Lue keskustelun säännöt.
13v poika, ollut aina epäluotettava, en jaksa enää lastani
06.12.2020 |
Poikaan ei ole koko 13 vuoden aikana luottaa yhtään, ei pienenä, eikä nyt vieläkään. Jos hänelle sanoo jotakin, tekee toisin heti, kun silmä välttää.
Esim. pyytää autossa puhelimeni kuunnellakseen äänikirjaa, mutta kiellän selaamassa nettiä, voi vain kuunnella, heti kun lähden ajamaan enkä huomaa, poika selaa nettiä.
Jos jääkaappiin ostaa jotakin, mikä on tarkoitettu ruuanlaittoon ja erikseen kieltää syömästä, kun poika on hetken yksin kotona, se on syöty.
Pelipaikkoja ei noudata, siksi konsolit on lukitussa kaapissa, saa ne vain peliaikoina.
Jos on kotiintuloaika, ei ikinä ole tullut sovittuun aikaan, aina pitää soittaa monta kertaa ja kehottaa kotiin.
Lupaa tehdä läksyt ennen harkkoja, ei ole KOSKAAN tehnyt omatoimisesti, jollei ole kehottanut kymmeniä kertoja.
Olen kieltänyt tonkimasta laatikoita, missä on työpapereitani, usein ollessaan yksin kotona käy ko. laatikon ja muitakin kaappeja läpi ja penkoo kaiken.
Meillä on useampi lukittu kaappi ja vaatehuone, koska poikaan ei voi luottaa yhtään. Mikään puhe, tai etuuden menetys ei auta. Koulu menee hyvin ja kavereita on. On vaan kamala asua epäluotettavan ihmisen kanssa.
Onko kokemuksia vastaavasta?
Kommentit (1081)
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu nyt tempoilee ja poukkoilee ihan liikaa...
Ollaanko nyt edes siitä samaa mieltä, että vanhemman tehtävä on kasvattaa lapsestaan sääntöjä totteleva kansalainen, ok?
Ja tällä tarkoitan nyt sellaisiakin sääntöjä, jotka eivät aina tunnu niin mukavilta, kuten nyt esimerkiksi nopeusrajoitukset, ok?
Mikäli tästä ollaan samaa mieltä, voidaan seuraavaksi todeta, että tämän saavuttaminen saattaa vaatia "kovapäisillä" lapsilla enemmän työtä, ja kovempia otteita kuin "pehmeämmillä" luonteilla.
Olen sitä mieltä, että vanhemman tehtävä on kasvattaa lapsestaan tasapainoinen aikuinen. Se tarkoittaa paitsi sääntöjen noudattamista, myös oma-aloitteista omasta hyvinvoinnista huolehtimista, sosiaalisen vuorovaikutuksen taitoja, terveen psyykkeen muodostumisen tukemista (itsetunto, minäkuva, maailmankuva, ihmiskuva jne jne.). Ok?
Ja itse olen sitä mieltä, että yleensä lasten kanssa pääsee tällaiseen tulokseen jollain muulla keinolla kuin jatkuvasti kiristyvällä peukaloruuvilla. Hyvä vanhempi osaa luovia niin, että lapsen hyvinvoinnin kaikki osa-alueet tulevat tarpeeksi huomioiduksi. Välillä täytyy tehdä kompromisseja. Hyvä vanhemmuus ei ole sitä, että valitsee jonkin kapean osa-alueen ja edistää vain sitä kaiken muun kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puhut tavallisista tai sellaisista, joilla ODD on vasta kehittymässä, niin silloin täytyy sanoa että et ole itse aikuinen vaan menet lapsen tasolle.
Oikeat aikuiset ovat niin itsestäänselvästi lasten yläpuolella (tämä positiivisessa merkityksessä), että heidän ei tarvitse heittäytyä lapsen tasolle taistelemaan ja kostamaan. He pystyvät pitämään rauhallisesti, järkähtämättömästi ja rakentavasti kiinni loogisesta ja johdonmukaisesta kasvatustyylistä.
ODD-tapauksia en edelleenkään kommentoi, koska minulla ei ole niistä tarpeeksi tietoa. Todennäköisesti myös ODD-lapset hyötyvät mainitsemastani tavasta kasvattaa.
Kirjoituksestasi kyllä huomaa että et todellakaan tiedä ODD:stä yhtään mitään...
ODD-lapsi kuvittelee olevansa, ei pelkästään aikuisen kanssa tasavertainen toimija, vaan jopa hänen yläpuolellaan!
Jokainen "voitto" on hänelle ylimääräinen sulka hattuun, joka osaltaan vahvistaa tätä epätervettä illuusiotaan.
