Laihdutus, MIKSI se ei ikinä onnistu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No pääkopastahan se riippuu. 

Ikävä kyllä.

On se epäreilua, että rypyt saa pois muutamalla satasella, sekä Törröhuuletkin saa itselleen, mutta läski ei lähde edes rahalla!

Ap

Lähteehän, rasvaimulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat kyllä aivan selkärangattomalta. Mikä tahansa tavoittelemisen arvoinen vaatii ponnistelua ja itsensä haastamista.

Niinpä. Elämä on muutenkin inhottavaa, niin pitää siitä saada välillä nauttiakin?

Ap

Ehdottomasti pitää saada nauttia ja mielellään säännöllisesti. Itse ostan esim. joka toinen viikko pienen sipispussin viikonlopuksi. Välillä irtokarkkejakin. Tänään hemmottelen itseäni höttöisellä paahtoleivällä, mitä en kaupasta edes joka kuukausi kotiini kanna. Rakastan pizzaa ja syön noin yhden viikossa. Siinä on vaan se ero, että en liho kun en syö noita joka päivä ja kompensoin vähän muulla syömisellä herkkupäiviä (esim. pizzapäivänä en todellakaan vedä mitään pastaa naamaan vaan kevyemmän lounaan - eikä itse asiassa pastaa mulla ole lautasella juuri koskaan muutenkaan). Joskus pizzasta riittää kahdelle syöntikerralle. Lopetan tavallisen ruokalautasenkin kesken jos tuntuu että vatsa tuli jo täyteen ja jatkan myöhemmin. Näillä konsteilla pidän varteni hoikkana, mutta mistään en koe joutuvani luopumaan. Ihan mitä tahansa voin syödä, kunhan en vaan joka päivä (enkä nyt ihan joka toinenkaan) enkä älyttömiä määriä. Koen kyllä nauttivani elämästä ja herkuista.

Uskomatonta että pystyt tuohon.

Mulla elämä on kaikki tai ei mitään, pitsakin menee yhdeltä istumalta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No pääkopastahan se riippuu. 

Ikävä kyllä.

On se epäreilua, että rypyt saa pois muutamalla satasella, sekä Törröhuuletkin saa itselleen, mutta läski ei lähde edes rahalla!

Ap

Lähteehän, rasvaimulla.

Niin, 2kg

. Tarve olisi poistaa ylimääräistä se 36kg

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat kyllä aivan selkärangattomalta. Mikä tahansa tavoittelemisen arvoinen vaatii ponnistelua ja itsensä haastamista.

Niinpä. Elämä on muutenkin inhottavaa, niin pitää siitä saada välillä nauttiakin?

Ap

Ehdottomasti pitää saada nauttia ja mielellään säännöllisesti. Itse ostan esim. joka toinen viikko pienen sipispussin viikonlopuksi. Välillä irtokarkkejakin. Tänään hemmottelen itseäni höttöisellä paahtoleivällä, mitä en kaupasta edes joka kuukausi kotiini kanna. Rakastan pizzaa ja syön noin yhden viikossa. Siinä on vaan se ero, että en liho kun en syö noita joka päivä ja kompensoin vähän muulla syömisellä herkkupäiviä (esim. pizzapäivänä en todellakaan vedä mitään pastaa naamaan vaan kevyemmän lounaan - eikä itse asiassa pastaa mulla ole lautasella juuri koskaan muutenkaan). Joskus pizzasta riittää kahdelle syöntikerralle. Lopetan tavallisen ruokalautasenkin kesken jos tuntuu että vatsa tuli jo täyteen ja jatkan myöhemmin. Näillä konsteilla pidän varteni hoikkana, mutta mistään en koe joutuvani luopumaan. Ihan mitä tahansa voin syödä, kunhan en vaan joka päivä (enkä nyt ihan joka toinenkaan) enkä älyttömiä määriä. Koen kyllä nauttivani elämästä ja herkuista.

