Lue keskustelun säännöt.
Enbusken autismi, miten voi olla?
05.12.2020 |
En tarkoita tätä ihmettelyä sellaisena, kuin janitavainon ketjuissa oli, kyllä minä uskon Enbuskella olevan elämää haittaava autismi, mutta en vaan tajua millaista se voi olla kun mies on tehnyt vuosikymmenet työtä mediassa ja ihmisten kanssa keskustellen. Siis hän on erinomainen keskustelija. Se ei käy yksiin sen kanssa, mitä olen autismista kuvitellut. Kuvittelin myös, että autismi todetaan jo pikkulapsilta tai ollaan toteamatta, ja sitten asia on taputeltu.
Eli jos Enbusken kaltainen keski-ikäinen ihminen diagnosoidaan autistiseksi, niin eikö tuo vähintään viittaa siihen, että autismi on hyvin alidiagnosoitu vaiva? Täytyykö tässä itsekin alkaa käydä oirelistaa läpi ja miettiä lääkäriin hakeutumista? Tai ei vain minun vaan kenen tahansa.
Kommentit (204)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisella on nykyään joku ismi. Se on muodikasta.
Horoskoopit ovat suurinta k usetusta...
Minkälaisia ovat ihmiset, jotka syytävät rahaa olemattomiin Muumi mukeihin ym tavaroihin... diagnoosi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Horoskoopit ovat suurinta k usetusta...
Joo, ja mt-häiriöt tieteellisesti validia faktaa, eiku..
Autismi on juuri se syy miksi pidän hänestä (muuten en pitäisi). Autisti ei pysty olemaan niin kiero ja epäreilu, kuten normaali ihminen, vaan sanoo asiat suoraan. Autisti voi kyllä olla itsekeskeskeinen mutta ei tahallaan hyväksikäytä muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös vähän kaikissa ole enemmän tai vähemmän autismin piirteitä? Autismin kirjo, niinkuin puhutaan.
Autismin kirjo EI tarkoita sitä, että kaikki olisivat autistisia! Autismin kirjo tarkoittaa sitä, että autismi-diagnooseja on olemassa useampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen kuten Enbuske työpaikan sosiaalisista kuvioista. Mua myös pidetään tosi usein jotenkin outona. Nettitesteistä en kuitenkaan koskaan ole saanut kovia as-pisteitä, eikä ole vaikea katsoa silmiin. Sosiaalinen kanssakäyminen on tosi raskasta kuitenkin. Luultavasti itseni kohdalla vaikuttaa se että olen introvertti, ja että minua kiusattiin koulussa. Jotenkin se vammautti toimintani sosiaalisissa ympyröissä. Tai sitten olenkin aspergerpiirteinen. En mene tavallisen juoruilevan naisen muottiin vaikka voin esittää sellaista jonkun aikaa.
Monelle ihmiselle - jopa alan ammattilaiselle - voi tulla yllätyksenä se, että Asperger-ihminen osaa katsoa silmiin. Samoin meitä luullaan huumorintajuttomina. Tunnen yhden As-ihmisen, jolta ensin evättiin Asperger-diagnoosi, ihan vain sen vuoksi, että hän katsoo ihmisiä silmiin ja hänellä on (hieman omaperäinen, mustahko) huumorintaju. Hän myös osaa nauraa itselleen, sillä tilannekomiikka on hänellä yhtä hyvin hallussa kuin sanallinenkin komiikka.
Eiköhän nuo piirteet ole ihan yleisiä asseilla, myös silmiin oppii katsomaan, kun harjoittelee tarpeeksi ja ottaa niitä läääkkeitä.
Mitä lääkkeitä? Oletko tehnyt mullistavan lääkekeksinnön ja keksinyt As-lääkkeen? Johan sinulle kuuluisi ihan lääketieteen Nobelin palkinto. :D
Aspergeriuteen ei ole olemassa lääkitystä. ADHD:hen on, mutta ei autisminkirjoon - valitettavasti, sanoisi oman As-diagnoosini tehnyt psykiatrini. Asseja voi auttaa vain valmentamalla, eikä aina tarvitse sitäkään silloin, kun toiminnanohjauksessa ei ole ongelmia. Oikeastaan muuta ei sitten olekaan tarjolla kuin toiminnanohjausta, mikä on tietenkin tyhjää parempi.
