Lue keskustelun säännöt.
Poikkeuksellisen korkea äo - Miten vaikuttanut elämääsi?
Onko täällä ihmisiä, jotka ovat testanneet älykkyysosamääränsä ja saaneet korkeat pisteet? Miten se näkyy sun elämässä, millaisissa tilanteissa tiedostat asian itse, kuinka olet oppinut elämään erityisyytesi kanssa?
Olen itse nelikymppinen nainen, perheellinen, yliopistokoulutettu ja johtavassa asemassa. En ikinä ole ajatellut olevani poikkeuksellisen älykäs. Elämässä oli kuitenkin joitakin erikoisia tilanteita ja juttuja, joissa jouduin miettimään, miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn tai miksi tuntuu tältä. Puhuin asiasta tutun psykologin kanssa joskus viinipäissäni ja hän kysyi, onko älykkyysosamäärääni ikinä testattu. Hetken pohtimisen jälkeen kävin virallisessa testissä ja sain tulokseksi 125 eli sen mukaan olen keskimääräistä älykkämpi. En nero tai mikään superihminen, mutta tulos on parempi kuin yli 90 prosentilla ihmisistä.
Nyt sitten mietin, että miten tätä kannattaisi hyödyntää ja millaisia eväitä tämä antaa niihin elämän pikkuerikoisuuksiin, joiden takia alunperin rupesin asiaa edes selvittämään. Jonkinlainen vertaistuki olisi tarpeen, mutta esim. Mensan toiminta ei kiinnosta.
Kommentit (1386)
Tein mensan nettitestin ja sain tuloksen 133. En muista niitä prosentteja. Alakoulussa 9-10 oppilas. Yläasteella kiinnostus väheni ja noin 8 oppilas kun olisi pitänyt nähdä vaivaa asioiden tekemiseen. Lukio käytännössä lukematta läpi B-C papereilla. Insinööriksi lukemaan kun ei muuta keksinyt. Sekin läpi ihan hyvin. Keskiarvo taisi olla noin 3-3,6. Kiinnostus loppui aina hyvin lyhyeen enkä jaksanut keskittyä. Lähinnä kaverit neuvoivat asiat ennen tenttejä kun en saanut aikaiseksi luettua hyvissä ajoin. Ihme, että sain opparin tehtyä ajoissa.
Työelämässä huomasin, että en vaan saa asioita aikaiseksi. Pähkäilen asioita liian pitkään (tykkään sellaisesta) tai sitten keksin jotain muuta aktiviteettia kun homma ei vaan ole mielenkiintoista. Heti kun keksin miten jokin asia pitää tehdä niin hanskat putoavat tiskiin kun en vaan saa aikaiseksi tehdä asioita. Tämä siis aiheuttanut ongelmia työelämässä.
En tiedä tosin johtuuko tuosta äö:stä. Epäilen, että minulla on jokin adhd vaikka en tosin ole mikään huomionhakuinen riekkuja ikinä ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jaksa kirjoitti:
Tein mensan nettitestin ja sain tuloksen 133. En muista niitä prosentteja. Alakoulussa 9-10 oppilas. Yläasteella kiinnostus väheni ja noin 8 oppilas kun olisi pitänyt nähdä vaivaa asioiden tekemiseen. Lukio käytännössä lukematta läpi B-C papereilla. Insinööriksi lukemaan kun ei muuta keksinyt. Sekin läpi ihan hyvin. Keskiarvo taisi olla noin 3-3,6. Kiinnostus loppui aina hyvin lyhyeen enkä jaksanut keskittyä. Lähinnä kaverit neuvoivat asiat ennen tenttejä kun en saanut aikaiseksi luettua hyvissä ajoin. Ihme, että sain opparin tehtyä ajoissa.
Työelämässä huomasin, että en vaan saa asioita aikaiseksi. Pähkäilen asioita liian pitkään (tykkään sellaisesta) tai sitten keksin jotain muuta aktiviteettia kun homma ei vaan ole mielenkiintoista. Heti kun keksin miten jokin asia pitää tehdä niin hanskat putoavat tiskiin kun en vaan saa aikaiseksi tehdä asioita. Tämä siis aiheuttanut ongelmia työelämässä.
En tiedä tosin johtuuko tuosta äö:stä. Epäilen, että minulla on jokin adhd vaikka en tosin ole mikään huomionhakuinen riekkuja ikinä ollutkaan.
Juu, kuulostaa add:lta.
Ei jaksa kirjoitti:
Tein mensan nettitestin ja sain tuloksen 133. En muista niitä prosentteja. Alakoulussa 9-10 oppilas. Yläasteella kiinnostus väheni ja noin 8 oppilas kun olisi pitänyt nähdä vaivaa asioiden tekemiseen. Lukio käytännössä lukematta läpi B-C papereilla. Insinööriksi lukemaan kun ei muuta keksinyt. Sekin läpi ihan hyvin. Keskiarvo taisi olla noin 3-3,6. Kiinnostus loppui aina hyvin lyhyeen enkä jaksanut keskittyä. Lähinnä kaverit neuvoivat asiat ennen tenttejä kun en saanut aikaiseksi luettua hyvissä ajoin. Ihme, että sain opparin tehtyä ajoissa.
Työelämässä huomasin, että en vaan saa asioita aikaiseksi. Pähkäilen asioita liian pitkään (tykkään sellaisesta) tai sitten keksin jotain muuta aktiviteettia kun homma ei vaan ole mielenkiintoista. Heti kun keksin miten jokin asia pitää tehdä niin hanskat putoavat tiskiin kun en vaan saa aikaiseksi tehdä asioita. Tämä siis aiheuttanut ongelmia työelämässä.
En tiedä tosin johtuuko tuosta äö:stä. Epäilen, että minulla on jokin adhd vaikka en tosin ole mikään huomionhakuinen riekkuja ikinä ollutkaan.
ADD:lta kuulostaa, eikä ihme. Autismikirjon piirteet ovat tavallisia hyvin älykkäillä, ja moni täyttäisi diagnoosikriteerit jos sellaisia olisi lapsuudessa tutkittu. Lisäksi kyse voi olla siitä että älykkyys on teoreettista, eli tarvitset työksesi nimenomaan sitä pohdiskelemista, ja ympärille niitä ihmisiä jotka sitten tarttuvat ideoihin ja alkavat viedä niitä konkreettisesti eteenpäin. Minä olen löytänyt tällaisen roolin työelämässä, ja se on ihan loistavaa. Palkka ei ole niin suuri kuin jossain tehtävässä missä käytännön vastuita olisi enemmän, mutta sen kestää hyvin kun saa päivät tehdä mielenkiintoisia hommia eikä tarvitse stressata hirveästi niistä käytännön asioista joissa ei kuitenkaan olisi niin hyvä.
