Lue keskustelun säännöt.
Enbusken autismi, miten voi olla?
05.12.2020 |
En tarkoita tätä ihmettelyä sellaisena, kuin janitavainon ketjuissa oli, kyllä minä uskon Enbuskella olevan elämää haittaava autismi, mutta en vaan tajua millaista se voi olla kun mies on tehnyt vuosikymmenet työtä mediassa ja ihmisten kanssa keskustellen. Siis hän on erinomainen keskustelija. Se ei käy yksiin sen kanssa, mitä olen autismista kuvitellut. Kuvittelin myös, että autismi todetaan jo pikkulapsilta tai ollaan toteamatta, ja sitten asia on taputeltu.
Eli jos Enbusken kaltainen keski-ikäinen ihminen diagnosoidaan autistiseksi, niin eikö tuo vähintään viittaa siihen, että autismi on hyvin alidiagnosoitu vaiva? Täytyykö tässä itsekin alkaa käydä oirelistaa läpi ja miettiä lääkäriin hakeutumista? Tai ei vain minun vaan kenen tahansa.
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lehtijutuissa puhutaan autismin kirjosta, mikä tosiaankin ol1isi ihan oikea termi sitten, kun uudempi lääketieteellinen luokitustapa saataisiin myös Suomessa käyttöön. Siihen asti puhutaan virallisesti Aspergerista ja autismista ym.
Tätä uudistusta on nyt odotettu vuosia, mutta mitään ei vain tapahdu täällä Suomessa. Muualla maailmassa tämä uudempi autismin kirjo -diagnoosi on jo yleisesti käytössä ja sen vuoksi varmaan myös Suomessa on jo ruvettu käyttämään epävirallisesti autismin kirjo -termiä. Onkin erittäin todennäköistä, että myös Enbuskella on F84.5 Aspergerin oireyhtymä -diagnoosi eikä autismin kirjo.Tuomas Enbuske on älykäs, sanavalmis ja ilmeisen hankala ihminen, kuten hän on itse luonnehtinut itseään. Olin vielä hetki sitten ihan varma, että hänellä olisi ollut ainakin pari akateemista yhteiskunnallista tutkintoa takanaan, mutta näköjään hän on päätynyt toimittajaksi vähäisemmällä koulutuksella.
Hänen aspegeriutensa ilmeisesti esiintyy hankalana persoonallisuutena. Iltasanomien jossakin jutussa hän on kertonut kotinsa sotkuisuudesta. Todennäköisesti hänellä on melko pahoja toiminnanohjauksen ongelmia.
Minä sain Asperger-diagnoosin kaksi vuotta sitten 58-vuotiaana sen jälkeen, kun lapseni sai saman diagnoosin 24-vuotiaana. Me molemmat olemme älykkäitä. Tämän enempää en halua kertoa aikuisesta lapsestani, mutta minulla on hyvin laaja akateeminen loppututkinto. Uuden oppiminen on minulle hyvin helppoa, kunhan olen motivoitunut opiskeluun. Yleensä riittääkin, että olen kiinnostunut uudesta asiasta. Minua kiinnostaa oman ammattialani lisäksi miltei kaikki maan ja taivaan välillä, joten tämä ei ole tuottanut ongelmia.
Olen työskennellyt omalla alallani siitä lähtien kun sain yliopistotutkintoni valmiiksi. Työni on kuitenkin osoittautunut minulle hyvin kuormittavaksi. Stressaannun helposti vaikka työ onkin mielestäni tärkeää ja mielekästä. Olen tarkka, toisinaan suorastaan pikkutarkka ja saatan juuttua pieniin yksityiskohtiin niiden kiinnostavuuden vuoksi. Uppoudun helposti tutkimaan erilaisia työhöni liittyviä ilmiöitä syvemmin kuin olisi tarpeellista. Työhöni kuuluu paljon ylitöitä, jotka koen uuvuttavina niiden mielekkydestä huolimatta. Viikonloput eivätkä pitkätkään lomat riitä toipumaan työn aiheuttamasta stressistä.
Työn kuormittavuutta lisää nopeatempoisuuden lisäksi erilaiset aistiyliherkkyydet (melu, valaistus, hajut, ym.) sekä isoissa ihmisjoukoissa työskentely. Asperger-ihmisille on tyypillistä erilaiset sosiaaliset rajoittuneisuudet. Vaikka ihmisjoukoissa työskentely on hankalaa, tulen hyvin toimeen tilanteissa, joissa olen tekemisissä yhden tai pienen ihmisjoukon kanssa.
Myös minulla on toiminnanohjauksen ongelmia, kuten Enbuskella oletettavasti. Tämä näkyy kodissani ajoittaisena epäjärjestyksenä, joka pahimpina uupumiskausinani on yltynyt suorastaan kaaokseksi. Samoin erilaisten projektien käynnistämisessä on ongelmia, sillä minulla on toisinaan vaikeaa edeltäkäsin hahmottaa projektin sisältö ja tavoitteet yksityiskohtien seasta. Olen kuitenkin myös luova ja taiteellinen, ja yleensä keksin ratkaisut erilaisiin ongelmiin joko yksin tai muiden ihmisten avulla. Kirjoittaminen on ollut aina minulle mieluisaa ja helppoa. On myös sellaisia Asperger-ihmisiä, jotka kiinnostuvat matematiikasta ja muista luonnontieteistä. Oma lapseni on tästä hyvä esimerkki.
Saatan myös innostua pitämään pitkiä monologeja minua kiinnostavista aiheista. Jo tämän vastaukseni venyminen näinkin pitkäksi on hyvä esimerkki taipumuksistani monologeihin.
Stressaantumisesta seuraa usein työuupumus. Myös masennus on hyvin yleistä Asperger-ihmisillä, samoin kuin muutkin mielenterveysongelmat.
Asperger on jo poistunut luokituksesta Suomessakin ja korvaantunut autismin kirjolla.
Toiseksi olet normaali.
Asperger-diagnoosi ei ole vielä poistunut luokituksesta Suomessa, vaan muutosta vasta valmistellaan. Lue tarkemmin Autismiliiton selkokielinen teksti aiheesta. https://www.autismiliitto.fi/autismikirjo/diagnosointi/diagnoosimuutos/…
Huomaa tekstin preesens, jolla viitataan nykyisyyden lisäksi tuleviin tapahtumiin, joita olet varmaan tottunut ilmaisemaan futuurilla vieraissa kielissä. Suomen kielen aikamuodoista puuttuu erillinen futuuri.
En ole kieltänyt sitä, että olen "normaali", niin normaali kuin As-ihminen voi vain olla tressiherkkyyksineni, erilaisine aistiyliherkkyyksineni ja sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvine ongelmineni. Tämä on vaatinut loputonta muiden ihmisten käyttäytymisen tarkkailua ja paljon tietoa psykologian, sosiologian ja sosiaalipsykologian alalta ymmärtääkseni ei-nepsy-ihmisiä ja käydäkseni teidän keskuudessanne "normaalista".
On suorastaan uuvuttavaa yrittää sopeutua "normaalien" ihmisten elämään.
Miksei "normaalit" ihmiset halua sopeutua meihin nepsy-ihmisiin?
Väitän, että te "normaalit" ihmiset ette ole sopeutuneet meihin - niin paljon kummastelua ja suoranaista kiusaamista me nepsy-ihmiset olemme joutuneet kestämään teidän "normaalien" ihmisten taholta. Jopa aikuiset itseään suvaitsevina pitävät ihmiset pitävät oikeutenaan kummastella ja kiusata meitä milloin mistäkin syystä.
Meidän nepsy-ihmisten keskuudessa kummastellaan yleisesti "normaalien" ihmisten kiirettä vakuutella, miten normaaleja me olemme. Ihan kuin sillä loppujen lopuksi olisi mitään merkitystä.
Sitten kun hyväksytte meidät omana itsenämme, sellaisina kun olemme syntyneet, teidän ei tarvitse enää vakuutella meidän "normaaliuttamme".
Todella hyvin sanottu! kiitos.
