Laihdutus, MIKSI se ei ikinä onnistu?

Laihtuminenhan on siitä helppoa, että tarvitsee tehdä vähemmän, kuin aiemmin. Eli siis lappaat ruokaa suuhun vähemmän. Nopeampaa ja pienempi vaiva. 

Jos taas horii ruokaa kauheita määriä, siinä on paljon enemmän vaivaa ja aikaakin kuluu. 

Joten siis, syö vähemmän, kuluta enemmän. So easy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi, että et halua laihtua. Luulet, että haluat. Et kuitenkaan oikeasti halua. Haluat mussuttaa sipsiä ja suklaata, lipittää siideriä ja löhötä sohvalla räpläämässä puhelinta. Niitä asioita sinä haluat enemmän, kuin haluat laihtua.

Tehokas ja pysyvä laihtuminen alkaa siinä kohtaa, kun haluat laihtua enemmän kuin mitään muuta. Kun katsot sipsipussia tai suklaalevyä kaupan hyllyssä, päätät että haluat laihtua enemmän kuin syödä sipsiä ja suklaata. Kun katsot sohvaa, päätät että haluat laiskottelua enemmän laihtua ja lähdet lenkille.

Uskon kyllä, että haluat laihtua. Ongelma on vaan siinä, että tähän asti olet halunnut nautintoa ja laiskottelua vielä enemmän.

Haluan 100% varmasti laihtua. Ja laihdunkin, kilon viikossa!

Mutta aina se jotenkin palaa takaisin. Jos olen laihduttanut viisi kiloa viidessä viikossa, niin olen tyytyväinen. Mutta kolmen viikon päästä on tullut 6 takaisin kun palaan normaaliin elämään. Ap

Mihin ihme normaaliin elämään palaat? Siis niihin samoihin tapoihin mitkä on lihottanut sinut ja sitten ihmettelet että lihot? Normaali elämä on sitä missä syö niin että saa ruoasta tarvittavat ravinteet ja energian eikä muuta.

En ole koskaan eläänyt noin ja ikää jo 25v. Ruoka on aina ollut nautinto.

Ja aina on ollut 3 tai 10kg ylimääräistä. Ap

Ruoka voi olla nautinto myös pienempinä annoksina.

Tämä pitäisi oppia. Mulla tulee vaan paha mieli yhdestä suklaapatukasta, yhdestä oluesta, yhdestä pizzapalasta, yhdestä lautasellisesta ruokaa. Ap

No sitten et syö yhtä suklaapatukkaa tai yhtä pizzapalaa, vaan jätät herkuttelukerrat sellaisiksi että voit vetää kerralla enemmän. Mitä "normaalielämän" ruokailu sinulle tarkoittaa? Moni vetää huomaamattaan mehuja, leipää, sokerijugurtteja, kermaisia pastoja yms tajuamatta että niissä on ihan hirveät määrät kaloreita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi, että et halua laihtua. Luulet, että haluat. Et kuitenkaan oikeasti halua. Haluat mussuttaa sipsiä ja suklaata, lipittää siideriä ja löhötä sohvalla räpläämässä puhelinta. Niitä asioita sinä haluat enemmän, kuin haluat laihtua.

Tehokas ja pysyvä laihtuminen alkaa siinä kohtaa, kun haluat laihtua enemmän kuin mitään muuta. Kun katsot sipsipussia tai suklaalevyä kaupan hyllyssä, päätät että haluat laihtua enemmän kuin syödä sipsiä ja suklaata. Kun katsot sohvaa, päätät että haluat laiskottelua enemmän laihtua ja lähdet lenkille.

Uskon kyllä, että haluat laihtua. Ongelma on vaan siinä, että tähän asti olet halunnut nautintoa ja laiskottelua vielä enemmän.

Haluan 100% varmasti laihtua. Ja laihdunkin, kilon viikossa!

Mutta aina se jotenkin palaa takaisin. Jos olen laihduttanut viisi kiloa viidessä viikossa, niin olen tyytyväinen. Mutta kolmen viikon päästä on tullut 6 takaisin kun palaan normaaliin elämään. Ap

Mihin ihme normaaliin elämään palaat? Siis niihin samoihin tapoihin mitkä on lihottanut sinut ja sitten ihmettelet että lihot? Normaali elämä on sitä missä syö niin että saa ruoasta tarvittavat ravinteet ja energian eikä muuta.

En ole koskaan eläänyt noin ja ikää jo 25v. Ruoka on aina ollut nautinto.

Ja aina on ollut 3 tai 10kg ylimääräistä. Ap

Olisikohan se sitten se sinun ongelma mikä pitäisi ratkoa? Oletko muuten ajatellut että jos sinulla on kymmenen kiloa ylipainon puolella tuossa iässä etkä osaa syödä ravitsevaa ruokaa sopivasti vaan jatkat sokkona niin sinulla on 40 vuotiaana 40 kiloa ylipainoa?

