Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (689)

minä niin mieleni pahotin

Voisko teille tavista älykkäämmille olla joku oma foorumi? Joku, minne voisitte mennä keskustemaan viisaita ja yläpeukuttaa sitten niitä älykkäitä ajatuksia. Mahdotonta?

Sitten pähkäilisitte, miten selitätte universumia tavan tallaajalle? Joka kodin urpolle kerrotaan tänään että kananmuna on huono ja huomenna hyvä.

Onko liikaa vaadittu, että näitä asioita kerrottaisiin niin että jokainen ymmärtää, eikä jää joksikin sisäpiiriläisten vi-tt-uiluksi tyhmemmille. Tyhmemmät kansalaiset kyllä tajuaa, mutta vähän hitaammin, milloin heitä pilkataan.

Niinku tämäkin että ilmasto lämpenee, mutta nytten on ollu kuukausi pakkasta ja tullu metri lunta. Tokihan siitä kaikki ymmärtää että seuraavaksi lämpenee ja jos ei lämpene niin kylmää on.

Seuraavaksi sitten kerrotaan että kevät on keskimääräistä lämpimämpi. Sammakon nahastako pitää katsoa, että tarkoittaako se pilvisempää kevättä miesmuistiin. Ei mulla muuta.

  • ylös 4
  • alas 11
Vierailija

Mielestäni se on kiusallinen asetelma, että pitäisi itseään toista älykkäämpänä.

Platonin mukaan tasa-arvo luo ystävyyttä.

Se on kiusallista ja enteilevää, ettei tästä ihmissuhteesta tule kaiken kestävän vankkaa, jos toisesta huokuu ylenkatsomista.

Uskon kumminkin, että älykkyys on osittain tietynlaisen kokonaisvaltaisen hyväosaisuuden kumuloituma.

Ei siinä (älykkyydessä) mielestäni ole mitään väärää - niin kuin hyväosaisuudessa muutenkaan - sehän on tavoiteltavaa.

Oudoksun silti kuviota, jossa huippuälykäs ei pidä muita vertaisinaan.

Se herättää myös minussa katkeruutta: "eikö tämä ihminen ymmärrä, että on saattanut päästä nauttimaan sellaisesta hyväosaisuudesta (tiedon saatavuudesta ja keskittymästä - ruokavaliosta . olosuhteista) josta minä en ole vielä päässyt samalla mitoin nauttimaan?". - Tuo on ihan hirmuisen kiusallinen ajatushäkkyrä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Ulkopuolisuuden kokemista, hankala innostua samoista asioista kuin useimmat...kyvyttömyys ymmärtää miten itselle selvät asiat eivät ole muille sitä samaa muille...periaatteessa taviksen esittäminen olisi helppoa, mutta ei tunnu omalta, silläpä mieluummin olenkin yksin kirjojeni ja musiikkini kanssa.

Vierailija

Sen takia suomessa puhutaan lahjakkuudesta.

Tavallaan tietoa, päättelykuvioita ja -malleja jaetaan siis välittäen toisille, - puheella taiteella, tekstillä, kuvilla, videoilla jne. lahjoina toisille.

Jos haluaa olla parempi tietokeskus, voi aina pyrkiä harjaantumaan olennaisuuksien huomaamiseen, jotta niitä olennaisuuksia voi prosessoida, jalostaa ja käyttää hyväntahtoisina, vastikkeettomina lahjoina vuorovaikutuksessa muiden kanssa - jopa yksipuolisessa vuorovaikutuksessa, kuten anonyyminä netissä kirjoittaessa, mutta enimmäkseen lähimmäisten ja tuttujen kanssa asioidessa.

Pahassa paikassa oikein lausutut sanat, ja ymmärrys, miten maailma toimii, voi olla säästävää ja hyödyllistä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mielestäni se on kiusallinen asetelma, että pitäisi itseään toista älykkäämpänä.

Platonin mukaan tasa-arvo luo ystävyyttä.

Se on kiusallista ja enteilevää, ettei tästä ihmissuhteesta tule kaiken kestävän vankkaa, jos toisesta huokuu ylenkatsomista.

Uskon kumminkin, että älykkyys on osittain tietynlaisen kokonaisvaltaisen hyväosaisuuden kumuloituma.

Ei siinä (älykkyydessä) mielestäni ole mitään väärää - niin kuin hyväosaisuudessa muutenkaan - sehän on tavoiteltavaa.

