni on ylimääräistä säätöä elämässään. Epäilys kohteestakin on vahva.
Haluaisin saada vahvistuksen epäilyille, mutta miten? Suora kysyminen ei ole vaihtoehto vielä, koska tiedän jo, mikä on reaktio. Kännykkää en pääse tutkimaan lukitusten vuoksi (ja eihän se sallittua olekaan).
Miten te ootte vastaavissa tilanteissa toimineet?
Kommentit (178)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pettäjät aina kiinni jää. Odottele vaan ihan rauhassa.
Miksi pitää odotella, jos on jo päättänyt, että puoliso ei ole luotettava? Eihän sillä ole mitään väliä, "jääkö kiinni" tai edes pettääkö, kun luottamus puuttuu joka tapauksessa. Miksi jäädä odottelemaan suhteeseen, jossa ei ole rakkautta?
Olen eri, mutta ei se minusta ole noin mustavalkoista. Minulle rakkaus ja luottamus ei ensinnäkään ole täysin sama asia, vaikka ne hyvässä suhteessa toki kulkeekin käsi kädessä. Toiseksi en koe, että luottamus olisi mikään kyllä tai ei -kysymys. 100% sokea luottamus on yleisesti ottaen typerää ja hyvin harva siihen todellisessa elämässä edes sortuu. Kyllä lähes kaikilla käy epäilys vähintään mielessä, jos olosuhteet riittävän vahvasti antaa siihen aihetta.
Samaa mieltä. Minusta on ylipäätään kohtuutonta vaatia täyttä luottamusta aina tilanteesta riippumatta, niin ettei se koskaan saisi notkahtaa hetkeksikään mihinkään suuntaan oli tilanne mikä tahansa. Tuollainen on yksinkertaisesti mahdotonta eikä minustakaan aina siinä aina ole kyse rakkaudesta tai sen puutteesta. Kuulostaa itse asiassa aika manipulatiiviselta ja jopa kiristykseltä. Tietenkin lähtökohtaisesti kumppaniin ja hänen tukeensa pitää voida luottaa, mutta tilanteet ovat aina muuttuvia ja ailahtelevia.
Voi siis vedota logiikkasi mukaan siihen, että kulini sattui lipsahtamaan vieraaseen naiseen, kun oli pikkujoulut, laiva tai baarireissu, exän yllättävä näkeminen. Monet varvit otettiin, enkä halunnut kertoa sitä ettet pahoittaisi mieltäsi. Tietysti rakastan vain sinua, älä epäile etten ole luotettava. Valehtelen sinun parastasi ajatellen.
Näinkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pettäjät aina kiinni jää. Odottele vaan ihan rauhassa.
Miksi pitää odotella, jos on jo päättänyt, että puoliso ei ole luotettava? Eihän sillä ole mitään väliä, "jääkö kiinni" tai edes pettääkö, kun luottamus puuttuu joka tapauksessa. Miksi jäädä odottelemaan suhteeseen, jossa ei ole rakkautta?
Olen eri, mutta ei se minusta ole noin mustavalkoista. Minulle rakkaus ja luottamus ei ensinnäkään ole täysin sama asia, vaikka ne hyvässä suhteessa toki kulkeekin käsi kädessä. Toiseksi en koe, että luottamus olisi mikään kyllä tai ei -kysymys. 100% sokea luottamus on yleisesti ottaen typerää ja hyvin harva siihen todellisessa elämässä edes sortuu. Kyllä lähes kaikilla käy epäilys vähintään mielessä, jos olosuhteet riittävän vahvasti antaa siihen aihetta.
Samaa mieltä. Minusta on ylipäätään kohtuutonta vaatia täyttä luottamusta aina tilanteesta riippumatta, niin ettei se koskaan saisi notkahtaa hetkeksikään mihinkään suuntaan oli tilanne mikä tahansa. Tuollainen on yksinkertaisesti mahdotonta eikä minustakaan aina siinä aina ole kyse rakkaudesta tai sen puutteesta. Kuulostaa itse asiassa aika manipulatiiviselta ja jopa kiristykseltä. Tietenkin lähtökohtaisesti kumppaniin ja hänen tukeensa pitää voida luottaa, mutta tilanteet ovat aina muuttuvia ja ailahtelevia.
Minulle puoliso on uskollinen, kunnes toisin todistetaan (=hän minulle ilmoittaa) En lähde asiaa erikseen tutkimaan, sehän olisi loputon suo. En oikein keksi tilannetta, jossa lähtisin asiaa erikseen häneltä tenttaamaan tai edes kysymään. Ties vaikka paljastuisi joku vanhojen aikojen syrjähyppy, josta en halua mitään tietääkään.
