Huhtikuunhelmet 2009
Aloitannnyt oma kätisesti uuden keskustelun tällä nimellä ja olkoon se nyt sitten tämä loppuun asti:)
Jännittää kohta soitan neuvolaan ensimmäisen ajan..
Täällä oireina alkaa olla rintojen arkuus, välillä pahaa olo, eilen jopa piti illalla oksentaa:S Ja minä kun inhoan oksentamista yli kaiken. Olipa mulla jotain muutakin asiaa tänne mut se unohtu tässä kun sivut temppuili:(
Aurinkoista viikkoa kaikille toivottavat hentsu86 ja maha-asukki rv. 5+2
Kommentit (181)
Tämä on kyllä nyt aivan kamalaa. En pysty öisin nukkumaan kun pitää ravata oksentamassa eikä oksentaminenkaan suo edes hetken helpotusta niin kuin mahataudissa. Väkisin on pakko välillä syödä jotain ja sitten taas oksentaa. Kuinka ihmeessä jaksan töissä?! Olen tänään (tai siis eilen) aloittanut uudessa paikassa enkä haluaisi kertoa vielä. Mitä jos joudun olemaan alkuraskauden sairauslomalla ja kun toimeen sovelletaan kolmen kuukauden koeaikaa, voidaanko minut erottaa, kun en pysty tekemään töitä? Kolmessa aiemmassa raskaudessa ei ikinä ole ollut tällaista.
Nanuukille:
- Viikko 5 alkaa, kun on kulunut tasan 5 viikkoa siitä, kun viimeiset kuukautiset alkoivat. 5+2 taas tarkoittaa, että siitä on viiden viikon lisäksi kaksi päivää, esim. jos kuukautiset ovat alkaneet sunnuntaina, tiistaina on +2. Katsoin vauvan laskurista oman lasketun aikani ja se ilmoitti että menossa on seitsemäs raskausviikko. Ilmeisesti mulla kuitenkin on rv 6+3 ja rv 7 tulee vasta lauantaina kun viikko on täynnä. Tuppaa unohtumaan tämä laskeminen, varsinkaan kun en ole varma, milloin viimeiset kuukautiset oikein alkoivatkaan. No, ultrassa sitten määrittävät lasketun ajan kunnolla...
- Käytäntö neuvoloissa vaihtelee. Meidän tk:ssa on oma gynekologi, jonka tarkastuksia on raskausaikana kolme ja hän myös ultraa joka kerran. Useimmiten neuvolalääkärinä on terveyskeskuksen yleislääkäri, jolla ei yleensä ole ultraäänilaitetta. Mulla ei kyllä koskaan ole mennyt tarkastukseen puoltatoista tuntia :O Luulisi että siinä on mukana myös terveydenhoitajan tarkastukset, neuvolakortin täyttöä jne.
- ultrassa näkyy viikolla 6 sykkivä sydän, jos kohdussa on elämää. Viikolla 13 vauva on ihan vauvan näköinen sätkivä ja potkiva olento, joten varmasti tietää, onko siellä joku vai ei :) Suurin osa alkuraskauden keskenmenoista tapahtuu kolmen ensimmäisen kuukauden aikana, joten viikolla 13 voi vaikka kertoa jos sinne asti malttaa. Mulla alkaa aina siinä vaiheessa jo mahakin työntyä esiin. Mahan näkyminen on kuitenkin tosi yksilöllistä ja riippuu esim. lantion koosta, pituudesta, kohdun asennosta jne. Esim. pitkillä ja hoikilla ihmisillä saattaa mennä pitkäänkin ennen kuin ulkopuoliset huomaavat. Eka raskaudessa maha saattaa myös olla pienempi kuin seuraavassa.
- työnantajalle pitää lain mukaan kertoa viimeistään kaksi kuukautta ennen äitiysloman alkua, mutta kyllä sen mahasta huomaa varmasti aiemminkin, joten sama kertoa silloin, kun alkavat ulkopuoliset huomata.