Uskomatonta että pystyt tuohon.

Mulla elämä on kaikki tai ei mitään, pitsakin menee yhdeltä istumalta. Ap

Siihen voi opetella. Sulla on selkeästi ongelmat paljon syvemmällä sun ajatusmaailman ytimessä jos se oireilee noin että kaikki pitää vimmalla niellä ja vähän päällekin. Ihan jo krooninen stressi ja palautumisen puute voi saada pään tilttaamaan niin että on pakko hakea mielihyvää ruoasta pakkomielteisesti. Eihän se tervettä ole ja sen varmaan ymmärrät itsekin. Sun pitäisi opetella saamaan mielihyvää muistakin lähteistä kuin ruoasta.

Alapeukuttajienkin uhalla nostan esille myös sen että liiallinen somettaminen ja älypuhelin kädessä ylenpalttisesti roikkuminen lisää ahdistusta. Aluksi se toimii kun se antaa dopamiinia mutta pitkään jatkuessaan sitä entistä annosta ei enää saa vaan jää vajarit joita yritetään paikata käyttämällä lisää (kuulostaako tutulta...). Jos sun arki on kiireistä ja muutenkin kuulostaa tämmöiseltä niin en yhtään ihmettele jos sohvan pohjalla käsi sipsipussissa makaaminen on pikainen pelastus tilanteeseen, mutta se on kuin laittaisi laastarin avohaavaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat kyllä aivan selkärangattomalta. Mikä tahansa tavoittelemisen arvoinen vaatii ponnistelua ja itsensä haastamista.

Niinpä. Elämä on muutenkin inhottavaa, niin pitää siitä saada välillä nauttiakin?

Ap

Ehdottomasti pitää saada nauttia ja mielellään säännöllisesti. Itse ostan esim. joka toinen viikko pienen sipispussin viikonlopuksi. Välillä irtokarkkejakin. Tänään hemmottelen itseäni höttöisellä paahtoleivällä, mitä en kaupasta edes joka kuukausi kotiini kanna. Rakastan pizzaa ja syön noin yhden viikossa. Siinä on vaan se ero, että en liho kun en syö noita joka päivä ja kompensoin vähän muulla syömisellä herkkupäiviä (esim. pizzapäivänä en todellakaan vedä mitään pastaa naamaan vaan kevyemmän lounaan - eikä itse asiassa pastaa mulla ole lautasella juuri koskaan muutenkaan). Joskus pizzasta riittää kahdelle syöntikerralle. Lopetan tavallisen ruokalautasenkin kesken jos tuntuu että vatsa tuli jo täyteen ja jatkan myöhemmin. Näillä konsteilla pidän varteni hoikkana, mutta mistään en koe joutuvani luopumaan. Ihan mitä tahansa voin syödä, kunhan en vaan joka päivä (enkä nyt ihan joka toinenkaan) enkä älyttömiä määriä. Koen kyllä nauttivani elämästä ja herkuista.

Uskomatonta että pystyt tuohon.

Mulla elämä on kaikki tai ei mitään, pitsakin menee yhdeltä istumalta. Ap

Siihen voi opetella. Sulla on selkeästi ongelmat paljon syvemmällä sun ajatusmaailman ytimessä jos se oireilee noin että kaikki pitää vimmalla niellä ja vähän päällekin. Ihan jo krooninen stressi ja palautumisen puute voi saada pään tilttaamaan niin että on pakko hakea mielihyvää ruoasta pakkomielteisesti. Eihän se tervettä ole ja sen varmaan ymmärrät itsekin. Sun pitäisi opetella saamaan mielihyvää muistakin lähteistä kuin ruoasta.

