"Älkää kiltit ihmiset tehkö lapsia enää 43-vuotiaana"

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 15:43"]

Jopas on keskustelu.

Omat vanhempani saivat minut 22-vuotiaana, itse sain esikoiseni 32-vuotiaana ja siskoni 42-vuotiaana.

Vanhempani olivat saaneet opiskelut päätökseen ja kummallakin oli vakityö ja ensimmäinen omistusasuntokin hankittuna ennen syntymääni. Emme olleet varakkaita, mutta lapsuudessani sain paljonkin erilaisia elämyksiä, jotka vaativat vakaata tulotasoa. Matkustimme paljon, vaikkakin eniten kotimaassa. Sain harrastaa mutta toki halpoja harrastuksia, koska rahaa ei ollut säästössä lainkaan. Kaikki meni, mitä tuli. Päivähoidossa olin 1-vuotiaasta alkaen.  Vaatteiden osto oli tarkkaa enkä saanut koskaan muotivaatteita, en koko sinä aikana, minkä asuin kotona. Ensimmäiset muodikkaat vaatteeni ostin kesätyörahoillani 15-vuotiaana. Aina ostettiin markettivaatteita ja halpoja kopioita, koska rahaa ei ollut riittävästi. En silti kokenut mitään puutetta enkä varsinaisesti tajunnut, että meillä oli ajoittain tiukkaa rahasta.  

Oman lapseni syntyessä olin saanut opinnot päätökseen jo vähän aikaa sitten ja vakityön jo kaksi vuotta aiemmin. Meillä oli omistusasunto ja muutimme esikoisen syntymän jälkeen omakotitaloon. Rahaa oli säästössä, joten pystyin olemaan kotona muutaman vuoden ja kun palasin töihin, pystyimme järjestämään lapselle harrastuksia ja kivoja kesälomamatkoja. Molemmat lapseni ovat saaneet harrastaa ihan pienestä pitäen, heti kun ovat halunneet ja tällä hetkellä esikoisen harrastuksiin menee vuositasolla 5000 euroa. Myönnän, että oman lapsuuteni kokemukset ovat vaikuttaneet siihen, että olen halunnut antaa mahdollisuuden myös kalliisiin harrastuksiin ja pidän tässä mielessä omaa lastenhankintaikääni ns. parempana kuin äitini lastenhankintaikää, koska lapsillamme ei ole ollut tiukkaa lapsuutta, ei ole tarvinnut harrastaa ilmaisia harrastuksia siksi, kun niitä, mitä olisi halunnut, ei ollut varaa hankkia.

Siskoni on pienen vauvan äiti ja todella innokas. Jaksamista riittää, koska tätä on odotettu kauan. Siskoni muutti poikaystävänsä luokse 18-vuotiaana ja eli aika railakasta opiskeluelämää. He viettivät muutaman vuoden ulkomailla opiskelemassa ja uudestaan valmistumisen jälkeen työelämässä. Kun lapset tulivat puheeksi (siskoni oli tuolloin 30-vuotias), mies vältteli asiaa ja lopulta kävi ilmi, että hän oli pitänyt salasuhdetta toisen naisen kanssa jo monta vuotta. Siskoni oli tuolloin 32-vuotias. Olisiko oikeasti ollut parempi, että siskoni olisi pykännyt tuollaiselle miehelle lapsia? Suuri helpotus siskolleni onkin ollut se, ettei hänen ole tarvinnut asioida petturiexänsä kanssa enää tämän jälkeen. Hän on voinut aloittaa puhtaalta pöydältä eikä ole tarvinnut miettiä, minkälaisen geenikokoonpanon on luonut tuollaisen ihmisen kanssa.

