Lue keskustelun säännöt.
Epäily pettämisestä
10.12.2020 |
Naisenvaistoni on herännyt, epäilen, että miehelläni on ylimääräistä säätöä elämässään. Epäilys kohteestakin on vahva.
Haluaisin saada vahvistuksen epäilyille, mutta miten? Suora kysyminen ei ole vaihtoehto vielä, koska tiedän jo, mikä on reaktio. Kännykkää en pääse tutkimaan lukitusten vuoksi (ja eihän se sallittua olekaan).
Miten te ootte vastaavissa tilanteissa toimineet?
Kommentit (178)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pettäjät aina kiinni jää. Odottele vaan ihan rauhassa.
Miksi pitää odotella, jos on jo päättänyt, että puoliso ei ole luotettava? Eihän sillä ole mitään väliä, "jääkö kiinni" tai edes pettääkö, kun luottamus puuttuu joka tapauksessa. Miksi jäädä odottelemaan suhteeseen, jossa ei ole rakkautta?
Olen eri, mutta ei se minusta ole noin mustavalkoista. Minulle rakkaus ja luottamus ei ensinnäkään ole täysin sama asia, vaikka ne hyvässä suhteessa toki kulkeekin käsi kädessä. Toiseksi en koe, että luottamus olisi mikään kyllä tai ei -kysymys. 100% sokea luottamus on yleisesti ottaen typerää ja hyvin harva siihen todellisessa elämässä edes sortuu. Kyllä lähes kaikilla käy epäilys vähintään mielessä, jos olosuhteet riittävän vahvasti antaa siihen aihetta.
Samaa mieltä. Minusta on ylipäätään kohtuutonta vaatia täyttä luottamusta aina tilanteesta riippumatta, niin ettei se koskaan saisi notkahtaa hetkeksikään mihinkään suuntaan oli tilanne mikä tahansa. Tuollainen on yksinkertaisesti mahdotonta eikä minustakaan aina siinä aina ole kyse rakkaudesta tai sen puutteesta. Kuulostaa itse asiassa aika manipulatiiviselta ja jopa kiristykseltä. Tietenkin lähtökohtaisesti kumppaniin ja hänen tukeensa pitää voida luottaa, mutta tilanteet ovat aina muuttuvia ja ailahtelevia.
Minulle puoliso on uskollinen, kunnes toisin todistetaan (=hän minulle ilmoittaa) En lähde asiaa erikseen tutkimaan, sehän olisi loputon suo. En oikein keksi tilannetta, jossa lähtisin asiaa erikseen häneltä tenttaamaan tai edes kysymään. Ties vaikka paljastuisi joku vanhojen aikojen syrjähyppy, josta en halua mitään tietääkään.
Eli pidät syrjähyppyä mahdollisena, mutta et siitä halua tietää? Ei tuo kyllä kuulosta siltä että luottaisit vaan siltä että et halua oman mielikuvasi suhteestanne kärsivän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut että "ongelma" on siinä että olen itse sellainen kuin olen, ja muut ovat toisenlaisia. Olen tutkinut silloisen miesystävän puhelimen aikoinaan, ja toisen avomiehen posteja avannut. Ensimmäisestä paljastui valehtelua monella tasolla, ja toisesta vakava peliriippuvuus ja isot velat. Molemmat suhteet päättyivät siinä hetkessä eroamiseen, mikä oli paras ja ainoa oikea vaihtoehto minulle, koska olen tällainen kuin olen. Miehet taas pitivät toimintaani pahana, ja anteeksi olisi pitänyt antaa, koska he katsoivat asiaa omasta vinkkelistään, siitä mikä heille olisi parasta.
Tällä elämänkokemuksella(mikä on tosin syntynyt myös noista tapauksista oppimisen kautta) en luultavasti lähtisi enää kumpaankaan toimenpiteeseen. Nyt elän kuudetta vuotta aviomieheni kanssa saman katon alla, enkä jaksa hirveästi miettiä pettämisjuttuja. Tässäkin suhteessa on kuitenkin ollut miehen puolelta pienimuotoista valehtelua, jonka juuret ovat taas olleet erilaisuudessamme. Mies on katsonut tilannetta oman elämänkokemuksensa pohjalta perutsuen aikaisempiin kokemuksiinsa, joka on ollut minua kohtaa totaalisen väärin, sillä minä en ole hänen menneisyytensä henkilöitä, joilta asia olisi pitänyt pimittää.