Näin pikkasen vanhempana ja itsekin hölmöilleenä jos yhden asian voisin sanoa, olisi se että taidot joita tarvitsee viimiseen elinpäivään asti (kuten terve painonhallinta) kannattaa opetella ensimmäisten ongelmien tullessa vaikka ei huvittaisi, ei vasta joskus kuusikymppisenä kun ensin on tapellut saman asian kanssa 40 vuotta. Kerran kun oppii niin sitten osaa.

Toisaalta asiat ovat kunnossa nyt. Saan läskin pois kun haluan. Voin 3-4 viikkoa nauttia elämästä ja lihoa. Sitten taas ottaa itseä niskasta kiinni ja laihduttaa ylimääräiset pois. Ja taas nauttia. Kiitos tästä valaistumisesta.

Ap

Kun ikää tulee lisää, läskit eivät enää lähdekään niin helposti ja jojoiluhaitarikin todennäköisesti kasvaa nykyisestä.

Koska syöt liian vähän ja elimistösi on mennyt säästöliekille. Rupea kunnolla ahmimaan vaan niin laihdut alta aikayksikön.

Vierailija kirjoitti:

Lihavat eivät tätä usein myönnä mutta ovat addiktoituneet epäterveellisen ruokaan jota myös syövät liikaa. Sitten kuukauden tai kaksi ovat kitudietillä kunnes taas palaavat vanhaan, lihottavaan ruokavalioon.

Oikeasti pitäisi tehdä pysyviä muutoksia omaan ruokavalioon ja lopettaa se lihottava ruoka. Ei kuunnella millä ruokavaliolla laihtuu pysyvästi, koska EI HALUTA muuttaa omaa ruokavaliota. Halutaan syödä pizzaa, hampurilaisia, uppopaistettua kananugettia, nakkeja, makkaraa, olutta, siideriä, limsaa, sipsejä, pullaa, karkkia...EI syödä tarpeeksi vihanneksia, ei täysjyvätuotteita.

Koska ollaan herkku/roskaruoka addikteja.

On varmasti addiktejakin, mutta varmaan yleisempi ongelma on ahmimishäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi, että et halua laihtua. Luulet, että haluat. Et kuitenkaan oikeasti halua. Haluat mussuttaa sipsiä ja suklaata, lipittää siideriä ja löhötä sohvalla räpläämässä puhelinta. Niitä asioita sinä haluat enemmän, kuin haluat laihtua.

Tehokas ja pysyvä laihtuminen alkaa siinä kohtaa, kun haluat laihtua enemmän kuin mitään muuta. Kun katsot sipsipussia tai suklaalevyä kaupan hyllyssä, päätät että haluat laihtua enemmän kuin syödä sipsiä ja suklaata. Kun katsot sohvaa, päätät että haluat laiskottelua enemmän laihtua ja lähdet lenkille.

Uskon kyllä, että haluat laihtua. Ongelma on vaan siinä, että tähän asti olet halunnut nautintoa ja laiskottelua vielä enemmän.

Haluan 100% varmasti laihtua. Ja laihdunkin, kilon viikossa!

Mutta aina se jotenkin palaa takaisin. Jos olen laihduttanut viisi kiloa viidessä viikossa, niin olen tyytyväinen. Mutta kolmen viikon päästä on tullut 6 takaisin kun palaan normaaliin elämään. Ap

Mihin ihme normaaliin elämään palaat? Siis niihin samoihin tapoihin mitkä on lihottanut sinut ja sitten ihmettelet että lihot? Normaali elämä on sitä missä syö niin että saa ruoasta tarvittavat ravinteet ja energian eikä muuta.

En ole koskaan eläänyt noin ja ikää jo 25v. Ruoka on aina ollut nautinto.

Ja aina on ollut 3 tai 10kg ylimääräistä. Ap

Ruoka voi olla nautinto myös pienempinä annoksina.

Tämä pitäisi oppia. Mulla tulee vaan paha mieli yhdestä suklaapatukasta, yhdestä oluesta, yhdestä pizzapalasta, yhdestä lautasellisesta ruokaa. Ap

No sitten et syö yhtä suklaapatukkaa tai yhtä pizzapalaa, vaan jätät herkuttelukerrat sellaisiksi että voit vetää kerralla enemmän. Mitä "normaalielämän" ruokailu sinulle tarkoittaa? Moni vetää huomaamattaan mehuja, leipää, sokerijugurtteja, kermaisia pastoja yms tajuamatta että niissä on ihan hirveät määrät kaloreita.

Lisään vielä että liikuntaankaan ei kannata asennoitua rääkkinä. Kaikista parhaiten onnistuu kun siitä tekee tavoitteellista. Liikunta, jossa ainoa tavoite on hikoilu ja uupunut olo jotta ehkä mahdollisesti laihtuisi vetää motivaation loppuun nopeasti.

