Enbusken autismi, miten voi olla?

Ihan jo siitä olisi pitänyt huomata, miten hän laukoo erinäisiä asioita vailla mitään suodatinta.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut pienenä oppikirjamallin mukainen as-lapsi. Sain kuitenkin koulussa hyviä numeroita lukuaineista, opin kaiken ulkoa ja olin hiljaisehko kiltti tyttö. Olen opetellut tietoisesti sosiaalisia tilanteita, en suinkaan sano aina mielipidettä suoraan. Ihmiset huomaavat minussa jotain poikkeavaa. Olen mielestäni sosiaalisilta taidoilta lähellä keskivertoa miestä, mutta näytteleminen vie paljon voimia. Toisaalta asioihin perehtyminen ja tiedonhankinta on minulle ilmeisesti helpompaa kuin monille. Niinpä pärjään ja jaksan töissä, vaikka työelämään liittyy paljon kuormittavaa.

Olen usein miettinyt saisinko diagnoosin. Nykyisin kaltaiseeni lapseen kiinnitettäisiin huomiota. En tiedä olisiko diagnoosista haittaa vai hyötyä.

Kun AS-ihmiset ovat usein älykkäämpiä kuin muut tai vähintään keskitasoa. Miksi kaikki luulevat, että Asperger olisi joku kehitysvamma tai, että olisi jotenkin tyhmä?

Mielellään aina korostetaan henkilön älykkyyttä, jos hänellä todetaan jokin poikkeama, adhd, asperger, autismi tai vaikka pelkästään lukihäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Mielellään aina korostetaan henkilön älykkyyttä, jos hänellä todetaan jokin poikkeama, adhd, asperger, autismi tai vaikka pelkästään lukihäiriö.

Niin, siksi sitä juuri korostetaan kun jotkut idiootit luulevat, että on heti jotenkin vammainen tai tyhmä, jos on jokin häiriö.

Varmasti Enbuskessa on autismin kirjon piirteitä (niin kuin on _monessa_ ihmisessä muutenkin, koska kyseessä on janalle asettuva ominaisuus, ei on/off-piirre). Mutta hän on kuitenkin onnistunut pääsemään yhteiskunnassa hyvään asemaan ja käyttämään ominaisuuksiaan siten, että on osannut pärjätä ja menestyä. Hän on varmaan mediapersoonana aika huomionkipeä ja haluaa nyt tuoda tämänkin asian esille. Identiteettipolitiikkaa? Kuinkakohan paljon Enbuskeen pystyy samaistumaan joku, jolle piirteet tekevät ylipäätään elämässä menestymisestä ja pärjäämisestä vaikeaa.

Kukahan lienee seuraava julkisuudessa esiintyvä autismin kirjolainen. Jari Sarasvuo?

Itse ajattelen kuten Enbuske työpaikan sosiaalisista kuvioista. Mua myös pidetään tosi usein jotenkin outona. Nettitesteistä en kuitenkaan koskaan ole saanut kovia as-pisteitä, eikä ole vaikea katsoa silmiin. Sosiaalinen kanssakäyminen on tosi raskasta kuitenkin. Luultavasti itseni kohdalla vaikuttaa se että olen introvertti, ja että minua kiusattiin koulussa. Jotenkin se vammautti toimintani sosiaalisissa ympyröissä. Tai sitten olenkin aspergerpiirteinen. En mene tavallisen juoruilevan naisen muottiin vaikka voin esittää sellaista jonkun aikaa.

Työpaikalla hammasta purren juttelen vaikka tauoilla, mutta yleensä ei jaksaisi oikeasti kiinnostaa yhtään. Tietysti jos on mukava työkaveri ja hyvät jutut voi jutella muttakun usein se on jotain ihan tylsää liibalaabaa toisen elämästä enkä halua töistä kavereita. Kaikki voima menee siihen että yritän peitellä tätä mielipidettä koska en halua olla tyly. Olen tosi kohtelias ihminen, se tulee luonnostaan. Mutta väsyn...

