"Älkää kiltit ihmiset tehkö lapsia enää 43-vuotiaana"

Onpa ketjuun tullut monta viestiä asiasta, joka ei oikeasti kuulu kenellekään muulle kuin perheelle itselleen.

Jaksaminen on täysin subjektiivista. Todella moni kärsii burn-outin kaksikymppisenä, monella liikalihavuus aiheuttaa jaksamisongelmia iästä riippumatta. Jotkut aloittavat aktiiviurheilun nelikymppisinä. Kuolema saattaa korjata ihan milloin tahansa.

Jos on itse päättänyt, että lasten aika on juuri nyt ja luonto on siitä samaa mieltä, niin asia ei oikeasti kuulu kenellekään ulkopuoliselle.

Minä sain lapset 26- ja 27-vuotiaana. Ajattelin silloin olevani vanha. Oli yliopistotutkinto ja työpaikka. Nyt olen kymmenen vuotta vanhempi ja mun ikäiset ystäväni tekevät lapsia. En ole kyllä huomannut mitään eroa, että vanhempi olisi parempi äiti. Minulla ei mennyt pinna yhtään sen useammin "nuorena" kuin vanhempanakaan. Arvostin lapsiani yli kaiken kun heidät sain. En tarvinnut siihen mitään ajan tuomaa elämänkokemusta. Olin jopa hoitamassa heidät 3-vuotiaaksi kotona, koska tajusin,e ttä heidän vauva- ja taaperoaikansa on tässä.

Minusta te vanhemmat, jotka kuvittelette, että teette jonkin urotyön tekemällä lapset vanhana, olette jotenkin säästyneet elämän opetuksilta. Ei äitiys ole iästä kiinni. On sinun henkilökohtainen ongelmasi, jos sinulla meni 20 vuotta siihen, että hermosi kestää 2-vuotiaan uhmaa. Minun hermoni kestivät sen paljon aiemmin.

Tää on niin surullinen ketju.. Naiset toistensa kimpussa.. Miksi naiset eivät tue toisiaan vaan haukkuvat minkä kerkeävät? Syystä jos toisesta. Ihmiset ja elämäntilanteet on erilaisia ja jokainen tekee omat valintansa. Miksi se on niin vaikeaa hyväksyä?

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 11:38"][quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 11:22"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 09:48"]MINKÄ TAKIA NUORTEN JA VANHOJEN ÄITIEN PITÄÄ OLLA AINA VASTAKKAIN ASETTELUSSA?

Emmekö me molemmat ole äitejä? eikö meitä juurikin yhdistä ne lapset, iästä viis? ja emmekö me kaikki rakasta lapsiamme, oli ikää meillä 18v tai 43v?

Toivon että kaikki miettisivät kysymyksiäni. NIIN NUORET KUIN VANHATKIN ÄIDIT.

Miksi me _riidellään_?

Kun minä tollo en ainakaan näe siihen riitelyyn mitään syytä. Joten miten voi tyhjästä nyhjäistä? eikö se ole jo aika paha????

Ja mä olen elänyt kummissakin aika kausissa. Olen saanut esikoiseni nuorena kolmekymppisenä, ollut ensimmäisen kerran 29-vuotiaana raskaana, niinku nämä monet nuoret äidit täällä. Mutta sitten olen myös viimeisen kerran ollut raskaana 42-vuotiaana ja synnyttänyt viimeisen lapsen 43-vuotiaana. Joten elämänkokemusta löytyy, ainakin lapsien ja äitiyden osalta. Eli ymmärrän kumpiakin aika kausia, mutta riitelyä en ymmärrä tästä asiasta!

t. 161

[/quote]

Mitä nuoria äitejä ne kolmekymppiset äidit ovat??? Ihan normaalin ikäisiä mammoja. Tämä ikäjuttu on mennyt ihan päälaelleen.

Itse olin oikeasti nuori äiti aikanaan, alle parikymppinen. Minusta kaikki 25-45-vuotiaat ovat ihan keskiverto-ikäisiä äitejä, heitä nuoremmat ehkä sitten niitä nuoria äitejä ja heitä vanhemmat iäkkäitä äitejä jos nyt jotain ikäjakoa on pakko tehdä.

Relatkaa jo aikuiset ihmiset.

[/quote]

No ei minusta nyt ne kolmekymppisetkään mitään vanhoja äitejä ole.

t. 161

Mutta kuten sanoin, en nää asiassa mitään pahaa jos lapsia hankkii, yli täys-ikäsenä, niin kauan kun sielu sietää.