No tietenkin, mutta ei ollut suoranaisesti tuosta kyse, vaan siitä ettei ymmärrettävistäkin syistä luotto voi olla aina 100%. Mietitään vaikka tilannetta, että toisen käytön muuttuu yhtäkkiä monella tavalla erilaiseksi. Se muutos on siinä se epäilyksen aiheuttaja ja jos asian esille ottaessa toinen kommentoisi vain "sun pitää vaan luottaa muhun, jos et luota niin joo kyllä se on ero sitten heti" ilman muuta selittelyä. Silloinko oikeasti se, joka epäilee että jokin on pielessä on paranoija ja on hänen syynsä jos ero sitten tulee, koska toisella ei ole velvollisuutta selittää käytöstään, koska toisen pitää vain luottaa?
Miksi miehesi pettäisi jos teillä on kaikki noin loistavasti? Mä en nyt oikein käsitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pettäjät aina kiinni jää. Odottele vaan ihan rauhassa.
Miksi pitää odotella, jos on jo päättänyt, että puoliso ei ole luotettava? Eihän sillä ole mitään väliä, "jääkö kiinni" tai edes pettääkö, kun luottamus puuttuu joka tapauksessa. Miksi jäädä odottelemaan suhteeseen, jossa ei ole rakkautta?
Olen eri, mutta ei se minusta ole noin mustavalkoista. Minulle rakkaus ja luottamus ei ensinnäkään ole täysin sama asia, vaikka ne hyvässä suhteessa toki kulkeekin käsi kädessä. Toiseksi en koe, että luottamus olisi mikään kyllä tai ei -kysymys. 100% sokea luottamus on yleisesti ottaen typerää ja hyvin harva siihen todellisessa elämässä edes sortuu. Kyllä lähes kaikilla käy epäilys vähintään mielessä, jos olosuhteet riittävän vahvasti antaa siihen aihetta.
Samaa mieltä. Minusta on ylipäätään kohtuutonta vaatia täyttä luottamusta aina tilanteesta riippumatta, niin ettei se koskaan saisi notkahtaa hetkeksikään mihinkään suuntaan oli tilanne mikä tahansa. Tuollainen on yksinkertaisesti mahdotonta eikä minustakaan aina siinä aina ole kyse rakkaudesta tai sen puutteesta. Kuulostaa itse asiassa aika manipulatiiviselta ja jopa kiristykseltä. Tietenkin lähtökohtaisesti kumppaniin ja hänen tukeensa pitää voida luottaa, mutta tilanteet ovat aina muuttuvia ja ailahtelevia.
Voi siis vedota logiikkasi mukaan siihen, että kulini sattui lipsahtamaan vieraaseen naiseen, kun oli pikkujoulut, laiva tai baarireissu, exän yllättävä näkeminen. Monet varvit otettiin, enkä halunnut kertoa sitä ettet pahoittaisi mieltäsi. Tietysti rakastan vain sinua, älä epäile etten ole luotettava. Valehtelen sinun parastasi ajatellen.
Näinkö?
Oliko tämä oikeasti se viesti mihin halusit vastata vai jäikö tuosta jokin välistä? Koska jos oli niin en näe mitään yhteyttä tai logiikkaa lainaamaasi viestiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pettäjät aina kiinni jää. Odottele vaan ihan rauhassa.
Miksi pitää odotella, jos on jo päättänyt, että puoliso ei ole luotettava? Eihän sillä ole mitään väliä, "jääkö kiinni" tai edes pettääkö, kun luottamus puuttuu joka tapauksessa. Miksi jäädä odottelemaan suhteeseen, jossa ei ole rakkautta?
Olen eri, mutta ei se minusta ole noin mustavalkoista. Minulle rakkaus ja luottamus ei ensinnäkään ole täysin sama asia, vaikka ne hyvässä suhteessa toki kulkeekin käsi kädessä. Toiseksi en koe, että luottamus olisi mikään kyllä tai ei -kysymys. 100% sokea luottamus on yleisesti ottaen typerää ja hyvin harva siihen todellisessa elämässä edes sortuu. Kyllä lähes kaikilla käy epäilys vähintään mielessä, jos olosuhteet riittävän vahvasti antaa siihen aihetta.
Samaa mieltä. Minusta on ylipäätään kohtuutonta vaatia täyttä luottamusta aina tilanteesta riippumatta, niin ettei se koskaan saisi notkahtaa hetkeksikään mihinkään suuntaan oli tilanne mikä tahansa. Tuollainen on yksinkertaisesti mahdotonta eikä minustakaan aina siinä aina ole kyse rakkaudesta tai sen puutteesta. Kuulostaa itse asiassa aika manipulatiiviselta ja jopa kiristykseltä. Tietenkin lähtökohtaisesti kumppaniin ja hänen tukeensa pitää voida luottaa, mutta tilanteet ovat aina muuttuvia ja ailahtelevia.
