Onko ajattelusi pään sisäistä puhetta?

Yksikään teistä ei osaa ajatella, se on taito mikä pitää erikseen opetella, vähän samoin kuin polkupyörällä ajo. Toisin sanoen se edellyttää filosofista koulutusta tai hyvin suurta lukeneisuutta yhtä kaikki, jättäkää ajattelu suosiolla teitä viisaimmille.

Kyllä, ajatteluni on puhetta. Eikä usein edes päänsisäistä vaan ajattelen ääneen. En tietenkään muiden kuullen, hulluksi ajattelisivat :) 

Olen muutenkin selvästi auditiivisempi kuin visuaalinen. Olen aina esimerkiksi oppinut kuulonvaraisesti parhaiten. 

Tämänkin viestin puhun mielessäni ääneen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua. "Katsonpa nyt jääkaappiin, onko juusto vähissä. No, onhan se, pitääpä lisätä ostoslistaan" Näinkö se tapahtuu? En minä tuolla tavalla puheena ajattele.

 

Miten sitten? Just noin ajattelen nimittäin minä. Usein vielä puhun ne ajatukset ääneen 😄

Siten, kuten uniakin nähdään. Ajattelen tapahtumia, kuvia, tapahtumaketjua. Ei puhetta. 

Oma ajatteluni on puhetta sekä intuitiota, mutta ei koskaan unielokuvien tapaista. 

Olisi mielenkiintoista tietää, oletko taiteellinen, visuaalinen tms? Itse olen ns. mensa-älykäs, mutta en taiteellinen. 

 

No kas, minäkin olen mensa-älykäs (kuuluin joskus yhdistykseen, en kuulu enää), olen jonkun verran taiteellinen, kulttuurialan koulutus löytyy. En kuitenkaan työkseni taiteile. Sen verran rationaalinen kuitenkin. - Minä luulen tuon kuvallisen ajattelun johtuvan siitä, kun yksinkertaisesti en vaan ole sanallisesti taitava - opin hieman myöhään puhumaan, en pärjää väittelyissä jne. Sanat on hukassa usein. Ajatukset tulevat nopeammin kuvina mieleen, kuin sanoina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua. "Katsonpa nyt jääkaappiin, onko juusto vähissä. No, onhan se, pitääpä lisätä ostoslistaan" Näinkö se tapahtuu? En minä tuolla tavalla puheena ajattele.

 

Miten sitten? Just noin ajattelen nimittäin minä. Usein vielä puhun ne ajatukset ääneen 😄

Siten, kuten uniakin nähdään. Ajattelen tapahtumia, kuvia, tapahtumaketjua. Ei puhetta. 

Oma ajatteluni on puhetta sekä intuitiota, mutta ei koskaan unielokuvien tapaista. 

Olisi mielenkiintoista tietää, oletko taiteellinen, visuaalinen tms? Itse olen ns. mensa-älykäs, mutta en taiteellinen. 

 

No kas, minäkin olen mensa-älykäs (kuuluin joskus yhdis

Joo, eihän se yksi lahjakkuus sulje pois toista. Minun on varmaan pakko ajatella lauseina, kun kuvallinen hahmotuskyky ei riitä muuhun. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, ajatteluni on puhetta. Eikä usein edes päänsisäistä vaan ajattelen ääneen. En tietenkään muiden kuullen, hulluksi ajattelisivat :) 

Olen muutenkin selvästi auditiivisempi kuin visuaalinen. Olen aina esimerkiksi oppinut kuulonvaraisesti parhaiten. 

Tämänkin viestin puhun mielessäni ääneen. 

Minä taas en opi kuulemalla oikein mitään. On tosi vaikeaa esim laskea päässälasku, jonka kuulen. Mun pitää nähdä numerot, (että saan ajatukseni kasaan).  Ja samaten näkemällä lukeminen on helppoa, muistan kuvat ja missä ne sivuilla ovat jne, mutta äänikirjan kuuntelu jotenkin tuskaisaa. Ja ajattelen kuvina, uni-elokuvina, kuten tässä edellä mainitsin. Jos mietin huomista jouluostosreissua, näen kauppakeskuksen ja hop kuljen ovista hups olen suklaahyllyllä jne. Kuten unta näkisi. 

