Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (689)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näen älykkyyden vain yhtenä ominaisuutena. Olen ihan kiitollinen siitä, että äo:ni on 154 ja sen myötä kykenen hahmottamaan asioita laajemmin kuin joku toinen. Se tekee omasta elämästäni mielenkiintoisempaa. Mutta ei se tee minusta yhtään sen parempaa ihmistä. En tuskastu kanssaihmisiini tai halveksi heitä. Autan mielelläni muita sen verran kuin kykenen.

Edelleen ärsyttää tuo, että älykäs näkee itsensä omaavan laajemman käsityskyvyn.

No. Psykedeelejä käyttämällä kaikki muutkin pystyy samaan...

Turhaan ärsyynnyt. En väittänyt omaavani laajempaa käsityskykyä vaan kirjoitin kykeneväni hahmottamaan asioita laajemmin. Mietipä, mikä ero noissa ilmauksissa on. Sisälukutaitoa :)

...ja silmälasit.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Yksi konkreettinen seuraus on ollut, että minua pidetään itseäni täynnä olevana, kun alan paasata mielenkiinnonkohteistani ja oman alani jutuista. Toinen vastaava on, etten yhtään tajua kun mulle flirttaillaan - usein vasta vuosien päästä on tullut mieleen, että ainiin se yksi varmaan yritti jotain. Yksin jäämistä näistä on seurannut. Olen siis myös assburger, äo. 140+.

  • ylös 12
  • alas 0
Vierailija

WAIS-IV 142 viimeisin (vertautuu ikäluokan jne. kognitiiviseen tasoon, voi siis muuttua). N32.

"Miten se näkyy sun elämässä, millaisissa tilanteissa tiedostat asian itse, kuinka olet oppinut elämään erityisyytesi kanssa?"

Olen sillä tavalla huonoista lähtökohdista kasvatettu, että en oikein osaa pitää "erityisyyttäni" minään. Äly on kuitenkin vain yksi pieni osa-alue ihmisyyden kokonaisuutta, vaikka nyt moneen asiaan vaikuttaakin. Koulussa tylsistyin nopeasti ja luistelin hyvillä keskiarvoilla läpi vaikka motivaatio ei riittänyt panostaa oikein mihinkään. Siinä kai siis jonkunlainen haaste.

Isompi haaste on ollut sosiaaliset suhteet, olen ollut aikanaan tosi sosiaalisesti kömpelö ja sen eteen on täytynyt tehdä älyttömästi töitä. Ajattelen tavallaan yhtä aikaa niin isoa kuvaa kuin pieniä yksityiskohtia, ja joskus ajatuksenjuoksusta tuntuu muiden olevan vaikeaa saada kiinni. Mulla on myös poikkeuksellisen hyvä muisti (yksi wais testattavista osa-alueista), mikä luo toki ongelmia omillaan: Itse muistan mitä vaikka keskusteltiin viikko-3kk sitten, ja jos haluan nostaa aiheen uudelleen esille, saan aika paljon kerrata vanhaa keskustelukumppanille. Välillä keskusteluaiheet jotka itseä kiinnostavat ovat sellaisia, joihin on vaikeaa löytää yhtä kiinnostunutta juttukaveria. Mies onneksi kuuntelee ja on ihan ok sen kanssa, ettei sillä aina ole kauheasti sanottavaa joka asiaan :)

Introvertti myös, mutta olen oppinut viimeisen 15 vuoden aikana larppaamaan ekstroverttia sen verran, mitä sosiaalinen kanssakäyminen esim. töissä ja harrastuksissa vaatii. ADHD-epäily on, eli sosiaaliset vaikeudet ei toisaalta johdu pelkästään tuosta älystä.

Vierailija

Mulla 128. Ei mitenkään kovin korkea tulos, mutta yläaste meni lukematta läpi, ja viimehetkellä vaihdoin lukiosta amikseen. Amis ei tarjonnut haastetta, niin tuli paljon poissaoloja turhautumisen ja yleisen motivaation puutteen vuoksi.