Oudoksun silti kuviota, jossa huippuälykäs ei pidä muita vertaisinaan.

Se herättää myös minussa katkeruutta: "eikö tämä ihminen ymmärrä, että on saattanut päästä nauttimaan sellaisesta hyväosaisuudesta (tiedon saatavuudesta ja keskittymästä - ruokavaliosta . olosuhteista) josta minä en ole vielä päässyt samalla mitoin nauttimaan?". - Tuo on ihan hirmuisen kiusallinen ajatushäkkyrä.

Eihän itseänsä älykkäämpänä pitäminen ole ylenkatsetta, jos sen perustaa todelliseen tilanteeseen. Hyväosainenkin faktuaalisesti on hyväosainen, eikä tuo kenellekään mitään lisäarvoa, ettei hän myönnä sitä, tai peittelee sitä. Sehän ei kuitenkaan a) poista sitä faktaa että hän on tosiaankin hyväosainen, b) tee huono-osaisesta hyväosaista. Kadehtimisessa on hieman sama kieroutunut logiikka, ei se, että joltain muulta otettaisiin pois kadehtimasi asia, toisi sitä sinulle automaattisesti.

Aivan hyvin voi tajuta, että on onnekas. Sen kieltäminen taas ei tilannetta muuta, vaikka itse tai muut sitä toivoisivat.

  • ylös 11
  • alas 1
Vierailija

Työvoimakoulutuksessa oli samassa koulutuksessa peräti kaksi Mensan jäsentä. Toinen luuli itsestään liikoja. Toinen ei ensin jäsenyyttään kertonut. Molemmat jotenkin hankalia ihmisiä, eivätkä muistaakseni kumpikaan työllistyneet.

Tavan tollona en ehkä heidän älykkyyttään ymmärtänyt. :D Että ainakaan heille ei kannattanut kade olla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mielestäni se on kiusallinen asetelma, että pitäisi itseään toista älykkäämpänä.

Platonin mukaan tasa-arvo luo ystävyyttä.

Se on kiusallista ja enteilevää, ettei tästä ihmissuhteesta tule kaiken kestävän vankkaa, jos toisesta huokuu ylenkatsomista.

Uskon kumminkin, että älykkyys on osittain tietynlaisen kokonaisvaltaisen hyväosaisuuden kumuloituma.

Ei siinä (älykkyydessä) mielestäni ole mitään väärää - niin kuin hyväosaisuudessa muutenkaan - sehän on tavoiteltavaa.

Oudoksun silti kuviota, jossa huippuälykäs ei pidä muita vertaisinaan.

Se herättää myös minussa katkeruutta: "eikö tämä ihminen ymmärrä, että on saattanut päästä nauttimaan sellaisesta hyväosaisuudesta (tiedon saatavuudesta ja keskittymästä - ruokavaliosta . olosuhteista) josta minä en ole vielä päässyt samalla mitoin nauttimaan?". - Tuo on ihan hirmuisen kiusallinen ajatushäkkyrä.

Onko tuossa nyt puettu kateus kiusalliseen ilmiasuun? Ajattelisin, että älykäs voi olla myös tyhmälle kade vaikkapa elämän yksinkertaisuudesta. Kokeeko älykäs ettei hänen tarvitse ponnistella välttääksen karikot, mutta miten hän kokee onnen?

Niin, minkäs alan proffa tätä Platonia pohtii?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Työvoimakoulutuksessa oli samassa koulutuksessa peräti kaksi Mensan jäsentä. Toinen luuli itsestään liikoja. Toinen ei ensin jäsenyyttään kertonut. Molemmat jotenkin hankalia ihmisiä, eivätkä muistaakseni kumpikaan työllistyneet.

Tavan tollona en ehkä heidän älykkyyttään ymmärtänyt. :D Että ainakaan heille ei kannattanut kade olla.

Esimerkkisi... ei ollut hyvä. Tai oli siinä mielessä hyvä, ettei älykkäitäkään tulisi kohdella ominaisuuksien vuoksi muita huonommin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä tuskaa, kun kaikkea pitää pohtia. Joka puolella näkee vain kehittämisen / tehostamisen varaa ja kestävästi, ettei rajallisia luonnonvaroja tuhlata.