Sisko löysi nykyisen miehensä 37-vuotiaana. He menivät naimisiin parin vuoden seurustelun jälkeen ja siskoni ilmoitti 40-vuotispäivänään, että aikovat vielä yrittää lasta, vaikka varmaa ei olekaan, että voivat sellaisen saada. Yrittämiseen meni vuosi, ja terve lapsi syntyi. Siskoni elää elämänsä onnellisinta aikaa. Hänellä ja puolisollaan on upea koti Helsingissä, rahaa riittämiin hankkia esim. siivooja kotiin eikä siskoni mukaan yövalvomisetkaan ole kovin pahoja, kun on tottunut työelämän pyörteissä olemaan tavoitettavissa 24h. Jaksamisessa ei ole siis ongelmia, ja siskoni sekä miehensä ovat niin hyväkuntoisia (harrastavat juoksemista), että ihan nopeasti eivät kyllä rapakuntoon romahda. Työelämää on siskollani jäljellä vielä 25 vuotta, joten työelämääkin pitäisi jaksaa. Siskollani on tosin suunnitelmissa viettää kotona vähintään tuo kolme vuotta ja tämän jälkeen mies ottaa vuorotteluvapaata ja viettää vielä lapsen kanssa vuoden.

En keksi äkkiseltään mitään syytä, miksi siskoni ei olisi saanut hankkia lasta. Uskon ihan lapsen kannalta, että hän tulee olemaan onnellinen vanhemmistaan, joilla on aikaa ja rahaa panostaa häneen, kun opiskelut ja ura ovat siinä pisteessä, että niissä ei tarvitse enää todistaa pätevyyttään.

Vaikka olen tyytyväinen (niin kuin kaikki kai ovat) omaan lapsenhankintaikääni, en koe, että äitini tai siskoni olisivat olleet väärässä oman ikänsä kanssa. Minulla oli onnellinen lapsuus ja ainoana miinuksena pidän sitä, ettei vanhemmillani ollut säästöjä eikä työelämää takana sen vertaa, että oltaisiin voitu tarjota lapsille astetta paremman lapsuuden (vähän kalliimpia vaatteita, haaveilemani pianotunnit) vaan heidän piti puurtaa nelilapsisen perheen elättämisen eteen aika tavalla ja kaikki ylimääräinen käytettiin hauskoihin lomiin. Nyt kun vanhempani ovat isovanhempia, on heillä aikaa ja rahaa, ja lapsenlapset tietysti hyötyvätkin tästä kaikesta. Plussaa vanhempieni nuoresta lapsentekoiästä on se, että nyt kun siskoni on saanut vauvan, ovat vanhempani edelleen jaksavia isovanhempia (66-vuotiaita) ja ehtivät myös tämän toistaiseksi nuorimman lapsenlapsensa kanssa viettämään vielä paljon aikaa. Kummallakaan ei ole mitään sairauksia.

Iästä ei siis hyvä vanhemmuus johdu vaan niistä asioista, mitä lapselleen pystyy tarjoamaan.

Jos lasta kiusataan iäkkäistä vanhemmista, on taustalla aina sen kiusaajan perheen arvot. Mistä lapsi keksii saada päähänsä haukkua toisen vanhempia iän perusteella? Eiköhän siellä kotona löydy vanhempi, jonka mielestä on tärkeää arvostella ihmisiä iän perusteella ja päivitellä asiaa sitten lapsensa kuullen.

Parhaan ystäväni "äiti" oli 66-vuotias, kun aloitimme ensimmäisen luokan. Meni vielä pari vuotta, ennen kuin tajusimme, ettei hän oikeasti voinut olla ystäväni äiti ja että ystäväni kuollut isosisko oli todennäköisesti se äiti. Kertaakaan ei mieleenikään tullut sanoa ikävää sanaa ystäväni "äidistä" tai edes hämmästellä hänen iäkkyyttään tai kiistatta aika mummomaista ulkonäköä (harmaa nuttura, aina hame ja valkoinen pusero), koska meillä kotona ei todellakaan arvosteltu muiden lasten vanhempia. Sellainen ei tullut kyseeseenkään. Haukkujien vanhemmista se vika siis löytyy.

[/quote]

Todella hieno viesti tässä muuten niin inhoa täynnä olevassa ketjussa.

Toivon että haukkujat lukevat tämän viestin ajatuksella ja ehkäpä oppivat edes jotain.

Ja kerkeän kyllä tehdä paljon muutakin vaikka lapsia on paljon! että kiitos huolenpidosta!

t.161

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 15:03"][quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 14:56"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 12:25"]

Ihan tiedoksi kun eivät näköjään ole ymmärtäneet:lapsesta huolehtiminen ei pääty siihen vauvaikään jolloin ehkä voittekin olla vielä elämänne kunnossa, vaan jatkuu 18-20 vuotta, monella tasolla pitempäänkin, kuka silloin hoitaa ja ketä?

