Lue keskustelun säännöt.
Poikkeuksellisen korkea äo - Miten vaikuttanut elämääsi?
Onko täällä ihmisiä, jotka ovat testanneet älykkyysosamääränsä ja saaneet korkeat pisteet? Miten se näkyy sun elämässä, millaisissa tilanteissa tiedostat asian itse, kuinka olet oppinut elämään erityisyytesi kanssa?
Olen itse nelikymppinen nainen, perheellinen, yliopistokoulutettu ja johtavassa asemassa. En ikinä ole ajatellut olevani poikkeuksellisen älykäs. Elämässä oli kuitenkin joitakin erikoisia tilanteita ja juttuja, joissa jouduin miettimään, miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn tai miksi tuntuu tältä. Puhuin asiasta tutun psykologin kanssa joskus viinipäissäni ja hän kysyi, onko älykkyysosamäärääni ikinä testattu. Hetken pohtimisen jälkeen kävin virallisessa testissä ja sain tulokseksi 125 eli sen mukaan olen keskimääräistä älykkämpi. En nero tai mikään superihminen, mutta tulos on parempi kuin yli 90 prosentilla ihmisistä.
Nyt sitten mietin, että miten tätä kannattaisi hyödyntää ja millaisia eväitä tämä antaa niihin elämän pikkuerikoisuuksiin, joiden takia alunperin rupesin asiaa edes selvittämään. Jonkinlainen vertaistuki olisi tarpeen, mutta esim. Mensan toiminta ei kiinnosta.
Kommentit (1375)
Äo 138, ikää 38 ja tähän asti elämässäni olen saanut oikeastaan vain pilattua kaiken mihin olen ryhtynyt.
Olen sosiaalisesti lahjakas, mutta enemmän tai vähemmän vihannut sekä itseäni että muita ihmisiä läpi elämäni.
20 vuotta koitin huumeilla ja viinalla saada henkeä pois itsestäni, mutta epäonnistuin siinäkin. Diagnosoimattomia kirjainyhdistelmiä on epäilty lapsesta saakka, tosin ainoa mikä oikeasti auttoi oli raitistuminen.
Nyt opiskelen korkeakoulussa ja olen vihdoin sillä uralla, minne pääni puolesta olisin kuulunut jo lukion jälkeen. Tosin annan tasaannusta koulukavereilleni ja tulevaisuuden kollegoilleni, onhan osa kemioista liuottanut parikytä pykälää ääootani alaspäin.
Tulen myös helpommin toimeen nykyään ihmisten kanssa.
En tiedä johtuuko se siitä että olen vanhempi vai siitä että olen tyhmepi.
Loppukaneettina mainittakoon: korkeammalla älykkyysosamäärällä on aina aika kova hinta.
Seiskamiikan ihmiset pärjää lopulta elämässä parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, ehkä n. 130. Elämässä vaikuttaa nopeana oppimisena. Töissä aiheuttaa joskus outoa kahnausta, jos työt eivät ole erityisen vaativia ja saan ne tehtyä ja samalla oltua muille ystävällinen tauoilla ja työssä. Joku alkaa yrittää omia töitä, väittää, että teen varmaan virheitä, jopa että töitä varmaan pitääkin ottaa pois. Reagoivat siis aivan neuroottisesti, ehkä kokemaansa vääryyteen tai eroon omaan tai keskivertotallaajan kognitioon verrattuna. Etenkin ihmettely, etten ehkä saakaan tehdä töitä, kun olen niissä hyvä tai sisällä on todella outoa.
