Lue keskustelun säännöt.
Enbusken autismi, miten voi olla?
05.12.2020 |
En tarkoita tätä ihmettelyä sellaisena, kuin janitavainon ketjuissa oli, kyllä minä uskon Enbuskella olevan elämää haittaava autismi, mutta en vaan tajua millaista se voi olla kun mies on tehnyt vuosikymmenet työtä mediassa ja ihmisten kanssa keskustellen. Siis hän on erinomainen keskustelija. Se ei käy yksiin sen kanssa, mitä olen autismista kuvitellut. Kuvittelin myös, että autismi todetaan jo pikkulapsilta tai ollaan toteamatta, ja sitten asia on taputeltu.
Eli jos Enbusken kaltainen keski-ikäinen ihminen diagnosoidaan autistiseksi, niin eikö tuo vähintään viittaa siihen, että autismi on hyvin alidiagnosoitu vaiva? Täytyykö tässä itsekin alkaa käydä oirelistaa läpi ja miettiä lääkäriin hakeutumista? Tai ei vain minun vaan kenen tahansa.
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lehtijutuissa puhutaan autismin kirjosta, mikä tosiaankin ol1isi ihan oikea termi sitten, kun uudempi lääketieteellinen luokitustapa saataisiin myös Suomessa käyttöön. Siihen asti puhutaan virallisesti Aspergerista ja autismista ym.
Tätä uudistusta on nyt odotettu vuosia, mutta mitään ei vain tapahdu täällä Suomessa. Muualla maailmassa tämä uudempi autismin kirjo -diagnoosi on jo yleisesti käytössä ja sen vuoksi varmaan myös Suomessa on jo ruvettu käyttämään epävirallisesti autismin kirjo -termiä. Onkin erittäin todennäköistä, että myös Enbuskella on F84.5 Aspergerin oireyhtymä -diagnoosi eikä autismin kirjo.Tuomas Enbuske on älykäs, sanavalmis ja ilmeisen hankala ihminen, kuten hän on itse luonnehtinut itseään. Olin vielä hetki sitten ihan varma, että hänellä olisi ollut ainakin pari akateemista yhteiskunnallista tutkintoa takanaan, mutta näköjään hän on päätynyt toimittajaksi vähäisemmällä koulutuksella.
Hänen aspegeriutensa ilmeisesti esiintyy hankalana persoonallisuutena. Iltasanomien jossakin jutussa hän on kertonut kotinsa sotkuisuudesta. Todennäköisesti hänellä on melko pahoja toiminnanohjauksen ongelmia.
Minä sain Asperger-diagnoosin kaksi vuotta sitten 58-vuotiaana sen jälkeen, kun lapseni sai saman diagnoosin 24-vuotiaana. Me molemmat olemme älykkäitä. Tämän enempää en halua kertoa aikuisesta lapsestani, mutta minulla on hyvin laaja akateeminen loppututkinto. Uuden oppiminen on minulle hyvin helppoa, kunhan olen motivoitunut opiskeluun. Yleensä riittääkin, että olen kiinnostunut uudesta asiasta. Minua kiinnostaa oman ammattialani lisäksi miltei kaikki maan ja taivaan välillä, joten tämä ei ole tuottanut ongelmia.
Olen työskennellyt omalla alallani siitä lähtien kun sain yliopistotutkintoni valmiiksi. Työni on kuitenkin osoittautunut minulle hyvin kuormittavaksi. Stressaannun helposti vaikka työ onkin mielestäni tärkeää ja mielekästä. Olen tarkka, toisinaan suorastaan pikkutarkka ja saatan juuttua pieniin yksityiskohtiin niiden kiinnostavuuden vuoksi. Uppoudun helposti tutkimaan erilaisia työhöni liittyviä ilmiöitä syvemmin kuin olisi tarpeellista. Työhöni kuuluu paljon ylitöitä, jotka koen uuvuttavina niiden mielekkydestä huolimatta. Viikonloput eivätkä pitkätkään lomat riitä toipumaan työn aiheuttamasta stressistä.
Työn kuormittavuutta lisää nopeatempoisuuden lisäksi erilaiset aistiyliherkkyydet (melu, valaistus, hajut, ym.) sekä isoissa ihmisjoukoissa työskentely. Asperger-ihmisille on tyypillistä erilaiset sosiaaliset rajoittuneisuudet. Vaikka ihmisjoukoissa työskentely on hankalaa, tulen hyvin toimeen tilanteissa, joissa olen tekemisissä yhden tai pienen ihmisjoukon kanssa.
Myös minulla on toiminnanohjauksen ongelmia, kuten Enbuskella oletettavasti. Tämä näkyy kodissani ajoittaisena epäjärjestyksenä, joka pahimpina uupumiskausinani on yltynyt suorastaan kaaokseksi. Samoin erilaisten projektien käynnistämisessä on ongelmia, sillä minulla on toisinaan vaikeaa edeltäkäsin hahmottaa projektin sisältö ja tavoitteet yksityiskohtien seasta. Olen kuitenkin myös luova ja taiteellinen, ja yleensä keksin ratkaisut erilaisiin ongelmiin joko yksin tai muiden ihmisten avulla. Kirjoittaminen on ollut aina minulle mieluisaa ja helppoa. On myös sellaisia Asperger-ihmisiä, jotka kiinnostuvat matematiikasta ja muista luonnontieteistä. Oma lapseni on tästä hyvä esimerkki.