18-vuotias äiti on siis yhtä hyvä äiti kun 40-vuotiaskin äiti.

Tässähän tästä on kysymys. Äitejä kaikki. Joten nyt joku tasa-arvo tähän hommaan, hohhoijaa.

[/quote].

Opettele lukemaan. Ei tuossa sanottu että kolmekymppiset olisivat vanhoja äitejä vaan että ihan keskiverto ikäisiä mammoja, ei mitään nuoria muttei vanhojakaan.

Ihan tiedoksi kun eivät näköjään ole ymmärtäneet:lapsesta huolehtiminen ei pääty siihen vauvaikään jolloin ehkä voittekin olla vielä elämänne kunnossa, vaan jatkuu 18-20 vuotta, monella tasolla pitempäänkin, kuka silloin hoitaa ja ketä?

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 10:51"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 10:45"]

Minusta on säälittävää jos joku kokee olevansa mummoiässä jo nelikymppisenä.

jokainen tyylillään, mutta minun mielestäni nelikymppisyys on parhainta aikuisikää, viiskymppisenä ollaan vasta keski-ikäisiä. 

En kyllä ymmärrä miksi jotkut luovuttaa jo nelikymppisinä, ja aloittaa vanhuuden jo silloin. 

[/quote]

Sanoppa muuta. Meikäläinen on aina ollut yhtä vetävän näköinen kuin Kaija Koo. :-) joten en näe yhtään pahana asiana että mulla oli vielä 43-vuotiaana vauva.

t. 161

[/quote]

Ja teistä vanhana lapsen tehneistä ainoa keino osoittaa nuorekkuuttaan on tehdä vielä se iltatähti?

Oletteko ajatelleet, että nainen voi elämässään tehdä muutakin kuin lapsia. Vaikka kykenisi ja olisi nuorekas ja hyväkuntoinen. Herranen aika, minä keksin suunnattomasti kaikkea kivaa tekemistä muutakin, kuin tehdä lapsi vielä päälle nelikymppisenä.

Mummoäideillä on joku ihme päähänpinttymä siitä, että jos et halua enää lapsia vanhana, niin se on osoitus huonosta kunnosta. Eikö heillä ole yhtään mielikuvitusta, että elämässä voi tehdä kaikkea kivaa kun lapset on kasvaneet isoiksi. Ei siihen tarvita enää lisää lapsia.

Tai voihan se toki olla niin, että jotkut pelkäävät sitä hetkeä, kun lapset muuttaa pois ja heillä ei tosiaan ole elämässä enää mitään. Lapsia tehdään sitten niin pitkään, kuin kuukautiset tulee. Mutta ymmärtäkää, että suurin osa ihmisistä kyllä keksii ihan muutakin tekemistä keski-ikään, kuin vauvojen tekemisen.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 10:51"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 10:45"]

Minusta on säälittävää jos joku kokee olevansa mummoiässä jo nelikymppisenä.

jokainen tyylillään, mutta minun mielestäni nelikymppisyys on parhainta aikuisikää, viiskymppisenä ollaan vasta keski-ikäisiä. 

En kyllä ymmärrä miksi jotkut luovuttaa jo nelikymppisinä, ja aloittaa vanhuuden jo silloin. 

[/quote]

Sanoppa muuta. Meikäläinen on aina ollut yhtä vetävän näköinen kuin Kaija Koo. :-) joten en näe yhtään pahana asiana että mulla oli vielä 43-vuotiaana vauva.

t. 161

[/quote]

Kaija koo on kyllä melko elähtänyt mamma. En todellakaan ylpeilisi, jos joku sanoisi minun muistuttavan Kaija Koota. Hirveä eukko.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 11:22"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 09:48"]MINKÄ TAKIA NUORTEN JA VANHOJEN ÄITIEN PITÄÄ OLLA AINA VASTAKKAIN ASETTELUSSA?

Emmekö me molemmat ole äitejä? eikö meitä juurikin yhdistä ne lapset, iästä viis? ja emmekö me kaikki rakasta lapsiamme, oli ikää meillä 18v tai 43v?

Toivon että kaikki miettisivät kysymyksiäni. NIIN NUORET KUIN VANHATKIN ÄIDIT.

Miksi me _riidellään_?

Kun minä tollo en ainakaan näe siihen riitelyyn mitään syytä. Joten miten voi tyhjästä nyhjäistä? eikö se ole jo aika paha????