Ei. Lapsi on epävarma ja nurkkaan ajettu. Hän uhmaa reaktiona vanhempien kovuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu nyt tempoilee ja poukkoilee ihan liikaa...
Ollaanko nyt edes siitä samaa mieltä, että vanhemman tehtävä on kasvattaa lapsestaan sääntöjä totteleva kansalainen, ok?
Ja tällä tarkoitan nyt sellaisiakin sääntöjä, jotka eivät aina tunnu niin mukavilta, kuten nyt esimerkiksi nopeusrajoitukset, ok?
Mikäli tästä ollaan samaa mieltä, voidaan seuraavaksi todeta, että tämän saavuttaminen saattaa vaatia "kovapäisillä" lapsilla enemmän työtä, ja kovempia otteita kuin "pehmeämmillä" luonteilla.
No selvästikään ei olla samaa mieltä... :-(
Näiden "Raisa-uskovaisten" mielestähän kaikki mikä tuottaa lapselle mielipahaa on kategorisesti väkivaltaa ja väärin.
Eli tuota nopeusrajoitus-analogiaasi hyödyntäen:
Ylinopeuden "maksimi-rangaistus" saisi olla pelkkä pysäyttäminen, ja konstaapelin kevyt puhuttelu.
--> Toimii ehkä osaan autoilijoista, hilliten kaasujalkaa ainakin hetkeksi, mutta merkittävä osa ajelisi heti puhuttelun jälkeen jälleen ylinopeutta, ja sitten olisi vielä huomattavasti nykyistä enemmän näitä, jotka ajelee täysin muista piittaamatta, aivan järkyttävää ylinopeutta!!
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu nyt tempoilee ja poukkoilee ihan liikaa...
Ollaanko nyt edes siitä samaa mieltä, että vanhemman tehtävä on kasvattaa lapsestaan sääntöjä totteleva kansalainen, ok?
Ja tällä tarkoitan nyt sellaisiakin sääntöjä, jotka eivät aina tunnu niin mukavilta, kuten nyt esimerkiksi nopeusrajoitukset, ok?
Mikäli tästä ollaan samaa mieltä, voidaan seuraavaksi todeta, että tämän saavuttaminen saattaa vaatia "kovapäisillä" lapsilla enemmän työtä, ja kovempia otteita kuin "pehmeämmillä" luonteilla.
Muuten olen toki samaa mieltä, mutta tyytyisin toteamaan että "kovapäiset" tarvitsevat enemmän työtä. Se miten "kovia" otteet ovat, vaihtelee tilanteen mukaan. Tietyissä tilanteissa, varsinkin kun "kovapäinen" lapseni oli nuorempi, tarvittiin niitä "kovia" otteita, esimerkiksi monenlaista fyysistä rajoittamista. Joissain tilanteissa taas tarvitsemme paljon kärsivällisyyttä, viitseliäisyyttä ja määrätietoisuutta, mutta lopulta tilanteen lopputulos saattaa olla hyvinkin rakentava molemmin puolin.
Vierailija kirjoitti:
...
Ja itse olen sitä mieltä, että yleensä lasten kanssa pääsee tällaiseen tulokseen jollain muulla keinolla kuin jatkuvasti kiristyvällä peukaloruuvilla. ...
Ja ihan varmasti kaikki tässä keskustelussa on kanssasi samaa mieltä...
Eli että "yleensä"...
...mikä ei poista sitä faktaa, että on olemassa lapsia, joihin ei yksinkertaisesti mikään muu tehoa kuin tuo "peukaloruuvi"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos/kun lupaat pojallesi jotain, kuinka usein pidät lupauksesi?
Eli millainen on oma esimerkkisi?
Voi luoja mikä väittely täällä, täysin yksinkertaisesta asiasta.
Lapsi opettelee kasvunsa varrella sosiaalisia taitoja, ja pärjäämistä ympäröivässä populaatiossa.
Auktoriteettien uhmaaminen on yksi tällainen kasvuvaihe, eli siis uhma-ikä.
Lapsi siis kokeilee ja mittaa omaa valtaansa ympäristöönsä nähden, ns. "koettelee siipiään".
On täysin selvää, että lapsi ei ole minkäänlaiseen valta-asemaan kehityksensä (lue: fyysinen ja psyykkinen) kautta vielä valmis, ja tämä tulee lapselle osoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko vanhemmat ihan sokeita? Lapsi ei pysty sääntöihin eikä keskittymään. Muistiin ei jää mitään. Kyse ei ole tottelemattomuudesta vaan aivojen häiriöstä. Ei toimi noin ilkeyttään.
