Lue keskustelun säännöt.
13v poika, ollut aina epäluotettava, en jaksa enää lastani
06.12.2020 |
Poikaan ei ole koko 13 vuoden aikana luottaa yhtään, ei pienenä, eikä nyt vieläkään. Jos hänelle sanoo jotakin, tekee toisin heti, kun silmä välttää.
Esim. pyytää autossa puhelimeni kuunnellakseen äänikirjaa, mutta kiellän selaamassa nettiä, voi vain kuunnella, heti kun lähden ajamaan enkä huomaa, poika selaa nettiä.
Jos jääkaappiin ostaa jotakin, mikä on tarkoitettu ruuanlaittoon ja erikseen kieltää syömästä, kun poika on hetken yksin kotona, se on syöty.
Pelipaikkoja ei noudata, siksi konsolit on lukitussa kaapissa, saa ne vain peliaikoina.
Jos on kotiintuloaika, ei ikinä ole tullut sovittuun aikaan, aina pitää soittaa monta kertaa ja kehottaa kotiin.
Lupaa tehdä läksyt ennen harkkoja, ei ole KOSKAAN tehnyt omatoimisesti, jollei ole kehottanut kymmeniä kertoja.
Olen kieltänyt tonkimasta laatikoita, missä on työpapereitani, usein ollessaan yksin kotona käy ko. laatikon ja muitakin kaappeja läpi ja penkoo kaiken.
Meillä on useampi lukittu kaappi ja vaatehuone, koska poikaan ei voi luottaa yhtään. Mikään puhe, tai etuuden menetys ei auta. Koulu menee hyvin ja kavereita on. On vaan kamala asua epäluotettavan ihmisen kanssa.
Onko kokemuksia vastaavasta?
Kommentit (1081)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD lapsen ja -teinin äiti kirjoitti:
Mielestäni seuraavat askeleet tulevat olemaan seuraavat (tämä ei sitten tule välttämättä olemaan helppoa)
1 . Otetaan yhteyttä koululääkäriin ja varataan aika. Ennen ko. aikaa varataan itseltä aikaa, jolloin kirjoitetaan muistiin lapsen käytösongelmat aivan alusta alkaen. Onko niitä muita kuin valehtelu? Voiko jatkuva kiellettyjen asioiden tekeminen yksinkertaisiesti johtua siitä, että hän ei muista kieltoja tai on niin impulsiivinen, että kiellot menevät siksi kuuroille korville? Kirjaa siis käytösongelmat mitään unohtamatta ja arvottamatta, mistä ne voisivat johtua. Ota myös yhteyttä opettajiin ja kysele tarkemmin kuinka lapsella tunnilla tekeminen sujuu. Pystyykö keskittymään opetukseen? Tarvitseeko ohjausta enemmän kuin muut ikäisensä? Millaista oli tarhassa ja eskarissa? Millaista palautetta lapsi sai sieltä?
2. Nyt sinne lääkäriin kaikkien näiden tietojen kanssa. Tämän tapaamisen tavoitteena on päästä psykologin arvioon tai ainakin saada perhetyöntekijä kotiin katsomaan miten teillä homma käytännössä sujuu. Perhetyöntekijä ei ole uhka vaan mahdollisuus. Toiset silmät, jotka voivat arvioida lapsen käytöstä objektiivisesti.
3. Rutiinit, rutiinit, rutiinit. Teillä toivottavasti on koululääkärikäynnin jälkeen seuraavat askelmerkit jo selvillä. Sillä välin kun niitä odotellaan, täytyy lapsen kanssa aloittaa tiukkojen rutiinien opettelu. Aamulla tehdään aina (valvotusti) tietyt asiat, koulun jälkeen tehdään (valvotusti) läksyt ja illalla tehdään (valvotusti) nukkumaanmenorutiinit. Nukkumaan mennään aina samaan aikaan. papunet.fi -osoitteesta saa tehtyä ja tulostettua kuvakortteja, jotka tukevat rutiineja. Niihin kiellettyihin kaappeihinkin voi laittaa rastikortin päälle, jotta lapsi muistaa, että kaappeja ei saa penkoa. Auta lastasi kaikin tavoin sääntöjen noudattamisessa (pelkkä puhe ei todellakaan riitä). Muista kehua aina kun on vähänkin aihetta. Ole myötätuntoinen epäonnistumisien suhteen. Lapsestasi tuntuu varmasti jo nyt, että hän ei kelpaa mihinkään.