Tästä innoittamana, kiinnostaisi tietää tämän langan AS-ihmisten mielipiteen "normaaleista" ihmisistä? :D omalla kohdallani ihmetyttää usein kuinka paljon painoarvoa he laittavat sosiaalisuudelle eivätkä pysty olemaan yksin pitkiä aikoja. Toiseksi pidän sitä ihmeellisenä että ei tykkää spesifiikeistä asioista, voi katsoa jotain tiettyä sarjaa aloittaen random kaudesta tai kuunnella "musiikkia" mutta ei mitään tiettyä genreä jne. Yksi työkollega sanoi että piti minua todella ärsyttävänä juuri sen takia koska tykkään yhden tietyn sarjan 1-5 tuotantokausista. Tämä vaikuttaa omalla osallani myös kaikkeen muuhun, on tiettyjä automerkkejä joita en koskaan ajaisi jne. Kaikki on minulle hyvinkin spesifiikkiä laidasta laitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lehtijutuissa puhutaan autismin kirjosta, mikä tosiaankin ol1isi ihan oikea termi sitten, kun uudempi lääketieteellinen luokitustapa saataisiin myös Suomessa käyttöön. Siihen asti puhutaan virallisesti Aspergerista ja autismista ym.
Tätä uudistusta on nyt odotettu vuosia, mutta mitään ei vain tapahdu täällä Suomessa. Muualla maailmassa tämä uudempi autismin kirjo -diagnoosi on jo yleisesti käytössä ja sen vuoksi varmaan myös Suomessa on jo ruvettu käyttämään epävirallisesti autismin kirjo -termiä. Onkin erittäin todennäköistä, että myös Enbuskella on F84.5 Aspergerin oireyhtymä -diagnoosi eikä autismin kirjo.Tuomas Enbuske on älykäs, sanavalmis ja ilmeisen hankala ihminen, kuten hän on itse luonnehtinut itseään. Olin vielä hetki sitten ihan varma, että hänellä olisi ollut ainakin pari akateemista yhteiskunnallista tutkintoa takanaan, mutta näköjään hän on päätynyt toimittajaksi vähäisemmällä koulutuksella.
Hänen aspegeriutensa ilmeisesti esiintyy hankalana persoonallisuutena. Iltasanomien jossakin jutussa hän on kertonut kotinsa sotkuisuudesta. Todennäköisesti hänellä on melko pahoja toiminnanohjauksen ongelmia.
Minä sain Asperger-diagnoosin kaksi vuotta sitten 58-vuotiaana sen jälkeen, kun lapseni sai saman diagnoosin 24-vuotiaana. Me molemmat olemme älykkäitä. Tämän enempää en halua kertoa aikuisesta lapsestani, mutta minulla on hyvin laaja akateeminen loppututkinto. Uuden oppiminen on minulle hyvin helppoa, kunhan olen motivoitunut opiskeluun. Yleensä riittääkin, että olen kiinnostunut uudesta asiasta. Minua kiinnostaa oman ammattialani lisäksi miltei kaikki maan ja taivaan välillä, joten tämä ei ole tuottanut ongelmia.
Olen työskennellyt omalla alallani siitä lähtien kun sain yliopistotutkintoni valmiiksi. Työni on kuitenkin osoittautunut minulle hyvin kuormittavaksi. Stressaannun helposti vaikka työ onkin mielestäni tärkeää ja mielekästä. Olen tarkka, toisinaan suorastaan pikkutarkka ja saatan juuttua pieniin yksityiskohtiin niiden kiinnostavuuden vuoksi. Uppoudun helposti tutkimaan erilaisia työhöni liittyviä ilmiöitä syvemmin kuin olisi tarpeellista. Työhöni kuuluu paljon ylitöitä, jotka koen uuvuttavina niiden mielekkydestä huolimatta. Viikonloput eivätkä pitkätkään lomat riitä toipumaan työn aiheuttamasta stressistä.
Työn kuormittavuutta lisää nopeatempoisuuden lisäksi erilaiset aistiyliherkkyydet (melu, valaistus, hajut, ym.) sekä isoissa ihmisjoukoissa työskentely. Asperger-ihmisille on tyypillistä erilaiset sosiaaliset rajoittuneisuudet. Vaikka ihmisjoukoissa työskentely on hankalaa, tulen hyvin toimeen tilanteissa, joissa olen tekemisissä yhden tai pienen ihmisjoukon kanssa.
Myös minulla on toiminnanohjauksen ongelmia, kuten Enbuskella oletettavasti. Tämä näkyy kodissani ajoittaisena epäjärjestyksenä, joka pahimpina uupumiskausinani on yltynyt suorastaan kaaokseksi. Samoin erilaisten projektien käynnistämisessä on ongelmia, sillä minulla on toisinaan vaikeaa edeltäkäsin hahmottaa projektin sisältö ja tavoitteet yksityiskohtien seasta. Olen kuitenkin myös luova ja taiteellinen, ja yleensä keksin ratkaisut erilaisiin ongelmiin joko yksin tai muiden ihmisten avulla. Kirjoittaminen on ollut aina minulle mieluisaa ja helppoa. On myös sellaisia Asperger-ihmisiä, jotka kiinnostuvat matematiikasta ja muista luonnontieteistä. Oma lapseni on tästä hyvä esimerkki.
Saatan myös innostua pitämään pitkiä monologeja minua kiinnostavista aiheista. Jo tämän vastaukseni venyminen näinkin pitkäksi on hyvä esimerkki taipumuksistani monologeihin.
Stressaantumisesta seuraa usein työuupumus. Myös masennus on hyvin yleistä Asperger-ihmisillä, samoin kuin muutkin mielenterveysongelmat.
Asperger on jo poistunut luokituksesta Suomessakin ja korvaantunut autismin kirjolla.
Toiseksi olet normaali.
Asperger-diagnoosi ei ole vielä poistunut luokituksesta Suomessa, vaan muutosta vasta valmistellaan. Lue tarkemmin Autismiliiton selkokielinen teksti aiheesta. https://www.autismiliitto.fi/autismikirjo/diagnosointi/diagnoosimuutos/…
Huomaa tekstin preesens, jolla viitataan nykyisyyden lisäksi tuleviin tapahtumiin, joita olet varmaan tottunut ilmaisemaan futuurilla vieraissa kielissä. Suomen kielen aikamuodoista puuttuu erillinen futuuri.
En ole kieltänyt sitä, että olen "normaali", niin normaali kuin As-ihminen voi vain olla tressiherkkyyksineni, erilaisine aistiyliherkkyyksineni ja sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvine ongelmineni. Tämä on vaatinut loputonta muiden ihmisten käyttäytymisen tarkkailua ja paljon tietoa psykologian, sosiologian ja sosiaalipsykologian alalta ymmärtääkseni ei-nepsy-ihmisiä ja käydäkseni teidän keskuudessanne "normaalista".
On suorastaan uuvuttavaa yrittää sopeutua "normaalien" ihmisten elämään.
Miksei "normaalit" ihmiset halua sopeutua meihin nepsy-ihmisiin?
Väitän, että te "normaalit" ihmiset ette ole sopeutuneet meihin - niin paljon kummastelua ja suoranaista kiusaamista me nepsy-ihmiset olemme joutuneet kestämään teidän "normaalien" ihmisten taholta. Jopa aikuiset itseään suvaitsevina pitävät ihmiset pitävät oikeutenaan kummastella ja kiusata meitä milloin mistäkin syystä.
Meidän nepsy-ihmisten keskuudessa kummastellaan yleisesti "normaalien" ihmisten kiirettä vakuutella, miten normaaleja me olemme. Ihan kuin sillä loppujen lopuksi olisi mitään merkitystä.
Sitten kun hyväksytte meidät omana itsenämme, sellaisina kun olemme syntyneet, teidän ei tarvitse enää vakuutella meidän "normaaliuttamme".
Joo, kiusaaminen johtuu autismista. Kun autistit lääkitään ja kuntoutetaan kaikki kiusaaminen loppuu.
Ulkopuolisuuden tunnekin on itseasiassa yksilöstä johtuva vamma. Maailmassa ei tunneta edes perheitä, saati sukuja, joissa kukaan sen jäsenistä olisi hyljeksitty "mustalammas" ja jos on, tämä johtuu luultavammin tämän nepsy-vammasta.
Meillä on myös äärimmäisen tehokkaita tapoja arvioida yksilön vaikeuden tunnetta suhteessa muihin. On puhdasta faktaa ja loogista ajatelua, ettei valtaosa ihmisistä koe elämässään vaikeuden tunteita arjessaan tai omaa itsetunto-ongelmia. Tai ainakaan ne objeltiivisesti mittatuina eivät ole yhtä pahoja kuin nepsyillä.