Vai niin, asperger-tuttuni ottaa kyllä runsaasti erilaisia lääkkeitä mm. Ketipinoria ja jos hän jostain syystä alkaa pämppäämään eli ryyppäämään eikä muista ottaa lääkkeitä, hän joutuu psykoosiin.
Ei liity Aspergeriin. Jos ilman neuroleptejä menee _psykoosiin_, on diagnoosi skitsofrenia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän hän ole erinomainen keskustelija, kuten ap väittää. Samanlainen jankuttaja ja omasta katsontokannastaan kiinni pitävä kuten kaikki autistit. Yrittänyt vain opetella ihmisten tavoille.
Tämä. Enbusken ulostulot ovat olleet aina todella mustavalkoisia, aggressiivisia ja provosoivia. Ajattelin ennen, että se trollaa ja hakee huomiota, mutta sitten tajusin että sillä on mt-ongelmia ja nyt onkin autistinen. Ei kyllä yllätä yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen kuten Enbuske työpaikan sosiaalisista kuvioista. Mua myös pidetään tosi usein jotenkin outona. Nettitesteistä en kuitenkaan koskaan ole saanut kovia as-pisteitä, eikä ole vaikea katsoa silmiin. Sosiaalinen kanssakäyminen on tosi raskasta kuitenkin. Luultavasti itseni kohdalla vaikuttaa se että olen introvertti, ja että minua kiusattiin koulussa. Jotenkin se vammautti toimintani sosiaalisissa ympyröissä. Tai sitten olenkin aspergerpiirteinen. En mene tavallisen juoruilevan naisen muottiin vaikka voin esittää sellaista jonkun aikaa.
Monelle ihmiselle - jopa alan ammattilaiselle - voi tulla yllätyksenä se, että Asperger-ihminen osaa katsoa silmiin. Samoin meitä luullaan huumorintajuttomina. Tunnen yhden As-ihmisen, jolta ensin evättiin Asperger-diagnoosi, ihan vain sen vuoksi, että hän katsoo ihmisiä silmiin ja hänellä on (hieman omaperäinen, mustahko) huumorintaju. Hän myös osaa nauraa itselleen, sillä tilannekomiikka on hänellä yhtä hyvin hallussa kuin sanallinenkin komiikka.
Eiköhän nuo piirteet ole ihan yleisiä asseilla, myös silmiin oppii katsomaan, kun harjoittelee tarpeeksi ja ottaa niitä läääkkeitä.
Toki tämän tiedän, että assit oppivat monenlaisia selviytymiskeinoja, kuten silmiin katsomistaidon.
Se ei ollut aikaisemman kommenttini kärki vaan se, että jotkut ihmiset luulevat YHÄ, että assit eivät katso silmiin eikä meillä ole huumorintajua. Erityisesti paheksun sitä, että tällainen harhaluulo elää myös alan ammattilaisissa vielä nykypäivinä. Tässä tapauksessa oli kyseessä neuropsykologi. Ja neuropsykologi kieltäytyi suosittelemasta as-diagnoosia tutulleni ainoastaan näiden seikkojen vuoksi vaikka muita As-diagnoosiin oikeuttavia piirteitä löytyi diagnoosiksi asti.
Ja hän tosiaankin sai As-diagnoosinsa yliopistollisessa keskussairaalassa tehtyjen tutkimusten jälkeen. Tähänkin olisi paljon sanottavaa, miten vaikeaa oli saada lähetettä näihin tutkimuksiin, sillä lääkärit ovat täysin kujalla silloin, kun on kyseessä aikuispotilas. Lapset sentään osataan jo lähettää oikeisiin tutkimuksiin.
P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut ketjua kuin aloituksen verran ja totean, että enpä ihmettele yhtään, jos kys hralla autismidiagnoosi annettu. Jotenkin vain aina ollut sellainen "tunne" hänestä, että ei ihan ok ole, jos nyt sellaista saa sanoa. Että jotakin "erikoista" hänen persoonassaan on ja nythän tuo sitten selvisi.
On ulospäin suuntautuva, tai ainakin alalla, mutta silti jotenkin "rajoittunut" ja estynyt.
T. Lasten ja nuorten kanssa työskentelevä ja mm autismin eri kirkot tuttuja.
Eikös hän ole jossain sanonut olevans narsisti ja että diagnoosikin on siitä, vai sekoitanko johonkin toiseen "julkkikseen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en enää tänä päivänä pääsisi läpi ekaluokasta ilman laajoja tutkimuksia. Minäkin olin hyvä koulussa, osaan olla ihmisten kanssa jne. Mutta lapsena möläyttelin ajatuksiani ääneen, aikuisenakin mulle on sanottu etten ole hienotunteinen kun puhun suoraan, vaikka en itse sitä huomaa.
Ihan neuvolaikäisestä alkaen, olin todella tottelevainen. Mulle oli sanottu, että toisten lasten leluihin ei saa koskea ilman lupaa. Niinpä neuvolassakin odotin, että terveydenhoitaja tuli sanomaan, että neuvolan leluilla saa leikkiä. Äiti vielä ylpeili tuolla, joten oletin sen olevan normaalia, että pitää odottaa lupaa.
Mä saatan jumittua tuntikausiksi mielenkiintoiseen asiaan, tosin mulla mielekiinnot vaihtelee kausittain. Oon tehnyt sukat yhdeltä istumalta silloin kun neulominen kiinnostaa. Yhteen aikaan piirtelin kaiket illat talojen pohjapiirustuksia. Nyt mulla on menossa sudokukausi, teen niitä valtavasti. Matikassa olen aina ollut hyvä. Insinöörin suunnittelutyössä pärjään loistavasti. Oon aina kuitenkin ollut aika lapsellinen. En nuorekas, vaan ihan suoraan sanottuna lapsellinen. Onneksi sain lopetettua tietokonepelit, niistä meinasi tulla todella elämää haittaavat.
Mulla on myös luontaista huolimattomuutta, unohtelen yksinkertaisiakin asioita, joten epäilen että mulla on asperger ja ADD molemmat lievänä. Kaksi lasta on jo aikuiseksi kasvattuna. Äitinä olen ollut loistava. Molemmille lapsille on periytynyt piirteet ja toisella diagnoosi, toisella ei. Kumpikin kykenee työhön ja itsenäiseen elämään, kuten minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Eihän hän ole erinomainen keskustelija, kuten ap väittää. Samanlainen jankuttaja ja omasta katsontokannastaan kiinni pitävä kuten kaikki autistit. Yrittänyt vain opetella ihmisten tavoille.
Mä luulin, että hänen mielipiteensä olivat huumoria tai tahallista provosointia.
Eikö se sitten olekaan niin?
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on nykyään joku ismi. Se on muodikasta.
Asperger-diagnoosi tai muukaan neuropsykiatrinen (= nepsy) diagnoosi ei ole ismi vaan synnynnäinen neuropsykiatrinen ominaisuus. Sitä ei pysty parantamaan eikä sitä saa myöskään pois ihmisestä sillä, että ei halua diagnoosia. Diagnoosia kuitenkin tarvitaan, jotta olisi oikeutettu erilaisiin tukitoimiin (ja lääkitykseen adhd:n osalta). Toiminnanohjausongelmat eivät katoa minnekään ummistamalla silmät tänän ongelman olemassaololle.
Sitä paitsi aika moni nepsy-ihminen sanoo, ettei hän tarvitse parannusta vaan ainoastaan neuvoja, joilla tulisi paremmin toimeen omien ongelmiensa kanssa. Pidän omien nepsyjuttujeni (as, add) mukanaan tuomaa älykkyyttä, luovuutta ja lahjakkuutta arvokkaana lahjana. Ilman niitä minä en olisi minä vaan ihan joku muu, ehkä jollakin tavalla vajaampi, epätäydempi kuin nyt.
Kannattaisikin muistaa myös myönteiset puolet eri nepsyjutuissa, myös Aspergerissa, eikä vain negatiivisia puolia, jotka kyllä hankaloittavat nepsy-ihmisten elämää.
Huomaahan sen siitä miehen sosiaalisesta sekä ajattelun lievästä jäykkyydestä.
Minäkin pidin Enbuskea tahallisena provosoijana ja sellaisena, jonka imagoon kuuluu haastaminen, möläyttely ja suunsoitto. Autisminkirjon diagnoosia en olisi hänelle osannut odottaa. Bipo sen sijaan ei tullut yllärinä, koska juttunsa ja käytöksensä olivat ennen katoamistaan niin levottomia ja aggressiivisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on nykyään joku ismi. Se on muodikasta.
Asperger-diagnoosi tai muukaan neuropsykiatrinen (= nepsy) diagnoosi ei ole ismi vaan synnynnäinen neuropsykiatrinen ominaisuus. Sitä ei pysty parantamaan eikä sitä saa myöskään pois ihmisestä sillä, että ei halua diagnoosia. Diagnoosia kuitenkin tarvitaan, jotta olisi oikeutettu erilaisiin tukitoimiin (ja lääkitykseen adhd:n osalta). Toiminnanohjausongelmat eivät katoa minnekään ummistamalla silmät tänän ongelman olemassaololle.
Sitä paitsi aika moni nepsy-ihminen sanoo, ettei hän tarvitse parannusta vaan ainoastaan neuvoja, joilla tulisi paremmin toimeen omien ongelmiensa kanssa. Pidän omien nepsyjuttujeni (as, add) mukanaan tuomaa älykkyyttä, luovuutta ja lahjakkuutta arvokkaana lahjana. Ilman niitä minä en olisi minä vaan ihan joku muu, ehkä jollakin tavalla vajaampi, epätäydempi kuin nyt.
Kannattaisikin muistaa myös myönteiset puolet eri nepsyjutuissa, myös Aspergerissa, eikä vain negatiivisia puolia, jotka kyllä hankaloittavat nepsy-ihmisten elämää.
Lienee tullut hiukka väärään ketjuun tuo aiempi ismiyspäivittely.
Eli Asperger-tuttavallasi on myös alkoholi- ja hyvin vakava mielenterveysongelma psykoosivaaran vuoksi ja hänellä on psykoosivaaran vuoksi psykoosilääkityksenä Keptinor.
(Nettitietojen mukaan Keptinor on psykoosilääke. Itselläni ei ole moiseen lääkkeeseen tarvetta, mutta olen taitava ja erittäin nopea etsimään tietoja eri lähteistä.)
Alkoholismi, huumeriippuvuus tai psykoottisuus eivät kuulu Asperger-diagnoosiin, mutta kuten totesin, erilaiset mielenterveysongelmat - hyvin vakavatkin kuten skitsofrenia tai kaksisuuntainen mielialahäiriö - ovat mahdollisia Asperger-diagnoosin yhteydessä. Tämä kaikki tekee As-ihmisen elämästä huomattavasti vaikeampaa kuin esimerkiksi masennustaipumus.
Kuten totesin, minulla ei ole vakavia mielenterveysongelmia enkä tarvitse psykoosilääkitystä, mutta masennuksesta minulla on elämänmittainen kokemus. Masennukseen syön masennuslääkkeitä todennäköisesti loppuelämäni, sillä aivojeni välittäjäaineenvaihdunnassani on ilmeisiä ongelmia, joita ei voi parantaa.
Toistan uudelleen: Aspergeriin ei ole olemassa lääkitystä.
Onneksi kuitenkin ADHD-lääkitys on olemassa, samoin erilaisiin mielenterveysongelmiin on olemassa lääkehoitoja, sillä myös As-ihmisillä on mt-ongelmia, kuten ns. normaaleillakin ihmisillä.