13v poika, ollut aina epäluotettava, en jaksa enää lastani

Vierailija kirjoitti:

Joo mut mä en oo kato kertaakaan puhunut tässä ODD-lapsesta. ;)

No sitten sinulla ei ole tälle ketjulle mitään annettavaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jotenkin hahmota, miten tilanne ratkeaa. Onko tarkoitus, että lapsen tunteisiin (esim. se apatia) ei tässä prosessissa reagoida mitenkään? Vai kuuluuko prosessiin se, että lapsen kanssa keskustellaan joka vaiheessa, miten hän tilanteen kokee?

Prosessiin kuuluu nimenomaan se, että lapsen kanssa kommunikoidaan verbaalisesti kaiken aikaa.

Lapsen tuntemuksia kuunnellaan sitä mukaa kun hän alkaa niitä ilmaista.

Viesti on kuitenkin järkähtämättä seuraava:

"Ymmärrän että keljuttaa, mutta sait nyt tämän rangaistuksen syystä että (ja syy tähän).

  Jos tämä ei toimi, ensi kerralla keksitään sitten jotain rankempaa."

Eikö tämä ole ihan perusjuttua, eikä mitään rankka keino? Esim. lapsi ei tee läksyjä, koska pelaa kännykällä. -> kännykkä pois siksi aikaa, että läksyt on tehty ja tarvittaessa autetaan läksyissä. Myöskään telkkaria ei katsota, eikä olla kavereiden kanssa ennen kuin läksyt on tehty. Jos ei silti tee, niin seuraavana päivänä tullaan suoraan koulusta kotiin läksyn tekoon. Ja kun läksyt on tehty palataan normaaliin. Vai tarkoitatko jotain nöyryyttämällä rankaisemista, kuten nurkassa seisomista tai vähissä vaatteissa ulos laittamista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrohan toki mitä nämä "hyvin rankat kasvatukselliset keinot" oikein ovat?

Lapselle merkityksellisten hyödykkeiden ja vapauksien rajoittaminen, asteittain koventaen.

Eli ensin viedään kännykkä, seuraavaksi TV:n katseluoikeus, sitten lempivaatteet, rajataan lapsen liikkumisoikeutta jne. jne. jne. 

Jos poistaa kaikki etuudet, niin lapsi saattaa päätyä eräänlaiseen apatiaan missä toteaa, että "viekää vaikka tuhkatkin pesästä". Paljon järkevämpänä pitäisin sitä, että antaisi vaan koivuniemenherraa ja/tai laittaisi nurkkaan, niin kuin ennen toimittiin, jolloin asia olisi nopeasti poissa päiväjärjestyksestä. Valitettavasti nämä viimeksi mainitut eivät ole mahdollisia keinoja Suomen rajojen sisäpuolella tänä päivänä.

Totta, ja näin monesti tapahtuukin. (siis tuo apatia-vaihe...)

Ja tämä on se hetki, jossa ollaan jo lähellä sitä toivottua "murtumispistettä".

Tämä ns. Apatia on lapsen viimeinen keino yrittää vakuuttaa vanhempansa siitä, että vanhemmat eivät pysty vaikuttamaan häneen mitenkään.

Ja tällä hetkellä on ehdottoman tärkeää ettei anneta periksi, vaan osoitetaan hänen illuusionsa vääräksi!

Eli siis kun lapsi luulee että "ei tämä enää voi kurjemmaksi mennä", tällöin vanhempien pitää omilla toimillaan osoittaa että kyllä todellakin voi mennä, ja tässä ei olla vielä lähelläkään sitä pistettä missä vanhemmilla on keinot lopussa.

En jotenkin hahmota, mitä kaikkea siltä lapselta tässä metodissa viedään pois... Miten vedetään raja lapsen tarpeiden ja etuuksien välille? Lapsi saa kuitenkin ruokaa, juomaa, puhtaat vaatteet, nukkua lämpimässä, käydä koulussa? Eli huomioidaan fysiologiset tarpeet ja mahdollisuus kouluttautua? Vai onko tarkoitus huomioida myös lapsen emotionaaliset ja sosiaaliset tarpeet?

No minäpä hahmotan sinulle.

Kun kaikki 'etuudet' on viety, eli tämä tie kuljettu loppuun, siirrytään tietysti juuri tuonne 'tarpeiden' kategoriaan.

Kun perheessä syödään lapsen lempiruokaa, lapselle tehdäänkin yllättäen oma ruoka, mieluusti lapsen inhokkiruokaa --> Syö tai ole syömättä, saat valita.

Kun lempivaatteet alkaa olla hävitetty, aletaan tilalle ostaa pikkuhiljaa sellaisia vaatteita jotka on lapsen mielestä tosi noloja --> Pue nämä päällesi tai mene ulos alasti, saat valita.

Kiitos täsmennyksestä. Käynkö tänään vähän hitaalla, vai miksiköhän en vieläkään tajua... Mitä sitten, kun inhokkiruoan tarjoaminen ei auta? Jätetäänkö lapsi kokonaan ruokkimatta? jne.

Haen siis tällä sitä, että kai lapsellakin on ihmisoikeudet, ja häntä pitää niiden mukaan kohdella. Mitä sitten, kun kaikki etuudet on otettu pois ja lapsi ei vieläkään tottele? Kun jäljellä on enää ne ihmisoikeudet. Sittenkö todetaan, että ei ihmisoikeuksia kuitenkaan voi ottaa pois ja on aika kokeilla jotakin muuta keinoa?

Rikkovatko siis muut rangaistukset kuin etuuksien vieminen ihmisoikeuksia?

No kyllä esim. lapsen ruokkimatta jättäminen, vaatematta jättäminen ja väkivalta rikkovat. Jos siis esim. lempiruokien ja -vaatteiden evääminen ei auta, mitä sitten? Kun lapsi esim. tyytyy mihin tahansa ruokaan?

Minun sisarukseni inhosi kumisaappaiden pitämistä ja otti ne heti jalastaan, kun silmä vältti. Kahlasi loskassa pelkissä villasukissa. Se oli hänestä pienempi paha. Äiti sitten oli sen verran hellämielinen, että päästi lapsen sisään ennen kuin paleltumia tuli. Sinä ilmeisesti ratkaisisit tilanteen jotenkin toisin, mutta miten?

Se, että lapsi vaikka sikailee pöydässä ja sen jälkeen poistetaan pöydästä eli joutuu olemaan nälkäisenä ei riko ihmisoikeuksia.

Kuten ei myöskään se, että jos lapsi vaikka kieltäytyy pukemasta ja siirretään ulkoportaille pukemaan eli kokee hieman kylmää, ei riko ihmisoikeuksia.

Mitä väkivaltaan tulee, niin ensin pitäisi määritellä, että mitä se tarkoittaa. Turpaan veto on kiistatta väkivaltaa ja rikkoo ihmisoikeuksia. Normaali ruumiillinen kuritus ei riko ihmisoikeuksia, koska se on laillista ihan länsimaissakin (vaikkakaan ei Suomessa). Jäähyt, nurkkaseisomiset, kotiarestit ym. taas eivät ole väkivaltaa kuin pienen ääriliberaalin porukan mielestä, eli nekään eivät riko ihmisoikeuksia.