Joskus olen miettinyt, että kokevat jotenkin mustasukkaisuutta tai kontrollointihalua, etten muutukaan vain heihin ystävystymään pyrkiväksi ja huonommaksi työntekijäksi. Miksen saisi tehdä töitä hyvin ja tehokkaasti? Miksi minun pitäisikin tehdä jotain muuta tai pyrkiä johonkin, jota muiltakaan ei vaadita? Kyseinen muu ei ole vaativammat tehtävät, vaan nimenomaan se, että suunnilleen oikeastaan pitäisi jäädä työttömäksi ja hengailla heitä ihaillen. Yritetään suurenkin projektin onnistumisen jälkeen mitätöidä tai näkyvästi antaa siitä kunniaa jollekin, joka ei juuri ole työtä tehnyt. Selvästi kuitenkin outo kiinnostus voi johtua älystäni ja sujuvasta työpanoksesta.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa, että minua joskus häiritsee älykkäiden uhriutuminen omasta älykkyydestä, ellei olla jossain aivan outlier-tasolla (145-). Älykkyys auttaa aivan helvetisti kaikkien mahdollisten muiden ongelmien kanssa mitä voi olla, ja aikuisena pystyy kyllä hakeutumaan sinne missä muita älykkäitä on. Se, että älykkäiden isoin ongelma tuntuu aina olevan nimenomaan älykkyys eikä muut elämän tragediat kertoo paljon.
Älykkyys on se muista vieraannuttava yksittäinen tekijä. Muiden tragedioiden kanssa pystyy diilaamaan, niistä monet resonoivat muillakin, mm. surun käsittelyyn on paljon tietoa ja vertaistukea saatavilla. Ne yhdistävät muiden kanssa, kokemuksia voi jakaa. Sitten yksi erottava tekijä, joka vaikuttaa monella tavalla ihmissuhteisiin, työhön ja arkeen. Ja sitä harvat ymmärtävät tai tunnistavat. Samastumispintaa on vähän. Olet yksin. Ja lisäksi usein turhautunut. Se on se yksi ongelma, jota älylläkään on vaikea ratkaista suorilta käsin.
Vierailija kirjoitti:
Muutama esimerkki erityisyydestä: Huomaan tietäväni monesta asiasta paljon. Jos seurassa tulee keskustelua, usein väittelyä tai kysymyksiä, vaikka Amerikan vaalijärjestelmästä tai hirvenmetsästyksestä tai nivelrikosta, niin minä tiedän "oikean vastauksen" - lähinnä kai koska luen paljon lehtiä, omaksun tietoa nopeasti ja muistan hyvin.
Välillä tunnen itseni pskaksi ihmiseksi, sillä huomaan kyllästyväni kaveriporukassa keskustelun tasoon. Jos puhe viriää vaikka elämänkatsomuksesta tai uskonnosta, filosofisista kysymyksistä, yhteiskunnallisista aiheista... turhaudun aika nopeasti ihmisten epäloogisiin ajatelmiin tai mustavalkoisiin mielipiteisiin, jotka perustuvat oikein ei mihinkään tai johonkin stereotypiaan.
Työpaikalla ketuttaa välillä ihmisten kykenemättömyys ymmärtää kokonaisuutta tai tilastoja tai se, ettei hyödynnetä saatavilla olevaa dataa. Jotkut jumittavat johonkin melko epäolennaiseen yksityiskohtaan näkemättä kokonaisuutta tai osaamatta keskittyä omassa työssään olennaiseen.
En myöskään pysty seuraamaan useampia sellaisia kevyitä reality-ohjelmia tyyliin Tempparit, joita kaikki tuntuvat tuttavapiirissä katsovan. Syynä se, että niihin osallistuvat ihmiset vaikuttavat niin yksinkertaisilta ja tyhmiltä, että minun käy heitä jotenkin sääliksi.
Esimerkiksi tällaisia erityisiä tilanteita. AP
En katso televisiota, luen paljon ja olen kiinnostunut oppimaan kaikesta. En jaksa tylsiä keskusteluja ihmisten kanssa ja todella moni ihminen tuntuu minusta tyhmältä. Menestyin hyvin yliopisto-opinnoissani. En silti pidä itseäni älykkäänä tai parempana kuin muut. Ajattelen enemmänkin, että olen sosiaalisissa tilanteissa jäykkä, taitamaton.
Hmm, mielenkiintoinen kysymys. Tässä muutamia:
Maailmantuska on lähes jatkuvaa, vaikkakaan en esim. ole vakuuttunut Suomen hallituksen kyvystä suhteuttaa ja sopeuttaa ilmastonmuutoksen torjuntatoimia Suomen olosuhteisiin (lue: talouteen) sopivaksi.