Nykyään kärsin toimettomuudesta, ja työsuhteet loppuvat usein lyhyen, kun kaavamaisuus alkaa tympimään. Olen harkinnut tulevaisuudessa hakevani vielä yliopistoon, saa nyt nähdä.

Välillä hoksaan asioita miestä ja kavereita nopeammin, ja olen saanut osakseni kiitoksia sekä sanallisesta, että toiminnallisesta avusta.

Vaikka olisinkin Mensan mittarilla joitakin vähän älykkäämpi, niin jokaisella on kuitenkin omat vahvuutensa. Oikeastaan olen tyhmä, kun olen omista "kyvyistäni" huolimatta "sössinyt" elämässä, eikä pitkäjänteisyydestä ole tietoakaan. Joku toinen olisi saattanut käyttää päättelykykyään paremmin hyödyksi.

Elämä on kaikesta huolimatta ihanaa, ja onneksi jokainen aamu on uusi😊

  • ylös 11
  • alas 1
Vierailija

Ou nou! Tuon tason vitsin murjaisee tosi älykäs kaveri! Ylipäätään itseäni vitsit harvoin naurattaa, jutut luokkaa Pikku-Kalle. Älykäs yhdistelee huumoriin yllättäviä elementtejä ja tuottaa mielikuvia. Kuka keksii yhdistää älykkään ja lumihiutaleen? En ole aito testattu mutta lukion testissä tulos 135, ei siis mitään virallista. Työelämässä en pomojen suosikki, en jaksa nauraa tyhjänpäiväisyyksille. Pitäis opetella feikkinauru.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ou nou! Tuon tason vitsin murjaisee tosi älykäs kaveri! Ylipäätään itseäni vitsit harvoin naurattaa, jutut luokkaa Pikku-Kalle. Älykäs yhdistelee huumoriin yllättäviä elementtejä ja tuottaa mielikuvia. Kuka keksii yhdistää älykkään ja lumihiutaleen? En ole aito testattu mutta lukion testissä tulos 135, ei siis mitään virallista. Työelämässä en pomojen suosikki, en jaksa nauraa tyhjänpäiväisyyksille. Pitäis opetella feikkinauru.

... joo myös teknisesti puutteellinen. Tämä liittyi tuolla edellä olleeseen kommenttiin aasialaisten älykkyydestä. Totta, luokitteluun liittyy myös puutteita.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mielestäni se on kiusallinen asetelma, että pitäisi itseään toista älykkäämpänä.

Platonin mukaan tasa-arvo luo ystävyyttä.

Se on kiusallista ja enteilevää, ettei tästä ihmissuhteesta tule kaiken kestävän vankkaa, jos toisesta huokuu ylenkatsomista.

Uskon kumminkin, että älykkyys on osittain tietynlaisen kokonaisvaltaisen hyväosaisuuden kumuloituma.

Ei siinä (älykkyydessä) mielestäni ole mitään väärää - niin kuin hyväosaisuudessa muutenkaan - sehän on tavoiteltavaa.

Oudoksun silti kuviota, jossa huippuälykäs ei pidä muita vertaisinaan.

Se herättää myös minussa katkeruutta: "eikö tämä ihminen ymmärrä, että on saattanut päästä nauttimaan sellaisesta hyväosaisuudesta (tiedon saatavuudesta ja keskittymästä - ruokavaliosta . olosuhteista) josta minä en ole vielä päässyt samalla mitoin nauttimaan?". - Tuo on ihan hirmuisen kiusallinen ajatushäkkyrä.

Mielestäni eri älykkyyden tasoilla rimpuilevat eivät tahallaan kulje nokka pystyssä, se on liioittelua. Tässä on tuotu esiin vain itsekunkin turhautumista, ihmettelyä, itse-epäilyä, arvailua siitä miksi ystävyyssuhteita on vaikea luoda, miksi uupuu porukassa ja sosiaalisissa tilanteissa, miksi eristyy ja löytää ilon vain omaehtoisessa tekemisessä. Veikkaan että henkisesti keskivertoa raskaampi osa.

Vierailija

Mulla äo on 128 Mensan testin mukaan. En siis päässyt jäseneksi, mutta tulos oli yksi korkeimmista opiskeluporukassamme. Meitä kävi Mensan testissä opiskeluaikoina 10 hengen porukka.