Ei mitään kuureja!  Ainoa oikea tie on elämäntapojen pysyvä muutos.  Muuten menee jatkuvasti painoa ylös ja alas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi, että et halua laihtua. Luulet, että haluat. Et kuitenkaan oikeasti halua. Haluat mussuttaa sipsiä ja suklaata, lipittää siideriä ja löhötä sohvalla räpläämässä puhelinta. Niitä asioita sinä haluat enemmän, kuin haluat laihtua.

Tehokas ja pysyvä laihtuminen alkaa siinä kohtaa, kun haluat laihtua enemmän kuin mitään muuta. Kun katsot sipsipussia tai suklaalevyä kaupan hyllyssä, päätät että haluat laihtua enemmän kuin syödä sipsiä ja suklaata. Kun katsot sohvaa, päätät että haluat laiskottelua enemmän laihtua ja lähdet lenkille.

Uskon kyllä, että haluat laihtua. Ongelma on vaan siinä, että tähän asti olet halunnut nautintoa ja laiskottelua vielä enemmän.

Haluan 100% varmasti laihtua. Ja laihdunkin, kilon viikossa!

Mutta aina se jotenkin palaa takaisin. Jos olen laihduttanut viisi kiloa viidessä viikossa, niin olen tyytyväinen. Mutta kolmen viikon päästä on tullut 6 takaisin kun palaan normaaliin elämään. Ap

Mihin ihme normaaliin elämään palaat? Siis niihin samoihin tapoihin mitkä on lihottanut sinut ja sitten ihmettelet että lihot? Normaali elämä on sitä missä syö niin että saa ruoasta tarvittavat ravinteet ja energian eikä muuta.

En ole koskaan eläänyt noin ja ikää jo 25v. Ruoka on aina ollut nautinto.

Ja aina on ollut 3 tai 10kg ylimääräistä. Ap

Ruoka voi olla nautinto myös pienempinä annoksina.

Tämä pitäisi oppia. Mulla tulee vaan paha mieli yhdestä suklaapatukasta, yhdestä oluesta, yhdestä pizzapalasta, yhdestä lautasellisesta ruokaa. Ap

Miksi tulee paha mieli?

Koska nautinto ei ole täysi. Miltä itsestä tuntuisi, kun olet juuri orgasmin kynnyksellä, mutta yhtäkkiä se loppuu kuin seinään?

Niin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi, että et halua laihtua. Luulet, että haluat. Et kuitenkaan oikeasti halua. Haluat mussuttaa sipsiä ja suklaata, lipittää siideriä ja löhötä sohvalla räpläämässä puhelinta. Niitä asioita sinä haluat enemmän, kuin haluat laihtua.

Tehokas ja pysyvä laihtuminen alkaa siinä kohtaa, kun haluat laihtua enemmän kuin mitään muuta. Kun katsot sipsipussia tai suklaalevyä kaupan hyllyssä, päätät että haluat laihtua enemmän kuin syödä sipsiä ja suklaata. Kun katsot sohvaa, päätät että haluat laiskottelua enemmän laihtua ja lähdet lenkille.

Uskon kyllä, että haluat laihtua. Ongelma on vaan siinä, että tähän asti olet halunnut nautintoa ja laiskottelua vielä enemmän.

Haluan 100% varmasti laihtua. Ja laihdunkin, kilon viikossa!

Mutta aina se jotenkin palaa takaisin. Jos olen laihduttanut viisi kiloa viidessä viikossa, niin olen tyytyväinen. Mutta kolmen viikon päästä on tullut 6 takaisin kun palaan normaaliin elämään. Ap

Mihin ihme normaaliin elämään palaat? Siis niihin samoihin tapoihin mitkä on lihottanut sinut ja sitten ihmettelet että lihot? Normaali elämä on sitä missä syö niin että saa ruoasta tarvittavat ravinteet ja energian eikä muuta.

En ole koskaan eläänyt noin ja ikää jo 25v. Ruoka on aina ollut nautinto.

Ja aina on ollut 3 tai 10kg ylimääräistä. Ap

Ruoka voi olla nautinto myös pienempinä annoksina.

Tämä pitäisi oppia. Mulla tulee vaan paha mieli yhdestä suklaapatukasta, yhdestä oluesta, yhdestä pizzapalasta, yhdestä lautasellisesta ruokaa. Ap

No sitten et syö yhtä suklaapatukkaa tai yhtä pizzapalaa, vaan jätät herkuttelukerrat sellaisiksi että voit vetää kerralla enemmän. Mitä "normaalielämän" ruokailu sinulle tarkoittaa? Moni vetää huomaamattaan mehuja, leipää, sokerijugurtteja, kermaisia pastoja yms tajuamatta että niissä on ihan hirveät määrät kaloreita.

Lisään vielä että liikuntaankaan ei kannata asennoitua rääkkinä. Kaikista parhaiten onnistuu kun siitä tekee tavoitteellista. Liikunta, jossa ainoa tavoite on hikoilu ja uupunut olo jotta ehkä mahdollisesti laihtuisi vetää motivaation loppuun nopeasti.

No vihaan liikuntaa, olen aina vihannut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi, että et halua laihtua. Luulet, että haluat. Et kuitenkaan oikeasti halua. Haluat mussuttaa sipsiä ja suklaata, lipittää siideriä ja löhötä sohvalla räpläämässä puhelinta. Niitä asioita sinä haluat enemmän, kuin haluat laihtua.

Tehokas ja pysyvä laihtuminen alkaa siinä kohtaa, kun haluat laihtua enemmän kuin mitään muuta. Kun katsot sipsipussia tai suklaalevyä kaupan hyllyssä, päätät että haluat laihtua enemmän kuin syödä sipsiä ja suklaata. Kun katsot sohvaa, päätät että haluat laiskottelua enemmän laihtua ja lähdet lenkille.

Uskon kyllä, että haluat laihtua. Ongelma on vaan siinä, että tähän asti olet halunnut nautintoa ja laiskottelua vielä enemmän.

Haluan 100% varmasti laihtua. Ja laihdunkin, kilon viikossa!

Mutta aina se jotenkin palaa takaisin. Jos olen laihduttanut viisi kiloa viidessä viikossa, niin olen tyytyväinen. Mutta kolmen viikon päästä on tullut 6 takaisin kun palaan normaaliin elämään. Ap

Mihin ihme normaaliin elämään palaat? Siis niihin samoihin tapoihin mitkä on lihottanut sinut ja sitten ihmettelet että lihot? Normaali elämä on sitä missä syö niin että saa ruoasta tarvittavat ravinteet ja energian eikä muuta.

En ole koskaan eläänyt noin ja ikää jo 25v. Ruoka on aina ollut nautinto.

Ja aina on ollut 3 tai 10kg ylimääräistä. Ap

Ruoka voi olla nautinto myös pienempinä annoksina.

Tämä pitäisi oppia. Mulla tulee vaan paha mieli yhdestä suklaapatukasta, yhdestä oluesta, yhdestä pizzapalasta, yhdestä lautasellisesta ruokaa. Ap

No sitten et syö yhtä suklaapatukkaa tai yhtä pizzapalaa, vaan jätät herkuttelukerrat sellaisiksi että voit vetää kerralla enemmän. Mitä "normaalielämän" ruokailu sinulle tarkoittaa? Moni vetää huomaamattaan mehuja, leipää, sokerijugurtteja, kermaisia pastoja yms tajuamatta että niissä on ihan hirveät määrät kaloreita.

Lisään vielä että liikuntaankaan ei kannata asennoitua rääkkinä. Kaikista parhaiten onnistuu kun siitä tekee tavoitteellista. Liikunta, jossa ainoa tavoite on hikoilu ja uupunut olo jotta ehkä mahdollisesti laihtuisi vetää motivaation loppuun nopeasti.

No vihaan liikuntaa, olen aina vihannut.

Ap

Niin olen minäkin vihannut. Vihaan vieläkin sellaista tavoitteetonta liikuntaa, jossa ainoa päämäärä on hengästyä ja hikoilla. Joisin mielummin puoli litraa homeista maitoa kuin menisin joogatunnille tai tanssimaan. Koululiikunta oli kirosana.

Sitten aloin käymään superurheilullisen kaverini kanssa lenkillä ja salilla ja huomasin että ei vitsi, täähän on kivaa. Alkuun ei tarvitse tai kuulukaan jaksaa yhtä paljon kuin muut. Jopa se lenkillä, salilla tai ihan missä vaan urheilussa näkyvä lihaksikas superfitnessmimmi on ollut alussa surkea siinä mitä tekee. Liikuntaan ei pidä asennoitua liikuntana vaan harrastuksena, jossa tulee koko ajan vähän kehitystä. 46

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi, että et halua laihtua. Luulet, että haluat. Et kuitenkaan oikeasti halua. Haluat mussuttaa sipsiä ja suklaata, lipittää siideriä ja löhötä sohvalla räpläämässä puhelinta. Niitä asioita sinä haluat enemmän, kuin haluat laihtua.

Tehokas ja pysyvä laihtuminen alkaa siinä kohtaa, kun haluat laihtua enemmän kuin mitään muuta. Kun katsot sipsipussia tai suklaalevyä kaupan hyllyssä, päätät että haluat laihtua enemmän kuin syödä sipsiä ja suklaata. Kun katsot sohvaa, päätät että haluat laiskottelua enemmän laihtua ja lähdet lenkille.

Uskon kyllä, että haluat laihtua. Ongelma on vaan siinä, että tähän asti olet halunnut nautintoa ja laiskottelua vielä enemmän.