Tai siis oikeesti, mä haluun töissä vaan hoitaa ne hommat. En luota muihin ihmisiin ja vain lähipiirin asiat kiinnostaa. Töissä ei kannata kaverustua tai tulee draamaa. En halua toistaa kouluajan tapahtumia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut pienenä oppikirjamallin mukainen as-lapsi. Sain kuitenkin koulussa hyviä numeroita lukuaineista, opin kaiken ulkoa ja olin hiljaisehko kiltti tyttö. Olen opetellut tietoisesti sosiaalisia tilanteita, en suinkaan sano aina mielipidettä suoraan. Ihmiset huomaavat minussa jotain poikkeavaa. Olen mielestäni sosiaalisilta taidoilta lähellä keskivertoa miestä, mutta näytteleminen vie paljon voimia. Toisaalta asioihin perehtyminen ja tiedonhankinta on minulle ilmeisesti helpompaa kuin monille. Niinpä pärjään ja jaksan töissä, vaikka työelämään liittyy paljon kuormittavaa.

Olen usein miettinyt saisinko diagnoosin. Nykyisin kaltaiseeni lapseen kiinnitettäisiin huomiota. En tiedä olisiko diagnoosista haittaa vai hyötyä.

Kun AS-ihmiset ovat usein älykkäämpiä kuin muut tai vähintään keskitasoa. Miksi kaikki luulevat, että Asperger olisi joku kehitysvamma tai, että olisi jotenkin tyhmä?

Lainasit minun kirjoitustani. En ottanut kantaa aspergereiden älykkyyteen vaan siihen, että outoudestani huolimatta olin sellainen lapsi, joka ei herättänyt 80-luvulla mitään huomiota. Ei ollut koulunkäyntiongelmia tai häiriökäyttäytymistä. Enbuskella on ikätoverinani ollut varmasti sama tilanne. Miksi olisi alettu neurologisiin tutkimuksiin vain siksi, että lapsi on kummallinen ja pikkuvanha. Omasta tai Enbusken älykkyydestä en tiedä. Minulla on yliopistotutkinto alalla, jonne on vaikea päästä. Epätasainen kykyprofiili taitaa olla tyypillistä, ainakin minulla on sellainen.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään olis uskonut, että Enbuskella olis Aspergerin oireyhtymä. Sehän on kuitenkin sosiaalisesti aika sulava tyyppi ja on taitava näyttelemään, esim. esittämään olevansa jotain mieltä jostain asiasta, vaikkei oikeasti olekaan.

Jo vuosia sitten oli lehdessä juttu, miten Enbuske pystyy kävelemään vain tietyllä puolella tietä ja kirjeiden avaaminen on mahdoton tehtävä.

Lehtijutuissa puhutaan autismin kirjosta, mikä tosiaankin olisi ihan oikea termi sitten, kun uudempi lääketieteellinen luokitustapa saataisiin myös Suomessa käyttöön. Siihen asti puhutaan virallisesti Aspergerista ja autismista ym. 

Tätä uudistusta on nyt odotettu vuosia, mutta mitään ei vain tapahdu täällä Suomessa. Muualla maailmassa tämä uudempi autismin kirjo -diagnoosi on jo yleisesti käytössä ja sen vuoksi varmaan myös Suomessa on jo ruvettu käyttämään epävirallisesti autismin kirjo -termiä. Onkin erittäin todennäköistä, että myös Enbuskella on F84.5  Aspergerin oireyhtymä -diagnoosi eikä autismin kirjo.

Tuomas Enbuske on älykäs, sanavalmis ja ilmeisen hankala ihminen, kuten hän on itse luonnehtinut itseään. Olin vielä hetki sitten ihan varma, että hänellä olisi ollut ainakin pari akateemista yhteiskunnallista tutkintoa takanaan, mutta näköjään hän on päätynyt toimittajaksi vähäisemmällä koulutuksella. 

Hänen aspegeriutensa ilmeisesti esiintyy hankalana persoonallisuutena. Iltasanomien jossakin jutussa hän on kertonut kotinsa sotkuisuudesta. Todennäköisesti hänellä on melko pahoja toiminnanohjauksen ongelmia. 