Onko sulla kokemusta oikeasti uhmakkaasta lapsesta? Mitä jos lapsi katsoo pienemmäksi pahaksi, että on monta päivää syömättä? Mitä jos lapsi seisoo pakkasessa tuntitolkulla ohuissa sisävaatteissa, kun ei suostu edelleenkään pukemaan? Tällaista olen katsellut vierestä lapsena, sillä veljeni oli todella uhmakas. Häneen ei tepsinyt mitkään tuollaiset, ellei vanhemmat oikeasti sitten olisi antaneet hänen nälkiintyä/paleltua tms. (eivät hennoneet lopulta). Olisiko sinun ratkaisusi ollut tosiaan antaa lapsen nälkiintyä tai paleltua?

Itse toivoisin, että veljeeni olisi kokeiltu jotakin muuta kuin ainaista rankaisemista. Olisi edes kerran kysytty, että mitä hän ajattelee ja tuntee. :(

On todellakin kokemusta. Ja meillä kuopus todellakin oli useamman päivän syömättä, ihan vaan uhmatakseen. Ulkopukeutumisen kanssa oli sama homma.

Nälkä pakotti hänet lopulta syömään, ja ulkopukeutumiseenkin löytyi opettavainen tilanne.

Ok, kuinka monta päivää olisit lopulta ollut valmis katselemaan nälkälakkoa? Vai olisitko ollut valmis viemään tilanteen siihen, että lapsi joudutaan viemään sairaalaan? Mitäköhän sairaalassa olisi annettu neuvoksi? Että pistetään lapsi tiputukseen, mutta kiinteää ruokaa ei saa ennen kuin käyttäytyy? Vai oisko siellä kuitenkin suositeltu, että lapsen kanssa etsitään muita keinoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jotenkin hahmota, miten tilanne ratkeaa. Onko tarkoitus, että lapsen tunteisiin (esim. se apatia) ei tässä prosessissa reagoida mitenkään? Vai kuuluuko prosessiin se, että lapsen kanssa keskustellaan joka vaiheessa, miten hän tilanteen kokee?

Prosessiin kuuluu nimenomaan se, että lapsen kanssa kommunikoidaan verbaalisesti kaiken aikaa.

Lapsen tuntemuksia kuunnellaan sitä mukaa kun hän alkaa niitä ilmaista.

Viesti on kuitenkin järkähtämättä seuraava:

"Ymmärrän että keljuttaa, mutta sait nyt tämän rangaistuksen syystä että (ja syy tähän).

  Jos tämä ei toimi, ensi kerralla keksitään sitten jotain rankempaa."

Eikö tämä ole ihan perusjuttua, eikä mitään rankka keino? Esim. lapsi ei tee läksyjä, koska pelaa kännykällä. -> kännykkä pois siksi aikaa, että läksyt on tehty ja tarvittaessa autetaan läksyissä. Myöskään telkkaria ei katsota, eikä olla kavereiden kanssa ennen kuin läksyt on tehty. Jos ei silti tee, niin seuraavana päivänä tullaan suoraan koulusta kotiin läksyn tekoon. Ja kun läksyt on tehty palataan normaaliin. Vai tarkoitatko jotain nöyryyttämällä rankaisemista, kuten nurkassa seisomista tai vähissä vaatteissa ulos laittamista?

Tarkoitan...

Eli siis nuo nurkassa seisomiset ym. otetaan käyttöön jos/kun pehmeämmät keinot ei toimi, ja koko ajan asteittain kovennetaan!

Eli siis tuo nurkkaan joutuminen EI OLE mikään päätepiste, vaan tarvittaessa pelkkä välietappi matkalla yhä kovempia rangaistuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mä yrittäisin tätä ruuvin kiristämistä oman lapseni kanssa, olisin kohta samassa tilanteessa kuin AP. 

Okei... Lukeudut siis niihin jotka ovat jo luovuttaneet vallan lapselleen... 

Surullista... :(

Öö... eikö pikemminkin niin että lähtemällä mukaan valtapeliin luovuttaa osan vallasta lapselleen.  Ja vaikka aikuinen sitten ylivallallaan "voittaisi", ei se "voitto" sitä takaa, että valta on aidosti aikuisella. Lapsi voi sit löytää muita keinoja, pahimmillaan joku viiltely tai syömishäiriö. Varastaa karkkia kaupasta ja ahmii pahaan oloonsa. Jos siis mennään siihen, että kaikki etuuden on tässä valtapelissä viety. Ja kun jää kiinni niin... joo rankkua vaan lisää.

Mun mielestä kanssa siinä kohtaa kun lapsen kanssa pelaa valtapeliä, koko homma on jo menetetty.

Varsinkin ihmettelen näitä valtapelejä jonkun syömisen tai pukeutumisen suhteen. Lapsi syö kun sillä on nälkä, ja sillä selvä. Mitä enemmän tuputat tai rajoitat, sen varmemman vastareaktion saat aikaiseksi.

Vanhemmat päättää mitä on tarjolla, lapsi minkä verran syö. Ei sen vaikeampaa.

Sama pukeutumisessa. Miksi vanhempi kuvittelee tietävänsä paremmin, mikä on lapselle sopiva vaatetus, jos lapsi selkeästi sitä vastustaa? miksi pitää riidellä siitä, että villahousut laitetaan, kun voi sanoa lapselle, että nämä olisivat varmaan hyvät, ja jos et tahdo niitä nyt laittaa, niin  voidaan laittaa myöhemmin, jos tuntuu siltä. Tai vaikka että jos et laita nyt, niin ulkona voi tulla kylmä, ja me ei päästä heti takaisin sisälle laittamaan. Ja sittenkin jos lapsi valitsee jättää ne pois, ja tulee kylmä, silloinkaan ei tarvitse olla vittumainen.

mutta monella täällä on ihan karsea asenne jo lähtökohtaisesti omiin lapsiinsa,  ja oikein ehdoin tahdoin halutaan ollanapit vastakkain, kunhan MINÄ määrään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

... LÄhtökohtaisesti lapset haluaa tehdä yhteistyötä aikuisten kanssa. ...

Joo... Siis normaalit lapset...

ODD-lapset käyttäytyy TÄYSIN päinvastoin.

Heille vanhempien uhmaaminen on itsetarkoitus.

Kuule, mä jonkun verran tiedän uhmakkuushäiriöstä, kun olen itse ADHD-pojan äiti, ja kuten varmasti tiedät, uhmakkuushäiriö on yksi tyypillisimmistä ADHD-liitännäisistä.

Se syntyy siitä, kun lapsi käyttäytyy huonosti pienenä ( ADHD-lapsi itselleen tyypillisesti, eli villisti, rajusti jne), ja saa jatkuvasti huonoa palautetta toiminnastaan. Tämä vaikuttaa lapsen minäkuvaan ja luo lapselle ajatuksen, että on ihan sama mitä hän tekee, joka tapauksessa tulee vain negatiivista palautetta. Lisäksi kun ADHD-lapsilla on jo hyvin vahva omaehtoisuus muutenkin, niin tuo jatkuva huono palaute vain lisää sitä omaehtoisuutta, joka puolestaan korostaa uhmakkuutta -->  ollaan jo uhmakuushäiriössä.