[/quote]

Mutta mitä erityistä jaksamista se vaatii?

[/quote]

Juuri näin. Mitä jaksamista lapsen kasvaminen vaatii sen jälkeen, kun ensimäinen vuosi on menty ja lapsi nukkuu ja syö normaalia ruokaa. Sen jälkeen vain eletään, eikä siinä nyt mitään ihmeempää jaksamista enää tarvitse. Johan se nyt lapsi itse syö ja pukee ja isompana jo hoitaa itse läksynsä ja muut hommansa. 

[/quote]Ei varmaan mitään sinulta jos/kun et ole pollaasi rasittanut tähänkään mennessä.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 17:06"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 09:05"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 08:33"]Vanhojen äitien ainokaisista tulee hemmoteltuja brättejä.Vuosikymmenet yhtä pitäneessä ystäväporukassa leskimies joutui naimisiin ja nuorikko 40+ vee halusi välttämättä oman lapsen. Mies ei hennonnut sanoa ei, vaikka omat lapset olivat jo teinejä ja elämä vapaampaa. Lasta tehtiin koeputken avulla ja lopulta tärppäsi. Nyt sitten ystäväporukan tapaamisissa pyörii muuten aikuisia ja sitten tämä yksi uhmaikäinen, jonka ympärillä maailma pyörii, hän pörrää autoineen ja kiukuttelee ja milloin ei kelpaa tämä ja milloin tuo ja iskänkin pitää mennä nukkumaan kahdeksalta kun pitää poika nukuttaa. Näin siis juuri silloin kun isällä olisi aikaa viettää ystävien kanssa aikaa.[/quote]

Itse asiassa eniten käy sääliksi nämä miehet, jotka löytää uuden rakkauden aikuisemmalla iällä. Eli nämä uuden kierroksen perheet. Nainen usein haluaa sen yhden vielä tämänkin kanssa, että voi kokea olevansa oikea perhe (kun sitä ei voi olla, jos kummallakin on vain edellisen liiton lapset).

Miehet on niin tyhmiä, etteivät tajua, että mihin päänsä pistävät. Siihen loppui aikuisen elämä ja aikuiset ihmissuhteet. Yhteinen iltatähti pukataan matkaan, kun mies haluaisi joskus kavereiden kanssa jonnekin, kun kotona haluaa levätä vaihdevuosihirviö ja väsynyt mamma.

Meillä tuttavapiirissä kaksi tällaista miestä ja alkaa jo kyllästyttää, kun vaimot mustasukkaisina pukkaavat sen Nico-Petterin matkaan isälleen joka paikkaan ja sitä pitäisi meidän sitten joukolla hoitaa. Kyllä se panee kaksi kertaa miettimään, kutsutaanko näitä miehiä enää aikuisten juhliin matkaan.

Mutta elämä on valintoja. Jos vaimo sanoo, että seksi loppuu tähän, jos ei saa vielä uutta vauvaa, niin moni mies on heikko ja suostuu painostuksen alle.  Kaveripiirissä kyllä vähän säälitään näitä miehiä

[/quote]

Näinhän se on. Miehet tuntuvat kestävän rankkaa epämukavuutta ihan hyvää hyvyyttään, mutta elämä on heistä työlästä, sen huomaa kyllä, varsinkin kun kaikki muut elävät aivan eri vaihetta elämässä. Haluavat mieluummin olla tossun alla kuin taivasalla?  20 vuotta on eletty vahtien omia ja muiden lapsia ja nyt ei muuta kuin sama uudestaan. Ei sitä jaksa. Lopputuloksena on että ystäväporukka harventaa kaiken kaikkiaan yhdessä olemisia tai alkaa kokoontua pienemmällä porukalla.