Saatan myös innostua pitämään pitkiä monologeja minua kiinnostavista aiheista. Jo tämän vastaukseni venyminen näinkin pitkäksi on hyvä esimerkki taipumuksistani monologeihin.
Stressaantumisesta seuraa usein työuupumus. Myös masennus on hyvin yleistä Asperger-ihmisillä, samoin kuin muutkin mielenterveysongelmat.
Asperger on jo poistunut luokituksesta Suomessakin ja korvaantunut autismin kirjolla.
Toiseksi olet normaali.
Asperger-diagnoosi ei ole vielä poistunut luokituksesta Suomessa, vaan muutosta vasta valmistellaan. Lue tarkemmin Autismiliiton selkokielinen teksti aiheesta. https://www.autismiliitto.fi/autismikirjo/diagnosointi/diagnoosimuutos/…
Huomaa tekstin preesens, jolla viitataan nykyisyyden lisäksi tuleviin tapahtumiin, joita olet varmaan tottunut ilmaisemaan futuurilla vieraissa kielissä. Suomen kielen aikamuodoista puuttuu erillinen futuuri.
En ole kieltänyt sitä, että olen "normaali", niin normaali kuin As-ihminen voi vain olla tressiherkkyyksineni, erilaisine aistiyliherkkyyksineni ja sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvine ongelmineni. Tämä on vaatinut loputonta muiden ihmisten käyttäytymisen tarkkailua ja paljon tietoa psykologian, sosiologian ja sosiaalipsykologian alalta ymmärtääkseni ei-nepsy-ihmisiä ja käydäkseni teidän keskuudessanne "normaalista".
On suorastaan uuvuttavaa yrittää sopeutua "normaalien" ihmisten elämään.
Miksei "normaalit" ihmiset halua sopeutua meihin nepsy-ihmisiin?
Väitän, että te "normaalit" ihmiset ette ole sopeutuneet meihin - niin paljon kummastelua ja suoranaista kiusaamista me nepsy-ihmiset olemme joutuneet kestämään teidän "normaalien" ihmisten taholta. Jopa aikuiset itseään suvaitsevina pitävät ihmiset pitävät oikeutenaan kummastella ja kiusata meitä milloin mistäkin syystä.
Meidän nepsy-ihmisten keskuudessa kummastellaan yleisesti "normaalien" ihmisten kiirettä vakuutella, miten normaaleja me olemme. Ihan kuin sillä loppujen lopuksi olisi mitään merkitystä.
Sitten kun hyväksytte meidät omana itsenämme, sellaisina kun olemme syntyneet, teidän ei tarvitse enää vakuutella meidän "normaaliuttamme".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei Enbusken lapsuuden aikoina varmastikaan tehty diagnooseja ihan kenelle vaan. Nehän on ollut tabu.
Siis kuinka vanhaksi oikein hänet kuvittelet?? Hän oli lapsi 80-luvulla, hyvinvointivaltion kulta-aikaa. Tietämys nepsyasioissa ei ollut yhtä hyvää kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on nykyään joku ismi. Se on muodikasta.
Asperger-diagnoosi tai muukaan neuropsykiatrinen (= nepsy) diagnoosi ei ole ismi vaan synnynnäinen neuropsykiatrinen ominaisuus. Sitä ei pysty parantamaan eikä sitä saa myöskään pois ihmisestä sillä, että ei halua diagnoosia. Diagnoosia kuitenkin tarvitaan, jotta olisi oikeutettu erilaisiin tukitoimiin (ja lääkitykseen adhd:n osalta). Toiminnanohjausongelmat eivät katoa minnekään ummistamalla silmät tänän ongelman olemassaololle.
Sitä paitsi aika moni nepsy-ihminen sanoo, ettei hän tarvitse parannusta vaan ainoastaan neuvoja, joilla tulisi paremmin toimeen omien ongelmiensa kanssa. Pidän omien nepsyjuttujeni (as, add) mukanaan tuomaa älykkyyttä, luovuutta ja lahjakkuutta arvokkaana lahjana. Ilman niitä minä en olisi minä vaan ihan joku muu, ehkä jollakin tavalla vajaampi, epätäydempi kuin nyt.
Kannattaisikin muistaa myös myönteiset puolet eri nepsyjutuissa, myös Aspergerissa, eikä vain negatiivisia puolia, jotka kyllä hankaloittavat nepsy-ihmisten elämää.
Minulla on myös nuo molemmat, (Asperger ja ADD), ja huolimatta hyvistä akateemisista taidoista, perustetusta perheestä etc, ovat nämä kyllä olleet - ja ovat yhä - niin jumalaton riesa, että haluan kuolla joka päivä. Ihan joka saatanan päivä.
Olen pahoillani puolestasi. Huolestuin itsetuhoisista ajatuksistasi. Kuolemaan liittyvät ajatukset viittaavat vakavaan masennukseen. Oletko hakenut itsellesi ammattiapua? Voisit keskustella ongelmistasi ammatti-ihmisen kanssa, joka osaa tarjota sinulle selviytymiskeinoja, millä voisit selättää kuolemanhalusi.
Minua keskusteluapu on auttanut paljon masennuslääkkeiden lisäksi. Saamani ammattiavun vuoksi olen löytänyt omista nepsy-ominaisuuksistani ongelmien lisäksi paljon hyvää. Osaan nykyään arvostaa niiden mukana saamiani lahjoja.
Vierailija kirjoitti:
Huomaahan sen siitä miehen sosiaalisesta sekä ajattelun lievästä jäykkyydestä.
Aivan, ja jos hän olisi nainen, häntä olisi vihattu jo vuosia.
Olihan sillä silloin ihan maanista touhua eron jälkeen. Ei ihme että laskut tuli ja korkojen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on nykyään joku ismi. Se on muodikasta.
Asperger-diagnoosi tai muukaan neuropsykiatrinen (= nepsy) diagnoosi ei ole ismi vaan synnynnäinen neuropsykiatrinen ominaisuus. Sitä ei pysty parantamaan eikä sitä saa myöskään pois ihmisestä sillä, että ei halua diagnoosia. Diagnoosia kuitenkin tarvitaan, jotta olisi oikeutettu erilaisiin tukitoimiin (ja lääkitykseen adhd:n osalta). Toiminnanohjausongelmat eivät katoa minnekään ummistamalla silmät tänän ongelman olemassaololle.
Sitä paitsi aika moni nepsy-ihminen sanoo, ettei hän tarvitse parannusta vaan ainoastaan neuvoja, joilla tulisi paremmin toimeen omien ongelmiensa kanssa. Pidän omien nepsyjuttujeni (as, add) mukanaan tuomaa älykkyyttä, luovuutta ja lahjakkuutta arvokkaana lahjana. Ilman niitä minä en olisi minä vaan ihan joku muu, ehkä jollakin tavalla vajaampi, epätäydempi kuin nyt.
Kannattaisikin muistaa myös myönteiset puolet eri nepsyjutuissa, myös Aspergerissa, eikä vain negatiivisia puolia, jotka kyllä hankaloittavat nepsy-ihmisten elämää.
Minulla on myös nuo molemmat, (Asperger ja ADD), ja huolimatta hyvistä akateemisista taidoista, perustetusta perheestä etc, ovat nämä kyllä olleet - ja ovat yhä - niin jumalaton riesa, että haluan kuolla joka päivä. Ihan joka saatanan päivä.
Olen pahoillani puolestasi. Huolestuin itsetuhoisista ajatuksistasi. Kuolemaan liittyvät ajatukset viittaavat vakavaan masennukseen. Oletko hakenut itsellesi ammattiapua? Voisit keskustella ongelmistasi ammatti-ihmisen kanssa, joka osaa tarjota sinulle selviytymiskeinoja, millä voisit selättää kuolemanhalusi.
Minua keskusteluapu on auttanut paljon masennuslääkkeiden lisäksi. Saamani ammattiavun vuoksi olen löytänyt omista nepsy-ominaisuuksistani ongelmien lisäksi paljon hyvää. Osaan nykyään arvostaa niiden mukana saamiani lahjoja.
Joo, olen käynyt läpi sekä kelan neuropsykiatrisen kuntoutuksen (3 vuotta) että psykoterapiaa vuosia. On toki ”masennus”, mutta se on välttämätön seuraus kokonaisuuden vaikeudesta johtuen nepsyongelmista ja sosiaalisten suhteiden vaikeudesta. Mitään hienoa näissä ei ole, kiva jos sinä tykkäät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaahan sen siitä miehen sosiaalisesta sekä ajattelun lievästä jäykkyydestä.
Aivan, ja jos hän olisi nainen, häntä olisi vihattu jo vuosia.
Juuri tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän hän ole erinomainen keskustelija, kuten ap väittää. Samanlainen jankuttaja ja omasta katsontokannastaan kiinni pitävä kuten kaikki autistit. Yrittänyt vain opetella ihmisten tavoille.
Mä luulin, että hänen mielipiteensä olivat huumoria tai tahallista provosointia.
Eikö se sitten olekaan niin?
En koskaan seuraillut Enbuskea enkä esim. lukenut hänen kolumnejaan muutamaa lukuunottamatta (ne riittivät) mutta minä kuvittelin että hän on jonkunlainen ultimaattinen populistikolumnisti joka kirjoittaa itsevarman mutta ohuen, jotakuta lukijakuntaa kosiskelevan, klikkejä keräävän mielipiteen asiasta kuin asiasta. Saatan olla oikeassa edelleenkin.
On aika normaalia olettaa, että joku on huumorimielellä ja sarkastisesti liikkeellä, kun meno on liian outoa. Yhdysvalloissa yllätyttiin, kun tökerön ja häpeämättömän narsistin lailla käyttäytynyt henkilö käyttäytyi edelleenkin kuin tökerö ja häpeämätön narsisti, vaikka vaalit oli voitettu ja tuli aika käyttäytyä kuin tasapainoinen ja arvokas presidentti.
On surkeaa että media normalisoi yhteiskunnalle vahingollisia ja vaarallisia käytösmalleja koska ne keräävät klikkejä.
Oli siis ollut psyk.osastolla..suljetullako? Ja kuinka kauan. 2 päivää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen kuten Enbuske työpaikan sosiaalisista kuvioista. Mua myös pidetään tosi usein jotenkin outona. Nettitesteistä en kuitenkaan koskaan ole saanut kovia as-pisteitä, eikä ole vaikea katsoa silmiin. Sosiaalinen kanssakäyminen on tosi raskasta kuitenkin. Luultavasti itseni kohdalla vaikuttaa se että olen introvertti, ja että minua kiusattiin koulussa. Jotenkin se vammautti toimintani sosiaalisissa ympyröissä. Tai sitten olenkin aspergerpiirteinen. En mene tavallisen juoruilevan naisen muottiin vaikka voin esittää sellaista jonkun aikaa.
Monelle ihmiselle - jopa alan ammattilaiselle - voi tulla yllätyksenä se, että Asperger-ihminen osaa katsoa silmiin. Samoin meitä luullaan huumorintajuttomina. Tunnen yhden As-ihmisen, jolta ensin evättiin Asperger-diagnoosi, ihan vain sen vuoksi, että hän katsoo ihmisiä silmiin ja hänellä on (hieman omaperäinen, mustahko) huumorintaju. Hän myös osaa nauraa itselleen, sillä tilannekomiikka on hänellä yhtä hyvin hallussa kuin sanallinenkin komiikka.
Eiköhän nuo piirteet ole ihan yleisiä asseilla, myös silmiin oppii katsomaan, kun harjoittelee tarpeeksi ja ottaa niitä läääkkeitä.
Mitä lääkkeitä? Oletko tehnyt mullistavan lääkekeksinnön ja keksinyt As-lääkkeen? Johan sinulle kuuluisi ihan lääketieteen Nobelin palkinto. :D
Aspergeriuteen ei ole olemassa lääkitystä. ADHD:hen on, mutta ei autisminkirjoon - valitettavasti, sanoisi oman As-diagnoosini tehnyt psykiatrini. Asseja voi auttaa vain valmentamalla, eikä aina tarvitse sitäkään silloin, kun toiminnanohjauksessa ei ole ongelmia. Oikeastaan muuta ei sitten olekaan tarjolla kuin toiminnanohjausta, mikä on tietenkin tyhjää parempi.
Vai niin, asperger-tuttuni ottaa kyllä runsaasti erilaisia lääkkeitä mm. Ketipinoria ja jos hän jostain syystä alkaa pämppäämään eli ryyppäämään eikä muista ottaa lääkkeitä, hän joutuu psykoosiin.
Eli Asperger-tuttavallasi on myös alkoholi- ja hyvin vakava mielenterveysongelma psykoosivaaran vuoksi ja hänellä on psykoosivaaran vuoksi psykoosilääkityksenä Keptinor.
(Nettitietojen mukaan Keptinor on psykoosilääke. Itselläni ei ole moiseen lääkkeeseen tarvetta, mutta olen taitava ja erittäin nopea etsimään tietoja eri lähteistä.)
Alkoholismi, huumeriippuvuus tai psykoottisuus eivät kuulu Asperger-diagnoosiin, mutta kuten totesin, erilaiset mielenterveysongelmat - hyvin vakavatkin kuten skitsofrenia tai kaksisuuntainen mielialahäiriö - ovat mahdollisia Asperger-diagnoosin yhteydessä. Tämä kaikki tekee As-ihmisen elämästä huomattavasti vaikeampaa kuin esimerkiksi masennustaipumus.
Kuten totesin, minulla ei ole vakavia mielenterveysongelmia enkä tarvitse psykoosilääkitystä, mutta masennuksesta minulla on elämänmittainen kokemus. Masennukseen syön masennuslääkkeitä todennäköisesti loppuelämäni, sillä aivojeni välittäjäaineenvaihdunnassani on ilmeisiä ongelmia, joita ei voi parantaa.
Toistan uudelleen: Aspergeriin ei ole olemassa lääkitystä.
Onneksi kuitenkin ADHD-lääkitys on olemassa, samoin erilaisiin mielenterveysongelmiin on olemassa lääkehoitoja, sillä myös As-ihmisillä on mt-ongelmia, kuten ns. normaaleillakin ihmisillä.
Mikä on Keptinor? Sensijaan Ketipinoria käytetään myös ihan "terveillä" ihmisillä unilääkkeenä.
Lastensa äiti sanoi silloin kun he olivat vielä yhdessä, että T on tavattoman älykäs. Lukee paksuja opuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuomas selviää diagnooseistaan ajattelemalla ne laatikon ulkopuolelta, Mensan nero kun on kyseessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen kuten Enbuske työpaikan sosiaalisista kuvioista. Mua myös pidetään tosi usein jotenkin outona. Nettitesteistä en kuitenkaan koskaan ole saanut kovia as-pisteitä, eikä ole vaikea katsoa silmiin. Sosiaalinen kanssakäyminen on tosi raskasta kuitenkin. Luultavasti itseni kohdalla vaikuttaa se että olen introvertti, ja että minua kiusattiin koulussa. Jotenkin se vammautti toimintani sosiaalisissa ympyröissä. Tai sitten olenkin aspergerpiirteinen. En mene tavallisen juoruilevan naisen muottiin vaikka voin esittää sellaista jonkun aikaa.
Monelle ihmiselle - jopa alan ammattilaiselle - voi tulla yllätyksenä se, että Asperger-ihminen osaa katsoa silmiin. Samoin meitä luullaan huumorintajuttomina. Tunnen yhden As-ihmisen, jolta ensin evättiin Asperger-diagnoosi, ihan vain sen vuoksi, että hän katsoo ihmisiä silmiin ja hänellä on (hieman omaperäinen, mustahko) huumorintaju. Hän myös osaa nauraa itselleen, sillä tilannekomiikka on hänellä yhtä hyvin hallussa kuin sanallinenkin komiikka.
Eiköhän nuo piirteet ole ihan yleisiä asseilla, myös silmiin oppii katsomaan, kun harjoittelee tarpeeksi ja ottaa niitä läääkkeitä.
Mitä lääkkeitä? Oletko tehnyt mullistavan lääkekeksinnön ja keksinyt As-lääkkeen? Johan sinulle kuuluisi ihan lääketieteen Nobelin palkinto. :D
Aspergeriuteen ei ole olemassa lääkitystä. ADHD:hen on, mutta ei autisminkirjoon - valitettavasti, sanoisi oman As-diagnoosini tehnyt psykiatrini. Asseja voi auttaa vain valmentamalla, eikä aina tarvitse sitäkään silloin, kun toiminnanohjauksessa ei ole ongelmia. Oikeastaan muuta ei sitten olekaan tarjolla kuin toiminnanohjausta, mikä on tietenkin tyhjää parempi.
Vai niin, asperger-tuttuni ottaa kyllä runsaasti erilaisia lääkkeitä mm. Ketipinoria ja jos hän jostain syystä alkaa pämppäämään eli ryyppäämään eikä muista ottaa lääkkeitä, hän joutuu psykoosiin.
Eli Asperger-tuttavallasi on myös alkoholi- ja hyvin vakava mielenterveysongelma psykoosivaaran vuoksi ja hänellä on psykoosivaaran vuoksi psykoosilääkityksenä Keptinor.
(Nettitietojen mukaan Keptinor on psykoosilääke. Itselläni ei ole moiseen lääkkeeseen tarvetta, mutta olen taitava ja erittäin nopea etsimään tietoja eri lähteistä.)
Alkoholismi, huumeriippuvuus tai psykoottisuus eivät kuulu Asperger-diagnoosiin, mutta kuten totesin, erilaiset mielenterveysongelmat - hyvin vakavatkin kuten skitsofrenia tai kaksisuuntainen mielialahäiriö - ovat mahdollisia Asperger-diagnoosin yhteydessä. Tämä kaikki tekee As-ihmisen elämästä huomattavasti vaikeampaa kuin esimerkiksi masennustaipumus.
Kuten totesin, minulla ei ole vakavia mielenterveysongelmia enkä tarvitse psykoosilääkitystä, mutta masennuksesta minulla on elämänmittainen kokemus. Masennukseen syön masennuslääkkeitä todennäköisesti loppuelämäni, sillä aivojeni välittäjäaineenvaihdunnassani on ilmeisiä ongelmia, joita ei voi parantaa.
Toistan uudelleen: Aspergeriin ei ole olemassa lääkitystä.
Onneksi kuitenkin ADHD-lääkitys on olemassa, samoin erilaisiin mielenterveysongelmiin on olemassa lääkehoitoja, sillä myös As-ihmisillä on mt-ongelmia, kuten ns. normaaleillakin ihmisillä.
Mikä on Keptinor? Sensijaan Ketipinoria käytetään myös ihan "terveillä" ihmisillä unilääkkeenä.
Kyllä, mutta on myös psykoosilääke.
Onkin kummallista käyttää/määrätä ko lääkettä unilääkkeenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikanaan jos mies lähti kotoa nuoremman matkaan ja juhli rahansa niin näkihän sen muutkin että ei tuo onnea tuo. Se oli itsekkyyttä eikä mikään diagnoosinippu.
90-luvulla tuollainen uupuminen olisi ollut burnout-nimellä.
Nykyään kun elämässä tulee (itse ansaittu) stoppi niin ihmisille lykätään 3-4 diagnoosia ja lääkkeitä vaikka miten.
Kun miettii niin tuosta nykyisestä diagnoosikirjastosta saan jokaiselle sukulaiselleni ja työkaverille aseteltua diagnoosin.
En halua tietysti vailla alan koulutusta liikaa yrittää päteä, mutta silti ihmetyttää tuo diagnoosien lätkiminen.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ei ullata että su vackilla tämmösiä ongelmia, ainakin niillä on
No voi harmi, eikö hän uskokaan kaikkiin samoihin maailmanlaajuisiin salaliittoihin kuin sinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen kuten Enbuske työpaikan sosiaalisista kuvioista. Mua myös pidetään tosi usein jotenkin outona. Nettitesteistä en kuitenkaan koskaan ole saanut kovia as-pisteitä, eikä ole vaikea katsoa silmiin. Sosiaalinen kanssakäyminen on tosi raskasta kuitenkin. Luultavasti itseni kohdalla vaikuttaa se että olen introvertti, ja että minua kiusattiin koulussa. Jotenkin se vammautti toimintani sosiaalisissa ympyröissä. Tai sitten olenkin aspergerpiirteinen. En mene tavallisen juoruilevan naisen muottiin vaikka voin esittää sellaista jonkun aikaa.
Monelle ihmiselle - jopa alan ammattilaiselle - voi tulla yllätyksenä se, että Asperger-ihminen osaa katsoa silmiin. Samoin meitä luullaan huumorintajuttomina. Tunnen yhden As-ihmisen, jolta ensin evättiin Asperger-diagnoosi, ihan vain sen vuoksi, että hän katsoo ihmisiä silmiin ja hänellä on (hieman omaperäinen, mustahko) huumorintaju. Hän myös osaa nauraa itselleen, sillä tilannekomiikka on hänellä yhtä hyvin hallussa kuin sanallinenkin komiikka.
No joo, kaikkialla tosiaan aina sanotaan tuosta silmiin katsomisen vaikeudesta. Miten asperger sulla sitten ilmenee?
Ja muista julkkiksista, onhan vaikka Maj Karman laulaja asperger, heitä on paljon
Ihan tavanomaiseen tapaan: stressaannun herkästi, ahdistun isoissa ihmisjoukoissa, enkä halua mennä jouluostoksille tai ulkoilmakonsertteihin. Silmät valonarat, erityisesti inhoan kirkkaita, välkkyviä valoja. Vaatteissa ei saa olla pesulappuja ja villapaidat kutittavat. Säikyn kovia ja äkillisiä ääniä. Ambulanssin sireenin ulvonta sai vielä muutama vuosi sitten minut itkemään kovan äänen vuoksi ja kun ajattelin sitä sairasta ihmistä, jota kiidätettiin sairaalaan. Minulla on sosiaalisia vaikeuksia, eikä minulla ole kovin monta hyvää ystävää. Inhoan small talkia ja muuta tyhjänpäiväistä puhetta. Arvostan enemmän asiapitoista yhdessäolemista.
Toisaalta pidän ihmistä paljon, mikä aiheuttaa ongelmia, kun jotkut "normaalit" ihmiset pitävät minua kummallisena tai eivät muuten vain ymmärrä minua. Enkä minä aina ymmärrä heitä. Sitten kun ystävystyn jonkun kanssa, olen lojaali, uskollinen, ymmärtäväinen ja suvaitsevainen ystävääni kohtaan. Sama pätee rakkauden suhteen. Nuorena ihastuin usein, mutta rohkeuteni ei yleensä riittänyt tekemään aloitetta. Sen sijaan yhdenyöntapausten suhteen ei ollut samoja ongelmia, koska niihin ei liittynyt tunteita - siis ei vielä silloin, mutta monesta yhdenyönjutusta sain itselleni hyvän poikaystävän pitkäksi aikaa, yksi kerrallaan.
Pidän uuden oppimisesta ja opiskelemisesta. Olen hyvä itsenäisissä töissä, mutta ryhmätyötkin onnistuvat, kunhan muistan, ettei minun tarvitse tehdä muiden osuutta vaan vain omani. Nuorena olin kova viisastelemaan ja pätemään, mikä taatusti on ärsyttävää, vaikka tiesinkin jo silloin paljon enemmän useammasta asiasta kuin muut ikäiseni. Toisinaan erehdyn pomottamaan toisia.
Olen pikkutarkka ja ärsyynnyn asiavirheistä. Tämän vuoksi en pysty oleman vauva-sivulla pitkiä aikoja kerrallaan. :D D :D Toisaalta tykkään auttaa ihmisiä täällä, joten jos vain tiedän jostakin jotakin, kerron sen mielelläni täällä avuntarvitsijoille. Osaan myös käyttää nettiä sujuvasti ja etsin mielelläni myös muille tietoa. Joten näsäviisaasta pätijästä on tullut lähinnä auttaja.
Tässä nyt jotakin. Aina on kiva puhua itsestään, mutta jos nyt kuitenkaan ei tämän enempää tällä kertaa. :D
Vierailija kirjoitti:
Minusta Enbuske tekee kyllä hallaa aspergereillekin, kyllä hänellä on selkeästi muutakin taustalla. Eivätkä kaikki assit tai autistit ole älykkäitä kuin ihan kapealla alalla, mutta muuten ihan perustasoa. Kyllä oikeaan älykkyyteen tarvitaan muutakin kuin pienen siivun tietämys esimerkiksi siitä miten sähkö toimii. Sitten on vielä nämä joilla on niin hyvä muisti, että he hämäävät tällä jo tiettyjä ihmisiä. Pseudoälykkyyttähän tuo on.
Mikä on sitten "oikeaa" älykkyyttä verrattuna tähän pseudoon? miten se määritellään ja kuka sen saa määritellä?
Vierailija kirjoitti:
Minäkin pidin Enbuskea tahallisena provosoijana ja sellaisena, jonka imagoon kuuluu haastaminen, möläyttely ja suunsoitto. Autisminkirjon diagnoosia en olisi hänelle osannut odottaa. Bipo sen sijaan ei tullut yllärinä, koska juttunsa ja käytöksensä olivat ennen katoamistaan niin levottomia ja aggressiivisia.
Provosointi, haastaminen, möläyttely ja suunsoitto onnistuu hyvin myös Aspergerilta. Verbaalisesti lahjakkaalle Aspergerille tämä ei tuota minkäänlaista ongelmaa. Yksi nuoruuteni tähtihetkistä oli, kun voitin väittelykisassa sellaisiakin eriä, joissa jouduin puolustamaan sellaista mielipidettä, joita en oikeasti kannattanut. Sain myös koulun isot pojat helposti niin sanattomiksi, että unohtivat minun kiusaamiseni vähäksi aikaa.
Nykyään pyrin käyttäytymään hyvin ja esitän eriävät mielipiteeni mahdollisimman asiallisesti. En pyri enää vaientamaan ketään, joilla on erilaisia käsityksiä elämästä vaan pyrin kunnioittamaan näitä ihmisiä mielipiteittensä takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lehtijutuissa puhutaan autismin kirjosta, mikä tosiaankin ol1isi ihan oikea termi sitten, kun uudempi lääketieteellinen luokitustapa saataisiin myös Suomessa käyttöön. Siihen asti puhutaan virallisesti Aspergerista ja autismista ym.
Tätä uudistusta on nyt odotettu vuosia, mutta mitään ei vain tapahdu täällä Suomessa. Muualla maailmassa tämä uudempi autismin kirjo -diagnoosi on jo yleisesti käytössä ja sen vuoksi varmaan myös Suomessa on jo ruvettu käyttämään epävirallisesti autismin kirjo -termiä. Onkin erittäin todennäköistä, että myös Enbuskella on F84.5 Aspergerin oireyhtymä -diagnoosi eikä autismin kirjo.Tuomas Enbuske on älykäs, sanavalmis ja ilmeisen hankala ihminen, kuten hän on itse luonnehtinut itseään. Olin vielä hetki sitten ihan varma, että hänellä olisi ollut ainakin pari akateemista yhteiskunnallista tutkintoa takanaan, mutta näköjään hän on päätynyt toimittajaksi vähäisemmällä koulutuksella.
Hänen aspegeriutensa ilmeisesti esiintyy hankalana persoonallisuutena. Iltasanomien jossakin jutussa hän on kertonut kotinsa sotkuisuudesta. Todennäköisesti hänellä on melko pahoja toiminnanohjauksen ongelmia.
Minä sain Asperger-diagnoosin kaksi vuotta sitten 58-vuotiaana sen jälkeen, kun lapseni sai saman diagnoosin 24-vuotiaana. Me molemmat olemme älykkäitä. Tämän enempää en halua kertoa aikuisesta lapsestani, mutta minulla on hyvin laaja akateeminen loppututkinto. Uuden oppiminen on minulle hyvin helppoa, kunhan olen motivoitunut opiskeluun. Yleensä riittääkin, että olen kiinnostunut uudesta asiasta. Minua kiinnostaa oman ammattialani lisäksi miltei kaikki maan ja taivaan välillä, joten tämä ei ole tuottanut ongelmia.
Olen työskennellyt omalla alallani siitä lähtien kun sain yliopistotutkintoni valmiiksi. Työni on kuitenkin osoittautunut minulle hyvin kuormittavaksi. Stressaannun helposti vaikka työ onkin mielestäni tärkeää ja mielekästä. Olen tarkka, toisinaan suorastaan pikkutarkka ja saatan juuttua pieniin yksityiskohtiin niiden kiinnostavuuden vuoksi. Uppoudun helposti tutkimaan erilaisia työhöni liittyviä ilmiöitä syvemmin kuin olisi tarpeellista. Työhöni kuuluu paljon ylitöitä, jotka koen uuvuttavina niiden mielekkydestä huolimatta. Viikonloput eivätkä pitkätkään lomat riitä toipumaan työn aiheuttamasta stressistä.
Työn kuormittavuutta lisää nopeatempoisuuden lisäksi erilaiset aistiyliherkkyydet (melu, valaistus, hajut, ym.) sekä isoissa ihmisjoukoissa työskentely. Asperger-ihmisille on tyypillistä erilaiset sosiaaliset rajoittuneisuudet. Vaikka ihmisjoukoissa työskentely on hankalaa, tulen hyvin toimeen tilanteissa, joissa olen tekemisissä yhden tai pienen ihmisjoukon kanssa.
Myös minulla on toiminnanohjauksen ongelmia, kuten Enbuskella oletettavasti. Tämä näkyy kodissani ajoittaisena epäjärjestyksenä, joka pahimpina uupumiskausinani on yltynyt suorastaan kaaokseksi. Samoin erilaisten projektien käynnistämisessä on ongelmia, sillä minulla on toisinaan vaikeaa edeltäkäsin hahmottaa projektin sisältö ja tavoitteet yksityiskohtien seasta. Olen kuitenkin myös luova ja taiteellinen, ja yleensä keksin ratkaisut erilaisiin ongelmiin joko yksin tai muiden ihmisten avulla. Kirjoittaminen on ollut aina minulle mieluisaa ja helppoa. On myös sellaisia Asperger-ihmisiä, jotka kiinnostuvat matematiikasta ja muista luonnontieteistä. Oma lapseni on tästä hyvä esimerkki.
Saatan myös innostua pitämään pitkiä monologeja minua kiinnostavista aiheista. Jo tämän vastaukseni venyminen näinkin pitkäksi on hyvä esimerkki taipumuksistani monologeihin.
Stressaantumisesta seuraa usein työuupumus. Myös masennus on hyvin yleistä Asperger-ihmisillä, samoin kuin muutkin mielenterveysongelmat.
Asperger on jo poistunut luokituksesta Suomessakin ja korvaantunut autismin kirjolla.
Toiseksi olet normaali.
Asperger-diagnoosi ei ole vielä poistunut luokituksesta Suomessa, vaan muutosta vasta valmistellaan. Lue tarkemmin Autismiliiton selkokielinen teksti aiheesta. https://www.autismiliitto.fi/autismikirjo/diagnosointi/diagnoosimuutos/…
Huomaa tekstin preesens, jolla viitataan nykyisyyden lisäksi tuleviin tapahtumiin, joita olet varmaan tottunut ilmaisemaan futuurilla vieraissa kielissä. Suomen kielen aikamuodoista puuttuu erillinen futuuri.
En ole kieltänyt sitä, että olen "normaali", niin normaali kuin As-ihminen voi vain olla tressiherkkyyksineni, erilaisine aistiyliherkkyyksineni ja sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvine ongelmineni. Tämä on vaatinut loputonta muiden ihmisten käyttäytymisen tarkkailua ja paljon tietoa psykologian, sosiologian ja sosiaalipsykologian alalta ymmärtääkseni ei-nepsy-ihmisiä ja käydäkseni teidän keskuudessanne "normaalista".
On suorastaan uuvuttavaa yrittää sopeutua "normaalien" ihmisten elämään.
Miksei "normaalit" ihmiset halua sopeutua meihin nepsy-ihmisiin?
Väitän, että te "normaalit" ihmiset ette ole sopeutuneet meihin - niin paljon kummastelua ja suoranaista kiusaamista me nepsy-ihmiset olemme joutuneet kestämään teidän "normaalien" ihmisten taholta. Jopa aikuiset itseään suvaitsevina pitävät ihmiset pitävät oikeutenaan kummastella ja kiusata meitä milloin mistäkin syystä.
Meidän nepsy-ihmisten keskuudessa kummastellaan yleisesti "normaalien" ihmisten kiirettä vakuutella, miten normaaleja me olemme. Ihan kuin sillä loppujen lopuksi olisi mitään merkitystä.
Sitten kun hyväksytte meidät omana itsenämme, sellaisina kun olemme syntyneet, teidän ei tarvitse enää vakuutella meidän "normaaliuttamme".
Joo, kiusaaminen johtuu autismista. Kun autistit lääkitään ja kuntoutetaan kaikki kiusaaminen loppuu.
Ulkopuolisuuden tunnekin on itseasiassa yksilöstä johtuva vamma. Maailmassa ei tunneta edes perheitä, saati sukuja, joissa kukaan sen jäsenistä olisi hyljeksitty "mustalammas" ja jos on, tämä johtuu luultavammin tämän nepsy-vammasta.
Meillä on myös äärimmäisen tehokkaita tapoja arvioida yksilön vaikeuden tunnetta suhteessa muihin. On puhdasta faktaa ja loogista ajatelua, ettei valtaosa ihmisistä koe elämässään vaikeuden tunteita arjessaan tai omaa itsetunto-ongelmia. Tai ainakaan ne objeltiivisesti mittatuina eivät ole yhtä pahoja kuin nepsyillä.
Tämä on vakava asia, sillä elämässään menestynyt, useita korkeakoulututkintoja suorittanut hyvätuloinenkin voi olla autisti, joten olisi tärkeää tunnistaa tämä ajoissa, jotta tämä saataisiin avunpiiriin.
Ei todellakaan ole "normaalia" että ihmisellä on useita eri rooleja ja että kokee joutuvansa "esittämään" muuta kuin mitä on oikeasti tullakseen sosiaalisesti hyväksytyksi. "Normaaleilla" ei ole mitään käsitystä tästä vaan sitä voi niin työssään kuin ihmissuhteissaan olla aina oma, "normaali" itsensä. Aikatauluissa pysyminen, siivous ja sosiaaliset suhteet menevät kuin vettä vain ja aikaa jää helposti myös "normaaleille" kiinnostuksen kohteille.
Lääketiede on kehittynyt huimasti parissakymmenessä vuodessa ja nykyään onneksi on tarjolla on tehokasta kuntoutusta ja lääkitystä nepsy-ongelmien hoitoon. Esimerkiksi puheliasuuden tasoa voidaan tehokkaasti säätää lääkityksellä. Lisäksi nepsyille on kehitetty erilaisia apuvälineitä, kuten kalenteri ja kännykän muistutukset.
Pitää myös muistaa, että nepsyys ei ole myöskään kehitysvamma, vaan geneettinen ja neurologinen, kuvantamaton aivohäiriö. Joka voi aiheuttaa monenlaisia, yksilöllisiä ongelmia. Ja sitten on tietysti nekin, joilla ei näitä ongelmia ole neurologisesta poikkeavuudestaan huolimatta.
Minulla on myös nuo molemmat, (Asperger ja ADD), ja huolimatta hyvistä akateemisista taidoista, perustetusta perheestä etc, ovat nämä kyllä olleet - ja ovat yhä - niin jumalaton riesa, että haluan kuolla joka päivä. Ihan joka saatanan päivä.