Voi siis vedota logiikkasi mukaan siihen, että kulini sattui lipsahtamaan vieraaseen naiseen, kun oli pikkujoulut, laiva tai baarireissu, exän yllättävä näkeminen. Monet varvit otettiin, enkä halunnut kertoa sitä ettet pahoittaisi mieltäsi. Tietysti rakastan vain sinua, älä epäile etten ole luotettava. Valehtelen sinun parastasi ajatellen.
Näinkö?
Ymmärsitköhän nyt jotain todella väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä samanlaisia avauksia näkee säännöllisin väliajoin täällä. Ja keskustelu velloo eteenpäin aina saman kaavan mukaan:
1) Ehdotetaan puhelimen tutkimista, seuraamista, gps-jäljittimiä ym.
2) Palstan lainoppineet ryntää paikalle muistuttamaan em. keinojen laittomuudesta.
3) Seuraavaksi neuvotaan eroamaan jo pelkän epäilyksen pohjalta, miksi olla yhdessä jos ei luota?
Olen nyt ilonpilaaja, ja heitän seuraavaksi viisauden, joka aina ja poikkeuksetta sammuttaa keskustelun...
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tällainen epäilevä rouva. Aina kun jonnekin olen menossa alkaa kauhea huuto, "nyt sä menet huoraamaan!!" jne.
En ole mennyt, enkä mene. Ainut minkä teen on se, että odotan muutaman vuoden kunnes poika täyttää 15 ja sitten jätän tämän mielisairaan akan.
Tähän täytyy kyllä kommentoida, että en tivaa minne ollaan menossa, tai ylipäänsä estele miehen menoja. En oo nalkuttava akka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...epäily on turhaa, koska 100% varma et voi olla koskaan. Taitava peluri peittää jälkensä niin hyvin!
Case closed ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pettäjät aina kiinni jää. Odottele vaan ihan rauhassa.
Miksi pitää odotella, jos on jo päättänyt, että puoliso ei ole luotettava? Eihän sillä ole mitään väliä, "jääkö kiinni" tai edes pettääkö, kun luottamus puuttuu joka tapauksessa. Miksi jäädä odottelemaan suhteeseen, jossa ei ole rakkautta?
Olen eri, mutta ei se minusta ole noin mustavalkoista. Minulle rakkaus ja luottamus ei ensinnäkään ole täysin sama asia, vaikka ne hyvässä suhteessa toki kulkeekin käsi kädessä. Toiseksi en koe, että luottamus olisi mikään kyllä tai ei -kysymys. 100% sokea luottamus on yleisesti ottaen typerää ja hyvin harva siihen todellisessa elämässä edes sortuu. Kyllä lähes kaikilla käy epäilys vähintään mielessä, jos olosuhteet riittävän vahvasti antaa siihen aihetta.
Samaa mieltä. Minusta on ylipäätään kohtuutonta vaatia täyttä luottamusta aina tilanteesta riippumatta, niin ettei se koskaan saisi notkahtaa hetkeksikään mihinkään suuntaan oli tilanne mikä tahansa. Tuollainen on yksinkertaisesti mahdotonta eikä minustakaan aina siinä aina ole kyse rakkaudesta tai sen puutteesta. Kuulostaa itse asiassa aika manipulatiiviselta ja jopa kiristykseltä. Tietenkin lähtökohtaisesti kumppaniin ja hänen tukeensa pitää voida luottaa, mutta tilanteet ovat aina muuttuvia ja ailahtelevia.
Voi siis vedota logiikkasi mukaan siihen, että kulini sattui lipsahtamaan vieraaseen naiseen, kun oli pikkujoulut, laiva tai baarireissu, exän yllättävä näkeminen. Monet varvit otettiin, enkä halunnut kertoa sitä ettet pahoittaisi mieltäsi. Tietysti rakastan vain sinua, älä epäile etten ole luotettava. Valehtelen sinun parastasi ajatellen.
Näinkö?Ymmärsitköhän nyt jotain todella väärin?
Olen eri, mutta eiköhän hän viitannut tuohon kohtaan jossa sanottiin, että on kohtuutonta vaatia aina luottamusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pettäjät aina kiinni jää. Odottele vaan ihan rauhassa.
Miksi pitää odotella, jos on jo päättänyt, että puoliso ei ole luotettava? Eihän sillä ole mitään väliä, "jääkö kiinni" tai edes pettääkö, kun luottamus puuttuu joka tapauksessa. Miksi jäädä odottelemaan suhteeseen, jossa ei ole rakkautta?
