Lue keskustelun säännöt.
Enbusken autismi, miten voi olla?
05.12.2020 |
En tarkoita tätä ihmettelyä sellaisena, kuin janitavainon ketjuissa oli, kyllä minä uskon Enbuskella olevan elämää haittaava autismi, mutta en vaan tajua millaista se voi olla kun mies on tehnyt vuosikymmenet työtä mediassa ja ihmisten kanssa keskustellen. Siis hän on erinomainen keskustelija. Se ei käy yksiin sen kanssa, mitä olen autismista kuvitellut. Kuvittelin myös, että autismi todetaan jo pikkulapsilta tai ollaan toteamatta, ja sitten asia on taputeltu.
Eli jos Enbusken kaltainen keski-ikäinen ihminen diagnosoidaan autistiseksi, niin eikö tuo vähintään viittaa siihen, että autismi on hyvin alidiagnosoitu vaiva? Täytyykö tässä itsekin alkaa käydä oirelistaa läpi ja miettiä lääkäriin hakeutumista? Tai ei vain minun vaan kenen tahansa.
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinipoikani sai autismidiagnoosin ihan yllätyksenä pari vuotta sitten.
Oli sairaalassa tutkimuksissa muutamia päiviä nivelongelmien takia. Siinä pois lähtiessä poikaa tutkineet lääkärit ottivat puheeksi autistisen oireilun ja ehdottivat tutkimusten tekemistä. Diagnoosi tuli sen jälkeen hyvin nopeasti.
Siellä sairaalassa poika käyttäytyi kyllä varsin erikoisesti. Koskaan aikasemmin en ollut sellaista käytöstä nähnyt hänellä. Enkä oikeastaan kenelläkään.
En ollut osannut epäillä mitään, sillä hänen käytöksessään ei ollut mitään erikoista ennen sitä sairaalareissua. Koulussakin pärjäsi hyvin ja sai hyviä numeroita vähällä opiskelulla. Ainoa erikoinen piirre oli oikeastaan se, että hän oli oppinut vieraita kieliä itsekseen, ilman opetusta tai oppikirjoja. En kuitenkaan ajatellut, että se olisi jotenkin poikkeavaa.
Teini-ikä on kuitenkin nostanut autistista oireilua pinnnalle. Hänellä tulee välillä sellaisia kausia, että ei pysty lähtemään kouluun eikä yhtään mihinkään. Hyvä että omasta huoneesta kykenee tulemaan pois. Koulussa ei oikein tykätä siitä, eikä haluta ymmärtää sitä että teini haluaisi kyllä tulla kouluun, mutta ei pysty. Opettajat ovat selkeästi sitä mieltä että hän vaan laiskottelee kotona. Toivottavasti helpottaa jossain vaiheessa. Terapiaa on onneksi alkanut saamaan.
Se on kuulemma aika yleistä autismikirjon ihmisillä, että murrosikä pahentaa oireita, tai tuo ensimmäistä kertaa oireilua esiin.
Ei ole mitenkään epätavallista, että lievää oireilua ei tajuta kotioloissa, koska ympäristö on tuttu ja turvallinen ja aina ei osata edes ajatella mikä on normaalia. Väitetään, että ennen ei nepsyjä ollut, mutta olihan niitä. Koulujärjestelmä vain ei vaatinut heiltä niin paljon nykyään. Oli kansa- ja kansalaiskoulut. Appiukkoni esimerkiksi oli niin ilmiselvä asperger kuin olla voi. Mutta siihen aikaan pojat sai olla poikia, liikaakin.
En tiedä milloin tämä ajatus väännettiin tähän mutoon "Väitetään, että ennen ei nepsyjä ollut, mutta olihan niitä", mutta argumenttia kuulee usein.
Joka tapauksessa tässä on väärin ymmärrys.
Kukaan ei väitä, etteikö aina ole ollut erilaisia ihmisiä vaan siitä, että kyseessä EI ole häiriö tai vamma. Variaatiota on aina ollut muidenkin eläinlajien luonteissa.
On täysin normaalia, että ihmiset ja muut eläimet ovat erilaisia. Joissakin tapauksissa käytöstä voivat selittää somaattiset sairaudet esimerkiksi univaikeudet aiheuttavat levottomuutta ja keskittymisvaikeuksia. Suurin selittävä tekijä on kuitenkin luonne erot.