Alapeukuttajienkin uhalla nostan esille myös sen että liiallinen somettaminen ja älypuhelin kädessä ylenpalttisesti roikkuminen lisää ahdistusta. Aluksi se toimii kun se antaa dopamiinia mutta pitkään jatkuessaan sitä entistä annosta ei enää saa vaan jää vajarit joita yritetään paikata käyttämällä lisää (kuulostaako tutulta...). Jos sun arki on kiireistä ja muutenkin kuulostaa tämmöiseltä niin en yhtään ihmettele jos sohvan pohjalla käsi sipsipussissa makaaminen on pikainen pelastus tilanteeseen, mutta se on kuin laittaisi laastarin avohaavaan.

Ei kuulosta tutulta.

Ap

Laihdutus ei epäonnistu vaan ap epäonnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi, että et halua laihtua. Luulet, että haluat. Et kuitenkaan oikeasti halua. Haluat mussuttaa sipsiä ja suklaata, lipittää siideriä ja löhötä sohvalla räpläämässä puhelinta. Niitä asioita sinä haluat enemmän, kuin haluat laihtua.

Tehokas ja pysyvä laihtuminen alkaa siinä kohtaa, kun haluat laihtua enemmän kuin mitään muuta. Kun katsot sipsipussia tai suklaalevyä kaupan hyllyssä, päätät että haluat laihtua enemmän kuin syödä sipsiä ja suklaata. Kun katsot sohvaa, päätät että haluat laiskottelua enemmän laihtua ja lähdet lenkille.

Uskon kyllä, että haluat laihtua. Ongelma on vaan siinä, että tähän asti olet halunnut nautintoa ja laiskottelua vielä enemmän.

Haluan 100% varmasti laihtua. Ja laihdunkin, kilon viikossa!

Mutta aina se jotenkin palaa takaisin. Jos olen laihduttanut viisi kiloa viidessä viikossa, niin olen tyytyväinen. Mutta kolmen viikon päästä on tullut 6 takaisin kun palaan normaaliin elämään. Ap

Sipsit, suklaa, karkkipussit, pullat, keksit ja pizzat on kaikkien pahimpia, jos palaa normaaliin elämään laihdutuksen jälkeen. Vältä näitä vaikka et laihduta. Helposti tulee muuten 1 kg viikossa lisää painoa. Yritä löytää jonkinlainen balanssi ruuan suhteen. Syötkö liikaa normaalisti jos et ole laihiksella? Vähempikin voisi olla parempi.

Laihana pysyminen on luonnotonta.

Ei yksikään eläin pysyisi hoikkana, jos ravintoa saisi yllin kyllin näkemättä vaivaa, ja samalla pitäisi elää nyky-yhteiskunnassa vieraantuneena luonnosta, stressaantua töistä, istua töissä, matkustaa jumppaamaan ja maksaa siitä, esittää että haluaa liikkua ilman että tarvitsee, olla jumiutuneena älypuhelimeen.

Laihuus vaatii työtä ja sen pitää olla elämän ainoa sisältö.

Onko terveydellä väliä, jos elämän ainoa ilo on illan suoratoistopalveluputki ja juustovoileipä, ja tästä tulee luopua? Jäähän siinä tietenkin ilo siitä, että on laiha.

Vierailija kirjoitti:

Laihana pysyminen on luonnotonta.

Ei yksikään eläin pysyisi hoikkana, jos ravintoa saisi yllin kyllin näkemättä vaivaa, ja samalla pitäisi elää nyky-yhteiskunnassa vieraantuneena luonnosta, stressaantua töistä, istua töissä, matkustaa jumppaamaan ja maksaa siitä, esittää että haluaa liikkua ilman että tarvitsee, olla jumiutuneena älypuhelimeen.

Laihuus vaatii työtä ja sen pitää olla elämän ainoa sisältö.

Onko terveydellä väliä, jos elämän ainoa ilo on illan suoratoistopalveluputki ja juustovoileipä, ja tästä tulee luopua? Jäähän siinä tietenkin ilo siitä, että on laiha.

Aamen!

Kymmenen pois ja 11 kg takaisin.