Lue keskustelun säännöt.
onko totta? vauva ja kiire
28.04.2014 |
Onko totta ettei voi käydä yksin vessassa?
Ettei kerkeä juomaan päiväkahvia tai kerkeä syömään lämmintä ruokaa ennen kuin se on jäähtynyt?
suihkut jää vähälle eikä kerkeä meikata suunnilleen ikinä?
Vai onko nää vaan jotain tabuja kai se vauva nukkuuki joskus?
Kommentit (84)
No ei ole totta!! :D
Nimimerkillä 4kk vauvan äiti, meikit naamassa, aamupala syöty, kahvi kourassa, vauvapalsta auki ja kohta vauvan unien jälkeen puutarhalle lähdössä josta ruokakaupan kautta kotiin ja ruoka valmiiksi miehelle siihen mennessä, kun töistä kotiin tulee. :) ja joo, tämä on meidän ihan perus arkea. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein joo, jos on vaativa vauva. Sen näkee sit kun se syntyy. Ja jotkut meikkaa ja vauva sit vaan huutaa sen aikaa.
Tabu on palstan uusi muotisana, tulee vastaan mitä oudoimmissa yhteyksissä. Tabuja on loppujen lopuksi melko vähän ja ne ovat isoja asioita. Esim meidän kulttuurissa insesti on tabu. Siihen verrattuna tuoreen äidin päiväkahvit on aika pieni asia.
Mutta jos on totaali-yh ilman ystäviä ja sukulaisia, niin noin voi olla. Uskon että siinäkin tilanteessa oppii terveellä maalaisjärjellä järjestämään arkensa toimivaksi. Ellei siis lapsi ole koko ajan valveilla ja kilju.
No osittain pitää paikkansa. Kyllähän vauvat nukkuu paljonkin ja silloin kerkeää tehdä vaikka mitä mutta joskus ne päättävät että ei huvitakaan nukkua ja silloin ei kerkeä tehdä mitään juuri silloin kun haluaisi.
Nyt esim. Nukuttiin vauvan kanssa 11 asti ja kohta pitäisi olla menossa joten nyt en kyllä kerkeä meikkaamaan kun tämä imetys vie aikansa. Kahvikin jäähtyy ja maha kurnii mutta kohta pääsen aamupalalle. Tietysti voisin itse herätä aiemmin mutta mielummin nukun pitkään silloin kun vauva antaa.
Riippuu ihan päivästä. Joskus ei vain viitsi käydä suihkussa ja meikata, toisiaan jaksaa panostaa. Mulla on niitä tehokkaita päiviä tyyliin: suihkuun, meikkaus, puistoon, kauppaan, kahville, ruoanlaitto, jumppaan, imurointi. Joskus on laiskapäivä kun väsyttää ja vain nukun vauvan päiväuniaikaan ja palstailen. Tää palstailu on muuten pahin aikasyöppö :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän vauva nukkuu päivisin yleensä 3x 30min, siis silloin jos makaan vieressä että vauva saa luputtaa tissiä. Jos tarvii lähtee vessaan niin herää yleensä viim. Siinä vaiheessa kun istun pöntölle.
Tänään vauva oli ilmeisesti jostain niin hämmentynyt että istui hiljaa sitterissä kun kävin suihkussa. Hävettää tunnustaa mutta pari viikkoa sitten olin 4päivää käymättä suihkussa, hyi helv....
Yleensä vauva ei siis viihdy hetkeäkään yksin. Tai viihtyy sen aikaa että saan valmisruuan mikrossa lämpimäksi jotta voin syödä sen vauva sylissä.
Alkuyöstä vauva nukkuu 4h ilman tissiä, sillon ois aikaa meikkailla yms :D siis jos ei olis niin poikki että jaksais harjata edes hampaat tai hiukset.
Mutta sitten on myös niitä toisenlaisia vauvoja.
Mun kohdalla nuo kaikki pitivät paikkansa, kun vauva suostui nukkumaan vain minun sylissäni ja tissi suussa. Muun ajan huusi kuin syötävä, joten eipä siinä paljon tehnyt mieli esim. meikata. Tein siis ilman vauvaa vain aivan välttämättömät toimenpiteet ja muun ajan istuin sohvalla vauva sylissä.