Oma lapseni oli jo hyvää vauhtia kehittämässä uhmakkuushäiriötä, kun asia tajuttiin päiväkodissa. Yksi ihana, fiksu, upea, ammattitaitoinen lastentarhanopettaja sanoi, että he tekivät päiväkodissa periaatepäätöksen siitä, että lapselleni ei enää anneta negatiivista palautetta, ja hänen toimiinsa puututaan negatiivisesti ainoastaan silloin kun se on ehdottoman välttämätöntä. Koska he olivat huomanneet, että lapseni ei enää kestänyt jatkuvaa ohjeistusta, kieltämistä, ylipäätään negatiivista palautetta, koska sitä tuli niin paljon. Lapseni reagoi siihen jo fyysisestikin, ei kestänyt kosketusta, ja palautteen annossa painui kasaan, nosti hartiat korviensa tasolle jne.

Ja tämä oli käännekohta meidän perheessämme, ja lapsen kanssa ylipäätään. Itsekin minimoin negatiivisen palautteen, enkä edes yrittänyt saada lasta käyttäytymään kuten neurotyypilliset ns. turhissa asioissa, varsinkaan millään turhalla kieltämisellä. Eli jos lapsi oli motorisesti levoton tai äänekäs, niin niiden hallintaa harjoiteltiin positiivisen kautta, ei millään  jatkuvalla "lopeta se huutaminen"- hokemisella.

Opin myös itse tarkkailemaan lastani, ja huomaamaan, milloin kuormitus oli liian suurta, ja lapsi ei kerta kaikkiaan enää kestänyt negatiivista palautetta, silloin jätin sen kokonaan pois, ja sitten taas kun lapsi oli paremmassa jamassa, ohjaavaa palautetta saattoi olla enemmän.

Samoin opettelin pois turhista kielloista. Jos lapsi esimerkiksi kaupassa halusi jotain, mitä ei ollut saamassa, en sanonut, että et saa, koska se olisi ollut lapselle ylitsepääsemätöntä ja johtanut ihan turhiin raivareihin/jankkaamiseen.

Sen sijaan kun sanoin, että okei, sä haluat tätä nyt ihan hirveästi, mä ymmärrän. Me ei voida sitä nyt ostaa, mutta jos sä haluat sitä ihan yhtä paljon huomenna / viikon päästä, niin sitten me voidaan tulla se hakemaan.

Ikinä ei tarvinnut lähteä mitään myöhemmin hakemaan, koska kyse oli impulssiherkästä lapsesta, jolla tunteet ja halut hetkellisesti ryöpsähtää.

Nyt lapsi on ihana teini, ja meillä on mahtavat välit. Hän on äärimmäisen oikeudenmukainen ja hänellä on hyvä itsetunto. Päivittäin kerron hänelle miten upea tyyppi hän on.

Jos olisin alusta asti ajatellut, että lapseni on paha, joka ihan kiusallaan vaan uhmaa ja haluaa olla hankala,  ja lähtenyt täällä ihannoidulle Kovenevien Rangaistusten Tielle, veikkaan että olisimme aika erilaisessa tilanteessa.

Ihan viesti.

Lapsesi on saanut oppia olevansa hyvä ja kelpaava.

Tämä on tärkeintä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitäon kirjoitti:

Laittaisin niin rajut rangaistukset että tuntuu. Sanoo laki mitä hyvänsä niin teet karhunpalveluksen lapsellesi jollet nin tee. Tosin tiedän yhden tapauksen josta jo 7v näki että nyt on toivoton tapaus ilm jonkinlaista psykopatiaa kyseessä. Esim. Jos tämä lapsi ei saanut jossain asiassa tahtoaan läpi aloitti hän nälkälakon, siis 7v aloitti nälkälakon joka myös piti!

Sen verran mitä mä olen tätä elämää nähnyt, niin kaikkein epärehellisimmät ja kieroimmat lapset, sekä huonoimmat välit perheen sisällä on niissä perheissä, joissa lasten kasvattaminen on rangaistuskeskeistä.  

Noissa lapset tekee mitä vaan, valehtelee suut ja silmät täyteen ja vanhempien selän takana sikailee menemään oikein kunnolla, koska kapinoivat vanhempiaan vastaan, ja oikein toimimisella ei ole mitään merkitystä, vaan tärkeintä on yrittää välttää rangaistukset.

Tällaisten perheiden vanhemmat kyllä pitävät itseään oikein mestarikasvattajina, ja katsovat nenänvarttaan pitkin perheitä, joissa mennään sillä keskustelulla ja lasten ( kaikkien perheenjäsenten) kunnioituksella.

Olet siis sitä mieltä, että rangaistuksia ei tule olla? Tai ainakin, että rangaistesssa tulee valita sellaisen tyyppiset rangaistuskeinot jotka eivät tehoa kyseiseen lapseen (kuten ap näyttää tehneen)?

Ap:n tapauksessa on turha rangaista asioista, joissa ei ole rangaistavaa. Yläkoululainen saa käyttää nettiä automatkoilla, saa tehdä läksyt treenien jälkeen jos siltä tuntuu jne.

Pelaamista järkevä vanhempi rajoittaa, jos koulu, harrastukset tai yöuni kärsii. Silloinkin rajoitus suhteutetaan ongelmaan eli otetaan laitteet pois yöksi niin ei yöuni kärsi jne. eikä viedä määrättömäksi ajaksi.

Jos tuollaiset asiat on ap:lle ongelma kuten kuvaili, niin ei ole normaalia teinin vanhemmuutta vaan kontrollifriikkiyttä.

Jos on nettikiellossa rangaistuksena, niin pitääkö sitten sallia netin käyttö kuitenkin?

Niin ja miten sitten kotiintuloajat (kontrollifriikkeyttä sinusta?), ruuanlaittotarpeiden napostelu (kontrollifriikkeyttä?), läksyjen tekemättä jättäminen (kontrollifriikkeyttä?) ja muut mistä ap mainitsi?

Miksi pitäisi olla nettikiellossa rangaistuksena? Typerä rangaistus. Siitä tulee noidankehä: ikätasoon nähden hölmö sääntö johtaa säännön rikkomiseen ja rangaistukseen, joka johtaa taas rangaistuksen rikkomiseen. 13-vuotiaskin on ajatteleva ihminen ja tajuaa, ettei häntä pitäisi kohdella jonain aivottonana olentona.

Ap ei maininnut, ettei teini tee läksyjä, vaan ettei tee läksyjä ennen treenejä. Miksi pitää noin hassua sääntöä?

No ei kannattaisi olla nettikiellossa rangaistuksena jos se kerran ei poikaan tehoa, mutta jos jo määrätyn rangaistuksen valvonnasta lähtee lipsumaan, niin silloin saa kyllä sanoa hei hei omalle auktoriteetilleen.

Jos rangaistus on jo lähtökohtaisesti hölmö, peli on jo siinä vaiheessa menetetty. Kuukauden puhelinkielto esimerkiksi on sellainen.

Miten ihmeessä lasta edes pystyy rangaista näin vuonna 2020? Tässäkin ketjussa on joka ikinen ehdotettu rangaistus tuomittu hölmöksi, traumaattiseksi, väkivaltaiseksi, 50-lukulaiseksi, alistavaksi ym. ym. tai ainakin on alapeukutettu rankasti.