Tosi mielenkiintoista, että tuo sanallisen ajattelun ero ulottuu (ainakin minulla ja sinulla! :)) myös siihen, oppiiko kuulemalla vai näkemällä. :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen ajattelu on päänsisäistä puhetta.

Katsos, kun kaikilla ei ole sitä päänsisäistä puhetta. Siitä tässä juuri keskustellaan. Minä en käy mitään vuoropuhelua päässäni enkä muodosta mitään lauseita mielessäni, että "soitanpas nyt äidille ja menenpä vessaan", tms. mitä se päänsisäinen puhe sitten teillä toisella tavalla ajattelivilla onkaan. Juuri se tässä onkin niin jännittävää, että ihmiset ajattelevat niin eri tavalla. Kuten aloituksessakin luki, että selvästi on mahdotonta ymmärtää sitä toisenlaista tapaa ajatella, kun se on niiin erilaista kuin se oma tapa.

Eli toimit kuin sokea automaatti? Väitätkö nyt tosissasi, ettei ajattelu muka ole sisäistä puhetta? Kuulla itsensä puhuvan, eikä ihminen sinusta todellakaan kuule omaa ääntänsä.

Tutkimusten mukaan 10% ihmisistä ei tosiaan koe ns. sisäistä puhetta. Ei se tarkoita että he oat kuin sokeita automaatteja. Ajattelu vaan tapahtuu tietoisen, sanallistavan mielen tason "alapuolella", alitajuisempana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen ajattelu on päänsisäistä puhetta.

Katsos, kun kaikilla ei ole sitä päänsisäistä puhetta. Siitä tässä juuri keskustellaan. Minä en käy mitään vuoropuhelua päässäni enkä muodosta mitään lauseita mielessäni, että "soitanpas nyt äidille ja menenpä vessaan", tms. mitä se päänsisäinen puhe sitten teillä toisella tavalla ajattelivilla onkaan. Juuri se tässä onkin niin jännittävää, että ihmiset ajattelevat niin eri tavalla. Kuten aloituksessakin luki, että selvästi on mahdotonta ymmärtää sitä toisenlaista tapaa ajatella, kun se on niiin erilaista kuin se oma tapa.

Eli toimit kuin sokea automaatti? Väitätkö nyt tosissasi, ettei ajattelu muka ole sisäistä puhetta? Kuulla itsensä puhuvan, eikä ihminen sinusta todellakaan kuule omaa ääntänsä.

Olen eri, mutta ei todellakaan ole kaikilla mitään sisäistä puhetta tai oman äänen kuulemista. Sitä päänsisäistä informaatiota ei ole mikään pakko muuntaa ääneksi, se toimii silti ihan yhtä lailla. Suurempi filosofinen kysymys onkin sitten se, ovatko ihmiset jonkin sortin automaatteja. Päätätkö sinä ihan itse, mitä päässäsi kuulet ja mitä et? Jos ja kun vastaus on ei, niin mistä tulevat ne impulssit, jotka saavat sinut kuulemaan jotain? Tässä ollaan olennaisen äärellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen ajattelu on päänsisäistä puhetta.

Katsos, kun kaikilla ei ole sitä päänsisäistä puhetta. Siitä tässä juuri keskustellaan. Minä en käy mitään vuoropuhelua päässäni enkä muodosta mitään lauseita mielessäni, että "soitanpas nyt äidille ja menenpä vessaan", tms. mitä se päänsisäinen puhe sitten teillä toisella tavalla ajattelivilla onkaan. Juuri se tässä onkin niin jännittävää, että ihmiset ajattelevat niin eri tavalla. Kuten aloituksessakin luki, että selvästi on mahdotonta ymmärtää sitä toisenlaista tapaa ajatella, kun se on niiin erilaista kuin se oma tapa.

Kunpa joskus voisi kokea maailman hetkellisesti jonkun toisen aivoilla, olisi kiinnostavaa. Minäkään en muodosta sanoja päässäni kun ajattelen fyysistä tekemistä kuten vessassa käymistä. Se ajatus on enemmän kuva ja tunne siitä tekemisestä jossain taka-alalla, mutta jösses mikä kälätys mulla käy koko ajan päässä. Se on aika rasittavaakin. Minulla se on monologia asioista joita prosessoin, ei mitään vuoropuhelua. Suunnitellessani esineitä näen ja tunnen millaisia ne olisivat - taaskaan ei sanoja.

