Lue keskustelun säännöt.
13v poika, ollut aina epäluotettava, en jaksa enää lastani
06.12.2020 |
Poikaan ei ole koko 13 vuoden aikana luottaa yhtään, ei pienenä, eikä nyt vieläkään. Jos hänelle sanoo jotakin, tekee toisin heti, kun silmä välttää.
Esim. pyytää autossa puhelimeni kuunnellakseen äänikirjaa, mutta kiellän selaamassa nettiä, voi vain kuunnella, heti kun lähden ajamaan enkä huomaa, poika selaa nettiä.
Jos jääkaappiin ostaa jotakin, mikä on tarkoitettu ruuanlaittoon ja erikseen kieltää syömästä, kun poika on hetken yksin kotona, se on syöty.
Pelipaikkoja ei noudata, siksi konsolit on lukitussa kaapissa, saa ne vain peliaikoina.
Jos on kotiintuloaika, ei ikinä ole tullut sovittuun aikaan, aina pitää soittaa monta kertaa ja kehottaa kotiin.
Lupaa tehdä läksyt ennen harkkoja, ei ole KOSKAAN tehnyt omatoimisesti, jollei ole kehottanut kymmeniä kertoja.
Olen kieltänyt tonkimasta laatikoita, missä on työpapereitani, usein ollessaan yksin kotona käy ko. laatikon ja muitakin kaappeja läpi ja penkoo kaiken.
Meillä on useampi lukittu kaappi ja vaatehuone, koska poikaan ei voi luottaa yhtään. Mikään puhe, tai etuuden menetys ei auta. Koulu menee hyvin ja kavereita on. On vaan kamala asua epäluotettavan ihmisen kanssa.
Onko kokemuksia vastaavasta?
Kommentit (1081)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitäon kirjoitti:
Laittaisin niin rajut rangaistukset että tuntuu. Sanoo laki mitä hyvänsä niin teet karhunpalveluksen lapsellesi jollet nin tee. Tosin tiedän yhden tapauksen josta jo 7v näki että nyt on toivoton tapaus ilm jonkinlaista psykopatiaa kyseessä. Esim. Jos tämä lapsi ei saanut jossain asiassa tahtoaan läpi aloitti hän nälkälakon, siis 7v aloitti nälkälakon joka myös piti!
Miten ajattelet, että rangaistukset poistaa epärehellisyyden?
Noh, niin kuin vähän tuossa jo viittasin niin patologisille valehtelojoile ei oikeen mitään voi mutta silti rankaisisi joka kerta ihan periaatteen vuoksi.
Lasu tietenkin ja ammattiapua. Et voi päästää tuollaista ihmistä helmoistasi yhteiskuntaan hääräämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko kenellekään muulle sellainen olo, että ODD jankkaajalla itsellään on diagnoosi?
Samoin se on tehnyt jotain peruuttamatonta ja yrittää nyt täällä jankkaamalla vakuutella ennen kaikkea itselleen tehneensä oikein.
Tuo on esim. lastenmurhaajille tyypillistä, ne jankuttaa viimeisillä voimillaan vielä vankilassa sen lapsen olleen paha, se tarvitsi sen rangaistuksen (johon se kuoli) jne.
Tuo ODD-jankkaajanhan lapsellahan ei ole mitään diagnoosia, hän on vain päättänyt, että lapsi on tällainen ja siksi tällaiset keinot on sallittuja. Hän etsii lapsen "murtumispistettä" esimerkiksi viemällä lapsen sängyn ja petivaatteet. Tämä lasketaan lapsen laiminlyönniksi, ja on rikos. Siitä huolimatta hän oikeuttaa toimintansa sillä, että haluaa tehdä lapsestaan lainkuuliaisen kansalaisen -- rikkomalla itse lakia.
ODD:sta, narsismista ja psykopatiasta hän puhuu mieluusti -- mutta antisosiaalinen persoonallisuushäiriö ei tunnu olevan tuttu. Se oireilee esim. niin, että henkilö kokee oikeudekseen rikkoa sääntöjä, jotka ovat hänestä typeriä ja eivät koske häntä (esim. lastensuojeluun liittyvät). Siihen kuuluu myös täysi raivo ja tappelu toisten kanssa, kunnes toinen alistuu (=ko. henkilön kasvatustavat).
Noin 10% ODD lapsista saa myöhemmin antisosiaalisen persoonallisuushäiriön diagnoosin. Kuulostaa minusta siltä, että vanhemmalla on ainakin antisosiaalisia piirteitä, lapsi on oppinut ne häneltä, ja nyt ollaan hätää kärsimässä.
Viedään sänky, petivaatteet, ruoka, tapellaan väkisin vaatteet päälke, viedään mieluisat vaatteet.
Ja kutsuu sitä lasta uhmakkaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, kuulostaa tosi haastavalta vanhemmalle. Miten ihmeessä tuollainen tilanne ratkaistaan? :o
No siten että ei käydä alkuunkaan siellä ovella haistelemassa sitä ulkoilmaa, vaan pakotetaan ne ulkovaatteet päälle ilman mitään neuvotteluja asiasta!
Okei, kuulostaa sinänsä ihan loogiselta, että yrittää välttää tilanteita etukäteen. Mutta eikö se ODD-lapsi vastusta sitä pukeutumista joka tapauksessa?
Toki vastustaa... ja tästä syystä siis nimenomaan ne vaatteet pitää pakottaa päälle.
Okei. Tässä on nyt siltikin jotain, mitä en ihan hahmota. Diagnosoidaanko ODD tosiaan jo päiväkoti-ikäisellä? Ja onko tuossa vaiheessa jo kaikkia muita keinoja ja huomattu, että lapsen kanssa kaikki pitää aina tehdä pakottamalla?
Tyypillisesti on.
Ei, en mä kyllä millään usko tätä. Puhut ihan vastaan kaikkea tietoa ODD:sta. Olet jotenkin päättänyt, että sinulla on "parempaa" tietoa ODD:sta kuin alan asiantuntijoilla ja siksi ehdotat tuota rangaistusten koventamista. Se tosiaan varmasti johtaa lapsen minän murtumiseen, mutta se ei ole mikään hyvä juttu vaan sairastuttaa lapsen. Pahimmassa tapauksessa tämä lapsi saa sitten joskus omia lapsia ja siirtää traumansa seuraavaankin sukupolveen. Alkaa vanhempana toistaa hokea samoja uskomuksia ja käyttää samoja menetelmia, joiden uhriksi on itse lapsena joutunut. Toivottavasti sinulle itsellesi ei ole käynyt näin.
Suosittelen lukemaan sen Douglas Rileyn kirjan, mihin tuolla aiemmin viittasin.
Ja sille nettivinkkaajalle terveisiä... En ole missään kirjoituksessani kehottanut mihinkään fyysiseen väkivaltaan ketään, vaan päinvastoin todennut että tutkimusten mukaan fyysinen kurittaminen toimii ODD-tapauksiin huonosti, eli en nyt oikein tiedä mihin laittomuuteen olen näissä kirjoituksissani syyllistynyt...
Vanhemmilla on velvollisuus huolehtia lapsen perustarpeista. Viemällä lapsen sängyn ja petivaatteet saadaksesi hänet "murtumaan" olet syyllistynyt lapsen laiminlyöntiin. Lait koskevat myös sinua, ja myös silloin, kun sinun lapsesi on niin kamalan erityinen ja vaikea ja oivoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, kuulostaa tosi haastavalta vanhemmalle. Miten ihmeessä tuollainen tilanne ratkaistaan? :o
No siten että ei käydä alkuunkaan siellä ovella haistelemassa sitä ulkoilmaa, vaan pakotetaan ne ulkovaatteet päälle ilman mitään neuvotteluja asiasta!
Okei, kuulostaa sinänsä ihan loogiselta, että yrittää välttää tilanteita etukäteen. Mutta eikö se ODD-lapsi vastusta sitä pukeutumista joka tapauksessa?
Toki vastustaa... ja tästä syystä siis nimenomaan ne vaatteet pitää pakottaa päälle.
Okei. Tässä on nyt siltikin jotain, mitä en ihan hahmota. Diagnosoidaanko ODD tosiaan jo päiväkoti-ikäisellä? Ja onko tuossa vaiheessa jo kaikkia muita keinoja ja huomattu, että lapsen kanssa kaikki pitää aina tehdä pakottamalla?
Tyypillisesti on.
Ei, en mä kyllä millään usko tätä. Puhut ihan vastaan kaikkea tietoa ODD:sta. Olet jotenkin päättänyt, että sinulla on "parempaa" tietoa ODD:sta kuin alan asiantuntijoilla ja siksi ehdotat tuota rangaistusten koventamista. Se tosiaan varmasti johtaa lapsen minän murtumiseen, mutta se ei ole mikään hyvä juttu vaan sairastuttaa lapsen. Pahimmassa tapauksessa tämä lapsi saa sitten joskus omia lapsia ja siirtää traumansa seuraavaankin sukupolveen. Alkaa vanhempana toistaa hokea samoja uskomuksia ja käyttää samoja menetelmia, joiden uhriksi on itse lapsena joutunut. Toivottavasti sinulle itsellesi ei ole käynyt näin.
Suosittelen lukemaan sen Douglas Rileyn kirjan, mihin tuolla aiemmin viittasin.
Ja sille nettivinkkaajalle terveisiä... En ole missään kirjoituksessani kehottanut mihinkään fyysiseen väkivaltaan ketään, vaan päinvastoin todennut että tutkimusten mukaan fyysinen kurittaminen toimii ODD-tapauksiin huonosti, eli en nyt oikein tiedä mihin laittomuuteen olen näissä kirjoituksissani syyllistynyt...
Ja tämä Rileyko suosittelee lapsen minuuden murtamista? Onko tämä jokin alalla yleisesti tunnustettu oppi?
En tiedä, onko tässä ketjussa kaksi kovaa kuria kannattavaa. Mutta äsken jo väitettiin, että ODD diagnosoidaan jo päiväkoti-ikäiseltä ja jo sen ikäisellä on nähtävissä, että mitkään muut kasvatuskeinot eivät toimi kuin pakottaminen ja murtumispisteen etsiminen. Olitko se sinä/oletko samaa mieltä?
Kuulostaa uskomattomalta ja sairaalta.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan lapsi ei ole ODD. Joten toivottavasti jo lopetat, sinä siitä jankkaava. Minua muutenkin yököttää nämä peukaloruuvijutut.
Aloittajalla on ilmeisesti niin paljon turhia, epäloogisia ja pojan ikään nähden ihmeellisiä sääntöjä, että tuskin kukaan niitä pystyy noudattamaan. Aloittaja menee aina niissä edellä.
Oletan, että aloittajalla on joku tarve kontrolloida ja elää jossain sääntöjen ihmeellisessä maailmassa. Se tuo hänelle ehkä turvaa, mutta läheisilleen kaaosta.
Poika ei tosiaan voi millään pysyä perässä, aloittaja luo, keksii ja muuttaa sääntöjä kaiken aikaa. Rangaistukset ovat rikkeisiin nähden täysin kohtuuttomia.Miksi kotona tarvitaan tosiaan noita lukittuja kaappeja noin paljon?
Miten aloittaja perustelee, että 13-vuotias poika on valehdellut ja ollut epäluotettava 13 vuotta?
Monet muutkin ovat tätä kysyneet, kiitos vastauksesta!
En ole missään vaiheessa "diagnosoinut" AP:n poikaa, pelkästään todennut että viittauksia tähän mahdollisuuteen on, ok?
Ylipäätään tässä keskustelussa ei ole mitään järkeä, minun lisäkseni täällä jankuttaa lauma ihmisiä, joiden mielestä kaikki kasvatuksellinen ojentaminen on väkivaltaa ja kaltoinkohtelua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitäon kirjoitti:
Laittaisin niin rajut rangaistukset että tuntuu. Sanoo laki mitä hyvänsä niin teet karhunpalveluksen lapsellesi jollet nin tee. Tosin tiedän yhden tapauksen josta jo 7v näki että nyt on toivoton tapaus ilm jonkinlaista psykopatiaa kyseessä. Esim. Jos tämä lapsi ei saanut jossain asiassa tahtoaan läpi aloitti hän nälkälakon, siis 7v aloitti nälkälakon joka myös piti!
Miten ajattelet, että rangaistukset poistaa epärehellisyyden?
Hyvä kysymys.
Todennäköisesti tilanne pahentuu radikaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan lapsi ei ole ODD. Joten toivottavasti jo lopetat, sinä siitä jankkaava. Minua muutenkin yököttää nämä peukaloruuvijutut.
Aloittajalla on ilmeisesti niin paljon turhia, epäloogisia ja pojan ikään nähden ihmeellisiä sääntöjä, että tuskin kukaan niitä pystyy noudattamaan. Aloittaja menee aina niissä edellä.
Oletan, että aloittajalla on joku tarve kontrolloida ja elää jossain sääntöjen ihmeellisessä maailmassa. Se tuo hänelle ehkä turvaa, mutta läheisilleen kaaosta.
Poika ei tosiaan voi millään pysyä perässä, aloittaja luo, keksii ja muuttaa sääntöjä kaiken aikaa. Rangaistukset ovat rikkeisiin nähden täysin kohtuuttomia.Miksi kotona tarvitaan tosiaan noita lukittuja kaappeja noin paljon?
Miten aloittaja perustelee, että 13-vuotias poika on valehdellut ja ollut epäluotettava 13 vuotta?
Monet muutkin ovat tätä kysyneet, kiitos vastauksesta!En ole missään vaiheessa "diagnosoinut" AP:n poikaa, pelkästään todennut että viittauksia tähän mahdollisuuteen on, ok?
Ylipäätään tässä keskustelussa ei ole mitään järkeä, minun lisäkseni täällä jankuttaa lauma ihmisiä, joiden mielestä kaikki kasvatuksellinen ojentaminen on väkivaltaa ja kaltoinkohtelua...
Asiat, jotka on Suomen laissa määriteltu väkivallaksi ja kaltoinkohteluksi, ovat Suomessa väkivaltaa ja kaltoinkohtelua. Nämä säännöt koskevat myös sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitäon kirjoitti:
Laittaisin niin rajut rangaistukset että tuntuu. Sanoo laki mitä hyvänsä niin teet karhunpalveluksen lapsellesi jollet nin tee. Tosin tiedän yhden tapauksen josta jo 7v näki että nyt on toivoton tapaus ilm jonkinlaista psykopatiaa kyseessä. Esim. Jos tämä lapsi ei saanut jossain asiassa tahtoaan läpi aloitti hän nälkälakon, siis 7v aloitti nälkälakon joka myös piti!
Miten ajattelet, että rangaistukset poistaa epärehellisyyden?
Hyvä kysymys.
Todennäköisesti tilanne pahentuu radikaalisti.
Meillä päin on sanonta, "tiukka kuri kasvattaa hyviä valehtelijoita".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, kuulostaa tosi haastavalta vanhemmalle. Miten ihmeessä tuollainen tilanne ratkaistaan? :o
No siten että ei käydä alkuunkaan siellä ovella haistelemassa sitä ulkoilmaa, vaan pakotetaan ne ulkovaatteet päälle ilman mitään neuvotteluja asiasta!
Okei, kuulostaa sinänsä ihan loogiselta, että yrittää välttää tilanteita etukäteen. Mutta eikö se ODD-lapsi vastusta sitä pukeutumista joka tapauksessa?
Toki vastustaa... ja tästä syystä siis nimenomaan ne vaatteet pitää pakottaa päälle.
Okei. Tässä on nyt siltikin jotain, mitä en ihan hahmota. Diagnosoidaanko ODD tosiaan jo päiväkoti-ikäisellä? Ja onko tuossa vaiheessa jo kaikkia muita keinoja ja huomattu, että lapsen kanssa kaikki pitää aina tehdä pakottamalla?
Tyypillisesti on.
Ei, en mä kyllä millään usko tätä. Puhut ihan vastaan kaikkea tietoa ODD:sta. Olet jotenkin päättänyt, että sinulla on "parempaa" tietoa ODD:sta kuin alan asiantuntijoilla ja siksi ehdotat tuota rangaistusten koventamista. Se tosiaan varmasti johtaa lapsen minän murtumiseen, mutta se ei ole mikään hyvä juttu vaan sairastuttaa lapsen. Pahimmassa tapauksessa tämä lapsi saa sitten joskus omia lapsia ja siirtää traumansa seuraavaankin sukupolveen. Alkaa vanhempana toistaa hokea samoja uskomuksia ja käyttää samoja menetelmia, joiden uhriksi on itse lapsena joutunut. Toivottavasti sinulle itsellesi ei ole käynyt näin.
Suosittelen lukemaan sen Douglas Rileyn kirjan, mihin tuolla aiemmin viittasin.
Ja sille nettivinkkaajalle terveisiä... En ole missään kirjoituksessani kehottanut mihinkään fyysiseen väkivaltaan ketään, vaan päinvastoin todennut että tutkimusten mukaan fyysinen kurittaminen toimii ODD-tapauksiin huonosti, eli en nyt oikein tiedä mihin laittomuuteen olen näissä kirjoituksissani syyllistynyt...
Ja tämä Rileyko suosittelee lapsen minuuden murtamista? Onko tämä jokin alalla yleisesti tunnustettu oppi?
En tiedä, onko tässä ketjussa kaksi kovaa kuria kannattavaa. Mutta äsken jo väitettiin, että ODD diagnosoidaan jo päiväkoti-ikäiseltä ja jo sen ikäisellä on nähtävissä, että mitkään muut kasvatuskeinot eivät toimi kuin pakottaminen ja murtumispisteen etsiminen. Olitko se sinä/oletko samaa mieltä?
Kuulostaa uskomattomalta ja sairaalta.
Muistaakseni Riley käyttää termiä "vastarinnan murtaminen".
100% varma en ole, siitä on kuitenkin jo vuosia aikaa kun tuon kirjan luin.
Pointtini oli kuitenkin se, että ODD-lapsi vaatii vanhemmaltaan vielä kovempaa "jääräpäisyyttä", toki johdonmukaista ja inhimillistä sellaista, kuin mitä lapsi osoittaa omalla käytöksellään.
Eli rautalangasta vääntäen:
Lapsen uhmakkuudelle ei pidä aikuisen alistua, koska se vahvistaa tällaisen lapsen kuvitelmaa siitä, että on sääntöjen ja normien "yläpuolella"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan lapsi ei ole ODD. Joten toivottavasti jo lopetat, sinä siitä jankkaava. Minua muutenkin yököttää nämä peukaloruuvijutut.
Aloittajalla on ilmeisesti niin paljon turhia, epäloogisia ja pojan ikään nähden ihmeellisiä sääntöjä, että tuskin kukaan niitä pystyy noudattamaan. Aloittaja menee aina niissä edellä.
Oletan, että aloittajalla on joku tarve kontrolloida ja elää jossain sääntöjen ihmeellisessä maailmassa. Se tuo hänelle ehkä turvaa, mutta läheisilleen kaaosta.
Poika ei tosiaan voi millään pysyä perässä, aloittaja luo, keksii ja muuttaa sääntöjä kaiken aikaa. Rangaistukset ovat rikkeisiin nähden täysin kohtuuttomia.Miksi kotona tarvitaan tosiaan noita lukittuja kaappeja noin paljon?
Miten aloittaja perustelee, että 13-vuotias poika on valehdellut ja ollut epäluotettava 13 vuotta?
Monet muutkin ovat tätä kysyneet, kiitos vastauksesta!En ole missään vaiheessa "diagnosoinut" AP:n poikaa, pelkästään todennut että viittauksia tähän mahdollisuuteen on, ok?
Ylipäätään tässä keskustelussa ei ole mitään järkeä, minun lisäkseni täällä jankuttaa lauma ihmisiä, joiden mielestä kaikki kasvatuksellinen ojentaminen on väkivaltaa ja kaltoinkohtelua...
Vain sinut sairaat kasvatusruuvimurtamisesi on täällä ehdottomasti tuomittu.
Myötätunto tosiaan näiden sadistien lasten puolella!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, kuulostaa tosi haastavalta vanhemmalle. Miten ihmeessä tuollainen tilanne ratkaistaan? :o
No siten että ei käydä alkuunkaan siellä ovella haistelemassa sitä ulkoilmaa, vaan pakotetaan ne ulkovaatteet päälle ilman mitään neuvotteluja asiasta!
Okei, kuulostaa sinänsä ihan loogiselta, että yrittää välttää tilanteita etukäteen. Mutta eikö se ODD-lapsi vastusta sitä pukeutumista joka tapauksessa?
Toki vastustaa... ja tästä syystä siis nimenomaan ne vaatteet pitää pakottaa päälle.
Okei. Tässä on nyt siltikin jotain, mitä en ihan hahmota. Diagnosoidaanko ODD tosiaan jo päiväkoti-ikäisellä? Ja onko tuossa vaiheessa jo kaikkia muita keinoja ja huomattu, että lapsen kanssa kaikki pitää aina tehdä pakottamalla?
Tyypillisesti on.
Ei, en mä kyllä millään usko tätä. Puhut ihan vastaan kaikkea tietoa ODD:sta. Olet jotenkin päättänyt, että sinulla on "parempaa" tietoa ODD:sta kuin alan asiantuntijoilla ja siksi ehdotat tuota rangaistusten koventamista. Se tosiaan varmasti johtaa lapsen minän murtumiseen, mutta se ei ole mikään hyvä juttu vaan sairastuttaa lapsen. Pahimmassa tapauksessa tämä lapsi saa sitten joskus omia lapsia ja siirtää traumansa seuraavaankin sukupolveen. Alkaa vanhempana toistaa hokea samoja uskomuksia ja käyttää samoja menetelmia, joiden uhriksi on itse lapsena joutunut. Toivottavasti sinulle itsellesi ei ole käynyt näin.
Suosittelen lukemaan sen Douglas Rileyn kirjan, mihin tuolla aiemmin viittasin.
Ja sille nettivinkkaajalle terveisiä... En ole missään kirjoituksessani kehottanut mihinkään fyysiseen väkivaltaan ketään, vaan päinvastoin todennut että tutkimusten mukaan fyysinen kurittaminen toimii ODD-tapauksiin huonosti, eli en nyt oikein tiedä mihin laittomuuteen olen näissä kirjoituksissani syyllistynyt...
Ja tämä Rileyko suosittelee lapsen minuuden murtamista? Onko tämä jokin alalla yleisesti tunnustettu oppi?
En tiedä, onko tässä ketjussa kaksi kovaa kuria kannattavaa. Mutta äsken jo väitettiin, että ODD diagnosoidaan jo päiväkoti-ikäiseltä ja jo sen ikäisellä on nähtävissä, että mitkään muut kasvatuskeinot eivät toimi kuin pakottaminen ja murtumispisteen etsiminen. Olitko se sinä/oletko samaa mieltä?
Kuulostaa uskomattomalta ja sairaalta.
Muistaakseni Riley käyttää termiä "vastarinnan murtaminen".
100% varma en ole, siitä on kuitenkin jo vuosia aikaa kun tuon kirjan luin.
Pointtini oli kuitenkin se, että ODD-lapsi vaatii vanhemmaltaan vielä kovempaa "jääräpäisyyttä", toki johdonmukaista ja inhimillistä sellaista, kuin mitä lapsi osoittaa omalla käytöksellään.
Eli rautalangasta vääntäen:
Lapsen uhmakkuudelle ei pidä aikuisen alistua, koska se vahvistaa tällaisen lapsen kuvitelmaa siitä, että on sääntöjen ja normien "yläpuolella"
Mutta sinun ei tarvitse noudattaa esim. lakia, tai totella viranomaisia, koska olet ihan erityisen erityinen ihminen, jota ei säännöt koske.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se sama äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, kuulostaa tosi haastavalta vanhemmalle. Miten ihmeessä tuollainen tilanne ratkaistaan? :o
No siten että ei käydä alkuunkaan siellä ovella haistelemassa sitä ulkoilmaa, vaan pakotetaan ne ulkovaatteet päälle ilman mitään neuvotteluja asiasta!
Ymmärrätköhän ollenkaan, millaisiin tilanteisiin näiden lasten kanssa tuolla asenteella joutuu?
Ihan kokemuksesta tiedän että fyysiseksi vääntämiseksi menee.
Puolen tunnin päästä molemmat, sekä lapsi että aikuinen on hiestä märkänä, mutta lapsella on viimein ne ulkovaatteet päällä.
Näissä tilanteissa on ihan keskeistä, että vanhempi ei anna periksi!
Ratkaisu siis EI OLE, että pihalle ei mennä ollenkaan, koska tässäkin skenaariossa lapsi voitti, hänen ei tarvinnut pukeutua...
Ei, pihalle mennään kun kerran on niin päätetty, ja todellakin ulkovaatteissa
Tajuatko idiootti sadistinen autisti ettei ihmisten kanssa toimita näin.
Ihmiset toimii vuorovaikutuksena, ei niin, että autisti päättää jotain ja pakottaa kaikki muut tekemään päänsä mukaan.
Surullisinta sinussa on se ettet tiedä olevasi itse se poikkeava.
Siis jos on aamulla kiireinen lähtö päiväkotiin tai vaikka hammaslääkäriin ja uhmaikäinen 2-vuotias kirkuu alusvaatteisillaan lattialla ja pakkasta on 20 astetta, kuinka selvität tilanteen?
Tietty, jos puhutaan vain 13-vuotiaista, niin asia on vähän eri...
-eri
Jospa uhmaikäinen oppii kokemuksesta, jos ei halua uskoa puhetta. Annetaan mennä pakkaseen, otetaan toki vaatteet mukaan jos/kun haluaakin äkkiä pukeutua asiallisesti. Vaikka eihän todella uhmakkaista tiedä vaikka ennemmin paleltuisi kuin tottelisi.
Ensinnäkin, 13- vuotias on teini eikä kukaan tuskin äänikirjoja kuuntele tuossa iässä.
Anna sen olla rauhassa.
Todennäköisesti se toimii noin, koska olet toiminut väärin, olet ollut liian hallitseva tai tuomitseva.
Itse annan nuoren olla rauhassa.
Mitä siitä tulisi jos menisin jankkaamaan ja häiritsemään nuorta?
Se häiriintyisi ja voisi nousta kapinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, kuulostaa tosi haastavalta vanhemmalle. Miten ihmeessä tuollainen tilanne ratkaistaan? :o
No siten että ei käydä alkuunkaan siellä ovella haistelemassa sitä ulkoilmaa, vaan pakotetaan ne ulkovaatteet päälle ilman mitään neuvotteluja asiasta!
Okei, kuulostaa sinänsä ihan loogiselta, että yrittää välttää tilanteita etukäteen. Mutta eikö se ODD-lapsi vastusta sitä pukeutumista joka tapauksessa?
Toki vastustaa... ja tästä syystä siis nimenomaan ne vaatteet pitää pakottaa päälle.
Okei. Tässä on nyt siltikin jotain, mitä en ihan hahmota. Diagnosoidaanko ODD tosiaan jo päiväkoti-ikäisellä? Ja onko tuossa vaiheessa jo kaikkia muita keinoja ja huomattu, että lapsen kanssa kaikki pitää aina tehdä pakottamalla?
Tyypillisesti on.
Ei, en mä kyllä millään usko tätä. Puhut ihan vastaan kaikkea tietoa ODD:sta. Olet jotenkin päättänyt, että sinulla on "parempaa" tietoa ODD:sta kuin alan asiantuntijoilla ja siksi ehdotat tuota rangaistusten koventamista. Se tosiaan varmasti johtaa lapsen minän murtumiseen, mutta se ei ole mikään hyvä juttu vaan sairastuttaa lapsen. Pahimmassa tapauksessa tämä lapsi saa sitten joskus omia lapsia ja siirtää traumansa seuraavaankin sukupolveen. Alkaa vanhempana toistaa hokea samoja uskomuksia ja käyttää samoja menetelmia, joiden uhriksi on itse lapsena joutunut. Toivottavasti sinulle itsellesi ei ole käynyt näin.
Suosittelen lukemaan sen Douglas Rileyn kirjan, mihin tuolla aiemmin viittasin.
Ja sille nettivinkkaajalle terveisiä... En ole missään kirjoituksessani kehottanut mihinkään fyysiseen väkivaltaan ketään, vaan päinvastoin todennut että tutkimusten mukaan fyysinen kurittaminen toimii ODD-tapauksiin huonosti, eli en nyt oikein tiedä mihin laittomuuteen olen näissä kirjoituksissani syyllistynyt...
Ja tämä Rileyko suosittelee lapsen minuuden murtamista? Onko tämä jokin alalla yleisesti tunnustettu oppi?
En tiedä, onko tässä ketjussa kaksi kovaa kuria kannattavaa. Mutta äsken jo väitettiin, että ODD diagnosoidaan jo päiväkoti-ikäiseltä ja jo sen ikäisellä on nähtävissä, että mitkään muut kasvatuskeinot eivät toimi kuin pakottaminen ja murtumispisteen etsiminen. Olitko se sinä/oletko samaa mieltä?
Kuulostaa uskomattomalta ja sairaalta.
Muistaakseni Riley käyttää termiä "vastarinnan murtaminen".
100% varma en ole, siitä on kuitenkin jo vuosia aikaa kun tuon kirjan luin.
Pointtini oli kuitenkin se, että ODD-lapsi vaatii vanhemmaltaan vielä kovempaa "jääräpäisyyttä", toki johdonmukaista ja inhimillistä sellaista, kuin mitä lapsi osoittaa omalla käytöksellään.
Eli rautalangasta vääntäen:
Lapsen uhmakkuudelle ei pidä aikuisen alistua, koska se vahvistaa tällaisen lapsen kuvitelmaa siitä, että on sääntöjen ja normien "yläpuolella"
Inhimillisiä?
Viedään sänky ja petivaatteet, vaatteet, ruoka, puetaan väkisin ym.
Näitä omia esimerkkejäsi ihmiliilsestä lapsen tahdon murtamisesta. Juu. Murtuu pysyvästi.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta käskyttämästä monta kertaa, jos ei kerrasta usko että kotiläksyt pitää tehdä niin omaan nilkkaanhan se lopulta vain osuu, saa ehkä jälkkäriä sitten. Siperia opettaa.
Käsitykseni mukaan jälki-istuntoa ei juuri saa mistään asiasta nykyisin. Ei ainakaan läksyistä.
Mutta suurempi kysymys on vastuusta. Vanhempi on vastuussa lapsestaan ja 13 vuotias on liian nuori ymmärtääkseen, että huono koulumenestys osuu omaan nilkkaan 30 vuotiaana. Sadistinen "kosto, sitten kun olet aikuinen" ei ole vastuullista oman lapsen kasvatusta.
Vanhemman on tässä nyt jollain tavalla otettava homma haltuun. Liialliset rajoitukset ei pure, jos niitä on liikaa. Itse lähtisin purkamaan asiaa niin, että olisin paljon läsnä pojan kanssa. Eli nyt menee kyllä vikaan, jos ei halua olla samassa tilassa lapsensa kanssa ja mieluummin poistuu asunnosta. Esim. läksyt tekisin yhdessä pojan kanssa. Poika pöydän ääreen ja niin kauan istutaan vieressä, että läksyt on tehty. Tarvittaessa voi opastaa, mutta ei missään tapauksessa saa antaa vastauksia kotitehtäviin. Samoin huoneen siivous ym. siten, että vanhempi istuu sängyllä niin kauan, että työ on tehty. Huom. poika siivoaa ja vanhempi vain valvoo, että työ tulee tehtyä! Kun alkaa tulemaan tuloksia, niin pelejä tms. voi luovuttaa takaisin. Jos esim. poika valvoo liian myöhään, niin vanhempi vie oman patjansa pojan huoneeseen. Sitten ilmoitetaan, että tässä nukun niin kauan, että se nukkumaan meno alkaa sujumaan siten kuin on käsketty. Meillä jo pelkästään tämän lauseen sanominen laittoi hurjasti vauhtia teinien hommiin.
Eli minun neuvo olisi: Enemmän läsnäoloa. Ikävät asiat tehdään yhdessä niin kauan, kuin ne alkaa sujumaan itsenäisesti. Ja lisäksi, tässä voisi kyllä jo ammattiapua pyytää. Esim. yhteys kouluun ja kuraattorille tms.?
t. kahden helpon teinin isä
Vierailija kirjoitti:
Muistaakseni Riley käyttää termiä "vastarinnan murtaminen".
100% varma en ole, siitä on kuitenkin jo vuosia aikaa kun tuon kirjan luin.
Pointtini oli kuitenkin se, että ODD-lapsi vaatii vanhemmaltaan vielä kovempaa "jääräpäisyyttä", toki johdonmukaista ja inhimillistä sellaista, kuin mitä lapsi osoittaa omalla käytöksellään.
Eli rautalangasta vääntäen:
Lapsen uhmakkuudelle ei pidä aikuisen alistua, koska se vahvistaa tällaisen lapsen kuvitelmaa siitä, että on sääntöjen ja normien "yläpuolella"
Loppukaneettina vielä:
Lapsi joka on kasvanut tällaiseen "Olen erityinen ja voittamaton, sääntöjen yläpuolella!"-illuusioon, toteuttaa tätä harhakuvitelmaansa myös aikuisena, ja tässä vaiheessa käyttäytmismalli on jo niin luutunut, että siitä paraneminen on melko mahdotonta...
Puuttukaa siis häiriökäytökseen siinä vaiheessa, kun se on vielä mahdollista, se on parasta mitä voitte lapsenne tulevaisuuden eteen tehdä!
Mitään laittomuuksia en tietenkään suosittele, ja mihinkään tällaisiin ei tarvitse/saa Rileyn oppien mukaan edes ryhtyä.
--> lukekaa se kirja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta käskyttämästä monta kertaa, jos ei kerrasta usko että kotiläksyt pitää tehdä niin omaan nilkkaanhan se lopulta vain osuu, saa ehkä jälkkäriä sitten. Siperia opettaa.
Käsitykseni mukaan jälki-istuntoa ei juuri saa mistään asiasta nykyisin. Ei ainakaan läksyistä.
Mutta suurempi kysymys on vastuusta. Vanhempi on vastuussa lapsestaan ja 13 vuotias on liian nuori ymmärtääkseen, että huono koulumenestys osuu omaan nilkkaan 30 vuotiaana. Sadistinen "kosto, sitten kun olet aikuinen" ei ole vastuullista oman lapsen kasvatusta.
Vanhemman on tässä nyt jollain tavalla otettava homma haltuun. Liialliset rajoitukset ei pure, jos niitä on liikaa. Itse lähtisin purkamaan asiaa niin, että olisin paljon läsnä pojan kanssa. Eli nyt menee kyllä vikaan, jos ei halua olla samassa tilassa lapsensa kanssa ja mieluummin poistuu asunnosta. Esim. läksyt tekisin yhdessä pojan kanssa. Poika pöydän ääreen ja niin kauan istutaan vieressä, että läksyt on tehty. Tarvittaessa voi opastaa, mutta ei missään tapauksessa saa antaa vastauksia kotitehtäviin. Samoin huoneen siivous ym. siten, että vanhempi istuu sängyllä niin kauan, että työ on tehty. Huom. poika siivoaa ja vanhempi vain valvoo, että työ tulee tehtyä! Kun alkaa tulemaan tuloksia, niin pelejä tms. voi luovuttaa takaisin. Jos esim. poika valvoo liian myöhään, niin vanhempi vie oman patjansa pojan huoneeseen. Sitten ilmoitetaan, että tässä nukun niin kauan, että se nukkumaan meno alkaa sujumaan siten kuin on käsketty. Meillä jo pelkästään tämän lauseen sanominen laittoi hurjasti vauhtia teinien hommiin.
Eli minun neuvo olisi: Enemmän läsnäoloa. Ikävät asiat tehdään yhdessä niin kauan, kuin ne alkaa sujumaan itsenäisesti. Ja lisäksi, tässä voisi kyllä jo ammattiapua pyytää. Esim. yhteys kouluun ja kuraattorille tms.?
t. kahden helpon teinin isä
Eikö AP sanonut, että koulu menee ihan hyvin? Minä ainakin olen tehnyt läksyt teininä vasta illalla ja välillä valvoin myöhäänkin, eikä koulumenestys mihinkään laskenut. Keskiarvo yli yhdeksikön.
Tämän takia AP:n säännöt tuntuvat mielivaltaisilta. Miksi läksyt pitää tehdä tiettyyn aikaan, jos ne pääsääntöisesti hoituu toiseenkin aikaan? Satunnaiset unohdukset on inhimillisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaakseni Riley käyttää termiä "vastarinnan murtaminen".
100% varma en ole, siitä on kuitenkin jo vuosia aikaa kun tuon kirjan luin.
Pointtini oli kuitenkin se, että ODD-lapsi vaatii vanhemmaltaan vielä kovempaa "jääräpäisyyttä", toki johdonmukaista ja inhimillistä sellaista, kuin mitä lapsi osoittaa omalla käytöksellään.
Eli rautalangasta vääntäen:
Lapsen uhmakkuudelle ei pidä aikuisen alistua, koska se vahvistaa tällaisen lapsen kuvitelmaa siitä, että on sääntöjen ja normien "yläpuolella"
Loppukaneettina vielä:
Lapsi joka on kasvanut tällaiseen "Olen erityinen ja voittamaton, sääntöjen yläpuolella!"-illuusioon, toteuttaa tätä harhakuvitelmaansa myös aikuisena, ja tässä vaiheessa käyttäytmismalli on jo niin luutunut, että siitä paraneminen on melko mahdotonta...
Puuttukaa siis häiriökäytökseen siinä vaiheessa, kun se on vielä mahdollista, se on parasta mitä voitte lapsenne tulevaisuuden eteen tehdä!
Mitään laittomuuksia en tietenkään suosittele, ja mihinkään tällaisiin ei tarvitse/saa Rileyn oppien mukaan edes ryhtyä.
--> lukekaa se kirja!
Koetko siis, että jos vanhempasi olisivat olleet tiukempia kanssasi, sinusta ei olisi tullut lakia rikkovaa, lapsia kaltoinkohtelevaa aikuista?
Kasvatus on aloittajalla mennyt persiilleen jo taaperoiässä. Tai siis hänen lapsensa kasvatus, vaikka taitaa olla aloittajankin kasvatus pielessä.
Ei diagnosoida.