Olen aikamoinen alisuorittaja. Lapsena ja nuorena ei ollut mitään haasteita missään ja totuin menemään siitä, mistä aita oli matalin. Toisaalta mulla oli tosi huono itsetunto muista syistä, joten en myöskään uskonut koskaan pärjääväni missään. Paradoksaalista. Kirjoitin pitkästä matematiikasta C:n tekemättä asian eteen mitään. Jälkikäteen on vähän harmittanut, että olisin varmaan ainakin sen E:n saanut, jos olisin vaivautunut panostamaan opintoihin yhtään. Olin kuitenkin kiinnostuneempi bilettämisestä.

Varsinkin lapsena tunsin oloni todella ulkopuoliseksi.

Nitkuttelin yliopiston läpi tekemättä sielläkään paljon mitään. Paitsi juhlin. Jos joku kiinnosti, sain hyvin pienellä vaivalla vitosen. Jos ei, motivointi asiaan oli hirvittävän vaikeaa. Valitsin kaiken lisäksi vähän väärän alan, mutta en jaksanut vaihtaakaan.

Juhlimisen lopetin työurani alkuvaiheilla, koska se vaikutti tieltä alkoholismiin.

Työelämässä menestys on ollut vaihtelevaa. Nykyään olen työssä, jossa suurin osa ihmisistä on samalla tasolla mun kanssa ja viihdyn ihan hyvin, mutta kärsin "boreoutista" säännöllisin väliajoin. En ole mitenkään erityisen menestynyt, tosin omalla alallani ihan arvostettu asiantuntija. Ihan tavallinen työ, ihan tavallisessa työpaikassa. Olen aika huono johtamaan itseäni ja sillä tavalla tällainen asiantuntijatyö, missä itsekseni puuhastelen aika paljon ei välttämättä mulle sovi. Olisi itseasiassa parempi, jos olisin jossain tiukasti aikarajatussa työssä, esim. koodaisin sprinteissä. Tosin inhoan koodaamista, mutta siis periaatteessa.

Mun on todella vaikea ymmärtää, jos joku ei tajua. Lasta en voi opettaa tekemään oikein mitään, koska alan hermostua. Onneksi isänsä on luonteeltaan paremmin opettamiseen soveltuva. Lisäksi tuntuu välillä, että koko maailma on jotenkin "hidas". Katson kaikki videot tuplanopeudella, samoin monet tv-ohjelmat. Olen todella nopea lukija, suomeksi lähes 200 sivua tunnissa. En kestä hitaampia ihmisiä, enkä jaksa välittää niin paljon, että vaivautuisin jotenkin muuttamaan itseäni heitä varten. Lasta varten yritän, koska hän on mulle tärkeä, mutta aikuisten kanssa en vaivaudu ollenkaan. Ei ole mun ongelmani, jos eivät ymmärrä. Tiedän, ylimielistä, mutta en jaksa välittää.

En välttämättä ole kovin helppo ihminen. Olen auktoriteetin vastainen enkä koe suurta tarvetta miellyttää ihmisiä enää. Nuorempana en muuta tehnytkään. Ilmaisen mielipiteeni enkä kestä älyllistä laiskuutta, tahallista väärinymmärtämistä ja huonoa argumentointia.

Loppujen lopuksi vaikutukset arkeen on kuitenkin melko vähäisiä. Tämä sama asema yhteiskunnassa olisi voinut syntyä vähemmälläkin älyllä ja ympärillä on ihmisiä joille kelpaan ilman "hidastamista".

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sen takia suomessa puhutaan lahjakkuudesta.

Tavallaan tietoa, päättelykuvioita ja -malleja jaetaan siis välittäen toisille, - puheella taiteella, tekstillä, kuvilla, videoilla jne. lahjoina toisille.

Jos haluaa olla parempi tietokeskus, voi aina pyrkiä harjaantumaan olennaisuuksien huomaamiseen, jotta niitä olennaisuuksia voi prosessoida, jalostaa ja käyttää hyväntahtoisina, vastikkeettomina lahjoina vuorovaikutuksessa muiden kanssa - jopa yksipuolisessa vuorovaikutuksessa, kuten anonyyminä netissä kirjoittaessa, mutta enimmäkseen lähimmäisten ja tuttujen kanssa asioidessa.