Ja kyllä, kävimme lääkärissä, mutta syytä huudolle ei löytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 21:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 21:10"]Olen innokas paklaaja, ja mulle naureskeltiin raskaanaollessani että "jää sitten sultakin ne meikkaamiset, et sä vauva kanssa ehdi". Pah! Vastasyntyneet nukkuu paljon ja heti kun vauva jaksaa vähän lattialla jo jumpata, voi hänet ottaa "mukaan" meikkaamaan, esim. tutkimaan toista peiliä tai puuterihuiskua tms. Mun vauva rakasti meikkihetkiä ja alkoi suunnilleen ryömimäänkin päästäkseen käsiksi meikkipussiini :D Aina ikätason mukaisesti ottaa mukaan tekemään, mun 2,5 -vuotias poika tulee edeellen aina norkoilemaan mukaan aamulla kun meikkaan, ja annan hänen tutkia meikkejä.
Pähkinänkuoressa: kaikelle löytyy aikaa kun vaan järjestelee sitä. Aika pienetkin lapset on jo tosi kiinnostuneita kaikesta mitä aikuinen tekee ja voi ottaa mukaan puhaamaan, oli kyseessä sitten kahvinkeitto, suihku tai meikkaus.
[/quote]
Kiva että teillä sujui näin, mutta mitä olisit tehnyt, jos vauva olisi joka kerta itkenyt lattialla/sitterissä hysteeristä paniikki-itkua samalla, kun yrität meikata? Olisitko silloinkin todennut, että kaikelle löytyy aikaa, kunhan sitä vain järjestelee, ja jatkanut meikkaamista?
[/quote]
Olet oikeassa, lapsemme taisi olla ns. helppo vauva. Toki tekemisiään voi priorisoida mutta harva varmaan priorisoi meikkaamisen vauvansa itkun tyynnyttämisen edelle. Olisin kyllä varmaan meikannut myös haastavan vauvan kanssa, mutta pikaisemmin ja eri tilanteissa. Jos vauva viihtyy sylissä, niin ehkä hän olisi ollut liinassa/repussa pikameikin ajan? Toivottavasti haastavien lapsosten vanhemmille löytyy myös apukäsiä. Ja on ihan luonnollista että joku meikkaaminen ei ole ykkösasia jos koittaa vaan selvitä päivästä toiseen.
Äh, en halunnut loukata. Innostuin vain aiheesta kun mua jo raskausaikana ärsytti jatkuva "et-voi-tehdä-sitä-etkä-tätä-kun-olet-äiti"-rankutus. Kuulemma äitinä ei ehdi TODELLAKAAN meikata eikä se edes kiinnosta, lomat vietetään muumimaailmassa ja aina sovelias asustus on imetyspaita ja vedenkestävä tuulipuku.
Eli korjattu vastaus: tilanteen ja vauvan ja oman kiinnostuksen/jaksaminen mukaan.
Tabuja taitaa olla. Ikinä ei ole ollut niin paljon joutilasta aikaa kuin esikoisen vauva-aikana. Luin hirveän määrän romaaneja, koti kiilsi siisteyttä ja leivottuakin tuli paljon. Vauva nukkui ja söi. Tylsää oli kun ei kovin moniin paikkoihin päässyt vaan kotosalla oltiin. Sitten kun kuopus syntyi pari vuotta myöhemmin oli vähän enemmän säpinää mutta lämpimänä olen aina ruokani syönyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 21:16"][quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 21:10"]Olen innokas paklaaja, ja mulle naureskeltiin raskaanaollessani että "jää sitten sultakin ne meikkaamiset, et sä vauva kanssa ehdi". Pah! Vastasyntyneet nukkuu paljon ja heti kun vauva jaksaa vähän lattialla jo jumpata, voi hänet ottaa "mukaan" meikkaamaan, esim. tutkimaan toista peiliä tai puuterihuiskua tms. Mun vauva rakasti meikkihetkiä ja alkoi suunnilleen ryömimäänkin päästäkseen käsiksi meikkipussiini :D Aina ikätason mukaisesti ottaa mukaan tekemään, mun 2,5 -vuotias poika tulee edeellen aina norkoilemaan mukaan aamulla kun meikkaan, ja annan hänen tutkia meikkejä.
Pähkinänkuoressa: kaikelle löytyy aikaa kun vaan järjestelee sitä. Aika pienetkin lapset on jo tosi kiinnostuneita kaikesta mitä aikuinen tekee ja voi ottaa mukaan puhaamaan, oli kyseessä sitten kahvinkeitto, suihku tai meikkaus.
[/quote]
Kiva että teillä sujui näin, mutta mitä olisit tehnyt, jos vauva olisi joka kerta itkenyt lattialla/sitterissä hysteeristä paniikki-itkua samalla, kun yrität meikata? Olisitko silloinkin todennut, että kaikelle löytyy aikaa, kunhan sitä vain järjestelee, ja jatkanut meikkaamista?
