Lue keskustelun säännöt.
Millaiset oli sun surkeimmat treffit?
Itse kävin kerran treffeillä ja käveltiin ravintolaan syömään. Siinä höpöteltiin kävellessä ja tää mies kysyi miksi olen sinkku ja olenko kauankin ollut. Vastasin, että edellinen suhteeni kesti 6 vuotta ja viimeisen vuoden olen keskittynyt töihin ja pelaamiseen ja miettinyt mitä tahdon elämältäni. Mies oli hetken hiljaa ja kysyi sitten, että olenko edes miehistä kiinnostunut. Eipä tuohon oikein muuta voinut sanoa kuin että "en, kun ihan muuten vain lähdin sun kanssa ulos, kun ei ollut parempaakaan tekemistä." Treffit loppui siihen ja tää mies esti mut joka paikassa. 😂 itse soitin kavereille ja kysyin missä bileet ja kotona olin 9 aamulla.
Kommentit (2388)
Vierailija kirjoitti:
Niitähän piisaa. Nainen yleensä hiljaa ja odottaa että minä viihdytän ja ollaan sitten kummatkin siinä vaan hiljaa ja pyöritellään suola/ketsuppipurkkeja pöydällä.
Kuulostaa enemmänkin siltä että kummallakaan ei ollut mitään sanottavaa. Jos kerta molemmat hiljaa purkkeja vaan pyöritteli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä jos luulette olevani jotenkin alempaa luokkaa näkyvien tatuointieni takia, niin ette tule pummimaan. Rahaa on ja komea duunikin, kun on tehnyt töitä asioittensa eteen.
Vierailija kirjoitti:
Kun treffikumppanimies kertoi olevansa naimisissa ja rakastavansa syvästi vaimoaan. Mietin , miksi sitten treffasi minut vai sekoittiko hän naiset keskenään?
aika paha, miksi hän oli sitten treffeillä edes sum kanssa jos oma kulta kotona???? voi hyvää päivää ja morjes
Vierailija kirjoitti:
Nainen oli vähintään 30 kg tuhdimmassa kunnossa kuin kuvissa. Kiva olla treffeillä, kun ei voisi vähempää kiinnostaa.
Oon ihmetellyt kuinka jotkut kehtaa laittaa itsestään muunnellun kuvan, vaikka totuus on jotain muuta. Sitten loukkaannutaan, kun treffikumppaneita ei kiinnosta.
Työkaveri esitteli Tinder-kuvaansa josta ei edes tunnistanut samaksi henkilöksi. En tiedä kuinka montaa erilaista suodatinta oli käyttänyt, kun kuvan ja todellisuuden erona oli parikymmentä kiloa, eikä naamakaan näyttänyt samalta.
Olimme tavanneet laivalla, annoin miehelle puhelinnumeroni ja mies pyysi seuraavana päivänä minut kahville Kappeliin, stadilainen kahvila/ravintola. Tapasimme ensin Espalla jonkun kaupan edessä ja mies tokaisi ekana "olet eri näköinen mitä muistin"... tietenkin ajattelin ettei se ole hyvä juttu ollenkaan. meinasin sanoa samaa, sillä hänkin oli paljon pyöreämpi mitä muistin. olimme olleet laivalla aika juovuksissa kun juttelimme laivan kannella koko yön. No eipä siinä mitään jatkoimme kaffelle iltaa ja hengailimmekin tovin. mutta tuli vaan mieleen, että laivalla olin ollut niin onnellinen että ehkä säteilin siellä sen takia. Maissa juttu meni mönkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miesserkku kertoi, että hänen nelikymppiselle mieskaverille oli könytä näin:
Mies oli viestitellyt 130km päässä asuvan naisen kanssa Tinderissä. He sopivat, että tapaavat erään tanssiravintolan ovella, kun tämä mies oli menossa sinne iskelmäartistin keikalle oman kaverinsa ja hänen vaimonsa kanssa. Mies oli luvannut maksaa naisen pääsylipunkin. Sitten ovella kun he tapasivat, nainen näytti ihan erilaiselta kuin kuvissa ja mies kieltäytyi maksamasta pääsylippua hänelle, joten hänen miespuolisen kaverinsa piti maksaa se lippu. Sitten he eivät jutelleet toisilleen yhtään koko illan aikana.