Nyt pitää taas mennä syleilemään idoa...
adelia rv 6+3?
Adelialle täältä myötätunto-lähetys *halaa* ei kuulosta mukavalta olotilalta...toivottavasti pian helpottaa!
Joo mäkin aloin itkeen kun eilen katsoin olympialaisten palkintojenjakoa ja siinä se suomalainen sai kultaa...vollotin ihan kybällä, miestä hieman nauratti... :D no minkäs sitä voi tunnemyrskyilleen!
jahas, tänään olis sitten jo seitsemäs rv aluillaan. Ihanaa!
Silmu&Kapris 6+0
Adelialle ja muillekin pahoinvoiville voimia!
Mä varmaan vartoilen taas tyttöä. MITÄÄN oireita ei ole, jos ei lasketa pientä nipistelyä alavatsalla ja pientä herkistelyä/pitkittynyttä PMSsää... Mikä hankaloittaa tähän raskauteen asennoitumista oikein urakalla... Poikaa odottaessa käsin kuvotuksesta 24/7 monta viikkoa. Naama oli silloin loistokunnossa, toisin kuin esikoistyttöä vartoessa... Vähän olis merkkejä nytkin, että kohta on taas pitsanaama... (Vaisto on muuten kummallinen asia. Kolmesti mä olen ollut jo oikeassa. Esikoisesta en olis voinut kuvitellakaan poikaa, toisesta taas tiesin tarkalleen, että poika se on, keskenmenneestä taas "tiesin" jotenkin, ettei kaikki ole kunnossa vaikka 7+ viikoilla vielä näkyi ihan normaali pieni ultrassa, sydän sykki jne...)
Mahan turvotus vaan on ihan järkyttävä! Tuntuu, että kolmatta vartoessa maha pullahti esiin suunnilleen samalla hetkellä kun plussa pamahti testitikkuun :D Eikä se edes laskeudu aamuun mennessä kunnolla! Tosi kiva... Mulla on aina maha tullut esiin tosi aikaisin ja oikeesti on hävettänyt kulkea mammahousuissa tyyliin viikosta 12 lähtien... Joudunkohan mä nyt vaihtaa mammahousuihin jo joskus viikolla 8... Vielä menee housut just just jalkaan, mutta hei! Viikkoja on niinkus 5+... *huoh*
Todellakin runsaslukuisena ollaan täällä huhtikuisissa, kiva!!:)
Voi koittakaa rakkaat mammat jaksaa pahoinvointinne kanssa, kuulostaa tosi kaameelta tuollaset pöntön halailut ja kun vielä töis pitäis yrittää käydä, jollakin oli uusi työpaikkakin niin ei saikkua ihan kättelys viittis ottaa vaikka syytä oliskin, Voimia!!!!
Meille tosiaan kolmatta odotellaan, ekaa yhteistä. Mulla on ennestään tyttö ja poika. Tyttöä odottaessa olin tosiiiiii väsynyt ja huono vointinen en kuitenkaa oksennellut mut läheltä liippas monen monta kertaa..Poikaa odottaessa taas alkuraskaus sujui niin kuin nytkin, ei juuri mitään oireita turvotuksen lisäksi. Täytyy koputtaa puuta..sillä poikaa odottaessa kaikki maailman vaivat kyllä löysivät perille viimeistään loppuajasta.
Pahinta mikä on ollut on kyl ehdottamasti kaiken toimintakyvyn vievä migreeni raskausaikoina, onko muilla samoja kokemuksia!!! ???