Ja mä olen elänyt kummissakin aika kausissa. Olen saanut esikoiseni nuorena kolmekymppisenä, ollut ensimmäisen kerran 29-vuotiaana raskaana, niinku nämä monet nuoret äidit täällä. Mutta sitten olen myös viimeisen kerran ollut raskaana 42-vuotiaana ja synnyttänyt viimeisen lapsen 43-vuotiaana. Joten elämänkokemusta löytyy, ainakin lapsien ja äitiyden osalta. Eli ymmärrän kumpiakin aika kausia, mutta riitelyä en ymmärrä tästä asiasta!

t. 161

[/quote]

Mitä nuoria äitejä ne kolmekymppiset äidit ovat??? Ihan normaalin ikäisiä mammoja. Tämä ikäjuttu on mennyt ihan päälaelleen.

Itse olin oikeasti nuori äiti aikanaan, alle parikymppinen. Minusta kaikki 25-45-vuotiaat ovat ihan keskiverto-ikäisiä äitejä, heitä nuoremmat ehkä sitten niitä nuoria äitejä ja heitä vanhemmat iäkkäitä äitejä jos nyt jotain ikäjakoa on pakko tehdä.

Relatkaa jo aikuiset ihmiset.

[/quote]

Minäkin ihmettelin, että miten joku voi pitää itseään nuorena äitinä 29 vuotiaana. Itse sain esikoisen 31 vuotiaana ja pidin itseäni jo suht iäkkäänä esikoisen äitinä.

Toinen asia, mikä pistää silmään, on vanhempana synnyttäneiden suunnaton tarve mainostaa, että kuinka olen hyvännäköinen ja nuorekas ja hyväkuntoinen ja kuten tuossa joku äsken, ihan Kaija Koota muistuttaa. Vähän sama, kuin aaveella on 90% tiimalasivartaloisia F.-kupin tissejä. Yhtä paljon täällä on timmejä ja hyväkuntoisia, upeannäköisiä 50v naisia.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 12:25"]

Ihan tiedoksi kun eivät näköjään ole ymmärtäneet:lapsesta huolehtiminen ei pääty siihen vauvaikään jolloin ehkä voittekin olla vielä elämänne kunnossa, vaan jatkuu 18-20 vuotta, monella tasolla pitempäänkin, kuka silloin hoitaa ja ketä?

[/quote]

Ihan sama, koska nuori äiti voi kuolla aivan samoin, kuin vanha. Olisitko mieluummin syntymättä, kuin syntyisit vanhalle äidille, joka kuolee, kun olet nuori.

Monella mielenterveysongelmat tulevat tyypillisesti näkyviin 20+.

Minkä tästäkin ketjusta huomaa.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 11:15"]

Odottelen vastauksia kysymykseeni. Voisin kysellä lisääkin. Kärsiikö lapseni nyt mielestänne iästäni? Eikö ole parempi vanha äiti kuin ei äitiä ollenkaan? En ole lasta synnyttänyt enkä suunnitellut tekeväni lapsia enää lähellä viisikymppisiä. Mutta ihanaa, että sain hänet kuitenkin. Kun sain tietää kotia tarvitsevasta pienestä, halusin hänet niin paljon. Ei tunnu mukavalta lukea näitä kommentteja itsekkäistä mummoäideistä naisilta, jotka eivät enää itse jaksaisi. Jaksaisivat kyllä, jos olisivat samassa tilanteessa kuin minä 10 vuotta sitten.

[/quote]

Miksi tässä on peukku alaspäin? Vastatkaa mieluummin. t äitimummi

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 13:29"]

Monella mielenterveysongelmat tulevat tyypillisesti näkyviin 20+.

Minkä tästäkin ketjusta huomaa.

[/quote]

Totta. Ei terve ja eteen päin pyrkivä ihminen ala lapsentekoon alle 35 vuotiaana vielä, vaan nauttii elämästä ja opiskelee ja nauttii parisuhteestaan. Kyllä ne ovat aina jotain kolmannen polven työttömiä, jotka alkavat lapsia tekemään nuorena.

Tyttöhyvät, ensin ammatti, matkustelua, parisuhteesta nauttimista, hiukan bilettämistä ja elämää. Sitten on vasta aika asettua aloilleen ja tehdä lapsi ja kasvattaa se kunnolla. Lapsi ei mene siinä sivussa, kuten nuoret äidit tuntuvat ajattelevan.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 10:24"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 10:03"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 09:48"]

MINKÄ TAKIA NUORTEN JA VANHOJEN ÄITIEN PITÄÄ OLLA AINA VASTAKKAIN ASETTELUSSA?