Haluan 100% varmasti laihtua. Ja laihdunkin, kilon viikossa!

Mutta aina se jotenkin palaa takaisin. Jos olen laihduttanut viisi kiloa viidessä viikossa, niin olen tyytyväinen. Mutta kolmen viikon päästä on tullut 6 takaisin kun palaan normaaliin elämään. Ap

Mihin ihme normaaliin elämään palaat? Siis niihin samoihin tapoihin mitkä on lihottanut sinut ja sitten ihmettelet että lihot? Normaali elämä on sitä missä syö niin että saa ruoasta tarvittavat ravinteet ja energian eikä muuta.

En ole koskaan eläänyt noin ja ikää jo 25v. Ruoka on aina ollut nautinto.

Ja aina on ollut 3 tai 10kg ylimääräistä. Ap

Ruoka voi olla nautinto myös pienempinä annoksina.

Tämä pitäisi oppia. Mulla tulee vaan paha mieli yhdestä suklaapatukasta, yhdestä oluesta, yhdestä pizzapalasta, yhdestä lautasellisesta ruokaa. Ap

No sitten et syö yhtä suklaapatukkaa tai yhtä pizzapalaa, vaan jätät herkuttelukerrat sellaisiksi että voit vetää kerralla enemmän. Mitä "normaalielämän" ruokailu sinulle tarkoittaa? Moni vetää huomaamattaan mehuja, leipää, sokerijugurtteja, kermaisia pastoja yms tajuamatta että niissä on ihan hirveät määrät kaloreita.

Lisään vielä että liikuntaankaan ei kannata asennoitua rääkkinä. Kaikista parhaiten onnistuu kun siitä tekee tavoitteellista. Liikunta, jossa ainoa tavoite on hikoilu ja uupunut olo jotta ehkä mahdollisesti laihtuisi vetää motivaation loppuun nopeasti.

No vihaan liikuntaa, olen aina vihannut.

Ap

Niin olen minäkin vihannut. Vihaan vieläkin sellaista tavoitteetonta liikuntaa, jossa ainoa päämäärä on hengästyä ja hikoilla. Joisin mielummin puoli litraa homeista maitoa kuin menisin joogatunnille tai tanssimaan. Koululiikunta oli kirosana.

Sitten aloin käymään superurheilullisen kaverini kanssa lenkillä ja salilla ja huomasin että ei vitsi, täähän on kivaa. Alkuun ei tarvitse tai kuulukaan jaksaa yhtä paljon kuin muut. Jopa se lenkillä, salilla tai ihan missä vaan urheilussa näkyvä lihaksikas superfitnessmimmi on ollut alussa surkea siinä mitä tekee. Liikuntaan ei pidä asennoitua liikuntana vaan harrastuksena, jossa tulee koko ajan vähän kehitystä. 46

En tykännyt salista, tyhjän päiväistä heiluttelua, josta tulee lihakset kipeäksi.

Uinti inhottaa, kaikki likaiset ihmiset lilluu altaassa. Lenkkeily on tylsää, jooga ja pilates, en saanut niistä mitään irti.

En ole koskaan laihduttanut liikunnalla. Ap

Sä yrität saada orkkuja syömällä? No just.

Mitä sä nyt oikein mariset kun kerran tiedät kaikki asiat parhaiten ja nautit ruokaövereistäsi?

Hanki kunnon ripuli. Pari viikkoa kun oot peppu ruvella niin paino putoaa kummasti. Minäkin laihduin viime ripulilla 10 kg.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi, että et halua laihtua. Luulet, että haluat. Et kuitenkaan oikeasti halua. Haluat mussuttaa sipsiä ja suklaata, lipittää siideriä ja löhötä sohvalla räpläämässä puhelinta. Niitä asioita sinä haluat enemmän, kuin haluat laihtua.

Tehokas ja pysyvä laihtuminen alkaa siinä kohtaa, kun haluat laihtua enemmän kuin mitään muuta. Kun katsot sipsipussia tai suklaalevyä kaupan hyllyssä, päätät että haluat laihtua enemmän kuin syödä sipsiä ja suklaata. Kun katsot sohvaa, päätät että haluat laiskottelua enemmän laihtua ja lähdet lenkille.

Uskon kyllä, että haluat laihtua. Ongelma on vaan siinä, että tähän asti olet halunnut nautintoa ja laiskottelua vielä enemmän.

Haluan 100% varmasti laihtua. Ja laihdunkin, kilon viikossa!

Mutta aina se jotenkin palaa takaisin. Jos olen laihduttanut viisi kiloa viidessä viikossa, niin olen tyytyväinen. Mutta kolmen viikon päästä on tullut 6 takaisin kun palaan normaaliin elämään. Ap

Mihin ihme normaaliin elämään palaat? Siis niihin samoihin tapoihin mitkä on lihottanut sinut ja sitten ihmettelet että lihot? Normaali elämä on sitä missä syö niin että saa ruoasta tarvittavat ravinteet ja energian eikä muuta.

