Lue keskustelun säännöt.
Poikkeuksellisen korkea äo - Miten vaikuttanut elämääsi?
Onko täällä ihmisiä, jotka ovat testanneet älykkyysosamääränsä ja saaneet korkeat pisteet? Miten se näkyy sun elämässä, millaisissa tilanteissa tiedostat asian itse, kuinka olet oppinut elämään erityisyytesi kanssa?
Olen itse nelikymppinen nainen, perheellinen, yliopistokoulutettu ja johtavassa asemassa. En ikinä ole ajatellut olevani poikkeuksellisen älykäs. Elämässä oli kuitenkin joitakin erikoisia tilanteita ja juttuja, joissa jouduin miettimään, miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn tai miksi tuntuu tältä. Puhuin asiasta tutun psykologin kanssa joskus viinipäissäni ja hän kysyi, onko älykkyysosamäärääni ikinä testattu. Hetken pohtimisen jälkeen kävin virallisessa testissä ja sain tulokseksi 125 eli sen mukaan olen keskimääräistä älykkämpi. En nero tai mikään superihminen, mutta tulos on parempi kuin yli 90 prosentilla ihmisistä.
Nyt sitten mietin, että miten tätä kannattaisi hyödyntää ja millaisia eväitä tämä antaa niihin elämän pikkuerikoisuuksiin, joiden takia alunperin rupesin asiaa edes selvittämään. Jonkinlainen vertaistuki olisi tarpeen, mutta esim. Mensan toiminta ei kiinnosta.
Kommentit (1375)
Ulkopuolisuuden kokemista, hankala innostua samoista asioista kuin useimmat...kyvyttömyys ymmärtää miten itselle selvät asiat eivät ole muille sitä samaa muille...periaatteessa taviksen esittäminen olisi helppoa, mutta ei tunnu omalta, silläpä mieluummin olenkin yksin kirjojeni ja musiikkini kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen takia suomessa puhutaan lahjakkuudesta.
Tavallaan tietoa, päättelykuvioita ja -malleja jaetaan siis välittäen toisille, - puheella taiteella, tekstillä, kuvilla, videoilla jne. lahjoina toisille.
Jos haluaa olla parempi tietokeskus, voi aina pyrkiä harjaantumaan olennaisuuksien huomaamiseen, jotta niitä olennaisuuksia voi prosessoida, jalostaa ja käyttää hyväntahtoisina, vastikkeettomina lahjoina vuorovaikutuksessa muiden kanssa - jopa yksipuolisessa vuorovaikutuksessa, kuten anonyyminä netissä kirjoittaessa, mutta enimmäkseen lähimmäisten ja tuttujen kanssa asioidessa.
Pahassa paikassa oikein lausutut sanat, ja ymmärrys, miten maailma toimii, voi olla säästävää ja hyödyllistä.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni se on kiusallinen asetelma, että pitäisi itseään toista älykkäämpänä.
Platonin mukaan tasa-arvo luo ystävyyttä.
Se on kiusallista ja enteilevää, ettei tästä ihmissuhteesta tule kaiken kestävän vankkaa, jos toisesta huokuu ylenkatsomista.
Uskon kumminkin, että älykkyys on osittain tietynlaisen kokonaisvaltaisen hyväosaisuuden kumuloituma.
Ei siinä (älykkyydessä) mielestäni ole mitään väärää - niin kuin hyväosaisuudessa muutenkaan - sehän on tavoiteltavaa.
Oudoksun silti kuviota, jossa huippuälykäs ei pidä muita vertaisinaan.
Se herättää myös minussa katkeruutta: "eikö tämä ihminen ymmärrä, että on saattanut päästä nauttimaan sellaisesta hyväosaisuudesta (tiedon saatavuudesta ja keskittymästä - ruokavaliosta . olosuhteista) josta minä en ole vielä päässyt samalla mitoin nauttimaan?". - Tuo on ihan hirmuisen kiusallinen ajatushäkkyrä.
Eihän itseänsä älykkäämpänä pitäminen ole ylenkatsetta, jos sen perustaa todelliseen tilanteeseen. Hyväosainenkin faktuaalisesti on hyväosainen, eikä tuo kenellekään mitään lisäarvoa, ettei hän myönnä sitä, tai peittelee sitä. Sehän ei kuitenkaan a) poista sitä faktaa että hän on tosiaankin hyväosainen, b) tee huono-osaisesta hyväosaista. Kadehtimisessa on hieman sama kieroutunut logiikka, ei se, että joltain muulta otettaisiin pois kadehtimasi asia, toisi sitä sinulle automaattisesti.