Emmekö me molemmat ole äitejä? eikö meitä juurikin yhdistä ne lapset, iästä viis? ja emmekö me kaikki rakasta lapsiamme, oli ikää meillä 18v tai 43v?

Toivon että kaikki miettisivät kysymyksiäni. NIIN NUORET KUIN VANHATKIN ÄIDIT.

Miksi me _riidellään_?

Kun minä tollo en ainakaan näe siihen riitelyyn mitään syytä. Joten miten voi tyhjästä nyhjäistä? eikö se ole jo aika paha????

Ja mä olen elänyt kummissakin aika kausissa. Olen saanut esikoiseni nuorena kolmekymppisenä, ollut ensimmäisen kerran 29-vuotiaana raskaana, niinku nämä monet nuoret äidit täällä. Mutta sitten olen myös viimeisen kerran ollut raskaana 42-vuotiaana ja synnyttänyt viimeisen lapsen 43-vuotiaana. Joten elämänkokemusta löytyy, ainakin lapsien ja äitiyden osalta. Eli ymmärrän kumpiakin aika kausia, mutta riitelyä en ymmärrä tästä asiasta!

t. 161

[/quote]

eihän tässä mitään vastakkainasettelua ole. Käy vain sääliksi nuorten äitien lapset. Hosumalla kun ei tule muuta kuin kusipääkakakroita. Hieman malttia ja ammatti ja pysyvä mies ja avioliitto, niin lapselle on mahdollisuus antaa hyvä lapsuus. Se ei tule siiderinhumuisessa nuoruudessa ja siinä kasvaessa kenen tahansa hoivissa.

[/quote]

Hohhoijaa.

t. 161

Kyllä 18-vuotias äitikin voi tarjota lapselleen hyvän elämän. Ei sen tarvitse olla mitään siiderisumussa elämistä. Ja voi olla myös hyvä äiti.

Jos oma lapseni olisi nyt 18-vuotiaana saanut lapsen, niin en minä olisi sitä kauheana asiana pitänyt, koska olisin tiennyt että hänestä varmasti tulee hyvä äiti.

Piste.

[/quote]  Koulussa on ehkäisyvalistusta, koulussa on terveydenhoitaja ja ennenkaikkea äidit valistakaa nuoria ettei tarvitse ennenaikojaan alkaa äidiksi. Äitinä olo on hyvin vaativaa. !8 v on monesti vielä koulussa, opiskelee, nuoruus eletään kerran, nauttikaa, matkustelkaa, opiskelkaa ennenkaikkea. Ehtii tulla myöhemmin äidiksi jos on niin tarkoitettu. Ei ole tyttöä mutta aloittaisin valistamisen hyvin varhain. Pojalle taas täytyy antaa kondomit mukaan kun on sen ikäinen ja vastuuta korostaen. 

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 13:39"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 13:29"]

Monella mielenterveysongelmat tulevat tyypillisesti näkyviin 20+.

Minkä tästäkin ketjusta huomaa.

[/quote]

Totta. Ei terve ja eteen päin pyrkivä ihminen ala lapsentekoon alle 35 vuotiaana vielä, vaan nauttii elämästä ja opiskelee ja nauttii parisuhteestaan. Kyllä ne ovat aina jotain kolmannen polven työttömiä, jotka alkavat lapsia tekemään nuorena.

Tyttöhyvät, ensin ammatti, matkustelua, parisuhteesta nauttimista, hiukan bilettämistä ja elämää. Sitten on vasta aika asettua aloilleen ja tehdä lapsi ja kasvattaa se kunnolla. Lapsi ei mene siinä sivussa, kuten nuoret äidit tuntuvat ajattelevan.

[/quote]

Voi hyvä luoja mitä ennakkoluuloja! Valtaosa suomalaisista naisista saa lapsen kauan ennen 35. ikävuotta, keski-ikä lapsen saamiselle on 28 vuotta. Meillä on kolmannessa polvessa akateemisia naisia, proffia kaksi, ja kaikki saaneet alle 30v. esikoisen, minä nuorin 23-vuotiaana. 

Aikamoista yleistämistä sekä nuorista että vanhoista äideistä. Jokainen ihminen on kuitenkin yksilö ja mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Itse olen 23-vuotias ja kohta 2 lapsen äiti. Oon sanonut miehelle, että jos rupean yli 30-vuotiaana haaveilemaan vielä lisälapsista, ostakoon mulle vaikka koiran. Mutta tää on vain mun kohdalla. Hyvä kaverini taas ei haikailekaan lapsia, kuin vasta lähempänä tuota 30 vuoden ikää ja mikäs siinä, se sopii sille. 