Ärsyynnyn aivan suunnattomasti huonosti käännetyistä ja/tai asiasisällöltään virheellisistä uutisista, joita jo ihan Hesarin ulkomaanosasto suoltaa jatkuvasti. Viimeisin pohjanoteeraus oli termin 'co-conspirator' kääntäminen 'kanssasalaliittolaiseksi'...!
Suhtaudun ihmisiin lähtökohtaisesti hyvin näljästi, mutta toisaalta jotkut yksittäiset ihmiskohtalot jäävät jopa kuukausitolkulla pyörimään mieleen. Ei liene vaikea arvata, kenen nuoren murha on valvottanut viimeiset viikot.
En voi kerta kaikkiaan sietää alkeellisintakaan moraalirelativismia, vaan olen oikeustajultani hyvinkin jäykkä ja yksioikoinen. (Olen myös lähes satavarmasti kirjolla.) Viimeksi Vasemmistonuoret esittivät vakavissaan kaikenlaisista vankeusrangaistuksista luopumista, tyypillistä vasemmistoretoriikkaa käyttäen ("No siis hei kenellä muka on oikeus määritellä että blaa blaa blaa...!") Siitä meni koko loppupäivä pilalle.
Työelämässä olen kahdessa eri asiantuntijaroolissa, kahdessa eri organisaatiossa, palanut loppuun ylimitoitettujen ja huonosti johdettujen työtehtävien takia. Nyt olen töissä suorittavalla portaalla, ja etsin jatkuvasti keinoja ansaita mahdollisimman paljon rahaa mahdollisimman pienillä vastuilla.
Lopuksi: Minulla on muutama samanhenkinen ja maailmankatsomukseltaan samanlaisehko ystävä. Olen heistä kiitollinen kuin kerjuri leivänpalastaan, ja jos se on minusta kiinni, säilymme ystävinä kuolemaan saakka. Ennen olin liian vaatimaton sanoakseni näin, mutta en enää: Minä olen hyvä ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm, mielenkiintoinen kysymys. Tässä muutamia:
Maailmantuska on lähes jatkuvaa, vaikkakaan en esim. ole vakuuttunut Suomen hallituksen kyvystä suhteuttaa ja sopeuttaa ilmastonmuutoksen torjuntatoimia Suomen olosuhteisiin (lue: talouteen) sopivaksi.
Ärsyynnyn aivan suunnattomasti huonosti käännetyistä ja/tai asiasisällöltään virheellisistä uutisista, joita jo ihan Hesarin ulkomaanosasto suoltaa jatkuvasti. Viimeisin pohjanoteeraus oli termin 'co-conspirator' kääntäminen 'kanssasalaliittolaiseksi'...!
Suhtaudun ihmisiin lähtökohtaisesti hyvin näljästi, mutta toisaalta jotkut yksittäiset ihmiskohtalot jäävät jopa kuukausitolkulla pyörimään mieleen. Ei liene vaikea arvata, kenen nuoren murha on valvottanut viimeiset viikot.
En voi kerta kaikkiaan sietää alkeellisintakaan moraalirelativismia, vaan olen oikeustajultani hyvinkin jäykkä ja yksioikoinen. (Olen myös lähes satavarmasti kirjolla.) Viimeksi Vasemmistonuoret esittivät vakavissaan kaikenlaisista vankeusrangaistuksista luopumista, tyypillistä vasemmistoretoriikkaa käyttäen ("No siis hei kenellä muka on oikeus määritellä että blaa blaa blaa...!") Siitä meni koko loppupäivä pilalle.
Työelämässä olen kahdessa eri asiantuntijaroolissa, kahdessa eri organisaatiossa, palanut loppuun ylimitoitettujen ja huonosti johdettujen työtehtävien takia. Nyt olen töissä suorittavalla portaalla, ja etsin jatkuvasti keinoja ansaita mahdollisimman paljon rahaa mahdollisimman pienillä vastuilla.
Lopuksi: Minulla on muutama samanhenkinen ja maailmankatsomukseltaan samanlaisehko ystävä. Olen heistä kiitollinen kuin kerjuri leivänpalastaan, ja jos se on minusta kiinni, säilymme ystävinä kuolemaan saakka. Ennen olin liian vaatimaton sanoakseni näin, mutta en enää: Minä olen hyvä ystävä.