Olen eri, mutta ei se minusta ole noin mustavalkoista. Minulle rakkaus ja luottamus ei ensinnäkään ole täysin sama asia, vaikka ne hyvässä suhteessa toki kulkeekin käsi kädessä. Toiseksi en koe, että luottamus olisi mikään kyllä tai ei -kysymys. 100% sokea luottamus on yleisesti ottaen typerää ja hyvin harva siihen todellisessa elämässä edes sortuu. Kyllä lähes kaikilla käy epäilys vähintään mielessä, jos olosuhteet riittävän vahvasti antaa siihen aihetta.
Samaa mieltä. Minusta on ylipäätään kohtuutonta vaatia täyttä luottamusta aina tilanteesta riippumatta, niin ettei se koskaan saisi notkahtaa hetkeksikään mihinkään suuntaan oli tilanne mikä tahansa. Tuollainen on yksinkertaisesti mahdotonta eikä minustakaan aina siinä aina ole kyse rakkaudesta tai sen puutteesta. Kuulostaa itse asiassa aika manipulatiiviselta ja jopa kiristykseltä. Tietenkin lähtökohtaisesti kumppaniin ja hänen tukeensa pitää voida luottaa, mutta tilanteet ovat aina muuttuvia ja ailahtelevia.
Voi siis vedota logiikkasi mukaan siihen, että kulini sattui lipsahtamaan vieraaseen naiseen, kun oli pikkujoulut, laiva tai baarireissu, exän yllättävä näkeminen. Monet varvit otettiin, enkä halunnut kertoa sitä ettet pahoittaisi mieltäsi. Tietysti rakastan vain sinua, älä epäile etten ole luotettava. Valehtelen sinun parastasi ajatellen.
Näinkö?Ymmärsitköhän nyt jotain todella väärin?
Olen eri, mutta eiköhän hän viitannut tuohon kohtaan jossa sanottiin, että on kohtuutonta vaatia aina luottamusta.
Puolisolta kohtuutonta vaatia luottamusta? What??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pettäjät aina kiinni jää. Odottele vaan ihan rauhassa.
Miksi pitää odotella, jos on jo päättänyt, että puoliso ei ole luotettava? Eihän sillä ole mitään väliä, "jääkö kiinni" tai edes pettääkö, kun luottamus puuttuu joka tapauksessa. Miksi jäädä odottelemaan suhteeseen, jossa ei ole rakkautta?
Olen eri, mutta ei se minusta ole noin mustavalkoista. Minulle rakkaus ja luottamus ei ensinnäkään ole täysin sama asia, vaikka ne hyvässä suhteessa toki kulkeekin käsi kädessä. Toiseksi en koe, että luottamus olisi mikään kyllä tai ei -kysymys. 100% sokea luottamus on yleisesti ottaen typerää ja hyvin harva siihen todellisessa elämässä edes sortuu. Kyllä lähes kaikilla käy epäilys vähintään mielessä, jos olosuhteet riittävän vahvasti antaa siihen aihetta.
Samaa mieltä. Minusta on ylipäätään kohtuutonta vaatia täyttä luottamusta aina tilanteesta riippumatta, niin ettei se koskaan saisi notkahtaa hetkeksikään mihinkään suuntaan oli tilanne mikä tahansa. Tuollainen on yksinkertaisesti mahdotonta eikä minustakaan aina siinä aina ole kyse rakkaudesta tai sen puutteesta. Kuulostaa itse asiassa aika manipulatiiviselta ja jopa kiristykseltä. Tietenkin lähtökohtaisesti kumppaniin ja hänen tukeensa pitää voida luottaa, mutta tilanteet ovat aina muuttuvia ja ailahtelevia.
Minulle puoliso on uskollinen, kunnes toisin todistetaan (=hän minulle ilmoittaa) En lähde asiaa erikseen tutkimaan, sehän olisi loputon suo. En oikein keksi tilannetta, jossa lähtisin asiaa erikseen häneltä tenttaamaan tai edes kysymään. Ties vaikka paljastuisi joku vanhojen aikojen syrjähyppy, josta en halua mitään tietääkään.
En ole se jolle vastasit. Ei kukaan tule todistelemaan tuntemattomille että miehesi muuten pettää, aika harva. Elät aina pettävien kanssa, jos et uskalla katsoa tarkemmin miesten laatua ja mitä todellisuus on. Ei suoraan kysymällä saa vastausta että toinen pettäisi, sinun pitää tutkia asia, jos toinen tuntuu pelimieheltä. Ihan turha taas silloin tutkia, jos mies ei ole naisia millään tavalla kiinnostavaa sorttia. Ei tarvitse epäillä turhaan toista, mutta joissakin tapauksissa ON aihetta, ellei sitten halua elää avoimessa suhteessa.
Miksi ihmeessä sinun tavallasi ajatteleva olisi vapaaehtoisesti missään tekemisissä yhdenkään miehen kanssa? Kun he kaikki kuitenkin ovat mielestäsi patologisia valehtelijoita. Ei vaan aukene minulle tämä sairaalloisen mustasukkaisten ihmisten järjenjuoksu.