Tämä on vakava asia, sillä elämässään menestynyt, useita korkeakoulututkintoja suorittanut hyvätuloinenkin voi olla autisti, joten olisi tärkeää tunnistaa tämä ajoissa, jotta tämä saataisiin avunpiiriin.
Ei todellakaan ole "normaalia" että ihmisellä on useita eri rooleja ja että kokee joutuvansa "esittämään" muuta kuin mitä on oikeasti tullakseen sosiaalisesti hyväksytyksi. "Normaaleilla" ei ole mitään käsitystä tästä vaan sitä voi niin työssään kuin ihmissuhteissaan olla aina oma, "normaali" itsensä. Aikatauluissa pysyminen, siivous ja sosiaaliset suhteet menevät kuin vettä vain ja aikaa jää helposti myös "normaaleille" kiinnostuksen kohteille.
Lääketiede on kehittynyt huimasti parissakymmenessä vuodessa ja nykyään onneksi on tarjolla on tehokasta kuntoutusta ja lääkitystä nepsy-ongelmien hoitoon. Esimerkiksi puheliasuuden tasoa voidaan tehokkaasti säätää lääkityksellä. Lisäksi nepsyille on kehitetty erilaisia apuvälineitä, kuten kalenteri ja kännykän muistutukset.
Pitää myös muistaa, että nepsyys ei ole myöskään kehitysvamma, vaan geneettinen ja neurologinen, kuvantamaton aivohäiriö. Joka voi aiheuttaa monenlaisia, yksilöllisiä ongelmia. Ja sitten on tietysti nekin, joilla ei näitä ongelmia ole neurologisesta poikkeavuudestaan huolimatta.
Tämä on kyllä todella vaarallinen ajatus. Siis ihminen, joka käyttäytyy joo, poikkeavasti, mutta selviää noin niin kuin muuten elämästään, pystyy kasvattamaan lapsiakin täyspäisiksi aikuisiksi, niin sellainen ihminen tulisi lääkitä "normaaliksi"? Sairasta tasapäistämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen kuten Enbuske työpaikan sosiaalisista kuvioista. Mua myös pidetään tosi usein jotenkin outona. Nettitesteistä en kuitenkaan koskaan ole saanut kovia as-pisteitä, eikä ole vaikea katsoa silmiin. Sosiaalinen kanssakäyminen on tosi raskasta kuitenkin. Luultavasti itseni kohdalla vaikuttaa se että olen introvertti, ja että minua kiusattiin koulussa. Jotenkin se vammautti toimintani sosiaalisissa ympyröissä. Tai sitten olenkin aspergerpiirteinen. En mene tavallisen juoruilevan naisen muottiin vaikka voin esittää sellaista jonkun aikaa.
Monelle ihmiselle - jopa alan ammattilaiselle - voi tulla yllätyksenä se, että Asperger-ihminen osaa katsoa silmiin. Samoin meitä luullaan huumorintajuttomina. Tunnen yhden As-ihmisen, jolta ensin evättiin Asperger-diagnoosi, ihan vain sen vuoksi, että hän katsoo ihmisiä silmiin ja hänellä on (hieman omaperäinen, mustahko) huumorintaju. Hän myös osaa nauraa itselleen, sillä tilannekomiikka on hänellä yhtä hyvin hallussa kuin sanallinenkin komiikka.
Eiköhän nuo piirteet ole ihan yleisiä asseilla, myös silmiin oppii katsomaan, kun harjoittelee tarpeeksi ja ottaa niitä läääkkeitä.
Mitä lääkkeitä? Oletko tehnyt mullistavan lääkekeksinnön ja keksinyt As-lääkkeen? Johan sinulle kuuluisi ihan lääketieteen Nobelin palkinto. :D
Aspergeriuteen ei ole olemassa lääkitystä. ADHD:hen on, mutta ei autisminkirjoon - valitettavasti, sanoisi oman As-diagnoosini tehnyt psykiatrini. Asseja voi auttaa vain valmentamalla, eikä aina tarvitse sitäkään silloin, kun toiminnanohjauksessa ei ole ongelmia. Oikeastaan muuta ei sitten olekaan tarjolla kuin toiminnanohjausta, mikä on tietenkin tyhjää parempi.
Vai niin, asperger-tuttuni ottaa kyllä runsaasti erilaisia lääkkeitä mm. Ketipinoria ja jos hän jostain syystä alkaa pämppäämään eli ryyppäämään eikä muista ottaa lääkkeitä, hän joutuu psykoosiin.
Eli Asperger-tuttavallasi on myös alkoholi- ja hyvin vakava mielenterveysongelma psykoosivaaran vuoksi ja hänellä on psykoosivaaran vuoksi psykoosilääkityksenä Keptinor.
(Nettitietojen mukaan Keptinor on psykoosilääke. Itselläni ei ole moiseen lääkkeeseen tarvetta, mutta olen taitava ja erittäin nopea etsimään tietoja eri lähteistä.)
Alkoholismi, huumeriippuvuus tai psykoottisuus eivät kuulu Asperger-diagnoosiin, mutta kuten totesin, erilaiset mielenterveysongelmat - hyvin vakavatkin kuten skitsofrenia tai kaksisuuntainen mielialahäiriö - ovat mahdollisia Asperger-diagnoosin yhteydessä. Tämä kaikki tekee As-ihmisen elämästä huomattavasti vaikeampaa kuin esimerkiksi masennustaipumus.
Kuten totesin, minulla ei ole vakavia mielenterveysongelmia enkä tarvitse psykoosilääkitystä, mutta masennuksesta minulla on elämänmittainen kokemus. Masennukseen syön masennuslääkkeitä todennäköisesti loppuelämäni, sillä aivojeni välittäjäaineenvaihdunnassani on ilmeisiä ongelmia, joita ei voi parantaa.
Toistan uudelleen: Aspergeriin ei ole olemassa lääkitystä.
Onneksi kuitenkin ADHD-lääkitys on olemassa, samoin erilaisiin mielenterveysongelmiin on olemassa lääkehoitoja, sillä myös As-ihmisillä on mt-ongelmia, kuten ns. normaaleillakin ihmisillä.
Mikä on Keptinor? Sensijaan Ketipinoria käytetään myös ihan "terveillä" ihmisillä unilääkkeenä.
Keptinor on väärin kirjoitettu Ketipinor. Pahoitteluni aiheuttamastani sekaannuksesta. Terveyskirjaston mukaan Ketipinor on psykoosilääke, jota käytetään skitsofrenian, kaksisuuntaisen mielialahäiriön sekä vaikean (psykoottisen?) masennuksen hoitoon.
Olen käsittänyt, että jotkut psyykenlääkkeet ovat väsyttäviä, joten ei ihme, jos tätäkin käytetään unettomuuden hoitoon, vaikka tästä ei olekaan mainintaa Terveyskirjastossa
Jotenkin tuntuu, että taitaa olla seuraava muotidiagnoosi. Sillä on niin helppo kuitata vähän omituinen ihminen. Aloin miettiä, milloinhan meillä introverteillä diagnosoidaan myös autistismin kirjo piirteitä, kun me ekstroverttien mielestä olemme melkoisen omituisia olentoja. Ahdistumme esim. ääriekstroverttien jatkuvasta öyhötyksestä ja suuna päänä olemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut pienenä oppikirjamallin mukainen as-lapsi. Sain kuitenkin koulussa hyviä numeroita lukuaineista, opin kaiken ulkoa ja olin hiljaisehko kiltti tyttö. Olen opetellut tietoisesti sosiaalisia tilanteita, en suinkaan sano aina mielipidettä suoraan. Ihmiset huomaavat minussa jotain poikkeavaa. Olen mielestäni sosiaalisilta taidoilta lähellä keskivertoa miestä, mutta näytteleminen vie paljon voimia. Toisaalta asioihin perehtyminen ja tiedonhankinta on minulle ilmeisesti helpompaa kuin monille. Niinpä pärjään ja jaksan töissä, vaikka työelämään liittyy paljon kuormittavaa.
Olen usein miettinyt saisinko diagnoosin. Nykyisin kaltaiseeni lapseen kiinnitettäisiin huomiota. En tiedä olisiko diagnoosista haittaa vai hyötyä.
