Laihdutus, MIKSI se ei ikinä onnistu?
Ees taas, 3 kiloa pois, 4 takaisin. Neljä pois, viisi takaisin. Huh huh!
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavat eivät tätä usein myönnä mutta ovat addiktoituneet epäterveellisen ruokaan jota myös syövät liikaa. Sitten kuukauden tai kaksi ovat kitudietillä kunnes taas palaavat vanhaan, lihottavaan ruokavalioon.
Oikeasti pitäisi tehdä pysyviä muutoksia omaan ruokavalioon ja lopettaa se lihottava ruoka. Ei kuunnella millä ruokavaliolla laihtuu pysyvästi, koska EI HALUTA muuttaa omaa ruokavaliota. Halutaan syödä pizzaa, hampurilaisia, uppopaistettua kananugettia, nakkeja, makkaraa, olutta, siideriä, limsaa, sipsejä, pullaa, karkkia...EI syödä tarpeeksi vihanneksia, ei täysjyvätuotteita.
Koska ollaan herkku/roskaruoka addikteja.
Mä olen lihava vaikka en halua syödä listaltasi. Sen sijaan tykkään HYVÄSTÄ ruuasta, kuten esim. vuohenjuusto kanasta kasvispedillä, tai tomaatti-mozzarella-pestosalatista. Tykkään syödä määrällisesti paljon, koska ruoka on hyvää. "Roskaruokaa" en syö enkä karkkeja sipsejä tai pullia tms.
Tiesitkö että syömäsi ruoat vuohenjuusto ja mozzarella ja pesto ovat korkea kalorisia? Ei mitenkään mitään terveysruokaa. Joten ihan turha sanoa, ettet syö lihottavaa ruokaa! Eli mätät kitaasi lihottavaa ruokaa joka sisältää paljon rasvaa. Olet tekopyhä! Ja koska lisäksi syöt lihottavaa ruokaa liikaa , lihot.
Kasvisruoka on hyvää! Ei tarvitse kuorruttaa sitä jollain pestolla tai mozzarellalla. Tämä ero teissä lihavissa on !
Olisi hyvä sisäistää luettu ja kommentoida vasta sen jälkeen. Puhutko tai huudatko vieraille ihmisille tai yleisesti ottaen jollekin näin, kuin tässä teet? Järkyttävää käytöstä. Kannattaisi myös miettiä onko huutomerkin käyttäminen joissain tilanteissa aivan välttämätöntä - antaa todella huonon kuvan kirjoittajasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavat eivät tätä usein myönnä mutta ovat addiktoituneet epäterveellisen ruokaan jota myös syövät liikaa. Sitten kuukauden tai kaksi ovat kitudietillä kunnes taas palaavat vanhaan, lihottavaan ruokavalioon.
Oikeasti pitäisi tehdä pysyviä muutoksia omaan ruokavalioon ja lopettaa se lihottava ruoka. Ei kuunnella millä ruokavaliolla laihtuu pysyvästi, koska EI HALUTA muuttaa omaa ruokavaliota. Halutaan syödä pizzaa, hampurilaisia, uppopaistettua kananugettia, nakkeja, makkaraa, olutta, siideriä, limsaa, sipsejä, pullaa, karkkia...EI syödä tarpeeksi vihanneksia, ei täysjyvätuotteita.
Koska ollaan herkku/roskaruoka addikteja.
Mä olen lihava vaikka en halua syödä listaltasi. Sen sijaan tykkään HYVÄSTÄ ruuasta, kuten esim. vuohenjuusto kanasta kasvispedillä, tai tomaatti-mozzarella-pestosalatista. Tykkään syödä määrällisesti paljon, koska ruoka on hyvää. "Roskaruokaa" en syö enkä karkkeja sipsejä tai pullia tms.
Tiesitkö että syömäsi ruoat vuohenjuusto ja mozzarella ja pesto ovat korkea kalorisia? Ei mitenkään mitään terveysruokaa. Joten ihan turha sanoa, ettet syö lihottavaa ruokaa! Eli mätät kitaasi lihottavaa ruokaa joka sisältää paljon rasvaa. Olet tekopyhä! Ja koska lisäksi syöt lihottavaa ruokaa liikaa , lihot.
Kasvisruoka on hyvää! Ei tarvitse kuorruttaa sitä jollain pestolla tai mozzarellalla. Tämä ero teissä lihavissa on !
Olisi hyvä sisäistää luettu ja kommentoida vasta sen jälkeen. Puhutko tai huudatko vieraille ihmisille tai yleisesti ottaen jollekin näin, kuin tässä teet? Järkyttävää käytöstä. Kannattaisi myös miettiä onko huutomerkin käyttäminen joissain tilanteissa aivan välttämätöntä - antaa todella huonon kuvan kirjoittajasta.
Ok, Karen :DDDD Herne nenässä ei onneksi lihota!
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Se on niitä jatkuvia pieniä päätöksiä.
Sulle tarjotaan töissä palaveripullaa, et ota. Kaupassa ei käsi tartu suklaapatukkaan. Kotona syöt hedelmiä, vaikka lapset söisivät jätskiä vieressä.
Noista vaan joutuu tietoisesti kieltätymään, koska joka päivä ei vaan voi herkutella.
Kerran viikossa voi sitten ahtaa suuhun mitä huvittaa.
No meillä ei todellakaan kukaan syö jäätelöä, jos minä en saa! :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on niitä jatkuvia pieniä päätöksiä.
Sulle tarjotaan töissä palaveripullaa, et ota. Kaupassa ei käsi tartu suklaapatukkaan. Kotona syöt hedelmiä, vaikka lapset söisivät jätskiä vieressä.
Noista vaan joutuu tietoisesti kieltätymään, koska joka päivä ei vaan voi herkutella.
Kerran viikossa voi sitten ahtaa suuhun mitä huvittaa.
No meillä ei todellakaan kukaan syö jäätelöä, jos minä en saa! :D
Ap
miksi rankaiset lapsia siitä että olet läski?
Kuulostat kyllä aivan selkärangattomalta. Mikä tahansa tavoittelemisen arvoinen vaatii ponnistelua ja itsensä haastamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valintakysymys. Kumpi on sinulle tärkeämpää, ylimääräinen ruoka vai ideaalipainossa oleminen?
Hyvä ruoka, tietenkin.
Ap
No sitten on aivan turha ruikuttaa ettei laihdutus onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat kyllä aivan selkärangattomalta. Mikä tahansa tavoittelemisen arvoinen vaatii ponnistelua ja itsensä haastamista.
Niinpä. Elämä on muutenkin inhottavaa, niin pitää siitä saada välillä nauttiakin?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat kyllä aivan selkärangattomalta. Mikä tahansa tavoittelemisen arvoinen vaatii ponnistelua ja itsensä haastamista.
Niinpä. Elämä on muutenkin inhottavaa, niin pitää siitä saada välillä nauttiakin?
Ap
Nauti pois mutta sitten myös näytät siltä. Valintoja, valintoja. Jos sulla on lapsia, älä opeta niille edellä mainittua häiriökäytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat kyllä aivan selkärangattomalta. Mikä tahansa tavoittelemisen arvoinen vaatii ponnistelua ja itsensä haastamista.
Niinpä. Elämä on muutenkin inhottavaa, niin pitää siitä saada välillä nauttiakin?
ApNauti pois mutta sitten myös näytät siltä. Valintoja, valintoja. Jos sulla on lapsia, älä opeta niille edellä mainittua häiriökäytöstä.
Eli ainoita hyviä ihmisiä on anorektikot, koska he haastavat itseään ja elämän päätarkoitus on näyttää hyvältä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat kyllä aivan selkärangattomalta. Mikä tahansa tavoittelemisen arvoinen vaatii ponnistelua ja itsensä haastamista.
Niinpä. Elämä on muutenkin inhottavaa, niin pitää siitä saada välillä nauttiakin?
Ap
Onko lihavuus ja terveysongelmat se, mistä todella nautit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat kyllä aivan selkärangattomalta. Mikä tahansa tavoittelemisen arvoinen vaatii ponnistelua ja itsensä haastamista.
Niinpä. Elämä on muutenkin inhottavaa, niin pitää siitä saada välillä nauttiakin?
ApNauti pois mutta sitten myös näytät siltä. Valintoja, valintoja. Jos sulla on lapsia, älä opeta niille edellä mainittua häiriökäytöstä.
Eli ainoita hyviä ihmisiä on anorektikot, koska he haastavat itseään ja elämän päätarkoitus on näyttää hyvältä?
Ap
Ikään kuin ainoa vaihtoehto ylipainolle olisi olla anorektikko. Ei se, että syö sen verran kuin kuluttaa, ole anoreksiaa.
Sinun suhteesi ruokavaioon on kyllä melkoisen häiriintynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat kyllä aivan selkärangattomalta. Mikä tahansa tavoittelemisen arvoinen vaatii ponnistelua ja itsensä haastamista.
Niinpä. Elämä on muutenkin inhottavaa, niin pitää siitä saada välillä nauttiakin?
ApNauti pois mutta sitten myös näytät siltä. Valintoja, valintoja. Jos sulla on lapsia, älä opeta niille edellä mainittua häiriökäytöstä.
Eli ainoita hyviä ihmisiä on anorektikot, koska he haastavat itseään ja elämän päätarkoitus on näyttää hyvältä?
Ap
Sähän itsekin haluat laihtua? Ja sitten kun sulle sanotaan ihan suoraan että mitä se vaatii, sä heität homman ihan lekkeriksi :D Et sä oikeasti meille ole vihainen, sua vaan turhauttaa kun et saa jotain nyt heti ilman mitään vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat kyllä aivan selkärangattomalta. Mikä tahansa tavoittelemisen arvoinen vaatii ponnistelua ja itsensä haastamista.
Niinpä. Elämä on muutenkin inhottavaa, niin pitää siitä saada välillä nauttiakin?
Ap
Onko elämäntapasi sitten jollain lailla nautinnollinen?
Odotatko seuraavaa syönti kertaa? Kerroit että elämä on muutenkin inhottavaa, niin etkö saa mistään muusta sisältöä elämääsi kuin syömisestä? Ajattelin itsekin samantapaisesti aikaisemmin. Sitten kun aloitin laihdutuksen ja sain kiloja pois, niin löytyi sisältöä ja oli helpompi olla. Kunnes taas repsahdin syömään ja jojoilin painon kanssa melko pitkään. Nyt vasta alan löytämään tasapainon syömisten suhteen. Olen melkein 30-vuotta ja enpä meinaa enää saada painoa pois. Jos 300grammaa on lähtenyt viikossa, niin saan vetää voitontanssit. Jojoilu aiheutti sen että kilot ovat kiinni kuin takiaiset. Kalorit n.1300/pv ja joka päivä pyrin polttamaan 200-300kcal. Opettele syömään oikein nyt, niin pääset paljon helpommalla myöhemmin.
Syömishäiriö... jos ei vielä niin ainakin kohta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi, että et halua laihtua. Luulet, että haluat. Et kuitenkaan oikeasti halua. Haluat mussuttaa sipsiä ja suklaata, lipittää siideriä ja löhötä sohvalla räpläämässä puhelinta. Niitä asioita sinä haluat enemmän, kuin haluat laihtua.
Tehokas ja pysyvä laihtuminen alkaa siinä kohtaa, kun haluat laihtua enemmän kuin mitään muuta. Kun katsot sipsipussia tai suklaalevyä kaupan hyllyssä, päätät että haluat laihtua enemmän kuin syödä sipsiä ja suklaata. Kun katsot sohvaa, päätät että haluat laiskottelua enemmän laihtua ja lähdet lenkille.
Uskon kyllä, että haluat laihtua. Ongelma on vaan siinä, että tähän asti olet halunnut nautintoa ja laiskottelua vielä enemmän.
Kyllä se vähän niin on. Kaupassa katsoo sipsihyllyä että tekisi mieli. Järki sitten sanoo, että jätä siihen. Kun pääset kotiin et edes muista tätä hetkeä. Enkä muistakaan. Menen kotiin ja juon lasit vettä ja nappaan omenan. Enkä muista niitä sipsejä. Se valinta pitää vain tehdä sillä hetkellä ja ei jäädä vatvomaan sitä.
Mulla käy kotona niin, että mietin edelleen sipsiä ja lopulta mies tai lapsi suostuu sitä mulle hakemaan, muuten kiukuttelen koko illan
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat kyllä aivan selkärangattomalta. Mikä tahansa tavoittelemisen arvoinen vaatii ponnistelua ja itsensä haastamista.
Niinpä. Elämä on muutenkin inhottavaa, niin pitää siitä saada välillä nauttiakin?
Ap
Ehdottomasti pitää saada nauttia ja mielellään säännöllisesti. Itse ostan esim. joka toinen viikko pienen sipispussin viikonlopuksi. Välillä irtokarkkejakin. Tänään hemmottelen itseäni höttöisellä paahtoleivällä, mitä en kaupasta edes joka kuukausi kotiini kanna. Rakastan pizzaa ja syön noin yhden viikossa. Siinä on vaan se ero, että en liho kun en syö noita joka päivä ja kompensoin vähän muulla syömisellä herkkupäiviä (esim. pizzapäivänä en todellakaan vedä mitään pastaa naamaan vaan kevyemmän lounaan - eikä itse asiassa pastaa mulla ole lautasella juuri koskaan muutenkaan). Joskus pizzasta riittää kahdelle syöntikerralle. Lopetan tavallisen ruokalautasenkin kesken jos tuntuu että vatsa tuli jo täyteen ja jatkan myöhemmin. Näillä konsteilla pidän varteni hoikkana, mutta mistään en koe joutuvani luopumaan. Ihan mitä tahansa voin syödä, kunhan en vaan joka päivä (enkä nyt ihan joka toinenkaan) enkä älyttömiä määriä. Koen kyllä nauttivani elämästä ja herkuista.
Vierailija kirjoitti:
No pääkopastahan se riippuu.
Ikävä kyllä.
On se epäreilua, että rypyt saa pois muutamalla satasella, sekä Törröhuuletkin saa itselleen, mutta läski ei lähde edes rahalla!
Ap
Ei se ole kärsimystä. Kun tottuu pienempiin ruokamääriin, entiset hevosen annokset tekee olon niin pahaksi, ettei hetkeen tee mieli syödä mitään. Myös uusiin makuihin tottuu. Ja vanhojakin herkkuja voi edelleen syödä, kunhan niitä ei syö liikaa ja liian usein. Kun pysähtyy nauttimaan, pieni annos on ihan yhtä herkullinen kuin iso.
eri