Lue keskustelun säännöt.
Poikkeuksellisen korkea äo - Miten vaikuttanut elämääsi?
Onko täällä ihmisiä, jotka ovat testanneet älykkyysosamääränsä ja saaneet korkeat pisteet? Miten se näkyy sun elämässä, millaisissa tilanteissa tiedostat asian itse, kuinka olet oppinut elämään erityisyytesi kanssa?
Olen itse nelikymppinen nainen, perheellinen, yliopistokoulutettu ja johtavassa asemassa. En ikinä ole ajatellut olevani poikkeuksellisen älykäs. Elämässä oli kuitenkin joitakin erikoisia tilanteita ja juttuja, joissa jouduin miettimään, miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn tai miksi tuntuu tältä. Puhuin asiasta tutun psykologin kanssa joskus viinipäissäni ja hän kysyi, onko älykkyysosamäärääni ikinä testattu. Hetken pohtimisen jälkeen kävin virallisessa testissä ja sain tulokseksi 125 eli sen mukaan olen keskimääräistä älykkämpi. En nero tai mikään superihminen, mutta tulos on parempi kuin yli 90 prosentilla ihmisistä.
Nyt sitten mietin, että miten tätä kannattaisi hyödyntää ja millaisia eväitä tämä antaa niihin elämän pikkuerikoisuuksiin, joiden takia alunperin rupesin asiaa edes selvittämään. Jonkinlainen vertaistuki olisi tarpeen, mutta esim. Mensan toiminta ei kiinnosta.
Kommentit (1375)
En ole koskaan virallisesti mittauttanut älykkyyttäni, mutta jostain pitkän kaavan nettitestistä vuosia sitten sain 124. Niissä saattaa olla hyvän mielen lisää, joten arvioisin todellisen luvun olevan hieman matalampi. Koulu on aina ollut minulle todella helppoa, rakastan loogisia pulmia ja tehtäviä, sekä kävin koulun vuotta ylemmällä luokalla. Kiinnostuksenkohteeni ovat laaja-alaisia, mutta luonnontieteet lähimpänä sydäntä. Aikuisiällä minulle diagnosoitiin ADD. Saan usein muilta kommenttia, että olen älykäs/fiksu. Itse en koe olevani erityisen älykäs, olen tavannut paljon minua paljon älykkäämpiä ihmisiä. Olisi mielenkiintoista käydä joskus oikeasti testauttamassa, mutta vaikea burnout, ahdistus ja masennus ovat rampauttaneet minua henkisesti. Oli useamman vuoden jakso, kun en kyennyt mihinkään vähänkään ajattelua vaativaan. Nyt ovat kyvyt alkaneet pikkuhiljaa palautua.
Työelämästä paikan löytäminen on ollut vaikeaa, sillä en kykene mihinkään liian aivottomaan tekemiseen, mutta ajattelukapasiteettiani en kykene käyttämään mihinkään, mikä on mielestäni epäkiinnostavaa tai turhanpäiväistä ja ADD:n vuoksi sitä on mahdotonta pakottaakaan (yritin sitä burnoutiin asti). Tällä hetkellä yritän keksiä jotain, mikä edes sivuaisi minua oikeasti kiinnostavia aiheita, mutta ei olisi liian henkisesti kuluttavaa. Ärsyttävää olla tällainen lumihiutale. Jos voisin tehdä mitä vaan, eikä tarvitsisi rahasta huolehtia, tekisin jonkin verran vapaaehtoistyötä ihmisiä auttaen tai minua kiinnostavien aiheiden parissa ja lopun ajasta olisin ihan luvan kanssa omissa maailmoissani, sekä kirjoittaisin.
Minulle onkin aina ollut vaikeaa keskittyä oikeaan maailmaan. Sisäinen maailmani on aina ollut paljon mielenkiintoisempaa ja olen luonteeltani hyvin hajamielinen. Olen myös aina ollut erilainen ja outo, sekä koulukiusattu. Koen silti olevani ihmisläheinen ja yritän aina katsoa asioista kaikki puolet. Minulla on muutama läheinen ystävä, jotka ovat olleet elämässäni pitkään. Olen ahdistunut ja turhautunut, sillä maailmassa tehdään niin paljon asioita niin typerästi. Ajattelen koko ajan.