Aivan hyvin voi tajuta, että on onnekas. Sen kieltäminen taas ei tilannetta muuta, vaikka itse tai muut sitä toivoisivat.
Työvoimakoulutuksessa oli samassa koulutuksessa peräti kaksi Mensan jäsentä. Toinen luuli itsestään liikoja. Toinen ei ensin jäsenyyttään kertonut. Molemmat jotenkin hankalia ihmisiä, eivätkä muistaakseni kumpikaan työllistyneet.
Tavan tollona en ehkä heidän älykkyyttään ymmärtänyt. :D Että ainakaan heille ei kannattanut kade olla.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni se on kiusallinen asetelma, että pitäisi itseään toista älykkäämpänä.
Platonin mukaan tasa-arvo luo ystävyyttä.
Se on kiusallista ja enteilevää, ettei tästä ihmissuhteesta tule kaiken kestävän vankkaa, jos toisesta huokuu ylenkatsomista.
Uskon kumminkin, että älykkyys on osittain tietynlaisen kokonaisvaltaisen hyväosaisuuden kumuloituma.
Ei siinä (älykkyydessä) mielestäni ole mitään väärää - niin kuin hyväosaisuudessa muutenkaan - sehän on tavoiteltavaa.
Oudoksun silti kuviota, jossa huippuälykäs ei pidä muita vertaisinaan.
Se herättää myös minussa katkeruutta: "eikö tämä ihminen ymmärrä, että on saattanut päästä nauttimaan sellaisesta hyväosaisuudesta (tiedon saatavuudesta ja keskittymästä - ruokavaliosta . olosuhteista) josta minä en ole vielä päässyt samalla mitoin nauttimaan?". - Tuo on ihan hirmuisen kiusallinen ajatushäkkyrä.
Onko tuossa nyt puettu kateus kiusalliseen ilmiasuun? Ajattelisin, että älykäs voi olla myös tyhmälle kade vaikkapa elämän yksinkertaisuudesta. Kokeeko älykäs ettei hänen tarvitse ponnistella välttääksen karikot, mutta miten hän kokee onnen?
Niin, minkäs alan proffa tätä Platonia pohtii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työvoimakoulutuksessa oli samassa koulutuksessa peräti kaksi Mensan jäsentä. Toinen luuli itsestään liikoja. Toinen ei ensin jäsenyyttään kertonut. Molemmat jotenkin hankalia ihmisiä, eivätkä muistaakseni kumpikaan työllistyneet.
Tavan tollona en ehkä heidän älykkyyttään ymmärtänyt. :D Että ainakaan heille ei kannattanut kade olla.
Esimerkkisi... ei ollut hyvä. Tai oli siinä mielessä hyvä, ettei älykkäitäkään tulisi kohdella ominaisuuksien vuoksi muita huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä tuskaa, kun kaikkea pitää pohtia. Joka puolella näkee vain kehittämisen / tehostamisen varaa ja kestävästi, ettei rajallisia luonnonvaroja tuhlata.
Tieto lisää tuskaa, sanotaan ja pitäähän se paikkaansa. Jos jotain ei tiedä, se pitää heti selvittää, ei huomenna vaan nyt heti. Koko ajan miettii että miten jonkin asian voisi tehdä yksinkertaisemmin, nopeammin, tehokkaammin. Tarkastelee työpaikkaansa koko ajan ulkopuolisen silmin että mitä voisi kehittää ja millainen työilmapiiri on ja miten sitä voisi parantaa. Jatkuvasti hakee uusia ideoita jne. Eikä ole äo edes 140. Tuo ap:n 125 taitaa olla aika tavallinen lukema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni se on kiusallinen asetelma, että pitäisi itseään toista älykkäämpänä.
Platonin mukaan tasa-arvo luo ystävyyttä.
Se on kiusallista ja enteilevää, ettei tästä ihmissuhteesta tule kaiken kestävän vankkaa, jos toisesta huokuu ylenkatsomista.
Uskon kumminkin, että älykkyys on osittain tietynlaisen kokonaisvaltaisen hyväosaisuuden kumuloituma.
Ei siinä (älykkyydessä) mielestäni ole mitään väärää - niin kuin hyväosaisuudessa muutenkaan - sehän on tavoiteltavaa.
Oudoksun silti kuviota, jossa huippuälykäs ei pidä muita vertaisinaan.
Se herättää myös minussa katkeruutta: "eikö tämä ihminen ymmärrä, että on saattanut päästä nauttimaan sellaisesta hyväosaisuudesta (tiedon saatavuudesta ja keskittymästä - ruokavaliosta . olosuhteista) josta minä en ole vielä päässyt samalla mitoin nauttimaan?". - Tuo on ihan hirmuisen kiusallinen ajatushäkkyrä.