En ole ollut koskaan sairaalloisesti mustasukkainen, minua kohtaan on oltu. On naiivia kuvitella että joku tunnustaisi suoraan pettämisen, varsinkin alkoholia runsaasti juovat pelimiehet. Ei minullekaan avaudu syy miksi haukut vieraita ihmisiä palstalla täysin lyttyyn, se aiheuttaa varmasti muille ikäviä tunnetiloja kun heidän kimppuun pääset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pettäjät aina kiinni jää. Odottele vaan ihan rauhassa.
Miksi pitää odotella, jos on jo päättänyt, että puoliso ei ole luotettava? Eihän sillä ole mitään väliä, "jääkö kiinni" tai edes pettääkö, kun luottamus puuttuu joka tapauksessa. Miksi jäädä odottelemaan suhteeseen, jossa ei ole rakkautta?
Olen eri, mutta ei se minusta ole noin mustavalkoista. Minulle rakkaus ja luottamus ei ensinnäkään ole täysin sama asia, vaikka ne hyvässä suhteessa toki kulkeekin käsi kädessä. Toiseksi en koe, että luottamus olisi mikään kyllä tai ei -kysymys. 100% sokea luottamus on yleisesti ottaen typerää ja hyvin harva siihen todellisessa elämässä edes sortuu. Kyllä lähes kaikilla käy epäilys vähintään mielessä, jos olosuhteet riittävän vahvasti antaa siihen aihetta.
Samaa mieltä. Minusta on ylipäätään kohtuutonta vaatia täyttä luottamusta aina tilanteesta riippumatta, niin ettei se koskaan saisi notkahtaa hetkeksikään mihinkään suuntaan oli tilanne mikä tahansa. Tuollainen on yksinkertaisesti mahdotonta eikä minustakaan aina siinä aina ole kyse rakkaudesta tai sen puutteesta. Kuulostaa itse asiassa aika manipulatiiviselta ja jopa kiristykseltä. Tietenkin lähtökohtaisesti kumppaniin ja hänen tukeensa pitää voida luottaa, mutta tilanteet ovat aina muuttuvia ja ailahtelevia.
Voi siis vedota logiikkasi mukaan siihen, että kulini sattui lipsahtamaan vieraaseen naiseen, kun oli pikkujoulut, laiva tai baarireissu, exän yllättävä näkeminen. Monet varvit otettiin, enkä halunnut kertoa sitä ettet pahoittaisi mieltäsi. Tietysti rakastan vain sinua, älä epäile etten ole luotettava. Valehtelen sinun parastasi ajatellen.
Näinkö?Ymmärsitköhän nyt jotain todella väärin?
Olen eri, mutta eiköhän hän viitannut tuohon kohtaan jossa sanottiin, että on kohtuutonta vaatia aina luottamusta.
Eli ymmärsi väärin. Se kun tarkoitti sitä, että on nimenomaan kohtuutonta vaatia toiselta, että hänen pitäisi varauksetta luottaa itseensä aina 100% Eli siis että nimenomaan tuollaisessa ilmiselvässä pettämistapauksessa on väärin kiristää toiselta täyttä luottamusta vaikka ei ole sen arvoinen. On se näemmä välillä vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pettäjät aina kiinni jää. Odottele vaan ihan rauhassa.
Miksi pitää odotella, jos on jo päättänyt, että puoliso ei ole luotettava? Eihän sillä ole mitään väliä, "jääkö kiinni" tai edes pettääkö, kun luottamus puuttuu joka tapauksessa. Miksi jäädä odottelemaan suhteeseen, jossa ei ole rakkautta?
Olen eri, mutta ei se minusta ole noin mustavalkoista. Minulle rakkaus ja luottamus ei ensinnäkään ole täysin sama asia, vaikka ne hyvässä suhteessa toki kulkeekin käsi kädessä. Toiseksi en koe, että luottamus olisi mikään kyllä tai ei -kysymys. 100% sokea luottamus on yleisesti ottaen typerää ja hyvin harva siihen todellisessa elämässä edes sortuu. Kyllä lähes kaikilla käy epäilys vähintään mielessä, jos olosuhteet riittävän vahvasti antaa siihen aihetta.
Samaa mieltä. Minusta on ylipäätään kohtuutonta vaatia täyttä luottamusta aina tilanteesta riippumatta, niin ettei se koskaan saisi notkahtaa hetkeksikään mihinkään suuntaan oli tilanne mikä tahansa. Tuollainen on yksinkertaisesti mahdotonta eikä minustakaan aina siinä aina ole kyse rakkaudesta tai sen puutteesta. Kuulostaa itse asiassa aika manipulatiiviselta ja jopa kiristykseltä. Tietenkin lähtökohtaisesti kumppaniin ja hänen tukeensa pitää voida luottaa, mutta tilanteet ovat aina muuttuvia ja ailahtelevia.