En ole koskaan eläänyt noin ja ikää jo 25v. Ruoka on aina ollut nautinto.

Ja aina on ollut 3 tai 10kg ylimääräistä. Ap

Ruoka voi olla nautinto myös pienempinä annoksina.

Tämä pitäisi oppia. Mulla tulee vaan paha mieli yhdestä suklaapatukasta, yhdestä oluesta, yhdestä pizzapalasta, yhdestä lautasellisesta ruokaa. Ap

No sitten et syö yhtä suklaapatukkaa tai yhtä pizzapalaa, vaan jätät herkuttelukerrat sellaisiksi että voit vetää kerralla enemmän. Mitä "normaalielämän" ruokailu sinulle tarkoittaa? Moni vetää huomaamattaan mehuja, leipää, sokerijugurtteja, kermaisia pastoja yms tajuamatta että niissä on ihan hirveät määrät kaloreita.

Lisään vielä että liikuntaankaan ei kannata asennoitua rääkkinä. Kaikista parhaiten onnistuu kun siitä tekee tavoitteellista. Liikunta, jossa ainoa tavoite on hikoilu ja uupunut olo jotta ehkä mahdollisesti laihtuisi vetää motivaation loppuun nopeasti.

No vihaan liikuntaa, olen aina vihannut.

Ap

Niin olen minäkin vihannut. Vihaan vieläkin sellaista tavoitteetonta liikuntaa, jossa ainoa päämäärä on hengästyä ja hikoilla. Joisin mielummin puoli litraa homeista maitoa kuin menisin joogatunnille tai tanssimaan. Koululiikunta oli kirosana.

Sitten aloin käymään superurheilullisen kaverini kanssa lenkillä ja salilla ja huomasin että ei vitsi, täähän on kivaa. Alkuun ei tarvitse tai kuulukaan jaksaa yhtä paljon kuin muut. Jopa se lenkillä, salilla tai ihan missä vaan urheilussa näkyvä lihaksikas superfitnessmimmi on ollut alussa surkea siinä mitä tekee. Liikuntaan ei pidä asennoitua liikuntana vaan harrastuksena, jossa tulee koko ajan vähän kehitystä. 46

En tykännyt salista, tyhjän päiväistä heiluttelua, josta tulee lihakset kipeäksi.

Uinti inhottaa, kaikki likaiset ihmiset lilluu altaassa. Lenkkeily on tylsää, jooga ja pilates, en saanut niistä mitään irti.

En ole koskaan laihduttanut liikunnalla. Ap

Salilla heiluttelun ei kuulu olla tyhjän päiväistä, jos se on tekee jotain väärin tai on missannut pointin. Lihasten kipeytyminen on merkki siitä että ne vahvistuvat. Jaksat pikku hiljaa "heilutella" enemmän ja enemmän, lihaskuntosi vahvistuu. Joku päivä huomaat että paino jonka sait hädin tuskin liikkumaan alussa on höyhenenkevyt. Lenkkeilyssä sama, jos se on aina vain sitä että liikutaan kerran viikkoon matka X vauhdilla Y et jaksa sitä kovin pitkään. Pitää tähdätä siihen että jaksaa juosta pikku hiljaa pidempään tai nopeampaa. Tai molempia. 46

Onnistuu helposti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi, että et halua laihtua. Luulet, että haluat. Et kuitenkaan oikeasti halua. Haluat mussuttaa sipsiä ja suklaata, lipittää siideriä ja löhötä sohvalla räpläämässä puhelinta. Niitä asioita sinä haluat enemmän, kuin haluat laihtua.

Tehokas ja pysyvä laihtuminen alkaa siinä kohtaa, kun haluat laihtua enemmän kuin mitään muuta. Kun katsot sipsipussia tai suklaalevyä kaupan hyllyssä, päätät että haluat laihtua enemmän kuin syödä sipsiä ja suklaata. Kun katsot sohvaa, päätät että haluat laiskottelua enemmän laihtua ja lähdet lenkille.

Uskon kyllä, että haluat laihtua. Ongelma on vaan siinä, että tähän asti olet halunnut nautintoa ja laiskottelua vielä enemmän.

Haluan 100% varmasti laihtua. Ja laihdunkin, kilon viikossa!

Mutta aina se jotenkin palaa takaisin. Jos olen laihduttanut viisi kiloa viidessä viikossa, niin olen tyytyväinen. Mutta kolmen viikon päästä on tullut 6 takaisin kun palaan normaaliin elämään. Ap

Mihin ihme normaaliin elämään palaat? Siis niihin samoihin tapoihin mitkä on lihottanut sinut ja sitten ihmettelet että lihot? Normaali elämä on sitä missä syö niin että saa ruoasta tarvittavat ravinteet ja energian eikä muuta.