[/quote]

Onhan se tosi tai jos sanoisi, että totta toinen puoli. Tässä kun itsellä ja kaveripiirillä lapset on kasvaneet, on jääneet matkasta nämä myöhemmin lapsia saaneet. Valittavat, ettei ole lapsenvahtia ja pitäisi lapsi päästä matkaan joka paikkaan. Nytkin vappuna yksi mamma ehdotti, että voisivatko tulla perheenä vappujuhliin, jotka selkeästi oli ilmoitettu aikuisten juhliksi. Ei, se ei sopinut. Nyt mamma murjottaa. Mieheni sanoi, että mies saattaa tulla yksin, vaikka riita siitä kuulemma kotona tulee.

Mutta elämä on valintoja. Ei ole meidän muiden murhe, että alkoivat pysäämään vielä iltatähteä ja ei ole lapsenvahtia. Se aika on eletty, kun pidettiin perhejuhlia. Nyt on se aika, että on aikuisten aikaa.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 17:19"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 13:21"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 10:51"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 10:45"]

Minusta on säälittävää jos joku kokee olevansa mummoiässä jo nelikymppisenä.

jokainen tyylillään, mutta minun mielestäni nelikymppisyys on parhainta aikuisikää, viiskymppisenä ollaan vasta keski-ikäisiä. 

En kyllä ymmärrä miksi jotkut luovuttaa jo nelikymppisinä, ja aloittaa vanhuuden jo silloin. 

[/quote]

Sanoppa muuta. Meikäläinen on aina ollut yhtä vetävän näköinen kuin Kaija Koo. :-) joten en näe yhtään pahana asiana että mulla oli vielä 43-vuotiaana vauva.

t. 161

[/quote]

Ja teistä vanhana lapsen tehneistä ainoa keino osoittaa nuorekkuuttaan on tehdä vielä se iltatähti?

Oletteko ajatelleet, että nainen voi elämässään tehdä muutakin kuin lapsia. Vaikka kykenisi ja olisi nuorekas ja hyväkuntoinen. Herranen aika, minä keksin suunnattomasti kaikkea kivaa tekemistä muutakin, kuin tehdä lapsi vielä päälle nelikymppisenä.

Mummoäideillä on joku ihme päähänpinttymä siitä, että jos et halua enää lapsia vanhana, niin se on osoitus huonosta kunnosta. Eikö heillä ole yhtään mielikuvitusta, että elämässä voi tehdä kaikkea kivaa kun lapset on kasvaneet isoiksi. Ei siihen tarvita enää lisää lapsia.

Tai voihan se toki olla niin, että jotkut pelkäävät sitä hetkeä, kun lapset muuttaa pois ja heillä ei tosiaan ole elämässä enää mitään. Lapsia tehdään sitten niin pitkään, kuin kuukautiset tulee. Mutta ymmärtäkää, että suurin osa ihmisistä kyllä keksii ihan muutakin tekemistä keski-ikään, kuin vauvojen tekemisen.

[/quote]

Hohhoijaa. Annatko minun olla äiti ja ihan ylpeä omista lapsistani? ja voitko ymmärtää, että minä tein näin monta lasta ja tuon ikäisenä juuri koska niin halusin??

Kyse ei ole mistään päähänpinttymästä tai siitä, että täytyisi todistella omaa nuorekkuuttaan. Kysymys on vain ja ainostaan siitä että rakastan lapsia ja suurperhe elämää !

t.161

[/quote]

Minäminä minäminäminä minäminäminä minäminä

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 17:26"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 17:19"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 13:21"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 10:51"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 10:45"]

Minusta on säälittävää jos joku kokee olevansa mummoiässä jo nelikymppisenä.

jokainen tyylillään, mutta minun mielestäni nelikymppisyys on parhainta aikuisikää, viiskymppisenä ollaan vasta keski-ikäisiä. 

En kyllä ymmärrä miksi jotkut luovuttaa jo nelikymppisinä, ja aloittaa vanhuuden jo silloin. 

[/quote]

Sanoppa muuta. Meikäläinen on aina ollut yhtä vetävän näköinen kuin Kaija Koo. :-) joten en näe yhtään pahana asiana että mulla oli vielä 43-vuotiaana vauva.

t. 161

[/quote]

Ja teistä vanhana lapsen tehneistä ainoa keino osoittaa nuorekkuuttaan on tehdä vielä se iltatähti?

