Suuret ikäluokat haalivat itselleen etuja, jotka nuoret maksavat

20:n vuodatusta en viitsi kommentoida kuin sen verran, että työeläkkeitä ei makseta veroista.

Omat vanhempani ovat syntyneet -47 ja -48. He kyllä saivat opintolainaa ja elivät sillä ja kesäansioilla.

Kunnallinen päivähoitokin oli mun lapsuudessani 70/80 lukujen taitteessa, mutta siihen oli tulorajat, jotka meidän keskituloisessa perheessä ylittyivät, joten kävin yksityisellä pph:lla, joka ei maksoi oleellisesti vähemmän kuin äidin palkka. Ei kyllä meidän tuttavapiirissä ollut yhtään perhettä, jossa olisi ollut oma hoitaja.

Alivuokralaisina asuivat vain opiskelijoina.

Sotkeekohan osa täällä suuret sotien jälkeiset ikäluokat niitä edeltäneisiin?

Todelliset kultapossuthan on 70-luvulla syntyneiden sukupolvi. Koskaan ennen sitä tai sen jälkeen ei ole ollut niin helppoa päästä huippuasemiin pienellä vaivalla. Ilmaiseksi ei toki silloinkaan.

Lapsuus ja nuoruus vietettiin kultaisella 1980-luvun nousukaudella, joten esimerkiksi terveydenhoidosta ei tingitty eivätkä vanhempien talousongelmat päässeet pilaamaan tunnelmia. Lama oltiin mukavasti suojassa yliopiston helmoissa - kilpailu paikoista ei toki ollut samaa luokkaa kuin nyt. Sopivasti laman jälkeen oltiin sitten freesejä valmistuneita. Ja mikäpä oli ollessa, kun vanhempi polvi oli syrjäytetty ja potkittu pellolle firmoista, jotka yhtäkkiä huomasivat olevansa todellisessa asiantuntijapulassa. Organisaatiot suorastaan imivät nuoria ylöspäin.

Mitenkäs töiden ulkopuolella? No, asunnot olivat laman jälkeen pilkkahintaisia, rahoituksen saaminen oli helppoa, eivätkä reaalikorot verovähennyksen jälkeen olleet kuin alle 5% ja laskusuunnassa. Sitten vain katseltiin asuntovarallisuuden karttumista, ostettiin ehkä pari sijoituskämppää ja muu sijoittaminenkin oli pop - miksipä ei olisi ollut, kun ehkä Satama Interactivea lukuun ottamatta mikä tahansa sijoitus raketoi vuosikaudet.

Suuret ikäluokat saivat käsiinsä köyhän maan, joka piti itse rakentaa, mutta toisaalta trendi kaikessa oli nouseva. 80- ja 90-lukujen nuoret saivat kännykät ja tabletit, mutta vastapainoksi musertavan näköalattomuuden. Siinä välissä saatiin parhaat puolet molemmista maailmoista.

Mun mielestä kaksi isointa asiaa, jotka ovat muuttuneet suurten ikäluokkien maailmaan verrattuna on se, että ennen lyhyelläkin koulutuksella pääsi töihin ja asuntojen hinnat olivat huomattavasti alhaisempia. Kaikkien aputöiden tekijät irtisanottiin lamassa ja viimeisteltiin viimeistään siinä vaiheessa, kun tietokoneet alkoivat tehdä enemmän ja enemmän töitä automaattisesti.

Asuntojen hinnoista on tietysti helppo sanoa, että ennen asuttiinkin ahtaammin, mutta kun nykyään niitä pienempiä asuntoja ei edes rakenneta! Kaupunkien omat määräykset ja esteettömyysmääräykset saavat aikaan sen, että kämppien koko vain kasvaa, vaikka varsinkin yksin asuvista monelle pienituloiselle kelpaisi ihan hyvin yhdistelmä ja pieni kämppä ja halvempi vuokra/laina.