Muista pitää jonkinlaista päiväkirjaa arjen haasteista, sillä niitä on aina hyvä olla, jos ja kun joudutte hoitorahoja ja vammaistukihakemuksia kelalle tekemään (kuulostaa nyt kamalalle, mutta teini-ikäisen keskittymishäiriöisen jatkuvaan valvomiseen ja hoitoon saa yhteiskunnan tukia, ne vaan pitää osata hakea)
Lapsen käytösongelmiin on aina looginen syy. Joskus se on vanhemmista irtautumisen tarve, eli murrosikä, joskus syy on siinä, että aivot toimivat eri tavalla, kun valtaväestöllä. Pelkkä ilkeys se ei ole ikinä.
Nämä on ihan hyviä ohjeita, mutta oikeasti enemmän alakouluikäiselle, ja sellaiselle, jolla on ihan oikeasti ongelmia jotka näkyvät elämän eri osa-alueilla. Tämä lapsihan pärjää koulussa ja kavereita on.
Mun mielestä ap:n tapaus kuulostaa vain siltä, että poika ei tule toimeen äitinsä kanssa, ei kunnioita yhtään eikä halua noudattaa ap:n varsin mielivaltaisilta kuulostavia sääntöjä.
Jep! Ongelmana oli juuri tuo sääntöjen mielivaltaisuus. Ja siihen jotkut ehdottaa ratkaisuksi sitä, että rangaistuksia kovennetaan, kunnes lapsi alkaa noudattaa mielivaltaista sääntöä. Voi että!
Ap:lla oli esimerkiksi sääntö, että läksyt pitää tehdä ennen treenejä. Ap kertoo, että toistuvasti läksyt ovat tekemättä ennen treenejä. Silti poika kuulemma pärjää ihan hyvin koulussa. Koulu siis tulee hoidettua riittävällä tavalla, vaikka läksyt tekisi vasta treenien jälkeen. Missä siis ongelma? Tietysti on huono homma, että poika valehtelee. Mutta ap voisi vähän miettiä, onko tuossa säännössäkään järkeä.
Pitäisi siis istua alas pojan kanssa ja sopia yhdessä järkevät säännöt.
Ja sääntöjen noudattamista tulee valvoa. Valitettavasti tilanne on tämä isommankin lapsen kanssa. Rutiinit eivät rakennu itsestään ja 13 -vuotias ei ole riittävän kypsä niitä yksin rakentamaan. Prosessi voi viedä kuukauden tai enemmänkin. oman 12 -vuotiaan kanssa niitä rakennetaan jo toista kuukautta. 15 vuotiaani rakensi ne jo itse, pienillä tukimuistutuksilla, mutta hän onkin huomattavan kunnianhimoinen ja meillä on jo myös lääkitys keskittymisen tukena.
Niin ikävää kun se onkin, myös "iso lapsi" tarvitsee rutiinit ja tiukan valvonnan, mikäli kysymys on keskittymisongelmaisesta lapsesta. Onhan se hankalampaa, kuin pienen lapsen tapauksessa, paljonkin hankalampaa, mutta siksi siihen on myös enemmän tukea saatavilla. Se tuki pitää vaan ensin hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä rangaistukset eivät ole estäneet jo tapahtuneita rikoksia.
Rikosnimikkeiden poisto tavallaan estää rikokset: jos varastaminen ei olisi rikos, niin mitään ei varastettaisi, sitten vaan otettaisiin kaverin polkupyörä tai naapurin auto.
Tarkoitan tällä sitä, että jos kotona on säännöt, että vanhempien kaappeja ei saa tonkia tai että jääkaapista ei saa syödä herkkuja, jotka on tarkoitettu kaikille, niin tottahan niiden sääntöjen rikkomisesta pitää jokin sanktio tulla. Säännöillä ei ole mitään merkitystä, jos ei ole mitään merkitystä, noudatetaanko niitä vai ei.
En ymmärrä miksi ihmiset alapeukuttavat tätä.