No lainataan nyt tämäkin talteen kun selvästi alkoi jonkun persettä liiaksi alkuperäinen kutittamaan :)
Vaikuttanut siihen ettei tarvitse suunnitella elämäänsä mitenkään ja aina onnistuu kaikessa.
Voi heittäytyä tavallaan kohtalon kyytiin ja unohtaa omat valinnat.
Korkealla älykkyydellä onnistuu kaikessa vaikka matkalla kiskalle.
Mitään ei tarvitse suunnitella ja opiskelutkin pystyi jättämään jo yläasteella telakalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Testin mukaan kuuluisin älykkäimpään prosenttiin ts. 99% ihmisistä olisi vähemmän älykkäitä.. Tiedä sitten... älykkyyttäkin on monenlaista ja nuo testit mittaavat lähinnä päättelykykyä. En jakaisi ketään mihinkään kategoriaan pelkästään tällaisten testien perusteella.
Ihmisenä olen hiljainen introvertti ja kiinnostunut aika erilaisista asioista kuin kukaan muu. Olen myös todella luova ja rakastan eniten tutkia, rakentaa ja luoda uusia asioita ja kehittää itseäni. Voin viettää pitkiäkin aikoja milloin mitäkin opiskellen tai tutkien. Jo päiväkoti-ikäisenä lapsena tykkäsin purkaa vanhoja laitteita, tutkia miten ne toimivat ja rakennella niiden osista ihan uusia laitteita. Saatoin viettää näin jopa kokonaisia päiviä - yksin. Olen myös hyvin kiinnostunut ympärilläni olevista asioista ja bongailenkin usein asioita joihin muut eivät kiinnitä huomiota. Jos kulkiessani näen jotain mielenkiintoista, saatan viettää seuraavat pari tuntia opiskellen kaiken tiedon mitä siitä helposti löytyy. Jokin outo sisäinen voima haluaa selvittää kaiken mahdollisen milloin mistäkin aiheesta... Tämä outo voima on ollut sisälläni aivan pikkulapsesta asti. Joskus ala-asteella myöhästyin toisinaan koulusta koska näin koulutielläni jonkin mielenkiintoisen hyöteisen tai muun elävän, jota olin unohtunut tutkimaan... Jos varta vasten pitää opiskella jotain uutta aiheeta, haluan aina oppia siitä kaiken. Selvitän mm. taustoja hyvin laajasti ja haluan aina ymmärtää perusteet, MIKSI jokin asia on kuten se on. Saatan käyttää asian opiskeluun paljon enemmän aikaa kuin muut. Erilaisissa kokeissa ja testeissä saan helposti täydet pisteet.
Jatkuu toisessa viestissä koska "tekstin pituus liian pitkä"...
Jatkoa äskeiseen...
Elämän eri valinnoissa tykkään toteuttaa asioita omalla tavallani ja koen onnistumista kun saavutan jotain sellaista mitä muut eivät ole saavuttaneet tai pystyn tekemään tietyn asian jotenkin paremmin kuin muut ovat tehneet. Oikeastaan eniten vihaan trendejä, toisten ajatusten kopiointia tai ylipäätään että ollaan jostain asiasta tiettyä mieltä vain siksi kun muutkin ovat. Itse muodostan kaikesta mieluummin oman mielipiteen. Halveksun ihmisissä kaikista eniten niitä jotka nielevät kritiikittä kaikki heille syötetyt ajatukset ja elävät sitten niiden mukaan kyseenalaistamatta mitään - vain koska muutkin tekevät niin. Muissa ihmisissä ihailen omaperäisiä ihmisiä jotka uskaltavat olla omia itsejään, eli eivät feikkaa tai yritä olla mitään muuta kuin ovat ja uskallusta tehdä asiat eri tavalla kuin trendit sanovat.
Mitä tulee "normaaliin" elämään niin toisaalta viihdyn aika paljon itsekseni ja vaadin jopa päivittäiset omat hetkeni, mutta en silti halua elää täysin yksin. Niinpä pariuduin hyvin nuorena ja olen edelleen yhdessä saman puolison kanssa, ollut jo yli 30 vuotta. Puoliso ei kuulu älykkäimpään prosenttiin mutta on omilla aivoillaan ajatteleva aito ihminen jota rakastan yli kaiken. Lapsia on, he ovat nyt jo aikuisia ja maailmalla. Lapset eivät ole perineet tätä outoa tiedonjanoani samanlaisena kuin se itselläni on, mutta luovuutta heiltä löytyy tosi paljon taiteen ja musiikin aloilla ja kumpikin heistä on myös julkaissut teoksiaan.
