Lue keskustelun säännöt.
Poikkeuksellisen korkea äo - Miten vaikuttanut elämääsi?
Onko täällä ihmisiä, jotka ovat testanneet älykkyysosamääränsä ja saaneet korkeat pisteet? Miten se näkyy sun elämässä, millaisissa tilanteissa tiedostat asian itse, kuinka olet oppinut elämään erityisyytesi kanssa?
Olen itse nelikymppinen nainen, perheellinen, yliopistokoulutettu ja johtavassa asemassa. En ikinä ole ajatellut olevani poikkeuksellisen älykäs. Elämässä oli kuitenkin joitakin erikoisia tilanteita ja juttuja, joissa jouduin miettimään, miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn tai miksi tuntuu tältä. Puhuin asiasta tutun psykologin kanssa joskus viinipäissäni ja hän kysyi, onko älykkyysosamäärääni ikinä testattu. Hetken pohtimisen jälkeen kävin virallisessa testissä ja sain tulokseksi 125 eli sen mukaan olen keskimääräistä älykkämpi. En nero tai mikään superihminen, mutta tulos on parempi kuin yli 90 prosentilla ihmisistä.
Nyt sitten mietin, että miten tätä kannattaisi hyödyntää ja millaisia eväitä tämä antaa niihin elämän pikkuerikoisuuksiin, joiden takia alunperin rupesin asiaa edes selvittämään. Jonkinlainen vertaistuki olisi tarpeen, mutta esim. Mensan toiminta ei kiinnosta.
Kommentit (1386)
Arkielämän ongelmia itselleni on se, että kun keskustelen ystävieni kanssa esim. puhelimessa, ja johonkin aiheeseen otan kantaa ja perustelen kantani, vastapuoli usein hiljenee hetkeksi ja vastaa sitten: 'hitto sä puhut taas fiksuja' tai 'sä sitten oot tosi terävä'. Tämä häiritsee mua todella paljon, sillä yrittämällä yritän puhua normaalisti ja perustason asioista, etten nousisi keskusteluissa toisten yläpuolelle tai hiljentäisi vastapuolta. Yritän vain sivuuttaa moiset huomautukset, mutta niitä tulee useilta eri ihmisiltä ihan säännöllisesti.
Kaipaisin kovasti sellaisia keskustelukumppaneita, ystäviä, jopa parisuhteen, jossa voisin ottaa koko kapasiteettini käyttöön ilman että minun täytyisi miettiä miten se toinen osapuoli mun välillä lennokkaatkin aihealueet käsittää. Ja että saisin kokea myös sen vastapuolen argumentit, jotain uutta mietittäväksi ja jatkojalostaa ajatuksia keskustelun edetessä. En silti väheksy yhtään ystävääni, sillä ovat rakkaita ja tärkeitä minulle sellaisina kuin ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mensan testistä sain sen korkeimman tuloksen eli ÄO vähintään 135. Opinnot yliopistolla oli helppoja, samoin työ vaativana pidetyllä alalla. Mutta toisaalta mulla ei ole käytännössä koskaan ollut ihmissuhteita lapsuuden jälkeen, ei vaan jotenkin löydy yhteistä säveltä keneenkään kanssa niin että mitään hyvänpäivän tuttuutta syvempää kehittyisi. En tiedä onko ÄO:lla sen kanssa tekemistä vai ei. Mutta olen kuitenkin ihan tyytyväinen erakkona, joten eipä tuo haittaa.
Taidat kärsiä niin sanotusta ÄO-aukosta useimpien ihmisten seurassa. Turhaudut, koska vastapuoli ajattelee niin yksinkertaisesti ja missaa validit pointtisi, vastapuoli sen sijaan ei saa sinusta oikein mitään irti, koska ei ymmärrä ulosantiasi. Vähän samoja kommunikointivaikeuksia, mitä normiälyisellä ja lievästi kehitysvammaisella, tai lapsella ja aikuisella on keskenään
Sori, oli pakko antaa tälle alapeukku. Liian suoraviivainen päätelmä. Juu, voi olla kyse älykkyyseroista, mutta niin voi olla monesta muustaki kymmenestä eri asiasta. Miksi se olisi automaattisesti se älykkyys joka estää ystävyyden muodostumisen?
Itse en omaa äo:tani virallisesti tiedä (joskus olen jossain jotain suuntaa antavia nettitestejä kokeillut), mutta psykiatrit ym ovat kuvailleet "älykkääksi nuoreksi naiseksi". Mulla on kuulemma myös hyvä tunneäly.
Tunnistan tuon että muut ei aina saa ihan ns. ideasta/teoriasta kiinni, mitä yrität kuvailla, mikä saattaa antaa "oudon tyypin" leiman helposti.. mutta kyllä väittäisin että ystävyyssuhteiden muodostamiseen liittyy sellaisia asioita, ettei niitä voi selittää pelkästään älykkyyserolla. Sanon tämän jo ihan sillä että olen itse työskennellyt mm. lasten, kehitysvammaisten ja autistien kanssa enkä ole koskaan nauttinut mistään sosiaalialan työstä yhtä paljon kuin kehitysvammaisten parissa.