Joku jossakin viestissä ihmetteli, että missä ovat ne kaikki ÄO 100 ja hieman alle -ihmiset. Olen aina luonnostaan hakeutunut fiksujen ihmisten seuraan, ja perheessäni kaikki ovat älykkäitä, joten minulla ei ennen erästä kokemusta ollut juuri ensi käden havaintoja edellämainitusta ihmisryhmästä. Kerran jouduin eräisiin bileisiin, joissa reilu enemmistö kuului tähän ryhmään. Se oli silmiäavaava kokemus. Naiset ja miehet oli jaettu selkeisiin erillisiin ryhmiin, ja koska olin kiinnostunut eräästä aiheesta, josta miesporukalla keskusteltiin, hakeuduin luonnollisesti sinne. Olin heille kuin ilmaa, ja keskustelun taso muutenkin oli melkoista. Aina kun yritin sanoa jotain, kukaan ei reagoinut mitään. Olin tottunut keskusteluihin sekaporukoissa, joissa kaikkia kuunneltiin, enkä ollut aiemmin osannut edes kyseenalaistaa sen normaaliutta. Sekä nais- että miesporukassa keskustelu pyöri äärimmäisen käytännönläheisten aiheiden sekä ihmissuhdedraamojen ympärillä.
Mitä älykkyys, joka minun kohdallani ei ole lähelläkään mitään huippuneroutta, on minulle antanut? Paljon ahdistumista, turhautumista, yleisesti mielenterveysongelmia, "liikaa" näkemistä, erilaisuuden tunnetta, mutta myös sisältöä elämään ja kykyä ratkaista eteeni tulevia ongelmia. Mahdollisuuden nauttia monipuolisemmista ja hienovaraisemmista asioista. Eväät siihen, että voisin joskus olla viisas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tieteellisistä artikkeleista on ihan puhdasta soopaa, täynnä ammattijargonia, joka on merkityksetöntä liirum laarumia. Suurin osa tohtoritason ihmisistä on Suomessa ainakin dekadentteja diletantteja, jotka eivät ymmärrä edes perusasioita. Tuottavat on valtavan määrän lukukelvotonta soopaa. Muka paljon huippuälykkäitä ihmisiä tutkijapiireissä - ei tosiaan ole.
Jaa, no ehkä Suomessa sitten on noin. Itse olen ollut kansainvälisissä ympyröissä joissa ehkä keskitaso on kovempi koska paikoista kilpaillaan euroopanlaajuisesti.
No ystäväpiiri koostuu lähinnä yliopistoporukasta, 6 L ylioppilaita on monia (siis ajalta kun kaikki kirjoitettiin samaan aikaan eikä enempää voinut). Mikään superälykäs en itse todellakaan ole ja joskus huomaan olevani vaikeuksissa aidosti älykkäiden ihmisten keskusteluja seuratessani, erityisesti jos ne sivuavat "hankalia" aiheita kuten finanssipolitiikka tai jotkut tietotekniset jutut yms. Niillä aloilla jotka hallitsen pysyn kyllä joukon mukana. Aikoinaan minulle oli ajatus tai periaate että minun tulee kyetä keskustelemaan mistä tahansa aihepiiristä.
Oma vahvuuteni oli ehkä loputon tiedonjano nuorena. Luin läpi kaunokirjallisuuden lisäksi tietoteoksia ja jopa useita tietosanakirjasarjoja ja monia aikauslehtiä ja päivälehden toki. Esim SK:n luin yleensä kaikki jutut läpi, ne jotka olivat kiinnostavia myös ajatuksella. Sitten keskustelimme kaverin kanssa joistain jutuista, siis lähinnä maailmanpolitiikka/talous aiheiset. Tiedelehdet toki ja myös TM olivat minulle tärkeitä ja se kun TM muuttui roskalehdeksi oli ikävä tapaus. No, varsin laajan yleissivistyksen tason sain toki itselleni haalittua.
Mutta nyt kaikki em. on jäänyt taakse, on vain netti ja some jäljellä. Joillain foorumeilla kirjoittelen edelleen ja seuraan toki muutamia YT kanavia. Ja joskus huvin vuoksi kirjoittelen tännekin.
Yleisesti ottaen jotenkin olen pärjännyt älyni kanssa kuitenkin
Hmm, musta on jännä kuinka älykkäät ihmiset eivät tule toimeen muiden ihmisten kanssa. Mielestäni kyse on tuolloin enemmän sosiaalisten taitojen puutteesta (jotka ovat ihan opeteltavissa olevia taitoja), kuin älykkyyttä.