Kestävyysvaje olisi hoitunut vuosissa, jos eläkeikää olisi nostettu sen mukaisesti mitä ihmisten eliniän odote on noussut. Toki osa jäisi joka tapauksessa raskaan fyysisen työn, sairauksien ja huonojen elintapojen vuoksi eläkkeelle aikaisemmin, mutta hyvin monet ovat virkeitä ja terveitä jopa vuosikymmeniä eläkkeelle jäädessään.

Aika radikaali ero siihen nähden, että me nuoremmat sukupolvet emme odota juuri edes eläkettä saavamme tai että olisi ylipäätään mahdollisuus jäädä eläkkeelle. Töitä pitää todennäköisesti tehdä niin pitkään kunnes sairaus tai hauta korjaa. Nykyiset velattomat suuret ikäluokat juhlivat kymmeniä vuosia etelässä käyden kun ovat myyneet ensin hometalonsa nuorelle lapsiperheelle sikahintaan.

Villi veikkaus, että vanhustenhoitoon tullaan panostamaan aivan erityisesti lähivuosina. Kun suuret ikäluokat tulevat siihen ikään, että alkavat tarvita yhä enemmän apua, vanhainkoteihin on tulossa lisää resursseja. Hyvä jos ei omahoitajaa jokaiselle vanhukselle. Että huoli pois, kyllä se vanhustenhoito kuntoon saadaan viimeistään suurille ikäluokille!

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 09:29"]

Pienet ikäluokat ovat saanet edut, joita suurilla ikäluokilla ei ollut aikanaan. Tasapaino.

[/quote]ööööööö... ? Mistä edusta nyt puhutaan? Meltä nelikymppisiltä on lähtenyt ne edut mitä vanhempamme saivat kun olimme itse lapsia. En usko että pääsemme koskaan eläkkeelle.

Itse 70-luvulla syntyneenä en miellä itseäni mitenkään etuoikeutetuksi, kuten 27 väittää. 

Valmistuin juuri laman pahimmassa vaiheessa enkä siis saanut töitä, tein monta vuotta erilaisia pätkätöitä ja kunnan tukemia työkokeiluja yms. Nyt vasta päälle 40 mulla on vakituinen työ. Ja monella muulla mun kaverilla on ollut ihan sama tilanne, joko niin että sai duunin 90-luvun laman jälkeen, pätkätöitä peräjälkeen mutta 2006-8 alkoi YT:t ja sen jälkeen olleet ilman duunia.

Toki itsekkin tein lapsiia pätkien välissä koska ei enää jaksanut sitä pätkätyörumbaa. Lasten kasvettua ne tosin jatkuivat.... Olen myös opiskellut itsellein parikin täysin toisistaan poikkeavaa ammattia vain siksi, että pää ei kestänyt kotona oloa TYÖTTÖMÄNÄ. Ja toiveena tottakai saada vakituinen työpaikka.Onneksi ei kuitenkaan ole koskaan pakotettu muuttamaan pois omalta kotiseudulta, kuten nykyään voi joutua tekemään...

Omaa asuntoa en tosin ole voinut ostaa koska pätkätyöläisenä lainan saanti on ollut AINA kiven alla, eikä lainaa olis saanut kuin murto-osaan asunnon hinnasta....

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 13:06"]

Todelliset kultapossuthan on 70-luvulla syntyneiden sukupolvi. Koskaan ennen sitä tai sen jälkeen ei ole ollut niin helppoa päästä huippuasemiin pienellä vaivalla. Ilmaiseksi ei toki silloinkaan.

Lapsuus ja nuoruus vietettiin kultaisella 1980-luvun nousukaudella, joten esimerkiksi terveydenhoidosta ei tingitty eivätkä vanhempien talousongelmat päässeet pilaamaan tunnelmia. Lama oltiin mukavasti suojassa yliopiston helmoissa - kilpailu paikoista ei toki ollut samaa luokkaa kuin nyt. Sopivasti laman jälkeen oltiin sitten freesejä valmistuneita. Ja mikäpä oli ollessa, kun vanhempi polvi oli syrjäytetty ja potkittu pellolle firmoista, jotka yhtäkkiä huomasivat olevansa todellisessa asiantuntijapulassa. Organisaatiot suorastaan imivät nuoria ylöspäin.