Musta on myös jännä että tässä keskustelussa otetaan heti esiin ADD/ADHD ja autismi, koska vaikka näitä liitetään stereotypisellä tavalla huippuälykkyyyeen, niin todellisuudessa nämä häiriöt liittyvät usein myös kehitysvammaisuuteen.
Sosisalista älykkyyttä ei tule aliarvioida, sillä mitä hyödyttää jos osaat keksiä 10 tapaa selviytyä vaikkapa pieleen menneestä laskuvarjohypystä tai hiroshimasta, mutta et selviydy perjantai-illan nakkijonosta hengissä tai osaa neuvotella vaikka uhkaavan ihmisen kanssa.
Aivan kuka tahansa älykäs ihminen oppii, miten nakkijonosta selviää hengissä tai miten neuvotellaan uhkaavan ihmisen kanssa. Sosiaalista älykkyyttä erikseen ei ole olemassa. Joillain ihmisillä on varmasti herkästi reagoiva peilisolujen toiminta, minkä vuoksi he ovat helposti ja nopeasti tunnetasolla synkassa vastapuolen kanssa. Heidän ei tarvitse siis kognitiivisesti päätellä, mitä toisen kehonkieli tarkoittaa tai mikä hänen mielialansa on, vaan pääsevät ikäänkuin oikoreittiä. Tämä saattaa helpottaa sosiaalista kanssakäymistä, mutta ihminen, joka on varustettu tällä ominaisuudella, ei välttämättä ole älykäs sanan varsinaisessa merkityksessä.
Älykkäät ihmiset, mistä apu? Tarvitsisin ongelmanratkaisua järkevien päätösten tekoon elämässä usealla alueella. Ongelmat ovat ensisijaisesti käytännön eikä tunnepuolen asioita, joten älykäs terapeutti ei ole ehkä paras ihminen tähän. Vai? Ei myöskään pelkkiä raha-asioita, jolloin oikea osoite olisi pankki.
Eipä tästä 131 äö:stani ole minulle paljon hyötyä ollut. Turhaudun kun oma kellotaajuus esim töissä on muita nopeampi. Toki olen tyytyväinen että mittautin, sillä tämä helpottaa elämää. Aiemmin ihmetelin mikä minussa oli vikana, no tämä äö ilmeisesti. Hyödyksi se ei ole, sillä suurin osa muista ihmisistä käy hitaammalla kellotaajuudella. Yliopistot käyty ja korkeapalkkainen työ toki, mutta silti.
Ei jaksa kirjoitti:
sequoia kirjoitti:
Ei jaksa kirjoitti:
Tein mensan nettitestin ja sain tuloksen 133. En muista niitä prosentteja. Alakoulussa 9-10 oppilas. Yläasteella kiinnostus väheni ja noin 8 oppilas kun olisi pitänyt nähdä vaivaa asioiden tekemiseen. Lukio käytännössä lukematta läpi B-C papereilla. Insinööriksi lukemaan kun ei muuta keksinyt. Sekin läpi ihan hyvin. Keskiarvo taisi olla noin 3-3,6. Kiinnostus loppui aina hyvin lyhyeen enkä jaksanut keskittyä. Lähinnä kaverit neuvoivat asiat ennen tenttejä kun en saanut aikaiseksi luettua hyvissä ajoin. Ihme, että sain opparin tehtyä ajoissa.
Työelämässä huomasin, että en vaan saa asioita aikaiseksi. Pähkäilen asioita liian pitkään (tykkään sellaisesta) tai sitten keksin jotain muuta aktiviteettia kun homma ei vaan ole mielenkiintoista. Heti kun keksin miten jokin asia pitää tehdä niin hanskat putoavat tiskiin kun en vaan saa aikaiseksi tehdä asioita. Tämä siis aiheuttanut ongelmia työelämässä.
En tiedä tosin johtuuko tuosta äö:stä. Epäilen, että minulla on jokin adhd vaikka en tosin ole mikään huomionhakuinen riekkuja ikinä ollutkaan.
HIeman samanlaisia kokemuksia itselläni. Peruskoulu oli helppoa, kun opin kaiken helposti ja sain erinomaisia numeroita pienelläkin vaivalla. Se kuitenkin opetti laiskaksi, ja kostautuikin sitten lukiossa josta ulos M:n pahveilla. Lienee yksi älykkyyden sudenkuoppa. Jossain brittiläistä alkuperää (?) olevassa älykkyystestissä sain tuloksen 132. Tulos ei ole kylläkään verrannollinen esim. Mensan testiin, kun siinä testattiin myös verbaalista älykkyyttä.
Korkeakoulussa ja työelämässä olen oppinut paremmin työnteon merkityksen ja pärjännytkin sittemmin suht mukavasti. Joku viisas on joskus tokaissut, että lahjakkuus on vasta potentiaali, jonka kova työ muuttaa palkinnoksi. Allekirjoitan tuon lauseen täysin.