Mitä tulee työuraan, lapsesta asti on vallinnut kiinnostus tiettyyn alaan ja koen, että minut on luotu siihen. Koskaan ei ole tarvinnut miettiä, mikä minusta tulisi isona. Tämä yhdistettynä haluun opiskella asioita laaja-alaisesti on tuonut mahdollisuudet varsin hyväpalkkaisiin asiantuntijatehtäviin. Työantajat arvostavat laaja-alaisuutta koska minun on helppo tehdä projektien eri osa-alueita tai kommunikoida eri osa-alueiden asianntuntijoiden kanssa, koska se mitä he tekevät on minulle aina edes jossain määrin ennestään tuttua, vaikken itse olisikaan tehnyt juuri samaa tehtävää. Olen myös taitava ratkoman erilaisia teknisiä haasteita ja lähestymään ongelmaa kenties sellaisesta suunnasta mitä muut eivät heti tule ajatelleeksi.
Huonona puolena älykkyydestä ja luovuudesta voisin mainita että joskus päässä pyörii niin paljon ajatuksia, että voi olla vaikeuksia pysähtyä nauttimaan tietystä hetkestä esimerkiksi läheisten kanssa. Uusissa ihmissuhteissa tämä saatetaan joskus kokea niin että olen ajoittain poissaoleva, mutta pidempään minut tunteneet tietävät mistä on kyse ja etten mahda sille mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että onnistun kaikessa ja voitan kaikessa, vaikka en edes yrittämällä yritä.
Pääsen läpi kaikesta. Voitan aina muut ihan kaikessa, missä vain ja ihan miten päin vain ja milloin vain.
125 ei ole kovin korkea tulos, eikä sillä pääse Mensaan. Se on normaalia yliopisto-opiskelijatasoa ja sellaiset hoksottimet, joilla pärjää kivasti elämässä, mutta pystyy kommunikoimaan järkevästi tavistenkin kanssa. Jos äo-ero on yli 30 pistettä, kommunikointi muuttuu haastavaksi, kun ihmiset ajattelevat täysin erityylisillä mekanismeilla arkisistakin asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korkea äo ei mittaa evolutiivista älykkyyttä. Se on ihmisen valheellista roskatiedettä.
Muussa tapauksessa maailman johtajina toimisi korkean äo:n suorittaneet. Näin ei kuitenkaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Muutama esimerkki erityisyydestä: Huomaan tietäväni monesta asiasta paljon. Jos seurassa tulee keskustelua, usein väittelyä tai kysymyksiä, vaikka Amerikan vaalijärjestelmästä tai hirvenmetsästyksestä tai nivelrikosta, niin minä tiedän "oikean vastauksen" - lähinnä kai koska luen paljon lehtiä, omaksun tietoa nopeasti ja muistan hyvin.
Välillä tunnen itseni pskaksi ihmiseksi, sillä huomaan kyllästyväni kaveriporukassa keskustelun tasoon. Jos puhe viriää vaikka elämänkatsomuksesta tai uskonnosta, filosofisista kysymyksistä, yhteiskunnallisista aiheista... turhaudun aika nopeasti ihmisten epäloogisiin ajatelmiin tai mustavalkoisiin mielipiteisiin, jotka perustuvat oikein ei mihinkään tai johonkin stereotypiaan.
Työpaikalla ketuttaa välillä ihmisten kykenemättömyys ymmärtää kokonaisuutta tai tilastoja tai se, ettei hyödynnetä saatavilla olevaa dataa. Jotkut jumittavat johonkin melko epäolennaiseen yksityiskohtaan näkemättä kokonaisuutta tai osaamatta keskittyä omassa työssään olennaiseen.
En myöskään pysty seuraamaan useampia sellaisia kevyitä reality-ohjelmia tyyliin Tempparit, joita kaikki tuntuvat tuttavapiirissä katsovan. Syynä se, että niihin osallistuvat ihmiset vaikuttavat niin yksinkertaisilta ja tyhmiltä, että minun käy heitä jotenkin sääliksi.