Anteeksi on annettu, saatu, ja ymmärretty mistä asiat johtuivat.
Yksi asia kuitenkin on mikä on varmaa, en halua olla valehtelevan petturimiehen kanssa yhdessä, ja pidätän itselläni oikeuden saada tietää millaisen miehen kanssa olen, ja sitä kautta tehdä omat valintani haluanko itse olla hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko GPS-laitteen laittaminen salaa toisen henkilön autoon, kännyyn, yms rikos? :=O
"Miehen rangaistus oli 50 päiväsakkoa. Tuomitun tuloilla se merkitsi 300 euron sakkoa. Lisäksi mies tuomittiin maksamaan uhrilleen 1500 euroa aiheuttamastaan haitasta ja kärsimyksestä."
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/edc27b57-36d9-4711-a2e1-843f23502e06
"Etelä-Savon tapaus on sakkotuomioltaan suurin, sillä miehen korkeiden tulojen vuoksi hänelle kertyi maksettavaa 45 päiväsakosta yhteensä 4 140 euroa. Lisäksi hänet tuomittiin maksamaan 700 euron kärsimyskorvaukset naiselle sekä noin 1 700 euroa naisen oikeudenkäyntikuluja."
https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/2982781
Ei mikään leikin asia.
Ja toisaalla mies tap
poi haulikolla perheen koiran, ja ampui perheen äitiä ja isää, ja sai vain 15 päiväsakkoa!
Kiitos näkemyksistä ja mielipiteistänne. Jos nyt vähän enemmän avaisin tätä omaa tunnetta. Joku ihmettelikin, miten voit olettaa pettämistä, kun seksi ja kaikki sujuu hyvin.
Silloin, kun syrjähyppy oli tapahtunut, sanoin etten halua, että on enää missään tekemisissä ko ihmisen kanssa. Tämän vuoden aikana bongasin samanaikaisuuksia whats'upissa, vuoron perään paikallaoloa. Ajattelin, että voi olla puhdasta sattumaa, mutta toisaalta miehen käytös oli outoa. Myöhemmin, kun syrjähyppystä (mistä ei saisi enää puhua) ja tilanteestamme puhuimme, vihjasin, että oli kumma ajanjakso taannoin, meni vaikeaksi. Sattumat loppuivat. Luulen, että viestimistä käydään muualla, esim. messengerissä. Itselläni ei sitä ole. Asumme samalla paikkakunnalla, joten törmäyksiä ihmistenilmoilla on tapahtunut, mies ei ole ollut silloin mukana. Joka kerta kun näin on käynyt, ihan kun mies tietäisi sen, sellainen varovainen vilkaisu kotiintultaessa. Minä en ole näistä törmäämisistä kuitenkaan maininnut.
Nyt kävi niin, että löysin kotoa viagran rinnakkaislääkettä. Levyn, josta puuttui pillereitä. Miehellä ei ole ollut mitään ongelmia erektion kanssa ikinä, ainut joskus maininnut, kun kestäisi pidempään. En voinut olla googlettamatta pilsuja, ja haittavaikutuksena oli mainittu punoitus naamassa, päänsärky ja nenän tukkoisuus. Olen joskus ihmetellyt, kun töistä tullessaan on kauhean punakka ja kysynytkin, et miten oot noin punainen? Vastaus on ollu, punanen? En tiedä, oon varmaan tulossa kipeäksi, päätä särkee.
"Piilopaikassa" on muutakin tavaraa ja muistin, kuinka yhtenä aamuna kuulin ihme rapistelua, kun oli etsimässä päivän vaatetustaan, silloin sen kummempia ajattelematta, tosin enhän näistä silloin vielä tienytkään.
Sänkyyn on tullut muutamia uusia, pieniä juttuja, mitä ei ole aiemmin tehnyt.