Eihän itseänsä älykkäämpänä pitäminen ole ylenkatsetta, jos sen perustaa todelliseen tilanteeseen. Hyväosainenkin faktuaalisesti on hyväosainen, eikä tuo kenellekään mitään lisäarvoa, ettei hän myönnä sitä, tai peittelee sitä. Sehän ei kuitenkaan a) poista sitä faktaa että hän on tosiaankin hyväosainen, b) tee huono-osaisesta hyväosaista. Kadehtimisessa on hieman sama kieroutunut logiikka, ei se, että joltain muulta otettaisiin pois kadehtimasi asia, toisi sitä sinulle automaattisesti.
Aivan hyvin voi tajuta, että on onnekas. Sen kieltäminen taas ei tilannetta muuta, vaikka itse tai muut sitä toivoisivat.
Minusta 'pinnalla' on nyt niitä kateita mitkä vaikeuttavat toisten elämää tavalla tai toisella. Estävän menestymästä tajuammalla muiden heikkoudet ja vaikeudet.
Kateutta sanotaan olevan amerikkalaista ja venäläistä.
Joo on yli 138 ja on kyl vaikeaa sopeutua tänne dilledallejen maailmaan, jossa kaikki kulkee samaa orjan elämää ja ei kykene ajattelemaan itse mitään. Ryhmädynamiikassa mennään, vaikka päin koronapiikkiä. PÄÄasia,,että maski suorassa ja tukka hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse näen älykkyyden vain yhtenä ominaisuutena. Olen ihan kiitollinen siitä, että äo:ni on 154 ja sen myötä kykenen hahmottamaan asioita laajemmin kuin joku toinen. Se tekee omasta elämästäni mielenkiintoisempaa. Mutta ei se tee minusta yhtään sen parempaa ihmistä. En tuskastu kanssaihmisiini tai halveksi heitä. Autan mielelläni muita sen verran kuin kykenen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä tuskaa, kun kaikkea pitää pohtia. Joka puolella näkee vain kehittämisen / tehostamisen varaa ja kestävästi, ettei rajallisia luonnonvaroja tuhlata.
Tieto lisää tuskaa, sanotaan ja pitäähän se paikkaansa. Jos jotain ei tiedä, se pitää heti selvittää, ei huomenna vaan nyt heti. Koko ajan miettii että miten jonkin asian voisi tehdä yksinkertaisemmin, nopeammin, tehokkaammin. Tarkastelee työpaikkaansa koko ajan ulkopuolisen silmin että mitä voisi kehittää ja millainen työilmapiiri on ja miten sitä voisi parantaa. Jatkuvasti hakee uusia ideoita jne. Eikä ole äo edes 140. Tuo ap:n 125 taitaa olla aika tavallinen lukema.
Heh. Ne työpaikat missä on työilmapiirin nostatusjuttuja, on poikkeuksetta kaikein heikoin työilmapiiri erityisesti niissä tilanteissa missä työntekijät laitetaan hakemaan uudestaan omaa työpaikkaansa. Tuttua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse näen älykkyyden vain yhtenä ominaisuutena. Olen ihan kiitollinen siitä, että äo:ni on 154 ja sen myötä kykenen hahmottamaan asioita laajemmin kuin joku toinen. Se tekee omasta elämästäni mielenkiintoisempaa. Mutta ei se tee minusta yhtään sen parempaa ihmistä. En tuskastu kanssaihmisiini tai halveksi heitä. Autan mielelläni muita sen verran kuin kykenen.
Edelleen ärsyttää tuo, että älykäs näkee itsensä omaavan laajemman käsityskyvyn.
No. Psykedeelejä käyttämällä kaikki muutkin pystyy samaan...
Vierailija kirjoitti:
Testin mukaan kuuluisin älykkäimpään prosenttiin ts. 99% ihmisistä olisi vähemmän älykkäitä.. Tiedä sitten... älykkyyttäkin on monenlaista ja nuo testit mittaavat lähinnä päättelykykyä. En jakaisi ketään mihinkään kategoriaan pelkästään tällaisten testien perusteella.
...