No täällä ehdotettiin, että jos lapsi on syönyt kaapista omin luvin jotain kiellettyä, niin käy itse ostamassa lähikaupasta uuden. 13-vuotiaalta onnistunee jo. Miltä itsestäsi kuulostaa kaksi vaihtoehtoista skenaariota:

Vaihtoehto 1

Äiti tulee kotiin ja huomaa, että poika on syönyt ruoanlaittoon tarkoitetun mozzarellapallon kaapista.

Äiti: Taasko sä oot syönyt jääkaapista omin luvin, miksi sä oot niin epäluotettava!? Nyt tulee loppuviikko pelikieltoa. *Lähtee äkäisenä ostamaan uutta mozzarellaa.

Vaihtoehto 2

Äiti: Muistatko kun sanoin aamulla, että mozzarellaa ei saa syödä, se oli tarkoitettu ruoanlaittoon.

Poika: En muistanut.

Äiti: Voi harmi, nyt mä en pysty jatkamaan ruoanlaittoa. Käy ostamassa uusi, mä annan sulle rahan.

Poika: Ei jaksa.

Äiti: Mutta mä en pysty jatkamaan ruoanlaittoa, ennen kuin mozzarella on ostettu. Ja nyt se on sun tehtävä käydä ostamassa, kun olet syönyt entisen.

Poika: Mä katon tän videon.

Äiti: Nyt me tehdään niin, että katsot sen videon sitten kun olet käynyt ostamassa mozzarellan. (Ottaa puhelimen tarvittaessa pois.) Tässä rahat, sitten voit jatkaa videon katsomista.

Eli siis viimesijainen uhkaus sinulla on tuossa se, että ottaa puhelimen pois. Ap oli yrittänyt ottaa puhelimen pois lyhyemmäksi ja pidemmäksi aikaa, mutta ei ollut toiminut, eli miksi se tässä sinun versiossasi toimisi?

Siksi, että puhelimen voi ansaita takaisin ostamalla uuden mozzarellan. Lapsella on siis mahdollisuus vaikuttaa tekojensa seurauksiin vielä tässä vaiheessa toisin kuin pelikieltoversiossa. Lue myös jatkovastaukseni.

Jos ilman puhelinta olo ei ole sanottava pelote, niin miksi lapsi lähtisi kauppaan ja vielä käyttäisi omia rahojaan kauppareissuun? Varsinkin kun tietää kuitenkin saavansa puhelimen pian takaisin, koska pitkiä aikoja kestävä puhelinkielto olisi "epäinhimillinen"?

Ai sä vielä jaksat? No väännetään ratakiskosta. Jos lapsen pitää korvata ostos omista rahoistaan, vanhempi voi vähentää vastaavan summan seuraavista viikkorahoista. Monille teineille puhelimen menetys illaksi on ihan riittävä motivaatio kaupassa käymiseen. Asian voi kääntää omissa ja lapsen ajatuksissa pikemminkin niin että kun X niin sitten Y eli kun käyt kaupassa, saat jatkaa videon katsomista, kuten äiti esimerkissä tekikin. Ei niin että jos ET käy kaupassa, niin puhelin menee takavarikkoon. Kyllä mä itsekin motivoituisin ensimmäisestä vaihtoehdosta paljon enemmän. Tää jos x niin y toimii jo alle kouluikäisten kanssa.

Jos puhelimen menetys ei ole riittävä motivaatio, vanhemman kuuluu tietää, mikä on. Kuitenkin niin että seuraus on looginen ja sopivassa suhteessa rikkomukseen. Jos oletetaan että teini alkaisi säännöllisesti ja systemaattisesti sabotoimaan ruoanlaittoa, voisi looginen seuraus olla että hän huolehtii jonkin aikaa itse omasta ruoanlaitostaa. Äiti voi tuoda kaupasta ainekset (tyyliin jauhelihaa, tomaattimurskaa, makaronia, kananmunia, ei mitään pakastepitsoja) ja teini sitten laittaa niistä ruokaa itse tai on laittamatta. Karkkirahoja ei tarvitse antaa tällöin ollenkaan. Tämä on kuitenkin jo aika ääritapaus, joka on seuraus tahallisesta kiusaamisesta ja sabotaasista. Ja sen tarkoitus on, että nuori ottaa itse vastuun tekemisistään, ei se että vanhempi saa kostaa lapselle.

Ylipäätään seuraamukset eivät ole "kostoja", vaan ratkaisuja tilanteisiin niin että lapsi ja nuori oppii toimimaan itse vastuullisesti, ei vain alistumaan vanhemman määräyksiin.

Sitten kun kyse on oikeasti vaikeasta tapauksesta voi tapahtua seuraavaa, vaikka kuinka loogista olisi: vähennetään viikkorahoista, mitä teini otti luvatta-> varastaa kaupasta, kun ei ole rahaa. Otetaan puhelimesta datayhteys pois kunnes menee kouluun -> teini karkaa kotoa. Näin kävi meillä. Edelleen, jos ei ole omakohtaista kokemusta oikeasti uhmakkaan teinin kasvattamisesta, turha tulla pätemään. Tuota mozzarella-esimerkkiä lukiessa pääsi tahaton naurunpyrskähdys, sen verran naivi se oli. Ymmärrän, että tarkoita hyvää, mutta et oikeasti tiedä mistä puhut. Jos ei ole itse kasvattanut haastavaa teiniä, aivan turha kommentoida yhtään mitään.

Vastasin tähän kommenttiin.

"Miten ihmeessä lasta edes pystyy rangaista näin vuonna 2020? Tässäkin ketjussa on joka ikinen ehdotettu rangaistus tuomittu hölmöksi, traumaattiseksi, väkivaltaiseksi, 50-lukulaiseksi, alistavaksi ym. ym. tai ainakin on alapeukutettu rankasti."

Kommentissa, johon vastsasin, ei puhuttu haastavasta teinistä.

Itse ehdotin loogista vaihtoehtoa ketjussa mainituille rangaistuksille, kuten nurkassa seisottamiselle tai kuukauden puhelintakavarikolle.

Jos tilanne on kuvaamasi kaltainen, on syytä hakea ulkopuolista apua.

Mikä on looginen seuraamus vaikka sille, että lapsi myöhästyy jatkuvasti kotiintuloajalta, tonkii papereita ilman lupaa tai laiminlyö läksyt? Olettaen siis, että esimerkiksi kotiarestia ei voi määrätä, koska a) se on rangaistus eikä looginen seuraamus ja b) se ei ole tätä päivää muutenkaan.

Mä en ole missään kohti sanonut, että kotiaresti ei voisi olla looginen seuraamus --> jos myöhästyy jatkuvasti sovitusta niin sitten ei mene ulos. Mut ei kotiaresti ole looginen seuraus vaikka siitä että on syönyt jääkaapista mozzarellan. Niin kuin puhelimen takavarikointi ei ole looginen seuraus siitä että on "kiukutellut" (jos kiukuttelu ei liity siis puhelimeen).

En mä väitä että mä tietäisin aina täydellisesti mikä toimii. Jollain toimii joku toinen asia paremmin, jollain huonommin. Yleensä asiat vaatii vanhempien panostusta ja valvontaa joka vähenee pikkuhiljaa kun lapsi kasvaa. Jos laiminlyö läksyt niin sitten joutuu valvontaan että tekee ne. Istutaan keittiön pöydän ääressä vaikka koko viikonlopun ja vanhempi vahtii että lapsi tekee ne. Tuo papereiden tonkiminen on toki hankala, koska lasten ja aikuisten maailmat on siinä suhteessa niin erillään. Mutta koska lapsen impulssikontrolli on vielä kehittymätön, lukollinen kaappi on ihan hyvä vaihtoehto. Samalla voi todeta ettei sinustakaan varmaan kivalta tuntuisi, jos minä tutkisin sun puhelimen ja repun. Ja puhun edelleenkin tavallisista lapsista ja nuorista, en ODD-diagnosoiduista.

Mun lapsi EI ole ns. "helppo". Sen takia olenkin juuri huomannut, että käskyttäminen ja rankaiseminen ei toimi, jukuripää kun on. Perustelu, loogisuus, vastuuttaminen ja vanhemman läsnäolo toimii paljon paremmin. Toki se vaatii itseltä tosi paljon ja välillä menee metsään. Perheneuvolassakin on käyty kun oli pienempi. Olen kirjoittanut näitä vastauksia siksi, että tässä ketjussa kuten av:llä yleensäkin tulee aina muutama kirjoittaja huutelemaan että rankkua, rankkua ja vielä kovempaa rankkua. Muuten menee lapsi pilalle. Helpoimmallahan sitä pääsisi jos voisi vaan hakea risun metsästä niin kuin tuolla aiemmin todettiin. Ja niin on ennen toimittukin. Mutta kyllä mä näen monista nykylapsista että tunnetaidot on paljon paremmalla mallilla kuin omassa lapsuudessa, kun ei mennä rankaisu edellä. Ja saman näen omassa lapsessani.

Enkä todellakaan syytä AP:tä, me ei voida tietää missä kohtaa ongelma on. Mut ei kukaan täällä voi oikeasti tietää AP:n kertoman perusteella että lapsessa on ongelma ja kovemmat rangaistukset ratkaisisi tilanteen. 

Se, että moni nykyvanhempi päätyy siihen johtopäätökseen, että rangaistukset eivät auta, johtuu siitä, ettei sosiaalisesti hyväksyttyjä rangaistuksia ole olemassa tätä nykyä kuin muutama harva ja lievä. Ne lapset jotka tarvitsisivat jonkun muunlaisen ja/tai kovemman rangaistuksen eivät siis saa sitä.

Tämä näkyy sitten siinä, ettei yhä useammalla lapsella on vaikeuksia sääntöjen ja auktoriteettien kunnioittamisessa kotona, koulussa ja hoitopaikassa. Ennen vanhaan ei esimerkiksi olisi tullut kyseeseenkään, että lapsi koulussa haistattelisi opettajalle, mutta nykyään sitä tapahtuu tuon tuosta. Tai ennen vanhaan, kun lastenhoitaja komensi lapset penkille istumaan, niin ne tosiaan menivät siihen istumaan, eikä niitä tarvinnut maanitella ja metsästää ympäri taloa.

Oot kyllä aika guru kun tiedät muiden puolesta paremmin, ketkä lapset tarvii - tai yrität ilmeisesti sanoa hyötyy - kovemmista rangaistuksista. Eli että kovemmin rankaiseminen olisi ainoa keino päästä kyseisen lapsen kohdalla toivottuun lopputulokseen. Luultavasti pitäisit joissain tilanteissa mun lasta sellaisena. :D

Kun puhut lastenhoitajasta, viittaat ilmeisesti päiväkoti-ikäisiin. Nykyisessä varhaiskasvatuspedagogiassa on paljon toimivampia keinoja kuin rankaiseminen. Olispa ollut jo silloin kun olin itse päiväkodissa.

Tuleeko sinulle siis yllätyksenä se, että kaikki rangaistukset eivät tepsi kaikkiin lapsiin, vaan että vaikutus on yksilöllinen?

Mitä noihin (jossain norsunluutornissa kehiteltyihin?) "varhaiskasvatuspedagogiikkoihin" tulee, niin kumma juttu, kun lapset siellä tarhassa silti vaan tottelevat aina vain huonommin.

Luetun ymmärtäminen? Sä sanot: "ne jotka tarvitsisivat" --> kerropa millä perusteella tiedät että tarvitsisivat? Keistä lapsista edes puhutaan? Ja keistä vanhemmista ("moni nykyvanhempi"?) Perustele miten tiedät jostain tietystä lapsesta että ainoa keino päästä positiiviseen lopputulokseen on kovempi rankaiseminen?

Mistä ihmeestä vetäisit tuon, että pitäisi tietää jostain tietystä lapsesta tai vanhemmasta? Tässä puhutaan yleisellä tasolla.

Siitä et pääse mihinkään, että erilaisten kurinpitomenetelmien vaikutus lapsiin on hyvin yksilöllinen.

Kirjoitit näin:

Ne lapset jotka tarvitsisivat jonkun muunlaisen ja/tai kovemman rangaistuksen eivät siis saa sitä.

Kerro siis ihan omin sanoin keistä lapsista on kyse (vaitiolovelvollisuutta ei toki tarvitse rikkoa). Vai ovatko "ne lapset" olemassa vain omassa päässäsi. Mistä sinä heidät tunnistat? Yleisellä tasolla on helppo puhua mitä tahansa, mutta hyväksyn tämän näkökantasi vasta jos pystyt perustelemaan konkreettisesti. Ja samalla myös kertomaan millä perusteella tiedät että mikään muu keino ei johda toivottuun lopputulokseen.

Sinä et siis ole tosiaankaan koskaan törmännyt siihen ilmiöön, että kurinpitomenetelmä X tepsii lapseen A hyvin, lapseen B jotenkuten ja lapseen C ei lainkaan?

Konkreettisesti kurinpitomenetelmä X voi olla vaikka pelikielto ja lapsi A vaikka nimeltään Nico-Petteri, lapsi B Siiri-Jannica ja lapsi C Eino-Pauliina. Kurinpitomenetelmän onnistumista taas mitataan sillä, että kuinka hyvin lapsi pysyy kurissa sen käyttämisen jälkeen. Tässä riittää silmämääräinen arviointi.

Huomaatko että nyt ryhdyit itse puhumaan "kurinpitomenetelmistä" kun äsken puhuit vielä "muunlaisista ja/tai kovemmista rangaistuksista". Tietenkin eri kurinpitomenetelmät toimivat eri lapsilla eri tavalla --> Nico-Petteriä kiinnostaa pelaaminen niin häntä on helpompi kiristää peliajalla kuin Eino-Pauliinaa. Pistetään pari viikkoa lisää jos vielä aukoo päätään.

Kysymys oli siitä, että millä perusteella tiedät että muunlainen/kovempi rangaistus on ainoa keino tuottaa toivottu lopputulos lapselle. Miten voit olla varma, että joku muu (esimerkiksi perheneuvolan psykologin avustuksella perheen vuorovaikutusta parantava keskustelumenetelmä) ei toimisi paremmin? Haetaanko tässä edes lyhyen vai pitkän tähtäimen toimivuutta? Vuorovaikutuksen parantaminen ei toimi yksistään ehkä ODD:lle, mutta sä itse sanoitkin että "moni nykyvanhempi päätyy siihen johtopäätökseen että rangaistukset ei auta". Onko nää kaikki vanhemmat ODD-lasten vanhempia? Mistä edes tiedät milloin kaikki rakentavammat keinot on jo kokeiltu? Vai puhutko taas yleisellä tasolla? No onko sulla silloin jotain näyttöä vai puhutko mutu-tuntumalla? Vetoat siihen että oppilaat haistattelee ja päiväkotilaiset ei mene istumaan kun hoitotäti käskee. Mistä voit tietää, että nämä ongelmat ei ole ratkaistavissa muilla keinoilla kuin kovemmilla rangaistuksilla? Tai että ne ylipäätään johtuu siitä että ei ole tarpeeksi rankkua käytössä? 

Jos mä yrittäisin tätä ruuvin kiristämistä oman lapseni kanssa, olisin kohta samassa tilanteessa kuin AP. 

Rangaistukset ovat yksi kurinpitomenetelmä ja en usko, että olet juuri ollut lasten kanssa tekemisissä, jollet ole huomannut sitä, että kaikki rangaistukset eivät tepsi kaikkiin lapsiin.

Se, että johonkin lapseen ei tepsi esimerkiksi jäähypenkki ei ole mikään osoitus siitä, että lapsella olisi ODD tai muukaan häiriö.

Mitä "rakentaviin keinoihin" tulee, niin juuri se, että melkein kaikki rangaistuskeinot on määritelty "ei-rakentaviksi" johtaa siihen, että aikuisista tulee voimattomia monien lasten suhteen. Koska tällöin monille lapsille ei enää ole määrättävissä sellaista rangaistusta joka heihin tehoaisi.

Tietysti joku voi aina sanoa, että "kyllä puhuminen auttaa, ei rangaistuksia tarvita". Mutta ei se ihan niin mene täällä ulkona todellisuudessa.

Me ei nyt selvästikään puhuta samasta asiasta. 

Olen siis se sama, joka kirjoitti tuon mozzarella-viestin ja koko tämä keskustelu lähti mun osalta siitä että mä vastasin kysymykseen, että miten lasta voi rangaista 2000-luvulla. Se, että lapselle osoittaa tekojen loogiset seuraukset niin, että hänen on korvattava aiheuttamansa vahingot esimerkiksi rahallisesti, ostamalla uuden tuotteen, siivoamalla jne. on looginen, ja lapsen kannalta tarpeellinen seuraus ja se käy useimmissa tapauksissa ihan rangaistuksesta. Periaatteessa nämä seuraukset voi olla "koviakin" lapsen kannalta, mutta ei epäloogisia, ei kohtuuttomia eikä rangaistuksia rangaistuksien vuoksi. Mut jos lähdetään siihen valtataisteluun, että ruuvia kiristetään vaikka peliajalla, niin ollaan pian siinä tilanteessa että vuorovaikutussuhde on niin tulehtunut, että mikään ei enää mene läpi. Ja silloin aikuisen vastuulla on rakentaa tilanne uudestaan esimerkiksi ulkopuolisella avulla. 

Kuka nämä mainitsemasi ei-rakentavat rangaistukset on muuten määritellyt? Se, että jäähypenkkiä tai nurkkaa ei enää suositella lapsen eristämisenä ei tarkoita sitä, etteikö lasta voi auttaa rauhoittumaan vaikkapa vanhemman sylissä tai omassa huoneessa vanhemman ollessa lähellä ja saatavilla. Tätä ihan ammattilaisetkin suosittelevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo mut mä en oo kato kertaakaan puhunut tässä ODD-lapsesta. ;)

No sitten sinulla ei ole tälle ketjulle mitään annettavaa

Ihan itsekö keksit, että aloituksen lapsella on uhmakkuushäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrohan toki mitä nämä "hyvin rankat kasvatukselliset keinot" oikein ovat?

Lapselle merkityksellisten hyödykkeiden ja vapauksien rajoittaminen, asteittain koventaen.

Eli ensin viedään kännykkä, seuraavaksi TV:n katseluoikeus, sitten lempivaatteet, rajataan lapsen liikkumisoikeutta jne. jne. jne. 

Jos poistaa kaikki etuudet, niin lapsi saattaa päätyä eräänlaiseen apatiaan missä toteaa, että "viekää vaikka tuhkatkin pesästä". Paljon järkevämpänä pitäisin sitä, että antaisi vaan koivuniemenherraa ja/tai laittaisi nurkkaan, niin kuin ennen toimittiin, jolloin asia olisi nopeasti poissa päiväjärjestyksestä. Valitettavasti nämä viimeksi mainitut eivät ole mahdollisia keinoja Suomen rajojen sisäpuolella tänä päivänä.

Totta, ja näin monesti tapahtuukin. (siis tuo apatia-vaihe...)

Ja tämä on se hetki, jossa ollaan jo lähellä sitä toivottua "murtumispistettä".

Tämä ns. Apatia on lapsen viimeinen keino yrittää vakuuttaa vanhempansa siitä, että vanhemmat eivät pysty vaikuttamaan häneen mitenkään.

Ja tällä hetkellä on ehdottoman tärkeää ettei anneta periksi, vaan osoitetaan hänen illuusionsa vääräksi!

Eli siis kun lapsi luulee että "ei tämä enää voi kurjemmaksi mennä", tällöin vanhempien pitää omilla toimillaan osoittaa että kyllä todellakin voi mennä, ja tässä ei olla vielä lähelläkään sitä pistettä missä vanhemmilla on keinot lopussa.

En jotenkin hahmota, mitä kaikkea siltä lapselta tässä metodissa viedään pois... Miten vedetään raja lapsen tarpeiden ja etuuksien välille? Lapsi saa kuitenkin ruokaa, juomaa, puhtaat vaatteet, nukkua lämpimässä, käydä koulussa? Eli huomioidaan fysiologiset tarpeet ja mahdollisuus kouluttautua? Vai onko tarkoitus huomioida myös lapsen emotionaaliset ja sosiaaliset tarpeet?

No minäpä hahmotan sinulle.

Kun kaikki 'etuudet' on viety, eli tämä tie kuljettu loppuun, siirrytään tietysti juuri tuonne 'tarpeiden' kategoriaan.

Kun perheessä syödään lapsen lempiruokaa, lapselle tehdäänkin yllättäen oma ruoka, mieluusti lapsen inhokkiruokaa --> Syö tai ole syömättä, saat valita.

Kun lempivaatteet alkaa olla hävitetty, aletaan tilalle ostaa pikkuhiljaa sellaisia vaatteita jotka on lapsen mielestä tosi noloja --> Pue nämä päällesi tai mene ulos alasti, saat valita.

Kiitos täsmennyksestä. Käynkö tänään vähän hitaalla, vai miksiköhän en vieläkään tajua... Mitä sitten, kun inhokkiruoan tarjoaminen ei auta? Jätetäänkö lapsi kokonaan ruokkimatta? jne.

Haen siis tällä sitä, että kai lapsellakin on ihmisoikeudet, ja häntä pitää niiden mukaan kohdella. Mitä sitten, kun kaikki etuudet on otettu pois ja lapsi ei vieläkään tottele? Kun jäljellä on enää ne ihmisoikeudet. Sittenkö todetaan, että ei ihmisoikeuksia kuitenkaan voi ottaa pois ja on aika kokeilla jotakin muuta keinoa?

Rikkovatko siis muut rangaistukset kuin etuuksien vieminen ihmisoikeuksia?

No kyllä esim. lapsen ruokkimatta jättäminen, vaatematta jättäminen ja väkivalta rikkovat. Jos siis esim. lempiruokien ja -vaatteiden evääminen ei auta, mitä sitten? Kun lapsi esim. tyytyy mihin tahansa ruokaan?

Minun sisarukseni inhosi kumisaappaiden pitämistä ja otti ne heti jalastaan, kun silmä vältti. Kahlasi loskassa pelkissä villasukissa. Se oli hänestä pienempi paha. Äiti sitten oli sen verran hellämielinen, että päästi lapsen sisään ennen kuin paleltumia tuli. Sinä ilmeisesti ratkaisisit tilanteen jotenkin toisin, mutta miten?

Se, että lapsi vaikka sikailee pöydässä ja sen jälkeen poistetaan pöydästä eli joutuu olemaan nälkäisenä ei riko ihmisoikeuksia.

Kuten ei myöskään se, että jos lapsi vaikka kieltäytyy pukemasta ja siirretään ulkoportaille pukemaan eli kokee hieman kylmää, ei riko ihmisoikeuksia.

Mitä väkivaltaan tulee, niin ensin pitäisi määritellä, että mitä se tarkoittaa. Turpaan veto on kiistatta väkivaltaa ja rikkoo ihmisoikeuksia. Normaali ruumiillinen kuritus ei riko ihmisoikeuksia, koska se on laillista ihan länsimaissakin (vaikkakaan ei Suomessa). Jäähyt, nurkkaseisomiset, kotiarestit ym. taas eivät ole väkivaltaa kuin pienen ääriliberaalin porukan mielestä, eli nekään eivät riko ihmisoikeuksia.

Onko sulla kokemusta oikeasti uhmakkaasta lapsesta? Mitä jos lapsi katsoo pienemmäksi pahaksi, että on monta päivää syömättä? Mitä jos lapsi seisoo pakkasessa tuntitolkulla ohuissa sisävaatteissa, kun ei suostu edelleenkään pukemaan? Tällaista olen katsellut vierestä lapsena, sillä veljeni oli todella uhmakas. Häneen ei tepsinyt mitkään tuollaiset, ellei vanhemmat oikeasti sitten olisi antaneet hänen nälkiintyä/paleltua tms. (eivät hennoneet lopulta). Olisiko sinun ratkaisusi ollut tosiaan antaa lapsen nälkiintyä tai paleltua?

Itse toivoisin, että veljeeni olisi kokeiltu jotakin muuta kuin ainaista rankaisemista. Olisi edes kerran kysytty, että mitä hän ajattelee ja tuntee. :(

Voi snif. Kyllä on taas ihmisoikeuksia loukattu. Aivan järkyttävää touhua.

Nyt taisit ymmärtää väärin. En sanonut, että ihmisoikeuksia loukattiin. Sanoin, että minun vanhempani heltyivät ennen sitä. Mutta yritän selvittää, mitä tekisivät tässä tilanteessa ne, jotka peräänkuuluttavat aina vain kovempia rangaistuksia? Olisivatko he valmiita menemään vieläkin pidemmälle vai tuleeko jossain vaiheessa raja vastaan?

Käytöshäiriöriskiä lisäävät selvästi lapseen kohdistunut kaltoinkohtelu, vanhemmuuden ongelmat (erityisesti rankaiseva, epäjohdonmukainen kasvatus, vaikeudet ennakoitavuudessa ja lapsen turvallisessa rajaamisessa), lapsen kehitykselliset vaikeudet (esimerkiksi tarkkaavuus- ja ylivilkkaushäiriön oireet ja kielelliset- tai oppimisvaikeudet) ja geneettiset tekijät (8-10). Vaikka syysuhteiden osoittaminen lapsen käyttäytymisongelmissa on vaikeaa, on havainnoivan tutkimuksen perusteella todettu, että negatiivisella aikuisen ja lapsen vuorovaikutussuhteella on lapsen käytösongelmaa ylläpitävä vaikutus.

Vierailija kirjoitti:

Ok, kuinka monta päivää olisit lopulta ollut valmis katselemaan nälkälakkoa? Vai olisitko ollut valmis viemään tilanteen siihen, että lapsi joudutaan viemään sairaalaan? Mitäköhän sairaalassa olisi annettu neuvoksi? Että pistetään lapsi tiputukseen, mutta kiinteää ruokaa ei saa ennen kuin käyttäytyy? Vai oisko siellä kuitenkin suositeltu, että lapsen kanssa etsitään muita keinoja?

Olisin ollut valmis...

Koska oli PAKKO!

Näiden ODD-lasten kanssahan on ehdottoman tärkeää, että heille ei anneta "voittoja" näissä harjoittamissaan valtapeleissä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo mut mä en oo kato kertaakaan puhunut tässä ODD-lapsesta. ;)

No sitten sinulla ei ole tälle ketjulle mitään annettavaa

Ai jaa, sinäkö täällä oot mode? Ei AP:n lapsella ole ODD-diagnoosia. Kyse voi ihan hyvin olla tulehtuneesta vuorovaikutussuhteesta. Perusta uusi ketju, jossa saa puhua vaan ODD:stä, jookos?

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä kanssa siinä kohtaa kun lapsen kanssa pelaa valtapeliä, koko homma on jo menetetty.

Väärin...

Peli on menetetty siinä vaiheessa, kun lapsen haastamaan valtapeliin ei vastata, vaan heitetään pyyhe kehään.

--> Näin lapsen jo epäterveeksi paisunut Ego kasvaa entisestään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo mut mä en oo kato kertaakaan puhunut tässä ODD-lapsesta. ;)

No sitten sinulla ei ole tälle ketjulle mitään annettavaa

Ai jaa, sinäkö täällä oot mode? Ei AP:n lapsella ole ODD-diagnoosia. Kyse voi ihan hyvin olla tulehtuneesta vuorovaikutussuhteesta. Perusta uusi ketju, jossa saa puhua vaan ODD:stä, jookos?

Mistä tiedät ettei ole?

Tai vaikkei virallista diagnoosia olisikaan, mistä tiedät ettei kyseessä ole diagnosoimaton ODD-tapaus??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo mut mä en oo kato kertaakaan puhunut tässä ODD-lapsesta. ;)

No sitten sinulla ei ole tälle ketjulle mitään annettavaa

Ihan itsekö keksit, että aloituksen lapsella on uhmakkuushäiriö.

100% varma en ole, mutta AP:n kuvailut oireista johdattaa ajatukset kyllä vahvasti sinne suuntaan...

Eikö sinusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok, kuinka monta päivää olisit lopulta ollut valmis katselemaan nälkälakkoa? Vai olisitko ollut valmis viemään tilanteen siihen, että lapsi joudutaan viemään sairaalaan? Mitäköhän sairaalassa olisi annettu neuvoksi? Että pistetään lapsi tiputukseen, mutta kiinteää ruokaa ei saa ennen kuin käyttäytyy? Vai oisko siellä kuitenkin suositeltu, että lapsen kanssa etsitään muita keinoja?

Olisin ollut valmis...

Koska oli PAKKO!

Näiden ODD-lasten kanssahan on ehdottoman tärkeää, että heille ei anneta "voittoja" näissä harjoittamissaan valtapeleissä!

Ok, mielenkiintoista. Luuletko, että sairaalan henkilökunta olisi lähtenyt mukaan tuohon valtapeliasetelmaan ja tullut puolellesi? Että voisit selittää siellä ensiavussa, että tässä on nyt tällainen ODD-lapsi ja siksi kiinteää ruokaa saa nälkiintymisestä huolimatta syödä vain tietyillä ehdoilla? Vai luuletko, että sairaalan henkilökunta olisi huolestunut teidän vuorovaikutuksesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrohan toki mitä nämä "hyvin rankat kasvatukselliset keinot" oikein ovat?

Lapselle merkityksellisten hyödykkeiden ja vapauksien rajoittaminen, asteittain koventaen.

Eli ensin viedään kännykkä, seuraavaksi TV:n katseluoikeus, sitten lempivaatteet, rajataan lapsen liikkumisoikeutta jne. jne. jne. 

Jos poistaa kaikki etuudet, niin lapsi saattaa päätyä eräänlaiseen apatiaan missä toteaa, että "viekää vaikka tuhkatkin pesästä". Paljon järkevämpänä pitäisin sitä, että antaisi vaan koivuniemenherraa ja/tai laittaisi nurkkaan, niin kuin ennen toimittiin, jolloin asia olisi nopeasti poissa päiväjärjestyksestä. Valitettavasti nämä viimeksi mainitut eivät ole mahdollisia keinoja Suomen rajojen sisäpuolella tänä päivänä.

Totta, ja näin monesti tapahtuukin. (siis tuo apatia-vaihe...)

Ja tämä on se hetki, jossa ollaan jo lähellä sitä toivottua "murtumispistettä".

Tämä ns. Apatia on lapsen viimeinen keino yrittää vakuuttaa vanhempansa siitä, että vanhemmat eivät pysty vaikuttamaan häneen mitenkään.

Ja tällä hetkellä on ehdottoman tärkeää ettei anneta periksi, vaan osoitetaan hänen illuusionsa vääräksi!

Eli siis kun lapsi luulee että "ei tämä enää voi kurjemmaksi mennä", tällöin vanhempien pitää omilla toimillaan osoittaa että kyllä todellakin voi mennä, ja tässä ei olla vielä lähelläkään sitä pistettä missä vanhemmilla on keinot lopussa.

Entä kun sulla ei ole enää ketään, johon purkaa sadismiasi? Sulla on keinoja vaikka kuinka, mutta ei ketään, johon käyttää niitä? Mitäs sitten? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä kanssa siinä kohtaa kun lapsen kanssa pelaa valtapeliä, koko homma on jo menetetty.

Väärin...

Peli on menetetty siinä vaiheessa, kun lapsen haastamaan valtapeliin ei vastata, vaan heitetään pyyhe kehään.

--> Näin lapsen jo epäterveeksi paisunut Ego kasvaa entisestään

Puhutko nyt ODD-lapsista vai ns. tavallisista?

Jos puhut tavallisista tai sellaisista, joilla ODD on vasta kehittymässä, niin silloin täytyy sanoa että et ole itse aikuinen vaan menet lapsen tasolle. 

Oikeat aikuiset ovat niin itsestäänselvästi lasten yläpuolella (tämä positiivisessa merkityksessä), että heidän ei tarvitse heittäytyä lapsen tasolle taistelemaan ja kostamaan. He pystyvät pitämään rauhallisesti, järkähtämättömästi ja rakentavasti kiinni loogisesta ja johdonmukaisesta kasvatustyylistä. 

ODD-tapauksia en edelleenkään kommentoi, koska minulla ei ole niistä tarpeeksi tietoa. Todennäköisesti myös ODD-lapset hyötyvät mainitsemastani tavasta kasvattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok, kuinka monta päivää olisit lopulta ollut valmis katselemaan nälkälakkoa? Vai olisitko ollut valmis viemään tilanteen siihen, että lapsi joudutaan viemään sairaalaan? Mitäköhän sairaalassa olisi annettu neuvoksi? Että pistetään lapsi tiputukseen, mutta kiinteää ruokaa ei saa ennen kuin käyttäytyy? Vai oisko siellä kuitenkin suositeltu, että lapsen kanssa etsitään muita keinoja?

Olisin ollut valmis...

Koska oli PAKKO!

Näiden ODD-lasten kanssahan on ehdottoman tärkeää, että heille ei anneta "voittoja" näissä harjoittamissaan valtapeleissä!

Eli lapsen häiriön syy on selvillä.

Vierailija kirjoitti:

Olen siis se sama, joka kirjoitti tuon mozzarella-viestin ja koko tämä keskustelu lähti mun osalta siitä että mä vastasin kysymykseen, että miten lasta voi rangaista 2000-luvulla. Se, että lapselle osoittaa tekojen loogiset seuraukset niin, että hänen on korvattava aiheuttamansa vahingot esimerkiksi rahallisesti, ostamalla uuden tuotteen, siivoamalla jne. on looginen, ja lapsen kannalta tarpeellinen seuraus ja se käy useimmissa tapauksissa ihan rangaistuksesta. Periaatteessa nämä seuraukset voi olla "koviakin" lapsen kannalta, mutta ei epäloogisia, ei kohtuuttomia eikä rangaistuksia rangaistuksien vuoksi. Mut jos lähdetään siihen valtataisteluun, että ruuvia kiristetään vaikka peliajalla, niin ollaan pian siinä tilanteessa että vuorovaikutussuhde on niin tulehtunut, että mikään ei enää mene läpi. Ja silloin aikuisen vastuulla on rakentaa tilanne uudestaan esimerkiksi ulkopuolisella avulla. 

Kuka nämä mainitsemasi ei-rakentavat rangaistukset on muuten määritellyt? Se, että jäähypenkkiä tai nurkkaa ei enää suositella lapsen eristämisenä ei tarkoita sitä, etteikö lasta voi auttaa rauhoittumaan vaikkapa vanhemman sylissä tai omassa huoneessa vanhemman ollessa lähellä ja saatavilla. Tätä ihan ammattilaisetkin suosittelevat.

Läheskään kaikkeen ja aina et pysty keksimään mitään toimivaa "loogista seuraamusta". Siksi myös ihan puhtaita rangaistuksia tarvitaan.

Mitä valtataisteluun tulee, niin kurinpito on aina pohjimmiltaan valtataistelua. Koko kurinpidon tarve tulee siitä, että auktoriteetin opetuksia ei ole haluttu noudattaa.

Varmasti ammattilainen voi kutsua lapsen rauhoittumaan syliinsä, mutta pakottaa hän ei voi, koska se taas olisi heidän säännöillään vapaudenriisto, joten vastahakoisen lapsen kohdalla tuo ei toimi.

Sitä taas en ymmärrä mitenkään, että millä logiikalla jäähypenkki tai seinän vieressä seisominen on joitain ei-suositeltua haitallista eristämistä ja omaan huoneeseen laitto taas ei. Todennäköisempänä pitäisinkin sitä, että ne jotka näitä suosituksia keksivät ovat sitä koulukuntaa, jotka ylipäätään pitävät kaikkea tuntuvampaa rankaisemista haitallisena.