Ulkoa oppiminen ei ole vielä älykkyyttä. Moni oppii ulkoa, mutta ei hahmota asioita. Tietenkin hyvä muisti helpottaa elämää paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että taitaa olla seuraava muotidiagnoosi. Sillä on niin helppo kuitata vähän omituinen ihminen. Aloin miettiä, milloinhan meillä introverteillä diagnosoidaan myös autistismin kirjo piirteitä, kun me ekstroverttien mielestä olemme melkoisen omituisia olentoja. Ahdistumme esim. ääriekstroverttien jatkuvasta öyhötyksestä ja suuna päänä olemisesta.
No jaa, minähän olen suuna päänä hölöttävä introvertti, ei ekstrovertit käy mun hermoille :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lehtijutuissa puhutaan autismin kirjosta, mikä tosiaankin ol1isi ihan oikea termi sitten, kun uudempi lääketieteellinen luokitustapa saataisiin myös Suomessa käyttöön. Siihen asti puhutaan virallisesti Aspergerista ja autismista ym.
Tätä uudistusta on nyt odotettu vuosia, mutta mitään ei vain tapahdu täällä Suomessa. Muualla maailmassa tämä uudempi autismin kirjo -diagnoosi on jo yleisesti käytössä ja sen vuoksi varmaan myös Suomessa on jo ruvettu käyttämään epävirallisesti autismin kirjo -termiä. Onkin erittäin todennäköistä, että myös Enbuskella on F84.5 Aspergerin oireyhtymä -diagnoosi eikä autismin kirjo.Tuomas Enbuske on älykäs, sanavalmis ja ilmeisen hankala ihminen, kuten hän on itse luonnehtinut itseään. Olin vielä hetki sitten ihan varma, että hänellä olisi ollut ainakin pari akateemista yhteiskunnallista tutkintoa takanaan, mutta näköjään hän on päätynyt toimittajaksi vähäisemmällä koulutuksella.
Hänen aspegeriutensa ilmeisesti esiintyy hankalana persoonallisuutena. Iltasanomien jossakin jutussa hän on kertonut kotinsa sotkuisuudesta. Todennäköisesti hänellä on melko pahoja toiminnanohjauksen ongelmia.
Minä sain Asperger-diagnoosin kaksi vuotta sitten 58-vuotiaana sen jälkeen, kun lapseni sai saman diagnoosin 24-vuotiaana. Me molemmat olemme älykkäitä. Tämän enempää en halua kertoa aikuisesta lapsestani, mutta minulla on hyvin laaja akateeminen loppututkinto. Uuden oppiminen on minulle hyvin helppoa, kunhan olen motivoitunut opiskeluun. Yleensä riittääkin, että olen kiinnostunut uudesta asiasta. Minua kiinnostaa oman ammattialani lisäksi miltei kaikki maan ja taivaan välillä, joten tämä ei ole tuottanut ongelmia.
Olen työskennellyt omalla alallani siitä lähtien kun sain yliopistotutkintoni valmiiksi. Työni on kuitenkin osoittautunut minulle hyvin kuormittavaksi. Stressaannun helposti vaikka työ onkin mielestäni tärkeää ja mielekästä. Olen tarkka, toisinaan suorastaan pikkutarkka ja saatan juuttua pieniin yksityiskohtiin niiden kiinnostavuuden vuoksi. Uppoudun helposti tutkimaan erilaisia työhöni liittyviä ilmiöitä syvemmin kuin olisi tarpeellista. Työhöni kuuluu paljon ylitöitä, jotka koen uuvuttavina niiden mielekkydestä huolimatta. Viikonloput eivätkä pitkätkään lomat riitä toipumaan työn aiheuttamasta stressistä.
Työn kuormittavuutta lisää nopeatempoisuuden lisäksi erilaiset aistiyliherkkyydet (melu, valaistus, hajut, ym.) sekä isoissa ihmisjoukoissa työskentely. Asperger-ihmisille on tyypillistä erilaiset sosiaaliset rajoittuneisuudet. Vaikka ihmisjoukoissa työskentely on hankalaa, tulen hyvin toimeen tilanteissa, joissa olen tekemisissä yhden tai pienen ihmisjoukon kanssa.
Myös minulla on toiminnanohjauksen ongelmia, kuten Enbuskella oletettavasti. Tämä näkyy kodissani ajoittaisena epäjärjestyksenä, joka pahimpina uupumiskausinani on yltynyt suorastaan kaaokseksi. Samoin erilaisten projektien käynnistämisessä on ongelmia, sillä minulla on toisinaan vaikeaa edeltäkäsin hahmottaa projektin sisältö ja tavoitteet yksityiskohtien seasta. Olen kuitenkin myös luova ja taiteellinen, ja yleensä keksin ratkaisut erilaisiin ongelmiin joko yksin tai muiden ihmisten avulla. Kirjoittaminen on ollut aina minulle mieluisaa ja helppoa. On myös sellaisia Asperger-ihmisiä, jotka kiinnostuvat matematiikasta ja muista luonnontieteistä. Oma lapseni on tästä hyvä esimerkki.
Saatan myös innostua pitämään pitkiä monologeja minua kiinnostavista aiheista. Jo tämän vastaukseni venyminen näinkin pitkäksi on hyvä esimerkki taipumuksistani monologeihin.
Stressaantumisesta seuraa usein työuupumus. Myös masennus on hyvin yleistä Asperger-ihmisillä, samoin kuin muutkin mielenterveysongelmat.
Asperger on jo poistunut luokituksesta Suomessakin ja korvaantunut autismin kirjolla.
Toiseksi olet normaali.
Asperger-diagnoosi ei ole vielä poistunut luokituksesta Suomessa, vaan muutosta vasta valmistellaan. Lue tarkemmin Autismiliiton selkokielinen teksti aiheesta. https://www.autismiliitto.fi/autismikirjo/diagnosointi/diagnoosimuutos/…
Huomaa tekstin preesens, jolla viitataan nykyisyyden lisäksi tuleviin tapahtumiin, joita olet varmaan tottunut ilmaisemaan futuurilla vieraissa kielissä. Suomen kielen aikamuodoista puuttuu erillinen futuuri.
En ole kieltänyt sitä, että olen "normaali", niin normaali kuin As-ihminen voi vain olla tressiherkkyyksineni, erilaisine aistiyliherkkyyksineni ja sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvine ongelmineni. Tämä on vaatinut loputonta muiden ihmisten käyttäytymisen tarkkailua ja paljon tietoa psykologian, sosiologian ja sosiaalipsykologian alalta ymmärtääkseni ei-nepsy-ihmisiä ja käydäkseni teidän keskuudessanne "normaalista".
On suorastaan uuvuttavaa yrittää sopeutua "normaalien" ihmisten elämään.
Miksei "normaalit" ihmiset halua sopeutua meihin nepsy-ihmisiin?
Väitän, että te "normaalit" ihmiset ette ole sopeutuneet meihin - niin paljon kummastelua ja suoranaista kiusaamista me nepsy-ihmiset olemme joutuneet kestämään teidän "normaalien" ihmisten taholta. Jopa aikuiset itseään suvaitsevina pitävät ihmiset pitävät oikeutenaan kummastella ja kiusata meitä milloin mistäkin syystä.
Meidän nepsy-ihmisten keskuudessa kummastellaan yleisesti "normaalien" ihmisten kiirettä vakuutella, miten normaaleja me olemme. Ihan kuin sillä loppujen lopuksi olisi mitään merkitystä.
Sitten kun hyväksytte meidät omana itsenämme, sellaisina kun olemme syntyneet, teidän ei tarvitse enää vakuutella meidän "normaaliuttamme".
Joo, kiusaaminen johtuu autismista. Kun autistit lääkitään ja kuntoutetaan kaikki kiusaaminen loppuu.
Ulkopuolisuuden tunnekin on itseasiassa yksilöstä johtuva vamma. Maailmassa ei tunneta edes perheitä, saati sukuja, joissa kukaan sen jäsenistä olisi hyljeksitty "mustalammas" ja jos on, tämä johtuu luultavammin tämän nepsy-vammasta.
Meillä on myös äärimmäisen tehokkaita tapoja arvioida yksilön vaikeuden tunnetta suhteessa muihin. On puhdasta faktaa ja loogista ajatelua, ettei valtaosa ihmisistä koe elämässään vaikeuden tunteita arjessaan tai omaa itsetunto-ongelmia. Tai ainakaan ne objeltiivisesti mittatuina eivät ole yhtä pahoja kuin nepsyillä.