Pakko vastata tähän vielä, että tosiaan koulu oli mielestäni tylsää ja siksi ei jaksanut nähdä vaivaa. Koko sen ajan kun asuin vanhempieni luona, meillä oli paljon kotitöitä aina korjauspuuhista metsä- ja puuhommiin. Tykkäsin tehdä paljon töitä ja olin niissä asioissa ahkera. Mutta tämä "laiskuus" tuli esiin esim sillon kun piti ryhtyä johonkin. Olen tullut siis siihen tulokseen, että en ole laiska.
Juu tarkoitus ei ollutkaan arvostella ketään laiskuudesta, korkeintaan itseäni. Meitä ihmisiä motivoi erilaiset asiat. Kun sen ymmärtää ja hyväksyy niin se helpottaa omaakin elämää merkittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sequoia kirjoitti:
Ei jaksa kirjoitti:
sequoia kirjoitti:
Ei jaksa kirjoitti:
Tein mensan nettitestin ja sain tuloksen 133. En muista niitä prosentteja. Alakoulussa 9-10 oppilas. Yläasteella kiinnostus väheni ja noin 8 oppilas kun olisi pitänyt nähdä vaivaa asioiden tekemiseen. Lukio käytännössä lukematta läpi B-C papereilla. Insinööriksi lukemaan kun ei muuta keksinyt. Sekin läpi ihan hyvin. Keskiarvo taisi olla noin 3-3,6. Kiinnostus loppui aina hyvin lyhyeen enkä jaksanut keskittyä. Lähinnä kaverit neuvoivat asiat ennen tenttejä kun en saanut aikaiseksi luettua hyvissä ajoin. Ihme, että sain opparin tehtyä ajoissa.
Työelämässä huomasin, että en vaan saa asioita aikaiseksi. Pähkäilen asioita liian pitkään (tykkään sellaisesta) tai sitten keksin jotain muuta aktiviteettia kun homma ei vaan ole mielenkiintoista. Heti kun keksin miten jokin asia pitää tehdä niin hanskat putoavat tiskiin kun en vaan saa aikaiseksi tehdä asioita. Tämä siis aiheuttanut ongelmia työelämässä.
En tiedä tosin johtuuko tuosta äö:stä. Epäilen, että minulla on jokin adhd vaikka en tosin ole mikään huomionhakuinen riekkuja ikinä ollutkaan.
HIeman samanlaisia kokemuksia itselläni. Peruskoulu oli helppoa, kun opin kaiken helposti ja sain erinomaisia numeroita pienelläkin vaivalla. Se kuitenkin opetti laiskaksi, ja kostautuikin sitten lukiossa josta ulos M:n pahveilla. Lienee yksi älykkyyden sudenkuoppa. Jossain brittiläistä alkuperää (?) olevassa älykkyystestissä sain tuloksen 132. Tulos ei ole kylläkään verrannollinen esim. Mensan testiin, kun siinä testattiin myös verbaalista älykkyyttä.
Korkeakoulussa ja työelämässä olen oppinut paremmin työnteon merkityksen ja pärjännytkin sittemmin suht mukavasti. Joku viisas on joskus tokaissut, että lahjakkuus on vasta potentiaali, jonka kova työ muuttaa palkinnoksi. Allekirjoitan tuon lauseen täysin.
Pakko vastata tähän vielä, että tosiaan koulu oli mielestäni tylsää ja siksi ei jaksanut nähdä vaivaa. Koko sen ajan kun asuin vanhempieni luona, meillä oli paljon kotitöitä aina korjauspuuhista metsä- ja puuhommiin. Tykkäsin tehdä paljon töitä ja olin niissä asioissa ahkera. Mutta tämä "laiskuus" tuli esiin esim sillon kun piti ryhtyä johonkin. Olen tullut siis siihen tulokseen, että en ole laiska.
Juu tarkoitus ei ollutkaan arvostella ketään laiskuudesta, korkeintaan itseäni. Meitä ihmisiä motivoi erilaiset asiat. Kun sen ymmärtää ja hyväksyy niin se helpottaa omaakin elämää merkittävästi.
Juu ei se mitään, en pahalla ottanutkaan. Halusin vain tarkentaa asiaa jos joku sattuu näitä lukemaan ja haluaa samaistua.
Toisaalta haluan aina uskotella itselleni, että en ole laiska, koska siltä aika usein meinaa tuntua...
122 mikä ei nyt mikään erikoinen ole, mutta olen huomannut, että osaan hoidella hankalia tilanteita ehkä paremmin kuin muut. Tutkin asioita yleensä monelta eri kannalta, enkä tyydy ensimmäiseen näkökulmaan asiaan.