Miksi kukaan nuori haluaa noudattaa sääntöjä, jos sääntöjen rikkomisesta ei tule mitään seuraamuksia ?
Ongelma ei ole, että sääntöjä on, vaan sääntöjen mielivaltaisuus. Useat AP:n antamat säännöt vaikuttavat siltä, ettei niille ole mitään muuta syytä kuin se, että AP haluaa nyt asian olevan niin. Kasvavat rangaistukset mielivaltaisista säännöistä eivät auta lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä rangaistukset eivät ole estäneet jo tapahtuneita rikoksia.
Rikosnimikkeiden poisto tavallaan estää rikokset: jos varastaminen ei olisi rikos, niin mitään ei varastettaisi, sitten vaan otettaisiin kaverin polkupyörä tai naapurin auto.
Tarkoitan tällä sitä, että jos kotona on säännöt, että vanhempien kaappeja ei saa tonkia tai että jääkaapista ei saa syödä herkkuja, jotka on tarkoitettu kaikille, niin tottahan niiden sääntöjen rikkomisesta pitää jokin sanktio tulla. Säännöillä ei ole mitään merkitystä, jos ei ole mitään merkitystä, noudatetaanko niitä vai ei.
Seurauksia (loogisia sellaisia) täällä ei ole kukaan vastustanut. On vastustettu mm. sitä että lasta seisotetaan nurkassa.
Ymmärrätköhän nyt itse, että peräänkuulutat eräänlaista "Hammurabin lakia" täällä? :D
Eli silmä silmästä, hammas hampaasta...
Olen kyllä itsekin loogisten seurausten kannalla, mutta en ihan noin äärimmäiseen olisi valmis.
Esimerkki: Lapsi lyö pikkuveljeään
Seuraamus: Leikataan se käsi irti, niin ei lyö enää...
See my point?
Aina siis "looginen" seuraus teosta ei ole mahdollinen, ihan inhimillisistä syistä
Öö, en? Äärimmäisistä seurauksista en ole puhunut mitään. Taas joku yrittää laittaa sanoja eri mieltä olevan suuhun. Looginen seuraus tilanteesta riippuen on vaikkapa se että lapsi joutuu pois leikistä, jossa on lyönyt veljeä. Lasten väliset lyömiset on hankalia tilanteita, mutta tunnekuohussa olevan eristäminen nurkkaan ei auta.
Ja tää on vain yksi esimerkki, tilanne ja lapsen ikä vaikuttaa. Ja tietty seuraamuksen on oltava sellainen että sillä on väliä lapselle. Jos leikistä pois joutuminen ei haittaa, niin seuraus on joku muu. Pikkuveljeä luonnollisesti lohdutetaan ja vanhempaa lasta kehotetaan pyytämään anteeksi.
Oma lapsi oli sanonut päiväkodin leikissä niin ikävästi toiselle lapselle että tämä oli ruvennut itkemään. Seuraus: lapseni joutui pois leikistä ja hänen kanssaan käytiin tunnekorttien avulla läpi miltä toisesta tuntuu kun sanotaan ikävästi. Toimi paljon paremmin kuin että hoitaja olisi ruvennut nimittelemään lastani tai rankaissut jäähypenkillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi on saanut oppia olevansa hyvä ja kelpaava.
Tämä on tärkeintä!
Moni jengirikollinenkin kokee olevansa hyvä ja kelpaava omassa viiteryhmässään... Kuten myös esimerkiksi joku kovisporukkaan eksynyt koululainen joka saa kavereiltaan sitä myönteisempää palautetta mitä enemmän rikkoo sääntöjä.
Ja näihin porukoihin yleensä päädytään silloin, kun kotona on joko liian löysä tai tiukka kuri.
Vierailija kirjoitti:
Kysyn ihan uteliaisuudesta, koska ODD on itselleni täysin uusi asia, mutta miten tilanne tuosta etenee? Voiko lapselle selittää, että hetken pärjääkin ilman ulkovaatteita, mutta jollain aikavälillä tulee kylmä ja voi sairastua. Ja että vanhemmat haluaisivat pitää lapsen lämpöisenä ja terveenä. Tällä tavalla voi yrittää saada ainakin "normaalille" lapselle tunteen, että vanhemmat ovat hänen puolellaan. Mutta reagoiko ODD-lapsi tuohon sitten vastustamisella ja pyrkii sairastuttamaan itsensä tahallaan vain siksi, että vanhemmat toivovat hänen olevan terve?
Tilanne etenee siten, että lapsi juoksee paljain jaloin jäiselle ja lumiselle pihalle, tepastelee siellä suurieleisesti ja pyörii lumihangessa, todistaen näin että pihalla tosiaan tarkenee ihan käytännössä... :-/
ODD-lapsi ei varsinaisesti HALUA sairastua/vilustua, mutta on siihen VALMIS, jos se on väistämätön seuraus siitä että saa pitää päänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn ihan uteliaisuudesta, koska ODD on itselleni täysin uusi asia, mutta miten tilanne tuosta etenee? Voiko lapselle selittää, että hetken pärjääkin ilman ulkovaatteita, mutta jollain aikavälillä tulee kylmä ja voi sairastua. Ja että vanhemmat haluaisivat pitää lapsen lämpöisenä ja terveenä. Tällä tavalla voi yrittää saada ainakin "normaalille" lapselle tunteen, että vanhemmat ovat hänen puolellaan. Mutta reagoiko ODD-lapsi tuohon sitten vastustamisella ja pyrkii sairastuttamaan itsensä tahallaan vain siksi, että vanhemmat toivovat hänen olevan terve?
Tilanne etenee siten, että lapsi juoksee paljain jaloin jäiselle ja lumiselle pihalle, tepastelee siellä suurieleisesti ja pyörii lumihangessa, todistaen näin että pihalla tosiaan tarkenee ihan käytännössä... :-/
ODD-lapsi ei varsinaisesti HALUA sairastua/vilustua, mutta on siihen VALMIS, jos se on väistämätön seuraus siitä että saa pitää päänsä.
Mä olisin voinut tehdä noin lapsena. Tykkäsin lyhyen aikaa kokea epämiellyttäviä tunteita. Tykkään edelleen aikuisena, mutta olen siirtynyt kauhuelokuvien katseluun lumikävelyiden sijaan.
Jos mulle oltaisiin laitettu jotain "peukaloruuveja" asian takia, en olisi ikinä antanut sitä vanhemmilleni anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn ihan uteliaisuudesta, koska ODD on itselleni täysin uusi asia, mutta miten tilanne tuosta etenee? Voiko lapselle selittää, että hetken pärjääkin ilman ulkovaatteita, mutta jollain aikavälillä tulee kylmä ja voi sairastua. Ja että vanhemmat haluaisivat pitää lapsen lämpöisenä ja terveenä. Tällä tavalla voi yrittää saada ainakin "normaalille" lapselle tunteen, että vanhemmat ovat hänen puolellaan. Mutta reagoiko ODD-lapsi tuohon sitten vastustamisella ja pyrkii sairastuttamaan itsensä tahallaan vain siksi, että vanhemmat toivovat hänen olevan terve?
Tilanne etenee siten, että lapsi juoksee paljain jaloin jäiselle ja lumiselle pihalle, tepastelee siellä suurieleisesti ja pyörii lumihangessa, todistaen näin että pihalla tosiaan tarkenee ihan käytännössä... :-/
ODD-lapsi ei varsinaisesti HALUA sairastua/vilustua, mutta on siihen VALMIS, jos se on väistämätön seuraus siitä että saa pitää päänsä.
Voi ei, kuulostaa tosi haastavalta vanhemmalle. Miten ihmeessä tuollainen tilanne ratkaistaan? :o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tilanne etenee siten, että lapsi juoksee paljain jaloin jäiselle ja lumiselle pihalle, tepastelee siellä suurieleisesti ja pyörii lumihangessa, todistaen näin että pihalla tosiaan tarkenee ihan käytännössä... :-/
ODD-lapsi ei varsinaisesti HALUA sairastua/vilustua, mutta on siihen VALMIS, jos se on väistämätön seuraus siitä että saa pitää päänsä.
Näinhän siinä käy... :-/
ODD-lasta ei missään nimessä kannata johdattaa tilanteeseen, missä lapsi pääsee "todistamaan" olevansa oikeassa! Jokainen tällainen tilanne kun tapaa kääntyä lapsen voitoksi, ja kasvattaa lapsen epätervettä Egoa entisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, kuulostaa tosi haastavalta vanhemmalle. Miten ihmeessä tuollainen tilanne ratkaistaan? :o
No siten että ei käydä alkuunkaan siellä ovella haistelemassa sitä ulkoilmaa, vaan pakotetaan ne ulkovaatteet päälle ilman mitään neuvotteluja asiasta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne etenee siten, että lapsi juoksee paljain jaloin jäiselle ja lumiselle pihalle, tepastelee siellä suurieleisesti ja pyörii lumihangessa, todistaen näin että pihalla tosiaan tarkenee ihan käytännössä... :-/
ODD-lapsi ei varsinaisesti HALUA sairastua/vilustua, mutta on siihen VALMIS, jos se on väistämätön seuraus siitä että saa pitää päänsä.
Näinhän siinä käy... :-/
ODD-lasta ei missään nimessä kannata johdattaa tilanteeseen, missä lapsi pääsee "todistamaan" olevansa oikeassa! Jokainen tällainen tilanne kun tapaa kääntyä lapsen voitoksi, ja kasvattaa lapsen epätervettä Egoa entisestään.
Tuotta tuokin. Kannattaa etsiä vertaistukea, aluksi vaikka Facesta, josta löytyy vertaistukea ADHD lasten vanhemmille ja lulisi löytyvän myös ODD/ uhmakkuushäiriöisten vanhemmille. Jospa solmut rupeaisivat sitä kautta aukeamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, kuulostaa tosi haastavalta vanhemmalle. Miten ihmeessä tuollainen tilanne ratkaistaan? :o
No siten että ei käydä alkuunkaan siellä ovella haistelemassa sitä ulkoilmaa, vaan pakotetaan ne ulkovaatteet päälle ilman mitään neuvotteluja asiasta!
Ymmärrätköhän ollenkaan, millaisiin tilanteisiin näiden lasten kanssa tuolla asenteella joutuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, kuulostaa tosi haastavalta vanhemmalle. Miten ihmeessä tuollainen tilanne ratkaistaan? :o
No siten että ei käydä alkuunkaan siellä ovella haistelemassa sitä ulkoilmaa, vaan pakotetaan ne ulkovaatteet päälle ilman mitään neuvotteluja asiasta!
Okei, kuulostaa sinänsä ihan loogiselta, että yrittää välttää tilanteita etukäteen. Mutta eikö se ODD-lapsi vastusta sitä pukeutumista joka tapauksessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisättäköön tähän "peukaloruuvi-metodiin" myös nyt se aspekti, että menetelmähän ei ole pelkästään rankaiseva.
Menetettyjä etuuksia ja tarpeita alkaa saada pikkuhiljaa takaisin, sillä ehdolla että alkaa totella.
Alkutaival on tietysti raskas, mutta heti kun "murtumis-piste" on ylitetty, lapsi alkaa pikkuhiljaa toimia ja totella, ja näin siis omalla toiminnallaan ansaita näitä hyödykkeitä takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, kuulostaa tosi haastavalta vanhemmalle. Miten ihmeessä tuollainen tilanne ratkaistaan? :o
No siten että ei käydä alkuunkaan siellä ovella haistelemassa sitä ulkoilmaa, vaan pakotetaan ne ulkovaatteet päälle ilman mitään neuvotteluja asiasta!
Okei, kuulostaa sinänsä ihan loogiselta, että yrittää välttää tilanteita etukäteen. Mutta eikö se ODD-lapsi vastusta sitä pukeutumista joka tapauksessa?
Toki vastustaa... ja tästä syystä siis nimenomaan ne vaatteet pitää pakottaa päälle.
Tuleeko kenellekään muulle sellainen olo, että ODD jankkaajalla itsellään on diagnoosi?
Samoin se on tehnyt jotain peruuttamatonta ja yrittää nyt täällä jankkaamalla vakuutella ennen kaikkea itselleen tehneensä oikein.
Tuo on esim. lastenmurhaajille tyypillistä, ne jankuttaa viimeisillä voimillaan vielä vankilassa sen lapsen olleen paha, se tarvitsi sen rangaistuksen (johon se kuoli) jne.