En tiiä mitä mun pois pitänyt vielä keretä tekemään ennen lapsien hankkimista. Opiskella pystyn lisää lasten kanssakin ja muutenkin viettämään haluamaani elämää. Ehkä oon vaan tottunut siihen lapsuuskodistani, että koko ajan tarvitsee olla elämää ja väkeä ympärillä ja reissut ja juhlapyhät vietetään porukassa.  

Ei kaikki nuoret äidit siis ole tupakkaa polttavia, baareissa roikkuvia, lapset joka viikonloppu hoitoon tunkevia loiseläjiä eikä kaikki vanhat äidit väsyneitä harppuja, jotka ei ymmärrä mistään mitään.

Lisäksi minä-keskeisyys ja oman hyvinvoinnin tavoittelu on nykymaailmassa yleistynyt ihan kaikissa ikäluokissa. 

Olen 23-vuotias korkeastikoulutettu pienen vauvan äiti. Kauheaa puhetta täällä niin nuorista kuin "vanhoistakin" äideistä.  Ei se ikä ole se, mikä äitiydessä merkkaa, vaan se kuinka lastaan rakastaa ja hoitaa! Nautitaan kaikki lapsistamme ja tuetaan toisiamme äiteinä, ollaan sitten minkä ikäisiä vaan! Kukaan tällä palstalla ei hyödy toisten arvostelusta ja turhaan vaan pahoittuu ihmisten mielet, kun arvostellaan toisten äitiyttä tietämättä taustoja. 

Tsemppiä arjen haasteisiin kaiken ikäisille äideille ympäri maan! :)

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 17:38"]

Lapsia ei kannata tehdä kovin nuorena, koska silloin ei voi enää nauttia kaikesta kivasta ja lähteä reissuun tuosta noin vain. Matkustelu muuttuu tylsäksi perhematkailuksi ja seksiä ei voi enää villisti harrastaa keskellä päivää. Kannattaa elää elämää ja kokea, ennen kuin astuu siihen ahdinkoon ja helvettiin, että lapsi rajoittaa elämää.

[/quote]

Miten lapsi estää reissut jonne lähdetään tosta noin vaan? Mitä tylsää on perhematkailussa? Ja se tärkein kysymys, miten lapsi estää harrastamasta seksiä keskellä päivää??

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 21:24"]

No ei tarvi mummoikäisten tehdä lapsia!

Nolotti koulussa kun mulla oli vanha äiti (se oli 40-kymppinen ja mä noin 10 v., tapahtui 70-luvulla).

Omat lapset tein kanssa kolmenkympin jälkeen, mutta yli neljäkymmentä on liikaa, säälittävää...Mummoileen siinä iässä aletaan, kai?

[/quote]mummoile sinä ja sinun heikko itsetuntosi, sain vauvan tosi kypsässsä iässä ja hienosti on mennyt. Kiitos.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 13:39"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 13:29"]

Monella mielenterveysongelmat tulevat tyypillisesti näkyviin 20+.

Minkä tästäkin ketjusta huomaa.

[/quote]

Totta. Ei terve ja eteen päin pyrkivä ihminen ala lapsentekoon alle 35 vuotiaana vielä, vaan nauttii elämästä ja opiskelee ja nauttii parisuhteestaan. Kyllä ne ovat aina jotain kolmannen polven työttömiä, jotka alkavat lapsia tekemään nuorena.

Tyttöhyvät, ensin ammatti, matkustelua, parisuhteesta nauttimista, hiukan bilettämistä ja elämää. Sitten on vasta aika asettua aloilleen ja tehdä lapsi ja kasvattaa se kunnolla. Lapsi ei mene siinä sivussa, kuten nuoret äidit tuntuvat ajattelevan.

[/quote]nuoruus eletään kerran ja siitä tulee nauttia ja valmistukaa ammattiin ennen pikkuisen hankkimista ja kunnon mies lapsen isäksi.

Minä en ole vielä saanut lasta ja olen 38. Haluaisin äidiksi vielä, mutta sairaan miehen kanssa monta vuotta eläessä en ole sellaisesta jaksanut unelmoida. Nyt kuitenkin ajattelin vielä yrittää irtiottoa, etsiä oman elämäni jälleen ja ehkä saada uuden kumppanin vielä ja jos olen onnekaas, sen lapsenkin. En ilmeisesti saa yrittää sitä?