Olisiko tämä jotain pientä ajattelun kyvykkyyttä. Ehkei älykkyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen älykäs, korkeasti koulutettu, vaativassa työssä - ja yksinäinen. Samaa aaltopituutta muiden kanssa ei vain löydy. Menestyn töissä, mutta vapaa-ajalla en ole kovinkaan suosittu / kun yritän keskustella, jään melko pian yksin, koska lähes kukaan ei jaksa olla yhtä ”syvällinen”. Siksi nautin vapaalla eniten lemmikkieni ja kirjojen seurasta sekä omaehtoisesta liikunnasta ja lisäopinnoista yliopistolla. Yleisesti elämässäni kuitenkin työt vievät suurimman osan ajasta - ura luontunut johtotehtäviin ”kuin itsestään” ja vaikeat työhaasteet antavat kivaa sisältöä elämään.
Vierailija kirjoitti:
Olen älykäs, korkeasti koulutettu, vaativassa työssä - ja yksinäinen. Samaa aaltopituutta muiden kanssa ei vain löydy. Menestyn töissä, mutta vapaa-ajalla en ole kovinkaan suosittu / kun yritän keskustella, jään melko pian yksin, koska lähes kukaan ei jaksa olla yhtä ”syvällinen”. Siksi nautin vapaalla eniten lemmikkieni ja kirjojen seurasta sekä omaehtoisesta liikunnasta ja lisäopinnoista yliopistolla. Yleisesti elämässäni kuitenkin työt vievät suurimman osan ajasta - ura luontunut johtotehtäviin ”kuin itsestään” ja vaikeat työhaasteet antavat kivaa sisältöä elämään.
Porukat kerääntyy katsomaan lätkää ja juomaan kaljaa... huoh.. tylsää. Jalkapallossa voi hieman miettiä strategioita. Niistä tosin ei kannata mainita, koska katsotaan kun halpaa makkaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta on myös jännä että tässä keskustelussa otetaan heti esiin ADD/ADHD ja autismi, koska vaikka näitä liitetään stereotypisellä tavalla huippuälykkyyyeen, niin todellisuudessa nämä häiriöt liittyvät usein myös kehitysvammaisuuteen.
Varmasti voivat liittyäkin usein - riippuen siitä, millä tavalla "usein" määritellään ja mihin verrattuna. Onko sinulla kenties tarjota lähdeviitteitä asiaan liittyen?
Kommentistasi ("otetaan heti esiin" jne.) on aistittavissa asenteellisuutta: ihan niin kuin ärsyyntyisit siitä mahdollisuudesta, että tavanomaista älykkäämpi olisi muita todennäköisemmin myös neurologisesti poikkeava.
Vierailija kirjoitti:
Älykkäät ihmiset, mistä apu? Tarvitsisin ongelmanratkaisua järkevien päätösten tekoon elämässä usealla alueella. Ongelmat ovat ensisijaisesti käytännön eikä tunnepuolen asioita, joten älykäs terapeutti ei ole ehkä paras ihminen tähän. Vai? Ei myöskään pelkkiä raha-asioita, jolloin oikea osoite olisi pankki.
Kognitiivinen käyttäytymisterapeutti on se jota etsit.
Terapiasuuntauksia on monenlaisia, ja kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa voidaan ratkoa nimenomaan noita arkisia haasteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseä ärsyttää ehkä eniten semmoset keskinkertaisuudet, jotka heittäytyy älyköiksi. Näitä on paljon esim. yliopiston humanisteissa. Oikeasti ovat päässeet sisään opettelemalla ulkoa kaikkea kamaa, mitä voi kuka hyvänsä googlata minuutissa. On eri asia tietää että "hauki on kala" kun ymmärtää monimutkaisia vuorovaikutussuhteita. Ja siinä nimenomaan ärsyttää se tyhjänpäiväisillä määritelmillä ja sivistyssanatermeillä päteminen ja oman ylemmyyden korostaminen. Mitä tyhmempi akateeminen tyyppi, sitä enemmän itsekorostusta ja pätemistä.
Toisena ärsyttää karismaatikot, jotka tyyliin osaa villitä ihmisiä ja selittää kaikkea epäloogista soopaa kuten kaiken maailman rokotuskriitikot, sähköallergikot ynnä muut jotka ei kykene ymmärtämään yhtään mitään mistään ja silti pätevät silmät kiinni ja etusormi pystyssä ja monet vielä pitää niitä fiksuina. Ja lopputuloksena yhteiskunta valitettavasti kuuntelee niitä ja antaa sellasten ihmisten vaikuttaa päätöksentekoon, mikä aiheuttaa ihmisten kuolemia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mensan testistä sain sen korkeimman tuloksen eli ÄO vähintään 135. Opinnot yliopistolla oli helppoja, samoin työ vaativana pidetyllä alalla. Mutta toisaalta mulla ei ole käytännössä koskaan ollut ihmissuhteita lapsuuden jälkeen, ei vaan jotenkin löydy yhteistä säveltä keneenkään kanssa niin että mitään hyvänpäivän tuttuutta syvempää kehittyisi. En tiedä onko ÄO:lla sen kanssa tekemistä vai ei. Mutta olen kuitenkin ihan tyytyväinen erakkona, joten eipä tuo haittaa.