 

Minä sain Asperger-diagnoosin kaksi vuotta sitten 58-vuotiaana sen jälkeen, kun lapseni sai saman diagnoosin 24-vuotiaana. Me molemmat olemme älykkäitä. Tämän enempää en halua kertoa aikuisesta lapsestani, mutta minulla on hyvin laaja akateeminen loppututkinto. Uuden oppiminen on minulle hyvin helppoa, kunhan olen motivoitunut opiskeluun. Yleensä riittääkin, että olen kiinnostunut uudesta asiasta. Minua kiinnostaa oman ammattialani lisäksi miltei kaikki maan ja taivaan välillä, joten tämä ei ole tuottanut ongelmia.

Olen työskennellyt omalla alallani siitä lähtien kun sain yliopistotutkintoni valmiiksi. Työni on kuitenkin osoittautunut minulle hyvin kuormittavaksi. Stressaannun helposti vaikka työ onkin mielestäni tärkeää ja mielekästä.  Olen tarkka, toisinaan suorastaan pikkutarkka ja saatan juuttua pieniin yksityiskohtiin niiden kiinnostavuuden vuoksi. Uppoudun helposti tutkimaan erilaisia työhöni liittyviä ilmiöitä syvemmin kuin olisi tarpeellista. Työhöni kuuluu paljon ylitöitä, jotka koen uuvuttavina niiden mielekkydestä huolimatta. Viikonloput eivätkä pitkätkään lomat riitä toipumaan työn aiheuttamasta stressistä. 

Työn kuormittavuutta lisää nopeatempoisuuden lisäksi erilaiset aistiyliherkkyydet (melu, valaistus, hajut, ym.) sekä isoissa ihmisjoukoissa työskentely.  Asperger-ihmisille on tyypillistä erilaiset sosiaaliset rajoittuneisuudet. Vaikka ihmisjoukoissa työskentely on hankalaa, tulen hyvin toimeen tilanteissa, joissa olen tekemisissä yhden tai pienen ihmisjoukon kanssa.

Myös minulla on toiminnanohjauksen ongelmia, kuten Enbuskella oletettavasti. Tämä näkyy kodissani ajoittaisena epäjärjestyksenä, joka pahimpina uupumiskausinani on yltynyt suorastaan kaaokseksi. Samoin erilaisten projektien käynnistämisessä on ongelmia, sillä minulla on toisinaan vaikeaa edeltäkäsin hahmottaa projektin sisältö ja tavoitteet yksityiskohtien seasta. Olen kuitenkin myös luova ja taiteellinen, ja yleensä keksin ratkaisut erilaisiin ongelmiin joko yksin tai muiden ihmisten avulla. Kirjoittaminen on ollut aina minulle mieluisaa ja helppoa. On myös sellaisia Asperger-ihmisiä, jotka kiinnostuvat matematiikasta ja muista luonnontieteistä. Oma lapseni on tästä hyvä esimerkki. 

Saatan myös innostua pitämään pitkiä monologeja minua kiinnostavista aiheista. Jo tämän vastaukseni venyminen näinkin pitkäksi on hyvä esimerkki taipumuksistani monologeihin. 

Stressaantumisesta seuraa usein työuupumus. Myös masennus on hyvin yleistä Asperger-ihmisillä, samoin kuin muutkin mielenterveysongelmat. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se Enbusken älykkyys ole teiltä pois. Ja hyvä muistikin on älykkyyttä. Jos muistat jonkun asian = tiedät asian.

Tietäminen ei ole älykkyyttä vaan ymmärtäminen ja kyky soveltaa. Siksi meillä on niin paljon tyhmiä korkeakoulutettuja kun ainoa vaatimus on osata sanoa hauki on kala.

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen kuten Enbuske työpaikan sosiaalisista kuvioista. Mua myös pidetään tosi usein jotenkin outona. Nettitesteistä en kuitenkaan koskaan ole saanut kovia as-pisteitä, eikä ole vaikea katsoa silmiin. Sosiaalinen kanssakäyminen on tosi raskasta kuitenkin. Luultavasti itseni kohdalla vaikuttaa se että olen introvertti, ja että minua kiusattiin koulussa. Jotenkin se vammautti toimintani sosiaalisissa ympyröissä. Tai sitten olenkin aspergerpiirteinen. En mene tavallisen juoruilevan naisen muottiin vaikka voin esittää sellaista jonkun aikaa.