Esimerkiksi tällaisia erityisiä tilanteita. AP
Tuntuu tavallisille tilanteille minusta. Koen itse usein samoin. Opettele nyt vaan elämään niiden kanssa. Sun keskustelukumppanit ärsyyntyvät myös todennäköisesti sinuun kun aina pilaat hyvät pähkimiset ja spekulaatiokeskustelut tietämällä oikean vastauksen tai tuomalla tylsän loogisen vaihtoehdon peliin. Onko sellaisen kaverin kanssa sitten kiva käydä kaljalla, tai tehdä töitä, kun on ihan eri aaltopituudella. Sen sijaan kannattaa alkaa aidosti arvostaa ihmisten erilaisuutta. Usko pois, niillä matalamman äo:n tyypeillä on paljon annettavaa keskusteluihin ja yhteiseen tekemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutama esimerkki erityisyydestä: Huomaan tietäväni monesta asiasta paljon. Jos seurassa tulee keskustelua, usein väittelyä tai kysymyksiä, vaikka Amerikan vaalijärjestelmästä tai hirvenmetsästyksestä tai nivelrikosta, niin minä tiedän "oikean vastauksen" - lähinnä kai koska luen paljon lehtiä, omaksun tietoa nopeasti ja muistan hyvin.
Välillä tunnen itseni pskaksi ihmiseksi, sillä huomaan kyllästyväni kaveriporukassa keskustelun tasoon. Jos puhe viriää vaikka elämänkatsomuksesta tai uskonnosta, filosofisista kysymyksistä, yhteiskunnallisista aiheista... turhaudun aika nopeasti ihmisten epäloogisiin ajatelmiin tai mustavalkoisiin mielipiteisiin, jotka perustuvat oikein ei mihinkään tai johonkin stereotypiaan.
Työpaikalla ketuttaa välillä ihmisten kykenemättömyys ymmärtää kokonaisuutta tai tilastoja tai se, ettei hyödynnetä saatavilla olevaa dataa. Jotkut jumittavat johonkin melko epäolennaiseen yksityiskohtaan näkemättä kokonaisuutta tai osaamatta keskittyä omassa työssään olennaiseen.
En myöskään pysty seuraamaan useampia sellaisia kevyitä reality-ohjelmia tyyliin Tempparit, joita kaikki tuntuvat tuttavapiirissä katsovan. Syynä se, että niihin osallistuvat ihmiset vaikuttavat niin yksinkertaisilta ja tyhmiltä, että minun käy heitä jotenkin sääliksi.
Esimerkiksi tällaisia erityisiä tilanteita. AP
Mulla on sama, että tiedän monista asioista paljon, koska olen aina ollut kiinnostunut erilaisista asioista ja ilmiöistä. Luen myös paljon, seuraan aikaa ja uutisia, mutta rakastan esimerkiksi myös historiaa. Analysoin ja pohdin asioita itsekseni tosi paljon ja suhtaudun myös kriitisesti moniin "itsestäänselviin" asioihin.
Nykyisessä elämässä kärsin aika paljon siitä, ettei sopivan haastavaa keskusteluseuraa juuri löydy mistään. Tykkäisin puhua esim. luonnosta, ajankohtaisista aiheista, historiasta, matkailusta, kirjallisuudesta, musiikista ym. mutta tuntuu että ihmisillä ei ole joko tietämystä tai kiinnostusta. Olen sosiaalinen ja pystyn kyllä keskustelemaan vaikka mistä, mutta joskus kaipaan älykkäämpää seuraa. Ja inhoan mustavalkoisia mielipiteitä tyyliin "asia on näin".
Olen myös ollut se "nätti tyttö", ja monet ovat suhtautuneet minuun melko pinnallisesti. Olen myös rakastanut vaatteita ja pukeutumista, nuorempana tykkäsin meikata ja juhlia myös. Silloin tuntui että monet "pinnalliset" miehet lähestyivät minua, eivätkä ne tuntuneet oikeilta, kun kaipasin enemmän henkistä yhteyttä ja älykästä keskusteluseuraa. Monet miehet ovat joko yllättyneet mitä kuoren alla on, tai sitten olen ollut liikaa jotain (liikaa kiinnostunut eri asioista, liian avarakatseinen, liian kaunis tms. tämä varsinkin asuessani pienellä paikkakunnalla).