Oletteko ajatelleet, että nainen voi elämässään tehdä muutakin kuin lapsia. Vaikka kykenisi ja olisi nuorekas ja hyväkuntoinen. Herranen aika, minä keksin suunnattomasti kaikkea kivaa tekemistä muutakin, kuin tehdä lapsi vielä päälle nelikymppisenä.

Mummoäideillä on joku ihme päähänpinttymä siitä, että jos et halua enää lapsia vanhana, niin se on osoitus huonosta kunnosta. Eikö heillä ole yhtään mielikuvitusta, että elämässä voi tehdä kaikkea kivaa kun lapset on kasvaneet isoiksi. Ei siihen tarvita enää lisää lapsia.

Tai voihan se toki olla niin, että jotkut pelkäävät sitä hetkeä, kun lapset muuttaa pois ja heillä ei tosiaan ole elämässä enää mitään. Lapsia tehdään sitten niin pitkään, kuin kuukautiset tulee. Mutta ymmärtäkää, että suurin osa ihmisistä kyllä keksii ihan muutakin tekemistä keski-ikään, kuin vauvojen tekemisen.

[/quote]

Hohhoijaa. Annatko minun olla äiti ja ihan ylpeä omista lapsistani? ja voitko ymmärtää, että minä tein näin monta lasta ja tuon ikäisenä juuri koska niin halusin??

Kyse ei ole mistään päähänpinttymästä tai siitä, että täytyisi todistella omaa nuorekkuuttaan. Kysymys on vain ja ainostaan siitä että rakastan lapsia ja suurperhe elämää !

t.161

[/quote]

Minäminä minäminäminä minäminäminä minäminä

[/quote]

Ja sinä olet varmaan joku lapsilapsilapsi lapsilapsilapsi lapsilapsilapsi lapsilapsilapsi

:)

t.161

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 22:37"]

Olen 23-vuotias korkeastikoulutettu pienen vauvan äiti. Kauheaa puhetta täällä niin nuorista kuin "vanhoistakin" äideistä.  Ei se ikä ole se, mikä äitiydessä merkkaa, vaan se kuinka lastaan rakastaa ja hoitaa! Nautitaan kaikki lapsistamme ja tuetaan toisiamme äiteinä, ollaan sitten minkä ikäisiä vaan! Kukaan tällä palstalla ei hyödy toisten arvostelusta ja turhaan vaan pahoittuu ihmisten mielet, kun arvostellaan toisten äitiyttä tietämättä taustoja. 

Tsemppiä arjen haasteisiin kaiken ikäisille äideille ympäri maan! :)

[/quote]

Mitenköhän 23-vuotias voi olla korkeasti koulutettu????? Jos menet 19-vuotiaana yliopistoon, et voi valmistua Suomessa sieltä 23-vuotiaana. Eri asia jos olet opiskeluut maailmalla ja korkeilla maksuilla kandiksi. Ja vielä mukeloita samaan aikaan? MIkä sinulle on korkeasti koulutettu??? Minulle vähintään maisteri tai tohtori.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 17:26"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 17:19"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 13:21"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 10:51"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 10:45"]

Minusta on säälittävää jos joku kokee olevansa mummoiässä jo nelikymppisenä.

jokainen tyylillään, mutta minun mielestäni nelikymppisyys on parhainta aikuisikää, viiskymppisenä ollaan vasta keski-ikäisiä. 

En kyllä ymmärrä miksi jotkut luovuttaa jo nelikymppisinä, ja aloittaa vanhuuden jo silloin. 

[/quote]

Sanoppa muuta. Meikäläinen on aina ollut yhtä vetävän näköinen kuin Kaija Koo. :-) joten en näe yhtään pahana asiana että mulla oli vielä 43-vuotiaana vauva.

t. 161

[/quote]

Ja teistä vanhana lapsen tehneistä ainoa keino osoittaa nuorekkuuttaan on tehdä vielä se iltatähti?

Oletteko ajatelleet, että nainen voi elämässään tehdä muutakin kuin lapsia. Vaikka kykenisi ja olisi nuorekas ja hyväkuntoinen. Herranen aika, minä keksin suunnattomasti kaikkea kivaa tekemistä muutakin, kuin tehdä lapsi vielä päälle nelikymppisenä.