Uskon, että olet älykäs. Sillä noin älykkään pitää Mensan testistä sanoakin, sillä niinhän se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ÄO 135. Luulen että helpompaa olisi jos ÄO olisi 105-115 koska maailma rakastaa keskivertoa. Kaikkea pitää miettiä liian perusteellisesti, ja jos joku asia ei tarjoa tarpeeksi haastetta mielelle, siihen tylsistyy välittömästi. Haluaisin enemmän ystäviä joiden kanssa käydä teknisempiä vuoropuheluita. Työelämässä näkynyt siten että olen tehnyt ilman koulutusta töitä joihin muut käyvät 3-5 vuotta kouluja. Se ilo tästä on, että jos haluan ymmärtää jonkun asian, usein myös ymmärrän sen. Iso miinus se että asiat jotka ei kiinnosta, on todella hankala suorittaa. Olen kokenut vaikeuksia yliopistossa, koska en aiemmin ole oppinut opiskelemaan. Ei koskaan ole tarvinnut. Yliopistoon menin sisään aika vaivattomasti ilman lukiota ilmaantumalla pääsykokeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni se on kiusallinen asetelma, että pitäisi itseään toista älykkäämpänä.
Platonin mukaan tasa-arvo luo ystävyyttä.
Se on kiusallista ja enteilevää, ettei tästä ihmissuhteesta tule kaiken kestävän vankkaa, jos toisesta huokuu ylenkatsomista.
Uskon kumminkin, että älykkyys on osittain tietynlaisen kokonaisvaltaisen hyväosaisuuden kumuloituma.
Ei siinä (älykkyydessä) mielestäni ole mitään väärää - niin kuin hyväosaisuudessa muutenkaan - sehän on tavoiteltavaa.
Oudoksun silti kuviota, jossa huippuälykäs ei pidä muita vertaisinaan.
Se herättää myös minussa katkeruutta: "eikö tämä ihminen ymmärrä, että on saattanut päästä nauttimaan sellaisesta hyväosaisuudesta (tiedon saatavuudesta ja keskittymästä - ruokavaliosta . olosuhteista) josta minä en ole vielä päässyt samalla mitoin nauttimaan?". - Tuo on ihan hirmuisen kiusallinen ajatushäkkyrä.
Onko tuossa nyt puettu kateus kiusalliseen ilmiasuun? Ajattelisin, että älykäs voi olla myös tyhmälle kade vaikkapa elämän yksinkertaisuudesta. Kokeeko älykäs ettei hänen tarvitse ponnistella välttääksen karikot, mutta miten hän kokee onnen?
Niin, minkäs alan proffa tätä Platonia pohtii?
Yliopisto-opintoni takkusivat ja päättyivät, kun opinnot eivät edenneet asioihin tutustumatta, samalla töitä tehden ja kohtuuttoman rankasti juhlien.
Pidän silti itseäni alisuoriutujana siinä mielessä, että onnistumisen olosuhteiden ja edellytysten tunnistaminen, luominen, kehittäminen, ylläpito ja huolto on minulla vielä toistaiseksi saavuttamatta. - Totta kai tämä harmittaa. Haluisitko itse olla luuseri?! Totta kai pyrin kehittämään itseäni mahdollisuuksieni ja resurssieni mukaan.
Asioiden omaksuminen on minulla toisinaan hidasta, haurasta, heikkoa tai jopa olematonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näen älykkyyden vain yhtenä ominaisuutena. Olen ihan kiitollinen siitä, että äo:ni on 154 ja sen myötä kykenen hahmottamaan asioita laajemmin kuin joku toinen. Se tekee omasta elämästäni mielenkiintoisempaa. Mutta ei se tee minusta yhtään sen parempaa ihmistä. En tuskastu kanssaihmisiini tai halveksi heitä. Autan mielelläni muita sen verran kuin kykenen.
Edelleen ärsyttää tuo, että älykäs näkee itsensä omaavan laajemman käsityskyvyn.
No. Psykedeelejä käyttämällä kaikki muutkin pystyy samaan...
Turhaan ärsyynnyt. En väittänyt omaavani laajempaa käsityskykyä vaan kirjoitin kykeneväni hahmottamaan asioita laajemmin. Mietipä, mikä ero noissa ilmauksissa on. Sisälukutaitoa :)
Vierailija kirjoitti:
Hoksaan asiat nopeasti, hahmotan kokonaisuudet sekä asiayhteydet ja aina yllätyn kun tajuan, ettei muut hoksaa. Tunnen itseni usein ulkopuoliseksi, erilaiseksi. Ei todellakaan aina positiivinen asia.
ÄO 157
Minulla sama vaikka vain 146. Oletan ihmisten ymmärtävän ja sitten ihmettelen, että mikä ihme nyt on, kun ei homma etene tai ettekö oikeasti tajua hei? Silleen hyvällä mielellä, ei ylimielisellä asenteella tokikaan. Tosin olen oppinut elämään asian kanssa ja pyrin vähän hillitsemään ajatuksenjuoksuani, että muut pääsevät siihen mukaan. Muuten olen kyllä ihan tavallinen, en pidä itseäni mitenkään erikoisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni se on kiusallinen asetelma, että pitäisi itseään toista älykkäämpänä.