Kun tässä googlettelin pettämisaiheista, niin ainahan se ei ole niin, että seksi loppuu vaan se voi myös lisääntyä. Meillä kun ei sen puutteesta ole kyse. Sitä on ja se on hyvää. Myös joskus tuntuu sellaista olevan
sellaista "tekopirteyttä".
En tiedä. Ahdistaa omat ajatukset. Luottamus ei kuitenkaan palaudu sormia napsauttamalla, vaikka yhdessä päätettiinkin jatkaa. Onko mulla nyt vaan omassa päässä kaikenmaailman salaliittoteoriat? Onko pillerit hankittu ihan meidän elämää piristämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pettäjät aina kiinni jää. Odottele vaan ihan rauhassa.
Miksi pitää odotella, jos on jo päättänyt, että puoliso ei ole luotettava? Eihän sillä ole mitään väliä, "jääkö kiinni" tai edes pettääkö, kun luottamus puuttuu joka tapauksessa. Miksi jäädä odottelemaan suhteeseen, jossa ei ole rakkautta?
Olen eri, mutta ei se minusta ole noin mustavalkoista. Minulle rakkaus ja luottamus ei ensinnäkään ole täysin sama asia, vaikka ne hyvässä suhteessa toki kulkeekin käsi kädessä. Toiseksi en koe, että luottamus olisi mikään kyllä tai ei -kysymys. 100% sokea luottamus on yleisesti ottaen typerää ja hyvin harva siihen todellisessa elämässä edes sortuu. Kyllä lähes kaikilla käy epäilys vähintään mielessä, jos olosuhteet riittävän vahvasti antaa siihen aihetta.
Samaa mieltä. Minusta on ylipäätään kohtuutonta vaatia täyttä luottamusta aina tilanteesta riippumatta, niin ettei se koskaan saisi notkahtaa hetkeksikään mihinkään suuntaan oli tilanne mikä tahansa. Tuollainen on yksinkertaisesti mahdotonta eikä minustakaan aina siinä aina ole kyse rakkaudesta tai sen puutteesta. Kuulostaa itse asiassa aika manipulatiiviselta ja jopa kiristykseltä. Tietenkin lähtökohtaisesti kumppaniin ja hänen tukeensa pitää voida luottaa, mutta tilanteet ovat aina muuttuvia ja ailahtelevia.
Minulle puoliso on uskollinen, kunnes toisin todistetaan (=hän minulle ilmoittaa) En lähde asiaa erikseen tutkimaan, sehän olisi loputon suo. En oikein keksi tilannetta, jossa lähtisin asiaa erikseen häneltä tenttaamaan tai edes kysymään. Ties vaikka paljastuisi joku vanhojen aikojen syrjähyppy, josta en halua mitään tietääkään.
No tietenkin, mutta ei ollut suoranaisesti tuosta kyse, vaan siitä ettei ymmärrettävistäkin syistä luotto voi olla aina 100%. Mietitään vaikka tilannetta, että toisen käytön muuttuu yhtäkkiä monella tavalla erilaiseksi. Se muutos on siinä se epäilyksen aiheuttaja ja jos asian esille ottaessa toinen kommentoisi vain "sun pitää vaan luottaa muhun, jos et luota niin joo kyllä se on ero sitten heti" ilman muuta selittelyä. Silloinko oikeasti se, joka epäilee että jokin on pielessä on paranoija ja on hänen syynsä jos ero sitten tulee, koska toisella ei ole velvollisuutta selittää käytöstään, koska toisen pitää vain luottaa?
Huoh... No, kysytään vastakysymyksellä, miten se toinen voi selittää käytöstään, koska "ei häneltä kannata kysyä mitään, valehtee kuitenkin"?
En sanonut, että epäily sivusuhteesta olisi automaattisesti eron paikka. Jos asiasta ei kuitenkaan voi puhua, varsinkaan siksi, kun toiseen ei voi luottaa, on tilanne toinen. Ja kyllä, jos minua epäiltäisiin syyttä uskottomuudesta haluaisin tietää juurta jaksain, mistä moinen epäluottamus johtuu.
No minä en tuosta automaattisesta valehtelusta puhunut, tai etteikö asiasta saisi keskustella mitään sanonut. Keskustele hänen kanssaan, joka sitä mieltä oli.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos näkemyksistä ja mielipiteistänne. Jos nyt vähän enemmän avaisin tätä omaa tunnetta. Joku ihmettelikin, miten voit olettaa pettämistä, kun seksi ja kaikki sujuu hyvin.
Silloin, kun syrjähyppy oli tapahtunut, sanoin etten halua, että on enää missään tekemisissä ko ihmisen kanssa. Tämän vuoden aikana bongasin samanaikaisuuksia whats'upissa, vuoron perään paikallaoloa. Ajattelin, että voi olla puhdasta sattumaa, mutta toisaalta miehen käytös oli outoa. Myöhemmin, kun syrjähyppystä (mistä ei saisi enää puhua) ja tilanteestamme puhuimme, vihjasin, että oli kumma ajanjakso taannoin, meni vaikeaksi. Sattumat loppuivat. Luulen, että viestimistä käydään muualla, esim. messengerissä. Itselläni ei sitä ole. Asumme samalla paikkakunnalla, joten törmäyksiä ihmistenilmoilla on tapahtunut, mies ei ole ollut silloin mukana. Joka kerta kun näin on käynyt, ihan kun mies tietäisi sen, sellainen varovainen vilkaisu kotiintultaessa. Minä en ole näistä törmäämisistä kuitenkaan maininnut.
Nyt kävi niin, että löysin kotoa viagran rinnakkaislääkettä. Levyn, josta puuttui pillereitä. Miehellä ei ole ollut mitään ongelmia erektion kanssa ikinä, ainut joskus maininnut, kun kestäisi pidempään. En voinut olla googlettamatta pilsuja, ja haittavaikutuksena oli mainittu punoitus naamassa, päänsärky ja nenän tukkoisuus. Olen joskus ihmetellyt, kun töistä tullessaan on kauhean punakka ja kysynytkin, et miten oot noin punainen? Vastaus on ollu, punanen? En tiedä, oon varmaan tulossa kipeäksi, päätä särkee.
"Piilopaikassa" on muutakin tavaraa ja muistin, kuinka yhtenä aamuna kuulin ihme rapistelua, kun oli etsimässä päivän vaatetustaan, silloin sen kummempia ajattelematta, tosin enhän näistä silloin vielä tienytkään.
Sänkyyn on tullut muutamia uusia, pieniä juttuja, mitä ei ole aiemmin tehnyt.Kun tässä googlettelin pettämisaiheista, niin ainahan se ei ole niin, että seksi loppuu vaan se voi myös lisääntyä. Meillä kun ei sen puutteesta ole kyse. Sitä on ja se on hyvää. Myös joskus tuntuu sellaista olevan
sellaista "tekopirteyttä".En tiedä. Ahdistaa omat ajatukset. Luottamus ei kuitenkaan palaudu sormia napsauttamalla, vaikka yhdessä päätettiinkin jatkaa. Onko mulla nyt vaan omassa päässä kaikenmaailman salaliittoteoriat? Onko pillerit hankittu ihan meidän elämää piristämään?
Mä ymmärrän että sua ahdistaa. Kysy niistä pillereistä sun puolisoltasi ja yritä puhua hänen kanssa tästä asiasta.
Mä olen myöskin ihmetellyt uusia juttuja meidänki sängyn puolella, mistä ne oikein tulee kaikkien näiden vuosien jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pettäjät aina kiinni jää. Odottele vaan ihan rauhassa.
Miksi pitää odotella, jos on jo päättänyt, että puoliso ei ole luotettava? Eihän sillä ole mitään väliä, "jääkö kiinni" tai edes pettääkö, kun luottamus puuttuu joka tapauksessa. Miksi jäädä odottelemaan suhteeseen, jossa ei ole rakkautta?