Surkeimmat treffini olivat ne, jotka eivät koskaan toteutuneet. Niitä on tosin ollut hyvin monia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niitähän piisaa. Nainen yleensä hiljaa ja odottaa että minä viihdytän ja ollaan sitten kummatkin siinä vaan hiljaa ja pyöritellään suola/ketsuppipurkkeja pöydällä.
Näin käy jos kemiat ei kohtaa. Huonoimmat treffini olivat tuollaiset ettei kumpikaan oikein tiennyt mitä puhua ja yritin sitten lähinnä vastailla miehen kysymyksiin niin pitkästi kuin osasin.
Jos taas käy hyvin, puheenaiheita keksii helposti.
Näin introverttinä ensitreffit menevät helposti pieleen, jos paikka ei ole sopiva - tai joku häiriötekijä muuten sotkee ajatukset. Sinänsä en ole yleensä mikään mykkä mököttäjä / tuijottelija vaan, jos olo tuntuu turvalliselta, niin ehkä vähän liiankin suulas - mutta pasmat menevät kyllä helposti sekaisin eikä sitten sanaa irtoa suusta kirveelläkään.
Joitain mieleen jääneitä epäonnistumisia:
Nainen oli ehdottanut Sanomatalon kahviota treffipaikaiksi - kun se on niin sopivasti siinä - ja minä mitään sen kummemin pohtimatta hyväksyin ehdotuksen. Paikka oli aivan kaamea - suuri hälyinen aula, jossa yli puolessa pöydissä vaikutti olevan mammaseurueita vaunujen ja lapsikatraiden kanssa. Selän takana tuntui olevan jatkuvasti jotain liikettä (niskavillat automaattisesti pystyssä) - ja tuossa tilanteessa katse varmaankin pälyili hätääntyneesti sinne tänne eikä suusta tullut juuri kuin yksi tavuisia vastauksia. Siihen kertaan jäi se tutustuminen - ehkä harmi, koska nainen oli puhunut miten seksi on tärkeintä parisuhteessa jne.
Joku toinen tapaus oli varhaisillan ruokailu ravintolan terassilla keskellä kesää - jostain kohtalon oikusta minulle sattui paikka, jota auringonvarjot eivät suojanneet ja aurinko porottikin suoraan silmiin. Siinä sitä sitten vain pohti, että laitanko aurikolasit takaisin (en kehdannut) vai mitä - ja naaman kärventyessä ja veden valuessa silmistä, mielessä oli lähinnä, että kun kohta pääsisi lähtemään. Ei vaihdettu edes viestejä tämän jälkeen.
Pariin kertaan on käynyt niin, että ravintolasta varattu "rauhallinen pöytä" on varauksen vastaanottajan mielestä takoittanut keittiön oven ja ravintolasaliin johtavan käytävän seinustalla olevaa pöytää. Pahin tapaus taisi olla, kun ko. pöytä oli vielä portaiden alla olevassa kolosessa. Koitapa siinä sitten keskittyä johonkin järkevään keskusteluun. No, tämä "portaiden alla" tapaus oli kyllä irl niin vattumainen akka, ettei ollut väliksikään, että homma jäi siihen.
Hassu tapaus oli taas se, ettei treffikumppanille sopinut, että istuittaisiin vastakkain vaan piti tulla viereen rinnalle istumaan. Siinä olisi sitten jotenkin pitänyt luontevasti jutella näkemättä toisen kasvoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku deitti halusi järjestää ensitreffit terveyskeskukseen kun loukkasi jalkansa. No sain suostuteltua sen sijaan läheiseen kahvilaan (terveyskeskuksesta). Kun otti pipon pois päästä, niin näin hiukset. Kirjaimellisesti tyypillä oli pellehermannin hiukset. Halusi vielä jälkiruoan ja kävin sanomassa sen puolesta tilauksen. Siinä samalla sanoin henkilökunnalle että tuo laskun mahdollisimman nopeasti kun haluan päästä pois mahdollisimman nopeasti. On ollut pahempiakin treffejä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen oli vähintään 30 kg tuhdimmassa kunnossa kuin kuvissa. Kiva olla treffeillä, kun ei voisi vähempää kiinnostaa.