Tämä on vakava asia, sillä elämässään menestynyt, useita korkeakoulututkintoja suorittanut hyvätuloinenkin voi olla autisti, joten olisi tärkeää tunnistaa tämä ajoissa, jotta tämä saataisiin avunpiiriin.
Ei todellakaan ole "normaalia" että ihmisellä on useita eri rooleja ja että kokee joutuvansa "esittämään" muuta kuin mitä on oikeasti tullakseen sosiaalisesti hyväksytyksi. "Normaaleilla" ei ole mitään käsitystä tästä vaan sitä voi niin työssään kuin ihmissuhteissaan olla aina oma, "normaali" itsensä. Aikatauluissa pysyminen, siivous ja sosiaaliset suhteet menevät kuin vettä vain ja aikaa jää helposti myös "normaaleille" kiinnostuksen kohteille.
Lääketiede on kehittynyt huimasti parissakymmenessä vuodessa ja nykyään onneksi on tarjolla on tehokasta kuntoutusta ja lääkitystä nepsy-ongelmien hoitoon. Esimerkiksi puheliasuuden tasoa voidaan tehokkaasti säätää lääkityksellä. Lisäksi nepsyille on kehitetty erilaisia apuvälineitä, kuten kalenteri ja kännykän muistutukset.
Pitää myös muistaa, että nepsyys ei ole myöskään kehitysvamma, vaan geneettinen ja neurologinen, kuvantamaton aivohäiriö. Joka voi aiheuttaa monenlaisia, yksilöllisiä ongelmia. Ja sitten on tietysti nekin, joilla ei näitä ongelmia ole neurologisesta poikkeavuudestaan huolimatta.
Tämä on kyllä todella vaarallinen ajatus. Siis ihminen, joka käyttäytyy joo, poikkeavasti, mutta selviää noin niin kuin muuten elämästään, pystyy kasvattamaan lapsiakin täyspäisiksi aikuisiksi, niin sellainen ihminen tulisi lääkitä "normaaliksi"? Sairasta tasapäistämistä.
Edelleenkin: Autismiin ei ole lääkitystä vaikka muuta kuntoutusta on kyllä tarjolla.
Jos viimeisin lainaamani henkilö tarkoittaa vaarallisella ajatuksella sitä, että esim. puheliaisuutta voidaan säädellä lääkityksellä, kuten sitä edellinen kommentoija kertoo, olen samaa mieltä.
En ole koskaan kuullutkaan sellaisesta, että puheliaisuutta pyritään hillitsemään lääkityksen avulla. Kyllä ne on muut oireet, joihin adhd/add-ihmiset saavat lääkityksen. Keskittymiskyvyn ja toiminnanohjauksen ongelmat ovat näistä hankalimpia kotona, koulussa ja töissä. Jos siinä sivussa puheliaan adhd:n puheen määrä vähenee, se todennäköisesti johtuu siitä, että lääkitys ja terapia tehoaa ja hän on oppinut keskittymään myös omaan puheeseensa (ihan kaikkea, mitä ajattelee, ei tarvitse sanoa ääneen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut pienenä oppikirjamallin mukainen as-lapsi. Sain kuitenkin koulussa hyviä numeroita lukuaineista, opin kaiken ulkoa ja olin hiljaisehko kiltti tyttö. Olen opetellut tietoisesti sosiaalisia tilanteita, en suinkaan sano aina mielipidettä suoraan. Ihmiset huomaavat minussa jotain poikkeavaa. Olen mielestäni sosiaalisilta taidoilta lähellä keskivertoa miestä, mutta näytteleminen vie paljon voimia. Toisaalta asioihin perehtyminen ja tiedonhankinta on minulle ilmeisesti helpompaa kuin monille. Niinpä pärjään ja jaksan töissä, vaikka työelämään liittyy paljon kuormittavaa.
Olen usein miettinyt saisinko diagnoosin. Nykyisin kaltaiseeni lapseen kiinnitettäisiin huomiota. En tiedä olisiko diagnoosista haittaa vai hyötyä.
Ulkoa oppiminen ei ole vielä älykkyyttä. Moni oppii ulkoa, mutta ei hahmota asioita. Tietenkin hyvä muisti helpottaa elämää paljon.
Missä kohtaa viestissä kerron olevani älykäs? En ole ollut älykkyystestissä, joten en tiedä. Kerroin asiasta juuri siksi, että kuten mainitset, hyvä muisti helpottaa elämää ja tekee normaalista käymisen vähemmän kuormittavaksi. Olen paikannut sen avulla muita puitteita ja esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa ihmiset pitävät siitä, että muistan yksityiskohtia heidän kertomistaan asioista. Se tulkitaan kiinnostukseksi.
Olen sekä opiskellut että työskentelen alalla, joka vaatii juuri erityisesti kokonaisuuksien ja rakenteiden hahmottamista, analyyttisyyttä ja ongelmanratkaisutaitoja. Olen matemaattisesti erittäin lahjakas eikä hyvä muisti auta vaikkapa kirjoittamaan ällää pitkästä matematiikasta. Onko se, että kerron olleeni tyttö, jolla oli hyvä muisti, osoitus siitä, että en varmastikaan ole älykäs? Todisteet myös Enbusken älykkyydestä puuttuvat. Hän on opiskellut jossain kansanopistossa. Hänellä on ominaisuuksia, jotka voidaan yhdistää älykkyyteen. Mitä niille nyt on tapahtunut, kun on ”paljastunut” mt-ongelmia ja neurologista poikkeavuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän hän ole erinomainen keskustelija, kuten ap väittää. Samanlainen jankuttaja ja omasta katsontokannastaan kiinni pitävä kuten kaikki autistit. Yrittänyt vain opetella ihmisten tavoille.
Nimenomaan, ei ole älykästä pitää omasta katsontakannastaan kiinni, varsinkin jos faktat eivät tue sitä. Tai se että jos kyse on vain mielipiteestä, pitää ymmärtää että muillakin on niitä. Oikeasti älykäs ymmärtää nämä, ovat vielä aika helppoja sisäistää.
Älä höpise.
Ärhäkkää ja monipuolista keskustelua ei edes synny, elleivät keskustelijat ole asioista montaa mieltä ja perustele omaa näkemystään kunnolla.
Mitä keskustelua siitä sellainen olisi, jos kaikki olisivat aina samaa mieltä asioista ja hymistelivät yhdestä suusta koko ajan samaa asiaa?
Mielipiteitä saa olla puolesta ja vastaan, ei mielipiteiden tarvitse olla täyttä tieteellistä faktaa, nehän ovat juuri ja vain sen ihmisen omia mielipiteitä asioista.
Vrt. uskonto,politiikka, talous jne. Eivät edes lääkärit ole samaa kaikista asioista ja siitä, miten joitain tiettyä sairautta hoidetaan oikein.
Tuntuu ettei tuo lukemisen ymmärtäminen sinulta nyt ihan onnistunut.
Keskustelu voi olla monipuolista ja hyvää ilman ärhäkkyyttäkin. Itse kiivastun joskus kun keskustelen minulle tärkeistä asioista, mutta ymmärrän että monet muut eivät. Ja monia se ärsyttää, koska eivät ymmärrä, että kaikki eivät ole samanlaisia. Keskusteluja voi myös käydä täysin asiapitoisesti ja sekin on ok.
Ei tarvitse olla samaa mieltä asioista, eikä pidäkään jos on oikeasti eri mieltä. En missään niin väittänyt.
Missä sanoin että täytyy olla tieteellistä faktaa? Kun puhutaan asioista, jotka voidaan todistaa, silloin olisi hyvä pitäytyä faktoissa. Kai sinä nyt itsekin sen verran tajuat?
Enkö juuri kirjoittanut tuolla että jos on mielipiteitä, olisi hyvää ymmärtää että muillakin on, eikä ole olemassa mitään oikeata mielipidettä.
Vaikutat vähän yksinkertaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut pienenä oppikirjamallin mukainen as-lapsi. Sain kuitenkin koulussa hyviä numeroita lukuaineista, opin kaiken ulkoa ja olin hiljaisehko kiltti tyttö. Olen opetellut tietoisesti sosiaalisia tilanteita, en suinkaan sano aina mielipidettä suoraan. Ihmiset huomaavat minussa jotain poikkeavaa. Olen mielestäni sosiaalisilta taidoilta lähellä keskivertoa miestä, mutta näytteleminen vie paljon voimia. Toisaalta asioihin perehtyminen ja tiedonhankinta on minulle ilmeisesti helpompaa kuin monille. Niinpä pärjään ja jaksan töissä, vaikka työelämään liittyy paljon kuormittavaa.