Viestisi perusteella kuulostaa siltä, että olet ennemmin introvertti, jonka kohdalla koulukiusaaminen vahingoitti sosiaalisten taitojen normaalia kehittymistä ja täten toimimista sosiaalisissa tilanteissa. On muuten hyvin yleinen koulukiusaamisen jälkiseuraamus, että sosiaalinen puoli jää ikään kuin alikehittyneeksi. Todennäköisesti hyvähenkisessä ja hyväksyvässä ympäristössä et olisi lainkaan outo. Monet työ-, opiskelu-, harrastus- ja jopa perheyhteisöt ovat Suomessa enempi vähempi sairaita ja yleensä juuri ne herkät ihmiset imevät itseensä helposti muidenkin angstit ja omituisuudet. Moni oudoksi leimattu saattaa itse asiassa kantaa mielessään ja alitajunnassaan sellaisia asioita, jotka eivät itse asiassa hänelle edes kuulu ja jotka aiheuttavat siksi ulkopuolisten mielestä kummallista käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

No suurempi ongelma Enbuskella on tuo kaksisuuntainen mielialahäiriö, kuin autisminkirjon piirteet.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön takiahan Enbuske sairaalaan joutui, ei suinkaan noiden autismiskirjon piirteiden takia.

Autistmi juttuja ei hoideta psykiatrisessa sairaalassa, vaan neurologisella osastolla tavallisissa sairaaloissa.

En tiedä autismista mitään, mutta Asperger-ihmiset eivät tarvitse osastohoitoa, vaan  tutkimukset ja diagnoosi tehdään polikliinisesti  neuropsykiatrisella polikliniikalla.  Nuoret aikuiset saavat sieltä myös tukea erilaisiin toiminnanohjaukseen liittyviin ongelmiinsa. Työelämässä toimiville toiminnanohjausta ei kai tarjota, koska he ovat jo oppineet erilaisia käyttökelpoisia selviytymisstrategioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se Enbusken älykkyys ole teiltä pois. Ja hyvä muistikin on älykkyyttä. Jos muistat jonkun asian = tiedät asian.

Tietäminen ei ole älykkyyttä vaan ymmärtäminen ja kyky soveltaa. Siksi meillä on niin paljon tyhmiä korkeakoulutettuja kun ainoa vaatimus on osata sanoa hauki on kala.

Et voisi olla enempää väärässä. Korkeakoulu nimenomaan opettaa pohtimaan eri näkökulmista onko se hauki edes kala ollenkaan. Sitä varten korkeakoulut ja yliopistot on olemassa, ja niin ne opinnot on rakennettu.

Elämänkoululaisissa taas on paljon niitä joilla on valtava määrä nippelitietoa ja yksittäisiä faktoja tiedossa, mutta kokonaiskuva puuttuu. 

Leila Koo kirjoitti:

Autismin kirjo on alidiagnostoitu. Monet heistä ovat erityislahjakkaita tai huippuälykkäitä, eikä ympäristö välttämättä tule edes ajatelleeksi, että jotain poikkeamaa on. Meillä on taipumus vaan hyväksyä, että tuo on tuollainen, joissakin asioissa hieman erilainen. Älykkäät myös osaavat salata ongelmansa.

Höpöhöpö. Nykyään vain luonnehoroskoopeille on yritetty vakiinnuttaa "tieteellinen" asema.

Ihmiset nyt on aina olleet erilaisia. Ei koiriakaan vielä luikitella autisteihin ja adhd:isiin automaationa, vaikka sitäkin on viimevuosina yritetty.

Toisaalta nykyään uskotaan myös, että helposti ihmistä miellyttämään oppiva koira ei ole yhtä kuin älykäs vaikka koiria luokitellaan edelleen "älykkäisiin" ja "tyhmiin" rotuihin tämän mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen kuten Enbuske työpaikan sosiaalisista kuvioista. Mua myös pidetään tosi usein jotenkin outona. Nettitesteistä en kuitenkaan koskaan ole saanut kovia as-pisteitä, eikä ole vaikea katsoa silmiin. Sosiaalinen kanssakäyminen on tosi raskasta kuitenkin. Luultavasti itseni kohdalla vaikuttaa se että olen introvertti, ja että minua kiusattiin koulussa. Jotenkin se vammautti toimintani sosiaalisissa ympyröissä. Tai sitten olenkin aspergerpiirteinen. En mene tavallisen juoruilevan naisen muottiin vaikka voin esittää sellaista jonkun aikaa.