Oon ihmetellyt kuinka jotkut kehtaa laittaa itsestään muunnellun kuvan, vaikka totuus on jotain muuta. Sitten loukkaannutaan, kun treffikumppaneita ei kiinnosta.
Työkaveri esitteli Tinder-kuvaansa josta ei edes tunnistanut samaksi henkilöksi. En tiedä kuinka montaa erilaista suodatinta oli käyttänyt, kun kuvan ja todellisuuden erona oli parikymmentä kiloa, eikä naamakaan näyttänyt samalta.
Menin kerran treffeille miehen kanssa jota en olisi tunnistanut. Kuvat eivät olleet maailman selkeimpiä mutta niihinkin verrattuna todellisuus oli hyvin erilainen.
Toisen kerran kuvat olivat niin filtteröityjä että vaikka mies oli tunnistettavissa, silti todellisuus oli pettymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sokkotreffiseura paljastui tosi tylsäksi tyypiksi, siinä sitten yritimme saada aikamme kulumaan. Eipä tullut toisia treffejä. Ei kannata mennä treffeille, joilla on pakko olla tietyn aikaa, kuten esim. meidän järviristeilyllä, jolta ei päässyt kesken pois, eikä iljennyt sanoa seurallekaan, että meepäs ihan eri suuntaan kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Näin introverttinä ensitreffit menevät helposti pieleen, jos paikka ei ole sopiva - tai joku häiriötekijä muuten sotkee ajatukset. Sinänsä en ole yleensä mikään mykkä mököttäjä / tuijottelija vaan, jos olo tuntuu turvalliselta, niin ehkä vähän liiankin suulas - mutta pasmat menevät kyllä helposti sekaisin eikä sitten sanaa irtoa suusta kirveelläkään.
Joitain mieleen jääneitä epäonnistumisia:
Nainen oli ehdottanut Sanomatalon kahviota treffipaikaiksi - kun se on niin sopivasti siinä - ja minä mitään sen kummemin pohtimatta hyväksyin ehdotuksen. Paikka oli aivan kaamea - suuri hälyinen aula, jossa yli puolessa pöydissä vaikutti olevan mammaseurueita vaunujen ja lapsikatraiden kanssa. Selän takana tuntui olevan jatkuvasti jotain liikettä (niskavillat automaattisesti pystyssä) - ja tuossa tilanteessa katse varmaankin pälyili hätääntyneesti sinne tänne eikä suusta tullut juuri kuin yksi tavuisia vastauksia. Siihen kertaan jäi se tutustuminen - ehkä harmi, koska nainen oli puhunut miten seksi on tärkeintä parisuhteessa jne.
Joku toinen tapaus oli varhaisillan ruokailu ravintolan terassilla keskellä kesää - jostain kohtalon oikusta minulle sattui paikka, jota auringonvarjot eivät suojanneet ja aurinko porottikin suoraan silmiin. Siinä sitä sitten vain pohti, että laitanko aurikolasit takaisin (en kehdannut) vai mitä - ja naaman kärventyessä ja veden valuessa silmistä, mielessä oli lähinnä, että kun kohta pääsisi lähtemään. Ei vaihdettu edes viestejä tämän jälkeen.
Pariin kertaan on käynyt niin, että ravintolasta varattu "rauhallinen pöytä" on varauksen vastaanottajan mielestä takoittanut keittiön oven ja ravintolasaliin johtavan käytävän seinustalla olevaa pöytää. Pahin tapaus taisi olla, kun ko. pöytä oli vielä portaiden alla olevassa kolosessa. Koitapa siinä sitten keskittyä johonkin järkevään keskusteluun. No, tämä "portaiden alla" tapaus oli kyllä irl niin vattumainen akka, ettei ollut väliksikään, että homma jäi siihen.
Hassu tapaus oli taas se, ettei treffikumppanille sopinut, että istuittaisiin vastakkain vaan piti tulla viereen rinnalle istumaan. Siinä olisi sitten jotenkin pitänyt luontevasti jutella näkemättä toisen kasvoja?
