Lue keskustelun säännöt.
13v poika, ollut aina epäluotettava, en jaksa enää lastani
06.12.2020 |
Poikaan ei ole koko 13 vuoden aikana luottaa yhtään, ei pienenä, eikä nyt vieläkään. Jos hänelle sanoo jotakin, tekee toisin heti, kun silmä välttää.
Esim. pyytää autossa puhelimeni kuunnellakseen äänikirjaa, mutta kiellän selaamassa nettiä, voi vain kuunnella, heti kun lähden ajamaan enkä huomaa, poika selaa nettiä.
Jos jääkaappiin ostaa jotakin, mikä on tarkoitettu ruuanlaittoon ja erikseen kieltää syömästä, kun poika on hetken yksin kotona, se on syöty.
Pelipaikkoja ei noudata, siksi konsolit on lukitussa kaapissa, saa ne vain peliaikoina.
Jos on kotiintuloaika, ei ikinä ole tullut sovittuun aikaan, aina pitää soittaa monta kertaa ja kehottaa kotiin.
Lupaa tehdä läksyt ennen harkkoja, ei ole KOSKAAN tehnyt omatoimisesti, jollei ole kehottanut kymmeniä kertoja.
Olen kieltänyt tonkimasta laatikoita, missä on työpapereitani, usein ollessaan yksin kotona käy ko. laatikon ja muitakin kaappeja läpi ja penkoo kaiken.
Meillä on useampi lukittu kaappi ja vaatehuone, koska poikaan ei voi luottaa yhtään. Mikään puhe, tai etuuden menetys ei auta. Koulu menee hyvin ja kavereita on. On vaan kamala asua epäluotettavan ihmisen kanssa.
Onko kokemuksia vastaavasta?
Kommentit (1081)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrohan toki mitä nämä "hyvin rankat kasvatukselliset keinot" oikein ovat?
Lapselle merkityksellisten hyödykkeiden ja vapauksien rajoittaminen, asteittain koventaen.
Eli ensin viedään kännykkä, seuraavaksi TV:n katseluoikeus, sitten lempivaatteet, rajataan lapsen liikkumisoikeutta jne. jne. jne.
Jos poistaa kaikki etuudet, niin lapsi saattaa päätyä eräänlaiseen apatiaan missä toteaa, että "viekää vaikka tuhkatkin pesästä". Paljon järkevämpänä pitäisin sitä, että antaisi vaan koivuniemenherraa ja/tai laittaisi nurkkaan, niin kuin ennen toimittiin, jolloin asia olisi nopeasti poissa päiväjärjestyksestä. Valitettavasti nämä viimeksi mainitut eivät ole mahdollisia keinoja Suomen rajojen sisäpuolella tänä päivänä.
Totta, ja näin monesti tapahtuukin. (siis tuo apatia-vaihe...)
Ja tämä on se hetki, jossa ollaan jo lähellä sitä toivottua "murtumispistettä".
Tämä ns. Apatia on lapsen viimeinen keino yrittää vakuuttaa vanhempansa siitä, että vanhemmat eivät pysty vaikuttamaan häneen mitenkään.
Ja tällä hetkellä on ehdottoman tärkeää ettei anneta periksi, vaan osoitetaan hänen illuusionsa vääräksi!
Eli siis kun lapsi luulee että "ei tämä enää voi kurjemmaksi mennä", tällöin vanhempien pitää omilla toimillaan osoittaa että kyllä todellakin voi mennä, ja tässä ei olla vielä lähelläkään sitä pistettä missä vanhemmilla on keinot lopussa.
En jotenkin hahmota, mitä kaikkea siltä lapselta tässä metodissa viedään pois... Miten vedetään raja lapsen tarpeiden ja etuuksien välille? Lapsi saa kuitenkin ruokaa, juomaa, puhtaat vaatteet, nukkua lämpimässä, käydä koulussa? Eli huomioidaan fysiologiset tarpeet ja mahdollisuus kouluttautua? Vai onko tarkoitus huomioida myös lapsen emotionaaliset ja sosiaaliset tarpeet?
No minäpä hahmotan sinulle.
Kun kaikki 'etuudet' on viety, eli tämä tie kuljettu loppuun, siirrytään tietysti juuri tuonne 'tarpeiden' kategoriaan.
Kun perheessä syödään lapsen lempiruokaa, lapselle tehdäänkin yllättäen oma ruoka, mieluusti lapsen inhokkiruokaa --> Syö tai ole syömättä, saat valita.
Kun lempivaatteet alkaa olla hävitetty, aletaan tilalle ostaa pikkuhiljaa sellaisia vaatteita jotka on lapsen mielestä tosi noloja --> Pue nämä päällesi tai mene ulos alasti, saat valita.
Kiitos täsmennyksestä. Käynkö tänään vähän hitaalla, vai miksiköhän en vieläkään tajua... Mitä sitten, kun inhokkiruoan tarjoaminen ei auta? Jätetäänkö lapsi kokonaan ruokkimatta? jne.
Haen siis tällä sitä, että kai lapsellakin on ihmisoikeudet, ja häntä pitää niiden mukaan kohdella. Mitä sitten, kun kaikki etuudet on otettu pois ja lapsi ei vieläkään tottele? Kun jäljellä on enää ne ihmisoikeudet. Sittenkö todetaan, että ei ihmisoikeuksia kuitenkaan voi ottaa pois ja on aika kokeilla jotakin muuta keinoa?
Rikkovatko siis muut rangaistukset kuin etuuksien vieminen ihmisoikeuksia?
No kyllä esim. lapsen ruokkimatta jättäminen, vaatematta jättäminen ja väkivalta rikkovat. Jos siis esim. lempiruokien ja -vaatteiden evääminen ei auta, mitä sitten? Kun lapsi esim. tyytyy mihin tahansa ruokaan?
Minun sisarukseni inhosi kumisaappaiden pitämistä ja otti ne heti jalastaan, kun silmä vältti. Kahlasi loskassa pelkissä villasukissa. Se oli hänestä pienempi paha. Äiti sitten oli sen verran hellämielinen, että päästi lapsen sisään ennen kuin paleltumia tuli. Sinä ilmeisesti ratkaisisit tilanteen jotenkin toisin, mutta miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teiltä pseudointellektuelleilta pohdiskelijoilta ja besserwisser-kasvattajilta meni koko ap:n pointti ohi. Aloituksessa oli tasan yksi kysymys: "Onko kokemuksia vastaavasta?". Kaikki kommentit, jotka eivät vastaa myöntävästi tähän kysymykseen, voisi poistaa ketjusta.
Minulla on kokemusta vastaavasta. Apua tilanteeseen voit saada todella hyvällä tuurilla nuorisopsykiatriselta, mutta se on epätodennäköistä ennen kuin teillä on lastensuojelukontakti ja ns. ammattilainen toteaa samat haasteet kuin te olette todenneet ja myös sen, ettei se johdu kasvatuksesta. Sitten vasta saatte apua. Jos olette kovin uupuneita, lyhytaikainen avohuollon sijoitus ei ole välttämättä huono vaihtoehto, vaikka se rankalta tuntuukin. Se oli monella tapaa oman lapsen ja koko perheen pelastus. Toki lastensuojelun kautta voi saada muutakin apua. Suosittelen siis olemaan lastensuojeluun yhteydessä. Valitettavasti tuo todennäköisesti muuten pahenee ja voi johtaa vuoden parin sisällä rikolliseen käyttäytymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitäon kirjoitti:
Laittaisin niin rajut rangaistukset että tuntuu. Sanoo laki mitä hyvänsä niin teet karhunpalveluksen lapsellesi jollet nin tee. Tosin tiedän yhden tapauksen josta jo 7v näki että nyt on toivoton tapaus ilm jonkinlaista psykopatiaa kyseessä. Esim. Jos tämä lapsi ei saanut jossain asiassa tahtoaan läpi aloitti hän nälkälakon, siis 7v aloitti nälkälakon joka myös piti!
Sen verran mitä mä olen tätä elämää nähnyt, niin kaikkein epärehellisimmät ja kieroimmat lapset, sekä huonoimmat välit perheen sisällä on niissä perheissä, joissa lasten kasvattaminen on rangaistuskeskeistä.
Noissa lapset tekee mitä vaan, valehtelee suut ja silmät täyteen ja vanhempien selän takana sikailee menemään oikein kunnolla, koska kapinoivat vanhempiaan vastaan, ja oikein toimimisella ei ole mitään merkitystä, vaan tärkeintä on yrittää välttää rangaistukset.
Tällaisten perheiden vanhemmat kyllä pitävät itseään oikein mestarikasvattajina, ja katsovat nenänvarttaan pitkin perheitä, joissa mennään sillä keskustelulla ja lasten ( kaikkien perheenjäsenten) kunnioituksella.
Olet siis sitä mieltä, että rangaistuksia ei tule olla? Tai ainakin, että rangaistesssa tulee valita sellaisen tyyppiset rangaistuskeinot jotka eivät tehoa kyseiseen lapseen (kuten ap näyttää tehneen)?
Ap:n tapauksessa on turha rangaista asioista, joissa ei ole rangaistavaa. Yläkoululainen saa käyttää nettiä automatkoilla, saa tehdä läksyt treenien jälkeen jos siltä tuntuu jne.
Pelaamista järkevä vanhempi rajoittaa, jos koulu, harrastukset tai yöuni kärsii. Silloinkin rajoitus suhteutetaan ongelmaan eli otetaan laitteet pois yöksi niin ei yöuni kärsi jne. eikä viedä määrättömäksi ajaksi.
Jos tuollaiset asiat on ap:lle ongelma kuten kuvaili, niin ei ole normaalia teinin vanhemmuutta vaan kontrollifriikkiyttä.
Jos on nettikiellossa rangaistuksena, niin pitääkö sitten sallia netin käyttö kuitenkin?
Niin ja miten sitten kotiintuloajat (kontrollifriikkeyttä sinusta?), ruuanlaittotarpeiden napostelu (kontrollifriikkeyttä?), läksyjen tekemättä jättäminen (kontrollifriikkeyttä?) ja muut mistä ap mainitsi?
Miksi pitäisi olla nettikiellossa rangaistuksena? Typerä rangaistus. Siitä tulee noidankehä: ikätasoon nähden hölmö sääntö johtaa säännön rikkomiseen ja rangaistukseen, joka johtaa taas rangaistuksen rikkomiseen. 13-vuotiaskin on ajatteleva ihminen ja tajuaa, ettei häntä pitäisi kohdella jonain aivottonana olentona.
Ap ei maininnut, ettei teini tee läksyjä, vaan ettei tee läksyjä ennen treenejä. Miksi pitää noin hassua sääntöä?
No ei kannattaisi olla nettikiellossa rangaistuksena jos se kerran ei poikaan tehoa, mutta jos jo määrätyn rangaistuksen valvonnasta lähtee lipsumaan, niin silloin saa kyllä sanoa hei hei omalle auktoriteetilleen.
Jos rangaistus on jo lähtökohtaisesti hölmö, peli on jo siinä vaiheessa menetetty. Kuukauden puhelinkielto esimerkiksi on sellainen.
Miten ihmeessä lasta edes pystyy rangaista näin vuonna 2020? Tässäkin ketjussa on joka ikinen ehdotettu rangaistus tuomittu hölmöksi, traumaattiseksi, väkivaltaiseksi, 50-lukulaiseksi, alistavaksi ym. ym. tai ainakin on alapeukutettu rankasti.
