Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poikkeuksellisen korkea äo - Miten vaikuttanut elämääsi?
Onko täällä ihmisiä, jotka ovat testanneet älykkyysosamääränsä ja saaneet korkeat pisteet? Miten se näkyy sun elämässä, millaisissa tilanteissa tiedostat asian itse, kuinka olet oppinut elämään erityisyytesi kanssa?
Olen itse nelikymppinen nainen, perheellinen, yliopistokoulutettu ja johtavassa asemassa. En ikinä ole ajatellut olevani poikkeuksellisen älykäs. Elämässä oli kuitenkin joitakin erikoisia tilanteita ja juttuja, joissa jouduin miettimään, miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn tai miksi tuntuu tältä. Puhuin asiasta tutun psykologin kanssa joskus viinipäissäni ja hän kysyi, onko älykkyysosamäärääni ikinä testattu. Hetken pohtimisen jälkeen kävin virallisessa testissä ja sain tulokseksi 125 eli sen mukaan olen keskimääräistä älykkämpi. En nero tai mikään superihminen, mutta tulos on parempi kuin yli 90 prosentilla ihmisistä.
Nyt sitten mietin, että miten tätä kannattaisi hyödyntää ja millaisia eväitä tämä antaa niihin elämän pikkuerikoisuuksiin, joiden takia alunperin rupesin asiaa edes selvittämään. Jonkinlainen vertaistuki olisi tarpeen, mutta esim. Mensan toiminta ei kiinnosta.
Kommentit (1375)
Mun ÄÖ on 128. Kävin mensan testeissä ja jäi vähän vajaaksi (2pts). Testaaja lohdutti, että ensi vuonna voin taas yrittää uudestaan. Jossain vaiheessa menee kyllä läpi.
Olen työelämässä menestynyt. Töissä on mukavaa, sillä lähes kaikki työkaverini ovat älykkäitä, todennäköisesti jonkin verran älykkäämpiä kuin minä. Heidän kanssaan on kiva keskustella ja olla, saa jutella asioista jotka itseä kiinnostaa (ja en nyt tarkoita vain työasioita). Myös työkavereiden mielipiteiden haastaminen ja väittely on mukavaa kun molemmilla on hyviä, toisistaan poikkeavia, näkökulmia.
Normaalissa arjessa tilanne on hieman toinen. Tunnen itseni vähän ulkopuoliseksi. Minua ei kiinnosta keskustella sarjoista, viihteestä, televisiosta tai elokuvista. Joskus kun yritän keskustella itseäni kiinnostavista asioista niin saan aikaan kiusallisia hiljaisuuksia ja kenellekään ei ole mitään sanottavaa. Joskus joku yrittää analysoida mutta yleensä näen sen niin heppoisena, jopa typeränä, että en viitsi edes jatkaa keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaari51 kirjoitti:
Minulla on enemmän, 147, mutta en pidä itseäni 'älykkäänä'. Jos olisit älykäs tajuaisit, että älykkyys on suhteellista ja testi ei kerro mitään. Jos olisit älykäs, et aloittaisi siitä keskustelua ainakaan vauva.fi. Mutta tyhmä trolli voit olla.
Aijaa, aika monet tutkimukset ovat todenneet toisin. ÄÖ korreloi menestyksen kanssa.
Mensan testi antoi tulokseksi >135. Ei kai se muuten elämään vaikuta, kuin että oon huomannut mun olevan helppoa pysyä ihmisten jutuissa mukana kun hahmottaa helposti syy-seuraussuhteita ja osaa päätellä asioita. Outojenkin ihmisten kanssa on siis helppo keskustella. Ja koulunkäynti on aina ollut helppoa, kun asioissa on hahmottanut niitä jatkumoita niin lukuaineetkin on ollut helppo käsittää kokonaisuuksiksi.
Se, miten hyvin tulen toimeen tai siedän muita ihmisiä, olenko menestynyt työelämässä tai muuten kunnianhimoinen ja millaisia sanoja tai aihepiirejä suosin keskustellessani kertovat korkeintaan luonteestani ja mielenkiinnonkohteistani, eivät älykkyysosamäärästäni.
MrMensa kirjoitti:
Mensaan pääsee vasta kun äo on on parempi kuin 98% väestöstä!