Pahassa paikassa oikein lausutut sanat, ja ymmärrys, miten maailma toimii, voi olla säästävää ja hyödyllistä.

Olipas harvinaisen viisaasti sanottu! Mitä me muutakaan olemme kuin toistemme opastajia. Mielellään se, jolla on näkökyky tallella, opastamassa muita, eikä toisinpäin.

Vierailija

Äo 156 tutkitusti. Ei vaikuta elämääni mitenkään ihmeellisesti, välillä huomaan hoksaavani asioita nopeammin kuin muut. En ole koskaan asiaa mainostanut, vain lähimmät tietää.

Vierailija

Mensan virallisessa testissä äo >135 eli maksimitulos. Hyötyä on kyllä ollut, kun sain taktikoitua koulut läpi hyvillä arvosanoilla tekemättä kovinkaan paljon töitä - mietin vain, miten muistaisin mahdollisimman paljon olennaisia asioita juuri kokeissa, ja tein monet kotiesseet Wikipedian avulla muuttamalla lauserakenteita ja niiden järjestyksiä siten, etten jäänyt koskaan kiinni. ”Tyhmä paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä.” Yliopistossa sitten ahkeroin ihan oikeasti, ja se kannatti koska sain varhaisessa vaiheessa vakituisen työn omalta alaltani. Arvosanatkin olivat jopa paremmat kuin ennen, kun ne tuli hankittua aktiivisella opiskelulla ja aidolla osaamisella.

Sitten ne haasteet... Vaikka en ole saanut adhd- tai autismidiagnooseja, niin piirteitä näistä löytyy aivan valtavasti. Olen kyllä miettinyt diagnoosin hakemista, mutta mitäpä minä sillä tekisin kun pärjään jo ilman apua ja lääkitystä. Sosiaalisessa elämässä on ollut vaikeuksia ja harvassa on ne ihmiset, joiden kanssa rakentuu ystävyys - mutta niitä on onneksi löytynyt, ja pisin ystävyyssuhteeni on kestänyt jo 23 vuotta. Yleensä en löydä yhteistä säveltä suosittujen ihmisten kanssa, vaan lähinnä niiden kanssa jotka seuraavat maailmaa rauhallisesti hieman sivummalta.

Mielenterveyteni ei ole ihan parhaalla tolalla. Koen, että imen jatkuvasti uutta tietoa eri lähteistä ja kuormitun siitä. Huomaan ihmisten tunnetilat ja mm. motiivit eri tilanteissa, ja yleensä jos pääsen kertomaan nämä huomioni ääneen (läheskään aina tätä ei kuitenkaan voi tehdä), niin minulle vahvistetaan hämmästyneenä että osuin oikeaan. Ja kun huomaan, että joku on käsittänyt minut väärin, joku on kuullut minusta ikävän juorun ja tuominnut minut sen perusteella tms. niin minä kuormitun, ja tarvitsen omaa aikaa käsitelläkseni asian. En todellakaan, en missään tapauksessa pidä itseäni minään kaikkitietävänä, ja joka kerta kyseenalaistan nämä tekemäni havainnot. Mutta karmivasti ne vain ovat usein osuneet oikeaan, joten koen osaavani lukea ja tulkita ihmisiä paremmin kuin haluaisin osata. Usein haluaisin olla tyhmä ja mistään mitään ymmärtämätön, joka ei edes tajua olevansa tyhmä ja joka ei osaa murehtia mistään. Pääsisi niin paljon helpommalla, kun saisi vain huomaamattaan sotkea huolettomasti menemään ja toiset siivoavat jäljet.