Tieto lisää tuskaa, sanotaan ja pitäähän se paikkaansa. Jos jotain ei tiedä, se pitää heti selvittää, ei huomenna vaan nyt heti. Koko ajan miettii että miten jonkin asian voisi tehdä yksinkertaisemmin, nopeammin, tehokkaammin. Tarkastelee työpaikkaansa koko ajan ulkopuolisen silmin että mitä voisi kehittää ja millainen työilmapiiri on ja miten sitä voisi parantaa.  Jatkuvasti hakee uusia ideoita jne. Eikä ole äo edes 140. Tuo ap:n 125  taitaa olla aika tavallinen lukema.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni se on kiusallinen asetelma, että pitäisi itseään toista älykkäämpänä.

Platonin mukaan tasa-arvo luo ystävyyttä.

Se on kiusallista ja enteilevää, ettei tästä ihmissuhteesta tule kaiken kestävän vankkaa, jos toisesta huokuu ylenkatsomista.

Uskon kumminkin, että älykkyys on osittain tietynlaisen kokonaisvaltaisen hyväosaisuuden kumuloituma.

Ei siinä (älykkyydessä) mielestäni ole mitään väärää - niin kuin hyväosaisuudessa muutenkaan - sehän on tavoiteltavaa.

Oudoksun silti kuviota, jossa huippuälykäs ei pidä muita vertaisinaan.

Se herättää myös minussa katkeruutta: "eikö tämä ihminen ymmärrä, että on saattanut päästä nauttimaan sellaisesta hyväosaisuudesta (tiedon saatavuudesta ja keskittymästä - ruokavaliosta . olosuhteista) josta minä en ole vielä päässyt samalla mitoin nauttimaan?". - Tuo on ihan hirmuisen kiusallinen ajatushäkkyrä.

Eihän itseänsä älykkäämpänä pitäminen ole ylenkatsetta, jos sen perustaa todelliseen tilanteeseen. Hyväosainenkin faktuaalisesti on hyväosainen, eikä tuo kenellekään mitään lisäarvoa, ettei hän myönnä sitä, tai peittelee sitä. Sehän ei kuitenkaan a) poista sitä faktaa että hän on tosiaankin hyväosainen, b) tee huono-osaisesta hyväosaista. Kadehtimisessa on hieman sama kieroutunut logiikka, ei se, että joltain muulta otettaisiin pois kadehtimasi asia, toisi sitä sinulle automaattisesti.

Aivan hyvin voi tajuta, että on onnekas. Sen kieltäminen taas ei tilannetta muuta, vaikka itse tai muut sitä toivoisivat.

Minusta 'pinnalla' on nyt niitä kateita mitkä vaikeuttavat toisten elämää tavalla tai toisella. Estävän menestymästä tajuammalla muiden heikkoudet ja vaikeudet.

Kateutta sanotaan olevan amerikkalaista ja venäläistä.

Vierailija

Joo on yli 138 ja on kyl vaikeaa sopeutua tänne dilledallejen maailmaan, jossa kaikki kulkee samaa orjan elämää ja ei kykene ajattelemaan itse mitään. Ryhmädynamiikassa mennään, vaikka päin koronapiikkiä. PÄÄasia,,että maski suorassa ja tukka hyvin.

Vierailija

Itse näen älykkyyden vain yhtenä ominaisuutena. Olen ihan kiitollinen siitä, että äo:ni on 154 ja sen myötä kykenen hahmottamaan asioita laajemmin kuin joku toinen. Se tekee omasta elämästäni mielenkiintoisempaa. Mutta ei se tee minusta yhtään sen parempaa ihmistä. En tuskastu kanssaihmisiini tai halveksi heitä. Autan mielelläni muita sen verran kuin kykenen.

  • ylös 12
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä tuskaa, kun kaikkea pitää pohtia. Joka puolella näkee vain kehittämisen / tehostamisen varaa ja kestävästi, ettei rajallisia luonnonvaroja tuhlata.

Tieto lisää tuskaa, sanotaan ja pitäähän se paikkaansa. Jos jotain ei tiedä, se pitää heti selvittää, ei huomenna vaan nyt heti. Koko ajan miettii että miten jonkin asian voisi tehdä yksinkertaisemmin, nopeammin, tehokkaammin. Tarkastelee työpaikkaansa koko ajan ulkopuolisen silmin että mitä voisi kehittää ja millainen työilmapiiri on ja miten sitä voisi parantaa.  Jatkuvasti hakee uusia ideoita jne. Eikä ole äo edes 140. Tuo ap:n 125  taitaa olla aika tavallinen lukema.