Tunnistan omasta lapsuudestani nuo piirteet. Jos sanottiin, ettei enää karkkia, kävin hakemassa salaa. Jos äidillä oli lukittu kaappi, tiirikoin sen auki ja tongin ja tutkin. Joululahjat etsin ja avasin etukäteen.
En osaa eritellä syytä, miksi niin tein. Se kyllä kasvaessa väheni ja katosi, ja olen ihan normaaliksi kasvanut ja vastuullisessa työssä :D ehkä sanoisin, että meillä ei oikein ollut missään rajoja eikä mitään oikeita seuraamuksia tullut mistään, niin ei ollut motivaatiota parantaa tapojaan. Kun jäin äidille karkin näpistämisestä kiinni, äiti sanoi että se oli väärin, eikä asiasta koskaan sen jälkeen puhuttu. Vasta kun jäin aikuisuuden kynnyksellä vaatteen näpistämisestä kiinni ja jouduin käymään poliisilaitoksella, heräsin siihen kuinka tyhmä olinkaan ollut ja näpistely tietenkin loppui siihen.
Se sama äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, kuulostaa tosi haastavalta vanhemmalle. Miten ihmeessä tuollainen tilanne ratkaistaan? :o
No siten että ei käydä alkuunkaan siellä ovella haistelemassa sitä ulkoilmaa, vaan pakotetaan ne ulkovaatteet päälle ilman mitään neuvotteluja asiasta!
Ymmärrätköhän ollenkaan, millaisiin tilanteisiin näiden lasten kanssa tuolla asenteella joutuu?
Ihan kokemuksesta tiedän että fyysiseksi vääntämiseksi menee.
Puolen tunnin päästä molemmat, sekä lapsi että aikuinen on hiestä märkänä, mutta lapsella on viimein ne ulkovaatteet päällä.
Näissä tilanteissa on ihan keskeistä, että vanhempi ei anna periksi!
Ratkaisu siis EI OLE, että pihalle ei mennä ollenkaan, koska tässäkin skenaariossa lapsi voitti, hänen ei tarvinnut pukeutua...
Ei, pihalle mennään kun kerran on niin päätetty, ja todellakin ulkovaatteissa
Vierailija kirjoitti:
Se sama äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, kuulostaa tosi haastavalta vanhemmalle. Miten ihmeessä tuollainen tilanne ratkaistaan? :o
No siten että ei käydä alkuunkaan siellä ovella haistelemassa sitä ulkoilmaa, vaan pakotetaan ne ulkovaatteet päälle ilman mitään neuvotteluja asiasta!
Ymmärrätköhän ollenkaan, millaisiin tilanteisiin näiden lasten kanssa tuolla asenteella joutuu?
Ihan kokemuksesta tiedän että fyysiseksi vääntämiseksi menee.
Puolen tunnin päästä molemmat, sekä lapsi että aikuinen on hiestä märkänä, mutta lapsella on viimein ne ulkovaatteet päällä.
Näissä tilanteissa on ihan keskeistä, että vanhempi ei anna periksi!
Ratkaisu siis EI OLE, että pihalle ei mennä ollenkaan, koska tässäkin skenaariossa lapsi voitti, hänen ei tarvinnut pukeutua...
Ei, pihalle mennään kun kerran on niin päätetty, ja todellakin ulkovaatteissa
Minun täytyy kyllä sanoa, että en pystyisi vetämään kookkaalle 13 v pojalle väkisin ulkovaatteita päälle, ilman että jompaa kumpaa (tai molempia) sattuisi ja mahdollisesti menisi jäseniä rikki. Ei tulisi mieleenkään edes yrittää.
Kysyn ihan uteliaisuudesta, koska ODD on itselleni täysin uusi asia, mutta miten tilanne tuosta etenee? Voiko lapselle selittää, että hetken pärjääkin ilman ulkovaatteita, mutta jollain aikavälillä tulee kylmä ja voi sairastua. Ja että vanhemmat haluaisivat pitää lapsen lämpöisenä ja terveenä. Tällä tavalla voi yrittää saada ainakin "normaalille" lapselle tunteen, että vanhemmat ovat hänen puolellaan. Mutta reagoiko ODD-lapsi tuohon sitten vastustamisella ja pyrkii sairastuttamaan itsensä tahallaan vain siksi, että vanhemmat toivovat hänen olevan terve?