Voi siis vedota logiikkasi mukaan siihen, että kulini sattui lipsahtamaan vieraaseen naiseen, kun oli pikkujoulut, laiva tai baarireissu, exän yllättävä näkeminen. Monet varvit otettiin, enkä halunnut kertoa sitä ettet pahoittaisi mieltäsi. Tietysti rakastan vain sinua, älä epäile etten ole luotettava. Valehtelen sinun parastasi ajatellen.
Näinkö?Ymmärsitköhän nyt jotain todella väärin?
Olen eri, mutta eiköhän hän viitannut tuohon kohtaan jossa sanottiin, että on kohtuutonta vaatia aina luottamusta.
Puolisolta kohtuutonta vaatia luottamusta? What??
Lue tummennettu kohta aikaisemmasta viestistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku kertoa, miksi ap:n tai kenenkään, joka on vastaavassa tilanteessa, pitäisi saada "vahvistus epäilyksilleen". Jos asiaa ei voi suoraan kysyä, niin mitä pelastettavaa suhteessa enää on?
Siis ymmärrätkö että ihmiset saattavat tulkita asioita väärin?
Ja se on ihan inhimillistä että toivoo viimeiseen asti että olisi epäilyksineen väärässä eikä oma elämä romahtaisikaan. Siksi ihmiset haluaa saada varmuuden. Hyvä jos sä olet valmis eroamaan saman tien jos päähäsi tulee epäilys että jotain on vialla. Kysyminen suoraan ei auta koska ei kukaan myöntäisi.
ap ei ainakaan toivo viimeisen asti olevansa väärässä. Hän kirjoittaa: "Haluaisin saada vahvistuksen epäilyille, mutta miten?"
Todellakin toivon olevani väärässä, enemmän kuin mitään. Vahvistuksella tarkoitin onko näin vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku kertoa, miksi ap:n tai kenenkään, joka on vastaavassa tilanteessa, pitäisi saada "vahvistus epäilyksilleen". Jos asiaa ei voi suoraan kysyä, niin mitä pelastettavaa suhteessa enää on?
Siis ymmärrätkö että ihmiset saattavat tulkita asioita väärin?
Ja se on ihan inhimillistä että toivoo viimeiseen asti että olisi epäilyksineen väärässä eikä oma elämä romahtaisikaan. Siksi ihmiset haluaa saada varmuuden. Hyvä jos sä olet valmis eroamaan saman tien jos päähäsi tulee epäilys että jotain on vialla. Kysyminen suoraan ei auta koska ei kukaan myöntäisi.
ap ei ainakaan toivo viimeisen asti olevansa väärässä. Hän kirjoittaa: "Haluaisin saada vahvistuksen epäilyille, mutta miten?"
Todellakin toivon olevani väärässä, enemmän kuin mitään. Vahvistuksella tarkoitin onko näin vai ei.
Mutta onko olemassakaan sellaista vahvistusta, minkä jälkeen luottamus olisi täysin palautettu? Jos hän näyttäisi sinulle kännykkänsä sisällön (puhelut, viestit, netin), alkaisit miettiä, onko hänellä toinen puhelin josta et ole tietoinen. Jos hän näyttäisi sähköpostinsa, et koskaan saisi tietää kuinka monta muuta sp-osoitetta hänellä on. Vaikka hän ottaisi sinut mukaansa ihan joka paikkaan seuraavien viikkojen aikana, ennen pitkää tulisi tilanne että hänen on mentävä yksin jonnekin. Jne.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pettäjät aina kiinni jää. Odottele vaan ihan rauhassa.
Miksi pitää odotella, jos on jo päättänyt, että puoliso ei ole luotettava? Eihän sillä ole mitään väliä, "jääkö kiinni" tai edes pettääkö, kun luottamus puuttuu joka tapauksessa. Miksi jäädä odottelemaan suhteeseen, jossa ei ole rakkautta?
Olen eri, mutta ei se minusta ole noin mustavalkoista. Minulle rakkaus ja luottamus ei ensinnäkään ole täysin sama asia, vaikka ne hyvässä suhteessa toki kulkeekin käsi kädessä. Toiseksi en koe, että luottamus olisi mikään kyllä tai ei -kysymys. 100% sokea luottamus on yleisesti ottaen typerää ja hyvin harva siihen todellisessa elämässä edes sortuu. Kyllä lähes kaikilla käy epäilys vähintään mielessä, jos olosuhteet riittävän vahvasti antaa siihen aihetta.