Monelle ihmiselle - jopa alan ammattilaiselle - voi tulla yllätyksenä se, että Asperger-ihminen osaa katsoa silmiin. Samoin meitä luullaan huumorintajuttomina. Tunnen yhden As-ihmisen, jolta ensin evättiin Asperger-diagnoosi, ihan vain sen vuoksi, että hän katsoo ihmisiä silmiin ja hänellä on (hieman omaperäinen, mustahko) huumorintaju. Hän myös osaa nauraa itselleen, sillä tilannekomiikka on hänellä yhtä hyvin hallussa kuin sanallinenkin komiikka. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta Enbuske tekee kyllä hallaa aspergereillekin, kyllä hänellä on selkeästi muutakin taustalla. Eivätkä kaikki assit tai autistit ole älykkäitä kuin ihan kapealla alalla, mutta muuten ihan perustasoa. Kyllä oikeaan älykkyyteen tarvitaan muutakin kuin pienen siivun tietämys esimerkiksi siitä miten sähkö toimii. Sitten on vielä nämä joilla on niin hyvä muisti, että he hämäävät tällä jo tiettyjä ihmisiä. Pseudoälykkyyttähän tuo on.

Ei Enbuske ole älykäs, hän on tietääkseni silakka, joten hänen blablaansa on sitä yleisesti hyväksyttyä muka älykkyyttä, mutta ei ihan oikeasti ole kovinkaan teräväpäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen kuten Enbuske työpaikan sosiaalisista kuvioista. Mua myös pidetään tosi usein jotenkin outona. Nettitesteistä en kuitenkaan koskaan ole saanut kovia as-pisteitä, eikä ole vaikea katsoa silmiin. Sosiaalinen kanssakäyminen on tosi raskasta kuitenkin. Luultavasti itseni kohdalla vaikuttaa se että olen introvertti, ja että minua kiusattiin koulussa. Jotenkin se vammautti toimintani sosiaalisissa ympyröissä. Tai sitten olenkin aspergerpiirteinen. En mene tavallisen juoruilevan naisen muottiin vaikka voin esittää sellaista jonkun aikaa.

Monelle ihmiselle - jopa alan ammattilaiselle - voi tulla yllätyksenä se, että Asperger-ihminen osaa katsoa silmiin. Samoin meitä luullaan huumorintajuttomina. Tunnen yhden As-ihmisen, jolta ensin evättiin Asperger-diagnoosi, ihan vain sen vuoksi, että hän katsoo ihmisiä silmiin ja hänellä on (hieman omaperäinen, mustahko) huumorintaju. Hän myös osaa nauraa itselleen, sillä tilannekomiikka on hänellä yhtä hyvin hallussa kuin sanallinenkin komiikka. 

Eiköhän nuo piirteet ole ihan yleisiä asseilla, myös silmiin oppii katsomaan, kun harjoittelee tarpeeksi ja ottaa niitä läääkkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Lehtijutuissa puhutaan autismin kirjosta, mikä tosiaankin ol1isi ihan oikea termi sitten, kun uudempi lääketieteellinen luokitustapa saataisiin myös Suomessa käyttöön. Siihen asti puhutaan virallisesti Aspergerista ja autismista ym. 

Tätä uudistusta on nyt odotettu vuosia, mutta mitään ei vain tapahdu täällä Suomessa. Muualla maailmassa tämä uudempi autismin kirjo -diagnoosi on jo yleisesti käytössä ja sen vuoksi varmaan myös Suomessa on jo ruvettu käyttämään epävirallisesti autismin kirjo -termiä. Onkin erittäin todennäköistä, että myös Enbuskella on F84.5  Aspergerin oireyhtymä -diagnoosi eikä autismin kirjo.

Tuomas Enbuske on älykäs, sanavalmis ja ilmeisen hankala ihminen, kuten hän on itse luonnehtinut itseään. Olin vielä hetki sitten ihan varma, että hänellä olisi ollut ainakin pari akateemista yhteiskunnallista tutkintoa takanaan, mutta näköjään hän on päätynyt toimittajaksi vähäisemmällä koulutuksella. 