Kaikilta vaaditaan aivan lisää ja mitä enemmän ihmiset douppaavat itseään ja lapsiaan selvitäkseen kilpailuyhteiskunnan tahdissa mukana, sitä suuremmiksi vaatimukset tulevat kasvamaan.
Koulujärjestelmämmekään ei pelkästään opeta lapsia vaan asettaa nämä "paremmuusjärjestykseen" tästä seuraa väistämättä se, että jonkun on aina oltava muita huonompi, niin koulussa kuin työelämässäkin.
Diagnosoimisessa ei ole kyse vain yksilön kokemuksesta vaan se on oikeasti laaja yhteiskunnalinen ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korkean toimintakyvyn omaavat autistiset henkilöt/assit ovat monesti hyvin alidiagnosoitu ihmisryhmä. Itse kuulun autismikirjoon. Osaan katsoa silmiin, olla hyvinkin asiallinen, löytyy pitkäaikaisia ystäviä, akateeminen tutkinto yms. Olen myöskin hyvin ääniherkkä, ja kuormitun herkästi kaupunkiympäritössä. OCD piirteitä löytyy myös.
Tuntuu, että monesti neurotyypilliset sortuvat mustavalkoisempaan ja jäykempään ajatteluun kuin monet kirjolaiset kun heti ihmetellään jos joku henkilö ei istu siihen omassa mielessä olevaan pieneen muottiin. Puhutaanki autismikirjosta syystä.
Mitä jos vaihteeksi puhuttaisiinkin taas ihmisyydenkirjosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että taitaa olla seuraava muotidiagnoosi. Sillä on niin helppo kuitata vähän omituinen ihminen. Aloin miettiä, milloinhan meillä introverteillä diagnosoidaan myös autistismin kirjo piirteitä, kun me ekstroverttien mielestä olemme melkoisen omituisia olentoja. Ahdistumme esim. ääriekstroverttien jatkuvasta öyhötyksestä ja suuna päänä olemisesta.
Se voi tuntua siltä, että on muotidiagnoosi. Mutta johtuu siitä, että tietoisuus on lisääntynyt ja lapsilla näitä neurologisiä häiriöitä bongataan. Oma lapseni on älykkyydellä pitkään pystynyt kompensoimaan ongelmia, mutta korkeakouluopintojen ja aikuiselämän kanssa alkoi hommat levitä käsiin. Nyt on päällä autismiepäily ja ADD-epäily ja näitä tutkitaan. Kun luin oireista aikuisilla, niin pelottavan tutulta kuulosti ja hakeuduin itsekin tutkimuksiin. Kun kerroin tästä ystäville, pari heistä sanoi että ovat aina pitäneet minua aspergerinä. Sitä vain ihmettelen, ettei ole tässä 15 vuoden aikana kun on tunnettu, tullut mieleen sanoa? Kun kuitenkin ovat puheistani tienneet, että pidän itseäni ja myös lastani ihan normaalina.
Mutta nyt on sellainen aika, että lapsilla näitä ongelmia bongataan ja kun nämä on perinnöllisiä, niin vanhemmatkin havahtuvat omiin outouksiin, joille ovat olleet sokeita. Kyllä minä olen tiedostanut jonkinlaista sosiaalista kömpelyyttä, mutta vasta lapsen lukiokavereiden kautta olen tutustunut aspergereihin ja oppinut bongaamaan selviä tapauksia. Ei tullut pieneen mieleenkään, että minä ja lapsi oltaisiin jotain aspergereita!
Jos asperger-luokittelun saanut ihminen tuntee itsensä normaaliksi, mitä merkitystä diagnoosilla on?
Sekö, että sen jälkeen tietää, että itseä ei luokitella normaalikategoriaan, ja alkaa suhtautua muihin
ihmisiin etsimällä heistäkin aspergerpiirteitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, autismi on aikuisilla ihmisillä alidiagnosoitu. Lievät autismin kirjon piirteet jää hyvin helposti diagnosoimatta. Asperger-ihminen on usein älykäs ja oppii esittämään "normaalimpaa", kuten Enbuskekin kertoo tehneensä koko elämänsä. Silti Enbusken olemus ja puhetapa ovat antaneet viitteitä aspergerista/autismista.
Miten olemus ja puhetapa ovat antaneet viitteitä? En ole kyllä huomioinut.
Olen ajatellut jo pitkään, että Enbuske on asperger. Mutta jossain vaiheessa, kun hän selkeästi valehteli jostain, aloin epäilemään asiaa.
Iso pää, vartalo miniatyyri suhteessa. Tunnen toisenkin samanlaisen aspergermiehen, joka on nero. Hänellä ei ole mitään ongelmia katsoa muita silmiin: tuijottaa suorastaan kuin kala. Enbuskella päässä syvällä olevat sirrisilmät, jotka sopivat aspergerin ulkonaisiin tyypillisiin piirteisiin. Toisaalta tuntuu, että mulkosilmät ovat toinen tyyppi.
Minusta toinen asperger kyllä tunnistaa aspergerin, vaikka tämä yrittäisi esittää muuta.
Tuomas: "Minkä ikäisenä sait asperger-diagnoosin?"
Sebastian: "28-vuotiaana. Nyt sitten 9 vuotta kehittänyt mieltä entistä tietoisemmin. Mä oon aina intuitiivisesti tuntenut, että sussa olis jotain hyvin samanlaista. Onks sullakin diagnoosi?"
Tuomas: "Ei. Mutta aspergerin ystävänä, tunnistan sen heti"
Sebastian: "No kiitos siitä, että olet kanavoinut ystävääsi kirjoittaessasi. Sen kai tunnistin. Valekeisareilla on vähemmän vaatekertaa niin, kun koskettaa todellisuutta näkyvästi."
Leila Koo kirjoitti:
Autismin kirjo on alidiagnostoitu. Monet heistä ovat erityislahjakkaita tai huippuälykkäitä, eikä ympäristö välttämättä tule edes ajatelleeksi, että jotain poikkeamaa on. Meillä on taipumus vaan hyväksyä, että tuo on tuollainen, joissakin asioissa hieman erilainen. Älykkäät myös osaavat salata ongelmansa.
Nimenomaan. Erityisesti aspergerit ovat usein todella älykkäitä ja heillä on erityistä osaamista joltain tietyltä saralta. Enbusken älykkyysosamääräkin on muistaakseni Mensan rajan yli. Aspergerit voivat aivan hyvin pystyä työskentelemään ihmisten kanssa. Enbuske kuitenkin sanoi, että hän on esimerkiksi hankala kumppani, eikä hänen kanssaan voi kukaan asua. On kuulemma viisasteleva ja jäykkä omissa tavoissaan tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan ihmettelen, miksi iski Tuomakseen edellisessä, vakavassa suhteessa. Ja anteeksi nyt vaan, mutta olen miettinyt julkkisten erilaisten päihteidenkäyttöä. En tarkoita, että Enbuske käyttäisi, mutta tiedän, että moni julkkis käyttää ja myös Tuomas liikkuu piireissä. Miten sellainen vaikuttaa psyykeseen, jossa valmiiksi on perimämahdollisuus?
PS: Tuo Hannah Norrena vaikuttaa aivan liian ihanalta ihmiseltä. Ihmettelin, kun he erosivat Enbusken kanssa (joo, muistan sen hometalojutun, joka oli varmasti eriyttäin raskas kummallekin). He vaikuttivat aivan ihanilta yhdessä. Olen salaa kateellinen Norrenan täydellisyydelle; hän vaikuttaa olevan paitsi erittäin hyvissä väleissä Tuomaksen kanssa myös erittäin suurella sydämellä varustettu.
Hän vaikuttaa olevan myös erittäin tyhmä kun teki lapsensa Enbusken kanssa, josta ei ole kunnon isäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän hän ole erinomainen keskustelija, kuten ap väittää. Samanlainen jankuttaja ja omasta katsontokannastaan kiinni pitävä kuten kaikki autistit. Yrittänyt vain opetella ihmisten tavoille.
Tämä. Enbusken ulostulot ovat olleet aina todella mustavalkoisia, aggressiivisia ja provosoivia. Ajattelin ennen, että se trollaa ja hakee huomiota, mutta sitten tajusin että sillä on mt-ongelmia ja nyt onkin autistinen. Ei kyllä yllätä yhtään.
Olin nuorena kyllä ehdoton, joten saatoin olla mustavalkoinen.
Nykyisin taas ajattelen, että ajattelen asioita paljon useammasta näkökulmasta ja syvällisemmin kuin ns. normi-ihmiset, joista osa reagoi kaikkeeen (politiikkaan) lähinnä tunteella. Siksi en nykyisin enää ajattelisi, että asperger on mustavalkoinen. Välillä tuntuu, että moni muu, muun diagnoosin omaava, ihminen on mustavalkoinen, kuten silakat, yli-idealistiset hörhöt jne. jotka raivolla syyttävät erilailla ajattelevia natseiksi ja fasisteiksi, vaikkeivät edes jaksa ottaa selvää, mitä ihminen ajattelee, ja mihin mielipiteet perustuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että taitaa olla seuraava muotidiagnoosi. Sillä on niin helppo kuitata vähän omituinen ihminen. Aloin miettiä, milloinhan meillä introverteillä diagnosoidaan myös autistismin kirjo piirteitä, kun me ekstroverttien mielestä olemme melkoisen omituisia olentoja. Ahdistumme esim. ääriekstroverttien jatkuvasta öyhötyksestä ja suuna päänä olemisesta.
Se voi tuntua siltä, että on muotidiagnoosi. Mutta johtuu siitä, että tietoisuus on lisääntynyt ja lapsilla näitä neurologisiä häiriöitä bongataan. Oma lapseni on älykkyydellä pitkään pystynyt kompensoimaan ongelmia, mutta korkeakouluopintojen ja aikuiselämän kanssa alkoi hommat levitä käsiin. Nyt on päällä autismiepäily ja ADD-epäily ja näitä tutkitaan. Kun luin oireista aikuisilla, niin pelottavan tutulta kuulosti ja hakeuduin itsekin tutkimuksiin. Kun kerroin tästä ystäville, pari heistä sanoi että ovat aina pitäneet minua aspergerinä. Sitä vain ihmettelen, ettei ole tässä 15 vuoden aikana kun on tunnettu, tullut mieleen sanoa? Kun kuitenkin ovat puheistani tienneet, että pidän itseäni ja myös lastani ihan normaalina.
Mutta nyt on sellainen aika, että lapsilla näitä ongelmia bongataan ja kun nämä on perinnöllisiä, niin vanhemmatkin havahtuvat omiin outouksiin, joille ovat olleet sokeita. Kyllä minä olen tiedostanut jonkinlaista sosiaalista kömpelyyttä, mutta vasta lapsen lukiokavereiden kautta olen tutustunut aspergereihin ja oppinut bongaamaan selviä tapauksia. Ei tullut pieneen mieleenkään, että minä ja lapsi oltaisiin jotain aspergereita!
Jos asperger-luokittelun saanut ihminen tuntee itsensä normaaliksi, mitä merkitystä diagnoosilla on?
Sekö, että sen jälkeen tietää, että itseä ei luokitella normaalikategoriaan, ja alkaa suhtautua muihin
ihmisiin etsimällä heistäkin aspergerpiirteitä?
Tässä on varmaan kyse pitkälle siitä, että ihmiset eivät vieläkään puhu avoimesti ajatuksistaan ja tunteistaan. Erilaiset diagnoosit tarjoavat vastauksen "kaikkiin kysymyksiin" ja tästä sitten halutaan ymmärrettävästi pitää kiinni. Kun halutaan poistaa "mielenterveyshäiriöiden stigmaa" itseasiassa haluamme usein selittää omaa (olosuhteisiin ja temperamenttiin nähden normaalia) mielestämme epänormaalia käytöstämme muille ja saada hyväksyntää jne.
Eri ikävaiheiden normaaleihin muutoksiinkin on omat diagnoosinsa. Esim. Teini-iän/nuoren aikuisuuden yleisistä (ei välttämättä kuitenkaan "tavallisista") ohi menevistä vaiheisakin saadaan helposti elämänikäinen häiriö diagnoosi.
Ja vieläkin kuvitellaan, että nämä "häiriöt" perustuvat tieteellisiin, todistettuihin faktoihin.
Samalla logiikalla voisimme olla huolissamme myös urheilullisten lasten tulevaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän hän ole erinomainen keskustelija, kuten ap väittää. Samanlainen jankuttaja ja omasta katsontokannastaan kiinni pitävä kuten kaikki autistit. Yrittänyt vain opetella ihmisten tavoille.
Tämä. Enbusken ulostulot ovat olleet aina todella mustavalkoisia, aggressiivisia ja provosoivia. Ajattelin ennen, että se trollaa ja hakee huomiota, mutta sitten tajusin että sillä on mt-ongelmia ja nyt onkin autistinen. Ei kyllä yllätä yhtään.
Olin nuorena kyllä ehdoton, joten saatoin olla mustavalkoinen.
Nykyisin taas ajattelen, että ajattelen asioita paljon useammasta näkökulmasta ja syvällisemmin kuin ns. normi-ihmiset, joista osa reagoi kaikkeeen (politiikkaan) lähinnä tunteella. Siksi en nykyisin enää ajattelisi, että asperger on mustavalkoinen. Välillä tuntuu, että moni muu, muun diagnoosin omaava, ihminen on mustavalkoinen, kuten silakat, yli-idealistiset hörhöt jne. jotka raivolla syyttävät erilailla ajattelevia natseiksi ja fasisteiksi, vaikkeivät edes jaksa ottaa selvää, mitä ihminen ajattelee, ja mihin mielipiteet perustuvat.
Mihin aspergerisi perustuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AHHAAH NYT SITTEN TULEE YLLÄTYKSENÄ!
Siis mua niin ottaa päähän kuinka täällä palstalla kuvitellaan aina että työttömät tai nepsy ihmiset ovat jotenkin outoja, likaisia ja syrjäytyneitä. Sitten kun oikein joku näyttäytyy ja esittäytyy ja huomaatte että se on ihan samanalinen kuin te, niin ollaan että ohoooh
Sama musta ihmiset eivät ikimaailmassa uskoisi musta että olen työtön ja on add.
Tämä. Itse olen asperger eikä musta huomaisi sitä lainkaan koska en yleensä ota sitä puheeksi ja olen ns. oppinut keskustelemaan normaalisti... :D
Luuleeko ihmiset että asperger tarkoittaa että olet joku syrjäytynyt, tuolilla ees taas keikkuva kummajainen?
Jos sitä ei voi tunnistaa sisältä eikä ulkoa, niin mistä sen tunnistaa?
Ja mitä sillä tiedolla tekee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän hän ole erinomainen keskustelija, kuten ap väittää. Samanlainen jankuttaja ja omasta katsontokannastaan kiinni pitävä kuten kaikki autistit. Yrittänyt vain opetella ihmisten tavoille.
Tämä. Enbusken ulostulot ovat olleet aina todella mustavalkoisia, aggressiivisia ja provosoivia. Ajattelin ennen, että se trollaa ja hakee huomiota, mutta sitten tajusin että sillä on mt-ongelmia ja nyt onkin autistinen. Ei kyllä yllätä yhtään.
Näin. Puheensa on monesti ollut todella tuomitsevaa, eikä lainkaan rakentavaa. Mietin monesti että hänellä ei varmasti ole helppoa olla itsensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei Enbusken lapsuuden aikoina varmastikaan tehty diagnooseja ihan kenelle vaan. Nehän on ollut tabu.
Haastatteluissa hän on ainakin tuonut esille, että kävi jo lapsena terapiassa. Olettaisin että haasteet eivät ole tulleet esile yllättäen.
Vierailija kirjoitti:
No suurempi ongelma Enbuskella on tuo kaksisuuntainen mielialahäiriö, kuin autisminkirjon piirteet.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön takiahan Enbuske sairaalaan joutui, ei suinkaan noiden autismiskirjon piirteiden takia.
Autismi juttuja ei hoideta psykiatrisessa sairaalassa, vaan neurologisella osastolla tavallisissa sairaaloissa.
No itse asiassa vaihtelee ihan sairaanhoitopiireittäin, esim. HUSissa ainakin nuoret hoidetaan psykiatrian puolella, mikä on kyllä mielestäni huono ratkaisu. Psykiatreilla ei useinkaan ole osaamista asiasta, neurologeilla enemmän. Kyse on kuitenkin neurologisesta poikkeavuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikea assburger ei pystyisi olemaan punavihreä.
Klofidus kirjoitti:
Buskella on omasta mielestään kaikki mahdollinen muu paitsi luulosairaus
Jaa
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, autismi on aikuisilla ihmisillä alidiagnosoitu. Lievät autismin kirjon piirteet jää hyvin helposti diagnosoimatta. Asperger-ihminen on usein älykäs ja oppii esittämään "normaalimpaa", kuten Enbuskekin kertoo tehneensä koko elämänsä. Silti Enbusken olemus ja puhetapa ovat antaneet viitteitä aspergerista/autismista.
Voisko joku kertoa miten esim. nämä olemus ja puhetapa kertoo aspergerista? Miten tämä nyt näkyy ihmisestä?
Autismi on kirjo, jonne mahtuu monenlaista henkilöä aina kehitysvammaisesta superälykkääseen. Jos olet tavannut yhden autistin, olet tavannut yhden autistin. Autismikirjon oireet ovat alidiagnosoituja varsinkin tytöillä/naisilla. Pikkulapsena diagnoosin saavat ovat yleensä puhumattomia kehitysvammaisia. Autismi ei yksinään ole sairaus, se on neurologista monimuotoisuutta. Maailma on kuitenkin rakennettu neurotyypillisten ehdoilla ja siksi autismikirjon henkilöt kohtaavat monenlaisia vaikeuksia. Diagnoosiviiveet ja siitä johtuvat tarvittavan kuntoutuksen/tukitoimien puutteet voivat kyllä aiheuttaa liitännäissairauksia kuten masennusta ja ahdistusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Enbusken lapsuuden aikoina varmastikaan tehty diagnooseja ihan kenelle vaan. Nehän on ollut tabu.
Haastatteluissa hän on ainakin tuonut esille, että kävi jo lapsena terapiassa. Olettaisin että haasteet eivät ole tulleet esile yllättäen.
Siitä terapiasta voi vielä olla pitkä matka diagnoosiin. Omalla lapsella esim on ollut selvästi autismikirjon piirteitä nähtävissä jo päiväkoti-ikäisenä ja silloin jo terapiaakin sen hetkisiin haasteisiin. Diagnoosi tuli kuitenkin vasta teini-iässä. Enbuske on sen ikäinen ettei noita ei-kehitysvammaisia autisteja juurikaan diagnosoitu.
Vierailija kirjoitti:
Autismi on kirjo, jonne mahtuu monenlaista henkilöä aina kehitysvammaisesta superälykkääseen. Jos olet tavannut yhden autistin, olet tavannut yhden autistin. Autismikirjon oireet ovat alidiagnosoituja varsinkin tytöillä/naisilla. Pikkulapsena diagnoosin saavat ovat yleensä puhumattomia kehitysvammaisia. Autismi ei yksinään ole sairaus, se on neurologista monimuotoisuutta. Maailma on kuitenkin rakennettu neurotyypillisten ehdoilla ja siksi autismikirjon henkilöt kohtaavat monenlaisia vaikeuksia. Diagnoosiviiveet ja siitä johtuvat tarvittavan kuntoutuksen/tukitoimien puutteet voivat kyllä aiheuttaa liitännäissairauksia kuten masennusta ja ahdistusta.
Tää on täyttä puppua. Olosuhteet aiheuttavat masennusta ja ahdistusta, samoin vaikkapa mt-lääkkeet.
Ketään ei hyödytä isommassa kaavassa ihmisten kategorisoiminen häiriöisiin- etenkään kun mistään häiriöistä ei ole todisteita, vaikeuttaa aivan kaikkien elämää.
Sama juttu masennuksenkin kanssa. Diagnosoidaan ja "hoidetaan" "sairautta" sillä varjolla, että ennen ihmiset vain tekivät it*arin, mutta edes tämä ei pidä minkään tilaston valossa paikkansa. Näyttää siltä, että it*areiden määrää nostaa heikentynyt taloustilanne, eikä lääkitys ole tuonut mitään positiivista muutosta tähän. Pikemmin päin vastoin, naisten itse*urhien määrä on ollut lievässä nousussa 2000uvulta alkaen.
Psykiatria on epäonnistunut ja pahasti.
Enemmän tuo kuulostaa siltä, että tyyppi osui kuin osuikin ihan oikeaan..
Sorry.