Olen usein miettinyt saisinko diagnoosin. Nykyisin kaltaiseeni lapseen kiinnitettäisiin huomiota. En tiedä olisiko diagnoosista haittaa vai hyötyä.
Ulkoa oppiminen ei ole vielä älykkyyttä. Moni oppii ulkoa, mutta ei hahmota asioita. Tietenkin hyvä muisti helpottaa elämää paljon.
Missä kohtaa viestissä kerron olevani älykäs? En ole ollut älykkyystestissä, joten en tiedä. Kerroin asiasta juuri siksi, että kuten mainitset, hyvä muisti helpottaa elämää ja tekee normaalista käymisen vähemmän kuormittavaksi. Olen paikannut sen avulla muita puitteita ja esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa ihmiset pitävät siitä, että muistan yksityiskohtia heidän kertomistaan asioista. Se tulkitaan kiinnostukseksi.
Olen sekä opiskellut että työskentelen alalla, joka vaatii juuri erityisesti kokonaisuuksien ja rakenteiden hahmottamista, analyyttisyyttä ja ongelmanratkaisutaitoja. Olen matemaattisesti erittäin lahjakas eikä hyvä muisti auta vaikkapa kirjoittamaan ällää pitkästä matematiikasta. Onko se, että kerron olleeni tyttö, jolla oli hyvä muisti, osoitus siitä, että en varmastikaan ole älykäs? Todisteet myös Enbusken älykkyydestä puuttuvat. Hän on opiskellut jossain kansanopistossa. Hänellä on ominaisuuksia, jotka voidaan yhdistää älykkyyteen. Mitä niille nyt on tapahtunut, kun on ”paljastunut” mt-ongelmia ja neurologista poikkeavuutta?
Käytin omaa lausettasi esimerkkinä. En ottanut varsinaisesti kantaa älykkyyteesi tai sen poissaoloon. Se nyt vaan on niin että vaikka joku on aspergerin tai autismin kirjoilla, ei tarkoita vielä että hän olisi älykäs. Se oli pointtini. Ei sellainen autisti tai assi kenellä on vaikka poikkeuksellisen hyvä muisti tai olisi huippukyvykäs jossakin kapean alan osassa kerro vielä poikkeuksellisesta älykkyydestä. Valheellisesti tätä aina toitotetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lehtijutuissa puhutaan autismin kirjosta, mikä tosiaankin ol1isi ihan oikea termi sitten, kun uudempi lääketieteellinen luokitustapa saataisiin myös Suomessa käyttöön. Siihen asti puhutaan virallisesti Aspergerista ja autismista ym.
Tätä uudistusta on nyt odotettu vuosia, mutta mitään ei vain tapahdu täällä Suomessa. Muualla maailmassa tämä uudempi autismin kirjo -diagnoosi on jo yleisesti käytössä ja sen vuoksi varmaan myös Suomessa on jo ruvettu käyttämään epävirallisesti autismin kirjo -termiä. Onkin erittäin todennäköistä, että myös Enbuskella on F84.5 Aspergerin oireyhtymä -diagnoosi eikä autismin kirjo.Tuomas Enbuske on älykäs, sanavalmis ja ilmeisen hankala ihminen, kuten hän on itse luonnehtinut itseään. Olin vielä hetki sitten ihan varma, että hänellä olisi ollut ainakin pari akateemista yhteiskunnallista tutkintoa takanaan, mutta näköjään hän on päätynyt toimittajaksi vähäisemmällä koulutuksella.
Hänen aspegeriutensa ilmeisesti esiintyy hankalana persoonallisuutena. Iltasanomien jossakin jutussa hän on kertonut kotinsa sotkuisuudesta. Todennäköisesti hänellä on melko pahoja toiminnanohjauksen ongelmia.
Minä sain Asperger-diagnoosin kaksi vuotta sitten 58-vuotiaana sen jälkeen, kun lapseni sai saman diagnoosin 24-vuotiaana. Me molemmat olemme älykkäitä. Tämän enempää en halua kertoa aikuisesta lapsestani, mutta minulla on hyvin laaja akateeminen loppututkinto. Uuden oppiminen on minulle hyvin helppoa, kunhan olen motivoitunut opiskeluun. Yleensä riittääkin, että olen kiinnostunut uudesta asiasta. Minua kiinnostaa oman ammattialani lisäksi miltei kaikki maan ja taivaan välillä, joten tämä ei ole tuottanut ongelmia.
Olen työskennellyt omalla alallani siitä lähtien kun sain yliopistotutkintoni valmiiksi. Työni on kuitenkin osoittautunut minulle hyvin kuormittavaksi. Stressaannun helposti vaikka työ onkin mielestäni tärkeää ja mielekästä. Olen tarkka, toisinaan suorastaan pikkutarkka ja saatan juuttua pieniin yksityiskohtiin niiden kiinnostavuuden vuoksi. Uppoudun helposti tutkimaan erilaisia työhöni liittyviä ilmiöitä syvemmin kuin olisi tarpeellista. Työhöni kuuluu paljon ylitöitä, jotka koen uuvuttavina niiden mielekkydestä huolimatta. Viikonloput eivätkä pitkätkään lomat riitä toipumaan työn aiheuttamasta stressistä.
Työn kuormittavuutta lisää nopeatempoisuuden lisäksi erilaiset aistiyliherkkyydet (melu, valaistus, hajut, ym.) sekä isoissa ihmisjoukoissa työskentely. Asperger-ihmisille on tyypillistä erilaiset sosiaaliset rajoittuneisuudet. Vaikka ihmisjoukoissa työskentely on hankalaa, tulen hyvin toimeen tilanteissa, joissa olen tekemisissä yhden tai pienen ihmisjoukon kanssa.
Myös minulla on toiminnanohjauksen ongelmia, kuten Enbuskella oletettavasti. Tämä näkyy kodissani ajoittaisena epäjärjestyksenä, joka pahimpina uupumiskausinani on yltynyt suorastaan kaaokseksi. Samoin erilaisten projektien käynnistämisessä on ongelmia, sillä minulla on toisinaan vaikeaa edeltäkäsin hahmottaa projektin sisältö ja tavoitteet yksityiskohtien seasta. Olen kuitenkin myös luova ja taiteellinen, ja yleensä keksin ratkaisut erilaisiin ongelmiin joko yksin tai muiden ihmisten avulla. Kirjoittaminen on ollut aina minulle mieluisaa ja helppoa. On myös sellaisia Asperger-ihmisiä, jotka kiinnostuvat matematiikasta ja muista luonnontieteistä. Oma lapseni on tästä hyvä esimerkki.
Saatan myös innostua pitämään pitkiä monologeja minua kiinnostavista aiheista. Jo tämän vastaukseni venyminen näinkin pitkäksi on hyvä esimerkki taipumuksistani monologeihin.
Stressaantumisesta seuraa usein työuupumus. Myös masennus on hyvin yleistä Asperger-ihmisillä, samoin kuin muutkin mielenterveysongelmat.
Asperger on jo poistunut luokituksesta Suomessakin ja korvaantunut autismin kirjolla.
Toiseksi olet normaali.
Asperger-diagnoosi ei ole vielä poistunut luokituksesta Suomessa, vaan muutosta vasta valmistellaan. Lue tarkemmin Autismiliiton selkokielinen teksti aiheesta. https://www.autismiliitto.fi/autismikirjo/diagnosointi/diagnoosimuutos/…
Huomaa tekstin preesens, jolla viitataan nykyisyyden lisäksi tuleviin tapahtumiin, joita olet varmaan tottunut ilmaisemaan futuurilla vieraissa kielissä. Suomen kielen aikamuodoista puuttuu erillinen futuuri.
En ole kieltänyt sitä, että olen "normaali", niin normaali kuin As-ihminen voi vain olla tressiherkkyyksineni, erilaisine aistiyliherkkyyksineni ja sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvine ongelmineni. Tämä on vaatinut loputonta muiden ihmisten käyttäytymisen tarkkailua ja paljon tietoa psykologian, sosiologian ja sosiaalipsykologian alalta ymmärtääkseni ei-nepsy-ihmisiä ja käydäkseni teidän keskuudessanne "normaalista".