Älykkäimmät ihmiset joita tunnen ovat itse asiassa hyvin muuntautumiskykyisiä. Itse olen pisteen päästä Mensan rajasta, joten asia on lähinnä jäänyt vain uteliaisuuden tasolle, että millaisia ovat oikeasti älykkäät ihmiset.
Älykkyys on tavallaan vain yksi osa tuota kokonaisuutta, mihin kuuluvat myös kognitiiviset kyvyt sekä erilaiset ihailtavaa taidot, kuten itsereflektointi, tunnetaidot, sosiaaliset taidot, empaattiset taidot sekä myös yhdenlainen Avoimuus, myötätuntoisuus ja pohdinnallisuus.
Itselläni on vielä matkaa tuohon, mutta onneksi osan näistä taidoista voi oppia.
Totta, Viisaus ja älykkyys ovat eri asioita, mutta tuntemillani älykkäillä ihmisillä, jotka lähestyvän maailmaa myötätuntoisesti on oikeasti jotain annettavaa. He jopa vaikuttavat seesteisyydessään älykkäämmiltä kuin keskiverto ihmiset, joiden turhautuminen ihmisiin ja arkeen tekee heistä äkkipikaisia ja harkitsemattomia, joka tavallaan karistaa osan siitä älykkyydestä, mikä heillä varmasti on.
Ja siis niin, suvussani on älykäs ihminen, joka on todella huippuarvosanoin gradunsa tehnyt. Häneen verrattuna oma 129(15) tuntuu lähinnä oppipojan aakkosilta, mutta tässä sitä vaan elämää pohdiskellaan ja opiskellaan. Päivä kerrallaan...tuskin sitä koskaan on valmis.
Muuten olen sitä mieltä että oikeasti älykkäät ihmiset eivät keskustele ja kirjoittele Vauva-lehden palstoilla. Heille on omat forumit ja lehdet. Oman alan tutkimus- ja tiedejulkaisut, me tavikset ja wannabe-älyköt seurustelemme täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi synnyin nyt enkä 100 vuotta sitten. Tänä päivänä korkean älykkyyden työpaikkojen määrä on aivan eri luokkaa kuin aikanaan. On syntynyt tilanne, jossa korkea älykkyys takaa korkean elintason ja varman työllisyyden. Sata vuotta sitten insinööritieteet oli aika marginaalinen ala ja älykkäätkin ihmiset joutuivat tekemään vaarallista ja huonosti palkattua työtä.
ÄO 135. Koulunkäynti ja yliopistotutkinnon suorittaminen sujuivat helposti. Olen nopea omaksumaan uusia asioita ja menestynyt asiantuntijatyössä mukavasti.
Lähipiirissä myös koulutettua väkeä, joten millään tapaa poikkeavaksi en itseäni koe, vaikka toki opiskeluaikoina huomasin, miten jotkut joutuivat opinnoissaan ponnistelemaan minua enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykkyysosamäärää ei ole koskaan testattu, mutta olen ollut kahteen kertaan laajoissa psykologissa tutkimuksessi, joissa on kartoitettu mm työkykyä. Molemmissa minut todettiin poikkeuksellisen älykkääksi niin, että samalle tasolle yltää vain 1/100 ihmisestä.
Monesti ihmettelen ihmisten tyhmyyttä loogisissa asioissa ja huomaan yleisesti ottaen eroa tavallisessa kanssa käymisessä. Huomaan monesti myös yli ajattelevani ja se aiheuttaa omat ongelmansa.
Koulutus tasoni rajoittuu vain peruskouluun ja kolmeen kesken lopetettuun ammattikouluun, mutta siihen on syynä vaikeat mielenterveys ongelmat. Olen siis ollut peruskoulusta asti työkyvytön epävakaan persoonallisuushäiriön ja maanis-depression takia. Kärsin myös merkittävästä ahdistuneisuudesta, joka johtuu suurelta osin liiallisesta ajattelusta.
Olen viihtynyt korkean ÄO:ni vuoksi Vauvapalstalla, kaltaisteni seurassa. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi synnyin nyt enkä 100 vuotta sitten. Tänä päivänä korkean älykkyyden työpaikkojen määrä on aivan eri luokkaa kuin aikanaan. On syntynyt tilanne, jossa korkea älykkyys takaa korkean elintason ja varman työllisyyden. Sata vuotta sitten insinööritieteet oli aika marginaalinen ala ja älykkäätkin ihmiset joutuivat tekemään vaarallista ja huonosti palkattua työtä.