ADD:ta voi auttaa lääkkeillä, mutta siihen tarvitaan se diagnoosi. Toisaalta korkeaan älykkyyteen liittyy yleisesti se, että sitkeys puurtamiseen puuttuu. Niin monet ongelmat ratkeavat helposti, ettei kärsivällisyys riitä tahkoamaan niitä muutamaa asiaa jotka ovat vaikeita. Siihen en ole itsekään keksinyt oikein muuta ratkaisua, kuin koittaa järjestellä asiansa niin ettei niihin rasittaviin asioihin törmäile arjessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa kirjoitti:
Tein mensan nettitestin ja sain tuloksen 133. En muista niitä prosentteja. Alakoulussa 9-10 oppilas. Yläasteella kiinnostus väheni ja noin 8 oppilas kun olisi pitänyt nähdä vaivaa asioiden tekemiseen. Lukio käytännössä lukematta läpi B-C papereilla. Insinööriksi lukemaan kun ei muuta keksinyt. Sekin läpi ihan hyvin. Keskiarvo taisi olla noin 3-3,6. Kiinnostus loppui aina hyvin lyhyeen enkä jaksanut keskittyä. Lähinnä kaverit neuvoivat asiat ennen tenttejä kun en saanut aikaiseksi luettua hyvissä ajoin. Ihme, että sain opparin tehtyä ajoissa.
Työelämässä huomasin, että en vaan saa asioita aikaiseksi. Pähkäilen asioita liian pitkään (tykkään sellaisesta) tai sitten keksin jotain muuta aktiviteettia kun homma ei vaan ole mielenkiintoista. Heti kun keksin miten jokin asia pitää tehdä niin hanskat putoavat tiskiin kun en vaan saa aikaiseksi tehdä asioita. Tämä siis aiheuttanut ongelmia työelämässä.
En tiedä tosin johtuuko tuosta äö:stä. Epäilen, että minulla on jokin adhd vaikka en tosin ole mikään huomionhakuinen riekkuja ikinä ollutkaan.
ADD:lta kuulostaa, eikä ihme. Autismikirjon piirteet ovat tavallisia hyvin älykkäillä, ja moni täyttäisi diagnoosikriteerit jos sellaisia olisi lapsuudessa tutkittu. Lisäksi kyse voi olla siitä että älykkyys on teoreettista, eli tarvitset työksesi nimenomaan sitä pohdiskelemista, ja ympärille niitä ihmisiä jotka sitten tarttuvat ideoihin ja alkavat viedä niitä konkreettisesti eteenpäin. Minä olen löytänyt tällaisen roolin työelämässä, ja se on ihan loistavaa. Palkka ei ole niin suuri kuin jossain tehtävässä missä käytännön vastuita olisi enemmän, mutta sen kestää hyvin kun saa päivät tehdä mielenkiintoisia hommia eikä tarvitse stressata hirveästi niistä käytännön asioista joissa ei kuitenkaan olisi niin hyvä.
ADD:ta voi auttaa lääkkeillä, mutta siihen tarvitaan se diagnoosi. Toisaalta korkeaan älykkyyteen liittyy yleisesti se, että sitkeys puurtamiseen puuttuu. Niin monet ongelmat ratkeavat helposti, ettei kärsivällisyys riitä tahkoamaan niitä muutamaa asiaa jotka ovat vaikeita. Siihen en ole itsekään keksinyt oikein muuta ratkaisua, kuin koittaa järjestellä asiansa niin ettei niihin rasittaviin asioihin törmäile arjessa.
Jaiks...
t. Nimimerkki Ei jaksa
Vierailija kirjoitti:
Mensan testistä sain sen korkeimman tuloksen eli ÄO vähintään 135. Opinnot yliopistolla oli helppoja, samoin työ vaativana pidetyllä alalla. Mutta toisaalta mulla ei ole käytännössä koskaan ollut ihmissuhteita lapsuuden jälkeen, ei vaan jotenkin löydy yhteistä säveltä keneenkään kanssa niin että mitään hyvänpäivän tuttuutta syvempää kehittyisi. En tiedä onko ÄO:lla sen kanssa tekemistä vai ei. Mutta olen kuitenkin ihan tyytyväinen erakkona, joten eipä tuo haittaa.
Taidat kärsiä niin sanotusta ÄO-aukosta useimpien ihmisten seurassa. Turhaudut, koska vastapuoli ajattelee niin yksinkertaisesti ja missaa validit pointtisi, vastapuoli sen sijaan ei saa sinusta oikein mitään irti, koska ei ymmärrä ulosantiasi. Vähän samoja kommunikointivaikeuksia, mitä normiälyisellä ja lievästi kehitysvammaisella, tai lapsella ja aikuisella on keskenään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa kirjoitti:
Tein mensan nettitestin ja sain tuloksen 133. En muista niitä prosentteja. Alakoulussa 9-10 oppilas. Yläasteella kiinnostus väheni ja noin 8 oppilas kun olisi pitänyt nähdä vaivaa asioiden tekemiseen. Lukio käytännössä lukematta läpi B-C papereilla. Insinööriksi lukemaan kun ei muuta keksinyt. Sekin läpi ihan hyvin. Keskiarvo taisi olla noin 3-3,6. Kiinnostus loppui aina hyvin lyhyeen enkä jaksanut keskittyä. Lähinnä kaverit neuvoivat asiat ennen tenttejä kun en saanut aikaiseksi luettua hyvissä ajoin. Ihme, että sain opparin tehtyä ajoissa.
Työelämässä huomasin, että en vaan saa asioita aikaiseksi. Pähkäilen asioita liian pitkään (tykkään sellaisesta) tai sitten keksin jotain muuta aktiviteettia kun homma ei vaan ole mielenkiintoista. Heti kun keksin miten jokin asia pitää tehdä niin hanskat putoavat tiskiin kun en vaan saa aikaiseksi tehdä asioita. Tämä siis aiheuttanut ongelmia työelämässä.
En tiedä tosin johtuuko tuosta äö:stä. Epäilen, että minulla on jokin adhd vaikka en tosin ole mikään huomionhakuinen riekkuja ikinä ollutkaan.