No täällä ehdotettiin, että jos lapsi on syönyt kaapista omin luvin jotain kiellettyä, niin käy itse ostamassa lähikaupasta uuden. 13-vuotiaalta onnistunee jo. Miltä itsestäsi kuulostaa kaksi vaihtoehtoista skenaariota:
Vaihtoehto 1
Äiti tulee kotiin ja huomaa, että poika on syönyt ruoanlaittoon tarkoitetun mozzarellapallon kaapista.
Äiti: Taasko sä oot syönyt jääkaapista omin luvin, miksi sä oot niin epäluotettava!? Nyt tulee loppuviikko pelikieltoa. *Lähtee äkäisenä ostamaan uutta mozzarellaa.
Vaihtoehto 2
Äiti: Muistatko kun sanoin aamulla, että mozzarellaa ei saa syödä, se oli tarkoitettu ruoanlaittoon.
Poika: En muistanut.
Äiti: Voi harmi, nyt mä en pysty jatkamaan ruoanlaittoa. Käy ostamassa uusi, mä annan sulle rahan.
Poika: Ei jaksa.
Äiti: Mutta mä en pysty jatkamaan ruoanlaittoa, ennen kuin mozzarella on ostettu. Ja nyt se on sun tehtävä käydä ostamassa, kun olet syönyt entisen.
Poika: Mä katon tän videon.
Äiti: Nyt me tehdään niin, että katsot sen videon sitten kun olet käynyt ostamassa mozzarellan. (Ottaa puhelimen tarvittaessa pois.) Tässä rahat, sitten voit jatkaa videon katsomista.
Eli siis viimesijainen uhkaus sinulla on tuossa se, että ottaa puhelimen pois. Ap oli yrittänyt ottaa puhelimen pois lyhyemmäksi ja pidemmäksi aikaa, mutta ei ollut toiminut, eli miksi se tässä sinun versiossasi toimisi?
Siksi, että puhelimen voi ansaita takaisin ostamalla uuden mozzarellan. Lapsella on siis mahdollisuus vaikuttaa tekojensa seurauksiin vielä tässä vaiheessa toisin kuin pelikieltoversiossa. Lue myös jatkovastaukseni.
Jos ilman puhelinta olo ei ole sanottava pelote, niin miksi lapsi lähtisi kauppaan ja vielä käyttäisi omia rahojaan kauppareissuun? Varsinkin kun tietää kuitenkin saavansa puhelimen pian takaisin, koska pitkiä aikoja kestävä puhelinkielto olisi "epäinhimillinen"?
Ai sä vielä jaksat? No väännetään ratakiskosta. Jos lapsen pitää korvata ostos omista rahoistaan, vanhempi voi vähentää vastaavan summan seuraavista viikkorahoista. Monille teineille puhelimen menetys illaksi on ihan riittävä motivaatio kaupassa käymiseen. Asian voi kääntää omissa ja lapsen ajatuksissa pikemminkin niin että kun X niin sitten Y eli kun käyt kaupassa, saat jatkaa videon katsomista, kuten äiti esimerkissä tekikin. Ei niin että jos ET käy kaupassa, niin puhelin menee takavarikkoon. Kyllä mä itsekin motivoituisin ensimmäisestä vaihtoehdosta paljon enemmän. Tää jos x niin y toimii jo alle kouluikäisten kanssa.
Jos puhelimen menetys ei ole riittävä motivaatio, vanhemman kuuluu tietää, mikä on. Kuitenkin niin että seuraus on looginen ja sopivassa suhteessa rikkomukseen. Jos oletetaan että teini alkaisi säännöllisesti ja systemaattisesti sabotoimaan ruoanlaittoa, voisi looginen seuraus olla että hän huolehtii jonkin aikaa itse omasta ruoanlaitostaa. Äiti voi tuoda kaupasta ainekset (tyyliin jauhelihaa, tomaattimurskaa, makaronia, kananmunia, ei mitään pakastepitsoja) ja teini sitten laittaa niistä ruokaa itse tai on laittamatta. Karkkirahoja ei tarvitse antaa tällöin ollenkaan. Tämä on kuitenkin jo aika ääritapaus, joka on seuraus tahallisesta kiusaamisesta ja sabotaasista. Ja sen tarkoitus on, että nuori ottaa itse vastuun tekemisistään, ei se että vanhempi saa kostaa lapselle.
Ylipäätään seuraamukset eivät ole "kostoja", vaan ratkaisuja tilanteisiin niin että lapsi ja nuori oppii toimimaan itse vastuullisesti, ei vain alistumaan vanhemman määräyksiin.
Sitten kun kyse on oikeasti vaikeasta tapauksesta voi tapahtua seuraavaa, vaikka kuinka loogista olisi: vähennetään viikkorahoista, mitä teini otti luvatta-> varastaa kaupasta, kun ei ole rahaa. Otetaan puhelimesta datayhteys pois kunnes menee kouluun -> teini karkaa kotoa. Näin kävi meillä. Edelleen, jos ei ole omakohtaista kokemusta oikeasti uhmakkaan teinin kasvattamisesta, turha tulla pätemään. Tuota mozzarella-esimerkkiä lukiessa pääsi tahaton naurunpyrskähdys, sen verran naivi se oli. Ymmärrän, että tarkoita hyvää, mutta et oikeasti tiedä mistä puhut. Jos ei ole itse kasvattanut haastavaa teiniä, aivan turha kommentoida yhtään mitään.
Vastasin tähän kommenttiin.
"Miten ihmeessä lasta edes pystyy rangaista näin vuonna 2020? Tässäkin ketjussa on joka ikinen ehdotettu rangaistus tuomittu hölmöksi, traumaattiseksi, väkivaltaiseksi, 50-lukulaiseksi, alistavaksi ym. ym. tai ainakin on alapeukutettu rankasti."Kommentissa, johon vastsasin, ei puhuttu haastavasta teinistä.
Itse ehdotin loogista vaihtoehtoa ketjussa mainituille rangaistuksille, kuten nurkassa seisottamiselle tai kuukauden puhelintakavarikolle.
Jos tilanne on kuvaamasi kaltainen, on syytä hakea ulkopuolista apua.
Mikä on looginen seuraamus vaikka sille, että lapsi myöhästyy jatkuvasti kotiintuloajalta, tonkii papereita ilman lupaa tai laiminlyö läksyt? Olettaen siis, että esimerkiksi kotiarestia ei voi määrätä, koska a) se on rangaistus eikä looginen seuraamus ja b) se ei ole tätä päivää muutenkaan.
Mä en ole missään kohti sanonut, että kotiaresti ei voisi olla looginen seuraamus --> jos myöhästyy jatkuvasti sovitusta niin sitten ei mene ulos. Mut ei kotiaresti ole looginen seuraus vaikka siitä että on syönyt jääkaapista mozzarellan. Niin kuin puhelimen takavarikointi ei ole looginen seuraus siitä että on "kiukutellut" (jos kiukuttelu ei liity siis puhelimeen).
En mä väitä että mä tietäisin aina täydellisesti mikä toimii. Jollain toimii joku toinen asia paremmin, jollain huonommin. Yleensä asiat vaatii vanhempien panostusta ja valvontaa joka vähenee pikkuhiljaa kun lapsi kasvaa. Jos laiminlyö läksyt niin sitten joutuu valvontaan että tekee ne. Istutaan keittiön pöydän ääressä vaikka koko viikonlopun ja vanhempi vahtii että lapsi tekee ne. Tuo papereiden tonkiminen on toki hankala, koska lasten ja aikuisten maailmat on siinä suhteessa niin erillään. Mutta koska lapsen impulssikontrolli on vielä kehittymätön, lukollinen kaappi on ihan hyvä vaihtoehto. Samalla voi todeta ettei sinustakaan varmaan kivalta tuntuisi, jos minä tutkisin sun puhelimen ja repun. Ja puhun edelleenkin tavallisista lapsista ja nuorista, en ODD-diagnosoiduista.
Mun lapsi EI ole ns. "helppo". Sen takia olenkin juuri huomannut, että käskyttäminen ja rankaiseminen ei toimi, jukuripää kun on. Perustelu, loogisuus, vastuuttaminen ja vanhemman läsnäolo toimii paljon paremmin. Toki se vaatii itseltä tosi paljon ja välillä menee metsään. Perheneuvolassakin on käyty kun oli pienempi. Olen kirjoittanut näitä vastauksia siksi, että tässä ketjussa kuten av:llä yleensäkin tulee aina muutama kirjoittaja huutelemaan että rankkua, rankkua ja vielä kovempaa rankkua. Muuten menee lapsi pilalle. Helpoimmallahan sitä pääsisi jos voisi vaan hakea risun metsästä niin kuin tuolla aiemmin todettiin. Ja niin on ennen toimittukin. Mutta kyllä mä näen monista nykylapsista että tunnetaidot on paljon paremmalla mallilla kuin omassa lapsuudessa, kun ei mennä rankaisu edellä. Ja saman näen omassa lapsessani.
Enkä todellakaan syytä AP:tä, me ei voida tietää missä kohtaa ongelma on. Mut ei kukaan täällä voi oikeasti tietää AP:n kertoman perusteella että lapsessa on ongelma ja kovemmat rangaistukset ratkaisisi tilanteen.
Se, että moni nykyvanhempi päätyy siihen johtopäätökseen, että rangaistukset eivät auta, johtuu siitä, ettei sosiaalisesti hyväksyttyjä rangaistuksia ole olemassa tätä nykyä kuin muutama harva ja lievä. Ne lapset jotka tarvitsisivat jonkun muunlaisen ja/tai kovemman rangaistuksen eivät siis saa sitä.
Tämä näkyy sitten siinä, ettei yhä useammalla lapsella on vaikeuksia sääntöjen ja auktoriteettien kunnioittamisessa kotona, koulussa ja hoitopaikassa. Ennen vanhaan ei esimerkiksi olisi tullut kyseeseenkään, että lapsi koulussa haistattelisi opettajalle, mutta nykyään sitä tapahtuu tuon tuosta. Tai ennen vanhaan, kun lastenhoitaja komensi lapset penkille istumaan, niin ne tosiaan menivät siihen istumaan, eikä niitä tarvinnut maanitella ja metsästää ympäri taloa.
Oot kyllä aika guru kun tiedät muiden puolesta paremmin, ketkä lapset tarvii - tai yrität ilmeisesti sanoa hyötyy - kovemmista rangaistuksista. Eli että kovemmin rankaiseminen olisi ainoa keino päästä kyseisen lapsen kohdalla toivottuun lopputulokseen. Luultavasti pitäisit joissain tilanteissa mun lasta sellaisena. :D
Kun puhut lastenhoitajasta, viittaat ilmeisesti päiväkoti-ikäisiin. Nykyisessä varhaiskasvatuspedagogiassa on paljon toimivampia keinoja kuin rankaiseminen. Olispa ollut jo silloin kun olin itse päiväkodissa.
Tuleeko sinulle siis yllätyksenä se, että kaikki rangaistukset eivät tepsi kaikkiin lapsiin, vaan että vaikutus on yksilöllinen?
Mitä noihin (jossain norsunluutornissa kehiteltyihin?) "varhaiskasvatuspedagogiikkoihin" tulee, niin kumma juttu, kun lapset siellä tarhassa silti vaan tottelevat aina vain huonommin.
Luetun ymmärtäminen? Sä sanot: "ne jotka tarvitsisivat" --> kerropa millä perusteella tiedät että tarvitsisivat? Keistä lapsista edes puhutaan? Ja keistä vanhemmista ("moni nykyvanhempi"?) Perustele miten tiedät jostain tietystä lapsesta että ainoa keino päästä positiiviseen lopputulokseen on kovempi rankaiseminen?
Mistä ihmeestä vetäisit tuon, että pitäisi tietää jostain tietystä lapsesta tai vanhemmasta? Tässä puhutaan yleisellä tasolla.
Siitä et pääse mihinkään, että erilaisten kurinpitomenetelmien vaikutus lapsiin on hyvin yksilöllinen.
Kirjoitit näin:
Ne lapset jotka tarvitsisivat jonkun muunlaisen ja/tai kovemman rangaistuksen eivät siis saa sitä.
Kerro siis ihan omin sanoin keistä lapsista on kyse (vaitiolovelvollisuutta ei toki tarvitse rikkoa). Vai ovatko "ne lapset" olemassa vain omassa päässäsi. Mistä sinä heidät tunnistat? Yleisellä tasolla on helppo puhua mitä tahansa, mutta hyväksyn tämän näkökantasi vasta jos pystyt perustelemaan konkreettisesti. Ja samalla myös kertomaan millä perusteella tiedät että mikään muu keino ei johda toivottuun lopputulokseen.
Sinä et siis ole tosiaankaan koskaan törmännyt siihen ilmiöön, että kurinpitomenetelmä X tepsii lapseen A hyvin, lapseen B jotenkuten ja lapseen C ei lainkaan?
Konkreettisesti kurinpitomenetelmä X voi olla vaikka pelikielto ja lapsi A vaikka nimeltään Nico-Petteri, lapsi B Siiri-Jannica ja lapsi C Eino-Pauliina. Kurinpitomenetelmän onnistumista taas mitataan sillä, että kuinka hyvin lapsi pysyy kurissa sen käyttämisen jälkeen. Tässä riittää silmämääräinen arviointi.
Huomaatko että nyt ryhdyit itse puhumaan "kurinpitomenetelmistä" kun äsken puhuit vielä "muunlaisista ja/tai kovemmista rangaistuksista". Tietenkin eri kurinpitomenetelmät toimivat eri lapsilla eri tavalla --> Nico-Petteriä kiinnostaa pelaaminen niin häntä on helpompi kiristää peliajalla kuin Eino-Pauliinaa. Pistetään pari viikkoa lisää jos vielä aukoo päätään.
Kysymys oli siitä, että millä perusteella tiedät että muunlainen/kovempi rangaistus on ainoa keino tuottaa toivottu lopputulos lapselle. Miten voit olla varma, että joku muu (esimerkiksi perheneuvolan psykologin avustuksella perheen vuorovaikutusta parantava keskustelumenetelmä) ei toimisi paremmin? Haetaanko tässä edes lyhyen vai pitkän tähtäimen toimivuutta? Vuorovaikutuksen parantaminen ei toimi yksistään ehkä ODD:lle, mutta sä itse sanoitkin että "moni nykyvanhempi päätyy siihen johtopäätökseen että rangaistukset ei auta". Onko nää kaikki vanhemmat ODD-lasten vanhempia? Mistä edes tiedät milloin kaikki rakentavammat keinot on jo kokeiltu? Vai puhutko taas yleisellä tasolla? No onko sulla silloin jotain näyttöä vai puhutko mutu-tuntumalla? Vetoat siihen että oppilaat haistattelee ja päiväkotilaiset ei mene istumaan kun hoitotäti käskee. Mistä voit tietää, että nämä ongelmat ei ole ratkaistavissa muilla keinoilla kuin kovemmilla rangaistuksilla? Tai että ne ylipäätään johtuu siitä että ei ole tarpeeksi rankkua käytössä?
Jos mä yrittäisin tätä ruuvin kiristämistä oman lapseni kanssa, olisin kohta samassa tilanteessa kuin AP.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrohan toki mitä nämä "hyvin rankat kasvatukselliset keinot" oikein ovat?
Lapselle merkityksellisten hyödykkeiden ja vapauksien rajoittaminen, asteittain koventaen.
Eli ensin viedään kännykkä, seuraavaksi TV:n katseluoikeus, sitten lempivaatteet, rajataan lapsen liikkumisoikeutta jne. jne. jne.
Jos poistaa kaikki etuudet, niin lapsi saattaa päätyä eräänlaiseen apatiaan missä toteaa, että "viekää vaikka tuhkatkin pesästä". Paljon järkevämpänä pitäisin sitä, että antaisi vaan koivuniemenherraa ja/tai laittaisi nurkkaan, niin kuin ennen toimittiin, jolloin asia olisi nopeasti poissa päiväjärjestyksestä. Valitettavasti nämä viimeksi mainitut eivät ole mahdollisia keinoja Suomen rajojen sisäpuolella tänä päivänä.
Totta, ja näin monesti tapahtuukin. (siis tuo apatia-vaihe...)
Ja tämä on se hetki, jossa ollaan jo lähellä sitä toivottua "murtumispistettä".
Tämä ns. Apatia on lapsen viimeinen keino yrittää vakuuttaa vanhempansa siitä, että vanhemmat eivät pysty vaikuttamaan häneen mitenkään.
Ja tällä hetkellä on ehdottoman tärkeää ettei anneta periksi, vaan osoitetaan hänen illuusionsa vääräksi!
Eli siis kun lapsi luulee että "ei tämä enää voi kurjemmaksi mennä", tällöin vanhempien pitää omilla toimillaan osoittaa että kyllä todellakin voi mennä, ja tässä ei olla vielä lähelläkään sitä pistettä missä vanhemmilla on keinot lopussa.
En jotenkin hahmota, mitä kaikkea siltä lapselta tässä metodissa viedään pois... Miten vedetään raja lapsen tarpeiden ja etuuksien välille? Lapsi saa kuitenkin ruokaa, juomaa, puhtaat vaatteet, nukkua lämpimässä, käydä koulussa? Eli huomioidaan fysiologiset tarpeet ja mahdollisuus kouluttautua? Vai onko tarkoitus huomioida myös lapsen emotionaaliset ja sosiaaliset tarpeet?
No minäpä hahmotan sinulle.
Kun kaikki 'etuudet' on viety, eli tämä tie kuljettu loppuun, siirrytään tietysti juuri tuonne 'tarpeiden' kategoriaan.
Kun perheessä syödään lapsen lempiruokaa, lapselle tehdäänkin yllättäen oma ruoka, mieluusti lapsen inhokkiruokaa --> Syö tai ole syömättä, saat valita.
Kun lempivaatteet alkaa olla hävitetty, aletaan tilalle ostaa pikkuhiljaa sellaisia vaatteita jotka on lapsen mielestä tosi noloja --> Pue nämä päällesi tai mene ulos alasti, saat valita.
Kiitos täsmennyksestä. Käynkö tänään vähän hitaalla, vai miksiköhän en vieläkään tajua... Mitä sitten, kun inhokkiruoan tarjoaminen ei auta? Jätetäänkö lapsi kokonaan ruokkimatta? jne.
Haen siis tällä sitä, että kai lapsellakin on ihmisoikeudet, ja häntä pitää niiden mukaan kohdella. Mitä sitten, kun kaikki etuudet on otettu pois ja lapsi ei vieläkään tottele? Kun jäljellä on enää ne ihmisoikeudet. Sittenkö todetaan, että ei ihmisoikeuksia kuitenkaan voi ottaa pois ja on aika kokeilla jotakin muuta keinoa?
Rikkovatko siis muut rangaistukset kuin etuuksien vieminen ihmisoikeuksia?
No kyllä esim. lapsen ruokkimatta jättäminen, vaatematta jättäminen ja väkivalta rikkovat. Jos siis esim. lempiruokien ja -vaatteiden evääminen ei auta, mitä sitten? Kun lapsi esim. tyytyy mihin tahansa ruokaan?
Minun sisarukseni inhosi kumisaappaiden pitämistä ja otti ne heti jalastaan, kun silmä vältti. Kahlasi loskassa pelkissä villasukissa. Se oli hänestä pienempi paha. Äiti sitten oli sen verran hellämielinen, että päästi lapsen sisään ennen kuin paleltumia tuli. Sinä ilmeisesti ratkaisisit tilanteen jotenkin toisin, mutta miten?
Se, että lapsi vaikka sikailee pöydässä ja sen jälkeen poistetaan pöydästä eli joutuu olemaan nälkäisenä ei riko ihmisoikeuksia.
Kuten ei myöskään se, että jos lapsi vaikka kieltäytyy pukemasta ja siirretään ulkoportaille pukemaan eli kokee hieman kylmää, ei riko ihmisoikeuksia.
Mitä väkivaltaan tulee, niin ensin pitäisi määritellä, että mitä se tarkoittaa. Turpaan veto on kiistatta väkivaltaa ja rikkoo ihmisoikeuksia. Normaali ruumiillinen kuritus ei riko ihmisoikeuksia, koska se on laillista ihan länsimaissakin (vaikkakaan ei Suomessa). Jäähyt, nurkkaseisomiset, kotiarestit ym. taas eivät ole väkivaltaa kuin pienen ääriliberaalin porukan mielestä, eli nekään eivät riko ihmisoikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Jos mä yrittäisin tätä ruuvin kiristämistä oman lapseni kanssa, olisin kohta samassa tilanteessa kuin AP.
Okei... Lukeudut siis niihin jotka ovat jo luovuttaneet vallan lapselleen...
Surullista... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos täsmennyksestä. Käynkö tänään vähän hitaalla, vai miksiköhän en vieläkään tajua... Mitä sitten, kun inhokkiruoan tarjoaminen ei auta? Jätetäänkö lapsi kokonaan ruokkimatta? jne.
Haen siis tällä sitä, että kai lapsellakin on ihmisoikeudet, ja häntä pitää niiden mukaan kohdella. Mitä sitten, kun kaikki etuudet on otettu pois ja lapsi ei vieläkään tottele? Kun jäljellä on enää ne ihmisoikeudet. Sittenkö todetaan, että ei ihmisoikeuksia kuitenkaan voi ottaa pois ja on aika kokeilla jotakin muuta keinoa?
Onkohan oma diagnoosisi juuri tämä ODD, kun jaksat jankuttaa tuota "no mutta mitä sen jälkeen?"-mantraa? :D
Jopa ODD-lapsi alkaa jossakin vaiheessa ynnäillä plussia ja miinuksia, eli sitä, onko sen oman pään pitäminen niin nautinnollista, että kaikki tämä kärsimys (paskaa ruokaa joka päivä, nolot vaatteet, ei mitään huveja) on sen arvoista?
"tahtojen taistelu" pitää vaan vanhemman kyetä viemään voittajana maaliin.
...Eli vastauksena kysymykseesi, mikäli inhokkiruoan tarjoaminen ei auta, seuraavaksi tarjotaan eteen pelkät raaka-aineet (inhokkiruoan tottakai), ja todetaan että tee itse ruokasi.
Heh, ei mulla sellaista diagnoosia ole. :D Mutta olen kyllä aika itsepäinen, ja oma lapseni on vielä minuakin itsepäisempi. Hänellä on vähän tapana katsoa kaikki tuollaiset rangaistuskortit läpi. Eli siis kokeilla, mitä tapahtuu, jos hän ei vieläkään tottele. Ja en ole tosiaan sitten kuitenkaan hennonut viedä tilanteita äärimmäisyyksiin, vaan olen itsepäisyydestäni huolimatta pyrkinyt löytämään muita keinoja kuin rangaistusten koventaminen. Ja kappas, se neuvottelu ja lapsen kuunteleminen on tepsinyt. Meidän lapsella on siis niin, että rangaistukset vain lisäävät uhmaa ja lisäävät lapsen tunnetta, että häntä ei kuunnella. Sitten kun pystytään rauhassa istumaan alas ja keskustelemaan, yleensä löytyy reitti eteenpäin. Ja mua kylmää ajatella, millainen mun ja lapsen suhde olisi nyt, jos olisin vaan jatkanut rangaistusten koventamisen tiellä.
Vierailija kirjoitti:
Teiltä pseudointellektuelleilta pohdiskelijoilta ja besserwisser-kasvattajilta meni koko ap:n pointti ohi. Aloituksessa oli tasan yksi kysymys: "Onko kokemuksia vastaavasta?". Kaikki kommentit, jotka eivät vastaa myöntävästi tähän kysymykseen, voisi poistaa ketjusta.
Minulla on kokemusta vastaavasta. Apua tilanteeseen voit saada todella hyvällä tuurilla nuorisopsykiatriselta, mutta se on epätodennäköistä ennen kuin teillä on lastensuojelukontakti ja ns. ammattilainen toteaa samat haasteet kuin te olette todenneet ja myös sen, ettei se johdu kasvatuksesta. Sitten vasta saatte apua. Jos olette kovin uupuneita, lyhytaikainen avohuollon sijoitus ei ole välttämättä huono vaihtoehto, vaikka se rankalta tuntuukin. Se oli monella tapaa oman lapsen ja koko perheen pelastus. Toki lastensuojelun kautta voi saada muutakin apua. Suosittelen siis olemaan lastensuojeluun yhteydessä. Valitettavasti tuo todennäköisesti muuten pahenee ja voi johtaa vuoden parin sisällä rikolliseen käyttäytymiseen.
Oliko sinullakun sama ongelma eli lapsi reagoi normaalisti ympäristön epäreuöuuteen ja rakkaudettomuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos täsmennyksestä. Käynkö tänään vähän hitaalla, vai miksiköhän en vieläkään tajua... Mitä sitten, kun inhokkiruoan tarjoaminen ei auta? Jätetäänkö lapsi kokonaan ruokkimatta? jne.
Haen siis tällä sitä, että kai lapsellakin on ihmisoikeudet, ja häntä pitää niiden mukaan kohdella. Mitä sitten, kun kaikki etuudet on otettu pois ja lapsi ei vieläkään tottele? Kun jäljellä on enää ne ihmisoikeudet. Sittenkö todetaan, että ei ihmisoikeuksia kuitenkaan voi ottaa pois ja on aika kokeilla jotakin muuta keinoa?
Onkohan oma diagnoosisi juuri tämä ODD, kun jaksat jankuttaa tuota "no mutta mitä sen jälkeen?"-mantraa? :D
Jopa ODD-lapsi alkaa jossakin vaiheessa ynnäillä plussia ja miinuksia, eli sitä, onko sen oman pään pitäminen niin nautinnollista, että kaikki tämä kärsimys (paskaa ruokaa joka päivä, nolot vaatteet, ei mitään huveja) on sen arvoista?
"tahtojen taistelu" pitää vaan vanhemman kyetä viemään voittajana maaliin.
...Eli vastauksena kysymykseesi, mikäli inhokkiruoan tarjoaminen ei auta, seuraavaksi tarjotaan eteen pelkät raaka-aineet (inhokkiruoan tottakai), ja todetaan että tee itse ruokasi.
Heh, ei mulla sellaista diagnoosia ole. :D Mutta olen kyllä aika itsepäinen, ja oma lapseni on vielä minuakin itsepäisempi. Hänellä on vähän tapana katsoa kaikki tuollaiset rangaistuskortit läpi. Eli siis kokeilla, mitä tapahtuu, jos hän ei vieläkään tottele. Ja en ole tosiaan sitten kuitenkaan hennonut viedä tilanteita äärimmäisyyksiin, vaan olen itsepäisyydestäni huolimatta pyrkinyt löytämään muita keinoja kuin rangaistusten koventaminen. Ja kappas, se neuvottelu ja lapsen kuunteleminen on tepsinyt. Meidän lapsella on siis niin, että rangaistukset vain lisäävät uhmaa ja lisäävät lapsen tunnetta, että häntä ei kuunnella. Sitten kun pystytään rauhassa istumaan alas ja keskustelemaan, yleensä löytyy reitti eteenpäin. Ja mua kylmää ajatella, millainen mun ja lapsen suhde olisi nyt, jos olisin vaan jatkanut rangaistusten koventamisen tiellä.
No kiitä onneasi että sinulle on siunaantunut lapsi, joka on vain kategoriaa 'itsepäinen'.
Mikäli neuvottelu toimii teillä, sehän on hienoa, silloin et näitä kovia otteita omassa kasvatustyössäsi tarvitse...
...älä kuitenkaan tuomitse niitä jotka tarvitsee!
ODD-lapsen kanssa nimittäin ei mitkään neuvottelut auta :(
ODD-lapselle osa tuota vallan huumaa kun on se että kieltäytyy kaikesta aidosta dialogista, se on heidän yksi tapansa alleviivata omaa asemaansa!
Eli tyyliin: "olet niin vähäpätöinen ja merkityksetön, etten viitsi edes puhua sinulle"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrohan toki mitä nämä "hyvin rankat kasvatukselliset keinot" oikein ovat?
Lapselle merkityksellisten hyödykkeiden ja vapauksien rajoittaminen, asteittain koventaen.
Eli ensin viedään kännykkä, seuraavaksi TV:n katseluoikeus, sitten lempivaatteet, rajataan lapsen liikkumisoikeutta jne. jne. jne.
Jos poistaa kaikki etuudet, niin lapsi saattaa päätyä eräänlaiseen apatiaan missä toteaa, että "viekää vaikka tuhkatkin pesästä". Paljon järkevämpänä pitäisin sitä, että antaisi vaan koivuniemenherraa ja/tai laittaisi nurkkaan, niin kuin ennen toimittiin, jolloin asia olisi nopeasti poissa päiväjärjestyksestä. Valitettavasti nämä viimeksi mainitut eivät ole mahdollisia keinoja Suomen rajojen sisäpuolella tänä päivänä.
Totta, ja näin monesti tapahtuukin. (siis tuo apatia-vaihe...)
Ja tämä on se hetki, jossa ollaan jo lähellä sitä toivottua "murtumispistettä".
Tämä ns. Apatia on lapsen viimeinen keino yrittää vakuuttaa vanhempansa siitä, että vanhemmat eivät pysty vaikuttamaan häneen mitenkään.
Ja tällä hetkellä on ehdottoman tärkeää ettei anneta periksi, vaan osoitetaan hänen illuusionsa vääräksi!
Eli siis kun lapsi luulee että "ei tämä enää voi kurjemmaksi mennä", tällöin vanhempien pitää omilla toimillaan osoittaa että kyllä todellakin voi mennä, ja tässä ei olla vielä lähelläkään sitä pistettä missä vanhemmilla on keinot lopussa.
En jotenkin hahmota, mitä kaikkea siltä lapselta tässä metodissa viedään pois... Miten vedetään raja lapsen tarpeiden ja etuuksien välille? Lapsi saa kuitenkin ruokaa, juomaa, puhtaat vaatteet, nukkua lämpimässä, käydä koulussa? Eli huomioidaan fysiologiset tarpeet ja mahdollisuus kouluttautua? Vai onko tarkoitus huomioida myös lapsen emotionaaliset ja sosiaaliset tarpeet?
No minäpä hahmotan sinulle.
Kun kaikki 'etuudet' on viety, eli tämä tie kuljettu loppuun, siirrytään tietysti juuri tuonne 'tarpeiden' kategoriaan.
Kun perheessä syödään lapsen lempiruokaa, lapselle tehdäänkin yllättäen oma ruoka, mieluusti lapsen inhokkiruokaa --> Syö tai ole syömättä, saat valita.
Kun lempivaatteet alkaa olla hävitetty, aletaan tilalle ostaa pikkuhiljaa sellaisia vaatteita jotka on lapsen mielestä tosi noloja --> Pue nämä päällesi tai mene ulos alasti, saat valita.
Kiitos täsmennyksestä. Käynkö tänään vähän hitaalla, vai miksiköhän en vieläkään tajua... Mitä sitten, kun inhokkiruoan tarjoaminen ei auta? Jätetäänkö lapsi kokonaan ruokkimatta? jne.
Haen siis tällä sitä, että kai lapsellakin on ihmisoikeudet, ja häntä pitää niiden mukaan kohdella. Mitä sitten, kun kaikki etuudet on otettu pois ja lapsi ei vieläkään tottele? Kun jäljellä on enää ne ihmisoikeudet. Sittenkö todetaan, että ei ihmisoikeuksia kuitenkaan voi ottaa pois ja on aika kokeilla jotakin muuta keinoa?
Rikkovatko siis muut rangaistukset kuin etuuksien vieminen ihmisoikeuksia?
No kyllä esim. lapsen ruokkimatta jättäminen, vaatematta jättäminen ja väkivalta rikkovat. Jos siis esim. lempiruokien ja -vaatteiden evääminen ei auta, mitä sitten? Kun lapsi esim. tyytyy mihin tahansa ruokaan?
Minun sisarukseni inhosi kumisaappaiden pitämistä ja otti ne heti jalastaan, kun silmä vältti. Kahlasi loskassa pelkissä villasukissa. Se oli hänestä pienempi paha. Äiti sitten oli sen verran hellämielinen, että päästi lapsen sisään ennen kuin paleltumia tuli. Sinä ilmeisesti ratkaisisit tilanteen jotenkin toisin, mutta miten?
Se, että lapsi vaikka sikailee pöydässä ja sen jälkeen poistetaan pöydästä eli joutuu olemaan nälkäisenä ei riko ihmisoikeuksia.
Kuten ei myöskään se, että jos lapsi vaikka kieltäytyy pukemasta ja siirretään ulkoportaille pukemaan eli kokee hieman kylmää, ei riko ihmisoikeuksia.
Mitä väkivaltaan tulee, niin ensin pitäisi määritellä, että mitä se tarkoittaa. Turpaan veto on kiistatta väkivaltaa ja rikkoo ihmisoikeuksia. Normaali ruumiillinen kuritus ei riko ihmisoikeuksia, koska se on laillista ihan länsimaissakin (vaikkakaan ei Suomessa). Jäähyt, nurkkaseisomiset, kotiarestit ym. taas eivät ole väkivaltaa kuin pienen ääriliberaalin porukan mielestä, eli nekään eivät riko ihmisoikeuksia.
Onko sulla kokemusta oikeasti uhmakkaasta lapsesta? Mitä jos lapsi katsoo pienemmäksi pahaksi, että on monta päivää syömättä? Mitä jos lapsi seisoo pakkasessa tuntitolkulla ohuissa sisävaatteissa, kun ei suostu edelleenkään pukemaan? Tällaista olen katsellut vierestä lapsena, sillä veljeni oli todella uhmakas. Häneen ei tepsinyt mitkään tuollaiset, ellei vanhemmat oikeasti sitten olisi antaneet hänen nälkiintyä/paleltua tms. (eivät hennoneet lopulta). Olisiko sinun ratkaisusi ollut tosiaan antaa lapsen nälkiintyä tai paleltua?
Itse toivoisin, että veljeeni olisi kokeiltu jotakin muuta kuin ainaista rankaisemista. Olisi edes kerran kysytty, että mitä hän ajattelee ja tuntee. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö voi kurittaa jotenkin muuten kuin etuuksia poistamalla, jos se kerran ei toimi?
Nyt on jo ollut kaikki pelilaitteet ja puhelin takavarikoitu puolitoista kuukautta.
Mitä enemmän annan rangaistuksia, sitä enemmän uhmaa. Ja taas tulee lisää rangaistusta ja uhmaa entistä enemmän. Tuntuu, että välimme on niin tulehtuneet, etten halua olla kotona samaan aikaan lapsen kanssa. Keksin Vaikka Mitä menoa ja pitkiä ulkoiluja ollakseni pois mahdollisimman paljon kotoa ja etten näkisi häntä.
Ap
Se on SUN lapsi! Haluaa sulta rakkautta, kannustusta ja hyväksyntää, mikä hemmetti aikuisia vaivaa! Iso suru pojan puolesta! :(
Pyydä pojalta anteeksi että olet ollut kohtuuton, kerro että rakastat, tehkää yhdessä jotain kivaa! Poika haluaa että huomaat hänet!
Niin metsä vastaa kun sinne huutaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mä yrittäisin tätä ruuvin kiristämistä oman lapseni kanssa, olisin kohta samassa tilanteessa kuin AP.
Okei... Lukeudut siis niihin jotka ovat jo luovuttaneet vallan lapselleen...
Surullista... :(
Voi sua, ei sun tarvii olla surullinen. :) Mulla on nimittäin parempia ja toimivampia kuin rankaisuruuvin kiristäminen. Jos jostain syystä mentäisiin siihen tilanteeseen, että ne ei toimi, me etsitään parempia keinoja ja haetaan tarvittaessa apua ulkopuolelta.
Et selvästikään ole ollut ODD-lapsen kanssa koskaan tekemisissä, eli voit lopettaa jeesustelun ja pätemisesi tähän.
Katsos kun ne sinun "paremmat" ja "toimivammat" keinot ei pure ODD-lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mä yrittäisin tätä ruuvin kiristämistä oman lapseni kanssa, olisin kohta samassa tilanteessa kuin AP.
Okei... Lukeudut siis niihin jotka ovat jo luovuttaneet vallan lapselleen...
Surullista... :(
Öö... eikö pikemminkin niin että lähtemällä mukaan valtapeliin luovuttaa osan vallasta lapselleen. Ja vaikka aikuinen sitten ylivallallaan "voittaisi", ei se "voitto" sitä takaa, että valta on aidosti aikuisella. Lapsi voi sit löytää muita keinoja, pahimmillaan joku viiltely tai syömishäiriö. Varastaa karkkia kaupasta ja ahmii pahaan oloonsa. Jos siis mennään siihen, että kaikki etuuden on tässä valtapelissä viety. Ja kun jää kiinni niin... joo rankkua vaan lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitäon kirjoitti:
Laittaisin niin rajut rangaistukset että tuntuu. Sanoo laki mitä hyvänsä niin teet karhunpalveluksen lapsellesi jollet nin tee. Tosin tiedän yhden tapauksen josta jo 7v näki että nyt on toivoton tapaus ilm jonkinlaista psykopatiaa kyseessä. Esim. Jos tämä lapsi ei saanut jossain asiassa tahtoaan läpi aloitti hän nälkälakon, siis 7v aloitti nälkälakon joka myös piti!
Sen verran mitä mä olen tätä elämää nähnyt, niin kaikkein epärehellisimmät ja kieroimmat lapset, sekä huonoimmat välit perheen sisällä on niissä perheissä, joissa lasten kasvattaminen on rangaistuskeskeistä.
Noissa lapset tekee mitä vaan, valehtelee suut ja silmät täyteen ja vanhempien selän takana sikailee menemään oikein kunnolla, koska kapinoivat vanhempiaan vastaan, ja oikein toimimisella ei ole mitään merkitystä, vaan tärkeintä on yrittää välttää rangaistukset.
Tällaisten perheiden vanhemmat kyllä pitävät itseään oikein mestarikasvattajina, ja katsovat nenänvarttaan pitkin perheitä, joissa mennään sillä keskustelulla ja lasten ( kaikkien perheenjäsenten) kunnioituksella.
Olet siis sitä mieltä, että rangaistuksia ei tule olla? Tai ainakin, että rangaistesssa tulee valita sellaisen tyyppiset rangaistuskeinot jotka eivät tehoa kyseiseen lapseen (kuten ap näyttää tehneen)?
Ap:n tapauksessa on turha rangaista asioista, joissa ei ole rangaistavaa. Yläkoululainen saa käyttää nettiä automatkoilla, saa tehdä läksyt treenien jälkeen jos siltä tuntuu jne.
Pelaamista järkevä vanhempi rajoittaa, jos koulu, harrastukset tai yöuni kärsii. Silloinkin rajoitus suhteutetaan ongelmaan eli otetaan laitteet pois yöksi niin ei yöuni kärsi jne. eikä viedä määrättömäksi ajaksi.
Jos tuollaiset asiat on ap:lle ongelma kuten kuvaili, niin ei ole normaalia teinin vanhemmuutta vaan kontrollifriikkiyttä.
Jos on nettikiellossa rangaistuksena, niin pitääkö sitten sallia netin käyttö kuitenkin?
Niin ja miten sitten kotiintuloajat (kontrollifriikkeyttä sinusta?), ruuanlaittotarpeiden napostelu (kontrollifriikkeyttä?), läksyjen tekemättä jättäminen (kontrollifriikkeyttä?) ja muut mistä ap mainitsi?
Miksi pitäisi olla nettikiellossa rangaistuksena? Typerä rangaistus. Siitä tulee noidankehä: ikätasoon nähden hölmö sääntö johtaa säännön rikkomiseen ja rangaistukseen, joka johtaa taas rangaistuksen rikkomiseen. 13-vuotiaskin on ajatteleva ihminen ja tajuaa, ettei häntä pitäisi kohdella jonain aivottonana olentona.
Ap ei maininnut, ettei teini tee läksyjä, vaan ettei tee läksyjä ennen treenejä. Miksi pitää noin hassua sääntöä?
No ei kannattaisi olla nettikiellossa rangaistuksena jos se kerran ei poikaan tehoa, mutta jos jo määrätyn rangaistuksen valvonnasta lähtee lipsumaan, niin silloin saa kyllä sanoa hei hei omalle auktoriteetilleen.
Jos rangaistus on jo lähtökohtaisesti hölmö, peli on jo siinä vaiheessa menetetty. Kuukauden puhelinkielto esimerkiksi on sellainen.
Miten ihmeessä lasta edes pystyy rangaista näin vuonna 2020? Tässäkin ketjussa on joka ikinen ehdotettu rangaistus tuomittu hölmöksi, traumaattiseksi, väkivaltaiseksi, 50-lukulaiseksi, alistavaksi ym. ym. tai ainakin on alapeukutettu rankasti.
No täällä ehdotettiin, että jos lapsi on syönyt kaapista omin luvin jotain kiellettyä, niin käy itse ostamassa lähikaupasta uuden. 13-vuotiaalta onnistunee jo. Miltä itsestäsi kuulostaa kaksi vaihtoehtoista skenaariota:
Vaihtoehto 1
Äiti tulee kotiin ja huomaa, että poika on syönyt ruoanlaittoon tarkoitetun mozzarellapallon kaapista.
Äiti: Taasko sä oot syönyt jääkaapista omin luvin, miksi sä oot niin epäluotettava!? Nyt tulee loppuviikko pelikieltoa. *Lähtee äkäisenä ostamaan uutta mozzarellaa.
Vaihtoehto 2
Äiti: Muistatko kun sanoin aamulla, että mozzarellaa ei saa syödä, se oli tarkoitettu ruoanlaittoon.
Poika: En muistanut.
Äiti: Voi harmi, nyt mä en pysty jatkamaan ruoanlaittoa. Käy ostamassa uusi, mä annan sulle rahan.
Poika: Ei jaksa.
Äiti: Mutta mä en pysty jatkamaan ruoanlaittoa, ennen kuin mozzarella on ostettu. Ja nyt se on sun tehtävä käydä ostamassa, kun olet syönyt entisen.
Poika: Mä katon tän videon.
Äiti: Nyt me tehdään niin, että katsot sen videon sitten kun olet käynyt ostamassa mozzarellan. (Ottaa puhelimen tarvittaessa pois.) Tässä rahat, sitten voit jatkaa videon katsomista.
Eli siis viimesijainen uhkaus sinulla on tuossa se, että ottaa puhelimen pois. Ap oli yrittänyt ottaa puhelimen pois lyhyemmäksi ja pidemmäksi aikaa, mutta ei ollut toiminut, eli miksi se tässä sinun versiossasi toimisi?
Siksi, että puhelimen voi ansaita takaisin ostamalla uuden mozzarellan. Lapsella on siis mahdollisuus vaikuttaa tekojensa seurauksiin vielä tässä vaiheessa toisin kuin pelikieltoversiossa. Lue myös jatkovastaukseni.
Jos ilman puhelinta olo ei ole sanottava pelote, niin miksi lapsi lähtisi kauppaan ja vielä käyttäisi omia rahojaan kauppareissuun? Varsinkin kun tietää kuitenkin saavansa puhelimen pian takaisin, koska pitkiä aikoja kestävä puhelinkielto olisi "epäinhimillinen"?
Ai sä vielä jaksat? No väännetään ratakiskosta. Jos lapsen pitää korvata ostos omista rahoistaan, vanhempi voi vähentää vastaavan summan seuraavista viikkorahoista. Monille teineille puhelimen menetys illaksi on ihan riittävä motivaatio kaupassa käymiseen. Asian voi kääntää omissa ja lapsen ajatuksissa pikemminkin niin että kun X niin sitten Y eli kun käyt kaupassa, saat jatkaa videon katsomista, kuten äiti esimerkissä tekikin. Ei niin että jos ET käy kaupassa, niin puhelin menee takavarikkoon. Kyllä mä itsekin motivoituisin ensimmäisestä vaihtoehdosta paljon enemmän. Tää jos x niin y toimii jo alle kouluikäisten kanssa.
Jos puhelimen menetys ei ole riittävä motivaatio, vanhemman kuuluu tietää, mikä on. Kuitenkin niin että seuraus on looginen ja sopivassa suhteessa rikkomukseen. Jos oletetaan että teini alkaisi säännöllisesti ja systemaattisesti sabotoimaan ruoanlaittoa, voisi looginen seuraus olla että hän huolehtii jonkin aikaa itse omasta ruoanlaitostaa. Äiti voi tuoda kaupasta ainekset (tyyliin jauhelihaa, tomaattimurskaa, makaronia, kananmunia, ei mitään pakastepitsoja) ja teini sitten laittaa niistä ruokaa itse tai on laittamatta. Karkkirahoja ei tarvitse antaa tällöin ollenkaan. Tämä on kuitenkin jo aika ääritapaus, joka on seuraus tahallisesta kiusaamisesta ja sabotaasista. Ja sen tarkoitus on, että nuori ottaa itse vastuun tekemisistään, ei se että vanhempi saa kostaa lapselle.
Ylipäätään seuraamukset eivät ole "kostoja", vaan ratkaisuja tilanteisiin niin että lapsi ja nuori oppii toimimaan itse vastuullisesti, ei vain alistumaan vanhemman määräyksiin.
Sitten kun kyse on oikeasti vaikeasta tapauksesta voi tapahtua seuraavaa, vaikka kuinka loogista olisi: vähennetään viikkorahoista, mitä teini otti luvatta-> varastaa kaupasta, kun ei ole rahaa. Otetaan puhelimesta datayhteys pois kunnes menee kouluun -> teini karkaa kotoa. Näin kävi meillä. Edelleen, jos ei ole omakohtaista kokemusta oikeasti uhmakkaan teinin kasvattamisesta, turha tulla pätemään. Tuota mozzarella-esimerkkiä lukiessa pääsi tahaton naurunpyrskähdys, sen verran naivi se oli. Ymmärrän, että tarkoita hyvää, mutta et oikeasti tiedä mistä puhut. Jos ei ole itse kasvattanut haastavaa teiniä, aivan turha kommentoida yhtään mitään.
Vastasin tähän kommenttiin.
"Miten ihmeessä lasta edes pystyy rangaista näin vuonna 2020? Tässäkin ketjussa on joka ikinen ehdotettu rangaistus tuomittu hölmöksi, traumaattiseksi, väkivaltaiseksi, 50-lukulaiseksi, alistavaksi ym. ym. tai ainakin on alapeukutettu rankasti."Kommentissa, johon vastsasin, ei puhuttu haastavasta teinistä.
Itse ehdotin loogista vaihtoehtoa ketjussa mainituille rangaistuksille, kuten nurkassa seisottamiselle tai kuukauden puhelintakavarikolle.
Jos tilanne on kuvaamasi kaltainen, on syytä hakea ulkopuolista apua.
Mikä on looginen seuraamus vaikka sille, että lapsi myöhästyy jatkuvasti kotiintuloajalta, tonkii papereita ilman lupaa tai laiminlyö läksyt? Olettaen siis, että esimerkiksi kotiarestia ei voi määrätä, koska a) se on rangaistus eikä looginen seuraamus ja b) se ei ole tätä päivää muutenkaan.
Mä en ole missään kohti sanonut, että kotiaresti ei voisi olla looginen seuraamus --> jos myöhästyy jatkuvasti sovitusta niin sitten ei mene ulos. Mut ei kotiaresti ole looginen seuraus vaikka siitä että on syönyt jääkaapista mozzarellan. Niin kuin puhelimen takavarikointi ei ole looginen seuraus siitä että on "kiukutellut" (jos kiukuttelu ei liity siis puhelimeen).
En mä väitä että mä tietäisin aina täydellisesti mikä toimii. Jollain toimii joku toinen asia paremmin, jollain huonommin. Yleensä asiat vaatii vanhempien panostusta ja valvontaa joka vähenee pikkuhiljaa kun lapsi kasvaa. Jos laiminlyö läksyt niin sitten joutuu valvontaan että tekee ne. Istutaan keittiön pöydän ääressä vaikka koko viikonlopun ja vanhempi vahtii että lapsi tekee ne. Tuo papereiden tonkiminen on toki hankala, koska lasten ja aikuisten maailmat on siinä suhteessa niin erillään. Mutta koska lapsen impulssikontrolli on vielä kehittymätön, lukollinen kaappi on ihan hyvä vaihtoehto. Samalla voi todeta ettei sinustakaan varmaan kivalta tuntuisi, jos minä tutkisin sun puhelimen ja repun. Ja puhun edelleenkin tavallisista lapsista ja nuorista, en ODD-diagnosoiduista.
Mun lapsi EI ole ns. "helppo". Sen takia olenkin juuri huomannut, että käskyttäminen ja rankaiseminen ei toimi, jukuripää kun on. Perustelu, loogisuus, vastuuttaminen ja vanhemman läsnäolo toimii paljon paremmin. Toki se vaatii itseltä tosi paljon ja välillä menee metsään. Perheneuvolassakin on käyty kun oli pienempi. Olen kirjoittanut näitä vastauksia siksi, että tässä ketjussa kuten av:llä yleensäkin tulee aina muutama kirjoittaja huutelemaan että rankkua, rankkua ja vielä kovempaa rankkua. Muuten menee lapsi pilalle. Helpoimmallahan sitä pääsisi jos voisi vaan hakea risun metsästä niin kuin tuolla aiemmin todettiin. Ja niin on ennen toimittukin. Mutta kyllä mä näen monista nykylapsista että tunnetaidot on paljon paremmalla mallilla kuin omassa lapsuudessa, kun ei mennä rankaisu edellä. Ja saman näen omassa lapsessani.
Enkä todellakaan syytä AP:tä, me ei voida tietää missä kohtaa ongelma on. Mut ei kukaan täällä voi oikeasti tietää AP:n kertoman perusteella että lapsessa on ongelma ja kovemmat rangaistukset ratkaisisi tilanteen.
Se, että moni nykyvanhempi päätyy siihen johtopäätökseen, että rangaistukset eivät auta, johtuu siitä, ettei sosiaalisesti hyväksyttyjä rangaistuksia ole olemassa tätä nykyä kuin muutama harva ja lievä. Ne lapset jotka tarvitsisivat jonkun muunlaisen ja/tai kovemman rangaistuksen eivät siis saa sitä.
Tämä näkyy sitten siinä, ettei yhä useammalla lapsella on vaikeuksia sääntöjen ja auktoriteettien kunnioittamisessa kotona, koulussa ja hoitopaikassa. Ennen vanhaan ei esimerkiksi olisi tullut kyseeseenkään, että lapsi koulussa haistattelisi opettajalle, mutta nykyään sitä tapahtuu tuon tuosta. Tai ennen vanhaan, kun lastenhoitaja komensi lapset penkille istumaan, niin ne tosiaan menivät siihen istumaan, eikä niitä tarvinnut maanitella ja metsästää ympäri taloa.
Oot kyllä aika guru kun tiedät muiden puolesta paremmin, ketkä lapset tarvii - tai yrität ilmeisesti sanoa hyötyy - kovemmista rangaistuksista. Eli että kovemmin rankaiseminen olisi ainoa keino päästä kyseisen lapsen kohdalla toivottuun lopputulokseen. Luultavasti pitäisit joissain tilanteissa mun lasta sellaisena. :D
Kun puhut lastenhoitajasta, viittaat ilmeisesti päiväkoti-ikäisiin. Nykyisessä varhaiskasvatuspedagogiassa on paljon toimivampia keinoja kuin rankaiseminen. Olispa ollut jo silloin kun olin itse päiväkodissa.
Tuleeko sinulle siis yllätyksenä se, että kaikki rangaistukset eivät tepsi kaikkiin lapsiin, vaan että vaikutus on yksilöllinen?
Mitä noihin (jossain norsunluutornissa kehiteltyihin?) "varhaiskasvatuspedagogiikkoihin" tulee, niin kumma juttu, kun lapset siellä tarhassa silti vaan tottelevat aina vain huonommin.
Luetun ymmärtäminen? Sä sanot: "ne jotka tarvitsisivat" --> kerropa millä perusteella tiedät että tarvitsisivat? Keistä lapsista edes puhutaan? Ja keistä vanhemmista ("moni nykyvanhempi"?) Perustele miten tiedät jostain tietystä lapsesta että ainoa keino päästä positiiviseen lopputulokseen on kovempi rankaiseminen?
Mistä ihmeestä vetäisit tuon, että pitäisi tietää jostain tietystä lapsesta tai vanhemmasta? Tässä puhutaan yleisellä tasolla.
Siitä et pääse mihinkään, että erilaisten kurinpitomenetelmien vaikutus lapsiin on hyvin yksilöllinen.
Kirjoitit näin:
Ne lapset jotka tarvitsisivat jonkun muunlaisen ja/tai kovemman rangaistuksen eivät siis saa sitä.
Kerro siis ihan omin sanoin keistä lapsista on kyse (vaitiolovelvollisuutta ei toki tarvitse rikkoa). Vai ovatko "ne lapset" olemassa vain omassa päässäsi. Mistä sinä heidät tunnistat? Yleisellä tasolla on helppo puhua mitä tahansa, mutta hyväksyn tämän näkökantasi vasta jos pystyt perustelemaan konkreettisesti. Ja samalla myös kertomaan millä perusteella tiedät että mikään muu keino ei johda toivottuun lopputulokseen.
Sinä et siis ole tosiaankaan koskaan törmännyt siihen ilmiöön, että kurinpitomenetelmä X tepsii lapseen A hyvin, lapseen B jotenkuten ja lapseen C ei lainkaan?
Konkreettisesti kurinpitomenetelmä X voi olla vaikka pelikielto ja lapsi A vaikka nimeltään Nico-Petteri, lapsi B Siiri-Jannica ja lapsi C Eino-Pauliina. Kurinpitomenetelmän onnistumista taas mitataan sillä, että kuinka hyvin lapsi pysyy kurissa sen käyttämisen jälkeen. Tässä riittää silmämääräinen arviointi.
Huomaatko että nyt ryhdyit itse puhumaan "kurinpitomenetelmistä" kun äsken puhuit vielä "muunlaisista ja/tai kovemmista rangaistuksista". Tietenkin eri kurinpitomenetelmät toimivat eri lapsilla eri tavalla --> Nico-Petteriä kiinnostaa pelaaminen niin häntä on helpompi kiristää peliajalla kuin Eino-Pauliinaa. Pistetään pari viikkoa lisää jos vielä aukoo päätään.
Kysymys oli siitä, että millä perusteella tiedät että muunlainen/kovempi rangaistus on ainoa keino tuottaa toivottu lopputulos lapselle. Miten voit olla varma, että joku muu (esimerkiksi perheneuvolan psykologin avustuksella perheen vuorovaikutusta parantava keskustelumenetelmä) ei toimisi paremmin? Haetaanko tässä edes lyhyen vai pitkän tähtäimen toimivuutta? Vuorovaikutuksen parantaminen ei toimi yksistään ehkä ODD:lle, mutta sä itse sanoitkin että "moni nykyvanhempi päätyy siihen johtopäätökseen että rangaistukset ei auta". Onko nää kaikki vanhemmat ODD-lasten vanhempia? Mistä edes tiedät milloin kaikki rakentavammat keinot on jo kokeiltu? Vai puhutko taas yleisellä tasolla? No onko sulla silloin jotain näyttöä vai puhutko mutu-tuntumalla? Vetoat siihen että oppilaat haistattelee ja päiväkotilaiset ei mene istumaan kun hoitotäti käskee. Mistä voit tietää, että nämä ongelmat ei ole ratkaistavissa muilla keinoilla kuin kovemmilla rangaistuksilla? Tai että ne ylipäätään johtuu siitä että ei ole tarpeeksi rankkua käytössä?
Jos mä yrittäisin tätä ruuvin kiristämistä oman lapseni kanssa, olisin kohta samassa tilanteessa kuin AP.
Rangaistukset ovat yksi kurinpitomenetelmä ja en usko, että olet juuri ollut lasten kanssa tekemisissä, jollet ole huomannut sitä, että kaikki rangaistukset eivät tepsi kaikkiin lapsiin.
Se, että johonkin lapseen ei tepsi esimerkiksi jäähypenkki ei ole mikään osoitus siitä, että lapsella olisi ODD tai muukaan häiriö.
Mitä "rakentaviin keinoihin" tulee, niin juuri se, että melkein kaikki rangaistuskeinot on määritelty "ei-rakentaviksi" johtaa siihen, että aikuisista tulee voimattomia monien lasten suhteen. Koska tällöin monille lapsille ei enää ole määrättävissä sellaista rangaistusta joka heihin tehoaisi.
Tietysti joku voi aina sanoa, että "kyllä puhuminen auttaa, ei rangaistuksia tarvita". Mutta ei se ihan niin mene täällä ulkona todellisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyytäisin apua vaikka perheneuvolasta. Sieltä ollaan mekin saatu hyvin käytännön neuvoja, tosin eri ongelmaan.
Tsemppiä, toivottavasti ikä tuo järkeä, sekin on mahdollista <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos täsmennyksestä. Käynkö tänään vähän hitaalla, vai miksiköhän en vieläkään tajua... Mitä sitten, kun inhokkiruoan tarjoaminen ei auta? Jätetäänkö lapsi kokonaan ruokkimatta? jne.
Haen siis tällä sitä, että kai lapsellakin on ihmisoikeudet, ja häntä pitää niiden mukaan kohdella. Mitä sitten, kun kaikki etuudet on otettu pois ja lapsi ei vieläkään tottele? Kun jäljellä on enää ne ihmisoikeudet. Sittenkö todetaan, että ei ihmisoikeuksia kuitenkaan voi ottaa pois ja on aika kokeilla jotakin muuta keinoa?
Onkohan oma diagnoosisi juuri tämä ODD, kun jaksat jankuttaa tuota "no mutta mitä sen jälkeen?"-mantraa? :D
Jopa ODD-lapsi alkaa jossakin vaiheessa ynnäillä plussia ja miinuksia, eli sitä, onko sen oman pään pitäminen niin nautinnollista, että kaikki tämä kärsimys (paskaa ruokaa joka päivä, nolot vaatteet, ei mitään huveja) on sen arvoista?
"tahtojen taistelu" pitää vaan vanhemman kyetä viemään voittajana maaliin.
...Eli vastauksena kysymykseesi, mikäli inhokkiruoan tarjoaminen ei auta, seuraavaksi tarjotaan eteen pelkät raaka-aineet (inhokkiruoan tottakai), ja todetaan että tee itse ruokasi.
Heh, ei mulla sellaista diagnoosia ole. :D Mutta olen kyllä aika itsepäinen, ja oma lapseni on vielä minuakin itsepäisempi. Hänellä on vähän tapana katsoa kaikki tuollaiset rangaistuskortit läpi. Eli siis kokeilla, mitä tapahtuu, jos hän ei vieläkään tottele. Ja en ole tosiaan sitten kuitenkaan hennonut viedä tilanteita äärimmäisyyksiin, vaan olen itsepäisyydestäni huolimatta pyrkinyt löytämään muita keinoja kuin rangaistusten koventaminen. Ja kappas, se neuvottelu ja lapsen kuunteleminen on tepsinyt. Meidän lapsella on siis niin, että rangaistukset vain lisäävät uhmaa ja lisäävät lapsen tunnetta, että häntä ei kuunnella. Sitten kun pystytään rauhassa istumaan alas ja keskustelemaan, yleensä löytyy reitti eteenpäin. Ja mua kylmää ajatella, millainen mun ja lapsen suhde olisi nyt, jos olisin vaan jatkanut rangaistusten koventamisen tiellä.
No kiitä onneasi että sinulle on siunaantunut lapsi, joka on vain kategoriaa 'itsepäinen'.
Mikäli neuvottelu toimii teillä, sehän on hienoa, silloin et näitä kovia otteita omassa kasvatustyössäsi tarvitse...
...älä kuitenkaan tuomitse niitä jotka tarvitsee!
ODD-lapsen kanssa nimittäin ei mitkään neuvottelut auta :(
ODD-lapselle osa tuota vallan huumaa kun on se että kieltäytyy kaikesta aidosta dialogista, se on heidän yksi tapansa alleviivata omaa asemaansa!
Eli tyyliin: "olet niin vähäpätöinen ja merkityksetön, etten viitsi edes puhua sinulle"
Joo, ei mulla ole kokemusta ODD-lapsen kasvattamisesta. Mutta mä vaan jotenkin epäilen, että noissa virallisissa ODD-ohjeissa on kuitenkin jotain perää, että ne toimivat edes suurimmalla osalla ODD-lapsista. Oletko siis kokeillut noita kaikkia lievempiä ODD-ohjeita (esim. mitä duodecimistä löytyy) ammattilaisten ohjauksessa ilman minkäänlaisia tuloksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mä yrittäisin tätä ruuvin kiristämistä oman lapseni kanssa, olisin kohta samassa tilanteessa kuin AP.
Okei... Lukeudut siis niihin jotka ovat jo luovuttaneet vallan lapselleen...
Surullista... :(
Voi sua, ei sun tarvii olla surullinen. :) Mulla on nimittäin parempia ja toimivampia kuin rankaisuruuvin kiristäminen. Jos jostain syystä mentäisiin siihen tilanteeseen, että ne ei toimi, me etsitään parempia keinoja ja haetaan tarvittaessa apua ulkopuolelta.
Et selvästikään ole ollut ODD-lapsen kanssa koskaan tekemisissä, eli voit lopettaa jeesustelun ja pätemisesi tähän.
Katsos kun ne sinun "paremmat" ja "toimivammat" keinot ei pure ODD-lapseen.
Joo mut mä en oo kato kertaakaan puhunut tässä ODD-lapsesta. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrohan toki mitä nämä "hyvin rankat kasvatukselliset keinot" oikein ovat?
Lapselle merkityksellisten hyödykkeiden ja vapauksien rajoittaminen, asteittain koventaen.
Eli ensin viedään kännykkä, seuraavaksi TV:n katseluoikeus, sitten lempivaatteet, rajataan lapsen liikkumisoikeutta jne. jne. jne.
Jos poistaa kaikki etuudet, niin lapsi saattaa päätyä eräänlaiseen apatiaan missä toteaa, että "viekää vaikka tuhkatkin pesästä". Paljon järkevämpänä pitäisin sitä, että antaisi vaan koivuniemenherraa ja/tai laittaisi nurkkaan, niin kuin ennen toimittiin, jolloin asia olisi nopeasti poissa päiväjärjestyksestä. Valitettavasti nämä viimeksi mainitut eivät ole mahdollisia keinoja Suomen rajojen sisäpuolella tänä päivänä.
Totta, ja näin monesti tapahtuukin. (siis tuo apatia-vaihe...)
Ja tämä on se hetki, jossa ollaan jo lähellä sitä toivottua "murtumispistettä".
Tämä ns. Apatia on lapsen viimeinen keino yrittää vakuuttaa vanhempansa siitä, että vanhemmat eivät pysty vaikuttamaan häneen mitenkään.
Ja tällä hetkellä on ehdottoman tärkeää ettei anneta periksi, vaan osoitetaan hänen illuusionsa vääräksi!
Eli siis kun lapsi luulee että "ei tämä enää voi kurjemmaksi mennä", tällöin vanhempien pitää omilla toimillaan osoittaa että kyllä todellakin voi mennä, ja tässä ei olla vielä lähelläkään sitä pistettä missä vanhemmilla on keinot lopussa.
En jotenkin hahmota, mitä kaikkea siltä lapselta tässä metodissa viedään pois... Miten vedetään raja lapsen tarpeiden ja etuuksien välille? Lapsi saa kuitenkin ruokaa, juomaa, puhtaat vaatteet, nukkua lämpimässä, käydä koulussa? Eli huomioidaan fysiologiset tarpeet ja mahdollisuus kouluttautua? Vai onko tarkoitus huomioida myös lapsen emotionaaliset ja sosiaaliset tarpeet?
No minäpä hahmotan sinulle.
Kun kaikki 'etuudet' on viety, eli tämä tie kuljettu loppuun, siirrytään tietysti juuri tuonne 'tarpeiden' kategoriaan.
Kun perheessä syödään lapsen lempiruokaa, lapselle tehdäänkin yllättäen oma ruoka, mieluusti lapsen inhokkiruokaa --> Syö tai ole syömättä, saat valita.
Kun lempivaatteet alkaa olla hävitetty, aletaan tilalle ostaa pikkuhiljaa sellaisia vaatteita jotka on lapsen mielestä tosi noloja --> Pue nämä päällesi tai mene ulos alasti, saat valita.
Kiitos täsmennyksestä. Käynkö tänään vähän hitaalla, vai miksiköhän en vieläkään tajua... Mitä sitten, kun inhokkiruoan tarjoaminen ei auta? Jätetäänkö lapsi kokonaan ruokkimatta? jne.
Haen siis tällä sitä, että kai lapsellakin on ihmisoikeudet, ja häntä pitää niiden mukaan kohdella. Mitä sitten, kun kaikki etuudet on otettu pois ja lapsi ei vieläkään tottele? Kun jäljellä on enää ne ihmisoikeudet. Sittenkö todetaan, että ei ihmisoikeuksia kuitenkaan voi ottaa pois ja on aika kokeilla jotakin muuta keinoa?
Rikkovatko siis muut rangaistukset kuin etuuksien vieminen ihmisoikeuksia?
No kyllä esim. lapsen ruokkimatta jättäminen, vaatematta jättäminen ja väkivalta rikkovat. Jos siis esim. lempiruokien ja -vaatteiden evääminen ei auta, mitä sitten? Kun lapsi esim. tyytyy mihin tahansa ruokaan?
Minun sisarukseni inhosi kumisaappaiden pitämistä ja otti ne heti jalastaan, kun silmä vältti. Kahlasi loskassa pelkissä villasukissa. Se oli hänestä pienempi paha. Äiti sitten oli sen verran hellämielinen, että päästi lapsen sisään ennen kuin paleltumia tuli. Sinä ilmeisesti ratkaisisit tilanteen jotenkin toisin, mutta miten?
Se, että lapsi vaikka sikailee pöydässä ja sen jälkeen poistetaan pöydästä eli joutuu olemaan nälkäisenä ei riko ihmisoikeuksia.
Kuten ei myöskään se, että jos lapsi vaikka kieltäytyy pukemasta ja siirretään ulkoportaille pukemaan eli kokee hieman kylmää, ei riko ihmisoikeuksia.
Mitä väkivaltaan tulee, niin ensin pitäisi määritellä, että mitä se tarkoittaa. Turpaan veto on kiistatta väkivaltaa ja rikkoo ihmisoikeuksia. Normaali ruumiillinen kuritus ei riko ihmisoikeuksia, koska se on laillista ihan länsimaissakin (vaikkakaan ei Suomessa). Jäähyt, nurkkaseisomiset, kotiarestit ym. taas eivät ole väkivaltaa kuin pienen ääriliberaalin porukan mielestä, eli nekään eivät riko ihmisoikeuksia.
Onko sulla kokemusta oikeasti uhmakkaasta lapsesta? Mitä jos lapsi katsoo pienemmäksi pahaksi, että on monta päivää syömättä? Mitä jos lapsi seisoo pakkasessa tuntitolkulla ohuissa sisävaatteissa, kun ei suostu edelleenkään pukemaan? Tällaista olen katsellut vierestä lapsena, sillä veljeni oli todella uhmakas. Häneen ei tepsinyt mitkään tuollaiset, ellei vanhemmat oikeasti sitten olisi antaneet hänen nälkiintyä/paleltua tms. (eivät hennoneet lopulta). Olisiko sinun ratkaisusi ollut tosiaan antaa lapsen nälkiintyä tai paleltua?
Itse toivoisin, että veljeeni olisi kokeiltu jotakin muuta kuin ainaista rankaisemista. Olisi edes kerran kysytty, että mitä hän ajattelee ja tuntee. :(
On todellakin kokemusta. Ja meillä kuopus todellakin oli useamman päivän syömättä, ihan vaan uhmatakseen. Ulkopukeutumisen kanssa oli sama homma.
Nälkä pakotti hänet lopulta syömään, ja ulkopukeutumiseenkin löytyi opettavainen tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... LÄhtökohtaisesti lapset haluaa tehdä yhteistyötä aikuisten kanssa. ...
Joo... Siis normaalit lapset...
ODD-lapset käyttäytyy TÄYSIN päinvastoin.
Heille vanhempien uhmaaminen on itsetarkoitus.
Kuule, mä jonkun verran tiedän uhmakkuushäiriöstä, kun olen itse ADHD-pojan äiti, ja kuten varmasti tiedät, uhmakkuushäiriö on yksi tyypillisimmistä ADHD-liitännäisistä.
Se syntyy siitä, kun lapsi käyttäytyy huonosti pienenä ( ADHD-lapsi itselleen tyypillisesti, eli villisti, rajusti jne), ja saa jatkuvasti huonoa palautetta toiminnastaan. Tämä vaikuttaa lapsen minäkuvaan ja luo lapselle ajatuksen, että on ihan sama mitä hän tekee, joka tapauksessa tulee vain negatiivista palautetta. Lisäksi kun ADHD-lapsilla on jo hyvin vahva omaehtoisuus muutenkin, niin tuo jatkuva huono palaute vain lisää sitä omaehtoisuutta, joka puolestaan korostaa uhmakkuutta --> ollaan jo uhmakuushäiriössä.
Oma lapseni oli jo hyvää vauhtia kehittämässä uhmakkuushäiriötä, kun asia tajuttiin päiväkodissa. Yksi ihana, fiksu, upea, ammattitaitoinen lastentarhanopettaja sanoi, että he tekivät päiväkodissa periaatepäätöksen siitä, että lapselleni ei enää anneta negatiivista palautetta, ja hänen toimiinsa puututaan negatiivisesti ainoastaan silloin kun se on ehdottoman välttämätöntä. Koska he olivat huomanneet, että lapseni ei enää kestänyt jatkuvaa ohjeistusta, kieltämistä, ylipäätään negatiivista palautetta, koska sitä tuli niin paljon. Lapseni reagoi siihen jo fyysisestikin, ei kestänyt kosketusta, ja palautteen annossa painui kasaan, nosti hartiat korviensa tasolle jne.
Ja tämä oli käännekohta meidän perheessämme, ja lapsen kanssa ylipäätään. Itsekin minimoin negatiivisen palautteen, enkä edes yrittänyt saada lasta käyttäytymään kuten neurotyypilliset ns. turhissa asioissa, varsinkaan millään turhalla kieltämisellä. Eli jos lapsi oli motorisesti levoton tai äänekäs, niin niiden hallintaa harjoiteltiin positiivisen kautta, ei millään jatkuvalla "lopeta se huutaminen"- hokemisella.
Opin myös itse tarkkailemaan lastani, ja huomaamaan, milloin kuormitus oli liian suurta, ja lapsi ei kerta kaikkiaan enää kestänyt negatiivista palautetta, silloin jätin sen kokonaan pois, ja sitten taas kun lapsi oli paremmassa jamassa, ohjaavaa palautetta saattoi olla enemmän.
Samoin opettelin pois turhista kielloista. Jos lapsi esimerkiksi kaupassa halusi jotain, mitä ei ollut saamassa, en sanonut, että et saa, koska se olisi ollut lapselle ylitsepääsemätöntä ja johtanut ihan turhiin raivareihin/jankkaamiseen.
Sen sijaan kun sanoin, että okei, sä haluat tätä nyt ihan hirveästi, mä ymmärrän. Me ei voida sitä nyt ostaa, mutta jos sä haluat sitä ihan yhtä paljon huomenna / viikon päästä, niin sitten me voidaan tulla se hakemaan.
Ikinä ei tarvinnut lähteä mitään myöhemmin hakemaan, koska kyse oli impulssiherkästä lapsesta, jolla tunteet ja halut hetkellisesti ryöpsähtää.
Nyt lapsi on ihana teini, ja meillä on mahtavat välit. Hän on äärimmäisen oikeudenmukainen ja hänellä on hyvä itsetunto. Päivittäin kerron hänelle miten upea tyyppi hän on.
Jos olisin alusta asti ajatellut, että lapseni on paha, joka ihan kiusallaan vaan uhmaa ja haluaa olla hankala, ja lähtenyt täällä ihannoidulle Kovenevien Rangaistusten Tielle, veikkaan että olisimme aika erilaisessa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrohan toki mitä nämä "hyvin rankat kasvatukselliset keinot" oikein ovat?
Lapselle merkityksellisten hyödykkeiden ja vapauksien rajoittaminen, asteittain koventaen.
Eli ensin viedään kännykkä, seuraavaksi TV:n katseluoikeus, sitten lempivaatteet, rajataan lapsen liikkumisoikeutta jne. jne. jne.
Jos poistaa kaikki etuudet, niin lapsi saattaa päätyä eräänlaiseen apatiaan missä toteaa, että "viekää vaikka tuhkatkin pesästä". Paljon järkevämpänä pitäisin sitä, että antaisi vaan koivuniemenherraa ja/tai laittaisi nurkkaan, niin kuin ennen toimittiin, jolloin asia olisi nopeasti poissa päiväjärjestyksestä. Valitettavasti nämä viimeksi mainitut eivät ole mahdollisia keinoja Suomen rajojen sisäpuolella tänä päivänä.
Totta, ja näin monesti tapahtuukin. (siis tuo apatia-vaihe...)
Ja tämä on se hetki, jossa ollaan jo lähellä sitä toivottua "murtumispistettä".
Tämä ns. Apatia on lapsen viimeinen keino yrittää vakuuttaa vanhempansa siitä, että vanhemmat eivät pysty vaikuttamaan häneen mitenkään.
Ja tällä hetkellä on ehdottoman tärkeää ettei anneta periksi, vaan osoitetaan hänen illuusionsa vääräksi!
Eli siis kun lapsi luulee että "ei tämä enää voi kurjemmaksi mennä", tällöin vanhempien pitää omilla toimillaan osoittaa että kyllä todellakin voi mennä, ja tässä ei olla vielä lähelläkään sitä pistettä missä vanhemmilla on keinot lopussa.
En jotenkin hahmota, mitä kaikkea siltä lapselta tässä metodissa viedään pois... Miten vedetään raja lapsen tarpeiden ja etuuksien välille? Lapsi saa kuitenkin ruokaa, juomaa, puhtaat vaatteet, nukkua lämpimässä, käydä koulussa? Eli huomioidaan fysiologiset tarpeet ja mahdollisuus kouluttautua? Vai onko tarkoitus huomioida myös lapsen emotionaaliset ja sosiaaliset tarpeet?
No minäpä hahmotan sinulle.
Kun kaikki 'etuudet' on viety, eli tämä tie kuljettu loppuun, siirrytään tietysti juuri tuonne 'tarpeiden' kategoriaan.
Kun perheessä syödään lapsen lempiruokaa, lapselle tehdäänkin yllättäen oma ruoka, mieluusti lapsen inhokkiruokaa --> Syö tai ole syömättä, saat valita.
Kun lempivaatteet alkaa olla hävitetty, aletaan tilalle ostaa pikkuhiljaa sellaisia vaatteita jotka on lapsen mielestä tosi noloja --> Pue nämä päällesi tai mene ulos alasti, saat valita.
Kiitos täsmennyksestä. Käynkö tänään vähän hitaalla, vai miksiköhän en vieläkään tajua... Mitä sitten, kun inhokkiruoan tarjoaminen ei auta? Jätetäänkö lapsi kokonaan ruokkimatta? jne.
Haen siis tällä sitä, että kai lapsellakin on ihmisoikeudet, ja häntä pitää niiden mukaan kohdella. Mitä sitten, kun kaikki etuudet on otettu pois ja lapsi ei vieläkään tottele? Kun jäljellä on enää ne ihmisoikeudet. Sittenkö todetaan, että ei ihmisoikeuksia kuitenkaan voi ottaa pois ja on aika kokeilla jotakin muuta keinoa?
Rikkovatko siis muut rangaistukset kuin etuuksien vieminen ihmisoikeuksia?
No kyllä esim. lapsen ruokkimatta jättäminen, vaatematta jättäminen ja väkivalta rikkovat. Jos siis esim. lempiruokien ja -vaatteiden evääminen ei auta, mitä sitten? Kun lapsi esim. tyytyy mihin tahansa ruokaan?
Minun sisarukseni inhosi kumisaappaiden pitämistä ja otti ne heti jalastaan, kun silmä vältti. Kahlasi loskassa pelkissä villasukissa. Se oli hänestä pienempi paha. Äiti sitten oli sen verran hellämielinen, että päästi lapsen sisään ennen kuin paleltumia tuli. Sinä ilmeisesti ratkaisisit tilanteen jotenkin toisin, mutta miten?
Se, että lapsi vaikka sikailee pöydässä ja sen jälkeen poistetaan pöydästä eli joutuu olemaan nälkäisenä ei riko ihmisoikeuksia.
Kuten ei myöskään se, että jos lapsi vaikka kieltäytyy pukemasta ja siirretään ulkoportaille pukemaan eli kokee hieman kylmää, ei riko ihmisoikeuksia.
Mitä väkivaltaan tulee, niin ensin pitäisi määritellä, että mitä se tarkoittaa. Turpaan veto on kiistatta väkivaltaa ja rikkoo ihmisoikeuksia. Normaali ruumiillinen kuritus ei riko ihmisoikeuksia, koska se on laillista ihan länsimaissakin (vaikkakaan ei Suomessa). Jäähyt, nurkkaseisomiset, kotiarestit ym. taas eivät ole väkivaltaa kuin pienen ääriliberaalin porukan mielestä, eli nekään eivät riko ihmisoikeuksia.
Onko sulla kokemusta oikeasti uhmakkaasta lapsesta? Mitä jos lapsi katsoo pienemmäksi pahaksi, että on monta päivää syömättä? Mitä jos lapsi seisoo pakkasessa tuntitolkulla ohuissa sisävaatteissa, kun ei suostu edelleenkään pukemaan? Tällaista olen katsellut vierestä lapsena, sillä veljeni oli todella uhmakas. Häneen ei tepsinyt mitkään tuollaiset, ellei vanhemmat oikeasti sitten olisi antaneet hänen nälkiintyä/paleltua tms. (eivät hennoneet lopulta). Olisiko sinun ratkaisusi ollut tosiaan antaa lapsen nälkiintyä tai paleltua?
Itse toivoisin, että veljeeni olisi kokeiltu jotakin muuta kuin ainaista rankaisemista. Olisi edes kerran kysytty, että mitä hän ajattelee ja tuntee. :(
Voi snif. Kyllä on taas ihmisoikeuksia loukattu. Aivan järkyttävää touhua.
Se mikä vaikka vuonna 1990 oli Suomessa täysin normaali keino on vuonna 2020 "hyvin äärimmäinen keino". Niin se aika muuttuu, ja lapset ilmeisesti menevät aina vain herkemmin rikki eivätkä enää kestä paljon mitään muuta kuin silkkihansikkaita. Kauhulla odotan tulevaisuutta, jollei kehityksen suunta sitten muutu jossain vaiheessa.