On suorastaan uuvuttavaa yrittää sopeutua "normaalien" ihmisten elämään.
Miksei "normaalit" ihmiset halua sopeutua meihin nepsy-ihmisiin?
Väitän, että te "normaalit" ihmiset ette ole sopeutuneet meihin - niin paljon kummastelua ja suoranaista kiusaamista me nepsy-ihmiset olemme joutuneet kestämään teidän "normaalien" ihmisten taholta. Jopa aikuiset itseään suvaitsevina pitävät ihmiset pitävät oikeutenaan kummastella ja kiusata meitä milloin mistäkin syystä.
Meidän nepsy-ihmisten keskuudessa kummastellaan yleisesti "normaalien" ihmisten kiirettä vakuutella, miten normaaleja me olemme. Ihan kuin sillä loppujen lopuksi olisi mitään merkitystä.
Sitten kun hyväksytte meidät omana itsenämme, sellaisina kun olemme syntyneet, teidän ei tarvitse enää vakuutella meidän "normaaliuttamme".
Joo, kiusaaminen johtuu autismista. Kun autistit lääkitään ja kuntoutetaan kaikki kiusaaminen loppuu.
Ulkopuolisuuden tunnekin on itseasiassa yksilöstä johtuva vamma. Maailmassa ei tunneta edes perheitä, saati sukuja, joissa kukaan sen jäsenistä olisi hyljeksitty "mustalammas" ja jos on, tämä johtuu luultavammin tämän nepsy-vammasta.
Meillä on myös äärimmäisen tehokkaita tapoja arvioida yksilön vaikeuden tunnetta suhteessa muihin. On puhdasta faktaa ja loogista ajatelua, ettei valtaosa ihmisistä koe elämässään vaikeuden tunteita arjessaan tai omaa itsetunto-ongelmia. Tai ainakaan ne objeltiivisesti mittatuina eivät ole yhtä pahoja kuin nepsyillä.
Tämä on vakava asia, sillä elämässään menestynyt, useita korkeakoulututkintoja suorittanut hyvätuloinenkin voi olla autisti, joten olisi tärkeää tunnistaa tämä ajoissa, jotta tämä saataisiin avunpiiriin.
Ei todellakaan ole "normaalia" että ihmisellä on useita eri rooleja ja että kokee joutuvansa "esittämään" muuta kuin mitä on oikeasti tullakseen sosiaalisesti hyväksytyksi. "Normaaleilla" ei ole mitään käsitystä tästä vaan sitä voi niin työssään kuin ihmissuhteissaan olla aina oma, "normaali" itsensä. Aikatauluissa pysyminen, siivous ja sosiaaliset suhteet menevät kuin vettä vain ja aikaa jää helposti myös "normaaleille" kiinnostuksen kohteille.
Lääketiede on kehittynyt huimasti parissakymmenessä vuodessa ja nykyään onneksi on tarjolla on tehokasta kuntoutusta ja lääkitystä nepsy-ongelmien hoitoon. Esimerkiksi puheliasuuden tasoa voidaan tehokkaasti säätää lääkityksellä. Lisäksi nepsyille on kehitetty erilaisia apuvälineitä, kuten kalenteri ja kännykän muistutukset.
Pitää myös muistaa, että nepsyys ei ole myöskään kehitysvamma, vaan geneettinen ja neurologinen, kuvantamaton aivohäiriö. Joka voi aiheuttaa monenlaisia, yksilöllisiä ongelmia. Ja sitten on tietysti nekin, joilla ei näitä ongelmia ole neurologisesta poikkeavuudestaan huolimatta.
Tämä on kyllä todella vaarallinen ajatus. Siis ihminen, joka käyttäytyy joo, poikkeavasti, mutta selviää noin niin kuin muuten elämästään, pystyy kasvattamaan lapsiakin täyspäisiksi aikuisiksi, niin sellainen ihminen tulisi lääkitä "normaaliksi"? Sairasta tasapäistämistä.
Edelleenkin: Autismiin ei ole lääkitystä vaikka muuta kuntoutusta on kyllä tarjolla.
Jos viimeisin lainaamani henkilö tarkoittaa vaarallisella ajatuksella sitä, että esim. puheliaisuutta voidaan säädellä lääkityksellä, kuten sitä edellinen kommentoija kertoo, olen samaa mieltä.
En ole koskaan kuullutkaan sellaisesta, että puheliaisuutta pyritään hillitsemään lääkityksen avulla. Kyllä ne on muut oireet, joihin adhd/add-ihmiset saavat lääkityksen. Keskittymiskyvyn ja toiminnanohjauksen ongelmat ovat näistä hankalimpia kotona, koulussa ja töissä. Jos siinä sivussa puheliaan adhd:n puheen määrä vähenee, se todennäköisesti johtuu siitä, että lääkitys ja terapia tehoaa ja hän on oppinut keskittymään myös omaan puheeseensa (ihan kaikkea, mitä ajattelee, ei tarvitse sanoa ääneen).
Ei tarvitse, eikä kaikkea ole pakko laittaa suuhunsa. Osa kuitenkin haluaa, osa taas ei pysty lopettamaan halusta huolimatta.
Tai osa ei puhu, koska ei ole mitään sanottavaa, osa koska ei halua, osa ei uskalla.
Kaikki nämä voivat viitata joidenkin mielestä diagnoosin tarpeeseen. Koska ajatellaan, että pitää pystyä puhumaan, vaikka ei haluaisi tai uskaltaisi. Ei kuitenkaan saa puhua liikaa, vaan juuri sopivasti. Jos joku ärsyyntyy sinuun siksi, että puhut tämän mielestä liikaa tai liiaan vähän- katostaan että vika on jossain muussa kuin ärsyyntyjässä.
Vaihtoehtoinen tulkinta on, ettei kummassakaan ole vikaa. Silloin ei kuitenkaan voistaisi "hoitaa" kumpaakaan.
Osa "normaaliuden" vaatimuksista on puhtaasti kulttuurisia oletuksia ja arvottamista.
Lääkityksestä puhuminen antaa myös virheellisen kuvan sairauden hoidosta, koska a) lääkitys ei hoida mitään b) kyseessä ei ole sairaus, jonka oireita hoidetaan/hilllitään.
Lääkitys kyllä voi aiheuttaa sairauksia.
Voidaan sanoa, että jossain on menty vikaan kun varhaisen tunnistamisen nimissä jo 3vuotiailla on diagnooseja ja n. +6vuotiailla keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä.
Tai eikö kukaan oikeasti kyseenalaista esim. Kolmiportaisen tuen mallia?
Nykyään lapsille tehdään jo ennen kouluikää useampiakin kartoituksia ja arvointeja, joilla pyritään "varhaiseen puuttumiseen" ja "tuen tarpeen arvointiin", sekä lätkitään mielivaltaisesti diagnooseja milloin vanhempien, milloin opettajien väsymyksen vuoksi ja milloin naapurin pertin arvion vuoksi.
Tämä saattaa olla joillekkin ihan uusi ajatus, mutta mitä jos niitä tuen tarpeitakin arvioitaisiin esim. Koululaisen kohdalla ihan koulumenestyksen perusteella? Sen sijaan et arvioidaan, kartoitetaan vähän lisää ja diagnosoidaan?
Voitaisiinko "käytösongelmatkin" havaita ihan käytöksen perusteella ja lähteä selvittämään mahdollisia kuormittavia tekijöitä lapsen elämässä ja puuttua niihin?
Tietysti tässä on riskinsä, esimerkiksi voi helposti jäädä huomaamatta ne oppilaat, jotka pärjäävät koulussa vaikka kokevatkin koulun vaikeaksi. Näistä voi sitten myöhemmin tulla nepsy-aikuisia, jotka kuvittelevat että koulun käynti oli helppoa kaikille muille lapsille. Eikä töitä oppimisen tai muunkaan eteen ole tarvinnut tehdä.
Ja tämä ei ole nepsyiksi tai muiksi mt-ongelmaisiksi itsensä mieltävien vika, vaan ihan suoraan sairaan yhteiskunnan mielivaltaista tuotosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Buskella on omasta mielestään kaikki mahdollinen muu paitsi luulosairaus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut pienenä oppikirjamallin mukainen as-lapsi. Sain kuitenkin koulussa hyviä numeroita lukuaineista, opin kaiken ulkoa ja olin hiljaisehko kiltti tyttö. Olen opetellut tietoisesti sosiaalisia tilanteita, en suinkaan sano aina mielipidettä suoraan. Ihmiset huomaavat minussa jotain poikkeavaa. Olen mielestäni sosiaalisilta taidoilta lähellä keskivertoa miestä, mutta näytteleminen vie paljon voimia. Toisaalta asioihin perehtyminen ja tiedonhankinta on minulle ilmeisesti helpompaa kuin monille. Niinpä pärjään ja jaksan töissä, vaikka työelämään liittyy paljon kuormittavaa.
Olen usein miettinyt saisinko diagnoosin. Nykyisin kaltaiseeni lapseen kiinnitettäisiin huomiota. En tiedä olisiko diagnoosista haittaa vai hyötyä.
Ulkoa oppiminen ei ole vielä älykkyyttä. Moni oppii ulkoa, mutta ei hahmota asioita. Tietenkin hyvä muisti helpottaa elämää paljon.
Missä kohtaa viestissä kerron olevani älykäs? En ole ollut älykkyystestissä, joten en tiedä. Kerroin asiasta juuri siksi, että kuten mainitset, hyvä muisti helpottaa elämää ja tekee normaalista käymisen vähemmän kuormittavaksi. Olen paikannut sen avulla muita puitteita ja esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa ihmiset pitävät siitä, että muistan yksityiskohtia heidän kertomistaan asioista. Se tulkitaan kiinnostukseksi.
Olen sekä opiskellut että työskentelen alalla, joka vaatii juuri erityisesti kokonaisuuksien ja rakenteiden hahmottamista, analyyttisyyttä ja ongelmanratkaisutaitoja. Olen matemaattisesti erittäin lahjakas eikä hyvä muisti auta vaikkapa kirjoittamaan ällää pitkästä matematiikasta. Onko se, että kerron olleeni tyttö, jolla oli hyvä muisti, osoitus siitä, että en varmastikaan ole älykäs? Todisteet myös Enbusken älykkyydestä puuttuvat. Hän on opiskellut jossain kansanopistossa. Hänellä on ominaisuuksia, jotka voidaan yhdistää älykkyyteen. Mitä niille nyt on tapahtunut, kun on ”paljastunut” mt-ongelmia ja neurologista poikkeavuutta?
Käytin omaa lausettasi esimerkkinä. En ottanut varsinaisesti kantaa älykkyyteesi tai sen poissaoloon. Se nyt vaan on niin että vaikka joku on aspergerin tai autismin kirjoilla, ei tarkoita vielä että hän olisi älykäs. Se oli pointtini. Ei sellainen autisti tai assi kenellä on vaikka poikkeuksellisen hyvä muisti tai olisi huippukyvykäs jossakin kapean alan osassa kerro vielä poikkeuksellisesta älykkyydestä. Valheellisesti tätä aina toitotetaan.
Autisti tai assi voi olla myös laaja-alaisesti älykäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut pienenä oppikirjamallin mukainen as-lapsi. Sain kuitenkin koulussa hyviä numeroita lukuaineista, opin kaiken ulkoa ja olin hiljaisehko kiltti tyttö. Olen opetellut tietoisesti sosiaalisia tilanteita, en suinkaan sano aina mielipidettä suoraan. Ihmiset huomaavat minussa jotain poikkeavaa. Olen mielestäni sosiaalisilta taidoilta lähellä keskivertoa miestä, mutta näytteleminen vie paljon voimia. Toisaalta asioihin perehtyminen ja tiedonhankinta on minulle ilmeisesti helpompaa kuin monille. Niinpä pärjään ja jaksan töissä, vaikka työelämään liittyy paljon kuormittavaa.
Olen usein miettinyt saisinko diagnoosin. Nykyisin kaltaiseeni lapseen kiinnitettäisiin huomiota. En tiedä olisiko diagnoosista haittaa vai hyötyä.
Ulkoa oppiminen ei ole vielä älykkyyttä. Moni oppii ulkoa, mutta ei hahmota asioita. Tietenkin hyvä muisti helpottaa elämää paljon.
Missä kohtaa viestissä kerron olevani älykäs? En ole ollut älykkyystestissä, joten en tiedä. Kerroin asiasta juuri siksi, että kuten mainitset, hyvä muisti helpottaa elämää ja tekee normaalista käymisen vähemmän kuormittavaksi. Olen paikannut sen avulla muita puitteita ja esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa ihmiset pitävät siitä, että muistan yksityiskohtia heidän kertomistaan asioista. Se tulkitaan kiinnostukseksi.
Olen sekä opiskellut että työskentelen alalla, joka vaatii juuri erityisesti kokonaisuuksien ja rakenteiden hahmottamista, analyyttisyyttä ja ongelmanratkaisutaitoja. Olen matemaattisesti erittäin lahjakas eikä hyvä muisti auta vaikkapa kirjoittamaan ällää pitkästä matematiikasta. Onko se, että kerron olleeni tyttö, jolla oli hyvä muisti, osoitus siitä, että en varmastikaan ole älykäs? Todisteet myös Enbusken älykkyydestä puuttuvat. Hän on opiskellut jossain kansanopistossa. Hänellä on ominaisuuksia, jotka voidaan yhdistää älykkyyteen. Mitä niille nyt on tapahtunut, kun on ”paljastunut” mt-ongelmia ja neurologista poikkeavuutta?
Käytin omaa lausettasi esimerkkinä. En ottanut varsinaisesti kantaa älykkyyteesi tai sen poissaoloon. Se nyt vaan on niin että vaikka joku on aspergerin tai autismin kirjoilla, ei tarkoita vielä että hän olisi älykäs. Se oli pointtini. Ei sellainen autisti tai assi kenellä on vaikka poikkeuksellisen hyvä muisti tai olisi huippukyvykäs jossakin kapean alan osassa kerro vielä poikkeuksellisesta älykkyydestä. Valheellisesti tätä aina toitotetaan.
Olet tosi läpinäkyvä. Miksi sinua risoo vaikka joku häiriöinen olisikin älykkäämpi kuin sinä? Itsetunto-ongelmia?
Klofidus kirjoitti:
Buskella on omasta mielestään kaikki mahdollinen muu paitsi luulosairaus
Luulosairaudessa eli hypokondriassa pelätään jotain vakavaa sairautta, esim. syöpä tai HIV ja kaikkien pienienkin oireiden kuvitellaan todistavan, että kyseessä on se sairaus. Tutkimustuloksia ei uskota, vaan sinnikkäästi uskotaan, että se on kuitenkin se sairaus. Enbuske ei ole luulosairas.
Missä ja miten pitkään oli psyk.hoidossa?
Diagnoosin on täytynyt tulla muusta.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa saa älykkään miehen leiman jos käyttäytyy omituisesti ja töksäyttelevästi. Jussi Halla-aho on yksi esimerkki. Kielitieteitä opiskellut, sosiaalisesti kömpelö ja keskinkertaisesti kirjoitettuja kaheleita tarinoita sepittelevä nainen ei voisi haaveillakaan neron viitasta ja mestarin tavoin "sarkastisia" totuuksia töksäyttelevistä opetuslapsista.
On ylipäätään epäilyttävää kun jonkun kohdalla aletaan toistella kuinka "älykäs" hän on.
Hear hear!!! Jos jätetään arviot persoonasta sivuun, Embuske on verbaalisesti ihan lahjakas, mutta en kyllä näe hänessä oikeastaan mitään erityisen älykästä. Mutta kyllä minä häntä symppaan vähän enemmän nyt, vaikkakin pohdin, josko ei kertonut ihan kaikkia diagnoosejaan lehdelle.
Suomessa saa älykkään miehen leiman jos käyttäytyy omituisesti ja töksäyttelevästi. Jussi Halla-aho on yksi esimerkki. Kielitieteitä opiskellut, sosiaalisesti kömpelö ja keskinkertaisesti kirjoitettuja kaheleita tarinoita sepittelevä nainen ei voisi haaveillakaan neron viitasta ja mestarin tavoin "sarkastisia" totuuksia töksäyttelevistä opetuslapsista.
On ylipäätään epäilyttävää kun jonkun kohdalla aletaan toistella kuinka "älykäs" hän on.