ADD:lta kuulostaa, eikä ihme. Autismikirjon piirteet ovat tavallisia hyvin älykkäillä, ja moni täyttäisi diagnoosikriteerit jos sellaisia olisi lapsuudessa tutkittu. Lisäksi kyse voi olla siitä että älykkyys on teoreettista, eli tarvitset työksesi nimenomaan sitä pohdiskelemista, ja ympärille niitä ihmisiä jotka sitten tarttuvat ideoihin ja alkavat viedä niitä konkreettisesti eteenpäin. Minä olen löytänyt tällaisen roolin työelämässä, ja se on ihan loistavaa. Palkka ei ole niin suuri kuin jossain tehtävässä missä käytännön vastuita olisi enemmän, mutta sen kestää hyvin kun saa päivät tehdä mielenkiintoisia hommia eikä tarvitse stressata hirveästi niistä käytännön asioista joissa ei kuitenkaan olisi niin hyvä.
ADD:ta voi auttaa lääkkeillä, mutta siihen tarvitaan se diagnoosi. Toisaalta korkeaan älykkyyteen liittyy yleisesti se, että sitkeys puurtamiseen puuttuu. Niin monet ongelmat ratkeavat helposti, ettei kärsivällisyys riitä tahkoamaan niitä muutamaa asiaa jotka ovat vaikeita. Siihen en ole itsekään keksinyt oikein muuta ratkaisua, kuin koittaa järjestellä asiansa niin ettei niihin rasittaviin asioihin törmäile arjessa.
Eivät ADD tai ADHD kuulu autisminkirjoon. ADHD voi kuitrnkin olla samanaikainen autismin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni korkea ÄO vaikuttanut negatiivisesti, kun lapsuudessa ei kannustettu haastamaan itseään: peruskoulu ja lukio lukematta läpi hyvin arvosanoin. Yliopisto-opinnot haastavalla alalla samaten lähes lukematta läpi (riitti kun vähän luki tentteihin edeltävänä iltana), mutta homma on nyt tyssännyt lopputyöhön, kun pitäisi nähdä vähän vaivaakin sen eteen. Lisäksi taipumusta masennukseen, kun pohtii maailman ilmiöitä tuskastumiseen asti.
.....samat kokemukset. En ole oppinut tekemään työtä asioiden eteen.
Taideammatissa onneksi voi pärjätä pitkällekin pelkillä "lahjoillaankin": kukaan ei taatusti tiedä, kuinka patalaiska olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mensan testistä sain sen korkeimman tuloksen eli ÄO vähintään 135. Opinnot yliopistolla oli helppoja, samoin työ vaativana pidetyllä alalla. Mutta toisaalta mulla ei ole käytännössä koskaan ollut ihmissuhteita lapsuuden jälkeen, ei vaan jotenkin löydy yhteistä säveltä keneenkään kanssa niin että mitään hyvänpäivän tuttuutta syvempää kehittyisi. En tiedä onko ÄO:lla sen kanssa tekemistä vai ei. Mutta olen kuitenkin ihan tyytyväinen erakkona, joten eipä tuo haittaa.
Taidat kärsiä niin sanotusta ÄO-aukosta useimpien ihmisten seurassa. Turhaudut, koska vastapuoli ajattelee niin yksinkertaisesti ja missaa validit pointtisi, vastapuoli sen sijaan ei saa sinusta oikein mitään irti, koska ei ymmärrä ulosantiasi. Vähän samoja kommunikointivaikeuksia, mitä normiälyisellä ja lievästi kehitysvammaisella, tai lapsella ja aikuisella on keskenään
Itse asiassa tulen erittäin hyvin toimeen ihmisten kanssa. Osaan jostain syystä olla luontevasti kaikkien seurassa ja uusien ihmisten kanssa keskustelemme parin minuutin juttelun jälkeen jo kuin vuosia tunteneet. Ihmisten ja suhteiden kanssa en ole siis ollut ongelmissa.
Ei jaksa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mensan testistä sain sen korkeimman tuloksen eli ÄO vähintään 135. Opinnot yliopistolla oli helppoja, samoin työ vaativana pidetyllä alalla. Mutta toisaalta mulla ei ole käytännössä koskaan ollut ihmissuhteita lapsuuden jälkeen, ei vaan jotenkin löydy yhteistä säveltä keneenkään kanssa niin että mitään hyvänpäivän tuttuutta syvempää kehittyisi. En tiedä onko ÄO:lla sen kanssa tekemistä vai ei. Mutta olen kuitenkin ihan tyytyväinen erakkona, joten eipä tuo haittaa.
Taidat kärsiä niin sanotusta ÄO-aukosta useimpien ihmisten seurassa. Turhaudut, koska vastapuoli ajattelee niin yksinkertaisesti ja missaa validit pointtisi, vastapuoli sen sijaan ei saa sinusta oikein mitään irti, koska ei ymmärrä ulosantiasi. Vähän samoja kommunikointivaikeuksia, mitä normiälyisellä ja lievästi kehitysvammaisella, tai lapsella ja aikuisella on keskenään
Itse asiassa tulen erittäin hyvin toimeen ihmisten kanssa. Osaan jostain syystä olla luontevasti kaikkien seurassa ja uusien ihmisten kanssa keskustelemme parin minuutin juttelun jälkeen jo kuin vuosia tunteneet. Ihmisten ja suhteiden kanssa en ole siis ollut ongelmissa.
Vastasin väärään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa kirjoitti:
Tein mensan nettitestin ja sain tuloksen 133. En muista niitä prosentteja. Alakoulussa 9-10 oppilas. Yläasteella kiinnostus väheni ja noin 8 oppilas kun olisi pitänyt nähdä vaivaa asioiden tekemiseen. Lukio käytännössä lukematta läpi B-C papereilla. Insinööriksi lukemaan kun ei muuta keksinyt. Sekin läpi ihan hyvin. Keskiarvo taisi olla noin 3-3,6. Kiinnostus loppui aina hyvin lyhyeen enkä jaksanut keskittyä. Lähinnä kaverit neuvoivat asiat ennen tenttejä kun en saanut aikaiseksi luettua hyvissä ajoin. Ihme, että sain opparin tehtyä ajoissa.
Työelämässä huomasin, että en vaan saa asioita aikaiseksi. Pähkäilen asioita liian pitkään (tykkään sellaisesta) tai sitten keksin jotain muuta aktiviteettia kun homma ei vaan ole mielenkiintoista. Heti kun keksin miten jokin asia pitää tehdä niin hanskat putoavat tiskiin kun en vaan saa aikaiseksi tehdä asioita. Tämä siis aiheuttanut ongelmia työelämässä.
En tiedä tosin johtuuko tuosta äö:stä. Epäilen, että minulla on jokin adhd vaikka en tosin ole mikään huomionhakuinen riekkuja ikinä ollutkaan.
ADD:lta kuulostaa, eikä ihme. Autismikirjon piirteet ovat tavallisia hyvin älykkäillä, ja moni täyttäisi diagnoosikriteerit jos sellaisia olisi lapsuudessa tutkittu. Lisäksi kyse voi olla siitä että älykkyys on teoreettista, eli tarvitset työksesi nimenomaan sitä pohdiskelemista, ja ympärille niitä ihmisiä jotka sitten tarttuvat ideoihin ja alkavat viedä niitä konkreettisesti eteenpäin. Minä olen löytänyt tällaisen roolin työelämässä, ja se on ihan loistavaa. Palkka ei ole niin suuri kuin jossain tehtävässä missä käytännön vastuita olisi enemmän, mutta sen kestää hyvin kun saa päivät tehdä mielenkiintoisia hommia eikä tarvitse stressata hirveästi niistä käytännön asioista joissa ei kuitenkaan olisi niin hyvä.
ADD:ta voi auttaa lääkkeillä, mutta siihen tarvitaan se diagnoosi. Toisaalta korkeaan älykkyyteen liittyy yleisesti se, että sitkeys puurtamiseen puuttuu. Niin monet ongelmat ratkeavat helposti, ettei kärsivällisyys riitä tahkoamaan niitä muutamaa asiaa jotka ovat vaikeita. Siihen en ole itsekään keksinyt oikein muuta ratkaisua, kuin koittaa järjestellä asiansa niin ettei niihin rasittaviin asioihin törmäile arjessa.
Eivät ADD tai ADHD kuulu autisminkirjoon. ADHD voi kuitrnkin olla samanaikainen autismin kanssa.
Olen eri kirjoittaja.
Ei alkuperäinen kirjoittaja suoranaisesti väittänytkään, että add kuuluisi autisminkirjoon, vaikka puhuikin molemmista peräkkäisissä lauseissa. Täytyy muistaa, että lääketieteelliset diagnoosit ovat vain eräänlaisia teoreettisia malleja, eivät faktoja. Jokin aika sitten ei vielä edes diagnosoitu samalle henkilölle yhtäaikaisesti molempia diagnooseja. Nyttemmin on todettu, että sekä adhd että autisminkirjon häiriön piirteet voivat esiintyä yhdessä. Tutkimus ei osaa vielä tarkalleen selittää, mikä näitä geneettisesti yhdistää, molemmissa on yhteisiä piirteitä. Jotkut puhuvat tässä yhteydessä "korista", josta näitä piirteitä voi "poimia".
Olen itse hyvin kiinnostunut älykkyyden ja nepsypiirteiden yhteyksistä.
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa kirjoitti:
Tein mensan nettitestin ja sain tuloksen 133. En muista niitä prosentteja. Alakoulussa 9-10 oppilas. Yläasteella kiinnostus väheni ja noin 8 oppilas kun olisi pitänyt nähdä vaivaa asioiden tekemiseen. Lukio käytännössä lukematta läpi B-C papereilla. Insinööriksi lukemaan kun ei muuta keksinyt. Sekin läpi ihan hyvin. Keskiarvo taisi olla noin 3-3,6. Kiinnostus loppui aina hyvin lyhyeen enkä jaksanut keskittyä. Lähinnä kaverit neuvoivat asiat ennen tenttejä kun en saanut aikaiseksi luettua hyvissä ajoin. Ihme, että sain opparin tehtyä ajoissa.
Työelämässä huomasin, että en vaan saa asioita aikaiseksi. Pähkäilen asioita liian pitkään (tykkään sellaisesta) tai sitten keksin jotain muuta aktiviteettia kun homma ei vaan ole mielenkiintoista. Heti kun keksin miten jokin asia pitää tehdä niin hanskat putoavat tiskiin kun en vaan saa aikaiseksi tehdä asioita. Tämä siis aiheuttanut ongelmia työelämässä.
En tiedä tosin johtuuko tuosta äö:stä. Epäilen, että minulla on jokin adhd vaikka en tosin ole mikään huomionhakuinen riekkuja ikinä ollutkaan.
Juu, kuulostaa add:lta.
Voi olla. Mutta asioiden ollessa todella helppoja (kuten tässä koulu), saattaa jäädä oppimatta työnteko tällaisten asioiden eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykkyydell' ei tee mitä jos sitä ei osaa soveltaa. Rationaalisuus, emotionaalisuus, solidarisuus, ova tärkeämpiä. Älykkyyttä on monenlaista.
Kun kykenee elämään isstämättä, sortamatta, tuhoamatta loukkaamatta, tappamatta ja rakentavasti voi sanoa elävänsä älykkäästi.
ÄO148...ei hyötyä.
Ei jaksa kirjoitti:
Tein mensan nettitestin ja sain tuloksen 133. En muista niitä prosentteja. Alakoulussa 9-10 oppilas. Yläasteella kiinnostus väheni ja noin 8 oppilas kun olisi pitänyt nähdä vaivaa asioiden tekemiseen. Lukio käytännössä lukematta läpi B-C papereilla. Insinööriksi lukemaan kun ei muuta keksinyt. Sekin läpi ihan hyvin. Keskiarvo taisi olla noin 3-3,6. Kiinnostus loppui aina hyvin lyhyeen enkä jaksanut keskittyä. Lähinnä kaverit neuvoivat asiat ennen tenttejä kun en saanut aikaiseksi luettua hyvissä ajoin. Ihme, että sain opparin tehtyä ajoissa.
Työelämässä huomasin, että en vaan saa asioita aikaiseksi. Pähkäilen asioita liian pitkään (tykkään sellaisesta) tai sitten keksin jotain muuta aktiviteettia kun homma ei vaan ole mielenkiintoista. Heti kun keksin miten jokin asia pitää tehdä niin hanskat putoavat tiskiin kun en vaan saa aikaiseksi tehdä asioita. Tämä siis aiheuttanut ongelmia työelämässä.