Mummoäideillä on joku ihme päähänpinttymä siitä, että jos et halua enää lapsia vanhana, niin se on osoitus huonosta kunnosta. Eikö heillä ole yhtään mielikuvitusta, että elämässä voi tehdä kaikkea kivaa kun lapset on kasvaneet isoiksi. Ei siihen tarvita enää lisää lapsia.

Tai voihan se toki olla niin, että jotkut pelkäävät sitä hetkeä, kun lapset muuttaa pois ja heillä ei tosiaan ole elämässä enää mitään. Lapsia tehdään sitten niin pitkään, kuin kuukautiset tulee. Mutta ymmärtäkää, että suurin osa ihmisistä kyllä keksii ihan muutakin tekemistä keski-ikään, kuin vauvojen tekemisen.

[/quote]

Hohhoijaa. Annatko minun olla äiti ja ihan ylpeä omista lapsistani? ja voitko ymmärtää, että minä tein näin monta lasta ja tuon ikäisenä juuri koska niin halusin??

Kyse ei ole mistään päähänpinttymästä tai siitä, että täytyisi todistella omaa nuorekkuuttaan. Kysymys on vain ja ainostaan siitä että rakastan lapsia ja suurperhe elämää !

t.161

[/quote]

Minäminä minäminäminä minäminäminä minäminä

[/quote]

Ja alle nelikymppisethän saavat lapsia vain ja ainoastaan epäitsekkäistä syistä?

>40-vuotias haluaa lapsen koska "minäminäminä"?

<40-vuotias haluaa lapsen koska "yhteiskuntayhteiskuntayjteiskunta"?

Höpöhöpö. Niin kauan kun yhteiskunta ei pakota lasta tekemään, niin kyllä se toive lapsesta lähtee itsekkäistä syistä - oli ikää sitten miten vähän tai paljon tahansa.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 21:54"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 22:37"]

Olen 23-vuotias korkeastikoulutettu pienen vauvan äiti. Kauheaa puhetta täällä niin nuorista kuin "vanhoistakin" äideistä.  Ei se ikä ole se, mikä äitiydessä merkkaa, vaan se kuinka lastaan rakastaa ja hoitaa! Nautitaan kaikki lapsistamme ja tuetaan toisiamme äiteinä, ollaan sitten minkä ikäisiä vaan! Kukaan tällä palstalla ei hyödy toisten arvostelusta ja turhaan vaan pahoittuu ihmisten mielet, kun arvostellaan toisten äitiyttä tietämättä taustoja. 

Tsemppiä arjen haasteisiin kaiken ikäisille äideille ympäri maan! :)

[/quote]

Mitenköhän 23-vuotias voi olla korkeasti koulutettu????? Jos menet 19-vuotiaana yliopistoon, et voi valmistua Suomessa sieltä 23-vuotiaana. Eri asia jos olet opiskeluut maailmalla ja korkeilla maksuilla kandiksi. Ja vielä mukeloita samaan aikaan? MIkä sinulle on korkeasti koulutettu??? Minulle vähintään maisteri tai tohtori.

[/quote]

Korkeakoulusta valmistunut.

t: ohis

Lapsia ei kannata tehdä kovin nuorena, koska silloin ei voi enää nauttia kaikesta kivasta ja lähteä reissuun tuosta noin vain. Matkustelu muuttuu tylsäksi perhematkailuksi ja seksiä ei voi enää villisti harrastaa keskellä päivää. Kannattaa elää elämää ja kokea, ennen kuin astuu siihen ahdinkoon ja helvettiin, että lapsi rajoittaa elämää.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 17:36"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 17:26"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 17:19"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 13:21"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 10:51"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 10:45"]

Minusta on säälittävää jos joku kokee olevansa mummoiässä jo nelikymppisenä.

jokainen tyylillään, mutta minun mielestäni nelikymppisyys on parhainta aikuisikää, viiskymppisenä ollaan vasta keski-ikäisiä. 

En kyllä ymmärrä miksi jotkut luovuttaa jo nelikymppisinä, ja aloittaa vanhuuden jo silloin. 

[/quote]

Sanoppa muuta. Meikäläinen on aina ollut yhtä vetävän näköinen kuin Kaija Koo. :-) joten en näe yhtään pahana asiana että mulla oli vielä 43-vuotiaana vauva.

t. 161

[/quote]

Ja teistä vanhana lapsen tehneistä ainoa keino osoittaa nuorekkuuttaan on tehdä vielä se iltatähti?

Oletteko ajatelleet, että nainen voi elämässään tehdä muutakin kuin lapsia. Vaikka kykenisi ja olisi nuorekas ja hyväkuntoinen. Herranen aika, minä keksin suunnattomasti kaikkea kivaa tekemistä muutakin, kuin tehdä lapsi vielä päälle nelikymppisenä.

Mummoäideillä on joku ihme päähänpinttymä siitä, että jos et halua enää lapsia vanhana, niin se on osoitus huonosta kunnosta. Eikö heillä ole yhtään mielikuvitusta, että elämässä voi tehdä kaikkea kivaa kun lapset on kasvaneet isoiksi. Ei siihen tarvita enää lisää lapsia.

Tai voihan se toki olla niin, että jotkut pelkäävät sitä hetkeä, kun lapset muuttaa pois ja heillä ei tosiaan ole elämässä enää mitään. Lapsia tehdään sitten niin pitkään, kuin kuukautiset tulee. Mutta ymmärtäkää, että suurin osa ihmisistä kyllä keksii ihan muutakin tekemistä keski-ikään, kuin vauvojen tekemisen.

[/quote]

Hohhoijaa. Annatko minun olla äiti ja ihan ylpeä omista lapsistani? ja voitko ymmärtää, että minä tein näin monta lasta ja tuon ikäisenä juuri koska niin halusin??

Kyse ei ole mistään päähänpinttymästä tai siitä, että täytyisi todistella omaa nuorekkuuttaan. Kysymys on vain ja ainostaan siitä että rakastan lapsia ja suurperhe elämää !

t.161

[/quote]

Minäminä minäminäminä minäminäminä minäminä

[/quote]

Ja alle nelikymppisethän saavat lapsia vain ja ainoastaan epäitsekkäistä syistä?

>40-vuotias haluaa lapsen koska "minäminäminä"?

<40-vuotias haluaa lapsen koska "yhteiskuntayhteiskuntayjteiskunta"?

Höpöhöpö. Niin kauan kun yhteiskunta ei pakota lasta tekemään, niin kyllä se toive lapsesta lähtee itsekkäistä syistä - oli ikää sitten miten vähän tai paljon tahansa.

[/quote]

Lapsihan aina tehdään omasta halusta. :) toivottavasti kukaan ei tee lapsia pelkän yhteiskunnan takia. Koska sillon varmaan puuttuu se terve rakkaus siihen lapseen?

t.161

Olen saanut kuopuksen 42-vuotiaana ja hän on pian koulussa ja ihan terve. Olen tyytyväinen elämääni. En olisi halunnut äidiksi vielä nuorena. Eikä ole mitään katkeruutta nuorempia kohtaan eikä hirveää väsymystä tms.. Kukin tyylillään. Ystäväni sai lapsen vielä 43 v. ja  lapsi on terve.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 21:24"]

No ei tarvi mummoikäisten tehdä lapsia!

Nolotti koulussa kun mulla oli vanha äiti (se oli 40-kymppinen ja mä noin 10 v., tapahtui 70-luvulla).

Omat lapset tein kanssa kolmenkympin jälkeen, mutta yli neljäkymmentä on liikaa, säälittävää...Mummoileen siinä iässä aletaan, kai?

[/quote]

Lupaathan alkaa mummoilla heti 40 täytettyäsi? Ja tästä et sitten yritä luistella!

Rohkeutta vaatii tulla vanhemmalla iällä äidiksi mutta se kannatti. Paljosta olisin jäänyt paitsi. Nyt on voinut hyvin keskittyä lapseen kun sai elää pitkään itsekästä elämää ja matkustaa ja asua jopa ulkomailla.

Hyvin oon jaksanut vaikka sain vasta riski iässä lapseni. Aika mennyt nopeasti. Äitinä olo on todella vaativaa, aika paljon tässä on tarvittu viimeisinä vuosina huumoria ja lapsi kohta täysi-ikäinen. Murkkuikäisen kanssa pärjää kun ei ala jankkaamaan, monen asian voi ottaa ihan huumorilla. Olen hyvin tyytyväinen. Työelämääkin vielä jäljellä jokunen vuosi. Paljosta olisin jäänyt paitsi ellen saanut lasta.

Ei tälläkään keskustelulla ole loppua.. Itsellä esikoinen saatu 21 vuotiaana ja kuopus 40 vuotiaana. Sama äiti olen, samoja perhekerhoja ja muskareita kiertänyt. On matkusteltu, leikitty, pelattu, hupsuteltu, kierretty museot, hiihdetty, luisteltu ja uitu. Samoja unilauluja laulettu ja samoja kirjoja luettu. Hyvin olen jaksanut valvoa sairaan lapsen kanssa ja imettänyt yli vuoden ikään kaikki. Hyvin jaksan seistä jalkkiskentän reunalla huoltajan laukku vierellä.. Hyvin olen kelvannut lasten kanssa koulun discoon valvojaksi tai kauppaan makutuomariksi. Kyllä aika painavat syyt täytyy olla, että joku voi tulla haukkumaan huonoksi äidiksi vain siksi, että viimeinen lapsi syntyi yli neljäkymppisenä.

Jotkut ne vaan luulee olevansa ikinuoria!

Lapsen tekeminen vanhana on itsekästä, koska:

-Riski saada vammainen lapsi on huomattavasti suurentunut. Kukaan ei omalla  kohdalla toivoisi olevansa vammainen, ihmiset stressaavat pikkuvioistaankin jo niin paljon. Vammaista ei välttämättä lohduta se, että vanhemmat rakastavat yhtä  paljon kuin jos hän olisi terve, ja pystyisi elämään normaalia elämää.  Cp-vammainen aikuinen vaipoissa, pyörätuolissa, puhekyyttömänä mutta pään toimiessa, ei välttämättä ole kovin tyytyväinen tilaansa. Tämä toki yksi pahimmista skenaarioista, mutta onhan näitä.

-Vanhemmat ehtivät olla vähemmän aikaa läsnä lapsensa elämässä, koska kuolema odottelee jo lähempänä, mikäli kaikki menee ns. normaalisti. Esimerkiksi 24-vuotiaana lapsena saanut äiti ehtii olla 20 vuotta kauemmin mukana lapsensa elämässä, kuin 44-vuotias äiti. Itselleni vanhemmat ovat niin tärkeitä, että haluaisin pitää heidät osana elämääni terveinä niin pitkään, kuin mahdollista.

Tietysti, vammaisia lapsia voi syntyä nuorillekin vanhemmille, ja vanhemmat voivat kuolla nuorena muutenkin. Mutta oma näkökantani ja toimintapani on tämä. Lisääntymiskykyni aion katkaista, kun alkaa olla riskialtista, ei tarvitse sitten miettiä vahinkolapsen kohtaloa enää kypsällä iällä. Normaalille naiselle jolla mahdollisesti on jo lapsia, abortti ei välttämättä tule kysymykseen, vaikka olisi riskejäkin jo, en minä ainakaan raaskisi, jos olisi vähänkin toivoa.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 21:24"]

No ei tarvi mummoikäisten tehdä lapsia!

Nolotti koulussa kun mulla oli vanha äiti (se oli 40-kymppinen ja mä noin 10 v., tapahtui 70-luvulla).

Omat lapset tein kanssa kolmenkympin jälkeen, mutta yli neljäkymmentä on liikaa, säälittävää...Mummoileen siinä iässä aletaan, kai?

[/quote]

Niin että  mieluummin olisit jäänyt syntymättä vai? Koska sehän tuossa on se vaihtoehto, ei se, että sulla olisi ollut nuorempi äiti. Nuorempana saatu lapsi olisi ollut joku muu kuin sinä.

Lapsen tekeminen on aina itsekästä, mutta kukaan tuskin harmittelee syntyneensä vanhoille vanhemmille, jos vaihtoehto on olla syntymättä.

Itse olisin paljon mielummin syntynyt nelikympiselle äidille, kuin noille teineille.