Taidat kärsiä niin sanotusta ÄO-aukosta useimpien ihmisten seurassa. Turhaudut, koska vastapuoli ajattelee niin yksinkertaisesti ja missaa validit pointtisi, vastapuoli sen sijaan ei saa sinusta oikein mitään irti, koska ei ymmärrä ulosantiasi. Vähän samoja kommunikointivaikeuksia, mitä normiälyisellä ja lievästi kehitysvammaisella, tai lapsella ja aikuisella on keskenään
Sori, oli pakko antaa tälle alapeukku. Liian suoraviivainen päätelmä. Juu, voi olla kyse älykkyyseroista, mutta niin voi olla monesta muustaki kymmenestä eri asiasta. Miksi se olisi automaattisesti se älykkyys joka estää ystävyyden muodostumisen?
Itse en omaa äo:tani virallisesti tiedä (joskus olen jossain jotain suuntaa antavia nettitestejä kokeillut), mutta psykiatrit ym ovat kuvailleet "älykkääksi nuoreksi naiseksi". Mulla on kuulemma myös hyvä tunneäly.
Tunnistan tuon että muut ei aina saa ihan ns. ideasta/teoriasta kiinni, mitä yrität kuvailla, mikä saattaa antaa "oudon tyypin" leiman helposti.. mutta kyllä väittäisin että ystävyyssuhteiden muodostamiseen liittyy sellaisia asioita, ettei niitä voi selittää pelkästään älykkyyserolla. Sanon tämän jo ihan sillä että olen itse työskennellyt mm. lasten, kehitysvammaisten ja autistien kanssa enkä ole koskaan nauttinut mistään sosiaalialan työstä yhtä paljon kuin kehitysvammaisten parissa.
Musta on myös jännä että tässä keskustelussa otetaan heti esiin ADD/ADHD ja autismi, koska vaikka näitä liitetään stereotypisellä tavalla huippuälykkyyyeen, niin todellisuudessa nämä häiriöt liittyvät usein myös kehitysvammaisuuteen.
Sosisalista älykkyyttä ei tule aliarvioida, sillä mitä hyödyttää jos osaat keksiä 10 tapaa selviytyä vaikkapa pieleen menneestä laskuvarjohypystä tai hiroshimasta, mutta et selviydy perjantai-illan nakkijonosta hengissä tai osaa neuvotella vaikka uhkaavan ihmisen kanssa.
Kehitysvammaisella adhd:lla ei ole samanlaisia ongelmia kuin älykkäällä adhd:lla. Se, että asiassa on eri puolia, ei anna syytä väheksyä toista.
Älykäs arvioi hypyn suorittamisen tarkkaan ja tarkastaa varusteet. Kun selviää hypystä, voi mennä sinne nakkikiskalle arvioimaan, selviytyykö siellä. En ole kuullut, että älykkäitä tapetaan missään yhteyksissä vähemmän älykkäitä enemmän, vain siksi että ovat älykkäitä ja ovat paikalla. Että olisivat automaattisesti erittäin huonoja neuvottelemaan tai suojelemaan itseään. Luulen, että asia on päin vastoin.
Moni täällä silti tunnustaa, ettei sosiaaliset taidot ole hyvät.
Mitä tulee tuohon add/adhd tai autismiin, onko sinulla jokin tutkimus/artikkeli mihin perustat tämän väitteesi siitä, että ne olisivat kehitysvammaisilla erilaisia?
Miksi kyseessä olisi muka eri ilmiö? Nuohan ovat ns häiriötä/poikkeamia, joita joillakin henkilöillä esiintyy. Kehitysvammaisilla nämä tuppaavat vaan olemaan yleisempiä. Joihinkin sydroomiin liittyy tiettyjä kehitykseen tai aivokemiaan liittyviä häiriöitä. Sydänviat ovat yleisiä tietyissä syndroomissa. Jne.
Kehitysvammaisten parissa työskennelleenä voin sanoa että heidän keskuudessaan erilaiset neurologiset häiriöt/adhd/autismi ja mielenterveysongelmat ovat yleisiä. Lähestulkoon voi työpaikalle tullessaan kysyä ekana kuinka monta heitä kuuluu porukkaan.
Ota myös huomioon että myös kehitysvammaiset voivat olla huippulahjakkaita. Olen tavannut ihmisiä, jotka eivät kykene edes siivoamaan, mutta osaavat piirtää ulkomuistista lukemiaan sarjakuvia täydellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mensan testistä sain sen korkeimman tuloksen eli ÄO vähintään 135. Opinnot yliopistolla oli helppoja, samoin työ vaativana pidetyllä alalla. Mutta toisaalta mulla ei ole käytännössä koskaan ollut ihmissuhteita lapsuuden jälkeen, ei vaan jotenkin löydy yhteistä säveltä keneenkään kanssa niin että mitään hyvänpäivän tuttuutta syvempää kehittyisi. En tiedä onko ÄO:lla sen kanssa tekemistä vai ei. Mutta olen kuitenkin ihan tyytyväinen erakkona, joten eipä tuo haittaa.