En ole koskaan eläänyt noin ja ikää jo 25v. Ruoka on aina ollut nautinto.

Ja aina on ollut 3 tai 10kg ylimääräistä. Ap

Ruoka voi olla nautinto myös pienempinä annoksina.

Tämä pitäisi oppia. Mulla tulee vaan paha mieli yhdestä suklaapatukasta, yhdestä oluesta, yhdestä pizzapalasta, yhdestä lautasellisesta ruokaa. Ap

No sitten et syö yhtä suklaapatukkaa tai yhtä pizzapalaa, vaan jätät herkuttelukerrat sellaisiksi että voit vetää kerralla enemmän. Mitä "normaalielämän" ruokailu sinulle tarkoittaa? Moni vetää huomaamattaan mehuja, leipää, sokerijugurtteja, kermaisia pastoja yms tajuamatta että niissä on ihan hirveät määrät kaloreita.

Lisään vielä että liikuntaankaan ei kannata asennoitua rääkkinä. Kaikista parhaiten onnistuu kun siitä tekee tavoitteellista. Liikunta, jossa ainoa tavoite on hikoilu ja uupunut olo jotta ehkä mahdollisesti laihtuisi vetää motivaation loppuun nopeasti.

No vihaan liikuntaa, olen aina vihannut.

Ap

Niin olen minäkin vihannut. Vihaan vieläkin sellaista tavoitteetonta liikuntaa, jossa ainoa päämäärä on hengästyä ja hikoilla. Joisin mielummin puoli litraa homeista maitoa kuin menisin joogatunnille tai tanssimaan. Koululiikunta oli kirosana.

Sitten aloin käymään superurheilullisen kaverini kanssa lenkillä ja salilla ja huomasin että ei vitsi, täähän on kivaa. Alkuun ei tarvitse tai kuulukaan jaksaa yhtä paljon kuin muut. Jopa se lenkillä, salilla tai ihan missä vaan urheilussa näkyvä lihaksikas superfitnessmimmi on ollut alussa surkea siinä mitä tekee. Liikuntaan ei pidä asennoitua liikuntana vaan harrastuksena, jossa tulee koko ajan vähän kehitystä. 46

En tykännyt salista, tyhjän päiväistä heiluttelua, josta tulee lihakset kipeäksi.

Uinti inhottaa, kaikki likaiset ihmiset lilluu altaassa. Lenkkeily on tylsää, jooga ja pilates, en saanut niistä mitään irti.

En ole koskaan laihduttanut liikunnalla. Ap

Salilla heiluttelun ei kuulu olla tyhjän päiväistä, jos se on tekee jotain väärin tai on missannut pointin. Lihasten kipeytyminen on merkki siitä että ne vahvistuvat. Jaksat pikku hiljaa "heilutella" enemmän ja enemmän, lihaskuntosi vahvistuu. Joku päivä huomaat että paino jonka sait hädin tuskin liikkumaan alussa on höyhenenkevyt. Lenkkeilyssä sama, jos se on aina vain sitä että liikutaan kerran viikkoon matka X vauhdilla Y et jaksa sitä kovin pitkään. Pitää tähdätä siihen että jaksaa juosta pikku hiljaa pidempään tai nopeampaa. Tai molempia. 46

Mutta ei se saa mua laihtumaan, joten ei kiitos. Liikunta ei ole mun juttu. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä nyt oikein mariset kun kerran tiedät kaikki asiat parhaiten ja nautit ruokaövereistäsi?

Joku tätä noustaa, minä löysin jo ratkaisun.

5 viikkoa nutrilettia, sen jälkeen saan 4 viikkoa nauttia elämästä ja hyvästä ruuasta.

Sitten taas 5 kiloa pois viidessä viikossa, sen jälkeen nautinto jakso. Jne

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi, että et halua laihtua. Luulet, että haluat. Et kuitenkaan oikeasti halua. Haluat mussuttaa sipsiä ja suklaata, lipittää siideriä ja löhötä sohvalla räpläämässä puhelinta. Niitä asioita sinä haluat enemmän, kuin haluat laihtua.

Tehokas ja pysyvä laihtuminen alkaa siinä kohtaa, kun haluat laihtua enemmän kuin mitään muuta. Kun katsot sipsipussia tai suklaalevyä kaupan hyllyssä, päätät että haluat laihtua enemmän kuin syödä sipsiä ja suklaata. Kun katsot sohvaa, päätät että haluat laiskottelua enemmän laihtua ja lähdet lenkille.

Uskon kyllä, että haluat laihtua. Ongelma on vaan siinä, että tähän asti olet halunnut nautintoa ja laiskottelua vielä enemmän.

Haluan 100% varmasti laihtua. Ja laihdunkin, kilon viikossa!