”Olen älykäs” ei ole mielestäni missään tapauksessa mikään kehu, koska melko väistämätön seuraus tuosta on myös että ”Kärsin paljon”. Mutta koska älykkyys myös mahdollistaa monia asioita, niin pidän sitä erittäin neutraalina asiana. Sekä plussat että miinukset ovat suuria, mutta kuitenkin lähes yhtä suuria, jolloin ne kumoavat toisensa. Tyhmyydessä isoin plussa olisi huolettomuus ja se, ettei omaa tyhmyyttään tajua itse. Sen takia kukaan oikeasti tyhmä ei koskaan sano että ”Olen tyhmä”, mutta voi veljet kuinka onnekkaita he ovatkaan.

Spade11

Olen lukenut tutkimustuloksen, jonka mukaan elämässä pärjäävät keskimäärin parhaiten ne, joiden äo on välillä 115-125. Itselläni on mitattu äo 144 ja siitä on ollut jo jonkin verran haittaa tuskastumisena muihin ihmisiin ja ulkopuolisuuden tunteena. Ilman erityisempää kunnianhimoa ja toimeenpanokykyä saavutukseni ovat myös jääneet keskinkertaisiksi.

Rento nainen

En ole käynyt virallisessa testissä, mutta saan jatkuvasti kuulla olevani älykäs. Toki älykkyys on aina verrannollista. Olen aina selviytynyt koulusta helpolla, edellisenä iltana selannut koekirjan läpi. Tämä jatkui myös yliopistolla, vasta viimeisinä vuosina jouduin joskus tekemään enemmän töitä. Ikävä kyllä tämä on johtanut tietynlaiseen laiskuuteen, asiat hoituvat helposti niin miksi ponnistella. Lisäksi kotona aina opetettiin, että kultainen keskitie on hyvästä. Tätä on joutunut työstämään, tietynlaista alisuoriutumista on elämässä ollut. Mutta vahva halu oppia koko ajan uutta vie elämässä eteenpäin.

Olen joutunut useasti kiusatuksi, niin koulussa kuin työelämässä. Jotkut sanovat ihan suoraan, että olen porukan älykkäin ja sen jälkeen elämä on helvettiä. Kaikki hyökkäävät kimppuun ja yrittävät löytää jotain huomautettavaa. Samoin alkaa hirveä todistelu, että kyllä minäkin olen älykäs. Olen oppinut esittämään tyhmempää, kuin todellisuudessa olen.

Viimeisimmässä työpaikassa puhuttiin avoimesti siitä, että olen liian älykäs heille töihin. Tämä tehtiin positiivisessa mielessä, koska kyseessä oli määräaikainen työsuhde.
Mutta silti se ei tuntunut niin kivalta, pelkäsin sen seurauksia, mutta onneksi turhaan. Olin hyvin pidetty työkaveri, jotain hyötyä jatkuvasta kiusaamisesta. Yritän olla mahdollisimman hyvä ja reilu työkaveri, koska mulkkuja on liikaa maailmassa. Nyt olen siirtymässä uuteen työpaikkaan ja vaativampaan työhön, toivottavasti tällä kertaa olen löytänyt paikkani työelämässä ja saan tuntea itseni normaaliksi.

Jatkuu

  • ylös 12
  • alas 0
Rento nainen

Lapsena ihmettelin, miksi muut tekevät kaikkea tyhmää. Sitten ymmärsin, etteivät heosaa arvioida tekojensa seurauksia. Olen kokenut yksinäisyyttä, koska en ole aina löytänyt kaltaistani seuraa. En kuitenkaan usko olevani nero, minua älykkäämpiä löytyy kyllä. Mietin asioita liikaa ja pohdin kaikelta kannalta. Ongelmanratkaisutaidot kehittyivät lisää yliopistossa ja nykyään aivoni ratkovat ongelmia automaattisesti. Viimeisessä työpaikassa tästä oltiin kiitollisia ja sitä jopa pyydettiin. Oli uskomattoman hienoa heittää ratkaisuehdotuksia moniin ongelmiin ja siten auttaa koko työyhteisöä. Varmaan sanomattakin selvää, että tein sitä mielenkiinnosta. Toki olen kiitollinen siitä, että vihdoinkin kykyjäni arvostettiin työelämässä ja tottakai kehut tuntuivat hyvältä. Mutta en oikeasti välitä huomiosta, pääasia on olla onnellinen. Ja minä olen onnellinen, jos saan tarpeeksi haastavia työtehtäviä ja oppia uutta.