Olipa harmillisia sattumuksia. Sinun pitää kyllä jatkossa ottaa ohjat omiin käsiisi ja sopia treffit vain ja ainoastaan sellaisiin paikkoihin, mitkä tiedät sopiviksi treffipaikoiksi. Näin poistuu iso osa stressistä. Varmasti toinenkin osapuoli arvostaa, että olet miettinyt asian kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No viimeiset Tinderit:Pian matchin jälkeen sovittiin tapaaminen. Kuvissa ihan tavallisen näköinen mies, lapsikin yhdessä kuvassa, ikää 45 ja oliko Matti vai Marko Pirkkalasta. Pyynikin näkötornille tuli paikalle epäsiisti, lyhyt mies joka söi munkin pipo päässä ja pälyili hermostuneesti ympärilleen. Vastasi kysymyksiin hiiren äänellä ja olin jo että moro, mutta halusi kävelylle. Yritti lääppiä samantien, ja kun aloin tarkemmin kyselemään ihan uteliaisuudesta, olikin naimisissa ja 4 lapsen isä. Etsimässä uutta naista niin voisi sitten jättää vaimonsa. Jos joku Pirkkalasta huudeilla niin henkilö kertoi asuvansa Bauhausin lähellä omakotitalossa ja yksi lapsista 11-vuotias.Vaimolle terkut että Juokse.
Vanha juttu jo, mutta kysyn silti, että oliko tällä moottoripyörä ja hinku laulaa kotikaraokea?
Nämä ei onneksi mennyt treffeihin asti, kiitos ystäväni.
Olin Tinderissä jutellut tosi mukavan, herkän oloisen miehen kanssa. Vähän ehkä haiskahti sellainen uhriutuminen, mutta kaikilla meillä on taakkamme. Kaikin puolin ystävällisen oloinen, luonnosta välittävä mies, jonka kanssa juttu luisti mukavasti syvällisissäkin asioissa.
Päivää ennen treffejä mainitsin ystävälleni kyseisen tyypin nimen. Ystävä kysyi, että tiedänkö kuka on kyseessä? Mies on tunnettu ja näkyvä äärioikeistolainen. Nopealla googletuksella löysin hänet marssivideoilta etulinjassa lippua heiluttaen ja samalla pääsin toteamaan, että kuvakin valehteli ihan kevyesti 30kg. Se ei tuossa konkurssissa painanut, mutta kuvasi koko tyyppiä.
Itse olen peittelemättömän vasuri ja kaikin tavoin kaikkea muuta kuin joku PVL:n white power-tyyppi. Annoin tulla ihan tuntuvaa palautetta tyypille, joka päätti reagoida aivan hirveällä itsesäälillä. "Aina käy näin". Voi ei, ratkaisuillani on seurauksia. :D Kumma juttu.
Treffejä ei todellakaan tullut.
Vierailija kirjoitti:
Nämä ei onneksi mennyt treffeihin asti, kiitos ystäväni.
Olin Tinderissä jutellut tosi mukavan, herkän oloisen miehen kanssa. Vähän ehkä haiskahti sellainen uhriutuminen, mutta kaikilla meillä on taakkamme. Kaikin puolin ystävällisen oloinen, luonnosta välittävä mies, jonka kanssa juttu luisti mukavasti syvällisissäkin asioissa.
Päivää ennen treffejä mainitsin ystävälleni kyseisen tyypin nimen. Ystävä kysyi, että tiedänkö kuka on kyseessä? Mies on tunnettu ja näkyvä äärioikeistolainen. Nopealla googletuksella löysin hänet marssivideoilta etulinjassa lippua heiluttaen ja samalla pääsin toteamaan, että kuvakin valehteli ihan kevyesti 30kg. Se ei tuossa konkurssissa painanut, mutta kuvasi koko tyyppiä.
Itse olen peittelemättömän vasuri ja kaikin tavoin kaikkea muuta kuin joku PVL:n white power-tyyppi. Annoin tulla ihan tuntuvaa palautetta tyypille, joka päätti reagoida aivan hirveällä itsesäälillä. "Aina käy näin". Voi ei, ratkaisuillani on seurauksia. :D Kumma juttu.
Treffejä ei todellakaan tullut.
Niin, rakkaus ei aina voita kaikkia esteitä. vähän sama juttu itsellä olisi täysin päinvastaiset ideologiset eroavaisuudet, toisaalta vasurina elämäni rakkaus on tietenkin kokoomuslainen yrittäjä. Tietenkin )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ei onneksi mennyt treffeihin asti, kiitos ystäväni.
Olin Tinderissä jutellut tosi mukavan, herkän oloisen miehen kanssa. Vähän ehkä haiskahti sellainen uhriutuminen, mutta kaikilla meillä on taakkamme. Kaikin puolin ystävällisen oloinen, luonnosta välittävä mies, jonka kanssa juttu luisti mukavasti syvällisissäkin asioissa.
Päivää ennen treffejä mainitsin ystävälleni kyseisen tyypin nimen. Ystävä kysyi, että tiedänkö kuka on kyseessä? Mies on tunnettu ja näkyvä äärioikeistolainen. Nopealla googletuksella löysin hänet marssivideoilta etulinjassa lippua heiluttaen ja samalla pääsin toteamaan, että kuvakin valehteli ihan kevyesti 30kg. Se ei tuossa konkurssissa painanut, mutta kuvasi koko tyyppiä.
Itse olen peittelemättömän vasuri ja kaikin tavoin kaikkea muuta kuin joku PVL:n white power-tyyppi. Annoin tulla ihan tuntuvaa palautetta tyypille, joka päätti reagoida aivan hirveällä itsesäälillä. "Aina käy näin". Voi ei, ratkaisuillani on seurauksia. :D Kumma juttu.
Treffejä ei todellakaan tullut.
Niin, rakkaus ei aina voita kaikkia esteitä. vähän sama juttu itsellä olisi täysin päinvastaiset ideologiset eroavaisuudet, toisaalta vasurina elämäni rakkaus on tietenkin kokoomuslainen yrittäjä. Tietenkin )
Kokoomuslaisuus olisi kyllä raskas koetinkivi. 😄
Vierailija kirjoitti:
Surkeimmat treffini ovat aina olleet sellaiset, etten ole kelvannut naiselle koska olen ollut jännittynyt ja tehnyt virheitä, ei ole mennyt täydellisesti kuten jossain elokuvassa ja nainen on varmasti tällaisella palstalla sitten naureskellut omina surkeina treffeinään millainen ihmemies sekin oli.
Ihan söpöä miestä jännitti kai aivan kauheasti ja hän kailotti hiljaisehkossa kahvilassa valtavaan ääneen kysymyksiään, mm. että oletkos käynyt montakin kertaa treffeillä. Tämä vähän hävetti minua ja muutenkin miehen hermostuneisuus tarttui minuun koko ajan enemmän.
Kävimme vielä syömässä ja toivoin, että mies siinä rentoutuisi. Ravintolasta päästyämme mies kuitenkin sanoi heipat ja oikeasti j u o k s i pakoon. Laittoi 5 minuutin päästä viestiä, että oli kivat treffit ja hän haluaisi vielä tavata esim. seuraavana päivänä. Kiitin ja kieltäydyin kohteliaasti, sillä minua pelotti, että seuraavalla kerralla hän saattaisi saada vaikka jonkin äkillisen stressistä johtuvan kohtauksen.
Olin treffeillä täydelliseltä vaikuttavan naisen kanssa, mutta kun hän avasi suunsa ravintolassa, petyin ja häivyin välittömästi. Tuntui, että hänelle syöminen oli pakkomielle, miksi muuten olisi suunsa aukaissut.
Muistaakseni löysin tämän suomi24 deittipalstalta. Käytiin syömässä ja leffassa, jotka tietenkin herrasmiehenä maksoin. Jatkettiin iltaa yökerhoon. En ole mustasukkaista tyyppiä, mutta kun nainen oli jutellut muiden miesystäviensä kanssa reilu pari tuntia, annoin palaa vähän käytöskoulua.