Suht hermona tän raskauden kanssa olen vaikka tietty kovasti onnellinen mut hermoja raastaa ajatus siitä jos kaik ei olekaan hyvin, keväällä nimittäin koettiin tuulimunaraskaus vkolla7. Kaikki raskausoireet oli olemassa ja vieläpä tosi vahvoina mut sitten ei kuitenkaan muuta kuin ruskuaispussi kohdussa..;(
Lämpimästi suosittelen kaikille varhaisraskauden ultraa, jotta saa varmuuden siitä että masussa oikeesti on asukas!!!:)
Mukavaa tiistaipäivää kaikille masujen kasvattajille!!!
tinsku ja pömppis rv 5+2
Heipsansaaa, rv5+1 mennään. Oireena alavatsan nipistely, tänään toispuoleisestikin, tissit ovat turvoksisssa, mutta mieliala vaihtelee nirvastisesta pelokkaaseen: onko masussa elävä alku vai vain kuoret?! Menen ens vko yksityiselle luuraamaan ja saamaan mielenrauhan.
Muita oireita ovat mahan sekaisuus, ilmavaivat ja krampit (jee), vilunväristykset, kalpeus, jano ja pissatus.
KUinka paljon kahvia uskaltaa tässä vaiheessa juoda? Yhtään ei tee vielä sen hajut pahaa, ja tänään on tainnu mennä jo se 3 kuppia..
Joku kyseli Jorvin sairaalasta, minä voin kokemuksesta sanoa, että ihana sairaala, hyvin pidetään huolta, pidin kaikista kohdalle osuneista kätilöistä ja synnytyskokemukseni oli ihana heidän ansiostaan. Otettiin hyvin huomioon asioita esim. suolen tyhjennys ennen synnytystä, mitä en edes "osannut" toivoa.
Muistelen suurella lämmöllä Jorvin henkilökuntaa. Jeps. Mutta ny täytyy jatkaa töitä..
Minä ja mieheni olemme yrittäneet laittaa lasta alulle pitkälti neljä vuotta...
Ja lääkärin suositus oli lapsettomuushoidot, ne olisivat alkaneet nyt syksyllä jos olisimme niihin mukaan olleet lähdössä.
No mutta kumminkin, kun nyt elämäni ensimmäisen kerran tein raskaustestin ja heti selvästi plussasin, en voinut uskoa sitä vaan soitin terveyskeskukseemme ja selitin siellä sille tädille asiani... Ja seuraavana aamuna kiikutin sitten pissanäytteen terveyskeskuksemme labraan, jossa tämä plussa sitten vahvistettiin todeksi! Hieman se kyllä siellä terkkarilla ihmetteli, kun en luottanut siihen apteekista ostamani testin tulokseen :) Mutta minä halusin sen varmistuksen, ettei vaan minua huijata...
Nyt sitä tässä odotellaan ensimmäistä lastamme, toivoen että kaikki menee hyvin :D
Terveisin Kristiina75
Heippa vaan kaikille!
Mulla on kolme lasta ja viimeisimmän odotusaikana luin paljon kaikkia keskusteluita netissä, mutta koskaan en ole niihin osallistunut. Eli raskausaika ja -jutut on mulle tuttuja, mutta tämä ei. En tiennyt, pitääkö "vastata" edelliseen viestiin vai "aloittaa uusi keskustelu". Kertokaa viisaammat näitä käytäntöjä..
No pääasia on kuitenkin se, että olen raskaana vuoden yrittämisen jälkeen. Kaksi vanhempaa lastani ovat koulussa (6.- ja 2.-luokkalaiset) ja nuorin on tarhassa (5v.). Edellisestä raskaudestani on siis jo jonkin aikaa. Tämä oli meille ihan super ihana juttu, mutta nyt parina viime päivänä on alkanut mielessä kaihertaa pelkoja. Riittääkö rahat? Miten käy parisuhteen? Mahdummeko nykyiseen asuntoomme? Voiko olla mahdollista, että olen ihan oikeasti raskaana? Yms. Ja lisäksi ihan kaikkia tyhmiä juttuja, mitä en kehtaa edes tänne kirjoittaa. On vaan jotenkin epävarma itsestään ja vähän alakuloinen.
Hirveästi ei mitään muita oireita ole. Pientä kuvotusta välillä ja maha on iltaisin tosi turpea. Myös pieniä rytmihäiriöitä on ollut.
Onnea vaan kaikille plussanneille, on tää kuitenkin tosi hieno juttu!