Insinööritieteet ja korkea älykkyys :D :D :D :D
Vierailija kirjoitti:
Onneksi synnyin nyt enkä 100 vuotta sitten. Tänä päivänä korkean älykkyyden työpaikkojen määrä on aivan eri luokkaa kuin aikanaan. On syntynyt tilanne, jossa korkea älykkyys takaa korkean elintason ja varman työllisyyden. Sata vuotta sitten insinööritieteet oli aika marginaalinen ala ja älykkäätkin ihmiset joutuivat tekemään vaarallista ja huonosti palkattua työtä.
Olet kyllä poikkeuksellisen älykäs, kun noin hyvin kirjoitit, vaikka synnyit NYT.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
125 ei ole poikkeuksellisen korkea, monilla korkeakoulutetuilla on samaa luokkaa äo.
Eihän älykkyys pois sulje minkäänlaista viihdettä. Ei edes vauva.fi palstaa. :D
Äh, öh, olipa hankala kysymys, en oikein ymmärrä...onko tuo sama kuin vähäisempi tyhmyys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ÄO Mensan testissä 156. Sama kuin Lisa Simpsonilla :)
Eron muihin huomaa ehkä parhaiten ongelmanratkaisujen ja käytännön säätöjen kanssa. Olen todella hyvä aikatauluttamaan ja organisoimaan monta yhtä aikaa tapahtuvaa toimintaa. Olen myös hyvä ratkomaan pulmapelejä ja arvoituksia. En kuitenkaan koe olevani sinänsä parempi tai fiksumpi kuin muut, en esimerkiksi pystyisi korkeakoulututkintoa puskemaan läpi kun kärsivällisyys ja motivaatio ei riitä lukemaan. Olen ehkä yllättäen ollut aina lahjakkaampi kielissä ja taiteissa kuin matemaattisissa aineissa vaikka ajattelisi asian olevan toisin päin.
Älykkyys ei tuo onnea, vaan päinvastoin. Väitän, että Päiväntasaajan Guineassa elää onnellisempi kansa.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi synnyin nyt enkä 100 vuotta sitten. Tänä päivänä korkean älykkyyden työpaikkojen määrä on aivan eri luokkaa kuin aikanaan. On syntynyt tilanne, jossa korkea älykkyys takaa korkean elintason ja varman työllisyyden. Sata vuotta sitten insinööritieteet oli aika marginaalinen ala ja älykkäätkin ihmiset joutuivat tekemään vaarallista ja huonosti palkattua työtä.
100 vuotta sitten maailmassa koettiin erittäin kovaa teknistä ja teollista nousua. Insinöörejä tarvittiin silloinkin.
ÄO hiukan yli 140. Koulut ja yliopisto olivat liian helppoja. Opin laiskottelemaan. Työelämässä olen kuitenkin pärjännyt kohtalaisesti En viihdy ihmisten kanssa. He tuntuvat elävän aivan toisilla periaatteilla ja joskus tuntuu kuin olisin toista eläinlajia.
Suhtaudun moniin asioihin aivan eri tavalla kuin enemmistö, mutta elän tarvittaessa näytelmää, jossa olen kuin muut.
Mua elämämkalluna ei paljon äo:t puristele.
- kallu-pro-
Vierailija kirjoitti:
125 ei ole poikkeuksellisen korkea, monilla korkeakoulutetuilla on samaa luokkaa äo.
Sitten se on kyllä ihan täysin istumalihasten kestävyydestä kiinni selviääkö korkeammasta koulutuksesta. Onkin tuntunut kovin ristiriitaiselta, kun ei niitä viisaita oikeasti missään näy.
Älykkyysosamääräni 140. Olen intuitiivinen, kokonaisuuksien hahmottaja. Hahmotan tapahtumien kulkuja ja ihmisten tunteita eri tavalla kuin muut. Olen kriittinen ja analyyttinen ajattelija. En seuraa sokeasti laumaa, osaan kyseenalaistaa sosiaalisia tilanteita. Tieteellinen ajattelutapa on vähän jossakin asioitten yläpuolella. En identifioi itseäni mihinkään kategoriaan. Tiedostan rajallisuuden ja aineettomuuden vahvasti ympärilläni koko ajan.