[/quote]
Tuohon jatkoksi vois lisätä että pikkusena kun osa vauvoista on taipuvaisia vetämään ittesä "yli" itkun kans ( niin ettei ota henkee vaan jää iha siniseksi suu auki mutta ei vielä taju pois) niin tuskin tekis mieli mitää paklailla.
Jessus ku säikähin ekan kerran ku poika huutaa,huutaa,huutaa ja stop, aivan hiljaa silmät selällään..hui helvetti sitä hommaa. Mulla tuo APn alotus piti kyllä sinänsä paikkaansa, mies ei pystynyt oleen paljon apuna joten paloin piippuun 1,5kkssa ja sitten kärsittiinki unettomuudesta siihen asti kun poika oli 9kk..että ei siinä paljon enää yksinkertaisesti jaksa tehdä jos syöttövälikin oli tunnin luokkaa ja öisin saattoi parikin tuntia lussuttaa.. Vasta pojan ollessa reilun vuoden ikäinen alkoi elämä jo vähän voittaa kaiken väsymyksen jälkeen. Mutta kyllä se ylipingottuneen äitin hermoille tuntui siltä että mä en saa olla sekuntiakaan rauhassa.
52 jatkaa, että tuohon unettomuuden laukaisuun ja piippuun menon yks osasyy oli ristiäiset. Suurin piirtein koko suvun kanssa sai niistäki tapella kun ei haluttu kuttua kaikkia "jotka aatteli juhliin kuuluvansa".
Toinen tulossa, voi mikähän show se on sitten niiden ristiäisten kanssa... O_O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu vauvasta. Jotku itkee ja kitisee ja vaatii koko ajan. Eikä oikeasti nuku kuin 15 minuuttia kerrallaan ja senkin sylissä... Toiset juo tissistä koko ajan... Joku sitten nukkuumukavat 4 h päikkärit ja on muutenkin rauhallinen ja helposti viihdytettävä.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 13:33"][quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 13:29"][quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 13:23"]
Harva vauva oikeasti huutaa 24/7.
[/quote]
Ei se tämän ketjun perusteella ihan niin harvinaistakaan näytä olevan kuin sinä kuvittelet. Ja vaikka vauva ei ihan vuorokauden ympäri huutaisikaan, niin kyllä jo 18 tuntia huutoa vuorokaudessakin tekee aika uupuneeksi.
[/quote]
Koliikkia esiintyy 10% vauvoista ja loppuu useimmiten 3-4 kk ikäisenä. Koliikki = selittämätön itkuisuus.
Mutta av:lle on taas sattunut tällainen poikkeusotanta, 90% vauvoista huutaa koko ensimmäisen vuoden tai ainakin melkein.
Itse uskon enemmän tilastoja kuin av:ta.
[/quote]
Sitten on niitä vauvoja, joilla itkun syy ei ole selittämätön vaan esim. refluksitauti, allergiat, muut sairaudet jne.
Meillä maitoallergisen refluksikon kanssa ensimmäiset 4 kk meni vauvaa kantaen, heijaten ja rauhoitellen, sen jälkeen pääsi jo suihkuun silloinkin kun mies ei ollut kotona ja sai sen lehdenkin luettua (kahvinjuontikin olisi onnistunut ellei olisi pahentanut refluksia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan olisi nuo ehtinyt tehdä, mutta silloin kun vauva nukkui olin itsekin niin koomassa valvomisesta, että en saanut aikaa käytettyä järkevästi.
Tämä keskustelu on suorastaan huvittavaa luettavaa. Vielä enemmän huvittaa kun mieleen tuli aihe mistä iltalehdessä kirjoitettiin: monissa lapsiperheissä arjenhallinta ei toimi.
Itse en ole koskaan tavannut 24/7 vuoden ajan huutavaa vauvaa. Yhdelläkään ystävälläni, sukulaisella, puistotuttavalla, lasten kerho/ päiväkotituttavuuksien, harrastuspiireistä tuttujen perheessä ei ole ollut noin vaativaa vauvaa mitä äidit täällä kuvailevat.
On ollut koliikkia, allergioita, uniongelmia jne mutta en tunne ketään jolla huuto kestäisi koko vauva-ajan.