Puhut TYTTELI potaskaa, sinne joutuu yli 3-promillen kännissä
Onhan se tietysti ikävää olla niin viisas että voi olla vauva.fi palstalla 😭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutama esimerkki erityisyydestä: Huomaan tietäväni monesta asiasta paljon. Jos seurassa tulee keskustelua, usein väittelyä tai kysymyksiä, vaikka Amerikan vaalijärjestelmästä tai hirvenmetsästyksestä tai nivelrikosta, niin minä tiedän "oikean vastauksen" - lähinnä kai koska luen paljon lehtiä, omaksun tietoa nopeasti ja muistan hyvin.
Välillä tunnen itseni pskaksi ihmiseksi, sillä huomaan kyllästyväni kaveriporukassa keskustelun tasoon. Jos puhe viriää vaikka elämänkatsomuksesta tai uskonnosta, filosofisista kysymyksistä, yhteiskunnallisista aiheista... turhaudun aika nopeasti ihmisten epäloogisiin ajatelmiin tai mustavalkoisiin mielipiteisiin, jotka perustuvat oikein ei mihinkään tai johonkin stereotypiaan.
Työpaikalla ketuttaa välillä ihmisten kykenemättömyys ymmärtää kokonaisuutta tai tilastoja tai se, ettei hyödynnetä saatavilla olevaa dataa. Jotkut jumittavat johonkin melko epäolennaiseen yksityiskohtaan näkemättä kokonaisuutta tai osaamatta keskittyä omassa työssään olennaiseen.
En myöskään pysty seuraamaan useampia sellaisia kevyitä reality-ohjelmia tyyliin Tempparit, joita kaikki tuntuvat tuttavapiirissä katsovan. Syynä se, että niihin osallistuvat ihmiset vaikuttavat niin yksinkertaisilta ja tyhmiltä, että minun käy heitä jotenkin sääliksi.
Esimerkiksi tällaisia erityisiä tilanteita. AP
Mun on pakko myöntää että tästä moni kohta kuvaa melko hyvin muakin, vaikka mä en oo älykkyyttä testauttanut. Mulla on tod näk suhun sit kyllä suuria erojakin.
- oon hidas omaksumaan tietoa. Yritän miettiä asioita tosi perusteellisesti enkä ”hyväksy” asioita ennen kuin oon saanu vastauksen moniin sellaisiin kysymyksiin joita yleensä muut ei kysy. ”Miks tästä pitää tehä näin hankalaa”, multa kysytään. Mä usein ihmettelen, miten ihmiset ei tajua kyseenalaistaa esim uskomuksiaan enemmän tai miks ne tyytyy niin epätarkkoihin perusteluihin, tai miks ihmiset hukkaa väittelyissä asian ja menee henkilöön tai yksinkertaistaa radikaalisti saadakseen asiansa mahtumaan jonkin mantran sisään.
Mua sanotaan usein keskustelussa ”tosi fiksuks” mutta sitten kun pitäs omaksua joku tehtävä nopeesti, oon keskimäärästä kauemmin vähän ulalla sen kans. Eli oonko sit älykäs vai vain monimutkainen, ja onko ne eri vai sama, en tiedä. Olen mielestäni tosi hyvä näkemään asioiden välisiä yhteyksiä kun taas hidas hyppäämään mihinkään itselleni täysin vieraaseen.
Mä haluaisin jonkun aika älykkään (tai siis sellaisen joka ainakin oletettavasti on edes jonkin verran minua älykkäämpi) keskustelukaverin, ja tavallaan selvittää, olenko minä ajattelultani älykäs vai omintakeinen; uskon jomman kumman olevan syynä siihen, että ajattelen asioita usein eri tavalla kuin muut ympärillä, ja olisi kiva tietää kummin on asia. Koen itseni tavallaan tyhmäksi, mutta sellaiseksi tyhmäksi, jolla jostain syystä on vähän keskimääräistä isompi ajattelun ”verkko”. Vaikea kuvailla. Aihe on kiehtova.
Uskotteko että noi kun varastaa toisilta on menettänyt järkensä ja jotka huumeita myy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on poikkeuksellisen korkea ÄO. Testin mukaan kuulun älykkäimmän 0,4 % joukkoon. Ei ole vaikeuttanut elämääni millään lailla, päin vastoin. Nopeasta oivalluskyvystä on hyötyä niin töissä kuin yksityiselämässäkin. Olen ollut Mensan jäsen, mutta erosin, kun en siitä toiminnasta saanut mitään erityisemmin irti. Omalla alallani ja ystäväpiirissä on älykkäitä, samalla aaltopituudella olevia ihmisiä ihan riittämiin. Työni on haastavaa asiantuntijatyötä tai oikeastaan sen johtamista. Muuten ihan normaalia elämää, viime aikoina tullut pyörittyä jonkun verran täällä palstalla siivoamassa harhatiedon levittäjien viestejä.