Mutta aina se jotenkin palaa takaisin. Jos olen laihduttanut viisi kiloa viidessä viikossa, niin olen tyytyväinen. Mutta kolmen viikon päästä on tullut 6 takaisin kun palaan normaaliin elämään. Ap

Mihin ihme normaaliin elämään palaat? Siis niihin samoihin tapoihin mitkä on lihottanut sinut ja sitten ihmettelet että lihot? Normaali elämä on sitä missä syö niin että saa ruoasta tarvittavat ravinteet ja energian eikä muuta.

En ole koskaan eläänyt noin ja ikää jo 25v. Ruoka on aina ollut nautinto.

Ja aina on ollut 3 tai 10kg ylimääräistä. Ap

Ruoka voi olla nautinto myös pienempinä annoksina.

Tämä pitäisi oppia. Mulla tulee vaan paha mieli yhdestä suklaapatukasta, yhdestä oluesta, yhdestä pizzapalasta, yhdestä lautasellisesta ruokaa. Ap

No sitten et syö yhtä suklaapatukkaa tai yhtä pizzapalaa, vaan jätät herkuttelukerrat sellaisiksi että voit vetää kerralla enemmän. Mitä "normaalielämän" ruokailu sinulle tarkoittaa? Moni vetää huomaamattaan mehuja, leipää, sokerijugurtteja, kermaisia pastoja yms tajuamatta että niissä on ihan hirveät määrät kaloreita.

Lisään vielä että liikuntaankaan ei kannata asennoitua rääkkinä. Kaikista parhaiten onnistuu kun siitä tekee tavoitteellista. Liikunta, jossa ainoa tavoite on hikoilu ja uupunut olo jotta ehkä mahdollisesti laihtuisi vetää motivaation loppuun nopeasti.

No vihaan liikuntaa, olen aina vihannut.

Ap

Niin olen minäkin vihannut. Vihaan vieläkin sellaista tavoitteetonta liikuntaa, jossa ainoa päämäärä on hengästyä ja hikoilla. Joisin mielummin puoli litraa homeista maitoa kuin menisin joogatunnille tai tanssimaan. Koululiikunta oli kirosana.

Sitten aloin käymään superurheilullisen kaverini kanssa lenkillä ja salilla ja huomasin että ei vitsi, täähän on kivaa. Alkuun ei tarvitse tai kuulukaan jaksaa yhtä paljon kuin muut. Jopa se lenkillä, salilla tai ihan missä vaan urheilussa näkyvä lihaksikas superfitnessmimmi on ollut alussa surkea siinä mitä tekee. Liikuntaan ei pidä asennoitua liikuntana vaan harrastuksena, jossa tulee koko ajan vähän kehitystä. 46

En tykännyt salista, tyhjän päiväistä heiluttelua, josta tulee lihakset kipeäksi.

Uinti inhottaa, kaikki likaiset ihmiset lilluu altaassa. Lenkkeily on tylsää, jooga ja pilates, en saanut niistä mitään irti.

En ole koskaan laihduttanut liikunnalla. Ap

Salilla heiluttelun ei kuulu olla tyhjän päiväistä, jos se on tekee jotain väärin tai on missannut pointin. Lihasten kipeytyminen on merkki siitä että ne vahvistuvat. Jaksat pikku hiljaa "heilutella" enemmän ja enemmän, lihaskuntosi vahvistuu. Joku päivä huomaat että paino jonka sait hädin tuskin liikkumaan alussa on höyhenenkevyt. Lenkkeilyssä sama, jos se on aina vain sitä että liikutaan kerran viikkoon matka X vauhdilla Y et jaksa sitä kovin pitkään. Pitää tähdätä siihen että jaksaa juosta pikku hiljaa pidempään tai nopeampaa. Tai molempia. 46

Mutta ei se saa mua laihtumaan, joten ei kiitos. Liikunta ei ole mun juttu. Ap

Vanhempana voi mieli muuttua. Liikunta on kaikille pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä laihduin vasta kun muutin ruokarytmini ja annoskokoni itselleni sopivaksi. En ole nälkäinen, eikä paino tule takaisin. Laihtuminen oli tosi hidasta, kilo kuukaudessa, kaksi parhaassa.

Mua motivoi vaan nopeat tulokset. Ap

Et ole vielä syönyt siis tarpeeksi. Vähän kuin juoppo,joka pystyy lopettamaan vasta kun on itsellä tarpeeksi motivaatiota siihen. Itselläni motivaatio löytyi lopulta terveydestä.Ja ei, en ole koskaan ollut mikään obeesi, mutta jouduin muuttamaan terveyteni takia suokailutottumukseni, ja siinä sivussa lähti ne kilotkin. Pelkästään kiloja en olisi viitsinyt lähteä tiputtamaan kun ei ne minua haitanneet niin paljoin kuin olisi haitannut päästää irti  "hyvästä ruuasta".