En tiedä tosin johtuuko tuosta äö:stä. Epäilen, että minulla on jokin adhd vaikka en tosin ole mikään huomionhakuinen riekkuja ikinä ollutkaan.
Sinulla voi olla ADD, tekstisi kuulostaa kuin täysin omaltani. Oma diagnoosini ei kyllä ole vielä varmistunut vaikka psykologin mukaan se 98% varmaa onkin. Olen siis tällä hetkellä adhd-selvityksessä, aikuisiällä tähän havahduin kun yhdellä sisaruksellani tätä alettiin selvittää. Olen tehnyt älykkyystestejä ja käynyt mensan testeissä, äo ollut jotain 137-142 välillä muistaakseni. Korkeahko älykkyys on aiheuttanut tosiaan sen, että olen voinut kompensoida näitä oireitani niin asiaa ei ole huomattu vasta kun nyt aikuisena.
Huomaan itse välillä turhautuvani ihmisten tyhmyyteen esimerkiksi keskusteluissa, mutta minut pitää jalat maassa mieheni, joka on ihan oikeasti huippuälykäs. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Huono puoli juuri tuo, että sosiaalisuus on vaikeaa ja samanhenkinen seura on harvassa.
Mutta vaihtaisinko sen siihen että voin opiskella huvikseni itsekseni teoreettista fysiikkaa ja kosmologiaa, jotka ovat auttaneet ymmärtämään miten mielenkiintoisessa maailmassa elän? En ikinä. Tai siihen että minun on helppo omaksua maailmankuvani rakennusaineiksi yleisesti tappavan vaikeatajuisina pidettyjen filosofien ajatuksia? No deal. Joten: kukin tulee onnelliseksi tavallaan, hankaluutta tulee siitä että älykkäille ominaisista onnelliseksi tulemisen tavoista ei paljon puhuta vaan ne pitää itse löytää, ja keskinkertaisten ekstroverttien ajatusmaailma jyrää joka puolella.
Uskon kyllä, että vauvapalstalla voi olla yllättävän paljon älykkäitä, juuri sen takia että netissä kirjoittelu riittää sosialisoinniksi. On mukavampaa ottaa osaa keskusteluun jostakin aiheesta kuin small talkata livenä. Kiinnostavat avaukset täällä ovat harvinaisia, mutta vielä harvinaisempia ne ovat töiden ulkopuolella reaalimaailmassa etenkin niin kauan kuin kuvittelee että sosiaalisuus kenen tahansa kanssa on jotenkin paljon parempi kuin omissa oloissaan viihtyminen.
Toki provoilijoitakin on varmasti joukossa paljon.
Introvertti Älymies ei toivonsa menettäneenä enää viitsi tehdä kiinnostavia avauksia ulkopuolella reaalimaailmassa. "Millainen keli Lapissa oli?", Älymies veistelee hiihtoloman päätteeksi.
Älymiehen small talk kumppani Älymies kakkonen vain pudistelee päätään ja miettii: "onneksi kohta pääsee autotalliin filosofisten pähkinöiden pariin."
- "Lunta", hän vastaa.
- "Ei lähtenyt tälläkään kertaa lentoon", Älymies analysoi.
Ja niin he kirmasivat kotiinsa ja avasivat radionsa kuunnellakseen Pjotr Tšaikovskia. Tunnelma oli huipussaan ja jälleen kerran pähkinöitä särjettiin.
"Omaan käteen voi aina luottaa", Älymiehet pohtivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa kirjoitti:
Tein mensan nettitestin ja sain tuloksen 133. En muista niitä prosentteja. Alakoulussa 9-10 oppilas. Yläasteella kiinnostus väheni ja noin 8 oppilas kun olisi pitänyt nähdä vaivaa asioiden tekemiseen. Lukio käytännössä lukematta läpi B-C papereilla. Insinööriksi lukemaan kun ei muuta keksinyt. Sekin läpi ihan hyvin. Keskiarvo taisi olla noin 3-3,6. Kiinnostus loppui aina hyvin lyhyeen enkä jaksanut keskittyä. Lähinnä kaverit neuvoivat asiat ennen tenttejä kun en saanut aikaiseksi luettua hyvissä ajoin. Ihme, että sain opparin tehtyä ajoissa.
Työelämässä huomasin, että en vaan saa asioita aikaiseksi. Pähkäilen asioita liian pitkään (tykkään sellaisesta) tai sitten keksin jotain muuta aktiviteettia kun homma ei vaan ole mielenkiintoista. Heti kun keksin miten jokin asia pitää tehdä niin hanskat putoavat tiskiin kun en vaan saa aikaiseksi tehdä asioita. Tämä siis aiheuttanut ongelmia työelämässä.
En tiedä tosin johtuuko tuosta äö:stä. Epäilen, että minulla on jokin adhd vaikka en tosin ole mikään huomionhakuinen riekkuja ikinä ollutkaan.
Juu, kuulostaa add:lta.
Voi olla. Mutta asioiden ollessa todella helppoja (kuten tässä koulu), saattaa jäädä oppimatta työnteko tällaisten asioiden eteen.
Kenen etu on nähdä hirvittävästi muka-vaivaa helppojen asioiden eteen? Koska jumittamisella luullaan olevan jokin itseisarvo. Siis siten, että se, ettei tarvitse tehdä työtä toisessa kontekstissa, eikä täten ole "oppinut" tekemään, tarkoittaisi suoraan ettei pystyisi, tai olisi siihen valmis sopivissa olosuhteissa. Että olosuhteet muka kertoisivat luonteenpiirteistä. Anna kun selitän.
Olin itse huono koulussa, en siis opiskellut. Tai huono ja huono, kokeista sain silloin tällöin hyviä numeroita, jotka laskivat osallistumattomuuden myötä, lukio e:n paperit oikeasti lukematta. Koska en pystynyt opiskelemaan, kuten vaadittiin. Tai siis käytännössä ollenkaan. En osannut. En siis ollut "oppinut tekemään työtä" asioiden eteen. Tai siltä se näytti. Alisuoriuduin ja ajattelin olevan jotenkin tyhmä, koska en pystynyt suoriutumaan asioista kuten muut. Ehkä en yrittänyt tarpeeksi, joten olin myös liian laiska. Siis sillä hyväksytyllä tavalla. Lopputulos oli sitten sama tai parempi, jos mitattiin vain tietotasoa, kuten valtakunnallisissa kokeissa tai kirjoituksissa. Matematiikassa ei hyväksytä pelkkää vastausta hyvään suoritukseen, vaikka se olisi oikein. Koska vedetään johtopäätös, ettei pysty esittämään laskua tai osaa soveltaa oikeaa kaavaa. Varmuutta tästä ei ainakaan saada.