Sanomattakin selvää, ettei minulla ole ollut koskaan paljon kavereita. Mutta olen hyvä ystävä, sillä arvostan kovasti niitä ystäviä joita minulla on. Pidän paljon lukemisesta, luen nykyään käytännössä vain tietokirjoja. Romaaneita luen vain vieraalla kielellä opiskelumielessä, käännetty kirjallisuus on aivan kamalaa. Muutenkin mitä enemmän lukee niin sitä enemmän romaanit puuduttavat. Hyvin kirjoitettuja kirjoja on harvassa, samoin originaalit ideat. Tietokirjoista oppii aina uutta, olen kirjastojen suurkuluttaja.

Kesti kauan löytää sopiva kumppani, koska pitäisi sopia yhteen niin monella tapaa. Uskon olevani mieheni kanssa koko loppuelämäni ajan, hän on myös älykäs. Pystymme yhdessä ratkaisemaan parisuhteen ongelmat, jos kummaltakin vain halua löytyy. En usko, että puoliso paranee vaihtamalla minun tapauksessani.

Rakastan lapsia, mutta kotiäitiys oli kamalan puuduttavaa. Tylsistyin pahasti, melkein masennuin. Kun oli jatkuvasti kuoleman väsynyt ja kaikki piti tehdä aina samalla tavalla ei elämässä ollut yhtään haastetta. Tai no ainoa haaste oli hoitaa lapsia hyvin, mutta se vaatii vain kärsivällisyyttä. En pystynyt edes lukemaan mitään, kun olin niin väsynyt. Tästä huolimatta haluan vielä kolmannen lapsen, mutta tällä kertaa lapsi menee aikaisin päiväkotiin, jos uusi työpaikka on vihdoinkin oikea minulle. Olen parempi äiti, kun itse voin hyvin. Tosin olen saanut hyvää palautetta äitiydestäni neuvolaa myöten, joten hyvin hoidin kotiäitiydenkin puuduttavuudesta huolimatta.

Älykkyydestä ei saisi Suomessa puhua, se leimataan heti kehumiseksi ja itsekkyydeksi. Mutta ihan yhtä hyvin ei saisi ketään painaa alas vain älykkyyden takia, sille kun ei voi mitään. Mutta jokainen älykäs voi oppia uusille tavoille, minäkin olen opetellut tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Olen introvertti ja olen koko elämäni ajan saanut kuulla olevani outo. Serkkuni kutsuivat minua koomaajaksi, koska välillä vain tuijotin esim. nuotiota. Se mitä en heille kertonut, on että pakenin omiin ajatuksiini minulle tylsiä keskusteluja. On todella noloa, kun tämä tapahtuu. Mutta nykyään osaan olla vaikka minkälainen ja ottaa osaa vaikka minkälaisiin keskusteluihin. Muiden ihmisten huomioiminen on aina hyvästä.

  • ylös 12
  • alas 1
Vierailija

Itsellä ei ole virallisesti testattu älykkyysosamäärää, vähän aikaa sitten tein vain Mensan nettitestin, joka antoi suuntaa-antavaksi tulokseksi 118, eli ei mitään kovin poikkeavaa. Olen käynyt psykologisessa soveltuvuuskokeessa työtäni varten, jonka tuloksena oli, että olen äärimmäisen teoreettinen ja pohdiskeleva, hyvä hahmottamaan kokonaisuuksia sekä "ei paljasta todellista itseään helposti. Sosiaalisesti itsetuhoinen."
Olen maisteri hyvillä arvosanoilla ja työskentelen julkisessa virassa, ja opiskelen vielä töiden ohessa.

Joka tapauksessa olen pohdiskellut omaa elämääni ja miettinyt, ovatko monet jutut johtuneet siitä, että olen ollut kanssakäymisissä se fiksumpi osapuoli.