Taidat kärsiä niin sanotusta ÄO-aukosta useimpien ihmisten seurassa. Turhaudut, koska vastapuoli ajattelee niin yksinkertaisesti ja missaa validit pointtisi, vastapuoli sen sijaan ei saa sinusta oikein mitään irti, koska ei ymmärrä ulosantiasi. Vähän samoja kommunikointivaikeuksia, mitä normiälyisellä ja lievästi kehitysvammaisella, tai lapsella ja aikuisella on keskenään
Sori, oli pakko antaa tälle alapeukku. Liian suoraviivainen päätelmä. Juu, voi olla kyse älykkyyseroista, mutta niin voi olla monesta muustaki kymmenestä eri asiasta. Miksi se olisi automaattisesti se älykkyys joka estää ystävyyden muodostumisen?
Itse en omaa äo:tani virallisesti tiedä (joskus olen jossain jotain suuntaa antavia nettitestejä kokeillut), mutta psykiatrit ym ovat kuvailleet "älykkääksi nuoreksi naiseksi". Mulla on kuulemma myös hyvä tunneäly.
Tunnistan tuon että muut ei aina saa ihan ns. ideasta/teoriasta kiinni, mitä yrität kuvailla, mikä saattaa antaa "oudon tyypin" leiman helposti.. mutta kyllä väittäisin että ystävyyssuhteiden muodostamiseen liittyy sellaisia asioita, ettei niitä voi selittää pelkästään älykkyyserolla. Sanon tämän jo ihan sillä että olen itse työskennellyt mm. lasten, kehitysvammaisten ja autistien kanssa enkä ole koskaan nauttinut mistään sosiaalialan työstä yhtä paljon kuin kehitysvammaisten parissa.
Musta on myös jännä että tässä keskustelussa otetaan heti esiin ADD/ADHD ja autismi, koska vaikka näitä liitetään stereotypisellä tavalla huippuälykkyyyeen, niin todellisuudessa nämä häiriöt liittyvät usein myös kehitysvammaisuuteen.
Sosisalista älykkyyttä ei tule aliarvioida, sillä mitä hyödyttää jos osaat keksiä 10 tapaa selviytyä vaikkapa pieleen menneestä laskuvarjohypystä tai hiroshimasta, mutta et selviydy perjantai-illan nakkijonosta hengissä tai osaa neuvotella vaikka uhkaavan ihmisen kanssa.
Aivan kuka tahansa älykäs ihminen oppii, miten nakkijonosta selviää hengissä tai miten neuvotellaan uhkaavan ihmisen kanssa. Sosiaalista älykkyyttä erikseen ei ole olemassa. Joillain ihmisillä on varmasti herkästi reagoiva peilisolujen toiminta, minkä vuoksi he ovat helposti ja nopeasti tunnetasolla synkassa vastapuolen kanssa. Heidän ei tarvitse siis kognitiivisesti päätellä, mitä toisen kehonkieli tarkoittaa tai mikä hänen mielialansa on, vaan pääsevät ikäänkuin oikoreittiä. Tämä saattaa helpottaa sosiaalista kanssakäymistä, mutta ihminen, joka on varustettu tällä ominaisuudella, ei välttämättä ole älykäs sanan varsinaisessa merkityksessä.
Sosiaalinen älykkyys on vaikea laji. Sosiaalialalla työskennelleenä voin kertoa että haastavien ja agressiivisten asiakkaiden kohtaaminen on haastavaa, uuvuttavaa ja mihinkään ei ole koulukirja-vastauksia, vaikka olisi opiskeltu mitä tahansa kohtaamistapoja, taltuttamistapoja, jne.
Huomaa ettei moni pidä sosiaalista älykkyyttä mitenkään "vaikeana asiana", mutta silti täällä tunnustaa ettei osaa muodostaa toimivia ihmissuhteita.. vaikka maapalolla miljardeja ihmisiä niin silti ei kaltaisiaan löydy, kun on niin "älykäs". Pelkkiä tyhmiä ihmisiä monien teistä ympärillä siis, niinkö? Tuskin. Varmasti olette tavanneet muitakin kaltaisinne.. tai ainakin halutessanne voisitte löytää jos yritätte... Syy ei siis todennäköisesti ole älykkyydessä ja siinä ettei muut teitä ymmärrä.
Tiesittekö kuinka yleistä on, että ihmiset kokevat etteivät "muut ymmärrä heitä"? Ihan joka älykkyysryhmässä....
Minäkin aliarvioin sosiaalisen työn, luulin että se on mukavaa ja helppoa. Sitä hetken aikaa tehtyäni tajusin miten stressaavaa se on. Itse kaipaisin juuri niitä "oppikirjavastauksia".
Vierailija kirjoitti:
Jättäydyin yhteiskunnan marginaaliin. Nuorena olin vuosikymmenen ajan hyväpalkkaisissa työtehtävissä tienaamassa, mutta kyllästyin stressiin ja muiden ihmisten tyhmyyteen. Sijoitusomaisuuden ansiosta voin tehdä hyvin vähän ansiotöitä, jolloin aikaa riittää kirjallisuuden, filosofian ja urheilun sekä erinäisten päihteiden tutkimukseen.