Heh. Ne työpaikat missä on työilmapiirin nostatusjuttuja, on poikkeuksetta kaikein heikoin työilmapiiri erityisesti niissä tilanteissa missä työntekijät laitetaan hakemaan uudestaan omaa työpaikkaansa. Tuttua?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Itse näen älykkyyden vain yhtenä ominaisuutena. Olen ihan kiitollinen siitä, että äo:ni on 154 ja sen myötä kykenen hahmottamaan asioita laajemmin kuin joku toinen. Se tekee omasta elämästäni mielenkiintoisempaa. Mutta ei se tee minusta yhtään sen parempaa ihmistä. En tuskastu kanssaihmisiini tai halveksi heitä. Autan mielelläni muita sen verran kuin kykenen.

Edelleen ärsyttää tuo, että älykäs näkee itsensä omaavan laajemman käsityskyvyn.

No. Psykedeelejä käyttämällä kaikki muutkin pystyy samaan...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Testin mukaan kuuluisin älykkäimpään prosenttiin ts. 99% ihmisistä olisi vähemmän älykkäitä.. Tiedä sitten... älykkyyttäkin on monenlaista ja nuo testit mittaavat lähinnä päättelykykyä. En jakaisi ketään mihinkään kategoriaan pelkästään tällaisten testien perusteella.

...

Uskon, että olet älykäs. Sillä noin älykkään pitää Mensan testistä sanoakin, sillä niinhän se on.

Vierailija

ÄO 135. Luulen että helpompaa olisi jos ÄO olisi 105-115 koska maailma rakastaa keskivertoa. Kaikkea pitää miettiä liian perusteellisesti, ja jos joku asia ei tarjoa tarpeeksi haastetta mielelle, siihen tylsistyy välittömästi.  Haluaisin enemmän ystäviä joiden kanssa käydä teknisempiä vuoropuheluita. Työelämässä näkynyt siten että olen tehnyt ilman koulutusta töitä joihin muut käyvät 3-5 vuotta kouluja. Se ilo tästä on, että jos haluan ymmärtää jonkun asian, usein myös ymmärrän sen. Iso miinus se että asiat jotka ei kiinnosta, on todella hankala suorittaa. Olen kokenut vaikeuksia yliopistossa, koska en aiemmin ole oppinut opiskelemaan. Ei koskaan ole tarvinnut.  Yliopistoon menin sisään aika vaivattomasti ilman lukiota ilmaantumalla pääsykokeisiin. 

  • ylös 11
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni se on kiusallinen asetelma, että pitäisi itseään toista älykkäämpänä.

Platonin mukaan tasa-arvo luo ystävyyttä.

Se on kiusallista ja enteilevää, ettei tästä ihmissuhteesta tule kaiken kestävän vankkaa, jos toisesta huokuu ylenkatsomista.

Uskon kumminkin, että älykkyys on osittain tietynlaisen kokonaisvaltaisen hyväosaisuuden kumuloituma.

Ei siinä (älykkyydessä) mielestäni ole mitään väärää - niin kuin hyväosaisuudessa muutenkaan - sehän on tavoiteltavaa.

Oudoksun silti kuviota, jossa huippuälykäs ei pidä muita vertaisinaan.

Se herättää myös minussa katkeruutta: "eikö tämä ihminen ymmärrä, että on saattanut päästä nauttimaan sellaisesta hyväosaisuudesta (tiedon saatavuudesta ja keskittymästä - ruokavaliosta . olosuhteista) josta minä en ole vielä päässyt samalla mitoin nauttimaan?". - Tuo on ihan hirmuisen kiusallinen ajatushäkkyrä.

Onko tuossa nyt puettu kateus kiusalliseen ilmiasuun? Ajattelisin, että älykäs voi olla myös tyhmälle kade vaikkapa elämän yksinkertaisuudesta. Kokeeko älykäs ettei hänen tarvitse ponnistella välttääksen karikot, mutta miten hän kokee onnen?

Niin, minkäs alan proffa tätä Platonia pohtii?

Yliopisto-opintoni takkusivat ja päättyivät, kun opinnot eivät edenneet asioihin tutustumatta, samalla töitä tehden ja kohtuuttoman rankasti juhlien.