Myöhemmin työelämässä kiinnostavissa ja haastavissa tehtävissä, kuin ihmeen kaupalla. Aloin havaita, että olinkin ahkera ja osaava. Tein töitä tosissani ja se huomattiin. Annoin kaikkeni ja olin innostunut. Aivot toimivat. Miten, minä joka olen laiska ja yksinkertainen? Mistä tämä ahkeruus yhtäkkiä? Miksi en ole se sama ihminen, jona sekä itse, että muut minua pitivät? Niin, kysehän ei koskaan ollut siitä, että olisin erityisen mukavuudenhaluinen tai laiska. Kyse ei koskaan ollut siitä, etten olisi valmis tekemään kovasti töitä. Kyse ei ollut siitä, etten osaisi laskukaavaa, kun tiesin vastauksen. Kyse oli siitä, että ne työt pitää pystyä tekemään tarpeeksi nopeasti, jottei kyllästy ja niissä mielellään saa olla haastetta ja opittavaa. Diagnoosin arvaatte varmaan.
On älytöntä, että olen hyvä asioissa, jossa moni muu ei ole hyvä. Olen huono asioissa, joista moni muu suoriutuu. Ja silti pitkään uskoin, että en ole hyvä missään. Mitä tämä kertoo järjestelmästä? Miksi on vain yksi tapa olla hyvä, vaikka kaikki ovat erilaisia? Miksi yrittää väkisin suitsia ihmisistä ominaisuudet, jotka jossain muussa tilanteessa voivat olla kultaakin kalliimmat? Vain jotta asiat olisivat muka vertailukelpoisia, vaikka ne eivät tosiasiassa kuitenkaan ole. Olen edelleen sitä mieltä, että koulujärjestelmässä on turha lähteä kilvoittelemman, jos ei sovi muottiin. Sinut tullaan aina arvioimaan kalana pyörän selässä, vaikka olisit taitava uimari. Koska muut tykkäävät pyöräillä. Ja tarvitsevat kellukkeet järvessä. Ja vielä tyhmänä kalana sen lisäksi.
Ei jaksa kirjoitti:
Tein mensan nettitestin ja sain tuloksen 133. En muista niitä prosentteja. Alakoulussa 9-10 oppilas. Yläasteella kiinnostus väheni ja noin 8 oppilas kun olisi pitänyt nähdä vaivaa asioiden tekemiseen. Lukio käytännössä lukematta läpi B-C papereilla. Insinööriksi lukemaan kun ei muuta keksinyt. Sekin läpi ihan hyvin. Keskiarvo taisi olla noin 3-3,6. Kiinnostus loppui aina hyvin lyhyeen enkä jaksanut keskittyä. Lähinnä kaverit neuvoivat asiat ennen tenttejä kun en saanut aikaiseksi luettua hyvissä ajoin. Ihme, että sain opparin tehtyä ajoissa.
Työelämässä huomasin, että en vaan saa asioita aikaiseksi. Pähkäilen asioita liian pitkään (tykkään sellaisesta) tai sitten keksin jotain muuta aktiviteettia kun homma ei vaan ole mielenkiintoista. Heti kun keksin miten jokin asia pitää tehdä niin hanskat putoavat tiskiin kun en vaan saa aikaiseksi tehdä asioita. Tämä siis aiheuttanut ongelmia työelämässä.
En tiedä tosin johtuuko tuosta äö:stä. Epäilen, että minulla on jokin adhd vaikka en tosin ole mikään huomionhakuinen riekkuja ikinä ollutkaan.
HIeman samanlaisia kokemuksia itselläni. Peruskoulu oli helppoa, kun opin kaiken helposti ja sain erinomaisia numeroita pienelläkin vaivalla. Se kuitenkin opetti laiskaksi, ja kostautuikin sitten lukiossa josta ulos M:n pahveilla. Lienee yksi älykkyyden sudenkuoppa. Jossain brittiläistä alkuperää (?) olevassa älykkyystestissä sain tuloksen 132. Tulos ei ole kylläkään verrannollinen esim. Mensan testiin, kun siinä testattiin myös verbaalista älykkyyttä.
Korkeakoulussa ja työelämässä olen oppinut paremmin työnteon merkityksen ja pärjännytkin sittemmin suht mukavasti. Joku viisas on joskus tokaissut, että lahjakkuus on vasta potentiaali, jonka kova työ muuttaa palkinnoksi. Allekirjoitan tuon lauseen täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa kirjoitti:
Tein mensan nettitestin ja sain tuloksen 133. En muista niitä prosentteja. Alakoulussa 9-10 oppilas. Yläasteella kiinnostus väheni ja noin 8 oppilas kun olisi pitänyt nähdä vaivaa asioiden tekemiseen. Lukio käytännössä lukematta läpi B-C papereilla. Insinööriksi lukemaan kun ei muuta keksinyt. Sekin läpi ihan hyvin. Keskiarvo taisi olla noin 3-3,6. Kiinnostus loppui aina hyvin lyhyeen enkä jaksanut keskittyä. Lähinnä kaverit neuvoivat asiat ennen tenttejä kun en saanut aikaiseksi luettua hyvissä ajoin. Ihme, että sain opparin tehtyä ajoissa.
Työelämässä huomasin, että en vaan saa asioita aikaiseksi. Pähkäilen asioita liian pitkään (tykkään sellaisesta) tai sitten keksin jotain muuta aktiviteettia kun homma ei vaan ole mielenkiintoista. Heti kun keksin miten jokin asia pitää tehdä niin hanskat putoavat tiskiin kun en vaan saa aikaiseksi tehdä asioita. Tämä siis aiheuttanut ongelmia työelämässä.
En tiedä tosin johtuuko tuosta äö:stä. Epäilen, että minulla on jokin adhd vaikka en tosin ole mikään huomionhakuinen riekkuja ikinä ollutkaan.
Juu, kuulostaa add:lta.
Voi olla. Mutta asioiden ollessa todella helppoja (kuten tässä koulu), saattaa jäädä oppimatta työnteko tällaisten asioiden eteen.