Esimerkiksi äitini ei koskaan tullut toimeen kanssani, koska hän ei käsittänyt, miksi olen kiinnostunut filosofiasta, enkä mallintöistä, joihin hän minua patisti. Jo lapsena olin kiinnostunut arkeologiasta, ja se kiinnostus jatkui hyvin pitkälle, mutta hän lannisti minut. Olen onneksi löytänyt kutsumukseni, ja äitini oli tyytyväinen, koska alalla on ihan hyvä palkkataso. Hänen neuvonaan minulle oli "Että fiksu saa olla, mutta ei liian fiksu tai miehet lähtee karkuun." Minulla on älykäs mies, ja tyttäremme on ikäisekseen poikkeuksellisen kehittynyt verbaalisesti ja syy-seuraussuhteiden ymmärtämisen suhteen, mikä itseasiassa välillä huolestuttaa minua.

Keskustelun taso on se, johon kyllästyn usein, ja sama on tullut täällä jo monien kommenteissa esille. Minua pidetään helposti syrjäänvetäytyvänä tai yksinäisyydestä nauttivana, vaikka en mielestäni sitä ole, en vain tahdo lämpimikseni jaaritella tai kuulla marmatusta säästä, veroista tai rypyistä. Se on varmaan sitä sosiaalista itsetuhoisuutta?Illanistujaisissa naiset ovat hermostuneet minulle, jos heidän miehensä ovat keskustelleet kanssani esimerkiksi historiasta tai yliopisto-opinnoista. Siksi en paljasta todellista itseäni helposti, koska usein jos innostun selittämään jotakin, saan kuulla "En ymmärtänyt mitään, joten mä oon varmaan tosi yksinkertainen." Se on varmaan vihje siitä, että minun on aika olla hiljaa. Ja sitten keskustelu jatkuu taas "normaaleista aiheista."

Välillä tosi turhauttavaa.

Rento nainen

Älykkyydestä on sekä hyötyä että haittaa. Olen itse kärsinyt masennuksesta sekä huonosta itseluottamuksesta huonojen kokemusten takia. On hyvin musertava, kun kimppuun käydään piirteen takia, jolle ei voi mitään. Siksi älykkyyden piilottaminen joissain tapauksissa on älykästä. Jos joku ei pysty ymmärtämään niin ei sitä häneltä saa väkisin vaatia. Yhtä hyvin hän ei sille voi mitään, ettei vaan kykene ymmärtämään. Ikävä kyllä älykkäämmällä on mielestäni suurempi vastuu ja se painaa. Loppupeleissä älykkyydestä on aina etua ja siksi jokainen haluaisi olla älykkäämpi. Tämä on myös se syy miksi älykkyys ärsyttää niin paljon. Joku minua älykkäämpi voi nyt esittää eriävän mielipiteensä, jos haluaa.

Tämä tosin on viimeinen kerta kun kirjoitan tänne. Ei kukaan jaksa, ettei voi edes kirjoittaa kunnon vastausta. Kirjoituspituus on liian lyhyt. En vaan jaksa puolivillaisia asioita, mielummin keskityn kunnolla.

  • ylös 10
  • alas 0
Vierailija

Mensan testihän testaa vaan yhdenlaista älykkyyttä, mielestäni se ei anna kokonaiskuvaa. Kumpi antaa itsestään älykkäämmän kuvan: Joku 180 äo Asperger vai sitten ihan perusfiksu,joka on sosiaalisesti lahjakas?

Vierailija

341: samoja kokemuksia minullakin. Ei vaan jaksa sitä temppareiden, silareiden, rakennekynsien syväluotaamista naisten keskusteluissa. Osaan toki niistäkin jutella, koska seuraan maailmanmenoa, mutta kun keskusteluissa ei päästä syvemmälle tai aihepiiri pyörii vain em. asioissa.
Minä myös ” malliainesta” ja kyllä olen siitä kuittailua saanut. Äly ja kauneus on punainen vaate monelle, itselleni ulkonäkö ei mikään keskittymisen kohde, mutta usein esteenä hyvälle vuorovaikutukselle, harmi. Haluaisin filosofoida, keskustella syvällisesti vaikkapa Higgsin bosonin merkityksestä elämälle - miksei niiden rakennekynsien suhteen, mutta hankalaa se on kun ko. ei resonoi.

  • ylös 12
  • alas 2

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla