Onko ajattelusi pään sisäistä puhetta?
Kuulemma on kahdenlaista ajattelua. Toinen on pään sisällä tapahtuvaa puhetta ja toinen on abstraktimpaa. Eri tavalla ajattelevat eivät kuulemma kykene ymmärtämään toisen tapaa ajatella. Itse en kyllä sietäisi jatkuvaa puheen pulputusta päässäni.
Kommentit (585)
Vierailija kirjoitti:
Minä ajattelen ja puhun nykyään tosi paljon itsekseni ääneen. Varsinkin jos joku ärsyttää. Voin puhua kauankin. En tiedä pitäisikö jo huolestua.En vielä sentään ole tätä ihmisten ilmoilla ruvennut harrastamaan.😅
Jotkut puhuvat ääneenkin, mitäs sellainen ketään haittaa. Ei minua ainakaan ole sellainen kenenkään kohdalla haitannut. Minäkin kyllä joskus hymähdän ihmisille mutta enemmänkin hyvällä. Meitä on niin paljon erilaisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ei tee mitään ilman, että aivoissa tapahtuu ensin jotain, joka saa tekemään.
Ajattelu kuulostaa pään sisäiseltä yksinpuhelulta. Siinä mielessä jokainen ihminen siis "kuulee ääniä päässään".
Eikä kuule. Tämän tiedän jo itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen ketju. Psyk.sh.
Toivoisin niin, saataisiin hieman ymmärrystä asioista. Kannattaa keksittyä itse asioihin eikä niihin muihin juttuihin.
Kyllä. Olin masennuksen takia psykiatrilla ja kerroin tavastani ajatella. Ymmärsi niin, että kuulen ääniä ja lätkäisi skitsofreniadiagnoosin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ajatuksia kerkeä puhumaan.
Ei minun ainakaan.
Täytyy olla to del la hidas ajattelija, jos ajatuksensa kuuluu puheena.
Tämä. Sitähän kerkeää ajatella vaikka mitä siinä ajassa kun lauseita rupee muodosteleen.
Eihän lauseiden muodostamiseen mene aikaa yhtään. Pään sisällä käy jatkuva pälätys ja siksi pitää osata kirjoittaa nopeasti ja opin lapsena puhumaan sanoja reilusti alle vuoden ikäisenä ja jo 1 v 3 kk puhuin lauseita.
En mieti mitään, että nosta sormi ja laita näppikselle vaan tyyliin kas ulkona on nyt noin kaunista, kuinkahan paljon pakkasta, puolen tunnin kuluttua pitää muistaa lähteä sovitusti tapaamiseen, pitää alkaa vartin päästä valmistautua, ehdin olla vielä hetken netissä, jos tässä väl
Siis kuuletko päässäsi ajatuksesi äänellä ja jatkuvaa pälätystä? Eikös sellainen ole raskasta? Vai ymmärsinkö väärin. Onko kiireen tuntua?
En kuule sellaisena vokaalisena äänenä kuin jonkun puheen, mutta samanlaisena puheena kuin lukisin kirjaa. Ja on hetkittäin raskasta, olen ehdottanut psykiatrille ADHD:n mahdollisuutta. Toisaalta tämä on ainoa tapani olla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Olin masennuksen takia psykiatrilla ja kerroin tavastani ajatella. Ymmärsi niin, että kuulen ääniä ja lätkäisi skitsofreniadiagnoosin.
No tässä me tulemme sitten jo kyllä typeryyteen jos todellakin on käynyt näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua. "Katsonpa nyt jääkaappiin, onko juusto vähissä. No, onhan se, pitääpä lisätä ostoslistaan" Näinkö se tapahtuu? En minä tuolla tavalla puheena ajattele.
Miten sitten? Just noin ajattelen nimittäin minä. Usein vielä puhun ne ajatukset ääneen 😄
Siten, kuten uniakin nähdään. Ajattelen tapahtumia, kuvia, tapahtumaketjua. Ei puhetta.
Ei. Kai. Kun rupeen miettii että missä muodossa ne ajatukset päässä on niin en osaa sanoa. :D Mutta ei nyt silleen semmosena puheena ole että kuuluis päässä samalla tavalla kuin jos vaikka mietin jonkun läheisen jotain sanomisia päässäni. Eli ei kai sitten.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Kai. Kun rupeen miettii että missä muodossa ne ajatukset päässä on niin en osaa sanoa. :D Mutta ei nyt silleen semmosena puheena ole että kuuluis päässä samalla tavalla kuin jos vaikka mietin jonkun läheisen jotain sanomisia päässäni. Eli ei kai sitten.
En tosin ajattele kuvinakaan kuten jotkut ilmeisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Kai. Kun rupeen miettii että missä muodossa ne ajatukset päässä on niin en osaa sanoa. :D Mutta ei nyt silleen semmosena puheena ole että kuuluis päässä samalla tavalla kuin jos vaikka mietin jonkun läheisen jotain sanomisia päässäni. Eli ei kai sitten.
Aika erilaisia olemme. Ihmiset sulkeutuvat ja meidän antimme jää vajaaksi sillä nämä sulkeutuvat ihmiset suojelevat itseänsä pahoilta ihmisiltä.
Kaikki miten te ajattelette on täysin normaalia ihmiselle, ihminen on hyvin monimuotoinen mielenkin toimintojen osalta.
Harmillista jos kukaan ei halua enää kertoa näitä asioita. Täytyisi olla turvallinen hyväksyvä ympäristö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Kai. Kun rupeen miettii että missä muodossa ne ajatukset päässä on niin en osaa sanoa. :D Mutta ei nyt silleen semmosena puheena ole että kuuluis päässä samalla tavalla kuin jos vaikka mietin jonkun läheisen jotain sanomisia päässäni. Eli ei kai sitten.
En tosin ajattele kuvinakaan kuten jotkut ilmeisesti.
Millä tavalla näet unia?
kuvia, tapahtumaketjuja, puhetta, ääniä, kaikenlaista sekaisin
Ollut jo pari vuotta sellaista, että ihan kuin joku huutoraivoaisi taukoamatta korvan juuressa. Siis silloinkin kun ei varsinaisesti ajattele mitään. En varsinaisesti kuule sitä äänenä, mutta se on ikäänkuin tunteena koko ajan olemassa tätäkin kirjoittaessa. Että se tuntuu ikään kuin siltä että joku huutoraivoaa vieressä tai korvan juuressa aamusta iltaan. Nukkuminen kuitenkin katkaisee sen. Olen arvellut että muutenhan ihmisen psyyke ei kestäisikään tuollaista. En ole tästä läheisilleni uskaltanut puhua. Luultavasti joitakin vuosia sitten tapahtui jokin sellainen asia tai asioita, joiden seurauksena jotakin psyykestä särkyi. Siiät sitten tuli seurauksena tuo niinkuin vihainen huutoraivoava ääni korvan juuressa ilmeisesti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua. "Katsonpa nyt jääkaappiin, onko juusto vähissä. No, onhan se, pitääpä lisätä ostoslistaan" Näinkö se tapahtuu? En minä tuolla tavalla puheena ajattele.
Miten sitten? Just noin ajattelen nimittäin minä. Usein vielä puhun ne ajatukset ääneen 😄
Siten, kuten uniakin nähdään. Ajattelen tapahtumia, kuvia, tapahtumaketjua. Ei puhetta.
Oma ajatteluni on puhetta sekä intuitiota, mutta ei koskaan unielokuvien tapaista.
Olisi mielenkiintoista tietää, oletko taiteellinen, visuaalinen tms? Itse olen ns. mensa-älykäs, mutta en taiteellinen.
Vierailija kirjoitti:
Ollut jo pari vuotta sellaista, että ihan kuin joku huutoraivoaisi taukoamatta korvan juuressa. Siis silloinkin kun ei varsinaisesti ajattele mitään. En varsinaisesti kuule sitä äänenä, mutta se on ikäänkuin tunteena koko ajan olemassa tätäkin kirjoittaessa. Että se tuntuu ikään kuin siltä että joku huutoraivoaa vieressä tai korvan juuressa aamusta iltaan. Nukkuminen kuitenkin katkaisee sen. Olen arvellut että muutenhan ihmisen psyyke ei kestäisikään tuollaista. En ole tästä läheisilleni uskaltanut puhua. Luultavasti joitakin vuosia sitten tapahtui jokin sellainen asia tai asioita, joiden seurauksena jotakin psyykestä särkyi. Siiät sitten tuli seurauksena tuo niinkuin vihainen huutoraivoava ääni korvan juuressa ilmeisesti
Miksi et hakeudu hoitoon?
Ne, joilla ajattelu on sisäistä puhetta, ovat keskimäärin matemaattis-loogisessa mielessä älykkäämpiä ja heillä on paremmat oman mielen toiminnan introspektion taidot kuin niillä, joilla sisäistä puhetta ei ole. Se ei siis todellakaan ole mikään ongelma, jos oma ajattelu on sisäistä puhetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ajatuksia kerkeä puhumaan.
Ei minun ainakaan.
Täytyy olla to del la hidas ajattelija, jos ajatuksensa kuuluu puheena.
Tämä. Sitähän kerkeää ajatella vaikka mitä siinä ajassa kun lauseita rupee muodosteleen.
Kuuntelen kirjatkin nopeutettuna. Ehdin hyvin ajatella nopeasti puheena, eihän suun tarvitse ehtiä muodostaa niitä sanoja ulos suusta, joten lause muodostuu paljon nopeammin kuin suu pystyisi artikuloimaan.
Kuuntelen tässä juuri samalla Youtube-videota ja huomaan muodostavani päänsisäisellä äänelläni ne sanat, jotka videolla puhuja puhuu. Vaati tietoista ponnistelua kuunnella ja olla muodostamatta kaikua päässä.
Vierailija kirjoitti:
Ne, joilla ajattelu on sisäistä puhetta, ovat keskimäärin matemaattis-loogisessa mielessä älykkäämpiä ja heillä on paremmat oman mielen toiminnan introspektion taidot kuin niillä, joilla sisäistä puhetta ei ole. Se ei siis todellakaan ole mikään ongelma, jos oma ajattelu on sisäistä puhetta.
Ehkä, jos elämä tuntuu kaoottiselta, kannattaisi kokeilla sisäistä puhetta?
Siis kuuletko päässäsi ajatuksesi äänellä ja jatkuvaa pälätystä? Eikös sellainen ole raskasta? Vai ymmärsinkö väärin. Onko kiireen tuntua?