Hänen aspegeriutensa ilmeisesti esiintyy hankalana persoonallisuutena. Iltasanomien jossakin jutussa hän on kertonut kotinsa sotkuisuudesta. Todennäköisesti hänellä on melko pahoja toiminnanohjauksen ongelmia. 

 

Minä sain Asperger-diagnoosin kaksi vuotta sitten 58-vuotiaana sen jälkeen, kun lapseni sai saman diagnoosin 24-vuotiaana. Me molemmat olemme älykkäitä. Tämän enempää en halua kertoa aikuisesta lapsestani, mutta minulla on hyvin laaja akateeminen loppututkinto. Uuden oppiminen on minulle hyvin helppoa, kunhan olen motivoitunut opiskeluun. Yleensä riittääkin, että olen kiinnostunut uudesta asiasta. Minua kiinnostaa oman ammattialani lisäksi miltei kaikki maan ja taivaan välillä, joten tämä ei ole tuottanut ongelmia.

Olen työskennellyt omalla alallani siitä lähtien kun sain yliopistotutkintoni valmiiksi. Työni on kuitenkin osoittautunut minulle hyvin kuormittavaksi. Stressaannun helposti vaikka työ onkin mielestäni tärkeää ja mielekästä.  Olen tarkka, toisinaan suorastaan pikkutarkka ja saatan juuttua pieniin yksityiskohtiin niiden kiinnostavuuden vuoksi. Uppoudun helposti tutkimaan erilaisia työhöni liittyviä ilmiöitä syvemmin kuin olisi tarpeellista. Työhöni kuuluu paljon ylitöitä, jotka koen uuvuttavina niiden mielekkydestä huolimatta. Viikonloput eivätkä pitkätkään lomat riitä toipumaan työn aiheuttamasta stressistä. 

Työn kuormittavuutta lisää nopeatempoisuuden lisäksi erilaiset aistiyliherkkyydet (melu, valaistus, hajut, ym.) sekä isoissa ihmisjoukoissa työskentely.  Asperger-ihmisille on tyypillistä erilaiset sosiaaliset rajoittuneisuudet. Vaikka ihmisjoukoissa työskentely on hankalaa, tulen hyvin toimeen tilanteissa, joissa olen tekemisissä yhden tai pienen ihmisjoukon kanssa.

Myös minulla on toiminnanohjauksen ongelmia, kuten Enbuskella oletettavasti. Tämä näkyy kodissani ajoittaisena epäjärjestyksenä, joka pahimpina uupumiskausinani on yltynyt suorastaan kaaokseksi. Samoin erilaisten projektien käynnistämisessä on ongelmia, sillä minulla on toisinaan vaikeaa edeltäkäsin hahmottaa projektin sisältö ja tavoitteet yksityiskohtien seasta. Olen kuitenkin myös luova ja taiteellinen, ja yleensä keksin ratkaisut erilaisiin ongelmiin joko yksin tai muiden ihmisten avulla. Kirjoittaminen on ollut aina minulle mieluisaa ja helppoa. On myös sellaisia Asperger-ihmisiä, jotka kiinnostuvat matematiikasta ja muista luonnontieteistä. Oma lapseni on tästä hyvä esimerkki. 

Saatan myös innostua pitämään pitkiä monologeja minua kiinnostavista aiheista. Jo tämän vastaukseni venyminen näinkin pitkäksi on hyvä esimerkki taipumuksistani monologeihin. 

Stressaantumisesta seuraa usein työuupumus. Myös masennus on hyvin yleistä Asperger-ihmisillä, samoin kuin muutkin mielenterveysongelmat. 

Asperger on jo poistunut luokituksesta Suomessakin ja korvaantunut autismin kirjolla.

Toiseksi olet normaali.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, autismi on aikuisilla ihmisillä alidiagnosoitu. Lievät autismin kirjon piirteet jää hyvin helposti diagnosoimatta. Asperger-ihminen on usein älykäs ja oppii esittämään "normaalimpaa", kuten Enbuskekin kertoo tehneensä koko elämänsä. Silti Enbusken olemus ja puhetapa ovat antaneet viitteitä aspergerista/autismista.

Miten olemus ja puhetapa ovat antaneet viitteitä? En ole kyllä huomioinut.