Platonin mukaan tasa-arvo luo ystävyyttä.
Se on kiusallista ja enteilevää, ettei tästä ihmissuhteesta tule kaiken kestävän vankkaa, jos toisesta huokuu ylenkatsomista.
Uskon kumminkin, että älykkyys on osittain tietynlaisen kokonaisvaltaisen hyväosaisuuden kumuloituma.
Ei siinä (älykkyydessä) mielestäni ole mitään väärää - niin kuin hyväosaisuudessa muutenkaan - sehän on tavoiteltavaa.
Oudoksun silti kuviota, jossa huippuälykäs ei pidä muita vertaisinaan.
Se herättää myös minussa katkeruutta: "eikö tämä ihminen ymmärrä, että on saattanut päästä nauttimaan sellaisesta hyväosaisuudesta (tiedon saatavuudesta ja keskittymästä - ruokavaliosta . olosuhteista) josta minä en ole vielä päässyt samalla mitoin nauttimaan?". - Tuo on ihan hirmuisen kiusallinen ajatushäkkyrä.
Onko tuossa nyt puettu kateus kiusalliseen ilmiasuun? Ajattelisin, että älykäs voi olla myös tyhmälle kade vaikkapa elämän yksinkertaisuudesta. Kokeeko älykäs ettei hänen tarvitse ponnistella välttääksen karikot, mutta miten hän kokee onnen?
Niin, minkäs alan proffa tätä Platonia pohtii?
Yliopisto-opintoni takkusivat ja päättyivät, kun opinnot eivät edenneet asioihin tutustumatta, samalla töitä tehden ja kohtuuttoman rankasti juhlien.
Pidän silti itseäni alisuoriutujana siinä mielessä, että onnistumisen olosuhteiden ja edellytysten tunnistaminen, luominen, kehittäminen, ylläpito ja huolto on minulla vielä toistaiseksi saavuttamatta. - Totta kai tämä harmittaa. Haluisitko itse olla luuseri?! Totta kai pyrin kehittämään itseäni mahdollisuuksieni ja resurssieni mukaan.
Asioiden omaksuminen on minulla toisinaan hidasta, haurasta, heikkoa tai jopa olematonta.
Olen pahoillani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näen älykkyyden vain yhtenä ominaisuutena. Olen ihan kiitollinen siitä, että äo:ni on 154 ja sen myötä kykenen hahmottamaan asioita laajemmin kuin joku toinen. Se tekee omasta elämästäni mielenkiintoisempaa. Mutta ei se tee minusta yhtään sen parempaa ihmistä. En tuskastu kanssaihmisiini tai halveksi heitä. Autan mielelläni muita sen verran kuin kykenen.
Edelleen ärsyttää tuo, että älykäs näkee itsensä omaavan laajemman käsityskyvyn.
No. Psykedeelejä käyttämällä kaikki muutkin pystyy samaan...
Turhaan ärsyynnyt. En väittänyt omaavani laajempaa käsityskykyä vaan kirjoitin kykeneväni hahmottamaan asioita laajemmin. Mietipä, mikä ero noissa ilmauksissa on. Sisälukutaitoa :)
...ja silmälasit.
Mielestäni se on kiusallinen asetelma, että pitäisi itseään toista älykkäämpänä.
Platonin mukaan tasa-arvo luo ystävyyttä.
Se on kiusallista ja enteilevää, ettei tästä ihmissuhteesta tule kaiken kestävän vankkaa, jos toisesta huokuu ylenkatsomista.
Uskon kumminkin, että älykkyys on osittain tietynlaisen kokonaisvaltaisen hyväosaisuuden kumuloituma.
Ei siinä (älykkyydessä) mielestäni ole mitään väärää - niin kuin hyväosaisuudessa muutenkaan - sehän on tavoiteltavaa.
Oudoksun silti kuviota, jossa huippuälykäs ei pidä muita vertaisinaan.
Se herättää myös minussa katkeruutta: "eikö tämä ihminen ymmärrä, että on saattanut päästä nauttimaan sellaisesta hyväosaisuudesta (tiedon saatavuudesta ja keskittymästä - ruokavaliosta . olosuhteista) josta minä en ole vielä päässyt samalla mitoin nauttimaan?". - Tuo on ihan hirmuisen kiusallinen ajatushäkkyrä.