Mitenkäs töiden ulkopuolella? No, asunnot olivat laman jälkeen pilkkahintaisia, rahoituksen saaminen oli helppoa, eivätkä reaalikorot verovähennyksen jälkeen olleet kuin alle 5% ja laskusuunnassa. Sitten vain katseltiin asuntovarallisuuden karttumista, ostettiin ehkä pari sijoituskämppää ja muu sijoittaminenkin oli pop - miksipä ei olisi ollut, kun ehkä Satama Interactivea lukuun ottamatta mikä tahansa sijoitus raketoi vuosikaudet.

Suuret ikäluokat saivat käsiinsä köyhän maan, joka piti itse rakentaa, mutta toisaalta trendi kaikessa oli nouseva. 80- ja 90-lukujen nuoret saivat kännykät ja tabletit, mutta vastapainoksi musertavan näköalattomuuden. Siinä välissä saatiin parhaat puolet molemmista maailmoista.

[/quote]Mitä sä horiset? Ei nelikymppiset ole vielä missään huippuasemissa. Moni 70-luvulla syntynyt syrjäytyi 90 luvun lamassa kun ei ollut opiskelun jälkeen mitään mahdollisuutta päästä töihin.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 12:43"][quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 11:30"]Nuo aikaisemmin luetellut edut ovat pikkusälää siihen verrattuna, että suuret ikäluokat ovat kupanneet itselleen kolmen ikäluokan varat - vanhempiensa, omansa ja lastensa. 50-70-luvuilla löytyi alivuokralaishuoneita ja lastenhoitajia vaivattomasti ja pienellä hinnalla. Ihmisillä oli vaatimaton elintaso ja alivuokralaishuoneen jakaminen jonkun toisen kanssa ja vessalla käynti pihan perällä ei ollut ongelma. Suuret ikäluokat työllistyivät pomminvarmasti koko iäkseen. Uusia työpaikkoja syntyi satojatuhansia julkiselle sektorille. Inflaatio ja säännölliset devalvaatiot pitivät huolen veloista. Vanhempien ikäpolvien eläkkeisiin meni vähän varoja, koska työeläkejärjestelmä tuli vasta 60-luvulla eikä valtaosa ehtinyt olla eläkkeellä kuin hyvin lyhyen aikaa ennen kuin kuolo korjasi. Eläkejärjestelmän laskutapa huolehti siitä, että jos olit 40 vuotta töissä ja viimeisen 5 vuoden aikana sait jujutettua palkkasi ylimmilleen, sait hyvän eläkkeen ja saatoit eläköityä reippaasti alle kuusikymppisenä ja saatat jatkaa sitä hyvinkin 30 vuotta. Tällaisia etuja ei Suomessa saa enää kukaan koskaan.[/quote]

Eli olet valmis siihen, että sinun elintasoasi lasketaan vastaamaan 50-70 -lukujen elintasoa, kunhan samalla eläkkeet laskevat?

Olet oikeasti valmis asumaan perheinesi omakotitalon yläkerrassa 2 huoneessa, kunhan alakerrassa asuva eläkeläispariskunta saa vähemmän eläkettä? Ja olet valmis maksamaan lapsesi päivähoidosta 1000 e/kk (suuret ikäluokat maksoivat omistaan ns. täyden hinnan, 2 lapsen äidin työstä saama palkka meni yleensä hoitomaksuihin).

Olet valmis siihen, että lapsesi ei saa opintotukia vaan maksat omasta pussista kaikki nykytuet? Olet valmis siihen, että vanhempasi eivät saa mitään kunnallista kotiapua vaan asuvat viimeiset vuodet luonasi - siis siinä vaiheessa, kun olet onnistunut säästämään 50% asuntosi hinnasta ja muuttanut sieltä yläkerrasta omaan kolmioon. Olet valmis siihen, että ei ole asumistukia ja että sossusta saa rahaa vain todelliseen tarpeeseen, ei hammaslääkäriin tai lastenvaunuihin? Ja olet valmis siihenkin, että lapsen huostaanotto on sijoitus lastenkotiin ja yhteyden katkaiseminen siihen?

Täytyy myöntää, että olet valmis aikamoiseen elintason ja elämisen tason pudotukseen vain siksi, että eläkkeet saadaan pienemmiksi.

[/quote]

Ei, vaan ylisuuria eläkkeitä järkevöittämällä saataisiin rahaa oikeasti tärkeisiin menoihin.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 09:58"]

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 09:47"]

Hieman kaunisteltu tuo kolumni, korot eivät suurten ikäluokkien nuoruudessa olleet kohtuulliset nykymittapuulla, 10% esim.

Muutenkin nykynuoret saavat ne koulupaikkansa helpommin, ja halvemmalla, koulupudokkaista pidetään parempaa huolta, terveydenhuolto on parempi, kunnallinen päivähoito on tarjolla kaikille, toisin kuin ennen.

[/quote]

Olivat ne kohtuulliset kun ottaa huomioon ihflaation joka söi lainat nopeasti. Meillä 80-luvun opiskelijoilla opintolainan korotkin huitelivat paljon korkeammalla eikä inflaatio lainoja mitätöinyt. Loppuviimein verotuksen lapsivähennyskin poistettiin, mikä huononsi varsinkin työssäkäyvien yksinhuoltajien ja heidän lasten elintasoa huomattavasti. 

[/quote]Jep ja lainat olivat korkotuettuja. Lainalla ostaminen oli 70 luvulla todella kannattavaa kun hinat ja palkat nousivat ihan simona ja valtio jeesasi korkomenoissa.

Jollain menee puurot ja vellit sekaisin. Suomi on tänään kehittyneempi kun 60-70 luvulla, se on selvää, mutta kyse ei ole siitä että kumpana aikakautena oli rankempaa. Kyse on BKTn jakamisesta. Eli se työn hedelmä mikä tehdään vuoden aikana, jaetaan verojen avulla uusiksi. Ja millä jakaumalla tuo raha jaetaan. Nyt näyttää siltä että nuoret joutuvat tekemään töitä pienemmällä porukalla ja ilman halpaa energiaa, ja samalla elättää isompi porukka. Se tulee olemaan todella raskasta, korkeat verot, ja hyvinvointivaltio joka ajetaan alas pikkuhiljaa. Todellinen hinta tulee näkymään vasta noin 5- 10 vuoden kuluttua. Itse en niihin orjaleikkeihin ole jäämässä, ellei hommaan saada jotain järkeä aika pirun nopeasti. Muuttosuunnitelmat ovat jo pitkällä, ja uskon että yhä kasvava osa korkeakoulutetuista tekee saman valinnan ja elää onnellisen elämän ulkomailla.

Kunnallista hammashoitoa ei saanut yli 17-vuotiaat, se oli vain lapsille ja joillekin erityisryhmille. Opiskelijana kävin yksityisellä. Opintolainan korko oli alussa 13 % ja ei inflaatio kyllä sitä niin paljon syönyt kuin väitetään. Asuntolainoissa 16 % korko oli yleistä. Keskinkertainen todistus ei vielä taannut opiskelupaikkaa. Maaseudulla ei päiväkoteja ollut ollenkaan ja kun tuli, ne olivat pieni- ja maks. keskituloisille työssäkäyville. Esim. opettajat eivät meillä enää paikkaa saaneet, eli tulot olivat jo liian isot. 

Mutta: Töihin pääsi helposti. Itse en kyllä enää ole suuria ikäluokkia, mutta kuitenkin muista jotain. 

Ja minä olen 40 v, työtön ja opintolainat maksamatta. Vuokralla olen asunut aina, lapsenakin. Pätkätöissä olen ollut ikäni enkä koskaan koulutustani vast. alalla tai palkalla.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 13:58"]

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 13:06"]

Todelliset kultapossuthan on 70-luvulla syntyneiden sukupolvi. Koskaan ennen sitä tai sen jälkeen ei ole ollut niin helppoa päästä huippuasemiin pienellä vaivalla. Ilmaiseksi ei toki silloinkaan.

Lapsuus ja nuoruus vietettiin kultaisella 1980-luvun nousukaudella, joten esimerkiksi terveydenhoidosta ei tingitty eivätkä vanhempien talousongelmat päässeet pilaamaan tunnelmia. Lama oltiin mukavasti suojassa yliopiston helmoissa - kilpailu paikoista ei toki ollut samaa luokkaa kuin nyt. Sopivasti laman jälkeen oltiin sitten freesejä valmistuneita. Ja mikäpä oli ollessa, kun vanhempi polvi oli syrjäytetty ja potkittu pellolle firmoista, jotka yhtäkkiä huomasivat olevansa todellisessa asiantuntijapulassa. Organisaatiot suorastaan imivät nuoria ylöspäin.

Mitenkäs töiden ulkopuolella? No, asunnot olivat laman jälkeen pilkkahintaisia, rahoituksen saaminen oli helppoa, eivätkä reaalikorot verovähennyksen jälkeen olleet kuin alle 5% ja laskusuunnassa. Sitten vain katseltiin asuntovarallisuuden karttumista, ostettiin ehkä pari sijoituskämppää ja muu sijoittaminenkin oli pop - miksipä ei olisi ollut, kun ehkä Satama Interactivea lukuun ottamatta mikä tahansa sijoitus raketoi vuosikaudet.

Suuret ikäluokat saivat käsiinsä köyhän maan, joka piti itse rakentaa, mutta toisaalta trendi kaikessa oli nouseva. 80- ja 90-lukujen nuoret saivat kännykät ja tabletit, mutta vastapainoksi musertavan näköalattomuuden. Siinä välissä saatiin parhaat puolet molemmista maailmoista.

[/quote]Mitä sä horiset? Ei nelikymppiset ole vielä missään huippuasemissa. Moni 70-luvulla syntynyt syrjäytyi 90 luvun lamassa kun ei ollut opiskelun jälkeen mitään mahdollisuutta päästä töihin.

[/quote]

Otetaan malliesimerkiksi vaikkapa vuonna 1972 syntynyt nuorimies. Yliopistoon hän meni heti intin jälkeen 20-vuotiaana, eli vuonna 1992. Opinnot kestivät sen 5 vuotta, joten valmistuminen oli vuonna 1997. Miltä silloin näytti?

Lama oli ohi ja BKT kasvoi kohisten (http://www.findikaattori.fi/fi/3). Tällöin tarvittiin tuoretta osaavaa työvoimaa, sillä edellinen sukupolvi oli hukattu laman aikana (kuka nyt koulun jälkeen monta vuotta työttömänä olleen ottaisi kun tuorettakin päätä on tarjolla?) ja vanhoja asiantuntijoitakin oli potkittu lopullisesti kortistoon.

Yleensä vastavalmistunut ostaa asunnon, ja niiden hintahan oli aivan alamaissa (http://www.findikaattori.fi/fi/92). Mukavasti on omaisuus muuten kehittynyt niistä ajoista näillä kultapossuilla. Onneksi (reaali)korot olivat hyvin maltilliset jo tuolloin (http://www.suomenpankki.fi/fi/julkaisut/selvitykset_ja_raportit/yleistajuiset_selvitykset/historiallisia_aikasarjoja/Pictures/i_005.jpg).

Kultapossuja ei myöskään varsinaisesti haitannut se, että korkeakoulutus oli hitusen kovempaa valuuttaa silloin, kun se oli paljon harvinaisempi (http://www.findikaattori.fi/fi/9).

Jos näissä oloissa ja näillä mahdollisuuksilla ei ihminen menestynyt, niin voi syyttää ihan vain itseään. Kuten sanoin, ilmaiseksi ei menestys silloinkaan tullut, mutta mahdollisuudet kohtalaisen ahkeralle keskivertotyypille olivat aivan ainutlaatuiset.