Pidän silti itseäni alisuoriutujana siinä mielessä, että onnistumisen olosuhteiden ja edellytysten tunnistaminen, luominen, kehittäminen, ylläpito ja huolto on minulla vielä toistaiseksi saavuttamatta. - Totta kai tämä harmittaa. Haluisitko itse olla luuseri?! Totta kai pyrin kehittämään itseäni mahdollisuuksieni ja resurssieni mukaan.

Asioiden omaksuminen on minulla toisinaan hidasta, haurasta, heikkoa tai jopa olematonta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näen älykkyyden vain yhtenä ominaisuutena. Olen ihan kiitollinen siitä, että äo:ni on 154 ja sen myötä kykenen hahmottamaan asioita laajemmin kuin joku toinen. Se tekee omasta elämästäni mielenkiintoisempaa. Mutta ei se tee minusta yhtään sen parempaa ihmistä. En tuskastu kanssaihmisiini tai halveksi heitä. Autan mielelläni muita sen verran kuin kykenen.

Edelleen ärsyttää tuo, että älykäs näkee itsensä omaavan laajemman käsityskyvyn.

No. Psykedeelejä käyttämällä kaikki muutkin pystyy samaan...

Turhaan ärsyynnyt. En väittänyt omaavani laajempaa käsityskykyä vaan kirjoitin kykeneväni hahmottamaan asioita laajemmin. Mietipä, mikä ero noissa ilmauksissa on. Sisälukutaitoa :)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hoksaan asiat nopeasti, hahmotan kokonaisuudet sekä asiayhteydet ja aina yllätyn kun tajuan, ettei muut hoksaa. Tunnen itseni usein ulkopuoliseksi, erilaiseksi. Ei todellakaan aina positiivinen asia.
ÄO 157
Minulla sama vaikka vain 146. Oletan ihmisten ymmärtävän ja sitten ihmettelen, että mikä ihme nyt on, kun ei homma etene tai ettekö oikeasti tajua hei? Silleen hyvällä mielellä, ei ylimielisellä asenteella tokikaan. Tosin olen oppinut elämään asian kanssa ja pyrin vähän hillitsemään ajatuksenjuoksuani, että muut pääsevät siihen mukaan. Muuten olen kyllä ihan tavallinen, en pidä itseäni mitenkään erikoisena.

  • ylös 10
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni se on kiusallinen asetelma, että pitäisi itseään toista älykkäämpänä.

Platonin mukaan tasa-arvo luo ystävyyttä.

Se on kiusallista ja enteilevää, ettei tästä ihmissuhteesta tule kaiken kestävän vankkaa, jos toisesta huokuu ylenkatsomista.

Uskon kumminkin, että älykkyys on osittain tietynlaisen kokonaisvaltaisen hyväosaisuuden kumuloituma.

Ei siinä (älykkyydessä) mielestäni ole mitään väärää - niin kuin hyväosaisuudessa muutenkaan - sehän on tavoiteltavaa.

Oudoksun silti kuviota, jossa huippuälykäs ei pidä muita vertaisinaan.

Se herättää myös minussa katkeruutta: "eikö tämä ihminen ymmärrä, että on saattanut päästä nauttimaan sellaisesta hyväosaisuudesta (tiedon saatavuudesta ja keskittymästä - ruokavaliosta . olosuhteista) josta minä en ole vielä päässyt samalla mitoin nauttimaan?". - Tuo on ihan hirmuisen kiusallinen ajatushäkkyrä.

Onko tuossa nyt puettu kateus kiusalliseen ilmiasuun? Ajattelisin, että älykäs voi olla myös tyhmälle kade vaikkapa elämän yksinkertaisuudesta. Kokeeko älykäs ettei hänen tarvitse ponnistella välttääksen karikot, mutta miten hän kokee onnen?

Niin, minkäs alan proffa tätä Platonia pohtii?

Yliopisto-opintoni takkusivat ja päättyivät, kun opinnot eivät edenneet asioihin tutustumatta, samalla töitä tehden ja kohtuuttoman rankasti juhlien.

Pidän silti itseäni alisuoriutujana siinä mielessä, että onnistumisen olosuhteiden ja edellytysten tunnistaminen, luominen, kehittäminen, ylläpito ja huolto on minulla vielä toistaiseksi saavuttamatta. - Totta kai tämä harmittaa. Haluisitko itse olla luuseri?! Totta kai pyrin kehittämään itseäni mahdollisuuksieni ja resurssieni mukaan.

Asioiden omaksuminen on minulla toisinaan hidasta, haurasta, heikkoa tai jopa olematonta.

Olen pahoillani.

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla