Lue keskustelun säännöt.
Enbusken autismi, miten voi olla?
05.12.2020 |
En tarkoita tätä ihmettelyä sellaisena, kuin janitavainon ketjuissa oli, kyllä minä uskon Enbuskella olevan elämää haittaava autismi, mutta en vaan tajua millaista se voi olla kun mies on tehnyt vuosikymmenet työtä mediassa ja ihmisten kanssa keskustellen. Siis hän on erinomainen keskustelija. Se ei käy yksiin sen kanssa, mitä olen autismista kuvitellut. Kuvittelin myös, että autismi todetaan jo pikkulapsilta tai ollaan toteamatta, ja sitten asia on taputeltu.
Eli jos Enbusken kaltainen keski-ikäinen ihminen diagnosoidaan autistiseksi, niin eikö tuo vähintään viittaa siihen, että autismi on hyvin alidiagnosoitu vaiva? Täytyykö tässä itsekin alkaa käydä oirelistaa läpi ja miettiä lääkäriin hakeutumista? Tai ei vain minun vaan kenen tahansa.
Kommentit (204)
Onko tuo Hesarin jutussa mainittu ryhmäseksi tyypillistä tälle oireistolle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten Enbuske on onnistunut löytämään tuollaisen ex-vaimon ja ystävän? Moni jää oman onnensa nojaan, kun alkaa mennä heikommin. Näköjään Enbuske ei.
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo Hesarin jutussa mainittu ryhmäseksi tyypillistä tälle oireistolle?
Aspergereissa on enemmän seksuaalivähemmistöihin kuuluvia kuin väestössä keskimäärin.
Nykyään kaikki leimataan autisteiksi.
Kaikelle löytyy joku hemmetin diagnoosi.
Mitä se kertoo tästä ajasta?
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kaikki leimataan autisteiksi.
Kaikelle löytyy joku hemmetin diagnoosi.
Mitä se kertoo tästä ajasta?
Kertoo sitä että ei tarvitse esittää normaalia, kun kukaan muukaan ei ole normaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teinipoikani sai autismidiagnoosin ihan yllätyksenä pari vuotta sitten.
Oli sairaalassa tutkimuksissa muutamia päiviä nivelongelmien takia. Siinä pois lähtiessä poikaa tutkineet lääkärit ottivat puheeksi autistisen oireilun ja ehdottivat tutkimusten tekemistä. Diagnoosi tuli sen jälkeen hyvin nopeasti.
Siellä sairaalassa poika käyttäytyi kyllä varsin erikoisesti. Koskaan aikasemmin en ollut sellaista käytöstä nähnyt hänellä. Enkä oikeastaan kenelläkään.
En ollut osannut epäillä mitään, sillä hänen käytöksessään ei ollut mitään erikoista ennen sitä sairaalareissua. Koulussakin pärjäsi hyvin ja sai hyviä numeroita vähällä opiskelulla. Ainoa erikoinen piirre oli oikeastaan se, että hän oli oppinut vieraita kieliä itsekseen, ilman opetusta tai oppikirjoja. En kuitenkaan ajatellut, että se olisi jotenkin poikkeavaa.
Teini-ikä on kuitenkin nostanut autistista oireilua pinnnalle. Hänellä tulee välillä sellaisia kausia, että ei pysty lähtemään kouluun eikä yhtään mihinkään. Hyvä että omasta huoneesta kykenee tulemaan pois. Koulussa ei oikein tykätä siitä, eikä haluta ymmärtää sitä että teini haluaisi kyllä tulla kouluun, mutta ei pysty. Opettajat ovat selkeästi sitä mieltä että hän vaan laiskottelee kotona. Toivottavasti helpottaa jossain vaiheessa. Terapiaa on onneksi alkanut saamaan.
Se on kuulemma aika yleistä autismikirjon ihmisillä, että murrosikä pahentaa oireita, tai tuo ensimmäistä kertaa oireilua esiin.
Ei ole mitenkään epätavallista, että lievää oireilua ei tajuta kotioloissa, koska ympäristö on tuttu ja turvallinen ja aina ei osata edes ajatella mikä on normaalia. Väitetään, että ennen ei nepsyjä ollut, mutta olihan niitä. Koulujärjestelmä vain ei vaatinut heiltä niin paljon nykyään. Oli kansa- ja kansalaiskoulut. Appiukkoni esimerkiksi oli niin ilmiselvä asperger kuin olla voi. Mutta siihen aikaan pojat sai olla poikia, liikaakin.
Vastaaja 100 kuulostaa aivan minulta. Ihan normaalia käytöstä. Kyllähän meille kaikille saisi lätkäistyä jonkun diagnoosin ja tulevaisuudessa näin varmaan onkin. Se "raamattu" kun paksunee jatkuvasti. Esim mikäli suret läheisen kuolemaa yli 2vkoa, niin se on masennus ja ei kun nappia naamaan! N39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että taitaa olla seuraava muotidiagnoosi. Sillä on niin helppo kuitata vähän omituinen ihminen. Aloin miettiä, milloinhan meillä introverteillä diagnosoidaan myös autistismin kirjo piirteitä, kun me ekstroverttien mielestä olemme melkoisen omituisia olentoja. Ahdistumme esim. ääriekstroverttien jatkuvasta öyhötyksestä ja suuna päänä olemisesta.
Se voi tuntua siltä, että on muotidiagnoosi. Mutta johtuu siitä, että tietoisuus on lisääntynyt ja lapsilla näitä neurologisiä häiriöitä bongataan. Oma lapseni on älykkyydellä pitkään pystynyt kompensoimaan ongelmia, mutta korkeakouluopintojen ja aikuiselämän kanssa alkoi hommat levitä käsiin. Nyt on päällä autismiepäily ja ADD-epäily ja näitä tutkitaan. Kun luin oireista aikuisilla, niin pelottavan tutulta kuulosti ja hakeuduin itsekin tutkimuksiin. Kun kerroin tästä ystäville, pari heistä sanoi että ovat aina pitäneet minua aspergerinä. Sitä vain ihmettelen, ettei ole tässä 15 vuoden aikana kun on tunnettu, tullut mieleen sanoa? Kun kuitenkin ovat puheistani tienneet, että pidän itseäni ja myös lastani ihan normaalina.
Mutta nyt on sellainen aika, että lapsilla näitä ongelmia bongataan ja kun nämä on perinnöllisiä, niin vanhemmatkin havahtuvat omiin outouksiin, joille ovat olleet sokeita. Kyllä minä olen tiedostanut jonkinlaista sosiaalista kömpelyyttä, mutta vasta lapsen lukiokavereiden kautta olen tutustunut aspergereihin ja oppinut bongaamaan selviä tapauksia. Ei tullut pieneen mieleenkään, että minä ja lapsi oltaisiin jotain aspergereita!
Korkean toimintakyvyn omaavat autistiset henkilöt/assit ovat monesti hyvin alidiagnosoitu ihmisryhmä. Itse kuulun autismikirjoon. Osaan katsoa silmiin, olla hyvinkin asiallinen, löytyy pitkäaikaisia ystäviä, akateeminen tutkinto yms. Olen myöskin hyvin ääniherkkä, ja kuormitun herkästi kaupunkiympäritössä. OCD piirteitä löytyy myös.
Tuntuu, että monesti neurotyypilliset sortuvat mustavalkoisempaan ja jäykempään ajatteluun kuin monet kirjolaiset kun heti ihmetellään jos joku henkilö ei istu siihen omassa mielessä olevaan pieneen muottiin. Puhutaanki autismikirjosta syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo Hesarin jutussa mainittu ryhmäseksi tyypillistä tälle oireistolle?
Jutussa se kytkettiin bipolaarisuuteen ja varmaan hyvästä syystä .
Vierailija kirjoitti:
Minusta Enbuske tekee kyllä hallaa aspergereillekin, kyllä hänellä on selkeästi muutakin taustalla. Eivätkä kaikki assit tai autistit ole älykkäitä kuin ihan kapealla alalla, mutta muuten ihan perustasoa. Kyllä oikeaan älykkyyteen tarvitaan muutakin kuin pienen siivun tietämys esimerkiksi siitä miten sähkö toimii. Sitten on vielä nämä joilla on niin hyvä muisti, että he hämäävät tällä jo tiettyjä ihmisiä. Pseudoälykkyyttähän tuo on.
Normaalin vaihtelua. Me kaikki hämäämme kun ei 99 sadasta ymmärrä mitä oikea laaja-alainen kaiken käsittävä älykkyys olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AHHAAH NYT SITTEN TULEE YLLÄTYKSENÄ!
Siis mua niin ottaa päähän kuinka täällä palstalla kuvitellaan aina että työttömät tai nepsy ihmiset ovat jotenkin outoja, likaisia ja syrjäytyneitä. Sitten kun oikein joku näyttäytyy ja esittäytyy ja huomaatte että se on ihan samanalinen kuin te, niin ollaan että ohoooh
Sama musta ihmiset eivät ikimaailmassa uskoisi musta että olen työtön ja on add.
Tämä. Itse olen asperger eikä musta huomaisi sitä lainkaan koska en yleensä ota sitä puheeksi ja olen ns. oppinut keskustelemaan normaalisti... :D
Luuleeko ihmiset että asperger tarkoittaa että olet joku syrjäytynyt, tuolilla ees taas keikkuva kummajainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut pienenä oppikirjamallin mukainen as-lapsi. Sain kuitenkin koulussa hyviä numeroita lukuaineista, opin kaiken ulkoa ja olin hiljaisehko kiltti tyttö. Olen opetellut tietoisesti sosiaalisia tilanteita, en suinkaan sano aina mielipidettä suoraan. Ihmiset huomaavat minussa jotain poikkeavaa. Olen mielestäni sosiaalisilta taidoilta lähellä keskivertoa miestä, mutta näytteleminen vie paljon voimia. Toisaalta asioihin perehtyminen ja tiedonhankinta on minulle ilmeisesti helpompaa kuin monille. Niinpä pärjään ja jaksan töissä, vaikka työelämään liittyy paljon kuormittavaa.
Olen usein miettinyt saisinko diagnoosin. Nykyisin kaltaiseeni lapseen kiinnitettäisiin huomiota. En tiedä olisiko diagnoosista haittaa vai hyötyä.
Ulkoa oppiminen ei ole vielä älykkyyttä. Moni oppii ulkoa, mutta ei hahmota asioita. Tietenkin hyvä muisti helpottaa elämää paljon.
Missä kohtaa viestissä kerron olevani älykäs? En ole ollut älykkyystestissä, joten en tiedä. Kerroin asiasta juuri siksi, että kuten mainitset, hyvä muisti helpottaa elämää ja tekee normaalista käymisen vähemmän kuormittavaksi. Olen paikannut sen avulla muita puitteita ja esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa ihmiset pitävät siitä, että muistan yksityiskohtia heidän kertomistaan asioista. Se tulkitaan kiinnostukseksi.
Olen sekä opiskellut että työskentelen alalla, joka vaatii juuri erityisesti kokonaisuuksien ja rakenteiden hahmottamista, analyyttisyyttä ja ongelmanratkaisutaitoja. Olen matemaattisesti erittäin lahjakas eikä hyvä muisti auta vaikkapa kirjoittamaan ällää pitkästä matematiikasta. Onko se, että kerron olleeni tyttö, jolla oli hyvä muisti, osoitus siitä, että en varmastikaan ole älykäs? Todisteet myös Enbusken älykkyydestä puuttuvat. Hän on opiskellut jossain kansanopistossa. Hänellä on ominaisuuksia, jotka voidaan yhdistää älykkyyteen. Mitä niille nyt on tapahtunut, kun on ”paljastunut” mt-ongelmia ja neurologista poikkeavuutta?
Käytin omaa lausettasi esimerkkinä. En ottanut varsinaisesti kantaa älykkyyteesi tai sen poissaoloon. Se nyt vaan on niin että vaikka joku on aspergerin tai autismin kirjoilla, ei tarkoita vielä että hän olisi älykäs. Se oli pointtini. Ei sellainen autisti tai assi kenellä on vaikka poikkeuksellisen hyvä muisti tai olisi huippukyvykäs jossakin kapean alan osassa kerro vielä poikkeuksellisesta älykkyydestä. Valheellisesti tätä aina toitotetaan.
Olet tosi läpinäkyvä. Miksi sinua risoo vaikka joku häiriöinen olisikin älykkäämpi kuin sinä? Itsetunto-ongelmia?
Yksi lysti mitä sinä luulet. Tiedostan ihan täysin että on minua paljon älykkäämpiä ja osa heistä on autismin kirjoilla. Aika vihaista meininkiä sulta kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite oon luullu et oikeat asbergerit on älykkyydeltään alhasia eikä pärjää missään, kun niiden aivoissa jotakin vinksallaan.
tyhmiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AHHAAH NYT SITTEN TULEE YLLÄTYKSENÄ!
Siis mua niin ottaa päähän kuinka täällä palstalla kuvitellaan aina että työttömät tai nepsy ihmiset ovat jotenkin outoja, likaisia ja syrjäytyneitä. Sitten kun oikein joku näyttäytyy ja esittäytyy ja huomaatte että se on ihan samanalinen kuin te, niin ollaan että ohoooh
Sama musta ihmiset eivät ikimaailmassa uskoisi musta että olen työtön ja on add.
Tämä. Itse olen asperger eikä musta huomaisi sitä lainkaan koska en yleensä ota sitä puheeksi ja olen ns. oppinut keskustelemaan normaalisti... :D
Luuleeko ihmiset että asperger tarkoittaa että olet joku syrjäytynyt, tuolilla ees taas keikkuva kummajainen?
Kyllä. Itse sain diagnoosin aikuisiällä, ja sen jälkeen törmännyt monta kertaa kuvitelmaan että älyssäni olisi jotain vikaa (ÄO 146).
Neurotyypillisten käsitykset autismikirjosta ovat ihan ihmeellisiä. Tosielämässä vastaantulevia kirjolaisia he eivät tunnista sitten millään, juurikin sen tyyppisistä syistä kuin että osaa keskustella jankuttamatta, on normaaliälyinen, pukeutuu tavallisesti, käy töissä ja on perheellinen. Niin kuin aspergerit usein ovat.
Se on kumma miten nämä Enbusken kaltaiset ihmiset aina vaan ajautuvat hybriksen valtaan. He pitävät älyään ja kykyjään ainutlaatuisina, ovat egoismissaan muiden yläpuolella, mutta oven takana odottaa sitten se romahdus. Osa oppii, moni ei ja kierre lähtee uudestaan. Jörn Donner taisi olla näistä narsisteista ainoa, joka selvisi elämänsä läpi koskaan varsinaisesti romahtamatta. Hän toki olikin ihan oikea poikkeusyksilö, eipä sillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AHHAAH NYT SITTEN TULEE YLLÄTYKSENÄ!
Siis mua niin ottaa päähän kuinka täällä palstalla kuvitellaan aina että työttömät tai nepsy ihmiset ovat jotenkin outoja, likaisia ja syrjäytyneitä. Sitten kun oikein joku näyttäytyy ja esittäytyy ja huomaatte että se on ihan samanalinen kuin te, niin ollaan että ohoooh
Sama musta ihmiset eivät ikimaailmassa uskoisi musta että olen työtön ja on add.
Tämä. Itse olen asperger eikä musta huomaisi sitä lainkaan koska en yleensä ota sitä puheeksi ja olen ns. oppinut keskustelemaan normaalisti... :D
Luuleeko ihmiset että asperger tarkoittaa että olet joku syrjäytynyt, tuolilla ees taas keikkuva kummajainen?
Kyllä. Itse sain diagnoosin aikuisiällä, ja sen jälkeen törmännyt monta kertaa kuvitelmaan että älyssäni olisi jotain vikaa (ÄO 146).
Neurotyypillisten käsitykset autismikirjosta ovat ihan ihmeellisiä. Tosielämässä vastaantulevia kirjolaisia he eivät tunnista sitten millään, juurikin sen tyyppisistä syistä kuin että osaa keskustella jankuttamatta, on normaaliälyinen, pukeutuu tavallisesti, käy töissä ja on perheellinen. Niin kuin aspergerit usein ovat.
Mitä hyötyä siitä ällistä on, jos sitä ei koskaan pääse käyttämään sosiaalisten rajoitteiden sun muiden vuoksi? Kotona möllötetään ja etsitään lohtua ÄO-testien tuloksista, mutta samaan aikaan paljon tyhmemmät ovat onnellisia ja tuottavia yksilöitä. Vähän sama kuin jos on iso muna, mutta ei koskaan pääse sänkyyn kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AHHAAH NYT SITTEN TULEE YLLÄTYKSENÄ!
Siis mua niin ottaa päähän kuinka täällä palstalla kuvitellaan aina että työttömät tai nepsy ihmiset ovat jotenkin outoja, likaisia ja syrjäytyneitä. Sitten kun oikein joku näyttäytyy ja esittäytyy ja huomaatte että se on ihan samanalinen kuin te, niin ollaan että ohoooh
Sama musta ihmiset eivät ikimaailmassa uskoisi musta että olen työtön ja on add.
Tämä. Itse olen asperger eikä musta huomaisi sitä lainkaan koska en yleensä ota sitä puheeksi ja olen ns. oppinut keskustelemaan normaalisti... :D
Luuleeko ihmiset että asperger tarkoittaa että olet joku syrjäytynyt, tuolilla ees taas keikkuva kummajainen?
Kyllä. Itse sain diagnoosin aikuisiällä, ja sen jälkeen törmännyt monta kertaa kuvitelmaan että älyssäni olisi jotain vikaa (ÄO 146).
Neurotyypillisten käsitykset autismikirjosta ovat ihan ihmeellisiä. Tosielämässä vastaantulevia kirjolaisia he eivät tunnista sitten millään, juurikin sen tyyppisistä syistä kuin että osaa keskustella jankuttamatta, on normaaliälyinen, pukeutuu tavallisesti, käy töissä ja on perheellinen. Niin kuin aspergerit usein ovat.
Mitä hyötyä siitä ällistä on, jos sitä ei koskaan pääse käyttämään sosiaalisten rajoitteiden sun muiden vuoksi? Kotona möllötetään ja etsitään lohtua ÄO-testien tuloksista, mutta samaan aikaan paljon tyhmemmät ovat onnellisia ja tuottavia yksilöitä. Vähän sama kuin jos on iso muna, mutta ei koskaan pääse sänkyyn kenenkään kanssa.
Ikävä tuottaa sinulle pettymys, mutta minun ällilleni on aika paljon käyttöä nykyisessä asiantuntijatyössä, johon sisältyy myös mm. kouluttamista ja hankkeissa (=tiimissä) työskentelyä.
Minulla myös on ystäviä ja menoja, ja olen onnellinen ja elämääni ihan tyytyväinen. Ei asperger sitä mitenkään estä, päinvastoin erityismielenkiinnon kohteet ovat loputon elämän sisällön lähde. Tykkään esimerkiksi opiskella itsekseni kaikenlaista. Kyllä vähän kuulostaa siltä, että meistä kahdesta sinä olet se joka ei ole kovin onnellinen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AHHAAH NYT SITTEN TULEE YLLÄTYKSENÄ!
Siis mua niin ottaa päähän kuinka täällä palstalla kuvitellaan aina että työttömät tai nepsy ihmiset ovat jotenkin outoja, likaisia ja syrjäytyneitä. Sitten kun oikein joku näyttäytyy ja esittäytyy ja huomaatte että se on ihan samanalinen kuin te, niin ollaan että ohoooh
Sama musta ihmiset eivät ikimaailmassa uskoisi musta että olen työtön ja on add.
Tämä. Itse olen asperger eikä musta huomaisi sitä lainkaan koska en yleensä ota sitä puheeksi ja olen ns. oppinut keskustelemaan normaalisti... :D
Luuleeko ihmiset että asperger tarkoittaa että olet joku syrjäytynyt, tuolilla ees taas keikkuva kummajainen?
Kyllä. Itse sain diagnoosin aikuisiällä, ja sen jälkeen törmännyt monta kertaa kuvitelmaan että älyssäni olisi jotain vikaa (ÄO 146).
Neurotyypillisten käsitykset autismikirjosta ovat ihan ihmeellisiä. Tosielämässä vastaantulevia kirjolaisia he eivät tunnista sitten millään, juurikin sen tyyppisistä syistä kuin että osaa keskustella jankuttamatta, on normaaliälyinen, pukeutuu tavallisesti, käy töissä ja on perheellinen. Niin kuin aspergerit usein ovat.
Mitä hyötyä siitä ällistä on, jos sitä ei koskaan pääse käyttämään sosiaalisten rajoitteiden sun muiden vuoksi? Kotona möllötetään ja etsitään lohtua ÄO-testien tuloksista, mutta samaan aikaan paljon tyhmemmät ovat onnellisia ja tuottavia yksilöitä. Vähän sama kuin jos on iso muna, mutta ei koskaan pääse sänkyyn kenenkään kanssa.
lol so true
Teinipoikani sai autismidiagnoosin ihan yllätyksenä pari vuotta sitten.
Oli sairaalassa tutkimuksissa muutamia päiviä nivelongelmien takia. Siinä pois lähtiessä poikaa tutkineet lääkärit ottivat puheeksi autistisen oireilun ja ehdottivat tutkimusten tekemistä. Diagnoosi tuli sen jälkeen hyvin nopeasti.
Siellä sairaalassa poika käyttäytyi kyllä varsin erikoisesti. Koskaan aikasemmin en ollut sellaista käytöstä nähnyt hänellä. Enkä oikeastaan kenelläkään.
En ollut osannut epäillä mitään, sillä hänen käytöksessään ei ollut mitään erikoista ennen sitä sairaalareissua. Koulussakin pärjäsi hyvin ja sai hyviä numeroita vähällä opiskelulla. Ainoa erikoinen piirre oli oikeastaan se, että hän oli oppinut vieraita kieliä itsekseen, ilman opetusta tai oppikirjoja. En kuitenkaan ajatellut, että se olisi jotenkin poikkeavaa.
Teini-ikä on kuitenkin nostanut autistista oireilua pinnnalle. Hänellä tulee välillä sellaisia kausia, että ei pysty lähtemään kouluun eikä yhtään mihinkään. Hyvä että omasta huoneesta kykenee tulemaan pois. Koulussa ei oikein tykätä siitä, eikä haluta ymmärtää sitä että teini haluaisi kyllä tulla kouluun, mutta ei pysty. Opettajat ovat selkeästi sitä mieltä että hän vaan laiskottelee kotona. Toivottavasti helpottaa jossain vaiheessa. Terapiaa on onneksi alkanut saamaan.
Se on kuulemma aika yleistä autismikirjon ihmisillä, että murrosikä pahentaa oireita, tai tuo ensimmäistä kertaa oireilua esiin.