Olen eri, mutta ei se minusta ole noin mustavalkoista. Minulle rakkaus ja luottamus ei ensinnäkään ole täysin sama asia, vaikka ne hyvässä suhteessa toki kulkeekin käsi kädessä. Toiseksi en koe, että luottamus olisi mikään kyllä tai ei -kysymys. 100% sokea luottamus on yleisesti ottaen typerää ja hyvin harva siihen todellisessa elämässä edes sortuu. Kyllä lähes kaikilla käy epäilys vähintään mielessä, jos olosuhteet riittävän vahvasti antaa siihen aihetta.
Samaa mieltä. Minusta on ylipäätään kohtuutonta vaatia täyttä luottamusta aina tilanteesta riippumatta, niin ettei se koskaan saisi notkahtaa hetkeksikään mihinkään suuntaan oli tilanne mikä tahansa. Tuollainen on yksinkertaisesti mahdotonta eikä minustakaan aina siinä aina ole kyse rakkaudesta tai sen puutteesta. Kuulostaa itse asiassa aika manipulatiiviselta ja jopa kiristykseltä. Tietenkin lähtökohtaisesti kumppaniin ja hänen tukeensa pitää voida luottaa, mutta tilanteet ovat aina muuttuvia ja ailahtelevia.
Minulle puoliso on uskollinen, kunnes toisin todistetaan (=hän minulle ilmoittaa) En lähde asiaa erikseen tutkimaan, sehän olisi loputon suo. En oikein keksi tilannetta, jossa lähtisin asiaa erikseen häneltä tenttaamaan tai edes kysymään. Ties vaikka paljastuisi joku vanhojen aikojen syrjähyppy, josta en halua mitään tietääkään.
No tietenkin, mutta ei ollut suoranaisesti tuosta kyse, vaan siitä ettei ymmärrettävistäkin syistä luotto voi olla aina 100%. Mietitään vaikka tilannetta, että toisen käytön muuttuu yhtäkkiä monella tavalla erilaiseksi. Se muutos on siinä se epäilyksen aiheuttaja ja jos asian esille ottaessa toinen kommentoisi vain "sun pitää vaan luottaa muhun, jos et luota niin joo kyllä se on ero sitten heti" ilman muuta selittelyä. Silloinko oikeasti se, joka epäilee että jokin on pielessä on paranoija ja on hänen syynsä jos ero sitten tulee, koska toisella ei ole velvollisuutta selittää käytöstään, koska toisen pitää vain luottaa?
Huoh... No, kysytään vastakysymyksellä, miten se toinen voi selittää käytöstään, koska "ei häneltä kannata kysyä mitään, valehtee kuitenkin"?
En sanonut, että epäily sivusuhteesta olisi automaattisesti eron paikka. Jos asiasta ei kuitenkaan voi puhua, varsinkaan siksi, kun toiseen ei voi luottaa, on tilanne toinen. Ja kyllä, jos minua epäiltäisiin syyttä uskottomuudesta haluaisin tietää juurta jaksain, mistä moinen epäluottamus johtuu.
No minä en tuosta automaattisesta valehtelusta puhunut, tai etteikö asiasta saisi keskustella mitään sanonut. Keskustele hänen kanssaan, joka sitä mieltä oli.
No lainataan tähän nyt olennaisilta osilta omaa tekstiäsi:
"Mietitään vaikka tilannetta, että toisen käytön muuttuu yhtäkkiä monella tavalla erilaiseksi. Se muutos on siinä se epäilyksen aiheuttaja ja jos asian esille ottaessa toinen kommentoisi vain "sun pitää vaan luottaa muhun, jos et luota niin joo kyllä se on ero sitten heti" ilman muuta selittelyä."
Jätät tuossa aika paljon rivien väliin. Tuo "vaatimus luottamuksesta" on minusta vastaus sivusuhdesyytöksiin. Ei kai kukaan täysijärkinen sellaista sanoisi, jos puoliso esim. sanoisi, että olet ostanut ihan kivoja uusia vaatteita.
Ja kyllä, minusta parisuhde perustuu ennen kaikkea molemminpuoliseen luottamukseen. Ja vaikka esitit asian hieman liioitellun naiiviin äänensävyyn, mutta kyllä minustakin tämä molemminpuolinen luottamus ilmenee siten, että puolisolta voi suoraan kysyä asioita ja hänen sanaansa tulee voida luottaa. Jos tämä ei toteudu, ei ole luottamustakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pettäjät aina kiinni jää. Odottele vaan ihan rauhassa.