Elän ja asun yksin, ehkä tuossa on suurimmat vaikutukset tällä äo:lla elämääni. Olen sosiaalinen mutta kärsivällisyys loppuu aika nopeaan. Nuorena oli hienoa, kun saattoi heilua kavereitteni kanssa, välittämättä kenenkään älystä. Nyt en siihen pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mensan testi antoi tulokseksi >135. Ei kai se muuten elämään vaikuta, kuin että oon huomannut mun olevan helppoa pysyä ihmisten jutuissa mukana kun hahmottaa helposti syy-seuraussuhteita ja osaa päätellä asioita. Outojenkin ihmisten kanssa on siis helppo keskustella. Ja koulunkäynti on aina ollut helppoa, kun asioissa on hahmottanut niitä jatkumoita niin lukuaineetkin on ollut helppo käsittää kokonaisuuksiksi.
Se, miten hyvin tulen toimeen tai siedän muita ihmisiä, olenko menestynyt työelämässä tai muuten kunnianhimoinen ja millaisia sanoja tai aihepiirejä suosin keskustellessani kertovat korkeintaan luonteestani ja mielenkiinnonkohteistani, eivät älykkyysosamäärästäni.
Itse asiassa korkea älykkyys korreloi työelämässä menestymisen kanssa enemmän kuin mikään muu mitattava asia. Siksihän sitä soveltuvuusarvioinneissakon selvitetään, vaikkei niissä suoraan puhuta älykkyydestä, vaan esim. loogisesta päättelykyvystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mensan testi antoi tulokseksi >135. Ei kai se muuten elämään vaikuta, kuin että oon huomannut mun olevan helppoa pysyä ihmisten jutuissa mukana kun hahmottaa helposti syy-seuraussuhteita ja osaa päätellä asioita. Outojenkin ihmisten kanssa on siis helppo keskustella. Ja koulunkäynti on aina ollut helppoa, kun asioissa on hahmottanut niitä jatkumoita niin lukuaineetkin on ollut helppo käsittää kokonaisuuksiksi.
Se, miten hyvin tulen toimeen tai siedän muita ihmisiä, olenko menestynyt työelämässä tai muuten kunnianhimoinen ja millaisia sanoja tai aihepiirejä suosin keskustellessani kertovat korkeintaan luonteestani ja mielenkiinnonkohteistani, eivät älykkyysosamäärästäni.
Itse asiassa korkea älykkyys korreloi työelämässä menestymisen kanssa enemmän kuin mikään muu mitattava asia. Siksihän sitä soveltuvuusarvioinneissakon selvitetään, vaikkei niissä suoraan puhuta älykkyydestä, vaan esim. loogisesta päättelykyvystä.
No joo, mutta tarkoitin, että jos en edes hakeudu tehtäviin joita varten on mentävä testeihin tai pitäydyn koko työurani jossain helpohkossa työssä jossa olemista ei luokitella menestymiseksi, niin älykkyydellä ei ole ollut merkitystä. Toki se on valinta siinä kohtaa ja varmasti jos olen luonteeltani kunnianhimoinen ja tavoitteenani on menestyä työelämässä, niin älykkyys helpottaa siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan lukematta muiden kommentteja:
- Minun on aina ollut vaikea keskittyä koulussa
- en jaksanut tai viitsinyt tehdä läksyjä, tai olin huolimaton
- minulla ei ollut yleisesti minkäänlaista pitkäjänteisyyttä koulussa
- vetäydyin helposti omiin maailmoihini, olin kiltti ja sopeutuva
- olin kiinnostunut aivan erilaisista asioista kuin ikätoverini (kiinnostuin alle viiden vuoden ikäisenä klassisesta musiikista, vaikka vanhempani kuuntelivat lähinnä Tapani Kansaa ja Vesku Loiria, vietin paljon aikaa yksin kirjastossa tai kävin kirjastobussissa, luin aikuisten kirjallisuutta, kyseenalaistin vahvasti uskontoja, politiikkaa ym.)