Samaa mieltä. Minusta on ylipäätään kohtuutonta vaatia täyttä luottamusta aina tilanteesta riippumatta, niin ettei se koskaan saisi notkahtaa hetkeksikään mihinkään suuntaan oli tilanne mikä tahansa. Tuollainen on yksinkertaisesti mahdotonta eikä minustakaan aina siinä aina ole kyse rakkaudesta tai sen puutteesta. Kuulostaa itse asiassa aika manipulatiiviselta ja jopa kiristykseltä. Tietenkin lähtökohtaisesti kumppaniin ja hänen tukeensa pitää voida luottaa, mutta tilanteet ovat aina muuttuvia ja ailahtelevia.
Voi siis vedota logiikkasi mukaan siihen, että kulini sattui lipsahtamaan vieraaseen naiseen, kun oli pikkujoulut, laiva tai baarireissu, exän yllättävä näkeminen. Monet varvit otettiin, enkä halunnut kertoa sitä ettet pahoittaisi mieltäsi. Tietysti rakastan vain sinua, älä epäile etten ole luotettava. Valehtelen sinun parastasi ajatellen.
Näinkö?Ymmärsitköhän nyt jotain todella väärin?
Olen eri, mutta eiköhän hän viitannut tuohon kohtaan jossa sanottiin, että on kohtuutonta vaatia aina luottamusta.
Minäkin olen eri, mutta minäkään en ymmärtänyt yhteyttä. Haluttiinko tässä sanoa, että täyden ja ehdottoman luottamuksen puute on yhtä kuin oikeutus pettämiselle? Millä perusteella? Itse en ainakaan tarjoa tai vaadi sokeaa 100% luottamusta, minusta se on epärealistista, mutta 100% uskollisuutta kyllä vaadin (ja myös tarjoan). En näe tässä mitään ristiriitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku kertoa, miksi ap:n tai kenenkään, joka on vastaavassa tilanteessa, pitäisi saada "vahvistus epäilyksilleen". Jos asiaa ei voi suoraan kysyä, niin mitä pelastettavaa suhteessa enää on?
Siis ymmärrätkö että ihmiset saattavat tulkita asioita väärin?
Ja se on ihan inhimillistä että toivoo viimeiseen asti että olisi epäilyksineen väärässä eikä oma elämä romahtaisikaan. Siksi ihmiset haluaa saada varmuuden. Hyvä jos sä olet valmis eroamaan saman tien jos päähäsi tulee epäilys että jotain on vialla. Kysyminen suoraan ei auta koska ei kukaan myöntäisi.
ap ei ainakaan toivo viimeisen asti olevansa väärässä. Hän kirjoittaa: "Haluaisin saada vahvistuksen epäilyille, mutta miten?"
Todellakin toivon olevani väärässä, enemmän kuin mitään. Vahvistuksella tarkoitin onko näin vai ei.
Jos käykin niin, että vakuutut olleesi väärässä, niin mitä sitten? Kerrotko puolisollesi, että epäilit hänen pettävän ja suunnittelit yksityisten viestin lukemista puhelimesta ja pyörälenkeillä stalkkaamista? Vai aiotko valehdella hänelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pettäjät aina kiinni jää. Odottele vaan ihan rauhassa.
Miksi pitää odotella, jos on jo päättänyt, että puoliso ei ole luotettava? Eihän sillä ole mitään väliä, "jääkö kiinni" tai edes pettääkö, kun luottamus puuttuu joka tapauksessa. Miksi jäädä odottelemaan suhteeseen, jossa ei ole rakkautta?
Olen eri, mutta ei se minusta ole noin mustavalkoista. Minulle rakkaus ja luottamus ei ensinnäkään ole täysin sama asia, vaikka ne hyvässä suhteessa toki kulkeekin käsi kädessä. Toiseksi en koe, että luottamus olisi mikään kyllä tai ei -kysymys. 100% sokea luottamus on yleisesti ottaen typerää ja hyvin harva siihen todellisessa elämässä edes sortuu. Kyllä lähes kaikilla käy epäilys vähintään mielessä, jos olosuhteet riittävän vahvasti antaa siihen aihetta.
Samaa mieltä. Minusta on ylipäätään kohtuutonta vaatia täyttä luottamusta aina tilanteesta riippumatta, niin ettei se koskaan saisi notkahtaa hetkeksikään mihinkään suuntaan oli tilanne mikä tahansa. Tuollainen on yksinkertaisesti mahdotonta eikä minustakaan aina siinä aina ole kyse rakkaudesta tai sen puutteesta. Kuulostaa itse asiassa aika manipulatiiviselta ja jopa kiristykseltä. Tietenkin lähtökohtaisesti kumppaniin ja hänen tukeensa pitää voida luottaa, mutta tilanteet ovat aina muuttuvia ja ailahtelevia.