Aivoissa käy myrsky. Kuka vanhempi luulee jatkuvalla jankkaamisella auttavan tällaista lasta?
Vielä jopa rankaisemalla. Ihmeohjeita jaetaan. Nyt ei eletä 1900 lukua.
Lapsihan ihan pilataan ellei kiireesti viedä tutkimuksiin.
Kamalaa jos kukaan ei välitä ja auta.
Vanhemmat, menkää itseenne ja hankkikaa apua.
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Kirjoituksesi osoittaa, ettet edes halua yrittää ymmärtää muita näkökulmia. Osoitapa jokin kohta Raisa Cacciatoren kirjoituksissa, joiden perusteella joku voi väittää että "kaikki lapselle mielipahaa tuottava on kategorisesti väkivaltaa ja väärin". Ja linkkiä kiitos.
No tuo itse linkkaamasi kirjoitus aresti/nurkka-rangaistuksesta ja siitä kuinka huono se on, on jo ihan riittävä.
--> Täyttä huuhaata, kirjoittajalla ei selvästikään ole mitään omia kokemuksia ODD-lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja mikä väittely täällä, täysin yksinkertaisesta asiasta.
Lapsi opettelee kasvunsa varrella sosiaalisia taitoja, ja pärjäämistä ympäröivässä populaatiossa.
Auktoriteettien uhmaaminen on yksi tällainen kasvuvaihe, eli siis uhma-ikä.
Lapsi siis kokeilee ja mittaa omaa valtaansa ympäristöönsä nähden, ns. "koettelee siipiään".
On täysin selvää, että lapsi ei ole minkäänlaiseen valta-asemaan kehityksensä (lue: fyysinen ja psyykkinen) kautta vielä valmis, ja tämä tulee lapselle osoittaa.
Kiinnostava ajatus, ettei lapsi ole valmis minkäänlaiseen valta-asemaan, koska on kehittymätön. Aika jyrkkä näkemys? Syökö sun lapsi (minkä ikäinen) kaiken ruoan minkä sä hänen lautaselleen laitat vai onko hänellä valta päättää, minkä verran hän lautaselta syö? Ja miten tämä vallan puuttuminen hänelle osoitetaan?
Mut jos tarkoitit pikemminkin sitä, että hänellä ei ole valta-asemaa niin sanotusti aikuisen yli, niin tässä keskustelussa on väitelty pikemminkin siitä, miten tämä vallan puuttuminen pitäisi osoittaa. Seisotetaanko nurkassa, määrätäänkö pelikieltoa, keskustellaanko, jäähytetäänkö vai mitä? Ei olekaan enää ihan niin yksinkertaista. Jos olisi, niin eihän mitään kasvatusoppaita tai näitä keskusteluita tarvittaisi.
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja mikä väittely täällä, täysin yksinkertaisesta asiasta.
Lapsi opettelee kasvunsa varrella sosiaalisia taitoja, ja pärjäämistä ympäröivässä populaatiossa.
Auktoriteettien uhmaaminen on yksi tällainen kasvuvaihe, eli siis uhma-ikä.
Lapsi siis kokeilee ja mittaa omaa valtaansa ympäristöönsä nähden, ns. "koettelee siipiään".
On täysin selvää, että lapsi ei ole minkäänlaiseen valta-asemaan kehityksensä (lue: fyysinen ja psyykkinen) kautta vielä valmis, ja tämä tulee lapselle osoittaa.
Juuri näin.
"Kapina" pitää kukistaa, tarvittaessa keinoja kaihtamatta...
Mikäli tässä epäonnistuu, on lopputuloksena täysin hallitsematon lapsi, joka on vaaraksi ympäristölleen :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...
Ja itse olen sitä mieltä, että yleensä lasten kanssa pääsee tällaiseen tulokseen jollain muulla keinolla kuin jatkuvasti kiristyvällä peukaloruuvilla. ...
Ja ihan varmasti kaikki tässä keskustelussa on kanssasi samaa mieltä...
Eli että "yleensä"...
...mikä ei poista sitä faktaa, että on olemassa lapsia, joihin ei yksinkertaisesti mikään muu tehoa kuin tuo "peukaloruuvi"
Tuollaiseksi erityislapseksi laskisin sellaisen, jonka vanhemmat ovat _ammattilaisten_ kanssa käyneet nämä pehmeämmät keinot läpi. Ei siis sellaisia, joiden vanhemmat _itse_ toteavat, että mikään muu ei auta kuin rangaistusten jatkuva kiristäminen. Koska osalla vanhemmista on ongelmia vuorovaikutustaidoissa ja ongelmat johtuvat siitä. Siihen ei auta peukaloruuvit vaan vanhempien vuorovaikutustaitojen parantaminen.
Mielestäni on vastuutonta suositella kenellekään suoraan jonkin nettikeskustelun perusteella rangaistusten koventamista ennen kuin mahdolliset vuorovaikutusongelmat on tsekattu. Ap:n tapaus vaikutti omasta mielestäni siltä, että perhedynamiikka on vinoutunut, koska vuorovaikutuksessa on niin paljon ongelmia.
Ja jos nyt vielä väännetään rautalangasta, niin se peukaloruuvi ei oikein kuulosta hyviltä vuorovaikutustaidoilta. Miten lapsenkaan taidot kehittyvät tuollaisessa ympäristössä?
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava ajatus, ettei lapsi ole valmis minkäänlaiseen valta-asemaan, koska on kehittymätön. Aika jyrkkä näkemys? Syökö sun lapsi (minkä ikäinen) kaiken ruoan minkä sä hänen lautaselleen laitat vai onko hänellä valta päättää, minkä verran hän lautaselta syö? Ja miten tämä vallan puuttuminen hänelle osoitetaan?
Mut jos tarkoitit pikemminkin sitä, että hänellä ei ole valta-asemaa niin sanotusti aikuisen yli, niin tässä keskustelussa on väitelty pikemminkin siitä, miten tämä vallan puuttuminen pitäisi osoittaa. Seisotetaanko nurkassa, määrätäänkö pelikieltoa, keskustellaanko, jäähytetäänkö vai mitä? Ei olekaan enää ihan niin yksinkertaista. Jos olisi, niin eihän mitään kasvatusoppaita tai näitä keskusteluita tarvittaisi.
Valta-asemalla tarkoitin nimenomaan suhdetta muihin ihmisiin nähden.
ja mitä tulee tuohon osoittamiseen, keinot valitaan sen mukaan mikä tepsii, luonnollisesti sieltä pehmeästä päästä aloittaen, mutta epäröimättä koventaen, mikäli ne pehmeämmät keinot ei tepsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei varmasti ole ihan nykytrendien mukainen neuvo, mutta voisit koittaa piestä lapsesi huolella rangaistuksena tottelemattomuudesta. Tämä tuottaa usein toivotun tuloksen hyvin nopeasti.
Vaikka tämä on selvästi sarkasmia, vastaan silti...
ODD-lapsilla on tyypillisesti varsin korkea kipukynnys, piekseminen toimii heihin siis verrattain huonosti.
Huomattavasti efektiivisempi tapa on tuo etuuksien ja tarpeiden asteittainen rajoittaminen, mistä on täällä kerrottu ihan hyviä esimerkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava ajatus, ettei lapsi ole valmis minkäänlaiseen valta-asemaan, koska on kehittymätön. Aika jyrkkä näkemys? Syökö sun lapsi (minkä ikäinen) kaiken ruoan minkä sä hänen lautaselleen laitat vai onko hänellä valta päättää, minkä verran hän lautaselta syö? Ja miten tämä vallan puuttuminen hänelle osoitetaan?
Mut jos tarkoitit pikemminkin sitä, että hänellä ei ole valta-asemaa niin sanotusti aikuisen yli, niin tässä keskustelussa on väitelty pikemminkin siitä, miten tämä vallan puuttuminen pitäisi osoittaa. Seisotetaanko nurkassa, määrätäänkö pelikieltoa, keskustellaanko, jäähytetäänkö vai mitä? Ei olekaan enää ihan niin yksinkertaista. Jos olisi, niin eihän mitään kasvatusoppaita tai näitä keskusteluita tarvittaisi.
Valta-asemalla tarkoitin nimenomaan suhdetta muihin ihmisiin nähden.
ja mitä tulee tuohon osoittamiseen, keinot valitaan sen mukaan mikä tepsii, luonnollisesti sieltä pehmeästä päästä aloittaen, mutta epäröimättä koventaen, mikäli ne pehmeämmät keinot ei tepsi!
No, tässä keskustelussa on esitetty paljon argumentteja, miksi ns. peukaloruuvin kiristäminen - jonka kannalla itsekin näytät olevan - EI aina ole paras vaihtoehto. Sulla puolestaan ei näytä olevan mitään pätevää argumenttia omien väitteidesi tueksi. Menetelmän helppous ei valitettavasti riitä argumentiksi.
Vierailija kirjoitti:
AHDH, ADD, autismi etc ovat neurologisia häiriöitä, kuuluuko ODD myös näihin?
En osaa sanoa onko ODD varsinaisesti neurologinen, mutta syy-yhteys ADHD:hen on ihan kiistaton.
On todettu että 16% ADHD-lapsista omaa tuon ODD-taipumuksenkin
Tiedän tuollaisen mutta aikuisena siitä tuli iso veronmaksaja.
Vierailija kirjoitti:
No, tässä keskustelussa on esitetty paljon argumentteja, miksi ns. peukaloruuvin kiristäminen - jonka kannalla itsekin näytät olevan - EI aina ole paras vaihtoehto. Sulla puolestaan ei näytä olevan mitään pätevää argumenttia omien väitteidesi tueksi. Menetelmän helppous ei valitettavasti riitä argumentiksi.
Tässä keskustelussa käytännössä kaikki peukaloruuvi-metodia paheksuvat argumentit perustuu omiin kokemuksiin omista helpoista lapsista...
Itse olen kuopukseni, joka ihan selkeästi täytti ODD-kriteerit saanut kuriin juuri tuolla "peukaloruuvilla"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siis se sama, joka kirjoitti tuon mozzarella-viestin ja koko tämä keskustelu lähti mun osalta siitä että mä vastasin kysymykseen, että miten lasta voi rangaista 2000-luvulla. Se, että lapselle osoittaa tekojen loogiset seuraukset niin, että hänen on korvattava aiheuttamansa vahingot esimerkiksi rahallisesti, ostamalla uuden tuotteen, siivoamalla jne. on looginen, ja lapsen kannalta tarpeellinen seuraus ja se käy useimmissa tapauksissa ihan rangaistuksesta. Periaatteessa nämä seuraukset voi olla "koviakin" lapsen kannalta, mutta ei epäloogisia, ei kohtuuttomia eikä rangaistuksia rangaistuksien vuoksi. Mut jos lähdetään siihen valtataisteluun, että ruuvia kiristetään vaikka peliajalla, niin ollaan pian siinä tilanteessa että vuorovaikutussuhde on niin tulehtunut, että mikään ei enää mene läpi. Ja silloin aikuisen vastuulla on rakentaa tilanne uudestaan esimerkiksi ulkopuolisella avulla.
Kuka nämä mainitsemasi ei-rakentavat rangaistukset on muuten määritellyt? Se, että jäähypenkkiä tai nurkkaa ei enää suositella lapsen eristämisenä ei tarkoita sitä, etteikö lasta voi auttaa rauhoittumaan vaikkapa vanhemman sylissä tai omassa huoneessa vanhemman ollessa lähellä ja saatavilla. Tätä ihan ammattilaisetkin suosittelevat.
Läheskään kaikkeen ja aina et pysty keksimään mitään toimivaa "loogista seuraamusta". Siksi myös ihan puhtaita rangaistuksia tarvitaan.
Mitä valtataisteluun tulee, niin kurinpito on aina pohjimmiltaan valtataistelua. Koko kurinpidon tarve tulee siitä, että auktoriteetin opetuksia ei ole haluttu noudattaa.
Varmasti ammattilainen voi kutsua lapsen rauhoittumaan syliinsä, mutta pakottaa hän ei voi, koska se taas olisi heidän säännöillään vapaudenriisto, joten vastahakoisen lapsen kohdalla tuo ei toimi.
Sitä taas en ymmärrä mitenkään, että millä logiikalla jäähypenkki tai seinän vieressä seisominen on joitain ei-suositeltua haitallista eristämistä ja omaan huoneeseen laitto taas ei. Todennäköisempänä pitäisinkin sitä, että ne jotka näitä suosituksia keksivät ovat sitä koulukuntaa, jotka ylipäätään pitävät kaikkea tuntuvampaa rankaisemista haitallisena.
Nyt jäi todella kiinnostamaan, mitkä on sellaisia lapsen tekemiä asioita, joihin ei löydy loogista tapaa korjata tilanne? Eli loogista seuraamusta tai jos haluat käyttää- rangaistusta?
Tämä keskustelu nyt tempoilee ja poukkoilee ihan liikaa...
Ollaanko nyt edes siitä samaa mieltä, että vanhemman tehtävä on kasvattaa lapsestaan sääntöjä totteleva kansalainen, ok?
Ja tällä tarkoitan nyt sellaisiakin sääntöjä, jotka eivät aina tunnu niin mukavilta, kuten nyt esimerkiksi nopeusrajoitukset, ok?
Mikäli tästä ollaan samaa mieltä, voidaan seuraavaksi todeta, että tämän saavuttaminen saattaa vaatia "kovapäisillä" lapsilla enemmän työtä, ja kovempia otteita kuin "pehmeämmillä" luonteilla.