-eri

Vierailija kirjoitti:

ei ole.  Ajatukset eivät minulla ole koskaan "puheen muodossa".

Sama, eivät ole puheen muodossa, vaan ajatuksia, oivalluksia tms. Puhelin on todella hidasta, joten sellaisessa muodossa ajattelu olisi todella hidasta! Voin ehtiä ajatella jo esimerkiksi neljä täysin eri ajatusta eli  oivallusta ja johtopäätöstä siinä ajassa, kun joku sanoo 'mitä kuuluu'. Voisin siis siinä ajassa ajatella valmiiksi jonkin pidemmän päättelyketjun lopputuloksineen. Ajatteleeko puheena ajattelevat ihminen siinä ajassa siis vain konkreettisesti, että 'mitä kuuluu?

En tiedä, onko ajattelu pään sisäistä puhetta, mutta tiedän (lainaus) että hilseet ovat loppuun käytettyjä ajatuksia.

Puhe on siinä päällimmäisellä tasolla, ja kuvat ovat vähän heikompia. Lisäksi minulla soi musiikkia tauotta, kuin radiossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, ajatteluni on puhetta. Eikä usein edes päänsisäistä vaan ajattelen ääneen. En tietenkään muiden kuullen, hulluksi ajattelisivat :) 

Olen muutenkin selvästi auditiivisempi kuin visuaalinen. Olen aina esimerkiksi oppinut kuulonvaraisesti parhaiten. 

Tämänkin viestin puhun mielessäni ääneen. 

Minä taas en opi kuulemalla oikein mitään. On tosi vaikeaa esim laskea päässälasku, jonka kuulen. Mun pitää nähdä numerot, (että saan ajatukseni kasaan).  Ja samaten näkemällä lukeminen on helppoa, muistan kuvat ja missä ne sivuilla ovat jne, mutta äänikirjan kuuntelu jotenkin tuskaisaa. Ja ajattelen kuvina, uni-elokuvina, kuten tässä edellä mainitsin. Jos mietin huomista jouluostosreissua, näen kauppakeskuksen ja hop kuljen ovista hups olen suklaahyllyllä jne. Kuten unta näkisi. 

Tosi mielenkiintoista, että tuo sanallise

Hop hop ja löytää itsensä jostain = dissosiaatio. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen ajattelu on päänsisäistä puhetta.

Katsos, kun kaikilla ei ole sitä päänsisäistä puhetta. Siitä tässä juuri keskustellaan. Minä en käy mitään vuoropuhelua päässäni enkä muodosta mitään lauseita mielessäni, että "soitanpas nyt äidille ja menenpä vessaan", tms. mitä se päänsisäinen puhe sitten teillä toisella tavalla ajattelivilla onkaan. Juuri se tässä onkin niin jännittävää, että ihmiset ajattelevat niin eri tavalla. Kuten aloituksessakin luki, että selvästi on mahdotonta ymmärtää sitä toisenlaista tapaa ajatella, kun se on niiin erilaista kuin se oma tapa.

Eli toimit kuin sokea automaatti? Väitätkö nyt tosissasi, ettei ajattelu muka ole sisäistä puhetta? Kuulla itsensä puhuvan, eikä ihminen sinusta todellakaan kuule omaa

Olen eri, mutta ei todellakaan ole kaikilla mitään sisäistä puhetta tai oman äänen kuulemista. Sitä päänsisäistä informaatiota ei ole mikään pakko muuntaa ääneksi, se toimii silti ihan yhtä lailla. Suurempi filosofinen kysymys onkin sitten se, ovatko ihmiset jonkin sortin automaatteja. Päätätkö sinä ihan itse, mitä päässäsi kuulet ja mitä et? Jos ja kun vastaus on ei, niin mistä tulevat ne impulssit, jotka saavat sinut kuulemaan jotain? Tässä ollaan olennaisen äärellä. 

Ja täältä sivusta heitän tuohon lisäksi sen, että alkoholi tai huumeet muuttavat sitä, mitä pään sisään tulee. Myös ADHD-lääkkeet, mielialalääkkeet jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, ajatteluni on puhetta. Eikä usein edes päänsisäistä vaan ajattelen ääneen. En tietenkään muiden kuullen, hulluksi ajattelisivat :) 

Olen muutenkin selvästi auditiivisempi kuin visuaalinen. Olen aina esimerkiksi oppinut kuulonvaraisesti parhaiten. 