En toki kiellä etteikö tällaisia vauvoja voisi olla mutta aika marginaalisesta porukasta taitaa kuitenkin olla kyse.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 21:16"][quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 21:10"]Olen innokas paklaaja, ja mulle naureskeltiin raskaanaollessani että "jää sitten sultakin ne meikkaamiset, et sä vauva kanssa ehdi". Pah! Vastasyntyneet nukkuu paljon ja heti kun vauva jaksaa vähän lattialla jo jumpata, voi hänet ottaa "mukaan" meikkaamaan, esim. tutkimaan toista peiliä tai puuterihuiskua tms. Mun vauva rakasti meikkihetkiä ja alkoi suunnilleen ryömimäänkin päästäkseen käsiksi meikkipussiini :D Aina ikätason mukaisesti ottaa mukaan tekemään, mun 2,5 -vuotias poika tulee edeellen aina norkoilemaan mukaan aamulla kun meikkaan, ja annan hänen tutkia meikkejä.
Pähkinänkuoressa: kaikelle löytyy aikaa kun vaan järjestelee sitä. Aika pienetkin lapset on jo tosi kiinnostuneita kaikesta mitä aikuinen tekee ja voi ottaa mukaan puhaamaan, oli kyseessä sitten kahvinkeitto, suihku tai meikkaus.
[/quote]
Kiva että teillä sujui näin, mutta mitä olisit tehnyt, jos vauva olisi joka kerta itkenyt lattialla/sitterissä hysteeristä paniikki-itkua samalla, kun yrität meikata? Olisitko silloinkin todennut, että kaikelle löytyy aikaa, kunhan sitä vain järjestelee, ja jatkanut meikkaamista?
[/quote]
Just näin, meillä refluksikkovauva huusi/kirkui kun palosireeni heti kun laski sylistä ja alkoi sitten yskiä ja kakoa jos ei heti nostanut takaisin, meikkaa siinä sitten...
ei ehkä vauvan kanssa, mutta isomman kanssa kyllä. Ei voi jättää vahtimatta, kun ei tiedä minne vipeltää, unet lyhenee ja vähenee, vaatii enemmän huomiota, eikä "voi olla tyytyväinen yksin".
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 21:57"]Tämä keskustelu on suorastaan huvittavaa luettavaa. Vielä enemmän huvittaa kun mieleen tuli aihe mistä iltalehdessä kirjoitettiin: monissa lapsiperheissä arjenhallinta ei toimi.
Itse en ole koskaan tavannut 24/7 vuoden ajan huutavaa vauvaa. Yhdelläkään ystävälläni, sukulaisella, puistotuttavalla, lasten kerho/ päiväkotituttavuuksien, harrastuspiireistä tuttujen perheessä ei ole ollut noin vaativaa vauvaa mitä äidit täällä kuvailevat.
On ollut koliikkia, allergioita, uniongelmia jne mutta en tunne ketään jolla huuto kestäisi koko vauva-ajan.
En toki kiellä etteikö tällaisia vauvoja voisi olla mutta aika marginaalisesta porukasta taitaa kuitenkin olla kyse.
[/quote]
Ehkäpä aihe nyt kolahti meihin vaativien/kipuilevien vauvojen äiteihin, kun annetaan ymmärtää, että ollaan vaan niin kädettömiä...
Ja kyllä mä tunnen superallergisen vauvan äidin, jolla on kuulonalenema kummassakin korvassa vauvan huudon takia. Harvinaista toki, mutta mahdollista.
Kyllä munkin 10 kk vauva tosiaan nukkuu välillä. Mutta herää aamulla klo 7, kuten muutkin lapset ja aikuiset. Isommat menee kouluun, eskariin. Ja vauva nukkui tänään esim 40 minuuttia kun hain eskarilaisen kotiin. Seuraavan kerran nukkui klo 16. Kiipeilee, tutkii kaikki paikat ja laatikot, vaatii seurustelua jne. Läsnäoloa siis tarvitaan. Mutta juu, voin juoda kahvit kun samalla hyppään nostamassa vauvaa sohvalta jne. Meikata voin myös kun vauva samalla sotkee jotain samassa huoneessa jne.
Minulla ei ainakaan ole koskaan ollut nuo väitteet totta. Sen voin myöntää että hieman on se vauva-aika jossain hämäränpeitossa, mutta silti muistelisin että se oli ihan kivaa aikaa. Olla kesällä kotona. Meillä vauva ei nukkunut kuin 30 minuutin pituisia päikkäreitä, mutta kyllä siinä ajassa ehti käymään vessassa ja syömäänkin, usein tosin vauva saattoi herätä juuri kun sai sen ruuan lautaselle. Päiväunia en yleensä ehtinyt tuossa ajassa itse nukkumaan, ihan vain siksi etten ehtinyt nukahtaa kunnolla.