Yliopiston vedin läpi ongelmitta, kun monet stressasivat esimerkiksi tenteistä. Mulla oli enemmän vaikeuksia yläasteella ja lukiossa koulun suhteen. Yliopistossa opiskelu tuntui mulle omanlaiselta, koska siellä ei tietoa kaadettu suoraan ulkoapäntättäväksi, vaan sai pohtia jai yhdistellä eri asioita, analysoida jne. ja koin, että sieltä löytyi ekaa kertaa sopivanlaista keskusteluseuraa, vaikka kaikenlaisia tapauksia sinnekin mahtuu. Jotenkin tuntuu, että on pitänyt esittää aina vähän tyhmempää, että tulee sosiaalisesti hyväksytyksi, mikä on sinänsä ollut rankkaa.
Mensan virallisella testillä mitattu äo:ni on tai ainakin oli 90-luvulla 166 ja siihen aikaan keskihajontana oli 24. Nykyisin yleisimmin käytetyllä 15:n keskihajonnalla vastaava luku olisi n. 142. Testi koostui pelkästään kuviopäättelyistä, se kesti pari tuntia ja siinä oli vartin taukokin välillä, joten netin pikatestejä on turha verrata siihen. Testaaja kertoi silloin, että kukaan koko maailmassa ei koskaan ollut ehtinyt ratkaista kaikkia tehtäviä oikein määräajassa. Mensan jäsenmaksua pari vuotta maksoin, mutta yhteenkään tapaamiseen en jaksanut lähteä. Triple Nineen (>99,9% populaatiosta) taas äo ei edes riittänyt.
Lähinnä älykkyys on näkynyt helppona elämänä. Yo-kirjoituksista tuli 6 ällää valmistautumalla ja toimimalla jokseenkin päinvastoin kuin mitä opettajat neuvoivat eli jätin kaiken lukemisen viime tippaan. Ekonomin paperit sain hankittua suunnilleen samalla taktiikalla lukematta ensimmäistäkään tenttikirjaa kannesta kanteen. Armeijassa lusmuilin alikessuna minkä pystyin, ja aika pitkälti sama on pätenyt myös työelämässä. Tuskin millään muulla alalla pystyy tienaamaan kohtuu hyvin niin vähäisellä osaamisella ja työn teolla kuin IT-alalla, jolle valmistuttuani hakeuduin ja jolla yhä olen. Lisäansioita olen repinyt vedonlyönnistä, jossa älykkyydestä on varmastikin ollut merkittävää hyötyä esimerkiksi kertoimenlaskijoiden systemaattisten virheiden etsimisessä.
Yhdellekään ihmiselle en koskaan ole tuloksestani kertonut enkä tule kertomaan muuten kuin näin anonyymisti. Vaimoni sattui näkemään kirjeenä tulleen testituloksen paperipinossani, joten hän on ainoa, joka sen tietää testin tarkastajan ja itseni lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Korkea äo ei mittaa evolutiivista älykkyyttä. Se on ihmisen valheellista roskatiedettä.
Muussa tapauksessa maailman johtajina toimisi korkean äo:n suorittaneet. Näin ei kuitenkaan ole.
Sait näemmä heti kaksi alapenkkua, syystä että... se on itse roskstieteilijä, joka sanoo toisesta tolleen.
Älä kuitenkaan pidä meitä jännityksessä vaan kerro miten korkea äö suoritetaan?
Lapsista on todettu, että poikkeuksellisen lahjakkaista tulee ihan tavallisia.
Edellä oli myös tarina loppuun palaneesta suoriutujasta, joka toivoo loppuelämän kuluvan mahollisimman pienellä vastuunkannolla.
Mikä on korkean äo:n "suoritus"?
Sanoisin, että en ole hyödyntänyt. Minut on testattu noin 11 vuotiaana lapsena, kun oli vaikeuksia sopeutua kouluun. Sain yli 130 pistettä. Koska olin lapsi, tulos ei ollut virallinen ja en tiedä, mikä äo:ni nyt aikuisena on.
Mulla on ollut useita vakavia masennusjaksoja ja koen, että älyllinen kapasiteettini on iän myötä alentunut. Erilaisuuttani ei koskaan tuettu sen enempää koulussa kuin kotona. Mutta ehkä älyni ansiota on, että heikoillakin eväillä pääsin yliopistoon, valmistuin ja olen työelämässä. Opiskellessani en koskaan reputtanut tenttejä. En edes silloin, kun mielenterveysongelmani olivat pahimmillaan ja menin tenttiin lukematta tenttialuetta. Nyt työelämässä tylsistyn helposti.
topi kirjoitti:
Mensan virallisella testillä mitattu äo:ni on tai ainakin oli 90-luvulla 166 ja siihen aikaan keskihajontana oli 24. Nykyisin yleisimmin käytetyllä 15:n keskihajonnalla vastaava luku olisi n. 142. Testi koostui pelkästään kuviopäättelyistä, se kesti pari tuntia ja siinä oli vartin taukokin välillä, joten netin pikatestejä on turha verrata siihen. Testaaja kertoi silloin, että kukaan koko maailmassa ei koskaan ollut ehtinyt ratkaista kaikkia tehtäviä oikein määräajassa. Mensan jäsenmaksua pari vuotta maksoin, mutta yhteenkään tapaamiseen en jaksanut lähteä. Triple Nineen (>99,9% populaatiosta) taas äo ei edes riittänyt.
Lähinnä älykkyys on näkynyt helppona elämänä. Yo-kirjoituksista tuli 6 ällää valmistautumalla ja toimimalla jokseenkin päinvastoin kuin mitä opettajat neuvoivat eli jätin kaiken lukemisen viime tippaan. Ekonomin paperit sain hankittua suunnilleen samalla taktiikalla lukematta ensimmäistäkään tenttikirjaa kannesta kanteen. Armeijassa lusmuilin alikessuna minkä pystyin, ja aika pitkälti sama on pätenyt myös työelämässä. Tuskin millään muulla alalla pystyy tienaamaan kohtuu hyvin niin vähäisellä osaamisella ja työn teolla kuin IT-alalla, jolle valmistuttuani hakeuduin ja jolla yhä olen. Lisäansioita olen repinyt vedonlyönnistä, jossa älykkyydestä on varmastikin ollut merkittävää hyötyä esimerkiksi kertoimenlaskijoiden systemaattisten virheiden etsimisessä.
Yhdellekään ihmiselle en koskaan ole tuloksestani kertonut enkä tule kertomaan muuten kuin näin anonyymisti. Vaimoni sattui näkemään kirjeenä tulleen testituloksen paperipinossani, joten hän on ainoa, joka sen tietää testin tarkastajan ja itseni lisäksi.
Laupias taivas. Onneksi kerroit asiasta täällä ja ettei meidän tarvitse tietää kuka olet.
Monilla tuntuu olevan päällekkäisyyttä älykkyydellä ja neuroepätyypillisyydellä, ainakin oman epäilyn mukaan. Perimmäiset "ongelmat" ovat osin samoja, (liiankin) nopea ajattelu, kiinnostus kaikkeen, uteliaisuus, ehkä kärsimättömyys tai pikemmin nopea tylsistyminen. Vaikea melkein tehdä erotusdiagnostiikkaa, kun joidenkin älykkäiden (jotka neuronormaaleja oletettavasti) kuvaukset kuulostavat aivan samoilta kuin tarkkaavaisuuden haasteet. Ja jos omaa kummatkin ominaisuudet, niin kumpi ominaisuus "häiriötekijät" tuottaa. Oli kumpi vain - tai kummatkin, kokemukset suhteessa muihin ja maailmaan kuulostavat hyvin samanlaisilta. Mielenkiintoista.
Kyllä useimmat vain vastaavat esitettyyn kysymykseen. Älykkyys antaa valmiuksia tietojen ja taitojen omaksumiseen, mutta pelkällä älykkyydellä ei Roomaa rakenneta. Älykkään tapa prosessoida asioita voi aiheuttaa ristiriitoja arkielämässä, jossa mennään mediaanin tai mediumin ehdoilla.