Se on ok, jos tarkoitat päihteillä kofeiinipitoisia tuotteita tai muita riippuvuuksia, esim. pelaamista tai urheilua.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko tyhmä vai viisas, mutta yleensä tyhmät pitävät itseään kaikkia muita parempina. Koulussa minua pidettiin tyhmänä koulukiusaajien ja yhden opettajan toimesta. Olin aina se "erilainen". Nyt koulukiusaajistani on tullut sellaisia että ovat työttömiä (pieni osa kelan tuilla kotiäiteinä), ovat ottaneet silikonit ja pukeutuvat kuin teinit yhä kolmikymppisinä. Lapsena nämä silari-koulukiusaajat olivat irvistelijöitä, villejä huutelijoita, omasta mielestään parhaita kaikessa jne. Alkaa tuntua siltä että olisin ollut ainakin lapsena huippuälykäs. Ihmettelen hiljaa näitä asioita, mutta tänne paljastin tämän.
Olivatko kiusaajasi tyhmiä vai älykkäitä? Kiusaaminen ei toki ole kovin älykästä, mutta jotkut luulevat niin. Kotiäitiyttä ei kuitenkaan sovi arvottaa noin, koska kotiäitys ja - isyys on yksi älykkäimmistä - ja mielekkäimmistä - valinnoista. Haluathan sinäkin, ettei tulevissa polvissa enää kasvaisi kiusaajia, vaan tasapainoisia kanssaeläjiä`? Tressiä ja kiirettä kotivanhemmuudessakaan ei pääse pakoon, mutta aivoja siinä joutuu käyttämään halutessaan paljon, kasvatustieteellisistä ja ravitsemustieteellisistä tutkimuksista alkaen, aina Vauva-palstalla yhteiskuntaan vaikuttaen ;). Tuttien ja haalareiden värin ei tarvitse kiinnostaa, kuin 90% kotiäideistä.
Jos pidät yhteiskunnan tuilla elämistä halveksuttavana vaihtoehtona, voit älykkäänä aina hoitaa rahoituksen muullakin tavoin. Yksi vaihtoehto on sijoittaa pääomatuloja ajatellen. Vanhemmuus on mielekkäintä ja motivoivinta, mitä voi keksiä. Vasta sitten tulee muu.
Jos pidät yhteiskunnan tukia halveksuttavana vaihtoehtona, voit toki
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys viimeisimmän testin mukaan ylimmässä 2%.
Pääosin siitä on ollut paljon hyötyä, mutta sosiaalisesti haittaa (erityisesti nuorempana). Kesti hetken aikaa löytää rajat, missä voi puhua, niin sanotusti, samaa kieltä muiden kanssa. Aina ja edelleen on tietynlaisia vaikeuksia löytää seuraa, jossa voi olla aidosti oma itsensä. Olen kuitenkin oppinut elämään sen kanssa ja nauttimaan ihan tavallisista asioista. Olen myös oppinut yksinkertaistamaan asioita tai siirtymään sujuvasti eteenpäin, jos tarve sitä vaatii. Käytännössä siis ihmisten lukemista ja sosiaalisia taitoja. Monilla huippuälykkäillä tuntuu olevan vaikeuksia tällä osa-alueella. Usein ihan tahattomastikin.
Omalla kohdalla suurimmat vaikeudet tulivat ja menivät nuorempana, erityisesti motivaation ja asenteen osalta. Oppiminen oli pitkään niin helppoa, että, kun viimein vaadittiin oikeaa työntekoa, niin sen löytäminen oli aika hankalaa. Välillä oli asennevamma hitaampia ihmisiä ja tyhmiä asioita kohtaan, joka kumpusi turhautumisesta ja kärsimättömyydestä. Motivaation osalta saa edelleen potkia itseään aika ajoin.
Yleensä en asiaa edes mainitse, koska sillä tahtoo olla lähinnä negatiivisia seuraamuksia.
Pyrin elämään tavallisen ihmisen tavallista elämää ulospäin, mutta yksityisesti puuhastelen kaikennäköistä.[/quote
Tartun kirjoituksessasi yhteen asiaan eli sosiaalisiin taitoihin. Mielestäni se on väärin ymmärretty ja yhdistetty huippuälykkyyteen. Huippuälykkäissäkin voi toki olla autismin kirjoa. mutta se korostuu pienemmässä ryhmässä, ja luonnollisestikin näyttäytyy hieman erilaisessa valossa.
Huippuälykkäissä on myös monilahjakkuutta, jossa sosiaalinen lahjakkuus ja tunneäly on yksi osanen kaikkia muita lahjoja. Pakostakin älykkyys tuottaa myös taidokkaampaa sosiaalista älyä, ellei taustalla siis ole sitä heikentävä autismikirjon häiriö. Sosiaalinen äly näkyy mm. siinä, että osaa sopeutua kaikenlaisiin seurueisiin - myös niihin ns. tyhmimpiin. Kaikesta ja kaikista voi löytää jotakin mielenkiintoista ja mielekästä, positiivista.