Miksi pitää odotella, jos on jo päättänyt, että puoliso ei ole luotettava? Eihän sillä ole mitään väliä, "jääkö kiinni" tai edes pettääkö, kun luottamus puuttuu joka tapauksessa. Miksi jäädä odottelemaan suhteeseen, jossa ei ole rakkautta?
Kyllä sillä on merkitystä pettääkö oikeasti. Joskus luottamuspula on vain omien traumojen luoma tila, joka heijastuu jokaiseen ihmissuhteeseen. Pitäisikö tällaisten ihmisten olla vain yksin koko elämänsä. Vain sen takia, että joku on joskus pettänyt, eikä voi ajatuksilleen mitään.
Tällaisten ihmisten ei tarvitse olla yksin koko elämäänsä, vain sen aikaa, kunnes saavat päänsä kuntoon ja saavat ne traumat oikeaan lokeroon elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko hiljeni? Onko jotain muita tyypillisiä tunnusmerkkejä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pettäjät aina kiinni jää. Odottele vaan ihan rauhassa.
Miksi pitää odotella, jos on jo päättänyt, että puoliso ei ole luotettava? Eihän sillä ole mitään väliä, "jääkö kiinni" tai edes pettääkö, kun luottamus puuttuu joka tapauksessa. Miksi jäädä odottelemaan suhteeseen, jossa ei ole rakkautta?
Kyllä sillä on merkitystä pettääkö oikeasti. Joskus luottamuspula on vain omien traumojen luoma tila, joka heijastuu jokaiseen ihmissuhteeseen. Pitäisikö tällaisten ihmisten olla vain yksin koko elämänsä. Vain sen takia, että joku on joskus pettänyt, eikä voi ajatuksilleen mitään.
Tällaisten ihmisten ei tarvitse olla yksin koko elämäänsä, vain sen aikaa, kunnes saavat päänsä kuntoon ja saavat ne traumat oikeaan lokeroon elämässään.
Ja sitten se seuraava mihin luotat, jää kiinni pettämisestä ja se seuraavakin myöntää pettäneensä ja... You know.. Missä vaiheessa saa myöntää, että kaikki pettää ja se pitää vain hyväksyä että parisuhteeseen ei kuulu uskollisuus? Ei henkinen eikä fyysinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joko hiljeni? Onko jotain muita tyypillisiä tunnusmerkkejä?
Minä odottelen myös. En ole oppinut vielä mitään uusia metkuja tästä ketjusta.
Mikä on muuten tämä kuuluisa ”naisen vaisto” johon lähes poikkeuksetta viitataan näissä pettämiskeskusteluissa?
Vainoharhaisuutta vaan eri nimellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on muuten tämä kuuluisa ”naisen vaisto” johon lähes poikkeuksetta viitataan näissä pettämiskeskusteluissa?
Vainoharhaisuutta vaan eri nimellä?
Se on tekosyy millä naiset oikeuttaa miehensä yksityisyyden rikkomisen.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että "ongelma" on siinä että olen itse sellainen kuin olen, ja muut ovat toisenlaisia. Olen tutkinut silloisen miesystävän puhelimen aikoinaan, ja toisen avomiehen posteja avannut. Ensimmäisestä paljastui valehtelua monella tasolla, ja toisesta vakava peliriippuvuus ja isot velat. Molemmat suhteet päättyivät siinä hetkessä eroamiseen, mikä oli paras ja ainoa oikea vaihtoehto minulle, koska olen tällainen kuin olen. Miehet taas pitivät toimintaani pahana, ja anteeksi olisi pitänyt antaa, koska he katsoivat asiaa omasta vinkkelistään, siitä mikä heille olisi parasta.