Minulle puoliso on uskollinen, kunnes toisin todistetaan (=hän minulle ilmoittaa) En lähde asiaa erikseen tutkimaan, sehän olisi loputon suo. En oikein keksi tilannetta, jossa lähtisin asiaa erikseen häneltä tenttaamaan tai edes kysymään. Ties vaikka paljastuisi joku vanhojen aikojen syrjähyppy, josta en halua mitään tietääkään.
No mutta tämähän on täysin eri asia, jos ei edes halua tietää mitä sitä kumppani puuhailee. Ns. ranskalainen suhde - älä kysy älä kerro. Tietysti tuossa järjestelyssä on eri säännöt kuin niissä suhteissa, joissa uskollisuus koetaan tärkeäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pettäjät aina kiinni jää. Odottele vaan ihan rauhassa.
Miksi pitää odotella, jos on jo päättänyt, että puoliso ei ole luotettava? Eihän sillä ole mitään väliä, "jääkö kiinni" tai edes pettääkö, kun luottamus puuttuu joka tapauksessa. Miksi jäädä odottelemaan suhteeseen, jossa ei ole rakkautta?
Olen eri, mutta ei se minusta ole noin mustavalkoista. Minulle rakkaus ja luottamus ei ensinnäkään ole täysin sama asia, vaikka ne hyvässä suhteessa toki kulkeekin käsi kädessä. Toiseksi en koe, että luottamus olisi mikään kyllä tai ei -kysymys. 100% sokea luottamus on yleisesti ottaen typerää ja hyvin harva siihen todellisessa elämässä edes sortuu. Kyllä lähes kaikilla käy epäilys vähintään mielessä, jos olosuhteet riittävän vahvasti antaa siihen aihetta.
Samaa mieltä. Minusta on ylipäätään kohtuutonta vaatia täyttä luottamusta aina tilanteesta riippumatta, niin ettei se koskaan saisi notkahtaa hetkeksikään mihinkään suuntaan oli tilanne mikä tahansa. Tuollainen on yksinkertaisesti mahdotonta eikä minustakaan aina siinä aina ole kyse rakkaudesta tai sen puutteesta. Kuulostaa itse asiassa aika manipulatiiviselta ja jopa kiristykseltä. Tietenkin lähtökohtaisesti kumppaniin ja hänen tukeensa pitää voida luottaa, mutta tilanteet ovat aina muuttuvia ja ailahtelevia.
Voi siis vedota logiikkasi mukaan siihen, että kulini sattui lipsahtamaan vieraaseen naiseen, kun oli pikkujoulut, laiva tai baarireissu, exän yllättävä näkeminen. Monet varvit otettiin, enkä halunnut kertoa sitä ettet pahoittaisi mieltäsi. Tietysti rakastan vain sinua, älä epäile etten ole luotettava. Valehtelen sinun parastasi ajatellen.
Näinkö?Ymmärsitköhän nyt jotain todella väärin?
Olen eri, mutta eiköhän hän viitannut tuohon kohtaan jossa sanottiin, että on kohtuutonta vaatia aina luottamusta.
Minäkin olen eri, mutta minäkään en ymmärtänyt yhteyttä. Haluttiinko tässä sanoa, että täyden ja ehdottoman luottamuksen puute on yhtä kuin oikeutus pettämiselle? Millä perusteella? Itse en ainakaan tarjoa tai vaadi sokeaa 100% luottamusta, minusta se on epärealistista, mutta 100% uskollisuutta kyllä vaadin (ja myös tarjoan). En näe tässä mitään ristiriitaa.
Tätä juuri tarkoitin. Tietenkin puolisolta on syytä odottaa luottamusta, mutta mielestäni täyden luottamuksen odotus ei ole realistista. Ja tämä ei nyt tarkoita lupaa pettämiselle, vaan nimenomaan sitä että jos joskus tulee syytä epäillä sellaista se on ihan ok, eikä sitä tarvitse ohittaa olankohautuksella "koska pitää vain sokeasti luottaa". Kyllä itse ainakin tiedostan etten ole 100% joka tilanteessa välttämättä luottamuksen arvoinen, vaikka parhaani yritänkin ja tällä tavalla asennoidun myös luultavasti toiseenkin. Siltikään tämä ei tarkoita, että mielestäni olisi ok pettää ja valehdella, vaan enemmänkin sitä että pidän tuota realistisena mahdollisuutena ilman, että olen ilkeä ihminen joka ei osaa luottaa toiseen tippaakaan.
Miksi ihmeessä sinun tavallasi ajatteleva olisi vapaaehtoisesti missään tekemisissä yhdenkään miehen kanssa? Kun he kaikki kuitenkin ovat mielestäsi patologisia valehtelijoita. Ei vaan aukene minulle tämä sairaalloisen mustasukkaisten ihmisten järjenjuoksu.