-Muruz 5+1
Kiitoksia kaikille pk-seudun synnytyssairaaloita kommentoineille. Tosi mukava nähdä että meitä on jo tedella monta! Päädyin sitten ilmoittautumaan ultraan Jorviin ja siten myös sinne synnyttämään. Eka neuvola minulla on elokuun viimeisellä viikolla (rv 8) ja ultra syyskuun toisella viikolla (rv 10). Odotus on sujunut samaan malliin kuin esikoisen kanssa, eli väsymystä, palelua, rintojen arkuutta, hajuille herkistymistä ja ajoittaista pientä kuvotusta. Tulee tosiaan mieleen että olisikohan toinen poika tulossa kun oireet ovat niin samanlaiset?
Oli hauska kuulla että muillakin on tunteet olleet pinnassa - minäkin itkin kun olympiavoittajaa haastateltiin ja kun hän sai mitalinsa. Poikaani ihmetytti koko tunteenpurkaus ja minä selitin että olin niin onnellinen voittajan puolesta.
Minulla on ehkä huolestuneempi olo kuin ensimmäisessä raskaudessa. Silloin ei mielessä edes käynyt mahdollisuus että jokin voisi olla vialla. Nyt olen miettinyt pääni puhki mitä teen kun ensi viikonloppuna minulla on suvun yhteinen tilaisuus jossa väkisinkin tulee herättämään ihmetystä jos en ota paria lasia viiniä. Naispuoliset sukulaiseni seuraavat kaikkia hedelmällisessä iässä olevia sukulaisia haukan katsein :-) Ja en siis vain kuvittele tätä, koska näistä spekuloidaan ja udellaan aivan avoimesti - positiivisessa hengessä toki kun kaikki kovasti toivovat uusia vauvoja sukuun. En myöskään halua jäädä pois vain raskauden salaamisen takia. No, nyt vain sitten mietityttää että onko minulla vaikka tuulimuna tai vaikkapa jokin vakava ongelma sikiöllä - asia pitäisi sitten selittää niin kauhean monelle ihmiselle :-(
Minulla on 6-v esikoinen ja olen tässä myös miettinyt kuinka hänelle kertoisimme ja missä vaiheessa? Muistelen että suunnilleen tuossa iässä äitini kertoi minulle 'mistä lapset oikeasti tulevat' ja mietin että olisiko tämä myös hyvä hetki valistaa poikaa elämän tosiasioista. Mitä olette mieltä ja kuinka olette itse hoitaneet/ajatelleet hoitaa asian?
Huomaanpa että tässä on ehtinyt pähkimään kaikenlaisia asioita - johtunee siitä että töissä on nyt ollut harvinaisen rauhallista.
Kiitoksia kaikille pk-seudun synnytyssairaaloita kommentoineille. Tosi mukava nähdä että meitä on jo tedella monta! Päädyin sitten ilmoittautumaan ultraan Jorviin ja siten myös sinne synnyttämään. Eka neuvola minulla on elokuun viimeisellä viikolla (rv 8) ja ultra syyskuun toisella viikolla (rv 10). Odotus on sujunut samaan malliin kuin esikoisen kanssa, eli väsymystä, palelua, rintojen arkuutta, hajuille herkistymistä ja ajoittaista pientä kuvotusta. Tulee tosiaan mieleen että olisikohan toinen poika tulossa kun oireet ovat niin samanlaiset?
Oli hauska kuulla että muillakin on tunteet olleet pinnassa - minäkin itkin kun olympiavoittajaa haastateltiin ja kun hän sai mitalinsa. Poikaani ihmetytti koko tunteenpurkaus ja minä selitin että olin niin onnellinen voittajan puolesta.
Minulla on ehkä huolestuneempi olo kuin ensimmäisessä raskaudessa. Silloin ei mielessä edes käynyt mahdollisuus että jokin voisi olla vialla. Nyt olen miettinyt pääni puhki mitä teen kun ensi viikonloppuna minulla on suvun yhteinen tilaisuus jossa väkisinkin tulee herättämään ihmetystä jos en ota paria lasia viiniä. Naispuoliset sukulaiseni seuraavat kaikkia hedelmällisessä iässä olevia sukulaisia haukan katsein :-) Ja en siis vain kuvittele tätä, koska näistä spekuloidaan ja udellaan aivan avoimesti - positiivisessa hengessä toki kun kaikki kovasti toivovat uusia vauvoja sukuun. En myöskään halua jäädä pois vain raskauden salaamisen takia. No, nyt vain sitten mietityttää että onko minulla vaikka tuulimuna tai vaikkapa jokin vakava ongelma sikiöllä - asia pitäisi sitten selittää niin kauhean monelle ihmiselle :-(
Minulla on 6-v esikoinen ja olen tässä myös miettinyt kuinka hänelle kertoisimme ja missä vaiheessa? Muistelen että suunnilleen tuossa iässä äitini kertoi minulle 'mistä lapset oikeasti tulevat' ja mietin että olisiko tämä myös hyvä hetki valistaa poikaa elämän tosiasioista. Mitä olette mieltä ja kuinka olette itse hoitaneet/ajatelleet hoitaa asian?
Huomaanpa että tässä on ehtinyt pähkimään kaikenlaisia asioita - johtunee siitä että töissä on nyt ollut harvinaisen rauhallista.
Ei ole tarkoitus täällä spämmäillä, mutta kun on jo pari kertaa viesti kadonnut kokonaan, niin otin viestistä kopion ennen tallentamista. No ei näkynyt viestiäni sitten missään ja toki laitoin sen sitten uudelleen vetämään. Nyt sitten tuli tuplasti koko homma kun ilmeisesti julkaisussa on viivettä. Näin IT-alalla olevana olisi kyllä todella kiva tietää mikä epätoivoinen nyrkkipaja on tehnyt näinkin 'onnistuneen' uudistuksen. Ei ole nimittäin tämmöisten sivujen tekeminen mitään rakettitiedettä.
Ilmoittaudun minäkin nyt mukaan, kun sain tekniikan vihdoin toimimaan.
Esittelyn jo laitoinkin tonne toiseen ketjuun. Eli ikää 32 v., eka lapsi tuloillaan (?), kaikki on uutta ja hämmentävää, la vissiin 7.4.
Fiiliksiä: Mielialanvaihteluita. Toisaalta olen ihan onnellinen (vähän vaikea vielä hahmottaa koko hommaa), toisaalta pelottaa, jos jokin on vinossa.
Harmittaa kun tuli juhlittua vielä viikolla 5 (?). Luotin liikaa raskaustestiin, joka näytti negaa kp 29/28, uusi testi sitten 36/28 näytti selkää plussaa.
Oireita: jotain hormoninäppylää dekolteen alueella, mitä ei koskaan muuten ole ja nännit tosi arat. Saatan myös olla hiukan turvoksissa tai sitten vain häämatkalla lihonu ;) ja pissalla täytyy käydä usein (ehdin jo pari virtsatietulehdusestolääkettäkin ottaa).
Toivottu lapsi, mutta tuli vähän äkkiä eli pillerit lopetin 1.7.
Neuvola varattu 20.8., kun 7 viikko täynnä.
Sande ja nuppu 6 + 6
Heipä hei kaikki huhtimasut!
Mokoma kun menin mainostamaan edellisessä viestissä virkeää ja hyvää oloani. Se on nyt kostautunut- täällä voidaan huonosti. Tasan samana päivänä kun huhtihelmen sydän on alkanut sykkimään (vau sivulla sekin selviää)- alkoi tympeä pahoinvointi. Olen huono oksentamaan, vaikka haluaisin (helpottaisi edes hetkeksi), mutta olo on ollut kuin oksennustaudissa. Tämä kurjuus alkoi 8.8. Viikkoja oli silloin noin 5+4. Nyt siis noin 6+2.
Tuntuu et kokoajan nälkä, mutta ruoka todella oksettaa. Ruuan näkeminenki heikottaa niin että oksat pois. Muuten, luin paljon positiivista siittä Sea Band rannekkeesta ja tilasin sen eilen -kaikki keinot kokeiltava!! Tänään jo soittivat apteekista (tilasin siis oman paikkakunnan apteekin kautta) että ranneke tulee kahden maissa. Haen sen heti ja pistän kokeiluun- saas nähä auttaako mulla- TOIVOTAAN! :)
Niin ja tuo vilu on kans tympeä oire, ku kokoajan villapaita ja peitto päällä pitää kulkea. Muuten oireet muuttuneet samoiksi kuin poikaa odottaessa eli ei se prinsessa niin varma olekaan :) Mutta samapa tuo kumpi, kun vaan terve ois.
Tällaista tänne tänään. Toivon, että huomenna ois parempi päivä rannekkeiden ansiosta....
- Äippä ja huhtihelmi 6+2 (seitsemännellä viikolla -WOW!
Mukava kuulla, että teillä onnistui kuitenkin näin parhain päin! :) Toivotaan vaan kaikkea parasta (itse kullekin) myös jatkossa! Minullekin jo selvisi tämä testinoton filosofia, kun terkkarille soitin. Huomenaamulla kiikutan sinne näytteen. En puhunut mitään, että olin jo kotona testannut, niin enpähän ainakaan vaikuta omituiselta ;)
Meillä tämä kaikki tapahtui ihmeellisen äkkiä. Tosin niistä miehen "edellisessä elämässä" tapahtuneista lapsettomuustutkimuksista on aikaa jo useampi vuosi, ja sen jälkeen hän on lopettanut tupakoinnin ja muutenkin parantanut elämäntapojaan, lieneekö tuolla sitten ollut vaikutusta asiaan. Itse söin pillereitä viime vuodenvaiheeseen asti ja ehkäisy lopetettiin kokonaan ehkä tuossa maaliskuulla. Ja tässä sitä nyt ollaan aivan ilmeisen raskaana :D Tosiaan toivoen, että kaikki vaan menisi hyvin!
Nauroinkin tuossa äijälle, että jos joku voi tulla raskaaksi, niin sitten se olen varmaan minä, kun itselläni on 3 sisarusta ja kaikilla sisaruksilla on useampi lapsi, joten taidamme olla "sikiävää" sukua ;)
Toivotan mukavia odottelupäiviä! :)
Shinon
Äsken yritin kirjoittaa tuonne "ilmottautumiseen" mutta meni sit vahingossa uusiks keskusteluiks ja vieläpä kaks kertaa :)
No mutta nyt itse asiaan, liityn siis mukaan.... Oon 33v kotiäiti ja asustellaan mieheni ja lastemme kanssa Vantaalla. Meidän lapsukaiset on vuosimallia, t93, p95, t02, t04, t06, t07 ja nyt siis seiskaa odottelemme syntyväksi 1.4.2009 :)
Tänään oli eka neuvola ja kaikki aivan kohdallaan. Nyt vain sit odottelemaan np ultraa.
Pahoinvointia on hiukkasen ilmassa, varsinkin iltaisin mutta yrjölle ei oo vielä ainakaan tarvinnu mennä. Eipä mulla oksentelua ole aikaisemmissakaan raskauksissa ollu, onneksi.
Naistenklinikalle mennään taas niinku viisi kertaa aikaisemminkin, esikoinen syntyi kättärillä.
Mutta nyt pienin kutsuu, jatkan paremmalla ajalla :) Hyvää odotusta meille kaikille.
Minni kera kuusikon ja rv 6+6
Hei kaikille.
Oon 25 vuotias tyttönen oulusta, helsingissä nyt asustellaan ja ehditään täältäkin muuttaa pois ennenku vauvva syntyy.
Ensimmäinen meille tulossa, hyvinkin toivottu..mut siltikkin tosi ylläri, koska ei uskottu ikinä et heti ekalla kerralla onnistais. Tunne on ihan uskomaton, en tiiä olenko/ollaanko oltu näin onnellisia koskaan. Samalla jännittää ja pelottaa ja tuhatmiljoonaa muutakin tunnetta :)
Aloitan yliopistossa nytte parin viikon päästä, sekin jännittää ku ainaki nytte vaan voisin nukkua ihan koko ajan....
Mitähän muuta. Tein kotona 2 plussa testiä (se + tuli tosi voimakkaana näyttöön ja about hetimiten..) ja sit vielä halusin verikokeeseen. :D Maha on kipee, RINNAT VALTAVAT! oikeesti, ne ei kuulu mun kroppaan... Ainaku katon niitä niin meinaan kiljasta että "OHO! :D hahah. Vähän on huono olo, väsyttää, nälättää, pissattaa, itkettää välillä...
Niin ja eka merkki mikä tästä masukista oli se et satuin yks päivä laittaan telkun päälle, just ku kiina voitti olympiakultaa jossaki pari-uimahypyssä. ISO itkuhan siinä tuli... heh! Kiinalaiset tai uimahypyt ei kuitenkaan oo kauheen tärkeitä mun elämässä :D :D
Eipä muuta. Onnittelut kaikile muillekkin tuleville äideille ja iskille!
Päädyin sitten olemaan tänään kotosalla. Työnantaja luulee mahataudiksi... Saa nähdä miten ensi yö menee ja miten huominen päivä... Neuvolaankin innostuin soittamaan ja sain pahoitteluja olostani ja ajan kahden viikon päähän. Mitenkähän tämä päättyy...?
Minnillä ihanan iso perhe! <3
adelia ja oksu (en taida kuitenkaan laittaa vauvan työnimeksi - olikohan Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen äidillä aikanaan raskauspahoinvointia?)
Iloinen uutinen varmistui tänään lääkärissä tehdyllä raskaustestillä! Meidän perhe kasvaa jälleen pienokaisella joka on kovin odotettu.
Alan tässä odottelemaan esikoista koulusta.. Te joilla on useampia lapsia, milloin olette kertoneet vanhemmille lapsille uudesta tulokkaasta ? Kuinka ovat sen ottaneet?
Mukavaa päivänjatkoa teille "odottaville" toivottaa m@su ja sen asukki rv 6
Oon palannut flunssasaikulta töihin ja olo on ihan hirveä. En tiedä mikä osa tästä menee flunssan ja mikä plussan piikkiin. Aamuisin olo ihan jees, mutta iltaa kohden heikottaa ja kuvottaa ihan hitosti. Pakko napostella jotain parin tunnin välein, jos verensokeri laskee yhtään niin päässä heittää. Näin jossain mainoksen semmoisesta pahoinvoinnin estorannekkeesta, painaa ranteesta akupunktiopistettä, onko kukaan kokeillut?
Hei te jotka ootte menossa varhaisultraan yksityiselle, maksaako paljon ja onko se sen arvoista?
Täytyykin tästä yrittää kotiin päin, toivottavasti ei tuu oksuja metroon...
Ja tervetuloa mukaan uudet plussanneet, onnea!
t.tsili 6+1
KARASAN missä luokassa kisaatte? meillä on kans 2 haukkua joista toinen kisaa kakkosissa ja toinen ykkösissä. mulla olis kans ens viikonloppuna kaks kisastarttia, vähän jännittää jo :) pitää koittaa olla kaatumatta...
Silmu&Kapris yhäkin 5+6
Kiitokset karasanille jo näistä vastauksista! Heti tuli helpotuksen tunne, kun kuulee, että voi turvallisesti vielä hevostella ja jatkaa koirahommia (tosin meidän lajit rauhallinen toko ja jälki, joten niitä voi tehdä varmaan aika pitkään :) Mukavaa kuulla vahvistusta tietävämmiltä, kun tuntuu, että itsellä on pää ihan tyhjä, eikä ymmärrä "mistään mitään" ;)