Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kumpi on nyt tässä asiassa väärässä, minä vai avovaimoni?
05.12.2020 |
Kun muutimme avovaimon kanssa yhteen, hän muutti minun omistamaani kerrostalo-osakehuoneistoon. Kulujärjestelyt menevät niin, että minä maksan asuntolainan lyhennyksen 500€/kk ja avovaimo yhtiövastikkeen 175€/kk.
Nyt hän on ruvennut kiukuttelemaan, että hän maksaa minun asuntoani, eli mielestään kerryttää minun omaisuuttani, mutta ei silti itse omista siitä mitään. Minä olen yrittänyt selittää, että ei yhtiövastike mitään asuntolainaa ole, eikä sen maksaminen lyhennä asuntovelkaa. Hän silti inttää, että hän osallistuu asumismenoihin, mutta ei omista mitään. Aiemmin yksin asuessaan hän maksoi 600 euron vuokraa ja ei silloinkaan omistanut asunnosta mitään, mutta ei siitä valittanut vuokranantajalle. Nyt hän saa asua 175 euron kuukausikuluilla, ei toki omista vieläkään asunnosta mitään, mutta vastapainoksi valittaa, vaikka asumismenot ovat edelliseen vuokra-asumiseen nähden 425 euroa kuukaudessa pienemmät.
Kumpi tässä nyt on oikeassa ja kumpi väärässä? Onko tässä jotain naisen logiikkaa takana, jota minä vain en miehenä ymmärrä? Kertokaa, olkaa hyvät.
Kommentit (464)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suunnitellaan tyttöystävän kanssa yhteen muuttoa. Muuttaisi minun luo, kun minulla 2 kertaa suurempi asunto. Hänellä myös omistusasunto. Itse ehdotin tuota, että maksaisi puolet vastikkeesta. Päivittäistavarakuluista on tarkoitus että maksan 2/3 laitetaan yhteiselle tilille minä 700 ja hän 350 ja sille molemmille kortit. Muuten omat rahat molemmilla.
Tosin omat tuloni ovat paljon töitä tekevänä lääkärinä noin 15ke kuussa ja hänen alle 4ke. Mielestäni tuo on silti reilu sopimus. Syönkin 2x suurempana noin tuplasti mitä hän.
Kun aikanaan toivottavasti hankimme yhteisen talon nii se tulee puoliksi. Nyt hän saa tuon yhdessäoloajan toivottavasti kivasti säästöjä kun tuo vastikeki on hänen osaltaan vain 125e ja laittaa vanhan asuntonsa vuokralle. Talon ostamme sellaisen mihin molemmilla on hyvin varaa. Muuten kumpikin maksaa omat kulunsa mutta ravintolassa maksan minä.
Noin kovatuloiseksi ihmiseksi asut yllättävän kämäisessä luukussa (jos siis vastike on vain 250 €)
80 neliötä uudessa kerrostalossa rannassa keskustassa. En poikamiehenä kokenut suurempaa tarvitsevani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osake on sinun, osakkeen kulut ovat sinun. Vastike on asumiskustannuksia, se puoliksi kuten esim sähköt, ethän halua asua siivellä. Vakuutukset jos eivät ole esim lainaehto, puoliksi.
Jos "reilusti" haluttaisiin mennä niin sitten omistaja maksaa lainan ja vastikkeen kokonaan, ja toinen 50% markkinavuokrasta. Taitaisi tulla sitten mieleen että jospa kuitenkin maksaisin vain sen vastikkeen...
Tämä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suunnitellaan tyttöystävän kanssa yhteen muuttoa. Muuttaisi minun luo, kun minulla 2 kertaa suurempi asunto. Hänellä myös omistusasunto. Itse ehdotin tuota, että maksaisi puolet vastikkeesta. Päivittäistavarakuluista on tarkoitus että maksan 2/3 laitetaan yhteiselle tilille minä 700 ja hän 350 ja sille molemmille kortit. Muuten omat rahat molemmilla.
Tosin omat tuloni ovat paljon töitä tekevänä lääkärinä noin 15ke kuussa ja hänen alle 4ke. Mielestäni tuo on silti reilu sopimus. Syönkin 2x suurempana noin tuplasti mitä hän.
Kun aikanaan toivottavasti hankimme yhteisen talon nii se tulee puoliksi. Nyt hän saa tuon yhdessäoloajan toivottavasti kivasti säästöjä kun tuo vastikeki on hänen osaltaan vain 125e ja laittaa vanhan asuntonsa vuokralle. Talon ostamme sellaisen mihin molemmilla on hyvin varaa. Muuten kumpikin maksaa omat kulunsa mutta ravintolassa maksan minä.
"Nyt hän saa tuon yhdessäoloajan toivottavasti kivasti säästöjä ---"
Jees! Toivotaan näin. XD XD XD
No näin uskon, hän on hyvin tarkka rahankäyttäjä, itse asiassa paljon minua tarkempi. Itse laskeskelen hyötyväni tuosta vähintään yhtä paljon taloudellisesti, kun hän saa organisoida kotitaloutta ja sen hankintoja. Tekee sen mielellään. Samoin suunnitelmissa on antaa hänelle muutenkin omat raha-asiani hoidettavaksi mikäli suhde etenee suotuisasti. Avioehto kuitenkin tulee ja molemmilla omatkin rahat. Ei kumpikaan halua esimerkiksi perittyjä omaisuuksia toisen nimiin.
Varmasti itse tiedät paremmin, olethan peräti lääkäri, vai mitä?
Ei todellakaan kannata yhtään miettiä minun, duunariyrittäjänaisen, sanomisia, koska mulla ei ole lääkärititteliä. Ja varsinkaan ei koska olen itse nainen ja näitä on sekä nähty että kuultu, ihan miesten suusta tuolla suurestakin maailmasta.
Muista sitten, että miehet ei itke, vaikka miten vitks menisi, kun ei kuunnellu.
En ymmärrä miksi tommoista itkisin. Enkä itke sitäkään jos säästää rahat ja sit haluaa erota. Kyllä minä silti hyvin pärjään eikä tarvi moista itkeä. Persaukisilla ja luonnehäiriöisillä nämä itkemiset jos joku vähä säästää ja jää suhteessa taloudellisesti tappiolle. Mulle on itse asiassa tärkeintä, että hän muuttaa mun luo ja meillä on kivaa yhteistä arkea. Tuhisee yöt mun vieressä ja syödään yhdessä aamiaista. Sitä ei rahassa mitata.
Ap, jos naisesi kitisee tuosta halvasta vastikkeesta niin mieti mistä kaikesta tulee vuosien aikana vielä kitisemään.
Vaihtoon minä laittaisin mokoman. Papin aamenen ja lastenhankinnan jälkeen on huomattavasti vaikeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Paras ratkaisu olisi tosiaan se, että Ap panee nykyisen kodin vuokralle, jolloin hän tietenkin yksin maksaa vastikkeen. Ap ja avokki sitten muuttavat yhteiseen vuokra-asuntoon, jonka kulut pannaan puoliksi. Riippuen siitä paljonko ap saisi vuokraa, saattaisi kyllä kummankin asumismenot nousta, mutta ainakin olisi tasapuolista.
Miksi tehdä huonoja ratkaisuja toisen mielyttämiseksi, koska uusi tilanne olisi avopuolisolle nykyisyä huonompi, jolloin valitus raha-asioista vain voimistuisi ja vaatimukset lisääntyisivät. Muuttaminen vuokra-asuntoon ei ratkaise alkuperäistä ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvää päivää. AP:n avokki siis haluaisi, että hänen asumiskustannuksensa olisivat vain 87,5e kuussa.
Missä muualla hän pääsisi samanhintaiseen asumiseen kiinni? Avovaimo saa tässä tapauksessa jo itse huomattavaa etua lähes ilmaisilla asumiskuluillaan (175e) ja voi kerryttää omaisuuttaan säästämällä asumiseen muutoin menevät rahat tai sijoittamalla osakkeisiin. AP:n rahat menevät lainan lyhennyksiin ja hän joutuu todennäköisesti itse tinkimään elintasostaan samalla, kun vaimo voi käyttää varojaan parhaaksi katsomallaan tavalla itseensä. Mutta tässä se nähdään, tyypillinen suomalainen nainen on perusluonteeltaan syvästi kateellinen siitä, mitä jolla muulla on. Kateellisuus voi, kuten ap:n tapauksessa, kohdistua jopa omaan puolisoon, tai esimerkiksi puolison suvun omaisuuteen. Kateellisuus yleensä eskaloituu kuvatunlaisina hyötymisyrityksinä ja tarpeena maksattaa sillä toisella kaikki mahdollinen.
Minä olen omistusasunnossa asuva heteronainen. Ja ei tässä asunnossa nyt kyllä tasan hetkeäkään asuisi/loisisi minun lisäkseni joku miespuolinen avokki, jonka mielestä kaikki muu, kuin puolet vastikkeesta olisi muka kohtuutonta minun omaisuuteni kartuttamista. Joten älä käännä nyt tätä keskustelua miksikään sukupuolittuneeksi keskusteluksi.
n74 kirjoitti:
Mies maksaa 500e/kk asumisesta, sähköstä, ruoasta, vedestä, vakuutuksista , auton kuluista jne jne minulle. Talo & auto ovat minun nimissäni. Ei ole ollut mitään ongelmia missään vaihessa asiasta.
Eikö miehesi omista itse mitään?
Melkoinen tossukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi mitenkään ymmärtää näitä valopäitä, jotka lähtevät parisuhteeseen sillä ajatuksella ettei toinen saa hyötyä tilanteesta yksinasumista enempää.
Aivan käsittämätön vaihtoehto on, että lähdetään omistusasunnosta vuokralle ettei toinen vaan hyödy liikaa ja sen varmistamiseksi ollaan valmiita itse maksamaan muutama sata euroa kuukaudessa enemmän. Tällaisessa tilanteessa parisuhde ei ole koskaan ratkaisu vaan sterilisaatio. Ajatelkaa, mitä näiden lapset "joutuvat elämänsä aikana maksamaa". Tällaisista parisuhteista seuraa vain niitä avioerolapsia, joiden elämisen maksaa yhteiskunta tai lapset annetaan huostaan, kun ei enää huvita nykyisen kanssa ja perustetaan uuden parin kanssa "uusi perhe".
Mitä siitä tulisi, jos kaikelle omaisuudelle laitetaan nimilappu ja toinen maksaa omistajalle käyttö/hyötykorvausta?
Parisuhde on sitoutumista. Alivuokralaisuus ja siihen liittyvät seksipalvelut on sitten ihan eri kuvio.
Miten verottaja suhtautuu saamaasi vuokratuloon? Erikoista, jos tuo on sinulle kannattavaa, mutta jos olet keksinyt keinon, kerro ihmeessä se tähän ketjuun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan miehen omistamassa asunnossa. Ennen yhteenmuuttoa pohdittiin vaihtoehtoja, että muutetaanko yhdesaä vuokralle vai muutanko minä tänne. Todettiin, että helpompaa minun muuttaa tänne.
Sovittiin, että maksan puolet vastikkeesta ja puolet kuukausittaisista kuluista. Yhteensä noin 150€/kk. Lisäksi siirrämme molemmat rahaa ruokatilille ruokaostoksia ja muita yhteismenoja varten.
Mies vastaa yksin asuntolainasta eikä minulla ole aikomusta ostaa häneltä tästä puolikasta. Edullisten kustannusten takia minulla jää hyvin rahaa säästöön ja meillä onkin tarkoitus muutaman vuoden päästä ostaa yhteinen, isompi asunto.
Meille paras ohjenuora raha-asioiden sopimiseen on ollut se oivallus, että me ei pelata tässä toisiamme vastaan, vaan samassa tiimissä. Mies ei halua maksattaa minulla oman omaisuutensa karttumista ja itse en halua hyötyä epäreilulla tavalla taloudellisesti toisen kustannuksella.Mies ei halua maksattaa sinulla oman omaisuutensa kartuttamista, mutta sinulle on ihan ok että mies rahoittaa sinulle sinun omaisuutesi kartuttamisen. Ymmärrän että hyvin että sopimus tuntuu sinusta hyvältä :-)
Hehän maksavat kaikki elinkustannukset puoliksi.
Sinusta siis olisi ihan oikeudenmukaista, että puolisosi sijoittaa kaikki rahansa ja sinä maksat kaiken muun? Erotilanteessa puoliso on säästänyt ja sinä olisit tuhlannut rahasi. Täsmälleen sama idea, jos sijoittamisen sijaan rahaa käytetään asuntovelan maksamiseen tilanteessa, jossa toinen omistaa asunnon yksin. Oikeudenmukaisinta on jakaa todelliset elinkulut ellei isotuloisempi halua maksaa enemmän. Aloittaja maksattaa omia asumiskulujaan avokilla, sillä puolet yhtiövastikkeesta on aloittajan asumiskuluja.
"Eikö miehesi omista itse mitään?
Melkoinen tossukka. "
Kun tavattiin, mulla oli jo talo, auto jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan miehen omistamassa asunnossa. Ennen yhteenmuuttoa pohdittiin vaihtoehtoja, että muutetaanko yhdesaä vuokralle vai muutanko minä tänne. Todettiin, että helpompaa minun muuttaa tänne.
Sovittiin, että maksan puolet vastikkeesta ja puolet kuukausittaisista kuluista. Yhteensä noin 150€/kk. Lisäksi siirrämme molemmat rahaa ruokatilille ruokaostoksia ja muita yhteismenoja varten.
Mies vastaa yksin asuntolainasta eikä minulla ole aikomusta ostaa häneltä tästä puolikasta. Edullisten kustannusten takia minulla jää hyvin rahaa säästöön ja meillä onkin tarkoitus muutaman vuoden päästä ostaa yhteinen, isompi asunto.
Meille paras ohjenuora raha-asioiden sopimiseen on ollut se oivallus, että me ei pelata tässä toisiamme vastaan, vaan samassa tiimissä. Mies ei halua maksattaa minulla oman omaisuutensa karttumista ja itse en halua hyötyä epäreilulla tavalla taloudellisesti toisen kustannuksella.Mies ei halua maksattaa sinulla oman omaisuutensa kartuttamista, mutta sinulle on ihan ok että mies rahoittaa sinulle sinun omaisuutesi kartuttamisen. Ymmärrän että hyvin että sopimus tuntuu sinusta hyvältä :-)
Hehän maksavat kaikki elinkustannukset puoliksi.
Sinusta siis olisi ihan oikeudenmukaista, että puolisosi sijoittaa kaikki rahansa ja sinä maksat kaiken muun? Erotilanteessa puoliso on säästänyt ja sinä olisit tuhlannut rahasi. Täsmälleen sama idea, jos sijoittamisen sijaan rahaa käytetään asuntovelan maksamiseen tilanteessa, jossa toinen omistaa asunnon yksin. Oikeudenmukaisinta on jakaa todelliset elinkulut ellei isotuloisempi halua maksaa enemmän. Aloittaja maksattaa omia asumiskulujaan avokilla, sillä puolet yhtiövastikkeesta on aloittajan asumiskuluja.
Miten niin _puolet_? Hänhän omistaa asunnon yksin. Se, joka omistaa, maksaa kulut. Jos ottaa omistamastaan asunnosta tuloja, siitä on ilmoitettava verottajalle. Veikkaan, että omistajan tappioksi. - Teettekö te kaikki (tai lähes kaikki) kirjoittajat muutakin verovilppiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä mitenkään mahdu meikäläisen päähän, että miten niin moni näyttää olevan oikeasti sitä mieltä, että avovaimon osuudeksi riittäisi 87,50 euroa kuukaudessa asumiskuluista. Eihän tuossa ole mitään järkeä!
Tuo on yhtä oikeudenmukainen ajatusmalli kuin, että naapurin juoppo-Pena pyytää Kallea heittämään hänet ryyppykaverinsa luokse 30 kilometrin päähän. Pena laskee, että välittömiä kuluja, eli bensaa menee 3,15 euron edestä, joten se on hommasta käypä korvaus.
Väärin verrattu. Oikea vertaus:
Kalle on menossa 30 kilometrin päähän omille asioilleen joka tapauksessa. Hän jopa hyötyy reissusta pitemmän päälle. Pena kysyy, pääseekö samalla kyydillä maksamalla bensat.
Reissun jälkeen Kalle omistaa edelleen autonsa ja on saanut sen hyödyn, minkä takia reissulle lähti. Pena on maksanut omat kulunsa.
No tarkalleen ottaen osuva vertaus olisi se, että molemmat ovat joka tapauksessa menossa reissuun, Kalle omalla autollaan ja Pena taksilla. Penalla ei ole omaa autoa, koska hänen mielestään vakuutukset, korjaukset yms tulevat liian kalliiksi ja hän haluaa mieluummin käyttää rahansa johonkin muuhun. Pena on tähän saakka kulkenut satunnaiset matkansa taksilla, koska se on hänen arvionsa mukaan hänen tilanteessaan järkevämpää kuin oman auton osto. Nyt hän on kuitenkin ystävystynyt Kallen kanssa ja odottaa Kallen hoitavan hänen kyyditystarpeensa pilkkahinnalla.
-eri
Näinhän se on. Ei riitä edes reilu korvaus polttainekustannuksista vaan pitää lyhyen matkan takia maksaa myös auton vuosikustannuksia ja tietenkin kuskille tuntipalkkaa.
Ei näillä ole todellisia ystäviä vaan ainoastaan niitä ihmisiä, joista arvioi hyötyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä mitenkään mahdu meikäläisen päähän, että miten niin moni näyttää olevan oikeasti sitä mieltä, että avovaimon osuudeksi riittäisi 87,50 euroa kuukaudessa asumiskuluista. Eihän tuossa ole mitään järkeä!
Tuo on yhtä oikeudenmukainen ajatusmalli kuin, että naapurin juoppo-Pena pyytää Kallea heittämään hänet ryyppykaverinsa luokse 30 kilometrin päähän. Pena laskee, että välittömiä kuluja, eli bensaa menee 3,15 euron edestä, joten se on hommasta käypä korvaus.
Väärin verrattu. Oikea vertaus:
Kalle on menossa 30 kilometrin päähän omille asioilleen joka tapauksessa. Hän jopa hyötyy reissusta pitemmän päälle. Pena kysyy, pääseekö samalla kyydillä maksamalla bensat.
Reissun jälkeen Kalle omistaa edelleen autonsa ja on saanut sen hyödyn, minkä takia reissulle lähti. Pena on maksanut omat kulunsa.
No tarkalleen ottaen osuva vertaus olisi se, että molemmat ovat joka tapauksessa menossa reissuun, Kalle omalla autollaan ja Pena taksilla. Penalla ei ole omaa autoa, koska hänen mielestään vakuutukset, korjaukset yms tulevat liian kalliiksi ja hän haluaa mieluummin käyttää rahansa johonkin muuhun. Pena on tähän saakka kulkenut satunnaiset matkansa taksilla, koska se on hänen arvionsa mukaan hänen tilanteessaan järkevämpää kuin oman auton osto. Nyt hän on kuitenkin ystävystynyt Kallen kanssa ja odottaa Kallen hoitavan hänen kyyditystarpeensa pilkkahinnalla.
-eri
Näinhän se on. Ei riitä edes reilu korvaus polttainekustannuksista vaan pitää lyhyen matkan takia maksaa myös auton vuosikustannuksia ja tietenkin kuskille tuntipalkkaa.
Ei näillä ole todellisia ystäviä vaan ainoastaan niitä ihmisiä, joista arvioi hyötyvänsä.
Noo, jos he kovinkin lämpöisiä ystäviä ovat, tuskin Penan tarvitsee moisesta mitään maksaa, vai kuinka ;)
Vierailija kirjoitti:
Ap, kysy avokilta, haluaako hän asua omistus- ja vuokra-asunnossa?
Jos vuokra, niin katsokaa netistä, mikä olisi suunnilleen vastaavan asunnon vuokra. Jaatte sen kahdella ja puolikas on avokkisi osuus.
Jos avokki haluaa asua omistuasunnossa, niin avokki ostakoon asunnosta puolet ja sitten kumpikin maksaa omaa lainaa ja jaatte vastikkeen puoliksi.
Oleellista on, että saa valita. Tee kuitenkin selväksi, että kahdella tuolilla ei voi istua yhtä aikaa.
En ole kukaan tähänastisista keskustelijoista, mutta aihe kiinnostaa ja tämä on selkeän yksinkertainen ratkaisu, suorastaan nerokas. Tässä on turhat muuttujat poistettu kun kerran ajatus ei niihin riitä kuitenkaan. Harvalla riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä mitenkään mahdu meikäläisen päähän, että miten niin moni näyttää olevan oikeasti sitä mieltä, että avovaimon osuudeksi riittäisi 87,50 euroa kuukaudessa asumiskuluista. Eihän tuossa ole mitään järkeä!
Tuo on yhtä oikeudenmukainen ajatusmalli kuin, että naapurin juoppo-Pena pyytää Kallea heittämään hänet ryyppykaverinsa luokse 30 kilometrin päähän. Pena laskee, että välittömiä kuluja, eli bensaa menee 3,15 euron edestä, joten se on hommasta käypä korvaus.
Väärin verrattu. Oikea vertaus:
Kalle on menossa 30 kilometrin päähän omille asioilleen joka tapauksessa. Hän jopa hyötyy reissusta pitemmän päälle. Pena kysyy, pääseekö samalla kyydillä maksamalla bensat.
Reissun jälkeen Kalle omistaa edelleen autonsa ja on saanut sen hyödyn, minkä takia reissulle lähti. Pena on maksanut omat kulunsa.
No tarkalleen ottaen osuva vertaus olisi se, että molemmat ovat joka tapauksessa menossa reissuun, Kalle omalla autollaan ja Pena taksilla. Penalla ei ole omaa autoa, koska hänen mielestään vakuutukset, korjaukset yms tulevat liian kalliiksi ja hän haluaa mieluummin käyttää rahansa johonkin muuhun. Pena on tähän saakka kulkenut satunnaiset matkansa taksilla, koska se on hänen arvionsa mukaan hänen tilanteessaan järkevämpää kuin oman auton osto. Nyt hän on kuitenkin ystävystynyt Kallen kanssa ja odottaa Kallen hoitavan hänen kyyditystarpeensa pilkkahinnalla.
-eri
Näinhän se on. Ei riitä edes reilu korvaus polttainekustannuksista vaan pitää lyhyen matkan takia maksaa myös auton vuosikustannuksia ja tietenkin kuskille tuntipalkkaa.
Ei näillä ole todellisia ystäviä vaan ainoastaan niitä ihmisiä, joista arvioi hyötyvänsä.
Noo, jos he kovinkin lämpöisiä ystäviä ovat, tuskin Penan tarvitsee moisesta mitään maksaa, vai kuinka ;)
Onhan siinä sävyero, kuskaako toista Hondalla vai Bentleyllä, mutta tehkööt mitä lystäävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kysy avokilta, haluaako hän asua omistus- ja vuokra-asunnossa?
Jos vuokra, niin katsokaa netistä, mikä olisi suunnilleen vastaavan asunnon vuokra. Jaatte sen kahdella ja puolikas on avokkisi osuus.
Jos avokki haluaa asua omistuasunnossa, niin avokki ostakoon asunnosta puolet ja sitten kumpikin maksaa omaa lainaa ja jaatte vastikkeen puoliksi.
Oleellista on, että saa valita. Tee kuitenkin selväksi, että kahdella tuolilla ei voi istua yhtä aikaa.
En ole kukaan tähänastisista keskustelijoista, mutta aihe kiinnostaa ja tämä on selkeän yksinkertainen ratkaisu, suorastaan nerokas. Tässä on turhat muuttujat poistettu kun kerran ajatus ei niihin riitä kuitenkaan. Harvalla riittää.
Ei tosiaan tunnu riittävän. Persaukisella kitupiikillä tuskin on intoa vaivalla valita uusi asunto ja ryhtyä siihen maksajaksi, kun ei ole varaa asua nykyisessäkään asunnossaan, vaan maksattaa pimeästi siitä vuokraa.
Ehkä tuon ajattelun taustalla on sellaista, että avovaimo haluaisi omistaa jotain sinun kanssasi yhdessä. Olisiko mahdollista tehdä uusi sopimus, niin että jatkossa omistaisitte asunnon puoliksi? Toki avovaimolla olisi maksettavaa sitten puolet siitä, mitä olet jo lainaa maksanut ja puolet siitä, mitä on jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Miten verottaja suhtautuu saamaasi vuokratuloon? Erikoista, jos tuo on sinulle kannattavaa, mutta jos olet keksinyt keinon, kerro ihmeessä se tähän ketjuun!
Olen eri, mutta eihän tuo ole mitään vuokratuloa, kun kyseessä on vastikkeen maksu eli kuluja. Minä maksoin suoraan taloyhtiön tilille vastikkeen, kun asuin eksän kanssa. Ei ne rahat näkyneet eksän tilillä.
Alue: Aihe vapaa
Edit: Jäi tärkein pointti pois. Naapurit maksoivat puolet pienemmästä asunnosta yli puolet enemmän. t. 380/380. On se hyvä, etten minä ole ikinä edes harkinnut asuntosijoittamista, kun jopa tälläinen ei näköjään onnistu.