Älykkäin oppilas ei tylsisty tunneilla, vaan keksii keinot, vaikkapa vajoamalla mielenkiintoisiin omiin aatoksiin opetuksen junnatessa. SE voi tietenkin näkyä jopa alempina koulunumeroina, mutta onko se oikeasti kovin vakavaa? Ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Kävin virallisessa Mensan testissä Helsingissä. Testin tulos oli yli 140 pistettä. Olen siis älykkäämpi kuin 95 prosenttia Suomen väestöstä.
Miten älykkyys näkyy elämässä? En siedä typeriä, hidasjärkisiä, henkisesti epäkypsiä seurustelukumppaneita. Miehellä on PAKKO olla loogista älyä, tunneälyä, keskustelutaitoa ja voimakas halu opetella uusia taitoja.
Työelämässä ja opinnoissa olen saanut paljon hyötyä älykkyydestä. Opiskelu oli helppoa ja työpaikalla ei mene sormi suuhun, vaikka tulisi ongelmatilanne. Älykkyys on juuri ongelmanratkaisukykyä.
Opiskelu voi olla helppoa, mutta aikaansaaminen vaikeaa, jos on päässyt aina liian helpolla koulussa. Voi jopa näyttää turhauttavan typerältä seurata koulunsa eteen kaikkensa tekeviä tärkeilijöitä, kun itse miettii elämän syvempiä merkityksiä. Jopa yliopisto voi yllättää liian epähaastavava, eikä se motivoi. Siksi kannattaakin hakea tarpeeksi haastavalle alalle yliopistoon, tai vaihtoehtoisesti keskittyä iyseään kiinnostaviin asioihin yliopiston ulkopuolella. Esim. siivoojana voi omistautua stressittä omille pohdinnoilleen työn lomassa ja vapaa-ajalla. Pohdintojen tuotoksista on myös hyötyä niin kotitaloudessa, perhekunnassa, harrastepiireissä, netin niksipalstoilla ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen keskusteluissa. Harrastuspiireissä valmentajana se tulee vikuttamaan monen lapsen/nuoren/aikuisen elämään monipuolisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin virallisessa Mensan testissä Helsingissä. Testin tulos oli yli 140 pistettä. Olen siis älykkäämpi kuin 95 prosenttia Suomen väestöstä.
Miten älykkyys näkyy elämässä? En siedä typeriä, hidasjärkisiä, henkisesti epäkypsiä seurustelukumppaneita. Miehellä on PAKKO olla loogista älyä, tunneälyä, keskustelutaitoa ja voimakas halu opetella uusia taitoja.
Työelämässä ja opinnoissa olen saanut paljon hyötyä älykkyydestä. Opiskelu oli helppoa ja työpaikalla ei mene sormi suuhun, vaikka tulisi ongelmatilanne. Älykkyys on juuri ongelmanratkaisukykyä.
Opiskelu voi olla helppoa, mutta aikaansaaminen vaikeaa, jos on päässyt aina liian helpolla koulussa. Voi jopa näyttää turhauttavan typerältä seurata koulunsa eteen kaikkensa tekeviä tärkeilijöitä, kun itse miettii elämän syvempiä merkityksiä. Jopa yliopisto voi yllättää liian epähaastavava, eikä se motivoi. Siksi kannattaakin hakea tarpeeksi haastavalle alalle yliopistoon, tai vaihtoehtoisesti keskittyä iyseään kiinnostaviin asioihin yliopiston ulkopuolella. Esim. siivoojana voi omistautua stressittä omille pohdinnoilleen työn lomassa ja vapaa-ajalla. Pohdintojen tuotoksista on myös hyötyä niin kotitaloudessa, perhekunnassa, harrastepiireissä, netin niksipalstoilla ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen keskusteluissa. Harrastuspiireissä valmentajana se tulee vikuttamaan monen lapsen/nuoren/aikuisen elämään monipuolisesti.
Kaikki äly ei löydy tiedekunnista, hyviä pakaralihaksia ja lukunäköä kyllä. Korkeasta älystä voisi tosiaan olla verrattomasti hyötyä esim. valmentajan kaltaisissa pesteissä. Muistateko muuten urheilupsykologinakin toimineen Veltto Virtasen? Oikein sosiaalisesti älyävä.
Pakko vastata tähän vielä, että tosiaan koulu oli mielestäni tylsää ja siksi ei jaksanut nähdä vaivaa. Koko sen ajan kun asuin vanhempieni luona, meillä oli paljon kotitöitä aina korjauspuuhista metsä- ja puuhommiin. Tykkäsin tehdä paljon töitä ja olin niissä asioissa ahkera. Mutta tämä "laiskuus" tuli esiin esim sillon kun piti ryhtyä johonkin. Olen tullut siis siihen tulokseen, että en ole laiska.