Tällä elämänkokemuksella(mikä on tosin syntynyt myös noista tapauksista oppimisen kautta) en luultavasti lähtisi enää kumpaankaan toimenpiteeseen. Nyt elän kuudetta vuotta aviomieheni kanssa saman katon alla, enkä jaksa hirveästi miettiä pettämisjuttuja. Tässäkin suhteessa on kuitenkin ollut miehen puolelta pienimuotoista valehtelua, jonka juuret ovat taas olleet erilaisuudessamme. Mies on katsonut tilannetta oman elämänkokemuksensa pohjalta perutsuen aikaisempiin kokemuksiinsa, joka on ollut minua kohtaa totaalisen väärin, sillä minä en ole hänen menneisyytensä henkilöitä, joilta asia olisi pitänyt pimittää.
Anteeksi on annettu, saatu, ja ymmärretty mistä asiat johtuivat.
Yksi asia kuitenkin on mikä on varmaa, en halua olla valehtelevan petturimiehen kanssa yhdessä, ja pidätän itselläni oikeuden saada tietää millaisen miehen kanssa olen, ja sitä kautta tehdä omat valintani haluanko itse olla hänen kanssaan.
Et sinä voi pidättää itselläsi oikeutta lainvastaisesti rikkoa yksityisen viestin suojaa, kun sinulla ei sellaista oikeutta ole koskaan ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa luottaa vaistoonsa. Ansan voi tehdä niin, että kannustaa miestä lähtemään harrastusten, kavereiden yms pariin. Sitten joku kerta lähtee perään ja tarkistaa, että onko auto siellä missä pitäisi olla. Tosin exäni treenasi salarakkaansa kanssa samalla salilla....
Mulla jäi ukko kiinni, kun kertoi lähtevänsä aika usein kavereiden kanssa yhdelle. No kerran seurasin häntä, ja toisen vosun luoksehan hän meni. Onneksi seurasin!
Olitko sinä se toinen vosu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pettäjät aina kiinni jää. Odottele vaan ihan rauhassa.
Miksi pitää odotella, jos on jo päättänyt, että puoliso ei ole luotettava? Eihän sillä ole mitään väliä, "jääkö kiinni" tai edes pettääkö, kun luottamus puuttuu joka tapauksessa. Miksi jäädä odottelemaan suhteeseen, jossa ei ole rakkautta?
Kyllä sillä on merkitystä pettääkö oikeasti. Joskus luottamuspula on vain omien traumojen luoma tila, joka heijastuu jokaiseen ihmissuhteeseen. Pitäisikö tällaisten ihmisten olla vain yksin koko elämänsä. Vain sen takia, että joku on joskus pettänyt, eikä voi ajatuksilleen mitään.
Tällaisten ihmisten ei tarvitse olla yksin koko elämäänsä, vain sen aikaa, kunnes saavat päänsä kuntoon ja saavat ne traumat oikeaan lokeroon elämässään.
Ja sitten se seuraava mihin luotat, jää kiinni pettämisestä ja se seuraavakin myöntää pettäneensä ja... You know.. Missä vaiheessa saa myöntää, että kaikki pettää ja se pitää vain hyväksyä että parisuhteeseen ei kuulu uskollisuus? Ei henkinen eikä fyysinen.
En minä vaan ole pettänyt. Enkä petä. Impulssikontrollini on hyvä, myös humalassa. Eniten pettäisin itseäni ja omaa moraalikäsitystäni jos pettäisin. Ihastunut toki olen muihinkin. Sitä tapahtuu kaikille. Siihen ei ole pakko reagoida. Se menee ihan normaalisti ohi.
-M
"Miehen rangaistus oli 50 päiväsakkoa. Tuomitun tuloilla se merkitsi 300 euron sakkoa. Lisäksi mies tuomittiin maksamaan uhrilleen 1500 euroa aiheuttamastaan haitasta ja kärsimyksestä."
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/edc27b57-36d9-4711-a2e1-843f23502e06
"Etelä-Savon tapaus on sakkotuomioltaan suurin, sillä miehen korkeiden tulojen vuoksi hänelle kertyi maksettavaa 45 päiväsakosta yhteensä 4 140 euroa. Lisäksi hänet tuomittiin maksamaan 700 euron kärsimyskorvaukset naiselle sekä noin 1 700 euroa naisen oikeudenkäyntikuluja."
https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/2982781
Ei mikään leikin asia.