Kenen etu on nähdä hirvittävästi muka-vaivaa helppojen asioiden eteen? Koska jumittamisella luullaan olevan jokin itseisarvo. Siis siten, että se, ettei tarvitse tehdä työtä toisessa kontekstissa, eikä täten ole "oppinut" tekemään, tarkoittaisi suoraan ettei pystyisi, tai olisi siihen valmis sopivissa olosuhteissa. Että olosuhteet muka kertoisivat luonteenpiirteistä. Anna kun selitän.
Olin itse huono koulussa, en siis opiskellut. Tai huono ja huono, kokeista sain silloin tällöin hyviä numeroita, jotka laskivat osallistumattomuuden myötä, lukio e:n paperit oikeasti lukematta. Koska en pystynyt opiskelemaan, kuten vaadittiin. Tai siis käytännössä ollenkaan. En osannut. En siis ollut "oppinut tekemään työtä" asioiden eteen. Tai siltä se näytti. Alisuoriuduin ja ajattelin olevan jotenkin tyhmä, koska en pystynyt suoriutumaan asioista kuten muut. Ehkä en yrittänyt tarpeeksi, joten olin myös liian laiska. Siis sillä hyväksytyllä tavalla. Lopputulos oli sitten sama tai parempi, jos mitattiin vain tietotasoa, kuten valtakunnallisissa kokeissa tai kirjoituksissa. Matematiikassa ei hyväksytä pelkkää vastausta hyvään suoritukseen, vaikka se olisi oikein. Koska vedetään johtopäätös, ettei pysty esittämään laskua tai osaa soveltaa oikeaa kaavaa. Varmuutta tästä ei ainakaan saada.
Myöhemmin työelämässä kiinnostavissa ja haastavissa tehtävissä, kuin ihmeen kaupalla. Aloin havaita, että olinkin ahkera ja osaava. Tein töitä tosissani ja se huomattiin. Annoin kaikkeni ja olin innostunut. Aivot toimivat. Miten, minä joka olen laiska ja yksinkertainen? Mistä tämä ahkeruus yhtäkkiä? Miksi en ole se sama ihminen, jona sekä itse, että muut minua pitivät? Niin, kysehän ei koskaan ollut siitä, että olisin erityisen mukavuudenhaluinen tai laiska. Kyse ei koskaan ollut siitä, etten olisi valmis tekemään kovasti töitä. Kyse ei ollut siitä, etten osaisi laskukaavaa, kun tiesin vastauksen. Kyse oli siitä, että ne työt pitää pystyä tekemään tarpeeksi nopeasti, jottei kyllästy ja niissä mielellään saa olla haastetta ja opittavaa. Diagnoosin arvaatte varmaan.
On älytöntä, että olen hyvä asioissa, jossa moni muu ei ole hyvä. Olen huono asioissa, joista moni muu suoriutuu. Ja silti pitkään uskoin, että en ole hyvä missään. Mitä tämä kertoo järjestelmästä? Miksi on vain yksi tapa olla hyvä, vaikka kaikki ovat erilaisia? Miksi yrittää väkisin suitsia ihmisistä ominaisuudet, jotka jossain muussa tilanteessa voivat olla kultaakin kalliimmat? Vain jotta asiat olisivat muka vertailukelpoisia, vaikka ne eivät tosiasiassa kuitenkaan ole. Olen edelleen sitä mieltä, että koulujärjestelmässä on turha lähteä kilvoittelemman, jos ei sovi muottiin. Sinut tullaan aina arvioimaan kalana pyörän selässä, vaikka olisit taitava uimari. Koska muut tykkäävät pyöräillä. Ja tarvitsevat kellukkeet järvessä. Ja vielä tyhmänä kalana sen lisäksi.
Moni teistä kertoo kirjoittaneensa lukiossa varsin hyvät paperit lukematta lähestulkoon yhtään. Nykyinen kurssimuotoinen lukio ja itseohjautuvuutta korostava lukion opetussuunnitelma ovat kuitenkin sisällöltään sellaiset, että pelkäänpä, ettei monikaan adhd:n tai autisminkirjon piirteitä lievissäkään muodoissa omaava älykäs nuori enää yhtä helposti selviytyisi lukio-opinnoista. Tarvittavaa erityisopetusta ei resurssipulan vuoksi ole tarpeeksi saatavilla. Minua säälittää, kun näkee, kuinka paljon lahjakkuutta menee hukkaan ja henkilökohtaista turhaa kärsimystä on tuloksena.
Hyvä, että moni tämän ketjun aikuisista kertoo tästäkin puolesta älykkään elämässä. Itse yritän keksiä arkea sujuvoittavia oppimisstrategioita omalle nuorelleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mensan testistä sain sen korkeimman tuloksen eli ÄO vähintään 135. Opinnot yliopistolla oli helppoja, samoin työ vaativana pidetyllä alalla. Mutta toisaalta mulla ei ole käytännössä koskaan ollut ihmissuhteita lapsuuden jälkeen, ei vaan jotenkin löydy yhteistä säveltä keneenkään kanssa niin että mitään hyvänpäivän tuttuutta syvempää kehittyisi. En tiedä onko ÄO:lla sen kanssa tekemistä vai ei. Mutta olen kuitenkin ihan tyytyväinen erakkona, joten eipä tuo haittaa.
Taidat kärsiä niin sanotusta ÄO-aukosta useimpien ihmisten seurassa. Turhaudut, koska vastapuoli ajattelee niin yksinkertaisesti ja missaa validit pointtisi, vastapuoli sen sijaan ei saa sinusta oikein mitään irti, koska ei ymmärrä ulosantiasi. Vähän samoja kommunikointivaikeuksia, mitä normiälyisellä ja lievästi kehitysvammaisella, tai lapsella ja aikuisella on keskenään
Sori, oli pakko antaa tälle alapeukku. Liian suoraviivainen päätelmä. Juu, voi olla kyse älykkyyseroista, mutta niin voi olla monesta muustaki kymmenestä eri asiasta. Miksi se olisi automaattisesti se älykkyys joka estää ystävyyden muodostumisen?
Itse en omaa äo:tani virallisesti tiedä (joskus olen jossain jotain suuntaa antavia nettitestejä kokeillut), mutta psykiatrit ym ovat kuvailleet "älykkääksi nuoreksi naiseksi". Mulla on kuulemma myös hyvä tunneäly.