- puhun useita eri kieliä sujuvasti, vaikka en ole opiskellut niitä koskaan ja olin koulussa huono kielissä
- suoritin vaativat yliopisto opinnot minimi ajassa vieraalla kielellä käyden samalla töissä
- Minut testattiin aikuisena ulkomailla asuessani "puolivahingossa". Olen kertonut asiasta vain lähimmille perheeni jäsenille, eikä kukaan vaikuttanut yllättyneeltä.
N 40+
Siten, että tajuan perinteisen oravanpyörän älyttömyyden. Minun ei siinä juoksemalla tarvitse osoittaa kenellekään olevani fiksu tai kelvollinen ihminen. Uskallan tehdä omat muista poikkeavat valintani elämässä, en vertaile itseäni muihin tai valitse omia polkujani muiden miellyttämiseksi. Läheisiä minulle ovat ne, jotka tätä kunnioittavat ja pitävät minusta sellaisena kuin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole testannut, mutta psykiatrin ja kahden terapeutin lausuntojen perusteella olen hyvin älykäs, vastaan siis siksi. Minua pidetään hieman omituisena, ja minun on vaikea löytää ystäviä, joiden kanssa todella viihdyn. Terapeutin mielestä johtuu älykkyydestä ja persoonallisesta ajattelusta. Asiat ovat minulle helppoja oppia, koulutkin kävin läksyjä tekemättä ja kirjoitin laudaturin paperit. Opiskelin yhteiskunnallista alaa ja työllistän itseni projektihommilla. En ole kunnianhimoinen. Olen hyvin kekseliäs ja luotto omaan ajatteluun antaa myös itsevarmuutta. Jotkut ihmiset ovat pitäneet minua kyllä vähän tyhmänäkin töissä, ei sekään haittaa.
Vaikeeta se on kun nää tavikset ei ymmärrä.
Olen pysytellyt sen verran kauempana, ettei poikkeuksellisen korkea äö ole päässyt vaikuttamaan elämääni juuri mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mensan testi antoi tulokseksi >135. Ei kai se muuten elämään vaikuta, kuin että oon huomannut mun olevan helppoa pysyä ihmisten jutuissa mukana kun hahmottaa helposti syy-seuraussuhteita ja osaa päätellä asioita. Outojenkin ihmisten kanssa on siis helppo keskustella. Ja koulunkäynti on aina ollut helppoa, kun asioissa on hahmottanut niitä jatkumoita niin lukuaineetkin on ollut helppo käsittää kokonaisuuksiksi.
Se, miten hyvin tulen toimeen tai siedän muita ihmisiä, olenko menestynyt työelämässä tai muuten kunnianhimoinen ja millaisia sanoja tai aihepiirejä suosin keskustellessani kertovat korkeintaan luonteestani ja mielenkiinnonkohteistani, eivät älykkyysosamäärästäni.
Itse asiassa korkea älykkyys korreloi työelämässä menestymisen kanssa enemmän kuin mikään muu mitattava asia. Siksihän sitä soveltuvuusarvioinneissakon selvitetään, vaikkei niissä suoraan puhuta älykkyydestä, vaan esim. loogisesta päättelykyvystä.
Älykkyystestin ennustevaliditeettia on tutkittu. Älykkyystestin ennustusvoima on parhaimmillaan 25%:n luokkaa, joka saadaan kun on havaittu, että parhaimmillaan älykkyystestin tuloksen ja tarkasteltavan ennustettavan asian välillä on 0.5 korrelaatio. Parhaimmillaankin älykkyystestit eivät ennusta 75% yhtään mitään.
Jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä tästä.
Jokainen päivä on taistelua, koska id...ioo..tit ympärilläni eivät tajua ja ovat tehottomia. Tuntuu siis, että olisin lasten päiväkodissa ja ainoa aikuinen siellä.
Suuren älykkyyteni ansiosta olen ratkaissut kaikki maailman ongelmat mm. itä ja länsi ovat nyt oikein hyvissä väleissä ja ymmärrys ja rakkauden ilmapiiri vallitsee ihmisten kesken. Tästä on hyvä jatkaa.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on enemmän, 147, mutta en pidä itseäni 'älykkäänä'. Jos olisit älykäs tajuaisit, että älykkyys on suhteellista ja testi ei kerro mitään. Jos olisit älykäs, et aloittaisi siitä keskustelua ainakaan vauva.fi. Mutta tyhmä trolli voit olla.