Tämänkin viestin puhun mielessäni ääneen. 

Minä taas en opi kuulemalla oikein mitään. On tosi vaikeaa esim laskea päässälasku, jonka kuulen. Mun pitää nähdä numerot, (että saan ajatukseni kasaan).  Ja samaten näkemällä lukeminen on helppoa, muistan kuvat ja missä ne sivuilla ovat jne, mutta äänikirjan kuuntelu jotenkin tuskaisaa. Ja ajattelen kuvina, uni-elokuvina, kuten tässä edellä mainitsin. Jos mietin huomista jouluostosreissua, näen kauppakeskuksen ja hop kuljen ovista hups olen suklaahyllyllä jne. Kuten unta näkisi. <

Hop hop ja löytää itsensä jostain = dissosiaatio. 

Niin, jos noin tapahtuisi oikeassa elämässä. Mutta noin tapahtuu ajatuksen tasolla.

Ei mun tarvi ajatella kauppareissua askeltarkasti, joka ikinen lattialaatta ja hyllynkulma huolella edeten sinne suklaahyllylle, vaan kun ajattelen ostavani suklaata, niin hypähdän ajatuksissani suklaahyllyn äärelle. 

Dissosiointi on vähän eri juttu kuin "tapahtuma"paikkojen ajattelu. :)

Välillä puhetta, välillä jotain muuta. Mutta ei se rauhatonta pölinää ole ellen ole stressaantunut. Pitääpä tässä oikein ajatella tätä. Juu. Kyllä se aikalailla puhetta on. Mutta näen myös kuvioita & kuvia. 

Vierailija kirjoitti:

Ne, joilla ajattelu on sisäistä puhetta, ovat keskimäärin matemaattis-loogisessa mielessä älykkäämpiä ja heillä on paremmat oman mielen toiminnan introspektion taidot kuin niillä, joilla sisäistä puhetta ei ole. Se ei siis todellakaan ole mikään ongelma, jos oma ajattelu on sisäistä puhetta.

Ei tämä pidä paikkaansa. Sisäinen puhe ei kerro älykkyydestä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Omat ajatukseni ovat abstrakteja informaatioimpulsseja, ja minulle sana ajatus on aina tarkoittanut nimenomaan tällaista. Vasta muutama vuosi sitten selvisi, että useimmat oikeasti mielessään näkevät, kuulevat, haistavat ja vaikka mitä. Jännä tunne ymmärtää, miten hirveän eri lailla oma pää toimii. Onkohan täällä ketään muuta, joilla näitä pään sisäisiä "aistihavaintoja" ei ole ollenkaan?

Kyllä on. Älkää ainakaan kadehtiko ketään minkään omalaatuisuuden perustella, olemme jokainen omanlainen ihminen.

Kaikki eivät edes tarvitse samanlaisia asioita mieleensä, esimerkiksi kuvien näkeminen tai sisäisen puheen kuuleminen ole kaikille tarpeellista tai kerro vielä juuri mistään sinänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei tee mitään ilman, että aivoissa tapahtuu ensin jotain, joka saa tekemään.

Ajattelu kuulostaa pään sisäiseltä yksinpuhelulta. Siinä mielessä jokainen ihminen siis "kuulee ääniä päässään".

Ei se monista ihmisistä kuulosta yhtään miltään. Ajatella voi myös ilman ääntä, se sama informaatio virtaa aivoissa joka tapauksessa. 

Eivät voi valita itse puhuako äänellä vai ei. Ääni ei ole tarpeen, tieto kulkee muutenkin. Tunnetason asiat ja ongelmat liittyvät myöskin aiheeseen, tätäkin aspektia voi pohtia.

Mutta kun tätä keskustelua tulee öisin, ettei uni tule silmään se saa suhteettomia mittasuhteita.

Onko muita jotka kärsivät huutoraivosta ikään kuin sen normaalin ajattelun ohella? Ikään kuin joku huutoraivoaisi korvan juuressa aamusta iltaan, vaikka en kuule ääntä, se tunne on siinä koko ajan, ainoastaan nukkuminen katkaisee. Itselläni tämä alkoi joitakin vuosia sitten ilmeisesti jonkin traumaattisen tapahtuman tai asian laukaisemana