Tunnistan tuon että muut ei aina saa ihan ns. ideasta/teoriasta kiinni, mitä yrität kuvailla, mikä saattaa antaa "oudon tyypin" leiman helposti.. mutta kyllä väittäisin että ystävyyssuhteiden muodostamiseen liittyy sellaisia asioita, ettei niitä voi selittää pelkästään älykkyyserolla. Sanon tämän jo ihan sillä että olen itse työskennellyt mm. lasten, kehitysvammaisten ja autistien kanssa enkä ole koskaan nauttinut mistään sosiaalialan työstä yhtä paljon kuin kehitysvammaisten parissa.
Musta on myös jännä että tässä keskustelussa otetaan heti esiin ADD/ADHD ja autismi, koska vaikka näitä liitetään stereotypisellä tavalla huippuälykkyyyeen, niin todellisuudessa nämä häiriöt liittyvät usein myös kehitysvammaisuuteen.
Sosisalista älykkyyttä ei tule aliarvioida, sillä mitä hyödyttää jos osaat keksiä 10 tapaa selviytyä vaikkapa pieleen menneestä laskuvarjohypystä tai hiroshimasta, mutta et selviydy perjantai-illan nakkijonosta hengissä tai osaa neuvotella vaikka uhkaavan ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mensan testistä sain sen korkeimman tuloksen eli ÄO vähintään 135. Opinnot yliopistolla oli helppoja, samoin työ vaativana pidetyllä alalla. Mutta toisaalta mulla ei ole käytännössä koskaan ollut ihmissuhteita lapsuuden jälkeen, ei vaan jotenkin löydy yhteistä säveltä keneenkään kanssa niin että mitään hyvänpäivän tuttuutta syvempää kehittyisi. En tiedä onko ÄO:lla sen kanssa tekemistä vai ei. Mutta olen kuitenkin ihan tyytyväinen erakkona, joten eipä tuo haittaa.
Taidat kärsiä niin sanotusta ÄO-aukosta useimpien ihmisten seurassa. Turhaudut, koska vastapuoli ajattelee niin yksinkertaisesti ja missaa validit pointtisi, vastapuoli sen sijaan ei saa sinusta oikein mitään irti, koska ei ymmärrä ulosantiasi. Vähän samoja kommunikointivaikeuksia, mitä normiälyisellä ja lievästi kehitysvammaisella, tai lapsella ja aikuisella on keskenään
Sori, oli pakko antaa tälle alapeukku. Liian suoraviivainen päätelmä. Juu, voi olla kyse älykkyyseroista, mutta niin voi olla monesta muustaki kymmenestä eri asiasta. Miksi se olisi automaattisesti se älykkyys joka estää ystävyyden muodostumisen?
Itse en omaa äo:tani virallisesti tiedä (joskus olen jossain jotain suuntaa antavia nettitestejä kokeillut), mutta psykiatrit ym ovat kuvailleet "älykkääksi nuoreksi naiseksi". Mulla on kuulemma myös hyvä tunneäly.
Tunnistan tuon että muut ei aina saa ihan ns. ideasta/teoriasta kiinni, mitä yrität kuvailla, mikä saattaa antaa "oudon tyypin" leiman helposti.. mutta kyllä väittäisin että ystävyyssuhteiden muodostamiseen liittyy sellaisia asioita, ettei niitä voi selittää pelkästään älykkyyserolla. Sanon tämän jo ihan sillä että olen itse työskennellyt mm. lasten, kehitysvammaisten ja autistien kanssa enkä ole koskaan nauttinut mistään sosiaalialan työstä yhtä paljon kuin kehitysvammaisten parissa.
Musta on myös jännä että tässä keskustelussa otetaan heti esiin ADD/ADHD ja autismi, koska vaikka näitä liitetään stereotypisellä tavalla huippuälykkyyyeen, niin todellisuudessa nämä häiriöt liittyvät usein myös kehitysvammaisuuteen.
Sosisalista älykkyyttä ei tule aliarvioida, sillä mitä hyödyttää jos osaat keksiä 10 tapaa selviytyä vaikkapa pieleen menneestä laskuvarjohypystä tai hiroshimasta, mutta et selviydy perjantai-illan nakkijonosta hengissä tai osaa neuvotella vaikka uhkaavan ihmisen kanssa.
Kehitysvammaisella adhd:lla ei ole samanlaisia ongelmia kuin älykkäällä adhd:lla. Se, että asiassa on eri puolia, ei anna syytä väheksyä toista.
Älykäs arvioi hypyn suorittamisen tarkkaan ja tarkastaa varusteet. Kun selviää hypystä, voi mennä sinne nakkikiskalle arvioimaan, selviytyykö siellä. En ole kuullut, että älykkäitä tapetaan missään yhteyksissä vähemmän älykkäitä enemmän, vain siksi että ovat älykkäitä ja ovat paikalla. Että olisivat automaattisesti erittäin huonoja neuvottelemaan tai suojelemaan itseään. Luulen, että asia on päin vastoin.
Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Huono puoli juuri tuo, että sosiaalisuus on vaikeaa ja samanhenkinen seura on harvassa.
Mutta vaihtaisinko sen siihen että voin opiskella huvikseni itsekseni teoreettista fysiikkaa ja kosmologiaa, jotka ovat auttaneet ymmärtämään miten mielenkiintoisessa maailmassa elän? En ikinä. Tai siihen että minun on helppo omaksua maailmankuvani rakennusaineiksi yleisesti tappavan vaikeatajuisina pidettyjen filosofien ajatuksia? No deal. Joten: kukin tulee onnelliseksi tavallaan, hankaluutta tulee siitä että älykkäille ominaisista onnelliseksi tulemisen tavoista ei paljon puhuta vaan ne pitää itse löytää, ja keskinkertaisten ekstroverttien ajatusmaailma jyrää joka puolella.
Uskon kyllä, että vauvapalstalla voi olla yllättävän paljon älykkäitä, juuri sen takia että netissä kirjoittelu riittää sosialisoinniksi. On mukavampaa ottaa osaa keskusteluun jostakin aiheesta kuin small talkata livenä. Kiinnostavat avaukset täällä ovat harvinaisia, mutta vielä harvinaisempia ne ovat töiden ulkopuolella reaalimaailmassa etenkin niin kauan kuin kuvittelee että sosiaalisuus kenen tahansa kanssa on jotenkin paljon parempi kuin omissa oloissaan viihtyminen.
Toki provoilijoitakin on varmasti joukossa paljon.